Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten hoivakodeilla taitaa olla aika synkät tulevaisuuden näkymät
14.09.2022 |
Iso osa lähihoitajista ja hoiva-avustajista on jo niin iäkkäitä, että siirtyvät kohta eläkkeelle. Nuoremmista valtaosa pohtii alanvaihtoa. Ulkomaalaisetkaan työntekijät eivät halua jäädä alalle. Itsekään en ole jäämässä. Ketä jää jäljelle? Ei ketään.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan niissä maissa hoitoala paremmin, jossa uskotaan karmaan ja uudelleen syntymiseen. Siis siten että tämän elämän hyvät teot vaikuttaa siihen millainen seuraavasta elämästä tulee. Kun ihminen uskoo, että on vain yksi elämä ja sen jälkeen ei ole mitään, niin on paljon itsekkäämpi valinnoissaan, kokee toisten auttamisen ja hyvät teot vain oman yhden elämänsä hukkaamiseksi.
Näissä maissa vanhukset ja sairaat hoidetaan hyvin pitkältä perhepiirissä/suvussa.
Totta kai Suomessakin haluamme irtisanoutua töistä hellan ja nyrkin väliin hoitamaan sairasta ja vanhaa anoppia kotona. Vai kuinka? Voisimme myös ottaa sieltä mallia lapsityövoiman käytössä. Ja muutenkin olemattomasta sosiaaliturvasta ja kastilaitoksesta. Kadulle vaan kerjäämään, jos ei ole omaisuutta eikä tuloja. Ja mistähän löytyy se epäitsekäs perhepiiri ja suku suomalaisilla? Aina joku muu hoitaa vai kuinka?
Anteeksi kuinka? Miten tämä nyt liittyi tuohon minun kommenttiini?
Mutta itseasiassa ole kyllä sitä mieltä, että näiden asioiden olisi hyvä ottaa iso harppaus ajassa taaksepäin. Ennen oli paremmin monessa suhteessa. Ei unohdettu vanhusta laitokseen säilöön, ei jätetty lapsia kasvattamatta, ei jätetty joka päiväksi pientä lasta toiseen säilöön, ei annettu lasten kasvaa niin kuin pellossa ja suotu nuorien elää ja olla täysin ilman vastuuta ja velvoitteita tehden mitä ikinä mieli teki, ei jätetty naapuria pulaan jne...
Tiedätkö mistä tämä kaikki on kiinni? Työelämästä: Jokaikisellä pirun alalla on väsynyttä porukkaa ja sanon tämän hoitajana, joka keskustelee muidenkin ihmisten kanssa: Tosi moni muukin ala on sellainen että vie energian ihan tyystin ja aikaakin, on pakko olla läsnä siellä töissä.
Ennen yhden ihmisen palkka riitti elättämään koko perheen: No ei kyllä nykyään valitettavasti riitä. Ennen asuttiin "isoissa" taloissa, missä asui monta sukuoleva yhdessä: Ei ihmiset nykyään tällaistakaan jaksa, koska se työ vie energian, ettei töiden jälkeen todellakaan jaksa kuunnella jotain anopin nalkutusta tai tapella oman siskon kanssa jostain mitättömästä asiasta.
Ennen ihmiset osasi itsekkin tehdä asioita mm. oma pappani on rakentanut parikin mökkiä ihan omin käsin: En tiedä olisiko osannut ihan oikeaa taloa rakentaa, mutta ei se mikään harvinainen taito ennen ollut: Varmasti oli paremmin varaa omakotitaloon, liiteriin, navettaan ja vaikka lehmälaumanpitoon, kun osattiin itse tehdä. Nykyään kouluttaudutaan jollekkin alalle x ja sitten et paljoa muuta voikkaan tehdä, kuin työskennellä alalla x.
Ihmisten elämä on siis yksipuolistunut, kädentaidot ovat suurelta osin kadonneet ja olemme yhä enemmän yhteiskunnan varassa: Ei ole enää kaikilla sukulaista joka osaa rassata autoa, täytyy vielä auto korjaamolle, ei voida enää jäädä kotiin lasten kanssa, on vietävä lapset päivähoitooon, ei voida enää jäädä 24/7 hoitamaan vanhaa äitiä tai isää, on toimitettava heidät palvelutaloon.
Ja se väsymys, joka puolella ihmiset ovat väsyneitä.
Monilla se väsymys myös on ihan itseaiheutettua. Haalitaan kalenteria täyteen menoista ja tekemisistä, omista ja lasten harrastuksista, roikutaan somessa yömyöhään asti, tehdään uraa ihan tietoisesti jne. Onko näistä valmis luopumaan tai tekemään muutoksia? Harva taitaa olla.
Miksi olet vielä tähän aikaan hereillä ja somessa?Mikset ole jo nukkumassa, jotta jaksat huomenna hoitaa äitiäsi/anoppiasi/lapsenlapsiasi?
- eri
Mitä anoppia tai lapsenlapsia? Eikä mun äitikään tarvitse jatkuvaa hoitoa. Älä sä mun jaksamisesta huolehdi. En mä ole täällä valittanut mitään väsynyttä. Miksi kyselet noin tyhmiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan niissä maissa hoitoala paremmin, jossa uskotaan karmaan ja uudelleen syntymiseen. Siis siten että tämän elämän hyvät teot vaikuttaa siihen millainen seuraavasta elämästä tulee. Kun ihminen uskoo, että on vain yksi elämä ja sen jälkeen ei ole mitään, niin on paljon itsekkäämpi valinnoissaan, kokee toisten auttamisen ja hyvät teot vain oman yhden elämänsä hukkaamiseksi.
