Lue keskustelun säännöt.
Olisitko kotiäiti, jos perheenne elintaso pysyisi samana?
19.09.2022 |
Eli jäisitkö kotiin lasten kanssa, jos taloudellisista syistä ei tarvitsisi käydä töissä? Ajatellaan, että vapaaehtoistyö, satunnaiset keikat, osa-aikainen opiskelu tms. olisi mahdollista, mikäli pystyisit sen jotenkin järjestämään (esim. naapurien tai sukulaisten avulla tai palkkaamalla tarvittaessa lapsenvahti tai jos puolisolla on joustava työ). Kuitenkin niin, että olisit ilman kokoaikatyötä ja lapset olisivat ensisijainen tehtäväsi. Rahaa olisi käytettävissä saman verran kuin työssä käydessäkin.
Myös perusteluja olisi kiva kuulla. Jos et jaksa perustella, peukuta ylös, jos jäisit kotiin, ja alas, jos et.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä "uhrasin" oman työurani kun saimme lapset. Rinta rottingilla katson heitä tänäpäivänä, kun ovat fiksuja ja ajattelevaisia, muut huomioonottavia ihmisiä .
Jestas että olen ylpeä työstäni.
Vanhempani ovat huonoja, joten en voi itse pärjätä ilman että he ottavat siitä kunnian itselleen.
Tyypillinen sikiäjä. Lapsen onnistumiset ovat kasvatuksen ansiota, epäonnistumiset lapsen omaa syytä. Muistan lapsuudesta miten emät lesoilivat toisilleen suu vaahdossa lasten saavutuksilla, ei koskaan omillaan 🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä varmaan kotiäitiydellä tarkoiteta sitä, että lapset ei menisi ollenkaan varhaiskasvatukseen?
No kyllä varmaankin tarkoitetaan, koska jos tarhapäivä on ysistä kahteentoista, pitää Markuksen toki olla paikalla hakemassa ne lapset sieltä portilta? Tai sitten Markus palkkaa lastenhoitajan jos on itse kiinni duunissa. Jotenkin Markuksen pitää järkkäillä lastensa hoito.
Olen ollut lasten kanssa kotona niin pitkään kuin mahdollista ja tehnyt paljon pätkätöitä, puolikasta työaikaa kunnolleet koulussa ym. Siksi meillä varmaankin on vielä ehjä ja hyvinvoiva perhe ja avioliitto pysynyt kasassa.
Näin mä olen sen aina ajatellut.
Ei olis riittänyt paukut muuhun. Niin että olis voinut itseensä peilistä katsoa , mitä tulee lapsiin ja avioelämään.
Vierailija kirjoitti:
Minä "uhrasin" oman työurani kun saimme lapset. Rinta rottingilla katson heitä tänäpäivänä, kun ovat fiksuja ja ajattelevaisia, muut huomioonottavia ihmisiä .
Jestas että olen ylpeä työstäni.
Minä taas olen ylpeä aikuisesta lapsestani, että hänestä on tullut niin älykäs, fiksu, sosiaalinen ja kaikin puolin täydellinen nuori mies.
Olin kotiäitinä yli 4 vuotta, vaikka tulot olivat todella pienet. Isompien lasten on jo hyvä mennä hoitoonkin ja itsekin viihdyn töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni uhraa lapsensa ja puolisonsa työelämän alttarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin ja olin kotiäitinä 11 vuotta. Tekisin saman koska vain uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
On se sen arvoista jos pääsee pukemaan sille söpöjä itse valitsemiaan vaatteita ennen kuin sillä on mitään omaa tahtoa. Saa myös omaan elämään merkityksen, jota ei ole muuten. Eihän tässä mitään järkeä olekaan. Ei kuitenkaan tarvitse varmaan itse todistaa hänen kuolemaansa ja sitä edeltävää kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin! Olen ollut koti-isä jo 16v.
Kyllä olisin kotiäiti ja olinkin. Neljävuotias oli vanhempi lapsi kun aloitti päiväkodissa. Itse olin vauvan kanssa kotona.
Päiväkoti on tuossa iässä jo tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin aikanaan kotiin lasten kanssa enkä sitä päätöstä ole katunut kertaakaan. Miehen tulot mahdollistivat hyvän elintason eikä minun pieni palkkani tuonut siihen juurikaan lisäarvoa. Eipähän nyt tarvitse rynniä kaduilla vaatimassa lisää hoitajia ja lisää palkkaa.
Aikani ei ole koskaan käynyt pitkäksi, olen aina löytänyt itselleni enemmän kuin riittävästi tekemistä. Ja nimenomaan tekemistä, jonka olen itse saanut valita ja olla olematta riippuvainen muiden aikatauluista ja määräyksistä.Viitsisitkö vastata miten olet järjestänyt, varmistanut tulevan eläkkeesi?
Mieheni mielestä on hänen velvollisuutensa ollut maksaa minulle yksityistä eläkettä, ja hän maksaa sitä edelleen, koska olen jäänyt kotiin ja hoitanut siviilipuolemme asiat lähestulkoon kokonaan yksin. Sen eläkkeen määrä on jo nyt huomattavasti suurempi, kuin palkkatyöstäni koskaan olisin saanut, ja eläkeikään on vielä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä "uhrasin" oman työurani kun saimme lapset. Rinta rottingilla katson heitä tänäpäivänä, kun ovat fiksuja ja ajattelevaisia, muut huomioonottavia ihmisiä .
Jestas että olen ylpeä työstäni.
Minulla on fiksu, huomaavainen ja sydämellinen lapsi. En ajattele että olen saanut sen aikaan vaan olen onnellinen siitä millaiseksi lapsi kasvoi. Toki perheolot vaikuttavat mutta en kyllä lähtisi itseäni ylentämään ja omimaan lapseni saavutuksia taikka luonteenpiirteitä. Sinulla ei ole muuta sisältöä elämässäsi joten ymmärrän pätemisen tarpeesi. Vastaukseni kysymykseen on ei, pidän työstäni ja olen ylpeä siitä mitä olen saavuttanut urallani. On ollut hienoa jakaa mieheni kanssa vastuu vanhempina, kumpikin joustaen mutta uratavoitteita unohtamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä valitsin vaimoni hyvin ja hän elättää minua ja lapsia mukisematta jo melkein 20 vuotta.
Ihannenainen <3 Ja erittäin harvinainen herkku.
Vierailija kirjoitti:
Moni uhraa lapsensa ja puolisonsa työelämän alttarille.
Ehkä isyys ei vaan ole heille kovin merkittävä asia?
Jokainen perhe ja äiti (ja isä) tekee itse omat ratkaisut. Toisissa perheissä isä voi tehdä esim reissutyötä jolloin äiti on yksin vastuussa arjen pyörityksestä.
Lasten hyvinvointi on kuitenkin pääasia. Koko perheen
Toivottavasti jokainen uskaltaa tehdä ratkaisuja omista lähtökohdistaan, ei ympäristön paineesta tms.
Mä olin kotiäitinä ilman tuloja aikaan, jolloin miehet tulot vaikuttivat vielä työmarkkinatukeen. Kokemuksesta tiedän, että ei ole kivaa olla ilman omia tuloja. Asia ei enää koske minua, koska lapset on jo isoja, mutta vastaan silti että en.
Naiselleni on kunnia-asia huolehtia perheestään, elättää minua ja lapsia.
Mulla on ollut aina korkea rima äitiydessä. Ja kyllä, olen ollut kotiäiti. Nykyään kylläkin luonut jo sitä työuraa..
Tarkennus tähän että minulla ei ole puolisoa