Lue keskustelun säännöt.
Te joilla kamala lapsuus ja vanhemmat nyt vanhat/raihnaiset?
18.09.2022 |
Kamalalla lapsuudella tarkoitan siis jotain oikeasti kamalaa, jatkuvaa väkivaltaa, kaltoinkohtelua, traumaattista kohtelua.
Jos teillä tällainen lapsuus on, miten toimitte vanhenevien vanhempien kanssa? Mulla ln suunnattomia vaikeuksia kaivaa itsestäni mitään auttamisen halua. Kun ensin koko lapsuus kiusattiin, hakattiin, alistetiin ja nöyryytettiin, ja aikuisena sitten haukuttiin, uhkailtiin, arvosteltiin. Mitään kaunista en koskaan ole kuullut vanhemmiltani.
Nyt sitten avuntarpeisena alkaa se syyllistäminen ja valitus ja narina, ja haukkuminen sitten kiittämättömäksi jos en halua sinne mennä.
Pitääkö sitä koko elämä haukata paskaa omilta vanhemmilta?
Miten muut olette pärjänneet vastaavaassa kuviossa?
Kommentit (195)
Oma äitini alkoi kyykyttää minua kun jäi leskeksi.
Ole ylikiltti joten kyykytys onnistui hyvin.
Eipä tarvitse enää olla tekemisissä. Uuvuin pahasti ja lääkäri kielsi yhteydenpidon äitiini.
Mikään rajojen veto ei auttanut. En jaksanut kuunnella hänen ilkeitä puheitaan ja juoruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkaisin välit. Meillä on vain tämä yksi elämä, enkä aio antaa heidän pilata omaani enää yhtään enempää.
Vanhemmillani on valtavat eläkkeet, reilusti yli 3000 €/kk ja velaton asunto, joten he voivat ostaa palveluita jos tarvitsevat jotain.
Tähänkin varmaan joku tulee ulisemaan, että vanhempia pitää ymmärtää ja heilläkin on ollut traumoja. Voin kertoa jo valmiiksi että ymmärrän heitä kyllä ja tavallaan vähän säälinkin. Silti minulla ei ole mitään velvollisuutta antaa heidän enää koskaan häiritä elämääni. En edes tiedä, ovatko he vielä hengissä, mutta olen oppinut olemaan välittämättä.
Hyvän tai edes siedettävän lapsuuden eläneet eivät voi koskaan ymmärtää tätä. Eivät myöskään ne, joilla on ollut kamala lapsuus mutta jotka eivät ole hoitaneet traumojaan vaan ovat yhä henkisesti kiinni kiusaajissaan. Vain toinen traumaselviytyjä voi ymmärtää tällaista ratkaisua ja tällaista elämää. Siksi en edes yritä perustella ratkaisuani muille IRL. Netissä anonyymisti voin siitä kertoa, koska haluan rohkaista muita tekemään saman ratkaisun ja pelastamaan elämänsä.
En minä ainakaan koe, että olisi velvollisuutta muille perustella ratkaisuani. Toivottavasti kukaan muukaan ei koe. En kauheasti asiasta puhu, muulle kuin parhaille kavereille ja siskolle, koska mielestäni kaikki yksityisasiat ei muille kuulu. Jos joku kysyy mitä vanhemmilleni kuuluu, vastaan vaan että en tiedä, kannattaa heiltä itseltään kysyä ja jätän asian siihen.
Juuri tämä. Jokainen tekee itse elämän valintansa, niitä ei tarvitse kenellekään perustella eikä yksityisasioitaan kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini alkoi kyykyttää minua kun jäi leskeksi.
Ole ylikiltti joten kyykytys onnistui hyvin.
Eipä tarvitse enää olla tekemisissä. Uuvuin pahasti ja lääkäri kielsi yhteydenpidon äitiini.
Mikään rajojen veto ei auttanut. En jaksanut kuunnella hänen ilkeitä puheitaan ja juoruja.
Lisäys. Unohtui myös valehtelu. Hän on todella vakuuttava puheissaan. Haukkuu kaikki jopa lastenlapset.
Auttaako se kuinka ja paljon jos vanhempi pyytää anteeksi käytöstään? Voiko sillä sovittaa huonon äidin käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Auttaako se kuinka ja paljon jos vanhempi pyytää anteeksi käytöstään? Voiko sillä sovittaa huonon äidin käytöstä?
