Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten hoivakodeilla taitaa olla aika synkät tulevaisuuden näkymät
14.09.2022 |
Iso osa lähihoitajista ja hoiva-avustajista on jo niin iäkkäitä, että siirtyvät kohta eläkkeelle. Nuoremmista valtaosa pohtii alanvaihtoa. Ulkomaalaisetkaan työntekijät eivät halua jäädä alalle. Itsekään en ole jäämässä. Ketä jää jäljelle? Ei ketään.
Kommentit (199)
NYT viimeistään kaikki säästämään vanhuuden varalle! On sitten mistä ottaa kun yhteiskunnan apu loppuu. Kaikkea voi ostaa palveluina jos on rahaa. Näinhän se menee Amerikassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä hoivakodeista on yksityisiä ja kokoomuslaisten omistamia,eli mennään bisnes edellä. Mikään ei näitä omistajia estäisi maksamasta kunnollista palkkaa ja myös palkkaamaan riittävästi työntekijöitä. Mutta kun ei, viimeinenkin ropo on irti saatava ja isoja osinkoja osakkaille maksettava. Siinä vanhus on paskaa vaan!
Hirveät maksut yksityiset saavat, ihan tähtitieteelisiä, ja maksut kai nousevat nykyisen tilanteen mukaan. Jos vuodepaikka maksaa kuukaudessa 5000 euroa kun se on kaupunginpaikka ja henkilä saa joka päivä kaalia ja porkkanaa. Toisaalta joku yksityisesti maksava maksaa 7000 euroa ja saa kai osan korvauksena, niinsilloin tarjotaan samassa hoivakodissa näille lohileipiä illalla. Kerran kysyin miksei minun omaiseni saa myös savulohta, oli kuulemma juuri loppunut. Limsaa sai kun opin tietämään missä sitä piiloteltiin. Tämä on siin hoivakodin tekniikka ei mitään hoitajien kanssa tekemisissä.
Voi miten on hirveät maksut, mutta ei sillä rahalla makseta hoitajanpalkkaa yksityisellä. Mutta omaishoitaja saa muutaman satasen ja joka päivä 24 tuntia passissa.
Ei vieläkään ole järjestystä, mutta maksut on ihan hirveitä. Ruoka mitätöntä ja yhteistoimet nollaa jos omaista ei nosteta pyörätuoliin päivän mittaan.
Johtaja siis omistaja vahtii ovi avoinna käytävään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
Itse aiheutettu ongelma? Voi tsiisus... voisitko edes vähän yrittää ajatella.
Pyysin vastausta. Kykenetkö antamaan sellaista?
Tarkoitatko nyt oikeasti itseaiheutetulla ongelmalla hoitajien itsensä aiheuttamaa ongelmaa?
Tarkoitan sitä, että onko jo alunperin mitoitukset olleet pielessä vai onko alalla niin paljon sinne sopimattomia ihmisiä, että he häipyvät ja jättävät muut pulaan?
Mutta puhuit itseaiheutetusta ongelmasta. Mitä tarkoitit sillä? Kenen itseaiheutettu?
Sitä, että joku henkilö X valittaa alimiehitystä ja lähtee alalta aiheuttaen lisää alimiehitystä. Ja lisäksi haukkuu koko alan, että varmasti kukaan hänen tuttunsa ei halua kouluttautua hoitoalalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
Itse aiheutettu ongelma? Voi tsiisus... voisitko edes vähän yrittää ajatella.
Pyysin vastausta. Kykenetkö antamaan sellaista?
Tarkoitatko nyt oikeasti itseaiheutetulla ongelmalla hoitajien itsensä aiheuttamaa ongelmaa?
Tarkoitan sitä, että onko jo alunperin mitoitukset olleet pielessä vai onko alalla niin paljon sinne sopimattomia ihmisiä, että he häipyvät ja jättävät muut pulaan?
Mutta puhuit itseaiheutetusta ongelmasta. Mitä tarkoitit sillä? Kenen itseaiheutettu?
