Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?
Tämä on taas niitä pieniä mutta isoja ärsytyksen aiheita parisuhteessa. Mies ei laita siirtämiään tai käyttämiään tavaroita takaisin paikoilleen. Ja minulla pinna siitä kiristyy. Jos hän vaikka käyttää jotain työtasoa, jolla on säilytyksessä pino työpapereitani hän siirtää sen pinon tason viereen lattialle. Eikä nosta takaisin tasolle lopetettuaan hommansa. Tai jos hän haluaa laskea tavaroitaan hetkeksi olohuoneen sivupöydälle, jossa on koristeena minun jotain kukka-asetelmia hän työntää ne sivuun (minä sinänsä ok) mutta ei laita takaisin paikalleen otettuaan ne tavaransa pois. Ja minä joudun sitten laittelemaan näitä tavaroita takaisin paikalleen tai elämään kodissa missä asiat on lattioilla tai kauniit sisustusjutut rumasti jonnekin työnnettynä. Tai jos lainaa tavaroitani niin ei palauta niitä paikoilleen vaan palauttaa jonnekin muuhun paikkaan, josta en sitten itse löydä tai laittaa vaan pöydälle, josta sitten joudun siivoamaan ne itse paikoilleen. Miehen mielestä olen rasittava nalkuttaja ja nillittäjä kun näistä sanon enkä anna hänen elää kodissamme. Minun mielestä taas mies estää minua elämästä kodissamme kun ei huolehdi tavaroistani kun niihin koskee ja rumentaa kotia niissä asioissa joissa olen yrittänyt kotia kaunistaa.
Kysymys otsikossa.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.
Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.
Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.
Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.
Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.
Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.
Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.
Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.
Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.
Meillä on miehen auton avaimet, lääkkeet, pankkikortti ja valikoima seteleitä mm pyörähtänyt pyykkikoneen kautta. Viimeisin oli kallis akullinen otsalamppu, joka meni rikki. Ei mahda mitään, laitan monesti kiireessä pyykkiä ja kun housuissa on kahdeksan taskua, saattaa joku jäädä tarkistamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Esimerkiksi juurikin miehesi selvästi haluaa asua noin. Jätit vastaamatta kysymykseen: miksi sinun tapasi elää on ainoa oikea? Nalkuttaako miehesi samalla tavalla sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehellä on myös tapana jättää kaapiovia auki. Sitten se teloo itsensä niihin, kun ei muista varoa. Silloin minä nauran ääneen ja kovaa, se jaksaa huvittaa aina. Miehellä on myös aina hukassa avaimet, puhelin tai lompakko. Jos jaksoin ruveta etsimään niitä kaveriksi, mutta en enää aikoihin.
Näin naiset todella suhtautuvat miehiinsä. Mies vahingossa teloo itsensä ja tämä on suuren vahingonilon aihe.
Kuulostat aivan mielisairaalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Esimerkiksi juurikin miehesi selvästi haluaa asua noin. Jätit vastaamatta kysymykseen: miksi sinun tapasi elää on ainoa oikea? Nalkuttaako miehesi samalla tavalla sinulle?
olen miehelleni säännöllisesti ehdottanut erilleen muuttoa. Ei käy, hän kyllä korjaa tapansa. Kunnes taas seuraavan kerran kun juusto on hikoillut itsensä pilalle pöydällä.
Yhteisasuminen lisää tutkimusten mukaan miesten onnellisuutta ja vähentää naisen. Kyllä miehet tahtoo pitää saavutetuista eduista tiukasti kiinni: äidin huollosta tyttöystävälle, ja siitä vaimolle. Itse kasvatan poikani toisin, eikä hänen perässään ole koskaan tarvinnut kulkea raivaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies siivoaa n. kerran viikossa, ja hän sillon käy läpi jokaisen tason ja muun, ja katsoo tarkasti onko niissä hänen tavaroitaan, tai yhteisiä tavaroita, jos on, niin hän vie ne omille paikoilleen. Eli menee lipaston eteen, ja ihan katsomalla katsoo että mitä siinä päällä on, ja mihin ne kuuluu. Jos hän ei jonkun paikkaa tiedä, niin hän jättää ne siihen ja minä sitten laitan omani pois, ja kerron miihin joku sellainen tavara kuuluu joka on ns. yhteinen, mutta jonka paikkaa hän ei tiedä.
