Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Meillä jos jättäisit kengät hujan hajan työpaikan käytävälle niin pääsisit samantien HRn puhutteluun. Meillä on ihan ehdottomat työturvallisuus säännöt ja mitään kenkiä ei todellakaan suvaita tuulikaapissa. Lisäksi pääsisit pomon puhutteluun jos jatkuvasti unohtelet ja jätät työtehtäviä tekemättä. Olemme antaneet tästä syystä useita potkuja. Kerro siis ihmeessä missä työpaikassa voi elellä vailla huolen häivää tavarat levällään ja tehtäviä unohdellen?

Olen eri, mutta vastaanpa silti. Minun työssäni ei ole ihan hirveästi väliä sillä, miten viivasuorassa rivissä säilytät omaisuuttasi. Mitä työssä tarvitaan, voisin kuvitella että on itseasiassa monien ADHD-persoonien suuria vahvuuksia kuten luovuus, innovatiivisuus, rohkeus, visiointikyky. Millintarkka rutiineihin orioitunut sääntöjen pikkutarkka noudattaja on harvoin tälläinen. Pieni hajamielisyys tai unohtelu ei ole maailmanloppu, jos löytyy uniikkeja ideoita ja näkemystä, sekä kykyä innostaa muita.

Hienoa, että meitä on monenlaista ja jokainen pääsee omilla vahvuuksillaan loistamaan. Minulle ainakin parisuhteessa lämpö, empatia, spontaanius, elämänilo ja intohimo ovat kenkien säilytystapoja huomattavasti tärkeämpiä. Kenkänipottaja ja minä tuskin sopisimme yhteen kummankaan mielestä.

Olen myös eri mutta eihän tässä ole kyse mistään "kenkänipottamisesta". Esimerkkinä nyt sattui olemaan kengät, mutta tulkitsen että pohjimmainen kysymys on miksi puoliso jatkaa ärsyttävän asian tekemistä vaikka toinen kertoo että se on ärsyttävää, pyytää lopettamaan ja joutuu aina korjaamaan ne jäljet. Jos vastaus on että no en huomaa niitä kenkiä koska mulla on ADHD, niin eikö sitten voi kehittää jotain toimintatapaa joka auttaisi muistamaan sen puolisolle tärkeän asian?

Koska jos se asia on tyyliin jätän hellan päälle (talo voi palaa) tai unohdan tehdä työni (voi saada potkut), niin myös sen ADHD:sta kärsivän on keksittävä joku apu tai nuo seuraamukset todella tapahtuvat. Miksi se puolison mielipaha ei ole niin tärkeä, vaikka silläkin voi olla seurauksia, vaikka sitten se ero?

Tietenkin suhteessa on suurimmaksi osaksi kyse aivan muusta kuin tavaroiden järjestelystä. Mutta kuvittele että se sun ihana empaattinen, lämmin ja intohimoinen kumppanisi tekee joka päivä jotain mikä ärsyttää sua ihan järjettömästi. Kerrot hänelle että se ei ole sinusta mukavaa ja siitä on sinulle ikäviäseurauksia (esim. tavarat on hukassa, myöhästyt sen takia töistä, tavaraa/kotia menee pilalle, rikkoutuneen asian tilalle uutta eli turhaa rahanmenoa jne jne) ja hän vain jatkaa, koska ei nyt vaan huomaa asiaa. Kauanko jaksat spontaaniuden ja elämänilon voimalla?

Niin vastaushan ei tainnut olla "koska ADHD". Kirjoittaja jo kuvasi kuinka tarvitsee kenkiään vähän väliä ja itse tulkitsin asian siten, että hänelle se oikea paikka on nyt vaikka keskellä lattiaa. Onhan kyse myös puolison välinpitämättömyydestä jos ADHD tekee kaikki työt ja sitten vielä vaikeutetaan asiaa vaatimalla, että asiat tehdään puolison haluamalla tavalla. En minäkään pidä siitä että diagnooseja pidetään tekosyinä, mutta jos todella haluaa ymmärtää toista niin tällaisetkin asiat on hyvä pitää mielessä. Osana kokonaisuutta. Jos minulle lukeminen on helppoa, en voi odottaa että se on yhtä helppoa lukihäiriöiselle tai että lukihäiriöisen pitää lukea paremmin koska lukeminen on MINULLE tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Meillä jos jättäisit kengät hujan hajan työpaikan käytävälle niin pääsisit samantien HRn puhutteluun. Meillä on ihan ehdottomat työturvallisuus säännöt ja mitään kenkiä ei todellakaan suvaita tuulikaapissa. Lisäksi pääsisit pomon puhutteluun jos jatkuvasti unohtelet ja jätät työtehtäviä tekemättä. Olemme antaneet tästä syystä useita potkuja. Kerro siis ihmeessä missä työpaikassa voi elellä vailla huolen häivää tavarat levällään ja tehtäviä unohdellen?

