Lue keskustelun säännöt.
Te joilla kamala lapsuus ja vanhemmat nyt vanhat/raihnaiset?
18.09.2022 |
Kamalalla lapsuudella tarkoitan siis jotain oikeasti kamalaa, jatkuvaa väkivaltaa, kaltoinkohtelua, traumaattista kohtelua.
Jos teillä tällainen lapsuus on, miten toimitte vanhenevien vanhempien kanssa? Mulla ln suunnattomia vaikeuksia kaivaa itsestäni mitään auttamisen halua. Kun ensin koko lapsuus kiusattiin, hakattiin, alistetiin ja nöyryytettiin, ja aikuisena sitten haukuttiin, uhkailtiin, arvosteltiin. Mitään kaunista en koskaan ole kuullut vanhemmiltani.
Nyt sitten avuntarpeisena alkaa se syyllistäminen ja valitus ja narina, ja haukkuminen sitten kiittämättömäksi jos en halua sinne mennä.
Pitääkö sitä koko elämä haukata paskaa omilta vanhemmilta?
Miten muut olette pärjänneet vastaavaassa kuviossa?
Kommentit (195)
Erittäin hyvä ketju. Mulla samanlainen lapsuus. En ehdi nyt tänään vastata (kohta menee palsta kiinni) mutta palaan huomenna vastaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsuus ei ole lähellekään ollut niin kauhea kuin esim. aloittajan mutta surkea kuitenkin. Mä en ollenkaan muista mun lapsuutta onnellisena, huolettomana aikana vaan ahdistavana ajanjaksona, jonka vaikutuksia vielä aikuisenakin selvittelen.
Mietin tätä juurikin tässä koko viikonlopun. Mun isä on ilkeä ja itsekeskeinen, aina ollut. On hän paljon muutakin, hyviä asioita mutta valitettavasti jos mitataan hänen isyyttä, miinukselle jää. Hän on vuosia ollut monisairas ja vuosia jaksoin huolehtia ja murehtia, kunnes tajusin että nauttii uhrin ja sairaan roolista, siitä että voivotellaan ja kauhistellaan ja itketään ja pelätään hänen puolestaan. Ei viitsi hoitaa itseään muuta kuin ottaa pakolliset lääkkeet ja siksi onkin jo seitsenkymppisenä toinen jalka haudassa.
Mä olen sitä mieltä, että lapsi ei omaa vanhempaansa ilman syytä hylkää. Ja pakko sanoa, että ainut syy miksi tapaan isääni on se, että haluan kuitenkin tavata äitiäni. Jaksan isääni kyllä, jutellaan ja näin mutta nykyään tuntuu, että siedän aina vähemmän ja vähemmän. Jutut on ihan päättömiä ja ikinä ei tiedä millä päällä se on, kun heillä menee käymään. Hän ei millään tavalla edelleenkään yritä luoda mitään suhdetta lapseensa.
Moni tulee yllättymään siitä miten vähän tulen hänen poismenoaan suremaan.
Vierailija kirjoitti:
Muakin naurattaa nää hyvien perheiden lasten ohjeet unohtakaa jo se lapsuus ja menneet!
Ei ne ole mitään MENNEITÄ. Vaan liki aina se sama vaan JATKUU. Niin kauan kun vanhempi elää.
Mulla esim väkivalta ei loppunut lapsuuteen, ei nuoruuteen, ei täysi-ikäisyyteen eikä edes keski-ikäisyyteen. Edelleen saan turpaani jos menen käymään vanhemmillani, narsistinen isä on niin aggressiivinen että se kilahtaa ja käy päälle jos vaikka väittää vastaan tai uskaltaa olla eri mieltä jostain. Käskyttää ja komentaa ja sitten väkivallalla toimeenpanee komennot.En siis tietenkään enää käy siellä, mutta ne pari kertaa mitä olen pakosta joutunut käymään, oli vaarallisia ja nipin napin pääsin pakoon. Nuorena oli sitten niitä kertoja kun ei päässyt.