Ihan on siis harjoiteltu tämä, ja toimii aivan hyvin. Hänen pojalleen on myös opetettu sama. Tyttärensä osaa opettelemattakin siivota ja järjestellä.
En kestä kun ihmiset ei ymmärrä lukemaansa. AP ei valita miehen tavaroista. Miksi kommentoit ihan ohi aiheen? AP valittaa siitä, että mies ottaa AP:n tavaran, esimerkiksi sen AP:n mustan laukun ja jättää käyttämisen jälkeen sen ihan väärään paikkaan. Paikkaan, jossa se joko likaantuu pilalle tai paikkaan, josta AP ei sitä löydä kun itse tarvisi laukkuaan.
Et kestä, ja kirjoittelet vauvapalstalle?? Ehkä sun pitäis etsiä joku paikka jossa saat sanella mitä muut saavat kirjoittaa. Kyllä minunkin mieheni ottaa jonkun tavaran ja jättää sen kukkapöydälle, ja sitten kerran viikossa siivoaa omat tavarat pois. Jos tämä ei kuulu aloitukseen niin mikä ihme sitten kuuluu?
Siis ottaako miehesi vaikka sinun ainoat meikkipinsetit, tekee niillä jotain ja jättää viikoksi kukkapöydälle niin, että et löydä niitä kun niitä itse tarvisit kulmakarvojen nyppimiseen. Ja sitten mies kerran viikossa kukkapöydältä siivoaa omia tavaroitaan paikoilleen. Mutta entä ne sinun pinsetit?
Parasta on sopia, ettei toisen pinsettejä oteta. Jos toinen tarvitsee pinsettejä, hän ostaa omat. Tai kysyy luvan lainata, jolloin lainaaja itsekin tietää että pinsetit on otettu ja osaa tarkistaa tuliko ne paikalleen.
Näin toimitaan meillä. Toimii. Molempien omat tavarat on tallessa tai hukassa ihan omilla jäljillä, mutta toisen tavaroita ei hävitetä.
Eli lainaajan tulee tarkistaa saiko lainaamansa tavaran takaisin? okei..
Onko miehiltä tosiaan täysin kohtuutonta odottaa jonkinlaista vastuunkantoa, vaikka sitten lainaamastaan tavarasta? Ihme, jos kokevat tulevansa kohdelluksi parisuhteessa lapsen lailla: hehän selvästi ovat vajaavaltaisia holhokkeja ja haluavat vielä taistella oikeudestaan olla sellaisia jatkossakin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehellä on myös tapana jättää kaapiovia auki. Sitten se teloo itsensä niihin, kun ei muista varoa. Silloin minä nauran ääneen ja kovaa, se jaksaa huvittaa aina. Miehellä on myös aina hukassa avaimet, puhelin tai lompakko. Jos jaksoin ruveta etsimään niitä kaveriksi, mutta en enää aikoihin.
Näin naiset todella suhtautuvat miehiinsä. Mies vahingossa teloo itsensä ja tämä on suuren vahingonilon aihe.
Kuulostat aivan mielisairaalta ihmiseltä.
Se ei ole vahingossa telomista, jos teloo itsensä itse auki jättämiin kaapinoviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.
Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.
Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.
Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.
Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.
Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.
Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.
Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.
Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.
Meillä on miehen auton avaimet, lääkkeet, pankkikortti ja valikoima seteleitä mm pyörähtänyt pyykkikoneen kautta. Viimeisin oli kallis akullinen otsalamppu, joka meni rikki. Ei mahda mitään, laitan monesti kiireessä pyykkiä ja kun housuissa on kahdeksan taskua, saattaa joku jäädä tarkistamatta.
Minä kyllästyin tarkistamaan miehen housujen taskut ja sanoin, että hänen itsensä täytyy huolehtia siitä, että pyykkiin menevissä vaatteissa on taskut tyhjät ja vetoketjut kiinni. Ekalla kerralla mies alkoi sitten etsiä puhelintaan, siellähän se kolisi pyykkikoneessa. Nenäliinoja on suunnilleen joka toisella pesukerralla mukana ja yksistä housuista rikkoutui vetoketju, kun mies ei ikinä sulje niitä vaikka olen kertonut, miksi niin pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehellä on myös tapana jättää kaapiovia auki. Sitten se teloo itsensä niihin, kun ei muista varoa. Silloin minä nauran ääneen ja kovaa, se jaksaa huvittaa aina. Miehellä on myös aina hukassa avaimet, puhelin tai lompakko. Jos jaksoin ruveta etsimään niitä kaveriksi, mutta en enää aikoihin.