Näissä maissa vanhukset ja sairaat hoidetaan hyvin pitkältä perhepiirissä/suvussa.
Totta kai Suomessakin haluamme irtisanoutua töistä hellan ja nyrkin väliin hoitamaan sairasta ja vanhaa anoppia kotona. Vai kuinka? Voisimme myös ottaa sieltä mallia lapsityövoiman käytössä. Ja muutenkin olemattomasta sosiaaliturvasta ja kastilaitoksesta. Kadulle vaan kerjäämään, jos ei ole omaisuutta eikä tuloja. Ja mistähän löytyy se epäitsekäs perhepiiri ja suku suomalaisilla? Aina joku muu hoitaa vai kuinka?
Anteeksi kuinka? Miten tämä nyt liittyi tuohon minun kommenttiini?
Mutta itseasiassa ole kyllä sitä mieltä, että näiden asioiden olisi hyvä ottaa iso harppaus ajassa taaksepäin. Ennen oli paremmin monessa suhteessa. Ei unohdettu vanhusta laitokseen säilöön, ei jätetty lapsia kasvattamatta, ei jätetty joka päiväksi pientä lasta toiseen säilöön, ei annettu lasten kasvaa niin kuin pellossa ja suotu nuorien elää ja olla täysin ilman vastuuta ja velvoitteita tehden mitä ikinä mieli teki, ei jätetty naapuria pulaan jne...
Tiedätkö mistä tämä kaikki on kiinni? Työelämästä: Jokaikisellä pirun alalla on väsynyttä porukkaa ja sanon tämän hoitajana, joka keskustelee muidenkin ihmisten kanssa: Tosi moni muukin ala on sellainen että vie energian ihan tyystin ja aikaakin, on pakko olla läsnä siellä töissä.
Ennen yhden ihmisen palkka riitti elättämään koko perheen: No ei kyllä nykyään valitettavasti riitä. Ennen asuttiin "isoissa" taloissa, missä asui monta sukuoleva yhdessä: Ei ihmiset nykyään tällaistakaan jaksa, koska se työ vie energian, ettei töiden jälkeen todellakaan jaksa kuunnella jotain anopin nalkutusta tai tapella oman siskon kanssa jostain mitättömästä asiasta.
Ennen ihmiset osasi itsekkin tehdä asioita mm. oma pappani on rakentanut parikin mökkiä ihan omin käsin: En tiedä olisiko osannut ihan oikeaa taloa rakentaa, mutta ei se mikään harvinainen taito ennen ollut: Varmasti oli paremmin varaa omakotitaloon, liiteriin, navettaan ja vaikka lehmälaumanpitoon, kun osattiin itse tehdä. Nykyään kouluttaudutaan jollekkin alalle x ja sitten et paljoa muuta voikkaan tehdä, kuin työskennellä alalla x.
Ihmisten elämä on siis yksipuolistunut, kädentaidot ovat suurelta osin kadonneet ja olemme yhä enemmän yhteiskunnan varassa: Ei ole enää kaikilla sukulaista joka osaa rassata autoa, täytyy vielä auto korjaamolle, ei voida enää jäädä kotiin lasten kanssa, on vietävä lapset päivähoitooon, ei voida enää jäädä 24/7 hoitamaan vanhaa äitiä tai isää, on toimitettava heidät palvelutaloon.
Ja se väsymys, joka puolella ihmiset ovat väsyneitä.
Monilla se väsymys myös on ihan itseaiheutettua. Haalitaan kalenteria täyteen menoista ja tekemisistä, omista ja lasten harrastuksista, roikutaan somessa yömyöhään asti, tehdään uraa ihan tietoisesti jne. Onko näistä valmis luopumaan tai tekemään muutoksia? Harva taitaa olla.
Miksi olet vielä tähän aikaan hereillä ja somessa?Mikset ole jo nukkumassa, jotta jaksat huomenna hoitaa äitiäsi/anoppiasi/lapsenlapsiasi?
- eri
Onko sinulla vaikeuksia puhua asioista yleisellä tasolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan niissä maissa hoitoala paremmin, jossa uskotaan karmaan ja uudelleen syntymiseen. Siis siten että tämän elämän hyvät teot vaikuttaa siihen millainen seuraavasta elämästä tulee. Kun ihminen uskoo, että on vain yksi elämä ja sen jälkeen ei ole mitään, niin on paljon itsekkäämpi valinnoissaan, kokee toisten auttamisen ja hyvät teot vain oman yhden elämänsä hukkaamiseksi.
Näissä maissa vanhukset ja sairaat hoidetaan hyvin pitkältä perhepiirissä/suvussa.
Totta kai Suomessakin haluamme irtisanoutua töistä hellan ja nyrkin väliin hoitamaan sairasta ja vanhaa anoppia kotona. Vai kuinka? Voisimme myös ottaa sieltä mallia lapsityövoiman käytössä. Ja muutenkin olemattomasta sosiaaliturvasta ja kastilaitoksesta. Kadulle vaan kerjäämään, jos ei ole omaisuutta eikä tuloja. Ja mistähän löytyy se epäitsekäs perhepiiri ja suku suomalaisilla? Aina joku muu hoitaa vai kuinka?
Anteeksi kuinka? Miten tämä nyt liittyi tuohon minun kommenttiini?
