Lue keskustelun säännöt.
Olisitko kotiäiti, jos perheenne elintaso pysyisi samana?
19.09.2022 |
Eli jäisitkö kotiin lasten kanssa, jos taloudellisista syistä ei tarvitsisi käydä töissä? Ajatellaan, että vapaaehtoistyö, satunnaiset keikat, osa-aikainen opiskelu tms. olisi mahdollista, mikäli pystyisit sen jotenkin järjestämään (esim. naapurien tai sukulaisten avulla tai palkkaamalla tarvittaessa lapsenvahti tai jos puolisolla on joustava työ). Kuitenkin niin, että olisit ilman kokoaikatyötä ja lapset olisivat ensisijainen tehtäväsi. Rahaa olisi käytettävissä saman verran kuin työssä käydessäkin.
Myös perusteluja olisi kiva kuulla. Jos et jaksa perustella, peukuta ylös, jos jäisit kotiin, ja alas, jos et.
Kommentit (176)
Kyllä, ehdottomasti. Olisin kotona vaikka koko ajan jos se olisi mahdollista esim miehen varakkuuden sen salliessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä osin.Perustaisin kyllä jonkun oman puuhailufirman,jossa ei haittaa tuottaako vai ei...
Ei kannata noin huonolla luetun ymmärtämisellä alkaa yrittäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ehdottomasti. Olisin kotona vaikka koko ajan jos se olisi mahdollista esim miehen varakkuuden sen salliessa.
Mitä tekisit jos mies jättää sinut? Etsisit uuden elättäjän?
Aikanaan jäin kotiin lasten kanssa enkä sitä päätöstä ole koskaan katunut. Meillä on koko ajan ollut erittäin hyvä elintaso eikä minun pieni palkkani olisi siihen mitään lisäarvoa tuonut. Eipähän tarvitse nyt rynniä kaduilla muiden joukossa vaatimassa lisää palkkaa ja lisää hoitajia.
Tekemistä on riittänyt yllin kyllin, aika ei ole koskaan tullut pitkäksi. On omaa mielikuvituksen puutetta, jos niin on. Olen nauttinut siitä, että muut eivät sanele tekemisiäni eikä lomiani. Olen saanut tehdä juuri sitä, mitä itse olen halunnut.
Ilmeisesti lastenkin mielestä oli hyvä olla kotihoidossa, sillä nyt ensimmäisen oman lapsensa kohdalla harkitsevat samaa ratkaisua.
Tämä ratkaisu vaatii tietysti yhteistä päätöstä ja sen turvaamista, ettei jää tyhjän päälle missään tilanteessa.
En, koska silloinhan olisin käynyt koulua ihan turhaan ikävuodet 7-19 ja 22-26. Pidän työstäni, olen siitä ylpeä ja kollegani arvostavat minua. Miksi siis luopuisin siitä?
Toinen ongelma liittyy rahaan. Vaikka elintaso pysyisi samana, fakta on että kotiäidillä ei ole euroakaan omaa rahaa. En kehtaisi elellä miehen siivellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan jäin kotiin lasten kanssa enkä sitä päätöstä ole koskaan katunut. Meillä on koko ajan ollut erittäin hyvä elintaso eikä minun pieni palkkani olisi siihen mitään lisäarvoa tuonut. Eipähän tarvitse nyt rynniä kaduilla muiden joukossa vaatimassa lisää palkkaa ja lisää hoitajia.
Tekemistä on riittänyt yllin kyllin, aika ei ole koskaan tullut pitkäksi. On omaa mielikuvituksen puutetta, jos niin on. Olen nauttinut siitä, että muut eivät sanele tekemisiäni eikä lomiani. Olen saanut tehdä juuri sitä, mitä itse olen halunnut.
Ilmeisesti lastenkin mielestä oli hyvä olla kotihoidossa, sillä nyt ensimmäisen oman lapsensa kohdalla harkitsevat samaa ratkaisua.
Tämä ratkaisu vaatii tietysti yhteistä päätöstä ja sen turvaamista, ettei jää tyhjän päälle missään tilanteessa.
Miten olet käsitellyt sen asian, että olet heittänyt itsesi ns. hukkaan kun et ole tehnyt mitään? Oliko sinulla nuorempana jotain tavoitteita (esim. tietty koulutus tai ammatti) ja jos kyllä, miten suhtaudut siihen ettet toteuttanut niitä?