Hahhaa mikä vitsi. Nää ei pyydä anteeki KOSKAAN. Vaan kiistävät ja kieltävät tapahtumat. Oma äiti valehtelee ja väittää silmät kirkaana että mitään ei tapahtunut ja muistan vaan väärin ja tahallani kiusaan häntä. Pahoinpitelyitä oli SATOJA ja useilla kerroilla silminnäkijöitä (sisarus, kaveri, naapuri, sukulainen). Kukahan se hullu on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittakaa välit poikki ilkeisiin, hankaliin ja pahoihin sukulaisiin, niin elämänne helpottuu huomattavasti!
Kenenkään ei tarvitse sietää aggressiivista, arvaamatonta, ilkeää, narsistista, pahansuopaa, rajatonta, väkivaltaista, valehtelevaa, läheisiään hyväksikäyttävää, juoppoa tai rikollista ihmistä. EI, vaikka hän olisi lähisukulainen - äiti, isä, sisarus tai lapsi.
Suku on pahin. Jos sinulla on hankalia, ilkeitä ja pahoja sukulaisia, niin muista: Et ole itse valinnut sukulaisiasi. Et ole myöskään itse vastuussa sukulaistesi tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Onneksi ystäväsi saat ihan itse valita!
Vierailija kirjoitti:
Osa omia lapsiaan laiminlyöneistä ja kaltoinkohdelleista vanhemmista on nyt isovanhempia. Pelottava ajatus. Nämä arvaamattomat, tunnekylmät, turvattomat, välinpitämättömät ja väkivaltaiset äidit ja isät yrittävät nyt epätoivoisesti paikata omia kasvatusvirheitään puuttumalla ja sekaantumalla raivokkaasti aikuisten lastensa ja lastensa perheitten asioihin.
Se on turhaa ja myöhäistä. Lastenhoidon, lastenkasvatuksen ja vanhemmuuden juna meni jo - aikoja sitten. Jos et ole halunnut ja viitsinyt huolehtia kunnolla omista lapsistasi, niin on turha yrittää paikata huonoa vanhemmuutta ja omia kasvatusvirheitä isovanhempana.
Nämä aikuisten lastensa asioihin raivokkaasti puuttuvat, psekaantuvat ja rajattomat isovanhemmat pilaavat lastensa elämän, parisuhteen, perhe-elämän, lastenhoidon ja lastenkasvatuksen. Kunnioittakaa lastenne kotirauhaa. Pysykää erossa asioista, joihin teitä ei haluta eikä pyydetä!
Lapsen vanhemmilla - äidillä ja isällä - on mahdollisuus huolehtia omasta lapsesta, kun lapsi on alaikäinen eli noin ensimmäiset 18 vuotta. Jos et näiden 18 vuoden aikana halua ja viitsi luoda hyvää ja rakastavaa suhdetta omaan lapseesi, niin sen jälkeen se on myöhäistä. Jos äiti ja/tai isä ei halua, kykene, pysty, viitsi ja välitä osoittaa hyvää ja turvallista vanhemmuutta ja rakkautta omaa lastaan kohtaan, niin hän on vanhempana aivan väärällä alalla.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa vanhempiasi. Jos olet kokenut alistamista ja väkivaltaa lapsena, niin katkaise ne välit. On oman jaksamisesi kannalta tärkeää. Tiedän myös omasta kokemuksestani, että se tuo avun. Kirpaisee yllättävän vähän kun sen vaan tekee.
Itseäni kiusattiin perheen voimin. Hakattiin, pilkatiin jne. Ihmettelen kovasti kun joku kyselee ovatko edes pyytäneet anteeksi. Olen aikuinen ja ei siltä pikkutytöltä voi enää anoa anteeksi. Lapsuus ja nuoruus vietiin minulta, eikä mitään onnellista lapsuutta saa millään takaisin. En ole missään tekemisissä kiusaajiini. Kuinkakohan moni pilaa esim joulunsa kun kutsuu isovanhemmat joulupöytään? Vain pelkkää näytelmää. Vertaa että kutsuisit jonkun työpaikkakiusaajan jouluksi ja vain sen takia että olette olleet n 20v samassa työpaikassa. Siis vallalla olisi ajatus että kaikki yksinäiset ja ilkeät duunikaverit "kuuluisi" kutsua jouluksi koska hän on duuniKAVERI vertaa sukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin sanottu!