Mutta itseasiassa ole kyllä sitä mieltä, että näiden asioiden olisi hyvä ottaa iso harppaus ajassa taaksepäin. Ennen oli paremmin monessa suhteessa. Ei unohdettu vanhusta laitokseen säilöön, ei jätetty lapsia kasvattamatta, ei jätetty joka päiväksi pientä lasta toiseen säilöön, ei annettu lasten kasvaa niin kuin pellossa ja suotu nuorien elää ja olla täysin ilman vastuuta ja velvoitteita tehden mitä ikinä mieli teki, ei jätetty naapuria pulaan jne...
Niin elettiin parhaiten kyläyhteisössä ja lähisuku oli tavoitettavissa. Niin oli meilläkin mummo aina valmiina ystävällisyydessään meille meidän lasten kanssa olemaan. Mutta nykyään ei anoppia huolita ja oman perheen kanssa ollaan riidoissa ja eletään muutenkin kaukana toisistaan. Sitten tämä hirvittävä kerrostaloasuminen. Siellä voisi järjestää vanhoille yhteistä toimintaa ja viedä kauppaan ja asioimaan.
Ei kukaan kiellä sua elämästä oman sukusi kanssa vanhanaikaiseen tapaan. Voit hoitaa omat vanhempasi, appivahempasi ja lapsenlapsesikin. Jos nuo asuvat eri puolilla Suomea, voit ottaa aina vaikka viikon kerrallaan ja mennä sinne, missä apuasi tarvitaan. Eikä kukaan kiellä sua järjestämässä kerrostaloissa asuville vanhuksille yhteistä toimintaa, viedä heitä kauppaa ja asioimaan.
Mulla on yhteisöllinen suku eikä kukaan ole - ehkä juuri siksi - halunnut muuttaa pääkaupunkiseudulta pois. Päinvastoin nekin, jotka ovat muuttaneet 10 km päähän muista, ovat pikkuhiljaa muuttanut lähemmäs. Nyt yhtä ainoaa perhettä lukuunottamatta asumme kaikki kävelymatkan päässä toisistamme eikä sillä yhdellä perheelläkään mene autolla kuin vartti ja ovat täällä. Aikoinaan vanhukset hoitivat lapsenlapsiaan ja nyt heidän lapsensa ja lapsenlapsensa huolehtivat heistä. Ja heidän lapsen hoitavat myös omia ja toistensa lapsenlapsia, jotka ovat vielä pieniä. Hyvin hoituu niin kukkien kastelut, koiran ulkoilutukset ja kissojen hoidotkin, jos on tarvetta. Remonteissa autetaan, painavien tavaroiden nostelussa autetaan, kauppareissuissa autetaan jne. Vietetään myös yhdessä sukujuhlia jne. Tästä oman suvun yhteisöllisyydestä - johon olemme siis lapsesta asti kasvaneet - on seurannut, että esimerkiksi omat lapseni ovat alkaneet pitää huolta myös muutamasta samassa kerrostalossa asuvasta iäkkäästä naapuristaan, vaikka nämä yksinäiset vanhukset eivät olekaan mitään sukua.
Tähän suuntaan pitäisi taas ohjata ja suunnata suomalaista kulttuuria yleisestikin, myös ylhäältä päin. Auttaisi moneen ongelmaan, samoin ennalta ehkäisisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan niissä maissa hoitoala paremmin, jossa uskotaan karmaan ja uudelleen syntymiseen. Siis siten että tämän elämän hyvät teot vaikuttaa siihen millainen seuraavasta elämästä tulee. Kun ihminen uskoo, että on vain yksi elämä ja sen jälkeen ei ole mitään, niin on paljon itsekkäämpi valinnoissaan, kokee toisten auttamisen ja hyvät teot vain oman yhden elämänsä hukkaamiseksi.
Näissä maissa vanhukset ja sairaat hoidetaan hyvin pitkältä perhepiirissä/suvussa.
Totta kai Suomessakin haluamme irtisanoutua töistä hellan ja nyrkin väliin hoitamaan sairasta ja vanhaa anoppia kotona. Vai kuinka? Voisimme myös ottaa sieltä mallia lapsityövoiman käytössä. Ja muutenkin olemattomasta sosiaaliturvasta ja kastilaitoksesta. Kadulle vaan kerjäämään, jos ei ole omaisuutta eikä tuloja. Ja mistähän löytyy se epäitsekäs perhepiiri ja suku suomalaisilla? Aina joku muu hoitaa vai kuinka?
Anteeksi kuinka? Miten tämä nyt liittyi tuohon minun kommenttiini?
Mutta itseasiassa ole kyllä sitä mieltä, että näiden asioiden olisi hyvä ottaa iso harppaus ajassa taaksepäin. Ennen oli paremmin monessa suhteessa. Ei unohdettu vanhusta laitokseen säilöön, ei jätetty lapsia kasvattamatta, ei jätetty joka päiväksi pientä lasta toiseen säilöön, ei annettu lasten kasvaa niin kuin pellossa ja suotu nuorien elää ja olla täysin ilman vastuuta ja velvoitteita tehden mitä ikinä mieli teki, ei jätetty naapuria pulaan jne...
Tiedätkö mistä tämä kaikki on kiinni? Työelämästä: Jokaikisellä pirun alalla on väsynyttä porukkaa ja sanon tämän hoitajana, joka keskustelee muidenkin ihmisten kanssa: Tosi moni muukin ala on sellainen että vie energian ihan tyystin ja aikaakin, on pakko olla läsnä siellä töissä.
