Olisitko kotiäiti, jos perheenne elintaso pysyisi samana?
Eli jäisitkö kotiin lasten kanssa, jos taloudellisista syistä ei tarvitsisi käydä töissä? Ajatellaan, että vapaaehtoistyö, satunnaiset keikat, osa-aikainen opiskelu tms. olisi mahdollista, mikäli pystyisit sen jotenkin järjestämään (esim. naapurien tai sukulaisten avulla tai palkkaamalla tarvittaessa lapsenvahti tai jos puolisolla on joustava työ). Kuitenkin niin, että olisit ilman kokoaikatyötä ja lapset olisivat ensisijainen tehtäväsi. Rahaa olisi käytettävissä saman verran kuin työssä käydessäkin.
Myös perusteluja olisi kiva kuulla. Jos et jaksa perustella, peukuta ylös, jos jäisit kotiin, ja alas, jos et.
Kommentit (176)
En. Lapset kasvaa yhteisön jäseneksi, eikä minun tärkeyden tunteen välikappaleeksi. Päivähoito on suurimalle osalle lapista vain hyväksi. Siellä opitaan elämän tärkeimpiä taitoja, esim taito tulla toimeen erilaisten lasten ja aikuisten kanssa.
En. Se ei vaan sovi minulle. Kaipaan aikuista seuraa ja älyllisiä haasteita, ja työyhteisön tuomaa jatkuvuutta ja rytmiä. Muumilaulut ja päivästä toiseen samana jatkuvat kotityöt puuduttaa ja uuvuttaa. Kolme vuotta olin yhteensä kotona ja se riitti paremmin kuin hyvin. Jos perheen elintaso pysyisi samana, voisi harkita että molemmat miehen kanssa tehtäisiin osa-aikaa, mutta kotiäitiys ei ole vaihtoehto. Tai sitten lapset menisi silti hoitoon (no isompi onkin jo koulussa) ja minä alkaisin esim. opiskella, mutta sitten en toki olisi kotiäiti. Eikä kyse ole siitä ettenkö tykkäisi lapsistani, kotona olo ei vaan sovi minulle pidemmän päälle.
Minulle oma työ, oma palkka, ammatissa kehittyminen ja kertyvä eläke ovat olleet niin tärkeitä, että en olisi suostunut jäämään kotiin tulottomaksi. Ainoastaan silloin, jos mies olisi ollut hyvin varakas ja asiat oltaisiin järjestetty niin, että minulla olisi omaa omaisuutta ja eläkekertymää riippumatta siitä, miten parisuhteessa menee.
En. Opiskelin aika pitkään saadakseni uran ja olisi aikamoinen takaisku ryhtyä kokopäivä-äidiksi. Rakastan lastani, mutta en halua oll 24/7 äiti
Kyllä osin.Perustaisin kyllä jonkun oman puuhailufirman,jossa ei haittaa tuottaako vai ei...
Työ korporaatiossa on väitelleelle luonnontieteilijälle niin puuduttavaa palikkatouhua, että ei minulle ainakaan
toimi virikkeenä.
Teen duunia vain rahan vuoksi. Jos ei tarvitsisi, jäisin ilman muuta vapaaksi tutkijaksi. Sitä voisin tehdä korvauksetta kotirouvana olon ohessa, ja saisin siitä aivan riittävästi virikettä.
Nope. Yksin vastuussa lapsista päivästä toiseen, ei kiitos. Haluan perheen jossa kasvatusvastuu jaetaan ja muutakin elämää kuin vain lapset. Ja omat rahat, en halua elää toisen rahoilla.
Joo voisin. Se vaan, että kotona ei asu enää lapsia eikä täällä asu muitakaan ihmisiä :-) n. 3000 € käteen laiskottelusta, ottaisin vastaan.
Ajatellaan, että vapaaehtoistyö, satunnaiset keikat, osa-aikainen opiskelu tms. olisi mahdollista, mikäli pystyisit sen jotenkin järjestämään
Ongelma on tuo mikäli pystyisit sen järjestämään. On todella raskasta, jos jokainen oma meno on järjestelyjen takana, aivan kuin pitäisi kysyä muilta lupa ja suostumus, että pääsenkö, saanko mennä. Tämä pitäisi hoitaa niin, että maanantaina ja keskiviikkona on Italian opiskelut, siihen hoitaja. Tiistai-iltana ja torstaina on kuntosali, siihen hoitaja. Perjantaina aamupäivällä tulee hoitaja-Hanna, tee mitä haluat. Hoitaja sovitaan koko kaudeksi ei niin että joka meno pitää erikseen järjestellä.