Olen eri, mutta vastaanpa silti. Minun työssäni ei ole ihan hirveästi väliä sillä, miten viivasuorassa rivissä säilytät omaisuuttasi. Mitä työssä tarvitaan, voisin kuvitella että on itseasiassa monien ADHD-persoonien suuria vahvuuksia kuten luovuus, innovatiivisuus, rohkeus, visiointikyky. Millintarkka rutiineihin orioitunut sääntöjen pikkutarkka noudattaja on harvoin tälläinen. Pieni hajamielisyys tai unohtelu ei ole maailmanloppu, jos löytyy uniikkeja ideoita ja näkemystä, sekä kykyä innostaa muita.

Hienoa, että meitä on monenlaista ja jokainen pääsee omilla vahvuuksillaan loistamaan. Minulle ainakin parisuhteessa lämpö, empatia, spontaanius, elämänilo ja intohimo ovat kenkien säilytystapoja huomattavasti tärkeämpiä. Kenkänipottaja ja minä tuskin sopisimme yhteen kummankaan mielestä.

Olen myös eri mutta eihän tässä ole kyse mistään "kenkänipottamisesta". Esimerkkinä nyt sattui olemaan kengät, mutta tulkitsen että pohjimmainen kysymys on miksi puoliso jatkaa ärsyttävän asian tekemistä vaikka toinen kertoo että se on ärsyttävää, pyytää lopettamaan ja joutuu aina korjaamaan ne jäljet. Jos vastaus on että no en huomaa niitä kenkiä koska mulla on ADHD, niin eikö sitten voi kehittää jotain toimintatapaa joka auttaisi muistamaan sen puolisolle tärkeän asian?

Koska jos se asia on tyyliin jätän hellan päälle (talo voi palaa) tai unohdan tehdä työni (voi saada potkut), niin myös sen ADHD:sta kärsivän on keksittävä joku apu tai nuo seuraamukset todella tapahtuvat. Miksi se puolison mielipaha ei ole niin tärkeä, vaikka silläkin voi olla seurauksia, vaikka sitten se ero?

Tietenkin suhteessa on suurimmaksi osaksi kyse aivan muusta kuin tavaroiden järjestelystä. Mutta kuvittele että se sun ihana empaattinen, lämmin ja intohimoinen kumppanisi tekee joka päivä jotain mikä ärsyttää sua ihan järjettömästi. Kerrot hänelle että se ei ole sinusta mukavaa ja siitä on sinulle ikäviäseurauksia (esim. tavarat on hukassa, myöhästyt sen takia töistä, tavaraa/kotia menee pilalle, rikkoutuneen asian tilalle uutta eli turhaa rahanmenoa jne jne) ja hän vain jatkaa, koska ei nyt vaan huomaa asiaa. Kauanko jaksat spontaaniuden ja elämänilon voimalla?

Onko kyseessä oikeasti ne yhdet kengät (mikä on harvoin totuus) vai onko puolisolla pitkä lista asioita, joiden noudattamista odottaa. Vain täydellisestä suorituksesta saa tyytyväisen, joskaan ei kiitollisen puolison koska hän pitää tällaista itsestäänselvyytenä. Toisella saattaa mennä huomattava osa päivän energiasta sen "toivelistan" toteutukseen.

Jos ihan oikeasti tällä kertaa kyseessä on vain yhdet kengät, niin varmasti kaksi viisasta päätä keksii yhdessä ratkaisun, miten kengät tulisi luontevasti laitettua tiettyyn paikkaan. Tässä tapauksessahan kenkien potkija ilmeisesti teki suuren osan talon töistä, joten kenties yksinkertaisesti kannattaisi aloittaa siitä, että vähentää hänen kiireen ja stressin taakkaansa.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Hyvä sulle. Olet siis löytänyt puolison joka kestää sua vaikka et kunnioita hänen toiveitaan tai sinua ei kiinnosta että häntä ärsyttää jokin asia, sekä vielä työnkin jossa voi levitellä tavaraa kuin lantaa pellolle ja vielä unohtaa teh työtehtäviäkin. Hyvin olet pelisi pelannut, pointsit siitä. Mäkin alan tällaiseksi ja syytän siitä diagnoosiani, hitsi kun en ennen ole tajunnut.