Joten ei tässä oikein voi unohtaa menneitä kun se riehuminen ei jää sinne menneisyyteen. En ymmärrä miten naiiveja ihmiset ylipäätään on, luuleeko ne että kaltoinkohteleva vanhempi muuttuu jotenkin äkkiä kivaksi ja lasta kunnioittavaksi kun lapsi täyttää 18? Ei se niin mene. Luonnevikainen on samanlainen kuolemaansa saakka.
Tämä on ihan totta joka sana. Mun vanhemmat oli ihmishirviöitä lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Jopa melkein 40-vuotiaana he soittelivat tutuille, työpaikalle mustamaalaten ja haukkuen. Lapsuus oli siis täynnä niin rankkaa väkivaltaa fyysisesti ja henkisesti etten ala edes avaamaan. Ei se luonnehäiriö mihinkään parane, väkivaltainen ihminen on aina väkivaltainen.
Noin kymmenen vuotta sitten hankkiuduin riitoihin äitini kanssa, koska minulle riitti jatkuvasti olla hänen likasankonsa ja henkisen väkivaltansa kohteena. Hän suuttui minulle siitä että aloin viimeinkin pitää puoleni.
Tästä on ollut se hyöty, että sen jälkeen hän ei ole enää ottanut minuun yhteyttä enkä minä tietenkään myöskään häneen. Toivon, että mitään yhteydenottoa hänen puoleltaan ei myöskään tule enää koskaan tapahtumaan, koska hän on sellainen ihminen joka ei osaisi nöyrtyä ja pyytää anteeksi tekemiään virheitä.
Tämä on yksi syy miksi vanhukset kuolevat yksin hoivakodeissa. Sitä saa mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tehnyt juurikin näin: jättänyt menneet taakseni.
Muutin toiselle puolelle Suomea, aloitin oman ihanan elämän puhtaalta pöydältä. Vanhempiin en ole enää yhteydessä, pikku hiljaa muistot haalistuvat kun alkaa olla enemmän oma elämää takana kuin vuosia vanhempien oikkujen heittopussina.
Vuosi sitten tuli sieltä suunnasta syyllistyksen yritystä siitä miksi en koskaan käy lapsuuden maisemissa. Vastasin tiivistelmällä siitä, mitä muistoja minulla on lapsuudesta ja kysyin, miksi ihmeessä enää koskaan sylkäisisinkään sinne päin? Ei vastausta, mutta pointtini tuli varmaan ymmärretyksi.
Ikävä kyllä kaikilla ei ole mahdollista muuttaa kauas ja aloittaa alusta, mutta ne jotka voivat niin suosittelen lämpimästi: jättäkää kirjaimellisesti menneet taaksenne ja aloittakaa ihan oma elämä jonne vanhempanne eivät yksinkertaisesti kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt juurikin näin: jättänyt menneet taakseni.
Muutin toiselle puolelle Suomea, aloitin oman ihanan elämän puhtaalta pöydältä. Vanhempiin en ole enää yhteydessä, pikku hiljaa muistot haalistuvat kun alkaa olla enemmän oma elämää takana kuin vuosia vanhempien oikkujen heittopussina.
Vuosi sitten tuli sieltä suunnasta syyllistyksen yritystä siitä miksi en koskaan käy lapsuuden maisemissa. Vastasin tiivistelmällä siitä, mitä muistoja minulla on lapsuudesta ja kysyin, miksi ihmeessä enää koskaan sylkäisisinkään sinne päin? Ei vastausta, mutta pointtini tuli varmaan ymmärretyksi.
Ikävä kyllä kaikilla ei ole mahdollista muuttaa kauas ja aloittaa alusta, mutta ne jotka voivat niin suosittelen lämpimästi: jättäkää kirjaimellisesti menneet taaksenne ja aloittakaa ihan oma elämä jonne vanhempanne eivät yksinkertaisesti kuulu.
