Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten hoivakodeilla taitaa olla aika synkät tulevaisuuden näkymät
14.09.2022 |
Iso osa lähihoitajista ja hoiva-avustajista on jo niin iäkkäitä, että siirtyvät kohta eläkkeelle. Nuoremmista valtaosa pohtii alanvaihtoa. Ulkomaalaisetkaan työntekijät eivät halua jäädä alalle. Itsekään en ole jäämässä. Ketä jää jäljelle? Ei ketään.
Kommentit (199)
Voi kun tetäisitte, mitä hoito on noissa yksityisissä.hoivakodeissa.
...Ihan kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Itsensä irtisanonut saa työttömyyskorvauksen karenssin jälkeen. Sitä varten jokaisella työssäkäyvällä pitäisi olla se puskuri. Tosin sotealalta lähtevätkin elävät karenssin yli kyllä ihan lopputililläkin.
Voisitko vielä täsmentää karenssin pituuden ja lopputili tarkoitatko lomakorvauksineen. Tuntuu käsittämättömältä, ei munulla ole sellaista vaurautta.
Mä irtisanouduin keväällä 2020, silloin karenssi oli vielä 3 kuukautta. Nykyään ymmärtääkseni kaksi. Kyllä, lopputili ja lomakorvaukset. 38 päivästä ne olivat yhteensä kolmen kuukauden nettopalkka, koska sisässä oli myös maksamattomia vuorolisiä, ylitöitä jne.
Mihin siirryit sitten töihin? Mikä oli todellinen syy miksi lähdit hoitotyöstä? Ajattelen, että vuorotyö on usein normaalia ja monet hakeutuvat yövuoroihin, paremman korvauksen takia. Mutta yöllä on omat hankaluutensa kun jotkut sairaat vaeltavat ja häiritsevät toisia.
Olin sairaalahuoltaja. Meillä oli kaksivuorotyö, keittiö, siivous jne. Pidin työstäni, mutta siitä tuli vuosien varrella jatkuvien säästöjen vuoksi kamalaa. Se kuitenkin maksoi asuntolainan ja mahdollisti opinnot. Opiskelin viimeisinä vuosinani FM-tutkinnon päästäkseni työpöydän ääreen, koronan jälkeen alanvaihto sitten onnistuikin. Irtisanoutuessani hyppäsin tyhjän päälle, mutta jääminen ei vaan enää ollut vaihtoehto, työnantaja työnsi meidän ns bussin alle ilman suojaimia (muistissa HVK:n ja Jylhän maskikaupat). Puoliso on keuhkosairas, päätös oli erittäin helppo. Olisinpa lähtenyt jo aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Ei se palkkaus absoluuttisena asiana varmasti olekaan monille syy, vaan palkan suhde työnkuvaan. Jos saman tai himppusen pienemmän palkan saa huomattavasti vähemmällä vaivalla, fyysisellä kuormituksella, stressillä ja mielipahalla, on valinta lienee aika selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona asuvat huonokuntoiset tarvitsevat ehdottomasti kykenevien henkilöiden käyntejä, jotta elämä edes jotenkuten voisi olla inhimillistä.
Olen nyreästi ottanut kutsun vastaan ja vastustin ääneen , kun minua pyydettiin keräämään avustuksia mm. ukrainalaisille ja auttamaan heitä - terveitä ihmisiä. Siihen auttamiseen ja varojen keräämiseen riittää voimia ja tunnetaan vastuuta terveistä ihmisistä, mutta meidänikin omat vanhuksemme on jätetty ja tullaan jättämäänkarkeasti huomiotta. Ei riitä, että kunnissa muutamalla kotihoitajalla tai sairaanhoitajalla pärjättäisiin .
Ihan samaan malliin voidaan järjestää keräyksiä ja tukiryhmiä vanhuksille ja vaikeasti sairaille. Kun tämä on muiden , mm. terveiden, niin kenen, auttaminen on ilmaista ja vapaaehtoista. Minä haluan, että samalla tavalla vapaaehtoisesti ryhdytään auttamaan omia vanhuksia ja ryhmätoiminnalla saadaan parempi olo vanhuksille.