Mutta hyvä ihminen, miksi ihmeessä näin tekisit?! Sinähän olet täydellinen yksilö, joka aina laittaa tavarat paikoilleen, ei koskaan unohda mitään, kunnioittaa puolisonsa jokaista toivetta, eikä sinussa ole mitään mikä ärsyttäisi puolisoasi. Taidankin tästä kömpiä sänkyyn ja unelmoida olevani enemmän kaltaisesi valioyksilö.

Hyvä, se onkin päivän ainut järkevä tekosi. Miehesi voikin sillä välin korjata mm. Kenkiäsi keskeltä tuulikaappia.

Todella ikävä tietää, että lähipiirissäsi on ADHD-diagnoosin saaneita ihmisiä. Harvinaisen empatiakyvytöntä ja ankaraa menoa. Tsemppiä heille! (Ja muillekin ympärilläsi oleville ihmisille, jotka eivät ole silmissäsi täydellisiä.) -Sivusta

Sivusta myös tämä - todella monet piiloutuvat diagnoosin taakse (aivan samoin kuin PMSn vuoksi raivotaan puolisolle jne). Totta kai sairaus vaikuttaa elämään mutta olen sivusta katsonut tuota lapsellista ADHD-tekosyiden keksimistä ihan riittävästi. Kaikki itselle tärkeät asiat kyllä muistetaan, mutta puolison toiveet unohtuvat koska ADHD. Eläpä sellaisen kanssa parikymmentä vuotta ja ylikin, kuten minä tein. Ei siinä ole kyse täydellisyyden vaatimisesta.

Jep. Lapsella on ADD ja siistimpää teini-ikäistä on vaikeaa löytää. Asioiden järjestyksessä pitäminen on hänelle suorastaan välttämätöntä, että hommat sujuu.

Kiva, jos hänelle toimii noin.

Minulla oli lapsena (silloin vielä diagnosoimaton) ADHD ja olen kuullut jatkuvaa huutoa siitä "miksi ei voi nämä asiat hoitua, kun muiltakin onnistuu". On pidetty laiskana, ilkeänä ja vastuuttomana. En yksinkertaisesti pystynyt pitämään vaikkapa huonettani siistinä, ei ollut siihen tarvittavia toiminnanohjauksen taitoja. Unohtelin joka päivä valtavasti asioita ja en taatusti välinpitämättömyyden takia, unohtelin myös niitä minulle tärkeitä juttuja ja se vaikeutti elämääni huomattavasti. Ei kukaan sellaista tee tahallaan.

Tämä jatkuva mollaaminen laukaisi minulla myös masennuksen ja uupumisen, kun mikään ei tuntunut riittävän. Vain täydellinen on joillekuille "ok" ja sekään ei ole mikään erityisen kiitoksen arvoinen suoritus.

Nyt aikuisena pidän paikat siistinä, mutta se vie minulta valtavan määrän energiaa, kun joudun koko ajan elämään epämukavuusvyöhykkeellä ja skarppaamaan. Jos puoliso ottaisi asiakseen valittaa silloin tällöin sattuneesta pienestä unohduksesta, muuttaisin varmasti muualle. Kyllä sitä ADHD:n tai ADD:n vaivannäköä ja kompensaatiotakin voisi vähän arvostaa, se voi olla toisinaan jopa uuvuttavaa. Kunnioituksesta puolisoa kohtaan sen teen, jos elämässä olisi jokin suuri kriisi päällä niin välttämättä en pystyisi, ei olisi valitettavasti voimavaroja skarpata siinä tilanteessa.

Ikävää, että maailmassa on tällaisiakin epätäydellisiä ihmisiä. Ajattele, aikusillekin nämä asiat voivat olla näin vaikeita. Anna mennä ja paheksu oikein olan takaa.

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet ovat jääneet siinä mielessä(kin) lapsen tasolle, että odottavat edelleen, että "äiti" korjaa jäljet ja laittaa tavarat paikoilleen. Ihmettelen usein, miksi äidit passaavat poikansa pilalle, mutta tyttäriltään vaativat lähes kaikinpuolista täydellistä perheenemäntää ja äitiä. Ta av-mammat, joilla on keskenkasvuisia pojankolleja, vaatikaa heiltä samanlaista jälkien siivoamista kuin tyttäriltäkin, siis samoja kotitöitä kaikilta lapsilta.