Näin naiset todella suhtautuvat miehiinsä. Mies vahingossa teloo itsensä ja tämä on suuren vahingonilon aihe.
Kuulostat aivan mielisairaalta ihmiseltä.
Se ei ole vahingossa telomista, jos teloo itsensä itse auki jättämiin kaapinoviin.
Kuulostaa narsistiselta tavalta katsoa maailmaa. Kun mies ei ole täydellinen, hän saa kärsiä siitä. Ja narsisti nauttii.
Varmaan olisit vahingoniloa pullollaan, jos mies vaikka kompastuisi omaan banaaninkuoreensa, löisi päänsä ja kuolisi tai vammautuisi pahasti?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuollaiset ksapin ovien poisottamiset, vaatteiden pihalle viskominen on vallankäyttöä, teki sen nainen taikka mies.
Toiselta ihmisarvon viemistä, koulukiusaamista. Mutta meneväthän koulukiusaajatkin naimisiin ja se sitten kai näkyy noin.
Siisteys on hyvä asia mutta voisiko se, tässä tapauksessa naiset, katsoa peiliin? Olenko itse täydellinen, virheetön, miks katson että koti on MINUN?
Olenko niin hallitseva että puolisomta on mennyt halu tehdäkään mitään kun kaiken tekee väärin kuitenkin?
Kauanko mies on se "liika" kodissa ennenko pakenee baariin,, harrastuksiin, etsimään uutta pirttihirmua?
Entä onko mahdollista, että se miehen epäjärjestys olisi hiljaista vallankäyttöä myös? Tunnen useita tällaisia miehiä, joilla autotalli /vene /asekaappi /auto /golfbägi /viihde-elektroniikkahylly tmv on aina ihan viimeisen päälle mintissä, mutta keittiötä ei viitsitä siistiä sen jälkeen kun on käyty tekemässä voileivät.
Tai käydään kaupassa, josta ostetaan paketti nakkeja ja deodorantti, itselle, mutta mukaan ei tartu aamiaistarpeita lapsille, se on eukon hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehellä on myös tapana jättää kaapiovia auki. Sitten se teloo itsensä niihin, kun ei muista varoa. Silloin minä nauran ääneen ja kovaa, se jaksaa huvittaa aina. Miehellä on myös aina hukassa avaimet, puhelin tai lompakko. Jos jaksoin ruveta etsimään niitä kaveriksi, mutta en enää aikoihin.
Näin naiset todella suhtautuvat miehiinsä. Mies vahingossa teloo itsensä ja tämä on suuren vahingonilon aihe.
Kuulostat aivan mielisairaalta ihmiseltä.
Se ei ole vahingossa telomista, jos teloo itsensä itse auki jättämiin kaapinoviin.
Kuulostaa narsistiselta tavalta katsoa maailmaa. Kun mies ei ole täydellinen, hän saa kärsiä siitä. Ja narsisti nauttii.
Varmaan olisit vahingoniloa pullollaan, jos mies vaikka kompastuisi omaan banaaninkuoreensa, löisi päänsä ja kuolisi tai vammautuisi pahasti?
No no, älä nyt vertaa pientä mustelmaa kuolemaan. En kyllä osaa eedes keksiä, miten ihmeessä lattialla olisi banaaninkuoret. Onko sinulla tapana heittää ne lattialle ja odottaa, että puoliso korjaa ne sieltä roskiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monia naisia niinkuin miehiäkin, jotka ovat itkeneet ja surreet kumppaninsa kuoleman jälkeen, että katuvat nyt kun olivat niin pikkumaisia monessa asiassa.
Tuli turhaa suukopua ja kumpikin halusi olla oikeassa ihan turhissa asioissa.
Että nyt vasta tajuavat kuinka turhista asioista olivat moittineet puolisoaan ja kuinka vähän osasivat arvostaa niitä muita, hyviä puolia.
Usein kiinnittää huomion vain niihin harmituksiin, mutta ei muista niitä iloja ja yhteisiä hyviä hetkiä.Hyvä tapa olisi joka päivä sano kumppanilleen jotain myönteistä. Tai ainakin jotenkin huomioda toinen myönteisesti siinä arjessa.