No ei muuta kuin alat pistämään keräystä pystyyn.
No jos sinullakin olisi mahdollisuus . Minä teen omia aikojani niin paljon vanhuksien hyväksi, ryhmät olisivat tehokkaampia kuten nämä muut ihmiset ovat saaneet tukea ja avun kielivaikeuksiin, mikäli edes ovat kiinnostuneita oppimaan maan kieltä.
Kiva juttu, että teet paljon. Tee jatkossakin hyväntekeväisyystyötä haluamasi kohteen parissa ja anna muiden tehdä muiden parissa paheksumatta ja valittamatta.
Mistä tässä onkaan kyse? Kun kaikesta halutaan korvaus jos on vanhuksesta kyse, mutta yhteistuumin ja joukolla autetaan sitten terveitä. Minun käsitykseni ei riitä tämän kirjoittajan nokkavuuteen. Et kertonut muuta kuin yleisesi toisiste ihmisistä, jätit itsesi kokonaan auttamisen ulkopuolelle - niin ymmärsin.
Minä ajattelen, että Suomen kokonaisveroasteella veronmaksaminen riittää, ja niillä veroilla sitten järjestetään poliitikkojen ja virkamiesten päättämässä laajuudessa palveluita vanhuksille. Monia palveluita vanhukset voivat toki ostaa itsekin, vaikka osa vanhuksista on köyhiä, niin läheskään kaikki eivät ole.
Jos ajatellaan KESKIVERTOA suomalaista vanhusta ja KESKIVERTOA sotaa pakenevaa ukrainalaista, niin kyllä, toki sympatiani ovat enemmän jälkimmäisten puolella. Heidän tilanteensa on yllättävä ja järkyttävä eikä siihen ole helppoa varautua. Vanhuus taas, no, on kaikkea muuta kuin yllättävä, järkyttävä ja vaikeasti varauduttava.
Keskiverto vanhus jää usein toimintojen ulkopuolelle, niin on byrokraattista kaikki. Ne jotka osaavat meluta ja vaatia siis todella vaatia saavat enemmän kuin maan hiljaiset. KAIKILLA paenneilla on elämästä vielä toivo ja sen saavuttamiseen on itse pyrittävä sisukkaasti. Niin on hyvät olot järjestetty jokaisessa Euroopan maassa, että ihan huvikseenkin tänne tullaan vamiille palvelulle.
Vanhukset ja sairaat sen sijaan ovat ihmisiä myös. Ehkä ihmiset kokevat terveet ihmiset eri tavalla kuin kipuliaan tai huonosti liikkuvan vanhusen, jolle jo muutama sana olisiinhimillisyyttä. Samoin moni hyvin pieni asia, murujenlakaseminen tai lakanan vaihtp olisivat suurta juhlaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
Itse aiheutettu ongelma? Voi tsiisus... voisitko edes vähän yrittää ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
Kyllä, syöksykierre. Ne, jotka eivät enää jaksa, lähtevät, ja ongelma pahenee.
Syy, ei palkata tarpeeksi ihmisiä. Ei ole halukkaita töihintulijoita, koska alan ongelmat ovat yleisesti tiedossa JA toisaalta työnantajapuoli istuu vakanssien täyttölupien päällä säästösyistä. Raha ratkaisee, aina. "Voi voi, koittakaa jaksaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkö.
Hoivakodissa ollaan keskimäärin kaksi vuotta. Sodanjälkeiset ikäluokat ovat pitkälti haudassa 10 vuoden päästä.
Ja luulet, ettei uusia ole tulossa? Ai niin, eihän me vanheta, eihän?
Kun suuret ikäluokat siirtyy mullan alle, niin tulijoiden jono on lyhenee silmissä.
No ei nyt ihan niinkään, koska meitä 1950- ja 1960-luvuilla syntyneitäkin on aika paljon. Mutta meidän jälkeen jo helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Ei se palkkaus absoluuttisena asiana varmasti olekaan monille syy, vaan palkan suhde työnkuvaan. Jos saman tai himppusen pienemmän palkan saa huomattavasti vähemmällä vaivalla, fyysisellä kuormituksella, stressillä ja mielipahalla, on valinta lienee aika selvä.