No sinä sen sanoit, lopettakaa se rätti perässä kulkeminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Hyvä sulle. Olet siis löytänyt puolison joka kestää sua vaikka et kunnioita hänen toiveitaan tai sinua ei kiinnosta että häntä ärsyttää jokin asia, sekä vielä työnkin jossa voi levitellä tavaraa kuin lantaa pellolle ja vielä unohtaa teh työtehtäviäkin. Hyvin olet pelisi pelannut, pointsit siitä. Mäkin alan tällaiseksi ja syytän siitä diagnoosiani, hitsi kun en ennen ole tajunnut.

Mutta hyvä ihminen, miksi ihmeessä näin tekisit?! Sinähän olet täydellinen yksilö, joka aina laittaa tavarat paikoilleen, ei koskaan unohda mitään, kunnioittaa puolisonsa jokaista toivetta, eikä sinussa ole mitään mikä ärsyttäisi puolisoasi. Taidankin tästä kömpiä sänkyyn ja unelmoida olevani enemmän kaltaisesi valioyksilö.

Hyvä, se onkin päivän ainut järkevä tekosi. Miehesi voikin sillä välin korjata mm. Kenkiäsi keskeltä tuulikaappia.

Todella ikävä tietää, että lähipiirissäsi on ADHD-diagnoosin saaneita ihmisiä. Harvinaisen empatiakyvytöntä ja ankaraa menoa. Tsemppiä heille! (Ja muillekin ympärilläsi oleville ihmisille, jotka eivät ole silmissäsi täydellisiä.) -Sivusta

Sivusta myös tämä - todella monet piiloutuvat diagnoosin taakse (aivan samoin kuin PMSn vuoksi raivotaan puolisolle jne). Totta kai sairaus vaikuttaa elämään mutta olen sivusta katsonut tuota lapsellista ADHD-tekosyiden keksimistä ihan riittävästi. Kaikki itselle tärkeät asiat kyllä muistetaan, mutta puolison toiveet unohtuvat koska ADHD. Eläpä sellaisen kanssa parikymmentä vuotta ja ylikin, kuten minä tein. Ei siinä ole kyse täydellisyyden vaatimisesta.

Jep. Lapsella on ADD ja siistimpää teini-ikäistä on vaikeaa löytää. Asioiden järjestyksessä pitäminen on hänelle suorastaan välttämätöntä, että hommat sujuu.

Kiva, jos hänelle toimii noin.

Minulla oli lapsena (silloin vielä diagnosoimaton) ADHD ja olen kuullut jatkuvaa huutoa siitä "miksi ei voi nämä asiat hoitua, kun muiltakin onnistuu". On pidetty laiskana, ilkeänä ja vastuuttomana. En yksinkertaisesti pystynyt pitämään vaikkapa huonettani siistinä, ei ollut siihen tarvittavia toiminnanohjauksen taitoja. Unohtelin joka päivä valtavasti asioita ja en taatusti välinpitämättömyyden takia, unohtelin myös niitä minulle tärkeitä juttuja ja se vaikeutti elämääni huomattavasti. Ei kukaan sellaista tee tahallaan.

Tämä jatkuva mollaaminen laukaisi minulla myös masennuksen ja uupumisen, kun mikään ei tuntunut riittävän. Vain täydellinen on joillekuille "ok" ja sekään ei ole mikään erityisen kiitoksen arvoinen suoritus.

Nyt aikuisena pidän paikat siistinä, mutta se vie minulta valtavan määrän energiaa, kun joudun koko ajan elämään epämukavuusvyöhykkeellä ja skarppaamaan. Jos puoliso ottaisi asiakseen valittaa silloin tällöin sattuneesta pienestä unohduksesta, muuttaisin varmasti muualle. Kyllä sitä ADHD:n tai ADD:n vaivannäköä ja kompensaatiotakin voisi vähän arvostaa, se voi olla toisinaan jopa uuvuttavaa. Kunnioituksesta puolisoa kohtaan sen teen, jos elämässä olisi jokin suuri kriisi päällä niin välttämättä en pystyisi, ei olisi valitettavasti voimavaroja skarpata siinä tilanteessa.

Ikävää, että maailmassa on tällaisiakin epätäydellisiä ihmisiä. Ajattele, aikusillekin nämä asiat voivat olla näin vaikeita. Anna mennä ja paheksu oikein olan takaa.

