Kävin kampaajalla ja muutin tyyliäni ihan täysin mutta kukaan lähipiiristäni ei kommentoinut asiaa mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä kehuttavaa siinä on, kun joku huijaa ulkonäkönsä epäluonnolliseksi ja yrittää huijaamalla esittää paremmannäköistä kuin oikeasti on?

pitäisikö tissihuijareitakin kehua? tosi hienot silikonimöykyt. nyt olet tosi aito.

Kampaajalla käyminen on nyt jonkun mielestä "ulkonäön huijaamista epäluonnolliseksi"! Mä meen kohta suihkuun ja pesen hiukset. Sekin on varmaan huijaamista? Ja sen jälkeen puhtaat vaatteet: ihan kamala ihmiskunnan petkuttaminen!

muista sitten tulla tänne itkemään, jos sukulaiset eivät ole kehuneet suihkussakäymistäsi ja puhtaita vaatteitasi

En ollut ap. Ihmettelin vain, miten joku voi pitää normaalia käytäntöä - hiusten hoitamista - huijaamisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kommentoi toisen ulkonäköä millään lailla, jos olen huomannut että tämä ottaa sekä hyvät, että huonot arviot vastaan arvosteluna.

Jospa lähipiiri ei uskalla sanoa mitään, koska saisi kuulla äänensävystään loppuikänsä.

Ei vaan mun lähipiiri ei ole ollut kovinkaan kohteliasta tai empaattista ennenkään. Nyt ikään kuin silmäni aukesivat taas miten normaalit ihmiset käyttäytyvät ja miten he. Eipä ole vaikea ottaa etäisyyttä ja hakea parempaa seuraa.

Jos mielestäsi lähipiiri ei ole kohteliasta väkeä, miksi edes haluat heidän mielipiteitään?

Taidat olla näitä "räväköitä" joille muiden mielipiteet on aina loukkaus.

Olen kylläkin täysin päinvastainen kuin räväkkä. Enkä mä erityisesti edes halunnut heidän mielipiteitään mutta tuo täysi kommentoimattomuus kyllä pistää todella silmään. Ei yleensä ottaen ihmiset käyttäydy noin. 

Lähipiirisi käyttäytyy jopa narsistisesti etkä oikeastaan edes kaipaa heidän mielipiteitään, mutta mökötät kuitenkin kun niitä ei tule? Kuulostat niin hankalalta, että näinköhän ne työpaikallakaan ovat ihan rehellisiä.

En mököttänyt. Olen oikeasti työpaikallani pidetty ihminen niin oli todella suuri järkytys huomata (taas) että lähipiirini henkilöt eivät suhtaudu minuun samalla tavalla kuten kaukaisemmat töissä tutut ihmiset. Usein kaveriporukoissa on nokkimisjärjestystä yms niin on ilmeisen selvää mihin kohtaan minä kuulun. 

Lähipiiri on siis kavereita? Entä perhe? Perheessä ei pitäisi olla nokkimisjärjestystä, ja oikeastaan suosittelen kyllä vaihtamaan kavereitakin jos sellaista ilmenee (ja etenkin jos käyttäytyvät narsistisesti!). Aito ystävyys perustuu hyväksyntään, ei lyttäämiseen.

Lähipiirillä tarkoitin pitkän ajan kavereitani, porukka jonka olen tuntenut teini-ikäisestä saakka. Perhe piti kampauksesta ja tiesivät etukäteenkin kampaajalle menosta yms mutta tuo kaveriporukka ei. Ja kaveriporukka tosiaan käyttäytyi niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Työporukkakaan ei tiennyt etukäteen muutoksesta ja silti sain ne kehut.

Näillä lisätiedoilla sanoisin että kaverisi eivät ole kavereita, hanki parempaa seuraa. Tämä ihan kokemuksella, huonot kaverit tekevät pahaa jälkeä.

Juu tätähän yritän koko ajan sanoa mutta monen vastaajan mielestä tuossa kaverien käytöksessä ei ollut mitään vikaa. Itsellä kyllä silmät aukeni taas täysin. Olen siis aikaisemminkin joistain heidän tekemisistään päätellyt samaa ja nyt taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikasvatus, jätä väliin kehu ulkonäöstä. Ikinä ei voi tietää mitä on muuttuneen ulkonäön taustalla.

