Olisitko kotiäiti, jos perheenne elintaso pysyisi samana?

En missään nimessä olisi kahden pienen lapsen äitinä voinut kuvitellakaan muuta vaihtoehtoa. Ei olisi sydän riittänyt laittaa vuosikasta hoitoon.

Kyllä se kasvatus valitettavasti vaikuttaa ja nykyvanhemmilla on vanhemmuus täysin hukassa. Päiväkodit ja koulut kasvattaa monien kersat.

Suurin osa ihmisistä ajattelee vain itseään ja tyydyttää omia tarpeitaan. Ei ihminen ole muuta kuin primitiivinen vaistojensa orjuuttama elukka, joka väkisin synnyttää toisen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

En missään tapauksessa. Lapset ovat ihania mutta tuntuu kuin aivot täyttyisivät hitaasti hammastahnalla jos kaikki pyörii himan ympärillä ja leikeissä.

Tämä. Menin yhdeksi päiväksi viikossa työhön kun lapseni oli reilu puolivuotias. Isä hoiti lasta silloin. Työpäivä, älyllinen tekeminen ja aikuisten ihmisten seura olivat kyllä kotiäitiydestä suorastaan henkireikä minulle. Ja ihan fiksu on lapsestakin tullut. :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kasvatus valitettavasti vaikuttaa ja nykyvanhemmilla on vanhemmuus täysin hukassa. Päiväkodit ja koulut kasvattaa monien kersat.

Itsensä joutuvat kasvattamaan ja jos onnistuvat, on siinä emä kieli pitkällä omimassa kunnian itselleen.

Yritin olla kotiäiti niin pitkään kuin vain suinkin jaksoi . Kyllä siinä vaiheessa, kun lapset alkoi lähestyä 4-5 ikävuotta niin oli jo aika keksiä kaikille muuta.

Sellaista en kyllä kestäisi, että lasten kouluajan kun vielä olisin kotona. Eihän semmoinen olisi mitenkään tarpeellistakaan.

Tarvitsen elämääni työn ja rutiineja. Ei sen työn kuitenkaan tarvitse olla 8 tuntia 5x viikossa.

Entä jos ei itse tee keksintöjä, voiko nostaa itsetuntoaan synnyttämällä jonkun toisen ja painostamalla tämän tekemään keksintöjä? Siten nainenkin saa kunnian keksintöjen tekemisestä.

Raha, raha, raha. Tuon taakse on helppo piiloutua. Ja se on vieläpä täysin hyväksyttävää tässä ylisuoritus yhteiskunnassa.

Mutta jääpäs kotiin hoitamaan omia lapsiasi. Sen suurempaa rikosta ei ole.

Voisin olla kouluikäisten lasten kotiäiti :D

Hyvin kasvatettu lapsi erottuu tänäpäivänä. Kotiolot näkyy räikeästi.

T: lto

Olen vielä nuori ja haluan ehdottomasti työelämään kehittämään itseäni, tällä hetkellä todella kamalaa olla työtön opiskelija. Mutta kysymys taisi olla minua 25v vanhemmille. Haluan oman uran ja omat rahat, sekä miehen jakamaan vastuun lapsista, ei riitä että menen hääräämään harrastuksiin ja vapaa-toistyöhön ollessani 90% vastuussa lapsista...

Kyllä näkee tässäkin viestiketjussa kellä on kotikasvatus kantanut hedelmää ja kenellä ei..

Vierailija kirjoitti:

Raha, raha, raha. Tuon taakse on helppo piiloutua. Ja se on vieläpä täysin hyväksyttävää tässä ylisuoritus yhteiskunnassa.

Mutta jääpäs kotiin hoitamaan omia lapsiasi. Sen suurempaa rikosta ei ole.

Ihmisen omistaminen on rikos.

Jos mies laittaisi molempien nimissä olevalle säästötilille 200e kuussa (ja siellä ois jos valmiiksi 100000). Niin silloin joo. Ei noin tyhjänpäälle kenenkään kannata heittäytyä.

Entä jos olette siinneet enemmän kuin mihin on varaa? Miten olette jakaneet henkiset ja taloudelliset resurssit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha, raha, raha. Tuon taakse on helppo piiloutua. Ja se on vieläpä täysin hyväksyttävää tässä ylisuoritus yhteiskunnassa.

Mutta jääpäs kotiin hoitamaan omia lapsiasi. Sen suurempaa rikosta ei ole.

Ihmisen omistaminen on rikos.

Nainen omistaa lapsen kuten mies omistaa naisen.