Ei toimi aina, kahdesti kokeiltu. Narsistinen vainoajatyyppinen vanhempi onkii osoitteet selville ja häiriköi ja kiusaa, tilaamalla vaikka sontakuorman pihaan tekaistulla nimellä. Olen kokeillut myös salattua osoitetta, ei onnistunut, yksi typerä sukulainen vuosi sen sitten vanhemmilleni.
Joskus jos on vaikea-asteinen narsisti/psyko vanhempi, se haluaa aidosti tuhota lapsensa ja tekee sen vaikka 1000 km päästä tai toisesta maasta. Läpipaha musta ilkeä ihminen keksii aina keinoja, vaikkei itse paikalla olisikaan.
Tää on viimeisiä tabuja josta kukaan ei puhu, että moni joutuu pelkäämään vanhempaansa tai että oma häiriintynyt vanhempi vainoaa. Tätä siis esiintyy enemmän kuin moni uskoisi, mutta mikään taho ei tätä ilmiötä tunnista (poliisi, vanhussosiaalityö, tms viranomainen). Tän takia mitään tukea tai apuakaan ei ole saatavilla koska kukaan ei usko tällaista olevankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ennenkin tän kirjoittanut: se myytti että vanhempi aina rakastaa lastaan on paskapuhetta. Normaali terve vanhempi toki rakastaa, mutta epänormaali tai hullu ei rakasta. Muistakaapa että lapsia saa kaikenlaiset ihmiset, esim
- psykopaatit
-narsistit
-vaikeasti mt-sairaat
-rikolliset
- sosiopaatit
-kiihko-lahkolaiset
-hullut sadistit
- narkit ja nistit
- rapajuopot
Joten miten tosiaan jotkut luulee että kaikki vanhemmat on hyviä ja rakastavia ja tasapainoisia? Ei todellakaan ole.
T, hullujen vanhempien lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin naurattaa nää hyvien perheiden lasten ohjeet unohtakaa jo se lapsuus ja menneet!
Ei ne ole mitään MENNEITÄ. Vaan liki aina se sama vaan JATKUU. Niin kauan kun vanhempi elää.
Mulla esim väkivalta ei loppunut lapsuuteen, ei nuoruuteen, ei täysi-ikäisyyteen eikä edes keski-ikäisyyteen. Edelleen saan turpaani jos menen käymään vanhemmillani, narsistinen isä on niin aggressiivinen että se kilahtaa ja käy päälle jos vaikka väittää vastaan tai uskaltaa olla eri mieltä jostain. Käskyttää ja komentaa ja sitten väkivallalla toimeenpanee komennot.En siis tietenkään enää käy siellä, mutta ne pari kertaa mitä olen pakosta joutunut käymään, oli vaarallisia ja nipin napin pääsin pakoon. Nuorena oli sitten niitä kertoja kun ei päässyt.
Joten ei tässä oikein voi unohtaa menneitä kun se riehuminen ei jää sinne menneisyyteen. En ymmärrä miten naiiveja ihmiset ylipäätään on, luuleeko ne että kaltoinkohteleva vanhempi muuttuu jotenkin äkkiä kivaksi ja lasta kunnioittavaksi kun lapsi täyttää 18? Ei se niin mene. Luonnevikainen on samanlainen kuolemaansa saakka.
Tämä on ihan totta joka sana. Mun vanhemmat oli ihmishirviöitä lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Jopa melkein 40-vuotiaana he soittelivat tutuille, työpaikalle mustamaalaten ja haukkuen. Lapsuus oli siis täynnä niin rankkaa väkivaltaa fyysisesti ja henkisesti etten ala edes avaamaan. Ei se luonnehäiriö mihinkään parane, väkivaltainen ihminen on aina väkivaltainen.
Mulla sairas isä soittaa yli 70v!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. alkoholismi on riippuvuussairaus. Se ei tarkoita että kaikkea tarvitsisi hyväksyä jne mutta pitää myös muistaa että henkilö on sairas tai sairastunut riippuvuussairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt juurikin näin: jättänyt menneet taakseni.