Sitä, että joku henkilö X valittaa alimiehitystä ja lähtee alalta aiheuttaen lisää alimiehitystä. Ja lisäksi haukkuu koko alan, että varmasti kukaan hänen tuttunsa ei halua kouluttautua hoitoalalle.
Joo, katsos kun kenenkään ei tarvitse itseään uhrata hoitotyölle tai millekään muullekaan työlle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallitusta asia ei kiinnosta. Ehkä ajatellaan, että köyhät joutavat kuolla pois ja rikkaat hoidattavat itsensä yksityisissä, varakkaille tarkoitetuissa hoivapaikoissa. Tuodaan tietenkin kehityismaista halpahoitajia, he ovat ainoita, jotka suostuvat enää orjapalkoilla ja alimiehitetyissä paikoissa työskentelemään. Toki lähtevät oitis muualle, kun totuus valkenee.
Ei Suomi ole enää kovin houkutteleva kohde edes niille kehitysmaiden hoitajille. Maailmassa on niin monta maata, missä saa paljon parempaa palkkaa verrattuna elinkustannuksiin.
Jostain se raha niin paljon parempiin palkkoihin pitää ottaa. Niin, mistä?
Miljardi menee kehitysapuun
Kuusi miljardia Italiaan
Miljardeja ratikoihin ja muuhun ylimitoitettuun infraan
Muuhanmaattoon miljardejaOnhan noita. Pelkällä Uniper-sotkun 16 miljardilla tekisi vaikka mitä.
Juuri näin.
Tämän päivän Iltalehdessä seurattiin lähetekeskustelun, jossa todettiin:
klo 16:45: Ben Zyskowicz (kok): on aivan turha syyttää kokoomusta. Tällä vaalikaudella te olette vastuussa. Tilanne, joka on käsillä, on teidän vastuullanne. Kaisa Juuso (ps) nostaa esille, että hoitajien ehdotus palkkaratkaisuksi maksaisi 300-350 miljoonaa euroa vuodessa. Hänen mukaansa valtiolta loppuvat rahat, kun hoitajien palkoista puhutaan. Missä vaiheessa hallitus käyttää valtaansa ja keskeyttää tämän pelin?
Ihan naurettavaa p as kaa! Ei tämän maan talous kaadu yhden ammattiryhmän palkkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Ei se palkkaus absoluuttisena asiana varmasti olekaan monille syy, vaan palkan suhde työnkuvaan. Jos saman tai himppusen pienemmän palkan saa huomattavasti vähemmällä vaivalla, fyysisellä kuormituksella, stressillä ja mielipahalla, on valinta lienee aika selvä.
Fyysistä kuormitusta en osaa arvioida kun olen nähnyt, ja meillä kotona oli se hissisysteemi petiin mennessä. Stressi on tietysti vastuun kanssa hankalaa jos ei ole kovapintainen ja jätä esimiesten ja hoidettavien ilkeyksiä oven avauksella ajatuksista. Ja mielipaha, no sairaat ovat usein raskaalla mielellä. Ehkä pitäisi valmistaa nuoria hoitajia henkiseen kestävyyteen jo opiskeluaikoina. Jotain siiä saataisiin. Ystävällinen mutta sisäisesti vahva.
Käsittelet todella kapea-alaisesti tuota kuormitusta, stressiä, mielipahaa. Ne on paljon laajempia ja moniulotteisempia asioita, syitä ja seurauksia. Ihmiset ei näköjään tätä ymmärrä, jos/kun ei ole kokemusta alalla olosta.
Jos ajatellaan, että monissa ammateissa onkuormitusta ja stressiä, opettajat ovat helisemässä jos ei ole kovapintainen, niin oppilaat kiusavat opettajia. Fyysinen kuormitus on monessa ammatissa myös, jos pon nainen muurarina tai stressi, minä olen stressi-ihminen ja olen kärsinyt töissä ja kotonakin kakesta vielä.
Mutta voisitko hahmottaa laaja-alaisuutta. Onko se enemmän esimies tasolta tai onko ikäviä kiusaavia työtovereita?