Mitä toiminnaohjausta tavaroiden paikoilleen laittaminen tarvitsee? Luulisi että jos "kaaosta on päässä" niin sitä suuremmalla syyllä järjestyksestä huolehtisi ja nauttisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Hyvä sulle. Olet siis löytänyt puolison joka kestää sua vaikka et kunnioita hänen toiveitaan tai sinua ei kiinnosta että häntä ärsyttää jokin asia, sekä vielä työnkin jossa voi levitellä tavaraa kuin lantaa pellolle ja vielä unohtaa teh työtehtäviäkin. Hyvin olet pelisi pelannut, pointsit siitä. Mäkin alan tällaiseksi ja syytän siitä diagnoosiani, hitsi kun en ennen ole tajunnut.

Mutta hyvä ihminen, miksi ihmeessä näin tekisit?! Sinähän olet täydellinen yksilö, joka aina laittaa tavarat paikoilleen, ei koskaan unohda mitään, kunnioittaa puolisonsa jokaista toivetta, eikä sinussa ole mitään mikä ärsyttäisi puolisoasi. Taidankin tästä kömpiä sänkyyn ja unelmoida olevani enemmän kaltaisesi valioyksilö.

Hyvä, se onkin päivän ainut järkevä tekosi. Miehesi voikin sillä välin korjata mm. Kenkiäsi keskeltä tuulikaappia.

Todella ikävä tietää, että lähipiirissäsi on ADHD-diagnoosin saaneita ihmisiä. Harvinaisen empatiakyvytöntä ja ankaraa menoa. Tsemppiä heille! (Ja muillekin ympärilläsi oleville ihmisille, jotka eivät ole silmissäsi täydellisiä.) -Sivusta

Sivusta myös tämä - todella monet piiloutuvat diagnoosin taakse (aivan samoin kuin PMSn vuoksi raivotaan puolisolle jne). Totta kai sairaus vaikuttaa elämään mutta olen sivusta katsonut tuota lapsellista ADHD-tekosyiden keksimistä ihan riittävästi. Kaikki itselle tärkeät asiat kyllä muistetaan, mutta puolison toiveet unohtuvat koska ADHD. Eläpä sellaisen kanssa parikymmentä vuotta ja ylikin, kuten minä tein. Ei siinä ole kyse täydellisyyden vaatimisesta.

Jep. Lapsella on ADD ja siistimpää teini-ikäistä on vaikeaa löytää. Asioiden järjestyksessä pitäminen on hänelle suorastaan välttämätöntä, että hommat sujuu.

Kiva, jos hänelle toimii noin.

Minulla oli lapsena (silloin vielä diagnosoimaton) ADHD ja olen kuullut jatkuvaa huutoa siitä "miksi ei voi nämä asiat hoitua, kun muiltakin onnistuu". On pidetty laiskana, ilkeänä ja vastuuttomana. En yksinkertaisesti pystynyt pitämään vaikkapa huonettani siistinä, ei ollut siihen tarvittavia toiminnanohjauksen taitoja. Unohtelin joka päivä valtavasti asioita ja en taatusti välinpitämättömyyden takia, unohtelin myös niitä minulle tärkeitä juttuja ja se vaikeutti elämääni huomattavasti. Ei kukaan sellaista tee tahallaan.

Tämä jatkuva mollaaminen laukaisi minulla myös masennuksen ja uupumisen, kun mikään ei tuntunut riittävän. Vain täydellinen on joillekuille "ok" ja sekään ei ole mikään erityisen kiitoksen arvoinen suoritus.

Nyt aikuisena pidän paikat siistinä, mutta se vie minulta valtavan määrän energiaa, kun joudun koko ajan elämään epämukavuusvyöhykkeellä ja skarppaamaan. Jos puoliso ottaisi asiakseen valittaa silloin tällöin sattuneesta pienestä unohduksesta, muuttaisin varmasti muualle. Kyllä sitä ADHD:n tai ADD:n vaivannäköä ja kompensaatiotakin voisi vähän arvostaa, se voi olla toisinaan jopa uuvuttavaa. Kunnioituksesta puolisoa kohtaan sen teen, jos elämässä olisi jokin suuri kriisi päällä niin välttämättä en pystyisi, ei olisi valitettavasti voimavaroja skarpata siinä tilanteessa.

Ikävää, että maailmassa on tällaisiakin epätäydellisiä ihmisiä. Ajattele, aikusillekin nämä asiat voivat olla näin vaikeita. Anna mennä ja paheksu oikein olan takaa.

Mitä toiminnaohjausta tavaroiden paikoilleen laittaminen tarvitsee? Luulisi että jos "kaaosta on päässä" niin sitä suuremmalla syyllä järjestyksestä huolehtisi ja nauttisi.