Meidän perheen joulupöytään ei kutsuta ainuttakaan kiusaajaa ja narsistia. Vaikeita ja ei-toivottuja ihmisiä ei kutsuta meille muihinkaan pöytiin. Omilta ja puolison sukulaisilta voi odottaa ja vaatia kunnollisia käytöstapoja.
On ollut pakko laittaa rajat tietyille ihmisille kuten muutamalle vaikealle sukulaiselle ja ihmiselle. Me suojelemme omaa ja perheemme hyvinvointia, jaksamista ja mielenterveyttä. On turha kutsua kotiinsa sellaisia ihmisiä, joitten tapaamisesta aiheutuu itselle ja perheelle vain pahaa mieltä ja katkeruutta. On turha kyläillä sellaisten ihmisten luona, joitten luona kyläily on raskas henkinen ja fyysinen koettelemus. Kestää monta päivää ennen kuin on palautunut kurjasta kyläilystä.
Meille ei myöskään pamahda samoja, ei-toivottuja ihmisiä yllätyskylään periaatteella "Kun satuttiin ajamaan tästä ohi". Jos satutte vahingossa tänne päin niin tervemenoa - ajakaa ohi vaan! Nämä lokkeilijat ovat pahimpia hyväksikäyttäjiä. He haluavat kulkea toisten kodeissa juomassa, syömässä ja majoittumassa. Ilmaiseksi ja ilman mitään avun tarjoamista tai osallistumista kotitöihin. Ei ole yllätys, että heidän kotiinsa ei tule vahingossakaan koskaan vierailukutsuja.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kiusattiin perheen voimin. Hakattiin, pilkatiin jne. Ihmettelen kovasti kun joku kyselee ovatko edes pyytäneet anteeksi. Olen aikuinen ja ei siltä pikkutytöltä voi enää anoa anteeksi. Lapsuus ja nuoruus vietiin minulta, eikä mitään onnellista lapsuutta saa millään takaisin. En ole missään tekemisissä kiusaajiini. Kuinkakohan moni pilaa esim joulunsa kun kutsuu isovanhemmat joulupöytään? Vain pelkkää näytelmää. Vertaa että kutsuisit jonkun työpaikkakiusaajan jouluksi ja vain sen takia että olette olleet n 20v samassa työpaikassa. Siis vallalla olisi ajatus että kaikki yksinäiset ja ilkeät duunikaverit "kuuluisi" kutsua jouluksi koska hän on duuniKAVERI vertaa sukulainen.
Ennemmin yksinäinen kuin piilovihamielisten kanssa, että jos on jotain hampaankolossa vanhemmilleen, olisi parempi antaa olla ja kasvaa itse aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttaako se kuinka ja paljon jos vanhempi pyytää anteeksi käytöstään? Voiko sillä sovittaa huonon äidin käytöstä?
Äitini ei pyytänyt koskaan anteeksi. Ei koskaan. Tuskin tulee niin koskaan tekemään ja vaikka tekisikin se ei tarkoittaisi yhtään mitään.
Muistan traumaattisen tilanteen missä äiti väitti viikkoja putkeen että olen varastanut 2 kpl hänen lasiesineitä mitä keräsi, sanoin että en ole, mutta ei uskonut.
Jatkoi kyselyä, yritti useista eri lähtökodista; olenko rikkonut ne, olenko myynyt (?) ne, olenko hukannut ne jne.
Ja siis ihan fakta oli että en ollut ko. laitoksia nähnyt tai koskenut.
Lopuksi sanoi että ne on jossain huoneessani, vaati että avaan kaikki laatikot, tyhjään vaatekaapin lattialle jne. Hän käveli ympäriinsä potkien tavaroitani ja etsi niitä sen tavaroita. Kun tajusi että ne ei tosiaan minulla ole niin ei uskonut silti, otti ns. kovat aseet käyttöön, sanoi että kun isä tulee kotiin niin määrää häntä antamaan minulle selkään. Istuin keskellä sitä sotkua ja odotin että mitä tässä tulee nyt tapahtumaan.