Vierailija kirjoitti:
Äkkiäkö eduskunta laitaa hätä lain: Sukulaiset lain sen ja sen pykälän mukaan on pakko hoitaa sukunsa vanhuksia rangaistuksen uhalla.Joka on vankilaa 8 v.
Pitäis olla itsestäänselvää että omaiset kantavat mahdollisimman paljon vastuuta vanhuksista. Eikä tietenkään naiset, vaan yhtä lailla miehet ja nuoret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomailta tulevia hoitajia pidetään ratkaisuna MUTTA: oletteko koskaan tehneet töitä henkilön kanssa, joka puhuu vain auttavasti suomea? Todella turhauttavaa ja potilasturvallisuus vaarantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
Itse aiheutettu ongelma? Voi tsiisus... voisitko edes vähän yrittää ajatella.
Pyysin vastausta. Kykenetkö antamaan sellaista?
Tarkoitatko nyt oikeasti itseaiheutetulla ongelmalla hoitajien itsensä aiheuttamaa ongelmaa?
Tarkoitan sitä, että onko jo alunperin mitoitukset olleet pielessä vai onko alalla niin paljon sinne sopimattomia ihmisiä, että he häipyvät ja jättävät muut pulaan?
Mutta puhuit itseaiheutetusta ongelmasta. Mitä tarkoitit sillä? Kenen itseaiheutettu?
Sitä, että joku henkilö X valittaa alimiehitystä ja lähtee alalta aiheuttaen lisää alimiehitystä. Ja lisäksi haukkuu koko alan, että varmasti kukaan hänen tuttunsa ei halua kouluttautua hoitoalalle.
Pitäiskö henkilön x sitten vain kärsiä työssään ja palaa lopullisesti loppuun? Niinkö? Sinun mielestäsi siis on ihan ok syyllistää ihmisiä, jotka eivät enää jaksa olla alalla ja sen vuoksi lähtevät. Heidän vikansahan se tietty onkin, että paikassa on alimiehitystä.
Olet kyllä oksettava tyyppi. En voi muuta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaalaisia sinne hoitamaan. Olisivat ainakin ystävällisempiä vanhuksillemme kuin nuo sitruunanaamaeukot.
Juuri kuuntelin kun venäläinen hoitaja sanoi vanhalle selkäkipua valittavalle potilaalle "sinä et vingu enää yhtään, minä en jaksa kuunnella sinä, älä koskaan vingu minulle, olet kuin vauva". Omahoitaja oli hän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallitusta asia ei kiinnosta. Ehkä ajatellaan, että köyhät joutavat kuolla pois ja rikkaat hoidattavat itsensä yksityisissä, varakkaille tarkoitetuissa hoivapaikoissa. Tuodaan tietenkin kehityismaista halpahoitajia, he ovat ainoita, jotka suostuvat enää orjapalkoilla ja alimiehitetyissä paikoissa työskentelemään. Toki lähtevät oitis muualle, kun totuus valkenee.
Ei Suomi ole enää kovin houkutteleva kohde edes niille kehitysmaiden hoitajille. Maailmassa on niin monta maata, missä saa paljon parempaa palkkaa verrattuna elinkustannuksiin.
Jostain se raha niin paljon parempiin palkkoihin pitää ottaa. Niin, mistä?
Miljardi menee kehitysapuun
Kuusi miljardia Italiaan
Miljardeja ratikoihin ja muuhun ylimitoitettuun infraan
Muuhanmaattoon miljardejaOnhan noita. Pelkällä Uniper-sotkun 16 miljardilla tekisi vaikka mitä.
Juuri näin.
Tämän päivän Iltalehdessä seurattiin lähetekeskustelun, jossa todettiin:
klo 16:45: Ben Zyskowicz (kok): on aivan turha syyttää kokoomusta. Tällä vaalikaudella te olette vastuussa. Tilanne, joka on käsillä, on teidän vastuullanne. Kaisa Juuso (ps) nostaa esille, että hoitajien ehdotus palkkaratkaisuksi maksaisi 300-350 miljoonaa euroa vuodessa. Hänen mukaansa valtiolta loppuvat rahat, kun hoitajien palkoista puhutaan. Missä vaiheessa hallitus käyttää valtaansa ja keskeyttää tämän pelin?