Ennen yhden ihmisen palkka riitti elättämään koko perheen: No ei kyllä nykyään valitettavasti riitä. Ennen asuttiin "isoissa" taloissa, missä asui monta sukuoleva yhdessä: Ei ihmiset nykyään tällaistakaan jaksa, koska se työ vie energian, ettei töiden jälkeen todellakaan jaksa kuunnella jotain anopin nalkutusta tai tapella oman siskon kanssa jostain mitättömästä asiasta.
Ennen ihmiset osasi itsekkin tehdä asioita mm. oma pappani on rakentanut parikin mökkiä ihan omin käsin: En tiedä olisiko osannut ihan oikeaa taloa rakentaa, mutta ei se mikään harvinainen taito ennen ollut: Varmasti oli paremmin varaa omakotitaloon, liiteriin, navettaan ja vaikka lehmälaumanpitoon, kun osattiin itse tehdä. Nykyään kouluttaudutaan jollekkin alalle x ja sitten et paljoa muuta voikkaan tehdä, kuin työskennellä alalla x.
Ihmisten elämä on siis yksipuolistunut, kädentaidot ovat suurelta osin kadonneet ja olemme yhä enemmän yhteiskunnan varassa: Ei ole enää kaikilla sukulaista joka osaa rassata autoa, täytyy vielä auto korjaamolle, ei voida enää jäädä kotiin lasten kanssa, on vietävä lapset päivähoitooon, ei voida enää jäädä 24/7 hoitamaan vanhaa äitiä tai isää, on toimitettava heidät palvelutaloon.
Ja se väsymys, joka puolella ihmiset ovat väsyneitä.
Monilla se väsymys myös on ihan itseaiheutettua. Haalitaan kalenteria täyteen menoista ja tekemisistä, omista ja lasten harrastuksista, roikutaan somessa yömyöhään asti, tehdään uraa ihan tietoisesti jne. Onko näistä valmis luopumaan tai tekemään muutoksia? Harva taitaa olla.
Miksi olet vielä tähän aikaan hereillä ja somessa?Mikset ole jo nukkumassa, jotta jaksat huomenna hoitaa äitiäsi/anoppiasi/lapsenlapsiasi?
- eriMitä anoppia tai lapsenlapsia? Eikä mun äitikään tarvitse jatkuvaa hoitoa. Älä sä mun jaksamisesta huolehdi. En mä ole täällä valittanut mitään väsynyttä. Miksi kyselet noin tyhmiä?
Sun omasta kommentistasi: "roikutaan somessa yömyöhään asti" . Miksi itse roikut, jos muutkaan eivät saisi roikkua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on meidän töissä. Ja kuullut samaa melkein kaikista hoivakodeista. Että kukaan ei aio jäädä sinne, vaan melkein kaikki tähtää johonkin parempaan.
Ja se parempi on mikä, sillä koulutuksella?
Rehellisesti sanottuna? Ihan mikä vaan.
Minä vaihdoin markettiin hyllyttäjäksi, palkka pysyi samana. Työ vaan muuttui paljon kevyemmäksi, sekä henkisesti että fyysisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan niissä maissa hoitoala paremmin, jossa uskotaan karmaan ja uudelleen syntymiseen. Siis siten että tämän elämän hyvät teot vaikuttaa siihen millainen seuraavasta elämästä tulee. Kun ihminen uskoo, että on vain yksi elämä ja sen jälkeen ei ole mitään, niin on paljon itsekkäämpi valinnoissaan, kokee toisten auttamisen ja hyvät teot vain oman yhden elämänsä hukkaamiseksi.
Näissä maissa vanhukset ja sairaat hoidetaan hyvin pitkältä perhepiirissä/suvussa.
Totta kai Suomessakin haluamme irtisanoutua töistä hellan ja nyrkin väliin hoitamaan sairasta ja vanhaa anoppia kotona. Vai kuinka? Voisimme myös ottaa sieltä mallia lapsityövoiman käytössä. Ja muutenkin olemattomasta sosiaaliturvasta ja kastilaitoksesta. Kadulle vaan kerjäämään, jos ei ole omaisuutta eikä tuloja. Ja mistähän löytyy se epäitsekäs perhepiiri ja suku suomalaisilla? Aina joku muu hoitaa vai kuinka?
Anteeksi kuinka? Miten tämä nyt liittyi tuohon minun kommenttiini?
Mutta itseasiassa ole kyllä sitä mieltä, että näiden asioiden olisi hyvä ottaa iso harppaus ajassa taaksepäin. Ennen oli paremmin monessa suhteessa. Ei unohdettu vanhusta laitokseen säilöön, ei jätetty lapsia kasvattamatta, ei jätetty joka päiväksi pientä lasta toiseen säilöön, ei annettu lasten kasvaa niin kuin pellossa ja suotu nuorien elää ja olla täysin ilman vastuuta ja velvoitteita tehden mitä ikinä mieli teki, ei jätetty naapuria pulaan jne...
Niin elettiin parhaiten kyläyhteisössä ja lähisuku oli tavoitettavissa. Niin oli meilläkin mummo aina valmiina ystävällisyydessään meille meidän lasten kanssa olemaan. Mutta nykyään ei anoppia huolita ja oman perheen kanssa ollaan riidoissa ja eletään muutenkin kaukana toisistaan. Sitten tämä hirvittävä kerrostaloasuminen. Siellä voisi järjestää vanhoille yhteistä toimintaa ja viedä kauppaan ja asioimaan.