Juuri näin. Itse olin valmis siirtymään vaikka siivoushommiin huomattavasti pienemmällä palkalla. Ei sitten tarvinnut, kun otin opintovapaata ja kouluttauduin uudelle alalle. Kiirettä ja stressiä toisinaan on, mutta sitä ei voi mitenkään verrata hoitoalalla kokemaani. Eikä ole vastuuta kenestäkään ihmisestä, ihanaa!
Suurin osa näistä hoivakodeista on yksityisiä ja kokoomuslaisten omistamia,eli mennään bisnes edellä. Mikään ei näitä omistajia estäisi maksamasta kunnollista palkkaa ja myös palkkaamaan riittävästi työntekijöitä. Mutta kun ei, viimeinenkin ropo on irti saatava ja isoja osinkoja osakkaille maksettava. Siinä vanhus on paskaa vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
Itse aiheutettu ongelma? Voi tsiisus... voisitko edes vähän yrittää ajatella.
Pyysin vastausta. Kykenetkö antamaan sellaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Ei se palkkaus absoluuttisena asiana varmasti olekaan monille syy, vaan palkan suhde työnkuvaan. Jos saman tai himppusen pienemmän palkan saa huomattavasti vähemmällä vaivalla, fyysisellä kuormituksella, stressillä ja mielipahalla, on valinta lienee aika selvä.
Fyysistä kuormitusta en osaa arvioida kun olen nähnyt, ja meillä kotona oli se hissisysteemi petiin mennessä. Stressi on tietysti vastuun kanssa hankalaa jos ei ole kovapintainen ja jätä esimiesten ja hoidettavien ilkeyksiä oven avauksella ajatuksista. Ja mielipaha, no sairaat ovat usein raskaalla mielellä. Ehkä pitäisi valmistaa nuoria hoitajia henkiseen kestävyyteen jo opiskeluaikoina. Jotain siiä saataisiin. Ystävällinen mutta sisäisesti vahva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
Itse aiheutettu ongelma? Voi tsiisus... voisitko edes vähän yrittää ajatella.
Pyysin vastausta. Kykenetkö antamaan sellaista?
Zeesustelit, eikä kysymystä voi ymmärtää kahdesta sanasta. Hieman härnäystä tuntuu olevan taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
Itse aiheutettu ongelma? Voi tsiisus... voisitko edes vähän yrittää ajatella.
Pyysin vastausta. Kykenetkö antamaan sellaista?
Tarkoitatko nyt oikeasti itseaiheutetulla ongelmalla hoitajien itsensä aiheuttamaa ongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pitäisi oikeasti ruveta pohtimaan miten tämä ratkaistaan. Nykyihminen ei ole halukas tekemään tuollaista työtä, auttamaan ja passaamaan, olemaan inhimillinen avuttomalle. Ei vaikka palkka olisi kaksinkertainen. Mitä vaihtoehtoja jää? Ihmisiä jää pakosta heitteille tai puutteellisen avun varaan. Miten saadaan vähennettyä hoivapaikkojen tarvetta? Voisiko olla asepalvelukseen verrattava hoitopalvelus? Siinä olisi huonoa se, että tulisi sellaisiakin hoitajia jotka ei sovellu alalle ja voisi tulla pahoinpitelyjä, heitteillejättöä ym. Entä jos maksettaisiin omaiselle hoidosta, jos hoitaa kumpaakin vanhempaa saisi esim 40% hoitajan palkasta (jos joutuu jäämään töistä pois ei voi ilmaiseksi hoitaa). Entä jos aloitetaan ikääntyvien kuntoutus ennen kuin joutuu hoitoon, heti eläkkeelle jäätyä pääsisi ohjattuun kuntoutukseen. Ei tähän ole yhtä ratkaisua, eikä helppoa, joudutaan ehkä tekemään kauheita ja julmia päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
Kyllä, syöksykierre. Ne, jotka eivät enää jaksa, lähtevät, ja ongelma pahenee.
Syy, ei palkata tarpeeksi ihmisiä. Ei ole halukkaita töihintulijoita, koska alan ongelmat ovat yleisesti tiedossa JA toisaalta työnantajapuoli istuu vakanssien täyttölupien päällä säästösyistä. Raha ratkaisee, aina. "Voi voi, koittakaa jaksaa".