Ihan naurettavaa p as kaa! Ei tämän maan talous kaadu yhden ammattiryhmän palkkoihin.
Miten olisi vaikka tästä? Jännä, että tällä ei tunnu olevan mitään vaikutusta Suomen talouteen.
"Vuonna 2022 valtion budjetin mukaiset kehitysyhteistyön määrärahat ovat kokonaisuudessaan 1343 miljoonaa euroa. Ulkoministeriön hallinnoiman kehitysyhteistyön osuus on 772miljoonaa euroa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
Kyllä, syöksykierre. Ne, jotka eivät enää jaksa, lähtevät, ja ongelma pahenee.
Syy, ei palkata tarpeeksi ihmisiä. Ei ole halukkaita töihintulijoita, koska alan ongelmat ovat yleisesti tiedossa JA toisaalta työnantajapuoli istuu vakanssien täyttölupien päällä säästösyistä. Raha ratkaisee, aina. "Voi voi, koittakaa jaksaa".
Ikävä kuulla. Eli pitäisi vaan tehdä jotain poliittisia päätöksiä asian suhteen? Tuleeko tämä sote-uudistus koskemaan lainkaan vanhustenhoitoa ja onko siitä mitään apua?
Kyllä, jos nyt enää on mitään tehtävissä. Poliittista tahtoa asioiden muuttamiseen ei ole viime vuosina kauheasti ollut. Arvovalintojahan nämä ovat, mihin rahoja suunnataan. Ymmärtääkseni soteuudistus koskee koko sosiaali- ja terveydenhuollon sektoria (uudet hyvinvointialueet) ja nähtäväksi jää tekeekö se käytännön tasolla muuta kuin paisuttaa hallintoa. Mun työssäni henkilöstömitoitus vinksahti pieleen vuosien varrella siitä syystä, että eläköityneiden toimet vaan lakkautettiin samalla kun potilasvirrat ja tehokkuusvaatimukset ovat vaan kasvaneet. Lähtiessäni noin 50% työstä ehti tehdä kuten kuului, ja koska osastokeittiö on ensisijainen hoidettava, tingittiin puhtaudesta, ihan esimiehen ohjeilla "jätä tekemättä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
No mä voin tälleen tiiminvetäjä-sairaanhoitajana yksityissektorilta kertoa, että ihmisiä kyllä yritettiin palkata, mutta kun ei niitä ihmisiä ole! Minulla ei ollut palkkaan mitään vaikutusmahdollisuutta, se oli se sama perusp*ska mikä hoitoalalla yleensäkin, ei nyt mikään ihan surkein TESin sallima mahdollinen, mutta samaa tasoa mitä muutkin maksoivat. Hoivakodilla meillä asialliset, uudehkot tilat, ihan perusneutraali maine, ei kierrä mitään kauheita juttuja meistä sen enempää asiakkaiden kuin työntekijöidenkään puolelta. Ei mitään kielteistä julkisuutta tai AVI:n valvontoja. Sijainti keskeisellä paikalla, bussilla olisi päässyt kaikkiin vuoroihin, ilmainen pysäköinti luonnollisesti tarjottiin myös. Ihan tavallista vanhusten asumista, ei mt-/päihde-/keva-juttuja eikä profiloiduttu erityisen haastaviin asukkaisiin.
Kun meillä oli paikkoja haussa, niin sairaanhoitajan paikkaa haki keskimäärin 0-1 henkilöä, lähihoitajan paikkaa 0-3. Puskaradion kautta saatiin ne hyvät työntekijät ("mun kaveri muuttaa Kuopiosta tänne ja etsisi töitä, saanko antaa sun yhteystiedot?"), nuo hakemuksiin vastanneet olivat useimmiten sellaisia, ettei heitä voinut palkata, vaikka muodollisesti kelpoisia olivatkin. Tarkoitan siis, että kielitaito ei riittänyt edes haastatteluun, edellisiä työsuhteita päättynyt koeaikapurkuun työnantajan puolelta, jo ulkoinen olemus sai epäilemään päihdeongelmaa, alan sisäinen tieto, että henkilö on syyllistynyt aiemmassa työpaikassa esim. lääkevarkauksiin...