Olen raskaana, ja tulen jäämään kotiin ensimmäisiksi vuosiksi :) Tosin en tiedä olenko oikea kotiäiti, sillä yritän opiskella samalla sen verran ja sitä vauhtia kuin pystyn. Minulle kotona oleminen ei ole mitään pakkopullaa, olen aina viihtynyt kotona ja perheen luona - tosin minulla on myös aika laaja sosiaalinen verkosto. Kotona on mielekästä tekemistä, sillä pidän kotitöistä sekä monista kotona tehtävistä harrastuksista, kuten maalaamisesta, joogasta, käsitöistä, lukemisesta ja viljelemisestä. Lisäksi ulkona luonnossa on mukavaa lenkkeillä tai vain istuskella, perheellisiä ystäviä löytyy läheltä, ja kirkosta löytyy "päiväkoti"toimintaa. En usko, että pääni tulee räjähtämään. Ymmärrän kuitenkin, että jotkut ovat ekstrovertimpiä kuin minä ja kaipaavat enemmän virikkeitä, eivätkä viihdy samanlaisten harrastuksien parissa. Joidenkin voi myös olla vaikeaa löytää seuraa työn ulkopuolelta. Toisaalta uskon myös, että aika moni on vain oppinut ajatuksen siitä, että jokaisen tulee käydä palkkatöissä klo 8-16 joka ikinen arkipäivä, tai muuten on huono ihminen; ei kahdeksan tunnin työpäivä ole mikään luonnonlaki, eikä "kotona loisiminen" ole mitenkään "väärin", sillä lapsista huolehtiminen on valtava ja todella tärkeä työ! En myöskään koe eläväni miehen rahoilla, olenhan itsekin säästänyt pottiimme, ja olemme yhteinen talous - perhe - jossa molemmilla on aivan yhtä tärkeä työ. Mies olisi mielellään itsekin koti-isä, mutta imettäminen ei häneltä tietenkään onnistu, ja työssäkävijänä hänen palkkansa on taloudellemme tärkeä. 1999-syntyneenä en saa eläkettä kuitenkaan, siitä on turha edes haaveilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha, raha, raha. Tuon taakse on helppo piiloutua. Ja se on vieläpä täysin hyväksyttävää tässä ylisuoritus yhteiskunnassa.

Mutta jääpäs kotiin hoitamaan omia lapsiasi. Sen suurempaa rikosta ei ole.

Ihmisen omistaminen on rikos.

Nainen omistaa lapsen kuten mies omistaa naisen.

99% avioliitoista mies kirjoittaa nimensä naiseen kuten muihinkin omistamiinsa asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies laittaisi molempien nimissä olevalle säästötilille 200e kuussa (ja siellä ois jos valmiiksi 100000). Niin silloin joo. Ei noin tyhjänpäälle kenenkään kannata heittäytyä.

Mihin sä sitä rahaa tarvitset? Käärinliinoissa ei ole taskuja.

P.s. nykyinen eläkejärjestelmä ei enää kauaa ole voimassa, sen varaan on turha heittäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Olen raskaana, ja tulen jäämään kotiin ensimmäisiksi vuosiksi :) Tosin en tiedä olenko oikea kotiäiti, sillä yritän opiskella samalla sen verran ja sitä vauhtia kuin pystyn. Minulle kotona oleminen ei ole mitään pakkopullaa, olen aina viihtynyt kotona ja perheen luona - tosin minulla on myös aika laaja sosiaalinen verkosto. Kotona on mielekästä tekemistä, sillä pidän kotitöistä sekä monista kotona tehtävistä harrastuksista, kuten maalaamisesta, joogasta, käsitöistä, lukemisesta ja viljelemisestä. Lisäksi ulkona luonnossa on mukavaa lenkkeillä tai vain istuskella, perheellisiä ystäviä löytyy läheltä, ja kirkosta löytyy "päiväkoti"toimintaa. En usko, että pääni tulee räjähtämään. Ymmärrän kuitenkin, että jotkut ovat ekstrovertimpiä kuin minä ja kaipaavat enemmän virikkeitä, eivätkä viihdy samanlaisten harrastuksien parissa. Joidenkin voi myös olla vaikeaa löytää seuraa työn ulkopuolelta. Toisaalta uskon myös, että aika moni on vain oppinut ajatuksen siitä, että jokaisen tulee käydä palkkatöissä klo 8-16 joka ikinen arkipäivä, tai muuten on huono ihminen; ei kahdeksan tunnin työpäivä ole mikään luonnonlaki, eikä "kotona loisiminen" ole mitenkään "väärin", sillä lapsista huolehtiminen on valtava ja todella tärkeä työ! En myöskään koe eläväni miehen rahoilla, olenhan itsekin säästänyt pottiimme, ja olemme yhteinen talous - perhe - jossa molemmilla on aivan yhtä tärkeä työ. Mies olisi mielellään itsekin koti-isä, mutta imettäminen ei häneltä tietenkään onnistu, ja työssäkävijänä hänen palkkansa on taloudellemme tärkeä. 1999-syntyneenä en saa eläkettä kuitenkaan, siitä on turha edes haaveilla.

Voi sinua.. 🙂 totuus iskee kun vauva syntyy. Siinä kuule joogat ja virkkailut jää.