Ei kukaan kiellä sua elämästä oman sukusi kanssa vanhanaikaiseen tapaan. Voit hoitaa omat vanhempasi, appivahempasi ja lapsenlapsesikin. Jos nuo asuvat eri puolilla Suomea, voit ottaa aina vaikka viikon kerrallaan ja mennä sinne, missä apuasi tarvitaan. Eikä kukaan kiellä sua järjestämässä kerrostaloissa asuville vanhuksille yhteistä toimintaa, viedä heitä kauppaa ja asioimaan.
Mulla on yhteisöllinen suku eikä kukaan ole - ehkä juuri siksi - halunnut muuttaa pääkaupunkiseudulta pois. Päinvastoin nekin, jotka ovat muuttaneet 10 km päähän muista, ovat pikkuhiljaa muuttanut lähemmäs. Nyt yhtä ainoaa perhettä lukuunottamatta asumme kaikki kävelymatkan päässä toisistamme eikä sillä yhdellä perheelläkään mene autolla kuin vartti ja ovat täällä. Aikoinaan vanhukset hoitivat lapsenlapsiaan ja nyt heidän lapsensa ja lapsenlapsensa huolehtivat heistä. Ja heidän lapsen hoitavat myös omia ja toistensa lapsenlapsia, jotka ovat vielä pieniä. Hyvin hoituu niin kukkien kastelut, koiran ulkoilutukset ja kissojen hoidotkin, jos on tarvetta. Remonteissa autetaan, painavien tavaroiden nostelussa autetaan, kauppareissuissa autetaan jne. Vietetään myös yhdessä sukujuhlia jne. Tästä oman suvun yhteisöllisyydestä - johon olemme siis lapsesta asti kasvaneet - on seurannut, että esimerkiksi omat lapseni ovat alkaneet pitää huolta myös muutamasta samassa kerrostalossa asuvasta iäkkäästä naapuristaan, vaikka nämä yksinäiset vanhukset eivät olekaan mitään sukua.
Tähän suuntaan pitäisi taas ohjata ja suunnata suomalaista kulttuuria yleisestikin, myös ylhäältä päin. Auttaisi moneen ongelmaan, samoin ennalta ehkäisisi.
Jokainen voi aloittaa tuon ihan sieltä omasta itsestään. Kasvattaa omat lapsensa tähän. Eui kaikkeen tarvita yhteiskuntaa apuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan niissä maissa hoitoala paremmin, jossa uskotaan karmaan ja uudelleen syntymiseen. Siis siten että tämän elämän hyvät teot vaikuttaa siihen millainen seuraavasta elämästä tulee. Kun ihminen uskoo, että on vain yksi elämä ja sen jälkeen ei ole mitään, niin on paljon itsekkäämpi valinnoissaan, kokee toisten auttamisen ja hyvät teot vain oman yhden elämänsä hukkaamiseksi.
Näissä maissa vanhukset ja sairaat hoidetaan hyvin pitkältä perhepiirissä/suvussa.
Totta kai Suomessakin haluamme irtisanoutua töistä hellan ja nyrkin väliin hoitamaan sairasta ja vanhaa anoppia kotona. Vai kuinka? Voisimme myös ottaa sieltä mallia lapsityövoiman käytössä. Ja muutenkin olemattomasta sosiaaliturvasta ja kastilaitoksesta. Kadulle vaan kerjäämään, jos ei ole omaisuutta eikä tuloja. Ja mistähän löytyy se epäitsekäs perhepiiri ja suku suomalaisilla? Aina joku muu hoitaa vai kuinka?
Anteeksi kuinka? Miten tämä nyt liittyi tuohon minun kommenttiini?
Mutta itseasiassa ole kyllä sitä mieltä, että näiden asioiden olisi hyvä ottaa iso harppaus ajassa taaksepäin. Ennen oli paremmin monessa suhteessa. Ei unohdettu vanhusta laitokseen säilöön, ei jätetty lapsia kasvattamatta, ei jätetty joka päiväksi pientä lasta toiseen säilöön, ei annettu lasten kasvaa niin kuin pellossa ja suotu nuorien elää ja olla täysin ilman vastuuta ja velvoitteita tehden mitä ikinä mieli teki, ei jätetty naapuria pulaan jne...
Tiedätkö mistä tämä kaikki on kiinni? Työelämästä: Jokaikisellä pirun alalla on väsynyttä porukkaa ja sanon tämän hoitajana, joka keskustelee muidenkin ihmisten kanssa: Tosi moni muukin ala on sellainen että vie energian ihan tyystin ja aikaakin, on pakko olla läsnä siellä töissä.
Ennen yhden ihmisen palkka riitti elättämään koko perheen: No ei kyllä nykyään valitettavasti riitä. Ennen asuttiin "isoissa" taloissa, missä asui monta sukuoleva yhdessä: Ei ihmiset nykyään tällaistakaan jaksa, koska se työ vie energian, ettei töiden jälkeen todellakaan jaksa kuunnella jotain anopin nalkutusta tai tapella oman siskon kanssa jostain mitättömästä asiasta.
Ennen ihmiset osasi itsekkin tehdä asioita mm. oma pappani on rakentanut parikin mökkiä ihan omin käsin: En tiedä olisiko osannut ihan oikeaa taloa rakentaa, mutta ei se mikään harvinainen taito ennen ollut: Varmasti oli paremmin varaa omakotitaloon, liiteriin, navettaan ja vaikka lehmälaumanpitoon, kun osattiin itse tehdä. Nykyään kouluttaudutaan jollekkin alalle x ja sitten et paljoa muuta voikkaan tehdä, kuin työskennellä alalla x.