Äitiysloma pelasti minut tuosta toivottomasta tiiminvetäjän hommasta, jossa olit vastuussa vähän kaikesta, mutta valtaa ei ollut mihinkään. Tuntui ihan hirveältä soittaa yövuorolaiselle, että kuule, tulisitko sittenkin jo iltaan - kun sama tyyppi oli tehnyt niin jo ties kuinka monta kertaa. Tuohon hommaan en enää palaa, onneksi nyt on aikaa vähän miettiä.
Kirjoitin kommentissani 74, että olen alaa vaihtanut sairaanhoitaja. Aikoinaan olin töissä kotisairaanhoidossa, vuoden verran vanhainkodissa ja sen jälkeen HUS:issa (tai HYKS:hän se siihen aikaan vielä oli) kirurgisella vuodeosastolla sekä keuhkosairauksien poliklinikalla. Nyt ovat lapseni jo päälle kolmekymppisiä, omat iäkkäät vanhemmat asuvat naapurissa, mutta eivät ole tarvinneet vielä kotihoitoa eikä mitään kotiapuakaan ja viime keväänä aloin ajatella, että oikeastaan olisi ihan kiva tehdä joskus keikkahommia. Ei niinkään sairaanhoitajana eikä varsinkaan missään erikoissairaanhoidossa, viimeisistä sairaanhoitajavuosistani on jo aivan liian kauan, mutta esimerkiksi parin sadan metrin päässä olevassa palvelutalossa lähihoitajana. Ja juuri tuollaisia keikkoja, että jos iltavuorosta puuttuu hoitaja, voisi soittaa mulle. Lääkelupien uusiminenkaan tuskin olisi mikään mahdoton juttu. Mun pääni raksuttaa nykyisessä työssänikin kuin laskukone. Nyt kuitenkin tämän potilasturvalain vuoksi olen alkanut epäröimään. Jos palaan - edes tilapäisesti - alalle, voiko siitä aiheutua mulle harmia. Mulla on edelleen Valvirassa ammatinharjoittamisoikeudet, mutta tällä hetkellä voisin tarvittaessa väittää, että "emmää muista ennää mittää". Jos alkaisin tehdä taas keikkalaisena hoitajan hommia, en voisikaan vedota siihen, että hoitajavuosistani on liian kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Ei se palkkaus absoluuttisena asiana varmasti olekaan monille syy, vaan palkan suhde työnkuvaan. Jos saman tai himppusen pienemmän palkan saa huomattavasti vähemmällä vaivalla, fyysisellä kuormituksella, stressillä ja mielipahalla, on valinta lienee aika selvä.
Fyysistä kuormitusta en osaa arvioida kun olen nähnyt, ja meillä kotona oli se hissisysteemi petiin mennessä. Stressi on tietysti vastuun kanssa hankalaa jos ei ole kovapintainen ja jätä esimiesten ja hoidettavien ilkeyksiä oven avauksella ajatuksista. Ja mielipaha, no sairaat ovat usein raskaalla mielellä. Ehkä pitäisi valmistaa nuoria hoitajia henkiseen kestävyyteen jo opiskeluaikoina. Jotain siiä saataisiin. Ystävällinen mutta sisäisesti vahva.
Käsittelet todella kapea-alaisesti tuota kuormitusta, stressiä, mielipahaa. Ne on paljon laajempia ja moniulotteisempia asioita, syitä ja seurauksia. Ihmiset ei näköjään tätä ymmärrä, jos/kun ei ole kokemusta alalla olosta.
Jos ajatellaan, että monissa ammateissa onkuormitusta ja stressiä, opettajat ovat helisemässä jos ei ole kovapintainen, niin oppilaat kiusavat opettajia. Fyysinen kuormitus on monessa ammatissa myös, jos pon nainen muurarina tai stressi, minä olen stressi-ihminen ja olen kärsinyt töissä ja kotonakin kakesta vielä.