En. Aina pitää olla itse leivänsyrjässä kiinni. Hirveä riski, että avioliitto päättyy. Ja sehän voi tapahtua vielä kauan sen jälkeenkin, kun lapset eivät ole enää pieniä.
En. Omaa elämää ei voi rakentaa kenenkään muun varaan. Oma itsenäinen elämä pitää olla hallussa ennen kuin tekee yhtään lasta.
Ei ole lapsia, mutta voisin jäädä kotiin jos haluaisin. Elintasoomme tämä ei vaikuttaisi mutta toki tulot tippuisivat ja jäisi vähemmän rahaa sijoituksiin. Eipä tulisi mieleenikään luopua työstäni.
En, kertyykö kotiäitinä ollessa edes eläkettä?
En mutta mies voisi olla koti-isä
Melko varmasti varmasti jäisin, ei ole työelämä mun juttu, ihan vaan palkan takia olen töissä. Mulla ei tosin ole lapsia, joten eihän sitä voi varmaksi tietää...
Olisit ap muotoillut kysymyksen eri tavoin, porukka ymmärtää sen silti väärin. Esim. "Jos ei olisi rahasta kiinni ollenkaan"... En usko, että valtaosa jaksaisi käydä jossain perus ma-pe 8-16 asiantuntijatyössä, vaan toteuttaisi unelmiaan/itseään jotenkin muuten.
Itse en kyllä todellakaan jatkaisi missään tavanomaisessa työssä, jos omaisuutta olisi vaikka 10 miljardia. Aloittaisin jonkinlaisen yritystoiminnan tai alkaisin kirjoittaa blogia/kirjoja omakustanteisella julkaisulla. Pyrkisin jollain tavoin tekemään muille ihmisille hyvää, auttamalla vähävaraisia tai muuta sellaista. Matkustelisin lasten kanssa, harrastettaisiin ja kehitettäisiin itseämme ja nautittaisiin elämästä.
Kyllä. Itse asiassa nyt olenkin kotona, vaikka elintaso ei miehen tuloilla pysykään eli kaikesta lasketaan tarkasti rahaa ja lähes kaikki lasten tavarat ym ostetaan käytettynä.
Välillä meinaa pää hajota kotona, kyllä, mutta koen tän silti tärkeämmäksi. Nuorimmainen 1,5v on vielä niin pieni. Omista lapsista on kokemus että he ovat alkaneet kaivata vieraita leikkikavereita tuossa 2-2,5v paikkeilla, sitä ennen omat touhut ja vanhempien läheisyys on ollut tärkeää.
Lisäksi epäilen, että arki olisi aika rankkaa, jos molemmat vanhemmat olisivat töissä. Lapsista on jatkuvasti joku sairaana, joten koko ajan joutuisi saikuttelemaan töistä. Raskaiden ja vähäunisten vauvavuosien jälkeen on myös ihan hyvä, että voidaan keventää arkea toisen vanhemman ollessa kotona, eli ei aikaisia aamuja hoitoon kuskauksessa, kotitöitä ehtii tehdä toisen työpäivän aikana ja huonojen öiden jälkeen ei tarvitse itsella lähteä vastuulliseen työhön, jossa aivojen pitäisi toimia satasella.
Eli mieluummin sitkuttelemme nyt pienillä tuloilla ja aloitellaan hoito sitten myöhemmin 😊 kyllä siihen yhteiskunnan oravanpyörään ehtii vielä..
Vierailija kirjoitti:
Olisit ap muotoillut kysymyksen eri tavoin, porukka ymmärtää sen silti väärin. Esim. "Jos ei olisi rahasta kiinni ollenkaan"... En usko, että valtaosa jaksaisi käydä jossain perus ma-pe 8-16 asiantuntijatyössä, vaan toteuttaisi unelmiaan/itseään jotenkin muuten.
Itse en kyllä todellakaan jatkaisi missään tavanomaisessa työssä, jos omaisuutta olisi vaikka 10 miljardia. Aloittaisin jonkinlaisen yritystoiminnan tai alkaisin kirjoittaa blogia/kirjoja omakustanteisella julkaisulla. Pyrkisin jollain tavoin tekemään muille ihmisille hyvää, auttamalla vähävaraisia tai muuta sellaista. Matkustelisin lasten kanssa, harrastettaisiin ja kehitettäisiin itseämme ja nautittaisiin elämästä.
Niin, mutta kun kysymys kuului "jos elintaso pysyisi samana" eikä "jos olisi 10 miljardin omaisuus". Näihin on ihan eri vastaukset.
Meidän elintasomme ei kärsisi jos jäisin pois töistä (palkka 5000 €/kk), mutta todellakin käyn 8-16 asiantuntijatyössä kun ei ole sitä miljardiomaisuutta.
En. Se olisi tylsää.