Ihmisten elämä on siis yksipuolistunut, kädentaidot ovat suurelta osin kadonneet ja olemme yhä enemmän yhteiskunnan varassa: Ei ole enää kaikilla sukulaista joka osaa rassata autoa, täytyy vielä auto korjaamolle, ei voida enää jäädä kotiin lasten kanssa, on vietävä lapset päivähoitooon, ei voida enää jäädä 24/7 hoitamaan vanhaa äitiä tai isää, on toimitettava heidät palvelutaloon.
Ja se väsymys, joka puolella ihmiset ovat väsyneitä.
Monilla se väsymys myös on ihan itseaiheutettua. Haalitaan kalenteria täyteen menoista ja tekemisistä, omista ja lasten harrastuksista, roikutaan somessa yömyöhään asti, tehdään uraa ihan tietoisesti jne. Onko näistä valmis luopumaan tai tekemään muutoksia? Harva taitaa olla.
Miksi olet vielä tähän aikaan hereillä ja somessa?Mikset ole jo nukkumassa, jotta jaksat huomenna hoitaa äitiäsi/anoppiasi/lapsenlapsiasi?
- eriMitä anoppia tai lapsenlapsia? Eikä mun äitikään tarvitse jatkuvaa hoitoa. Älä sä mun jaksamisesta huolehdi. En mä ole täällä valittanut mitään väsynyttä. Miksi kyselet noin tyhmiä?
Sun omasta kommentistasi: "roikutaan somessa yömyöhään asti" . Miksi itse roikut, jos muutkaan eivät saisi roikkua?
Lue ne kommentit, jos osaat! En minä ole valittanut tuota suurta väsymystä, mistä tuossa yllä puhuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan niissä maissa hoitoala paremmin, jossa uskotaan karmaan ja uudelleen syntymiseen. Siis siten että tämän elämän hyvät teot vaikuttaa siihen millainen seuraavasta elämästä tulee. Kun ihminen uskoo, että on vain yksi elämä ja sen jälkeen ei ole mitään, niin on paljon itsekkäämpi valinnoissaan, kokee toisten auttamisen ja hyvät teot vain oman yhden elämänsä hukkaamiseksi.
Näissä maissa vanhukset ja sairaat hoidetaan hyvin pitkältä perhepiirissä/suvussa.
Totta kai Suomessakin haluamme irtisanoutua töistä hellan ja nyrkin väliin hoitamaan sairasta ja vanhaa anoppia kotona. Vai kuinka? Voisimme myös ottaa sieltä mallia lapsityövoiman käytössä. Ja muutenkin olemattomasta sosiaaliturvasta ja kastilaitoksesta. Kadulle vaan kerjäämään, jos ei ole omaisuutta eikä tuloja. Ja mistähän löytyy se epäitsekäs perhepiiri ja suku suomalaisilla? Aina joku muu hoitaa vai kuinka?
Anteeksi kuinka? Miten tämä nyt liittyi tuohon minun kommenttiini?
Mutta itseasiassa ole kyllä sitä mieltä, että näiden asioiden olisi hyvä ottaa iso harppaus ajassa taaksepäin. Ennen oli paremmin monessa suhteessa. Ei unohdettu vanhusta laitokseen säilöön, ei jätetty lapsia kasvattamatta, ei jätetty joka päiväksi pientä lasta toiseen säilöön, ei annettu lasten kasvaa niin kuin pellossa ja suotu nuorien elää ja olla täysin ilman vastuuta ja velvoitteita tehden mitä ikinä mieli teki, ei jätetty naapuria pulaan jne...
Niin elettiin parhaiten kyläyhteisössä ja lähisuku oli tavoitettavissa. Niin oli meilläkin mummo aina valmiina ystävällisyydessään meille meidän lasten kanssa olemaan. Mutta nykyään ei anoppia huolita ja oman perheen kanssa ollaan riidoissa ja eletään muutenkin kaukana toisistaan. Sitten tämä hirvittävä kerrostaloasuminen. Siellä voisi järjestää vanhoille yhteistä toimintaa ja viedä kauppaan ja asioimaan.
Ei kukaan kiellä sua elämästä oman sukusi kanssa vanhanaikaiseen tapaan. Voit hoitaa omat vanhempasi, appivahempasi ja lapsenlapsesikin. Jos nuo asuvat eri puolilla Suomea, voit ottaa aina vaikka viikon kerrallaan ja mennä sinne, missä apuasi tarvitaan. Eikä kukaan kiellä sua järjestämässä kerrostaloissa asuville vanhuksille yhteistä toimintaa, viedä heitä kauppaa ja asioimaan.
Mulla on yhteisöllinen suku eikä kukaan ole - ehkä juuri siksi - halunnut muuttaa pääkaupunkiseudulta pois. Päinvastoin nekin, jotka ovat muuttaneet 10 km päähän muista, ovat pikkuhiljaa muuttanut lähemmäs. Nyt yhtä ainoaa perhettä lukuunottamatta asumme kaikki kävelymatkan päässä toisistamme eikä sillä yhdellä perheelläkään mene autolla kuin vartti ja ovat täällä. Aikoinaan vanhukset hoitivat lapsenlapsiaan ja nyt heidän lapsensa ja lapsenlapsensa huolehtivat heistä. Ja heidän lapsen hoitavat myös omia ja toistensa lapsenlapsia, jotka ovat vielä pieniä. Hyvin hoituu niin kukkien kastelut, koiran ulkoilutukset ja kissojen hoidotkin, jos on tarvetta. Remonteissa autetaan, painavien tavaroiden nostelussa autetaan, kauppareissuissa autetaan jne. Vietetään myös yhdessä sukujuhlia jne. Tästä oman suvun yhteisöllisyydestä - johon olemme siis lapsesta asti kasvaneet - on seurannut, että esimerkiksi omat lapseni ovat alkaneet pitää huolta myös muutamasta samassa kerrostalossa asuvasta iäkkäästä naapuristaan, vaikka nämä yksinäiset vanhukset eivät olekaan mitään sukua.