Puolin ja toisin, mutta aina voi itse olla se aloitteentekijä. Kannattaa ainakin kokeilla.Vaikka asia olisi itselle tärkeä ja harmittaa niin kevennyskin on joskus hyvä keino. "Kyllä minä mieleni niin pahoitin kun taas tänään siirsit ne minun työpaperini lattialle ja jätit sinne. Mutta olet silti minulle rakas ja en ole itsekään mikään täydellisyys".
Miten nämä asiat sulkevat toisensa pois? Meillä on joka päivä, itseasiassa monta kertaa päivässä, kauniita sanoja, hellyyttä ja rakkautta ja silti lähes joka päivä sanon miehelle myös epämääräiseen paikkaa jääneistä tavaroista. Ei se vähennä rakkautta yhtään ja mieheni tietää tämän. Pikemminkin siinä vaiheessa kun en enää sano, olen lakannut välittämästä muutenkin.
Totta. Mulla loppui "nalkuttaminen" miehen juopottelusta ja siitä, ettei sopimuksia pidetty. Vuosi-pari ja erosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehellä on myös tapana jättää kaapiovia auki. Sitten se teloo itsensä niihin, kun ei muista varoa. Silloin minä nauran ääneen ja kovaa, se jaksaa huvittaa aina. Miehellä on myös aina hukassa avaimet, puhelin tai lompakko. Jos jaksoin ruveta etsimään niitä kaveriksi, mutta en enää aikoihin.
Näin naiset todella suhtautuvat miehiinsä. Mies vahingossa teloo itsensä ja tämä on suuren vahingonilon aihe.
Kuulostat aivan mielisairaalta ihmiseltä.
Se ei ole vahingossa telomista, jos teloo itsensä itse auki jättämiin kaapinoviin.
Kuulostaa narsistiselta tavalta katsoa maailmaa. Kun mies ei ole täydellinen, hän saa kärsiä siitä. Ja narsisti nauttii.
Varmaan olisit vahingoniloa pullollaan, jos mies vaikka kompastuisi omaan banaaninkuoreensa, löisi päänsä ja kuolisi tai vammautuisi pahasti?
No no, älä nyt vertaa pientä mustelmaa kuolemaan. En kyllä osaa eedes keksiä, miten ihmeessä lattialla olisi banaaninkuoret. Onko sinulla tapana heittää ne lattialle ja odottaa, että puoliso korjaa ne sieltä roskiin?
On aivan mielisairasta kokea vahingoniloa siitä, kun "rakastamansa" ihminen satuttaa itseään. Vaikka olisi huolimattomuuttaan jättänyt vaikka kaapin oven auki.
Mutta tällaisia naiset taitavat olla. Vauva.fi todistaa sen, millaisia narsistisia hirviöitä te todella olette. Ainakaan en enää halua parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehellä on myös tapana jättää kaapiovia auki. Sitten se teloo itsensä niihin, kun ei muista varoa. Silloin minä nauran ääneen ja kovaa, se jaksaa huvittaa aina. Miehellä on myös aina hukassa avaimet, puhelin tai lompakko. Jos jaksoin ruveta etsimään niitä kaveriksi, mutta en enää aikoihin.
Näin naiset todella suhtautuvat miehiinsä. Mies vahingossa teloo itsensä ja tämä on suuren vahingonilon aihe.
Kuulostat aivan mielisairaalta ihmiseltä.
Se ei ole vahingossa telomista, jos teloo itsensä itse auki jättämiin kaapinoviin.
Kuulostaa narsistiselta tavalta katsoa maailmaa. Kun mies ei ole täydellinen, hän saa kärsiä siitä. Ja narsisti nauttii.
Varmaan olisit vahingoniloa pullollaan, jos mies vaikka kompastuisi omaan banaaninkuoreensa, löisi päänsä ja kuolisi tai vammautuisi pahasti?
No no, älä nyt vertaa pientä mustelmaa kuolemaan. En kyllä osaa eedes keksiä, miten ihmeessä lattialla olisi banaaninkuoret. Onko sinulla tapana heittää ne lattialle ja odottaa, että puoliso korjaa ne sieltä roskiin?
On aivan mielisairasta kokea vahingoniloa siitä, kun "rakastamansa" ihminen satuttaa itseään. Vaikka olisi huolimattomuuttaan jättänyt vaikka kaapin oven auki.