Muutin toiselle puolelle Suomea, aloitin oman ihanan elämän puhtaalta pöydältä. Vanhempiin en ole enää yhteydessä, pikku hiljaa muistot haalistuvat kun alkaa olla enemmän oma elämää takana kuin vuosia vanhempien oikkujen heittopussina.
Vuosi sitten tuli sieltä suunnasta syyllistyksen yritystä siitä miksi en koskaan käy lapsuuden maisemissa. Vastasin tiivistelmällä siitä, mitä muistoja minulla on lapsuudesta ja kysyin, miksi ihmeessä enää koskaan sylkäisisinkään sinne päin? Ei vastausta, mutta pointtini tuli varmaan ymmärretyksi.
Ikävä kyllä kaikilla ei ole mahdollista muuttaa kauas ja aloittaa alusta, mutta ne jotka voivat niin suosittelen lämpimästi: jättäkää kirjaimellisesti menneet taaksenne ja aloittakaa ihan oma elämä jonne vanhempanne eivät yksinkertaisesti kuulu.
Ei toimi aina, kahdesti kokeiltu. Narsistinen vainoajatyyppinen vanhempi onkii osoitteet selville ja häiriköi ja kiusaa, tilaamalla vaikka sontakuorman pihaan tekaistulla nimellä. Olen kokeillut myös salattua osoitetta, ei onnistunut, yksi typerä sukulainen vuosi sen sitten vanhemmilleni.
Joskus jos on vaikea-asteinen narsisti/psyko vanhempi, se haluaa aidosti tuhota lapsensa ja tekee sen vaikka 1000 km päästä tai toisesta maasta. Läpipaha musta ilkeä ihminen keksii aina keinoja, vaikkei itse paikalla olisikaan.Tää on viimeisiä tabuja josta kukaan ei puhu, että moni joutuu pelkäämään vanhempaansa tai että oma häiriintynyt vanhempi vainoaa. Tätä siis esiintyy enemmän kuin moni uskoisi, mutta mikään taho ei tätä ilmiötä tunnista (poliisi, vanhussosiaalityö, tms viranomainen). Tän takia mitään tukea tai apuakaan ei ole saatavilla koska kukaan ei usko tällaista olevankaan.
Miksi kerrot osoitetta kenellekään muulle kuin viranomaiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein huomaan odottavani äitini kuolemaa että saisin perinnön.
Äiti hakkasi mut pilalle ja kärsin joka päivä vakavista oireista.
Voisin rahalla hoitaa itseäni parempaan kuntoon.
Muuttamiset ei mua auta, tuska kulkee mukana koko ajan.
Toivon helvetin olevan olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ne vanhemmat ovat joutuneet sietämään? Monet aikuisina rupeavat ymmärtämään vanhempiaan kun oma kauhukakara kiukuttelee.
Meidät pantiin lapsesta töihin, ruoka oli karua 50- luvun alussa, piiskalla uhattiin jos ei haravointi, kirnuaminen, lypsäminen, puiden kanto huvittanut. Jokainen lähdettiin köyhyyden takia 15- vuotiaina itsemme elättämään. Kun viimeiset lähti, loppuun väsyneet vanhemmat lopettivat turhauttavan pienviljelyn ja luontaistaloudenVanhemmista tuli hyväntuulisia ja leppoisia kun elämä helpotti. Alkoa ei käytetty.
Yksi sisaristani ollut iän kaiken katkera, ei oikein tasapainoinenkaan, mielestään oli ottolapsi, siks ne vihas. ( Sisarukset muistaa kuitenkin kun hän syntyi kotona.)
En tiedä miten kamalaa voi olla mutta aikuisena voi kohota vähän lapsuuden yläpuolelle. 7- vuotiaana osasin keittää perunat ja tehdä läskisoosin. Sähköttömässä korpimökissä.