Olen ollut 16-vuotta kotona enkä mene töihin tässä elämässä. Muita se kovasti ihmettää ja huolestuttaa, mutta siinäpähän huolehtikoon. Elintaso on hyvä näin eikä ole tarve mennä rahan takia töihin enkä keksi mitään muuta syytä kun raha töihin menolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa. Lapset ovat ihania mutta tuntuu kuin aivot täyttyisivät hitaasti hammastahnalla jos kaikki pyörii himan ympärillä ja leikeissä.
Olen ollut kotiäiti yli 12-vuotta. Pärjätään ihan ok, vaikkei miehen tulot isot olekaan. En tarvitse vanhana rahaa mihinkään ylimääräiseen eikä tiedä vaikka kuolisin ennen eläkeikääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos joku miettii tuota eläkejuttua niin olen kaikki vanhempainrahat/kotihoidontuet pistänyt poikimaan vuosien varrella ja tyhjän päälle en jäisi vaikka ero tulisi. Olen myös saanut pienen perinnön ja eletty siis täysin miehen tuloilla joten olen saanut rauhassa puuhastella omilla hiluillani😅
Vierailija kirjoitti:
En, koska silloinhan olisin käynyt koulua ihan turhaan ikävuodet 7-19 ja 22-26. Pidän työstäni, olen siitä ylpeä ja kollegani arvostavat minua. Miksi siis luopuisin siitä?
Toinen ongelma liittyy rahaan. Vaikka elintaso pysyisi samana, fakta on että kotiäidillä ei ole euroakaan omaa rahaa. En kehtaisi elellä miehen siivellä.
Fakta on kuitenkin että kotona lastenhoitotyötä tekevälle kuuluu automaattisesti osa puolison palkkaa, koska ulkopuolista hoitajaa ei tarvitse palkata. Eli kukaan ei elä toisen siivellä niin kauan kun hoitaa lapsia. Se on työtä. Toivoisin että tämä tajuttaisiin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset on jo isoja, mutta olisin aivan ehdottomasti ollut kotiäiti, jos se olisi ollut mahdollista. Siitäkin huolimatta, että minulla on akateeminen koulutus, ja mielenkiintoinen työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan jäin kotiin lasten kanssa enkä sitä päätöstä ole koskaan katunut. Meillä on koko ajan ollut erittäin hyvä elintaso eikä minun pieni palkkani olisi siihen mitään lisäarvoa tuonut. Eipähän tarvitse nyt rynniä kaduilla muiden joukossa vaatimassa lisää palkkaa ja lisää hoitajia.
Tekemistä on riittänyt yllin kyllin, aika ei ole koskaan tullut pitkäksi. On omaa mielikuvituksen puutetta, jos niin on. Olen nauttinut siitä, että muut eivät sanele tekemisiäni eikä lomiani. Olen saanut tehdä juuri sitä, mitä itse olen halunnut.
Ilmeisesti lastenkin mielestä oli hyvä olla kotihoidossa, sillä nyt ensimmäisen oman lapsensa kohdalla harkitsevat samaa ratkaisua.
Tämä ratkaisu vaatii tietysti yhteistä päätöstä ja sen turvaamista, ettei jää tyhjän päälle missään tilanteessa.
Miten olet käsitellyt sen asian, että olet heittänyt itsesi ns. hukkaan kun et ole tehnyt mitään? Oliko sinulla nuorempana jotain tavoitteita (esim. tietty koulutus tai ammatti) ja jos kyllä, miten suhtaudut siihen ettet toteuttanut niitä?
Halusin aina sairaanhoitajaksi. Tein sitä työtä ennen lapsia. En koe heittäneeni mitään hukkaan hoitaessani omia lapsiani. Ei ole tarvinnut käsitellä sitä asiaa mitenkään. Lasten jälkeen oli vaan niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista elämässäni, etten harkinnut työelämään palaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kyllästyisin. Lisäksi olen kasvanut ajattelemaan, että aikuisen kuuluu käydä töissä ja elättää itsensä ja perheensä.
Huisii kirjoitti:
Kuka hu l l u oikeasti ajaisi itsensä niin huonoon asemaan?!
Ihan sama minkälainen on parisuhde, se voi muuttua ja miehet varsin usein muuttuu k u s i p ä i k s i just siks, kun toinen ei enää ole täysin itsenäinen, joten hän voi tehdä mitä vaan. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Niin se vaan on.