Mutta tällaisia naiset taitavat olla. Vauva.fi todistaa sen, millaisia narsistisia hirviöitä te todella olette. Ainakaan en enää halua parisuhdetta.
Jos toinen on vuosien ajan laittanut kaappien ovet kiinni toisen jäljiltä ja perustellut uudestaan ja uudestaan, että niiden kanssa voi käydä vahinko, niin on ihan oikein antaa sen hutiluksen kärsiä itse seuraukset. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on omat asunnot vaikka oltu vuosia yhdessä. Jostain syystä mies aina minun luona jätti tavarat miten sattuu mutta kotonaan oli siistiä. Aloin sitten hänen luona jättämään kamat minne sattuu enkä korjannut jälkiäni. Viesti meni melko nopeasti perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.
Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.
Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.
Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.
Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.
Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.
Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.
Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.
Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.
Meillä on miehen auton avaimet, lääkkeet, pankkikortti ja valikoima seteleitä mm pyörähtänyt pyykkikoneen kautta. Viimeisin oli kallis akullinen otsalamppu, joka meni rikki. Ei mahda mitään, laitan monesti kiireessä pyykkiä ja kun housuissa on kahdeksan taskua, saattaa joku jäädä tarkistamatta.
Jos käyttää reisitaskuhousuja, niin jätä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.
Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.
Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.
Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.
Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.
Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.
Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.
Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.
Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.
Meillä on miehen auton avaimet, lääkkeet, pankkikortti ja valikoima seteleitä mm pyörähtänyt pyykkikoneen kautta. Viimeisin oli kallis akullinen otsalamppu, joka meni rikki. Ei mahda mitään, laitan monesti kiireessä pyykkiä ja kun housuissa on kahdeksan taskua, saattaa joku jäädä tarkistamatta.
Jos käyttää reisitaskuhousuja, niin jätä se.
heh. nehän on ilmeisesti taas muotia. Mutta olisiko kyse ihan erä/metsästysvaatteista, tyyliin Fjällräven. Niissä tuppaa olemaan runsaasti taskuja ihan käytännön syistä.
Miesystäväni toivoo, että muuttaisimme yhteen, mutta sitä virhettä en ole tekemässä. Heittäytyisi aivan vauvaksi, merkit ovat jo ilmassa. Nytkin joudun välillä etsimään hänen tavaroitaan ja hoitamaan asioita, vaikka en edes asu hänen kanssaan. Näin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D
Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.
Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.
Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.
Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri
Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.
Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.
Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.
Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)
Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.
Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.
Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle.
Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.
Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.
Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.
Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.
Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.
Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.T. Alkuperäinen ADHD
Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.
:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?
Meillä jos jättäisit kengät hujan hajan työpaikan käytävälle niin pääsisit samantien HRn puhutteluun. Meillä on ihan ehdottomat työturvallisuus säännöt ja mitään kenkiä ei todellakaan suvaita tuulikaapissa. Lisäksi pääsisit pomon puhutteluun jos jatkuvasti unohtelet ja jätät työtehtäviä tekemättä. Olemme antaneet tästä syystä useita potkuja. Kerro siis ihmeessä missä työpaikassa voi elellä vailla huolen häivää tavarat levällään ja tehtäviä unohdellen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maljakot hittoon pöydiltä joilla on tarkoitus tehdä jotain muutakin kuin olla koristepöytinä. Paperikasat omalle paikalleen eikä työtasoille. Toisen tavaroita ei lainata.
No minusta maljakot on meillä vain tasoilla joiden ainoa tarkoitus on olla koristetasoja tai koristepöytiä. Työpöydällä ei ole maljakoita eikä ruokapöydällä, niillä pitäisi mahtua tekemään ne muut asiat, siis jos vain haluaisi. Suurin osa papereista on paikoillaan laatikoissa ja kaapeissa, mutta ns. meneillään olevat paperit ei, vaan ne (sekä miehen että minun) on yleensä pinossa työtasolla. Ap
Outoa puhua kauniista sisustuksesta kun työtasoilla levällään pino sun työpapereita. Ensinnäkään firman paperit tuskin kuuluu olla levällään missään ja eikö olisi järkevämpää pistää tärkeät paperit mappiin ja mappi kaappiin? Työtasot ei minusta ole rojujen ja sälän säilytystä varten.
useimmilla työpaikoilla kyllä velvoitetaan työntekijät noudattamaan 5s:ää. Se on työturvallisuus asiakin. Ja kas, työpaikoillakin siihen on perusteltu syy. Miksei sitten kodeissa?