En muista kuinka se tilanne meni, mutta ko. esineet oli siellä kaapissa missä ne pitikin olla, oli vain itse siirtänyt ne eri hyllylle. Ei pyytänyt anteeksi, ei edes sanonut että löysikin ne esineensä (kuulin tämän siskoltani). Asia jäi hänen osaltaa siihen.
Ikinä en varastanut äidiltäni (tai keltään) mitään, ikinä en saanut anteeksipyyntöä.
Kuten täällä jo joku aikaisemmin totesi niin voi kyllä, voin hoitaa äitiäni sitten hänen vanhoilla päivillä samalla rakkaudella mitä hän hoiti minua; alan syyttämään ihan yhtäkkiä kesken päivän jostain harhaisesta, vaadin häntä kaatamaan kaikki tavarat laittialle, käyn muutenkin kaikki laatikot/päiväkirjat/henkilökohtaiset muistiinpanot läpi vain sen takia jos hän on kirjoittanut jotain negatiivista minusta, uhkailen väkivallalla, käyn varoittamatta repimimässä hiuksista, odotan kun menee suihkuun niin potkaisen oven auki ja hakkaan häntä harjanvarrella, juon viinaa ja en suostu menemään ruokakauppaan tai anna hänelle ruokaa. Kyllä, mielelläni teen sen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että vanhemmilla ei ole ollut myöskään helppoa ja nyt vanhemmalla iällä ovat tulleet läheisemmiksi. Autan niin paljon kuin voin. Ei ne täydellisiä ole, muttei minulla muitakaan vanhempia ole. Katkeruudesta ei olisi hyötyä kenellekkään.
Jotain hyvää ovat saaneet aikaan eli sinut. Ihmisen, jolla on ymmärrystä ja armoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun marttyyriäidiltä ainakaan tule koskaan saamaan mitään vilpitöntä anteeksipyyntöä. Uhrin viitta on niin tukevasti harteilla, että syy on aina meissä kamalissa lapsissa. Jopa silloin, kun oltiin alle kouluikäisiä, oltiin äidin mielestä vaan hirveitä lapsia. Olisi pitänyt niin pienenä olla näkymätön. Ei saanut kuulua tai näkyä. Olisi pitänyt aikuisen tavoin osata huolehtia itsestään jo viisi vuotiaana. Kaikki muu oli häneen kohdistettua kiusantekoa, jota sitten kovaan ääneen kailotti ja surkutteli kohtaloaan. Käytti myös meitä terapialeluinaan. Aivan järkyttävä suhtautuminen lapsiin, hänen ei olisi pitänyt koskaan ryhtyä vanhemmaksi, mutta ei osannut huolehtia ehkäisystä. Tuollainenko muka osaisi anteeksi pyytää jostakin?
Vierailija kirjoitti:
"Saanko nyt lyödä sinua töpselillä kuten sinä löit minua ja siskoani aikanaan?" Ei sentään. Kaipa sitä tässä jotenkin pärjäillään. Soitteleminen on helppoa ja nopeaa. En anna mitään tunnetta kuitenkaan. Hyvän päivän jorinoita.
Tämähän se. Pitäisikö antaa samanlaista "hoitoa" mitä itse saanut lapsena. AI niin, mutta yhteiskunnan mielestä lapsia nyt pitääkin vähän lyödä ja potkia, että oppivat olemaan. Ne on vaan lapsia, ei niiden niin väliä. Mutta voi mikä meteli siitä nousisi, kun hoidon ohessa vaikka löisi vanhusta, että oppisi olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
. Meillä piti syödä lapsena isän paskaa, hän sanoi että" se on rukihista "." Ruoka pittää syyä tarkkaan" isä sanoi. Isän mielestä paskassa on sulamatta ruokaa. Me ei saatu vetää vessaa vasta kun se oli reunoja myöten täynnä paskaa. Vessa oli aina tukossa ja täynnä paskaa. Isä kaiveli pöntöstä kakkareita ja maisteli niitä että olemmeko syöneet" kapitalistien sörsseleitä ". Isä ei antanut syödä salmiakkia, hampurilaisia, pitsaa tai Coca-Colaa. Piti syödä paska kakkareita. Isä oli kova kommunisti ja halusi muuttaa Neuvostoliitoon
Joissain työväenopistoissa on näitä kursseja