Muutaman vuoden jälkeen saat vetää koulutuksesi vessanpöntöstä, työelämässä sitä ei pidetä enää minään, jos et ole ollut töissä. Harva mies suostuu järjestämään kotona loisivalle puolisolle kunnon elannon myös eron jälkeen. Eläkettä ei kerry ja vaikka ette edes eroaisi, mies yleensä k u o l e e 20 vuotta aikaisemmin kuin nainen ja hänen eläkkeensä ei kotirouvaa elätä.
Silmät auki nyt. Koko maa on täynnä köyhyyttä itkeviä leskiä ja syy tähän on kotirouvaksi jääminen. Harvoilla on varaa elättää myös äitinsä, joten lapsistakaan ei ole apuja tässä.
Töissäkäyvän palkasta pitäisi automaattisesti siirtyä osa kotona lapsia hoitavan tilille niin että vääntyisi ihan rautalangasta että se lastenhoitotyö on tosiaan duuni. Usealle (yleensä miehille) on vähän epäselvää se että lastenhoito tosiaan pitää järjestää ja maksaa.
Kun lapset ovat kasvaneet, pitää jokaisen miettiä oma taloudenhoitonsa ja palkkansa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
En jäisi kotiäidiksi mutta voisin jäädä osa-aikaisiin töihin tai ryhtyä opiskelijaksi. Jos ei olisi vaikutusta elintasoon niin parasta olisi jos voitaisiin miehen kanssa molemmat tehdä osa-aikaista, vaikka 3pv viikossa töitä. Lapselle lyhyemmät hoitoviikot ja enemmän aikaa harrastaa ja tehdä niitä kotihommia.
Tämä kuulostaa ihanteelliselta! Olen DI ja aina repinyt töissä irti kaiken, mikä lähtee. Ei haittaisi yhtään jäädä pariksi vuodeksi kotiin. Itseasiassa, olisi aika ihanaa olla kotiäiti.
Muutenkin joku mielenhäiriö meneillään, haaveilen yllättäen aivan toisenlaisesta elämästä: terassipihasta maaseutumaisessa ympäristössä, omasta autosta ja Marko Paanasen suunnittelemasta keittiöstä. 😅 Näissä kantakaupungin ahtaissa neliöissä on jo kaikki nurkat niin nähty.
En. Olen saanut pitkän ja kalliin koulutuksen. Pidän työstäni ja siitä, että opin koko ajan uutta. Alallani on pysyttävä jatkuvasti ajantasalla.
Haluan olla lisäksi taloudellisesti riippumaton. Ehkä tähän vaikuttaa äitini kotiäitiys ja millaista se elämä oli, kun kaikki oli isän vallassa. Takuueläkkeellä nyt kärvistelee ja ihmettelee, miksi eläke on niin pieni.
Vähän on mulla myös sellainen ajatus, että se yhteiskunnan sponsoroima koulutus velvoittaa tekemään työtä, joka koituu muidenkin hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
En. Opiskelin aika pitkään saadakseni uran ja olisi aikamoinen takaisku ryhtyä kokopäivä-äidiksi. Rakastan lastani, mutta en halua oll 24/7 äiti
Ei ihme että parisuhteet ei toimi ja lapsia ei tehdä kun ura on kaikki kaikessa
Ehdottamasti jäisin kotiin, mutta sillä ehdolla, että olisi sellainen kotiäitien yhteisö, en jäisi suomessa sellaiseksi, koska täällä ei ole sellaista yhteisöllisyyttä ja kakkamuskarit ei kiinnosta.
Kuka hu l l u oikeasti ajaisi itsensä niin huonoon asemaan?!
Ihan sama minkälainen on parisuhde, se voi muuttua ja miehet varsin usein muuttuu k u s i p ä i k s i just siks, kun toinen ei enää ole täysin itsenäinen, joten hän voi tehdä mitä vaan. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Niin se vaan on.
Muutaman vuoden jälkeen saat vetää koulutuksesi vessanpöntöstä, työelämässä sitä ei pidetä enää minään, jos et ole ollut töissä. Harva mies suostuu järjestämään kotona loisivalle puolisolle kunnon elannon myös eron jälkeen. Eläkettä ei kerry ja vaikka ette edes eroaisi, mies yleensä k u o l e e 20 vuotta aikaisemmin kuin nainen ja hänen eläkkeensä ei kotirouvaa elätä.
Silmät auki nyt. Koko maa on täynnä köyhyyttä itkeviä leskiä ja syy tähän on kotirouvaksi jääminen. Harvoilla on varaa elättää myös äitinsä, joten lapsistakaan ei ole apuja tässä.