Aivan
mutta näihin ketjuihin ei kannata vastata. Tämä tietty porukka aktivoituu tasaisin väliajoin piehtaroimaan katkeruudessaan. Ei ne halua kuulla kuin vihantäyteisiä komppaamisia.
Niin totta kuin olla voi! Sama katkera tekee aloituksen ja muutama höppänä säestää!
Pitäkää vanhemmat nyt visusti ne säästönne jos teillä niitä on. Ostakaa palveluja ja käyttäkää rahaa niin paljon kuin suinkin ehditte.
Niin kauan kuin jaksatte matkustella, viettäkää talvet vaikkapa Kanariansaarten lämmössä.
Jos tarvitsette edunvalvojaa, niin ottakaa joku rehellinen ulkopuolinen siihen hommaan.
Tehkää testamentti sopivaksi katsomaanne kohteeseen.
Mikään ei ole niin vastenmielinen näky, kuin hautajaisten jälkeen perintöä norkoilevat lapset, jotka eivät kertaakaan käyneet katsomassa mummoa/pappaa hoivakodissa.
No kun paskot lapsesi pään sen lapsuudessa, niin tuskin vanhempana odottaa mitään lapseltaan joka jäi kolmekymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle ja elää kuin vanhus nelikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ennenkin tän kirjoittanut: se myytti että vanhempi aina rakastaa lastaan on paskapuhetta. Normaali terve vanhempi toki rakastaa, mutta epänormaali tai hullu ei rakasta. Muistakaapa että lapsia saa kaikenlaiset ihmiset, esim
- psykopaatit
-narsistit
-vaikeasti mt-sairaat
-rikolliset
- sosiopaatit
-kiihko-lahkolaiset
-hullut sadistit
- narkit ja nistit
- rapajuopotJoten miten tosiaan jotkut luulee että kaikki vanhemmat on hyviä ja rakastavia ja tasapainoisia? Ei todellakaan ole.
T, hullujen vanhempien lapsi
Äläpäs suotta keuhkoo, koska onneksi suurin osa suomalaislapsista syntyy ihan ok olosuhteisiin.
En ole missään tekemisissä. En tule menemään edes hautajaisiin. Molemmat vanhempani sekä sisarukseni ovat minulle kuolleita, vaikka yhtäkään ei ole vielä haudattu.
T. Hoitaja vanhustyöstä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ne vanhemmat ovat joutuneet sietämään? Monet aikuisina rupeavat ymmärtämään vanhempiaan kun oma kauhukakara kiukuttelee.
Meidät pantiin lapsesta töihin, ruoka oli karua 50- luvun alussa, piiskalla uhattiin jos ei haravointi, kirnuaminen, lypsäminen, puiden kanto huvittanut. Jokainen lähdettiin köyhyyden takia 15- vuotiaina itsemme elättämään. Kun viimeiset lähti, loppuun väsyneet vanhemmat lopettivat turhauttavan pienviljelyn ja luontaistaloudenVanhemmista tuli hyväntuulisia ja leppoisia kun elämä helpotti. Alkoa ei käytetty.
Yksi sisaristani ollut iän kaiken katkera, ei oikein tasapainoinenkaan, mielestään oli ottolapsi, siks ne vihas. ( Sisarukset muistaa kuitenkin kun hän syntyi kotona.)
En tiedä miten kamalaa voi olla mutta aikuisena voi kohota vähän lapsuuden yläpuolelle. 7- vuotiaana osasin keittää perunat ja tehdä läskisoosin. Sähköttömässä korpimökissä.
Aivan
mutta näihin ketjuihin ei kannata vastata. Tämä tietty porukka aktivoituu tasaisin väliajoin piehtaroimaan katkeruudessaan. Ei ne halua kuulla kuin vihantäyteisiä komppaamisia.
Niin totta kuin olla voi! Sama katkera tekee aloituksen ja muutama höppänä säestää!