Vain suomalaiset ajattelevat noin. Ja joku iltalehden kolumnisti ja "kehuasiantuntija". Pysykää vaan näkymättöminä, hajuttomina ja mahdollisimman nuivina. Aivan kuin ihmisiä ympärillä ei olisikaan.

Ainakin mua ilahdutti erittäin kovasti työkaverin huomio laihtumisestani, ja en ole kertaakaan saanut morkkista jos joku on kehunut hiuksiani tai uutta vaatettani.

Palataan asiaa sitten kun syöpä laihduttaa sinut luurangoksi ja vie sinulta hiukset.

Niin, no eihän siitä syövästä tai haastavasta elämäntilanteesta toki työkaverit mitään tiedäkään, koska suomalaisessa kulttuurissa vaietaan. Ymmärrätkö pointin? Suomalaisten vaikenemisen kulttuuri ei ainakaan edistä hyvinvointia. Mitäs sitten tehdään kun tuo syöpäpotilas häviää työpaikalta hoitoihin ja lopulta kotiin? Ollaan hiljaa ja mennään kotiin? Kukaan ei puhu mitään? Ollaan kuin mitään ei ole tapahtunut, ettei kukaan vaan mistään loukkaantuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kommentoi toisen ulkonäköä millään lailla, jos olen huomannut että tämä ottaa sekä hyvät, että huonot arviot vastaan arvosteluna.

Jospa lähipiiri ei uskalla sanoa mitään, koska saisi kuulla äänensävystään loppuikänsä.

Ei vaan mun lähipiiri ei ole ollut kovinkaan kohteliasta tai empaattista ennenkään. Nyt ikään kuin silmäni aukesivat taas miten normaalit ihmiset käyttäytyvät ja miten he. Eipä ole vaikea ottaa etäisyyttä ja hakea parempaa seuraa.

Jos mielestäsi lähipiiri ei ole kohteliasta väkeä, miksi edes haluat heidän mielipiteitään?

Taidat olla näitä "räväköitä" joille muiden mielipiteet on aina loukkaus.

Olen kylläkin täysin päinvastainen kuin räväkkä. Enkä mä erityisesti edes halunnut heidän mielipiteitään mutta tuo täysi kommentoimattomuus kyllä pistää todella silmään. Ei yleensä ottaen ihmiset käyttäydy noin. 

Lähipiirisi käyttäytyy jopa narsistisesti etkä oikeastaan edes kaipaa heidän mielipiteitään, mutta mökötät kuitenkin kun niitä ei tule? Kuulostat niin hankalalta, että näinköhän ne työpaikallakaan ovat ihan rehellisiä.

En mököttänyt. Olen oikeasti työpaikallani pidetty ihminen niin oli todella suuri järkytys huomata (taas) että lähipiirini henkilöt eivät suhtaudu minuun samalla tavalla kuten kaukaisemmat töissä tutut ihmiset. Usein kaveriporukoissa on nokkimisjärjestystä yms niin on ilmeisen selvää mihin kohtaan minä kuulun. 

Lähipiiri on siis kavereita? Entä perhe? Perheessä ei pitäisi olla nokkimisjärjestystä, ja oikeastaan suosittelen kyllä vaihtamaan kavereitakin jos sellaista ilmenee (ja etenkin jos käyttäytyvät narsistisesti!). Aito ystävyys perustuu hyväksyntään, ei lyttäämiseen.

Lähipiirillä tarkoitin pitkän ajan kavereitani, porukka jonka olen tuntenut teini-ikäisestä saakka. Perhe piti kampauksesta ja tiesivät etukäteenkin kampaajalle menosta yms mutta tuo kaveriporukka ei. Ja kaveriporukka tosiaan käyttäytyi niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Työporukkakaan ei tiennyt etukäteen muutoksesta ja silti sain ne kehut.

Näillä lisätiedoilla sanoisin että kaverisi eivät ole kavereita, hanki parempaa seuraa. Tämä ihan kokemuksella, huonot kaverit tekevät pahaa jälkeä.