Ikävä kuulla. Eli pitäisi vaan tehdä jotain poliittisia päätöksiä asian suhteen? Tuleeko tämä sote-uudistus koskemaan lainkaan vanhustenhoitoa ja onko siitä mitään apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
No mä voin tälleen tiiminvetäjä-sairaanhoitajana yksityissektorilta kertoa, että ihmisiä kyllä yritettiin palkata, mutta kun ei niitä ihmisiä ole! Minulla ei ollut palkkaan mitään vaikutusmahdollisuutta, se oli se sama perusp*ska mikä hoitoalalla yleensäkin, ei nyt mikään ihan surkein TESin sallima mahdollinen, mutta samaa tasoa mitä muutkin maksoivat. Hoivakodilla meillä asialliset, uudehkot tilat, ihan perusneutraali maine, ei kierrä mitään kauheita juttuja meistä sen enempää asiakkaiden kuin työntekijöidenkään puolelta. Ei mitään kielteistä julkisuutta tai AVI:n valvontoja. Sijainti keskeisellä paikalla, bussilla olisi päässyt kaikkiin vuoroihin, ilmainen pysäköinti luonnollisesti tarjottiin myös. Ihan tavallista vanhusten asumista, ei mt-/päihde-/keva-juttuja eikä profiloiduttu erityisen haastaviin asukkaisiin.
Kun meillä oli paikkoja haussa, niin sairaanhoitajan paikkaa haki keskimäärin 0-1 henkilöä, lähihoitajan paikkaa 0-3. Puskaradion kautta saatiin ne hyvät työntekijät ("mun kaveri muuttaa Kuopiosta tänne ja etsisi töitä, saanko antaa sun yhteystiedot?"), nuo hakemuksiin vastanneet olivat useimmiten sellaisia, ettei heitä voinut palkata, vaikka muodollisesti kelpoisia olivatkin. Tarkoitan siis, että kielitaito ei riittänyt edes haastatteluun, edellisiä työsuhteita päättynyt koeaikapurkuun työnantajan puolelta, jo ulkoinen olemus sai epäilemään päihdeongelmaa, alan sisäinen tieto, että henkilö on syyllistynyt aiemmassa työpaikassa esim. lääkevarkauksiin...
Äitiysloma pelasti minut tuosta toivottomasta tiiminvetäjän hommasta, jossa olit vastuussa vähän kaikesta, mutta valtaa ei ollut mihinkään. Tuntui ihan hirveältä soittaa yövuorolaiselle, että kuule, tulisitko sittenkin jo iltaan - kun sama tyyppi oli tehnyt niin jo ties kuinka monta kertaa. Tuohon hommaan en enää palaa, onneksi nyt on aikaa vähän miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
Itse aiheutettu ongelma? Voi tsiisus... voisitko edes vähän yrittää ajatella.
Pyysin vastausta. Kykenetkö antamaan sellaista?
Tarkoitatko nyt oikeasti itseaiheutetulla ongelmalla hoitajien itsensä aiheuttamaa ongelmaa?
Tarkoitan sitä, että onko jo alunperin mitoitukset olleet pielessä vai onko alalla niin paljon sinne sopimattomia ihmisiä, että he häipyvät ja jättävät muut pulaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Ei se palkkaus absoluuttisena asiana varmasti olekaan monille syy, vaan palkan suhde työnkuvaan. Jos saman tai himppusen pienemmän palkan saa huomattavasti vähemmällä vaivalla, fyysisellä kuormituksella, stressillä ja mielipahalla, on valinta lienee aika selvä.
Fyysistä kuormitusta en osaa arvioida kun olen nähnyt, ja meillä kotona oli se hissisysteemi petiin mennessä. Stressi on tietysti vastuun kanssa hankalaa jos ei ole kovapintainen ja jätä esimiesten ja hoidettavien ilkeyksiä oven avauksella ajatuksista. Ja mielipaha, no sairaat ovat usein raskaalla mielellä. Ehkä pitäisi valmistaa nuoria hoitajia henkiseen kestävyyteen jo opiskeluaikoina. Jotain siiä saataisiin. Ystävällinen mutta sisäisesti vahva.