Tähän suuntaan pitäisi taas ohjata ja suunnata suomalaista kulttuuria yleisestikin, myös ylhäältä päin. Auttaisi moneen ongelmaan, samoin ennalta ehkäisisi.
Jokainen voi aloittaa tuon ihan sieltä omasta itsestään. Kasvattaa omat lapsensa tähän. Eui kaikkeen tarvita yhteiskuntaa apuun.
Ollaan siinä pisteessä, että tarvitsee tässä ainakin.
Hoitajamitoituksen takia työ on helppoa vanhainkodeissa. Samat naamat saa kahvitella viisi tuntia entisen kolmen sijaa taukohuoneessa. Näitä tulijoita on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitajamitoituksen takia työ on helppoa vanhainkodeissa. Samat naamat saa kahvitella viisi tuntia entisen kolmen sijaa taukohuoneessa. Näitä tulijoita on.
Olet siis itse hoitajana vanhainkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan niissä maissa hoitoala paremmin, jossa uskotaan karmaan ja uudelleen syntymiseen. Siis siten että tämän elämän hyvät teot vaikuttaa siihen millainen seuraavasta elämästä tulee. Kun ihminen uskoo, että on vain yksi elämä ja sen jälkeen ei ole mitään, niin on paljon itsekkäämpi valinnoissaan, kokee toisten auttamisen ja hyvät teot vain oman yhden elämänsä hukkaamiseksi.
Näissä maissa vanhukset ja sairaat hoidetaan hyvin pitkältä perhepiirissä/suvussa.
Totta kai Suomessakin haluamme irtisanoutua töistä hellan ja nyrkin väliin hoitamaan sairasta ja vanhaa anoppia kotona. Vai kuinka? Voisimme myös ottaa sieltä mallia lapsityövoiman käytössä. Ja muutenkin olemattomasta sosiaaliturvasta ja kastilaitoksesta. Kadulle vaan kerjäämään, jos ei ole omaisuutta eikä tuloja. Ja mistähän löytyy se epäitsekäs perhepiiri ja suku suomalaisilla? Aina joku muu hoitaa vai kuinka?
Anteeksi kuinka? Miten tämä nyt liittyi tuohon minun kommenttiini?
Mutta itseasiassa ole kyllä sitä mieltä, että näiden asioiden olisi hyvä ottaa iso harppaus ajassa taaksepäin. Ennen oli paremmin monessa suhteessa. Ei unohdettu vanhusta laitokseen säilöön, ei jätetty lapsia kasvattamatta, ei jätetty joka päiväksi pientä lasta toiseen säilöön, ei annettu lasten kasvaa niin kuin pellossa ja suotu nuorien elää ja olla täysin ilman vastuuta ja velvoitteita tehden mitä ikinä mieli teki, ei jätetty naapuria pulaan jne...
Niin elettiin parhaiten kyläyhteisössä ja lähisuku oli tavoitettavissa. Niin oli meilläkin mummo aina valmiina ystävällisyydessään meille meidän lasten kanssa olemaan. Mutta nykyään ei anoppia huolita ja oman perheen kanssa ollaan riidoissa ja eletään muutenkin kaukana toisistaan. Sitten tämä hirvittävä kerrostaloasuminen. Siellä voisi järjestää vanhoille yhteistä toimintaa ja viedä kauppaan ja asioimaan.
Ei kukaan kiellä sua elämästä oman sukusi kanssa vanhanaikaiseen tapaan. Voit hoitaa omat vanhempasi, appivahempasi ja lapsenlapsesikin. Jos nuo asuvat eri puolilla Suomea, voit ottaa aina vaikka viikon kerrallaan ja mennä sinne, missä apuasi tarvitaan. Eikä kukaan kiellä sua järjestämässä kerrostaloissa asuville vanhuksille yhteistä toimintaa, viedä heitä kauppaa ja asioimaan.
Mulla on yhteisöllinen suku eikä kukaan ole - ehkä juuri siksi - halunnut muuttaa pääkaupunkiseudulta pois. Päinvastoin nekin, jotka ovat muuttaneet 10 km päähän muista, ovat pikkuhiljaa muuttanut lähemmäs. Nyt yhtä ainoaa perhettä lukuunottamatta asumme kaikki kävelymatkan päässä toisistamme eikä sillä yhdellä perheelläkään mene autolla kuin vartti ja ovat täällä. Aikoinaan vanhukset hoitivat lapsenlapsiaan ja nyt heidän lapsensa ja lapsenlapsensa huolehtivat heistä. Ja heidän lapsen hoitavat myös omia ja toistensa lapsenlapsia, jotka ovat vielä pieniä. Hyvin hoituu niin kukkien kastelut, koiran ulkoilutukset ja kissojen hoidotkin, jos on tarvetta. Remonteissa autetaan, painavien tavaroiden nostelussa autetaan, kauppareissuissa autetaan jne. Vietetään myös yhdessä sukujuhlia jne. Tästä oman suvun yhteisöllisyydestä - johon olemme siis lapsesta asti kasvaneet - on seurannut, että esimerkiksi omat lapseni ovat alkaneet pitää huolta myös muutamasta samassa kerrostalossa asuvasta iäkkäästä naapuristaan, vaikka nämä yksinäiset vanhukset eivät olekaan mitään sukua.