Juu tätähän yritän koko ajan sanoa mutta monen vastaajan mielestä tuossa kaverien käytöksessä ei ollut mitään vikaa. Itsellä kyllä silmät aukeni taas täysin. Olen siis aikaisemminkin joistain heidän tekemisistään päätellyt samaa ja nyt taas.

Jep, kestää aikansa kunnes silmät aukenevat. Mutta sitten taas, kun karsii elämästään myrkylliset tai kuluttavat ihmissuhteet, se muuttuu paremmaksi, ja tulee tilaa nille terveillekin. Perhettään ei voi valita, ystävät voi, onneksi. Joskus se menee niinkin, että niistä kasvaa erilleen.

Ei kai nykyään saa kenenkään ulkonäöstä sanoa mitään? Sitä paitsi, eiväthän naiset tee ulkonäölleen asioita kehujen tai muiden ihmisten takia, vaan vain itseään varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikasvatus, jätä väliin kehu ulkonäöstä. Ikinä ei voi tietää mitä on muuttuneen ulkonäön taustalla.

Vain suomalaiset ajattelevat noin. Ja joku iltalehden kolumnisti ja "kehuasiantuntija". Pysykää vaan näkymättöminä, hajuttomina ja mahdollisimman nuivina. Aivan kuin ihmisiä ympärillä ei olisikaan.

Ainakin mua ilahdutti erittäin kovasti työkaverin huomio laihtumisestani, ja en ole kertaakaan saanut morkkista jos joku on kehunut hiuksiani tai uutta vaatettani.

Mä taas crohnikkona en halua, että laihtumista kommentoidaan. En voi sille mitään. Ehkä ne vaatteet ja hiukset olisivat turvallisemmat, mutta töissä kuulee mieluiten kehuja töistä, sitä varten siellä ollaan.

Ja varmaan tiedon crohnista olet pitänyt visusti itselläsi? Ettei kukaan loukkaantuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kommentoi toisen ulkonäköä millään lailla, jos olen huomannut että tämä ottaa sekä hyvät, että huonot arviot vastaan arvosteluna.

Jospa lähipiiri ei uskalla sanoa mitään, koska saisi kuulla äänensävystään loppuikänsä.

Ei vaan mun lähipiiri ei ole ollut kovinkaan kohteliasta tai empaattista ennenkään. Nyt ikään kuin silmäni aukesivat taas miten normaalit ihmiset käyttäytyvät ja miten he. Eipä ole vaikea ottaa etäisyyttä ja hakea parempaa seuraa.

Jos mielestäsi lähipiiri ei ole kohteliasta väkeä, miksi edes haluat heidän mielipiteitään?

Taidat olla näitä "räväköitä" joille muiden mielipiteet on aina loukkaus.

Olen kylläkin täysin päinvastainen kuin räväkkä. Enkä mä erityisesti edes halunnut heidän mielipiteitään mutta tuo täysi kommentoimattomuus kyllä pistää todella silmään. Ei yleensä ottaen ihmiset käyttäydy noin. 

Lähipiirisi käyttäytyy jopa narsistisesti etkä oikeastaan edes kaipaa heidän mielipiteitään, mutta mökötät kuitenkin kun niitä ei tule? Kuulostat niin hankalalta, että näinköhän ne työpaikallakaan ovat ihan rehellisiä.

En mököttänyt. Olen oikeasti työpaikallani pidetty ihminen niin oli todella suuri järkytys huomata (taas) että lähipiirini henkilöt eivät suhtaudu minuun samalla tavalla kuten kaukaisemmat töissä tutut ihmiset. Usein kaveriporukoissa on nokkimisjärjestystä yms niin on ilmeisen selvää mihin kohtaan minä kuulun. 

Lähipiiri on siis kavereita? Entä perhe? Perheessä ei pitäisi olla nokkimisjärjestystä, ja oikeastaan suosittelen kyllä vaihtamaan kavereitakin jos sellaista ilmenee (ja etenkin jos käyttäytyvät narsistisesti!). Aito ystävyys perustuu hyväksyntään, ei lyttäämiseen.