Pitäkää vanhemmat nyt visusti ne säästönne jos teillä niitä on. Ostakaa palveluja ja käyttäkää rahaa niin paljon kuin suinkin ehditte.
Niin kauan kuin jaksatte matkustella, viettäkää talvet vaikkapa Kanariansaarten lämmössä.
Jos tarvitsette edunvalvojaa, niin ottakaa joku rehellinen ulkopuolinen siihen hommaan.
Tehkää testamentti sopivaksi katsomaanne kohteeseen.
Mikään ei ole niin vastenmielinen näky, kuin hautajaisten jälkeen perintöä norkoilevat lapset, jotka eivät kertaakaan käyneet katsomassa mummoa/pappaa hoivakodissa.
Tekosyitä. Ainaisia tekosyitä. Kun minulla oli niin kamalaa niin kohtelen yhtä huonosti lapsianikin. Tärkeintä on kostaa oma menneisyyteni viattomalle lapselle. Joopa joo paskapäät. Minä otin sen kivun ja käänsin sen rakkaudeksi lapsiini, jokaisen kuulemani haukun ja nöyryytyksen käänsin tueksi ja kannustukseksi lapsilleni, jokaisen laiminlyönnin, yksin jätön syliksi ja huomioksi, jokaisen ylimielisen märinän ja yrityksen syyttää omista virheistään lapsiaan käänsin anteeksipyynnöksi ja kerroin että minä yritän ja kun epäonnistun niin otan opikseni. Kyllä vanhat mätäpäät ansaisette kuolla yksin. Ja sillä selvä. Ja jos edes rahallisesti kompesoitte aiheuttamanne pahan, niin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin naurattaa nää hyvien perheiden lasten ohjeet unohtakaa jo se lapsuus ja menneet!
Ei ne ole mitään MENNEITÄ. Vaan liki aina se sama vaan JATKUU. Niin kauan kun vanhempi elää.
Mulla esim väkivalta ei loppunut lapsuuteen, ei nuoruuteen, ei täysi-ikäisyyteen eikä edes keski-ikäisyyteen. Edelleen saan turpaani jos menen käymään vanhemmillani, narsistinen isä on niin aggressiivinen että se kilahtaa ja käy päälle jos vaikka väittää vastaan tai uskaltaa olla eri mieltä jostain. Käskyttää ja komentaa ja sitten väkivallalla toimeenpanee komennot.En siis tietenkään enää käy siellä, mutta ne pari kertaa mitä olen pakosta joutunut käymään, oli vaarallisia ja nipin napin pääsin pakoon. Nuorena oli sitten niitä kertoja kun ei päässyt.
Joten ei tässä oikein voi unohtaa menneitä kun se riehuminen ei jää sinne menneisyyteen. En ymmärrä miten naiiveja ihmiset ylipäätään on, luuleeko ne että kaltoinkohteleva vanhempi muuttuu jotenkin äkkiä kivaksi ja lasta kunnioittavaksi kun lapsi täyttää 18? Ei se niin mene. Luonnevikainen on samanlainen kuolemaansa saakka.
Tämä on ihan totta joka sana. Mun vanhemmat oli ihmishirviöitä lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Jopa melkein 40-vuotiaana he soittelivat tutuille, työpaikalle mustamaalaten ja haukkuen. Lapsuus oli siis täynnä niin rankkaa väkivaltaa fyysisesti ja henkisesti etten ala edes avaamaan. Ei se luonnehäiriö mihinkään parane, väkivaltainen ihminen on aina väkivaltainen.
Mulla sairas isä soittaa yli 70v!
? Tarkoittaa mitä?
Ne mun vanhemmat ei todellakaan osaa hävetä tai katua, päinvastoin, ovat omasta mielestään erinomaiset vanhemmat. Julmat, sadistiset, alistavat lapsenhakkaajat, jotka itse ylentävät itsensä hyväksi vanhemmaksi. Hah mikä vitsi..