Tähän suuntaan pitäisi taas ohjata ja suunnata suomalaista kulttuuria yleisestikin, myös ylhäältä päin. Auttaisi moneen ongelmaan, samoin ennalta ehkäisisi.
Jokainen voi aloittaa tuon ihan sieltä omasta itsestään. Kasvattaa omat lapsensa tähän. Eui kaikkeen tarvita yhteiskuntaa apuun.
Ollaan siinä pisteessä, että tarvitsee tässä ainakin.
Hoitajapula ja sen paheneminen tulee automaattisesti johtamaan siihen, että ihmisten on pakko alkaa huolehtia ikääntyvistä omaisistaan. Ja ihmisten tietysti on pidettävä sellaiset välit nuorempiin sukupolviin, että nämä aikanaan haluavat huolehtia. Eli ylhäältä päin tavallaan tullaankin suuntaamaan ja ohjaamaan tähän. Ei sitä sanota suoraan, mutta jokainen joutuu omalla tahollaan miettimään, olenko ja olenko ollut läheisilleni sellainen, että he haluavat myöhemmin huolehtia minusta, vai pitäisikö alkaa säästämään rahaa tulevaisuutta varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muutin vanhan vanhempani luo ja hoidan hänet itse.
Poliisit, palomiehet ja lastensuojelulaitosten työntekijätkin voisivat lopettaa työnsä. Näilläkin aloilla on rankkaa ja huono palkka. Siinäpähän kansalaiset selviytyvät sitten ihan itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Minä itse ja iso osa lähipiiristäni työskentelee sairaanhoitajina ja lähihoitajina. Hyvin harva meistä on päätynyt tänne suoraan peruskoulusta. Äitini esimerkiksi on alkuperäiseltä koulutukseltaan merkonomi, itse taas olen ympäristönhoitaja, paras ystäväni on valmistunut arkeologialta, toinen taas työskenteli raksalla vuosia ennen sh-opintoja... Nykyisestä työpaikasta nämä nuorimmat, jotka ovat valmistuneet vain lähihoitajiksi, ovat lähteneet mm. siivoamaan ja pikaruokapaikkoihin töihin. Viihtyvät.
Työn orjat sorron yöstä nouskaa
maan ääriin kuuluu kutsumus.
Nys ryskyin murtuu pakkovalta
tää on viime ponnistus.
Pohja vanhan järjestelmän horjuu
orjajoukko taistohon.
Alas lyökää koko vanha maailma
ja valta teidän silloin on.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.
Ei muuta johtajaa ei luojaa
kuin kansa kaikkivaltias.
Se yhteisonnen säätää suojaa
se on turva tarmokas.
Eestä leivän, hengen, kunniamme,
yössä sorron, turmion,
kukin painakaamme palkeitamme
kun käymme työhön, taistohon.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.
Työmiehet, kyntäjät ja kaikki
työkansa joukko nälkäinen.
Maa meidän on ja olla täytyy
vaan ei laiskain lurjusten.
Nälkä meill' on aina vieraanamme,
vaan kun korpit haaskoiltaan
me kerran kaikki karkoitamme
niin päivä pääsee paistamaan.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.
Työn orjat sorron yöstä nouskaa
maan ääriin kuuluu kutsumus.
Nys ryskyin murtuu pakkovalta
tää on viime ponnistus.
Pohja vanhan järjestelmän horjuu
orjajoukko taistohon.
Alas lyökää koko vanha maailma
ja valta teidän silloin on.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.
Ei muuta johtajaa ei luojaa
kuin kansa kaikkivaltias.
Se yhteisonnen säätää suojaa
se on turva tarmokas.
Eestä leivän, hengen, kunniamme,
yössä sorron, turmion,
kukin painakaamme palkeitamme
kun käymme työhön, taistohon.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.
Työmiehet, kyntäjät ja kaikki
työkansa joukko nälkäinen.
Maa meidän on ja olla täytyy
vaan ei laiskain lurjusten.
Nälkä meill' on aina vieraanamme,
vaan kun korpit haaskoiltaan
me kerran kaikki karkoitamme
niin päivä pääsee paistamaan.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.
Miksi jotkut ihan vakavissaan kuvittelevat, että nykyhallitusta kiinnostaisi hoitajien asiat? Mikä siinä on se ydin, että nykyhallitus muka olisi hoitajien puolella? Jos tiedätte niin kertokaahan ihmeessä.
Ulkopuolisena kysyn, että eikö hoitoalalla saa tehdä osa-aikatyötä? Jos saisi, niin jatkaisivatko nyt irtisanoutumista harkitsevat hoitajat siinä tapauksessa hoitoalalla?
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolisena kysyn, että eikö hoitoalalla saa tehdä osa-aikatyötä? Jos saisi, niin jatkaisivatko nyt irtisanoutumista harkitsevat hoitajat siinä tapauksessa hoitoalalla?
Varmasti ainakin osa jatkaisi. Tietenkin edellyttäen, että osa-aikatyö todella olisi osa-aikatyötä eikä muuttuisi jatkuvien ylitöiden tai tuplavuorojen vuoksi käytännössä kokopäivätyöksi.
Miksi olet vielä tähän aikaan hereillä ja somessa?Mikset ole jo nukkumassa, jotta jaksat huomenna hoitaa äitiäsi/anoppiasi/lapsenlapsiasi?
- eri