Mutta voisitko hahmottaa laaja-alaisuutta. Onko se enemmän esimies tasolta tai onko ikäviä kiusaavia työtovereita?
En itse kokenut koskaan mitään kiusaavia työkavereita tai esimiestä. Kyllä oli ihan muut syyt.
On kyllä ahdistavaa ja pelottavaa lukea tätä ketjua. :( Itselläni ei ole lapsia jotka auttaisi, on vain puoliso. Miten minun käy jos satun elämään vanhaksi. Toivottavasti eutanasia laki tulee ennen kuin itse olen vanhus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
Itse aiheutettu ongelma? Voi tsiisus... voisitko edes vähän yrittää ajatella.
Pyysin vastausta. Kykenetkö antamaan sellaista?
Tarkoitatko nyt oikeasti itseaiheutetulla ongelmalla hoitajien itsensä aiheuttamaa ongelmaa?
Tarkoitan sitä, että onko jo alunperin mitoitukset olleet pielessä vai onko alalla niin paljon sinne sopimattomia ihmisiä, että he häipyvät ja jättävät muut pulaan?
Mutta puhuit itseaiheutetusta ongelmasta. Mitä tarkoitit sillä? Kenen itseaiheutettu?
Sitä, että joku henkilö X valittaa alimiehitystä ja lähtee alalta aiheuttaen lisää alimiehitystä. Ja lisäksi haukkuu koko alan, että varmasti kukaan hänen tuttunsa ei halua kouluttautua hoitoalalle.
Täällä on taas joku sairas sadisti ja alistaja repimissä päiväunelmissaan innolla hoitajien selkänahkoja.
Suoraan sanottuna kauhistuttaa tämä tilanne. Omatkin vanhemmat iäkkäitä ja voivat tarvita vanhusten palveluja lähivuosina. Samalla on kaksi lasta hoidettavana ja omakin stressaava ja aikaa vievä työ. Ei tässä olla kestävällä pohjalla, kun kaikki kaatuu työikäisten niskaan.
Olen itsekin terveysalalla ja kyllä nuoret aika nopeasti vaihtavat maisemaa, kun huomaavat, ettei työolot, vastuu ja palkka ole tasapainossa. Nuoret ovat myös herkempiä henkiselle ja sosiaaliselle stressille, jota hoitotyössä on paljon. Hoidettavat, kun eivät aina ole mitään kilttejä mummoja, vaan siellä pitää sietää ties mitä per*oja ja urpoja päivästä toiseen. En yhtään ihmettele, että moni pakenee sisäsiistimpään hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Olis kannattanu miettiä asiaa jo vuosia sitten kun henkilökuntaa oli vielä saatavilla. Mutta ei, teetetään työ minimihenkilöstöllä ja ketjutetaan (laittomasti) lukuisten hyvien hoitajien työsopimuksia. Tässä on tulos.
Kunnalliset hoitokodit lakkautettiin ja ulkoistettiin ulkomaisten sijoitusyhtiöiden omistamiin hoitokoteihin.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ahdistavaa ja pelottavaa lukea tätä ketjua. :( Itselläni ei ole lapsia jotka auttaisi, on vain puoliso. Miten minun käy jos satun elämään vanhaksi. Toivottavasti eutanasia laki tulee ennen kuin itse olen vanhus.
Nykypäivänä lapset voivat asua satojen kilometrien päässä lapsuuden kodeistaan. On omat työt ja lapset.
No on aika kinkkinen tilanne. Yksi mikä minulle tuli mieleen, näin ulkopuolisena, on se että alahan on käytännössä naisten ala ja nykyään suuri osa naisista lähtee yliopistoon. Eli pitäisi jotenkin nostaa alan vetovoimaa miesten silmissä. Nuorissa miehissä vaan taitaa olla aika paljon syrjäytyneitä, joista ei ole työelämään eikä todellakaan vastuulliselle hoitoalalle.