Lähipiirillä tarkoitin pitkän ajan kavereitani, porukka jonka olen tuntenut teini-ikäisestä saakka. Perhe piti kampauksesta ja tiesivät etukäteenkin kampaajalle menosta yms mutta tuo kaveriporukka ei. Ja kaveriporukka tosiaan käyttäytyi niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Työporukkakaan ei tiennyt etukäteen muutoksesta ja silti sain ne kehut.

Näillä lisätiedoilla sanoisin että kaverisi eivät ole kavereita, hanki parempaa seuraa. Tämä ihan kokemuksella, huonot kaverit tekevät pahaa jälkeä.

Juu tätähän yritän koko ajan sanoa mutta monen vastaajan mielestä tuossa kaverien käytöksessä ei ollut mitään vikaa. Itsellä kyllä silmät aukeni taas täysin. Olen siis aikaisemminkin joistain heidän tekemisistään päätellyt samaa ja nyt taas.

Jep, kestää aikansa kunnes silmät aukenevat. Mutta sitten taas, kun karsii elämästään myrkylliset tai kuluttavat ihmissuhteet, se muuttuu paremmaksi, ja tulee tilaa nille terveillekin. Perhettään ei voi valita, ystävät voi, onneksi. Joskus se menee niinkin, että niistä kasvaa erilleen.

Näin ruuhkavuosissa ei olla edes niin paljon tekemisissä kuin aikaisemmin, nytkin näimme jonkun parin kuukauden jälkeen niin ei sitä enää sillä tavalla muistanutkaan miten nuo kaveripiirin ihmiset saattavat käyttäytyä (kun tosiaan vastaavaa ollut ennenkin ja olen niistä aiemminkin tänne kirjoitellut). Alun perin minun ei tehnyt edes mieli mennä koko tapaamiseen mutta ajattelin sitten että no jos pitkästä aikaa. Kun tuntuu että perus arkea viettää niin eri tyyppisten, oikeasti mukavien, ystävällisten ja toisia huomioon ottavien ihmisten (jollaiseksi miellän itsenikin) kanssa niin oli kyllä vähän shokkikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikasvatus, jätä väliin kehu ulkonäöstä. Ikinä ei voi tietää mitä on muuttuneen ulkonäön taustalla.

Vain suomalaiset ajattelevat noin. Ja joku iltalehden kolumnisti ja "kehuasiantuntija". Pysykää vaan näkymättöminä, hajuttomina ja mahdollisimman nuivina. Aivan kuin ihmisiä ympärillä ei olisikaan.

Ainakin mua ilahdutti erittäin kovasti työkaverin huomio laihtumisestani, ja en ole kertaakaan saanut morkkista jos joku on kehunut hiuksiani tai uutta vaatettani.

Mä taas crohnikkona en halua, että laihtumista kommentoidaan. En voi sille mitään. Ehkä ne vaatteet ja hiukset olisivat turvallisemmat, mutta töissä kuulee mieluiten kehuja töistä, sitä varten siellä ollaan.

Ja varmaan tiedon crohnista olet pitänyt visusti itselläsi? Ettei kukaan loukkaantuisi?

Olen oppinut olemaan hiljaa siitä sen jälkeen, kun entisen työpaikan työkaverit juorusivat huumeidenkäytöstä tullessani 2 kuukauden sairaslomalta pahasti alipainoisena, kalmankalpeana ja käsivarret täynnä neulanreikiä. (Silloin) nuori ihminenhän ei voi muuta kuin piikittää.

Nykyisessä työssä pomo tietää, eikä kysele vessataukojen perään. Muiden ei tarvitse. Pitkän kierron hybridimallissa saatan olla aika erinäköinen tullessani taas toimistolle, ja on tosiaan viisaampaa olla kommentoimatta sitä.

Olisiko kuitenkin niin, että henkilö, jonka tunnet hyvin, oli sitten kyse työkaverista tai ystävästä voi ulkonäköä kehua. Ap:n tapauksessa "ystävät" käyttäytyivät kuin vieraat.

Ulkonäöstä puhuminen on, etkö ymmärrä, epähienoa ja moukkamaista.

Eihän sinussa muuttunut kuin hiukset.