Käsittelet todella kapea-alaisesti tuota kuormitusta, stressiä, mielipahaa. Ne on paljon laajempia ja moniulotteisempia asioita, syitä ja seurauksia. Ihmiset ei näköjään tätä ymmärrä, jos/kun ei ole kokemusta alalla olosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä joukko irtisanoutuvat hoitajat menevät töihin? Minua ihmetyttää, että jäävätkö kotiin työttömän nimikkeellä? Onko jokaisella niin vauraat miehet, jotka ansaitsevat koko perheen elatuksen?
En ymmärrä niin laajoja irtisanoutumisia. Miten itsensä irtisanonut saa työvoimatuen? Minun on aina pitänyt tehdä töitä.
Ay-liikkeiden joukkoirtisanoutumiset taitaa olla nyt eri asia kuin mistä aloittaja puhuu. Mä luulen, että hän puhuu ihmisistä, jotka ovat todenneet haluavansa tehdä jotain muuta kuin hoitotyötä. He eivät ole kaikki lähdössä samalla ovenavauksella (kuten joukkoirtisanoutumisissa) vaan jokainen omaan tahtiinsa. Haetaan opiskelupaikkaa ja jos se saadaan, lähdetään opiskelemaan. Ei sen tarvitse olla just nyt eikä ensi kevään yhteisvalinnassakaan vielä. Tai sitten haetaan jotain muuta työtä. Mun yksi lähihoitajatuttuni meni huoltoasemalle myyjäksi ja toinen päätyi päiväkotiin töihin.
Vaikuttaa erikoiselta valinnalta. Myös siltä, ettei palkkaus olisikaan tärkein syy eikä vuorotyö jos huoltoasemalla työskentelee. Tuskin kaikki menevät opiskelemaan tai vaihtavat alaa, aika visainen asia hoitajat.
Mun nähdäkseni kyseessä on työolot. Kun töitä tehdään vuodesta toiseen alimitoitettuina, odotetaan jatkuvia tuplavuoroja, jatkuvaa venymistä, annetaan koko ajan lisää tehtäviä, alalta poistuneiden ja poissaolevien työt jaetaan jäljelle jääneiden kesken, sijaisia ei ole tai ei oteta, vapaa-aikana et enää palaudu, ylitöistä et saa mitään, mihinkään et ammatissasi etene, korvaus on minimaalinen ja työnantaja pitää sinua lähinnä riesana....oletuksena on luonnollisesti myös vapaapäivien myyminen ja lomien vapaaehtoinen pätkiminen ja työsuhde-etuina tartuntataudit. Nämä olivat mun syitäni lähteä, olin sairaalahuoltaja. Aika paljon samaa kuin hoitajilla, ymmärrän hyvin heidän ratkaisunsa. Siihen väsyy kun tunnelin päässä ei ole valoa, ja alkaa ajatella että ehkä, ehkä töitä ei ole tarkoitus tehdä oman (mielen)terveyden kustannuksella.
Eli tavallaan itse aiheutettu ongelma? Ne lähtee jotka ei jaksa alimiehitystä ja aiheuttavat itse lisää alimiehitystä? Vai eikö vain palkata tarpeeksi ihmisiä?
Itse aiheutettu ongelma? Voi tsiisus... voisitko edes vähän yrittää ajatella.
Pyysin vastausta. Kykenetkö antamaan sellaista?
Tarkoitatko nyt oikeasti itseaiheutetulla ongelmalla hoitajien itsensä aiheuttamaa ongelmaa?
Tarkoitan sitä, että onko jo alunperin mitoitukset olleet pielessä vai onko alalla niin paljon sinne sopimattomia ihmisiä, että he häipyvät ja jättävät muut pulaan?
Mutta puhuit itseaiheutetusta ongelmasta. Mitä tarkoitit sillä? Kenen itseaiheutettu?
Kyllä. Varaudutaan siihen, että omaiset hoitavat jatkossa vanhukset. Jos ei ole omaisia/ eivät hoida, niin yksin saat pärjätä, tai jätetään hoitamatta.