Sehän nimenomaan tarvitsee toiminnanohjausta, klassinen esimerkki. Googlesta löytyy paljon täsmätietoa vaikkapa hakusanoilla "adhd" "toiminnanohjaus" "siivous"

Tämä on kyllä vastenmielisim ap pitkään aikaan . Kaikesta ottaa nokkiinsa, joka asiaan kolmentoi passiivis-aggressivisesti. Varmaan kivaa kotona sillä miehellä. Olisi mulla pari vinkkiä ollut antaa tilanteen ratkaisemiseksi, mutta enpä viitsi tuollaista ihmistä auttaa. Kiehukoon sapessaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä vastenmielisim ap pitkään aikaan . Kaikesta ottaa nokkiinsa, joka asiaan kolmentoi passiivis-aggressivisesti. Varmaan kivaa kotona sillä miehellä. Olisi mulla pari vinkkiä ollut antaa tilanteen ratkaisemiseksi, mutta enpä viitsi tuollaista ihmistä auttaa. Kiehukoon sapessaan.

höh. minusta taas äijä voi muuttaa itsekseen asumaan omaan rytökärpän pesäänsä jos ei minkäänlainen yhteistyö maistu kodin siistinä pitämisen eteen.

Jonkin verran tullut sinkkumiesten kodeissa käytyä, niin ei niissä tiskit loju pitkin asuntoa tai vaatteita riekalehda siellä täällä. Kyllä tuo nyt vaan on ihan täyttä taantumista lapsen tasolle kun paikalla on joku muu joka hoitaa

Jättääkö myös paskaraidat vessanpönttöön eikä osaa laittaa astioita astianpesukoneeseen?

Jotkut idarit tekevät tätä työpaikallakin. Hyi helvetti. Onhan se varmaan vaikea ymmärtää, että maailmassa on muitakin ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä vastenmielisim ap pitkään aikaan . Kaikesta ottaa nokkiinsa, joka asiaan kolmentoi passiivis-aggressivisesti. Varmaan kivaa kotona sillä miehellä. Olisi mulla pari vinkkiä ollut antaa tilanteen ratkaisemiseksi, mutta enpä viitsi tuollaista ihmistä auttaa. Kiehukoon sapessaan.

höh. minusta taas äijä voi muuttaa itsekseen asumaan omaan rytökärpän pesäänsä jos ei minkäänlainen yhteistyö maistu kodin siistinä pitämisen eteen.

Jonkin verran tullut sinkkumiesten kodeissa käytyä, niin ei niissä tiskit loju pitkin asuntoa tai vaatteita riekalehda siellä täällä. Kyllä tuo nyt vaan on ihan täyttä taantumista lapsen tasolle kun paikalla on joku muu joka hoitaa

Sinkkumiehenä minäkin skarppasin mutta kun sain lopulta naisen jallitettua niin nyt elän kuin pellossa. Vähän sama periaate kun hyväkroppaiset naiset lihottavat itsensä muodottomaksi möhkäleeksi kun ovat saaneet parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan? 

Onneksi yksinasuvana sinkkumiehenä on helppo pitää asunto siistinä ja tavarat oikeilla paikoilla. Jääkaappi-pakastimen sisällönkin tietää kurripurkin tarkkuudella mitä siellä on kun on ne itse ostanut. Samoin LP- ja CD-levyt ovat omissa hyllyissään pääosin aakkosjärjestyksessä tai muuten loogisesti järjestettynä. Kun pitää asunnon tasaisen siistinä, ei tarvitse tehdä mitään dramaattisia suursiivouksia.

Kun muutin nykyisen asuntooni, tein siinä vaiheessa tehokkaan omaisuuden inventaarion ja hankkiuduin eroon turhasta roinasta, josta tiesin että sillä ei olisi minulle käyttö- tai tunnearvoa. Joskus on hyvä käydä läpi kaikkein maailman vanhat paperit, kirjoituspöydän laatikot, vaatekaapit ja muut varastotilat. Kun hankkiutuu eroon turhasta tavarasta, ne tarpeelliset tavaratkin löytyvät helpommin omasta asunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä vastenmielisim ap pitkään aikaan . Kaikesta ottaa nokkiinsa, joka asiaan kolmentoi passiivis-aggressivisesti. Varmaan kivaa kotona sillä miehellä. Olisi mulla pari vinkkiä ollut antaa tilanteen ratkaisemiseksi, mutta enpä viitsi tuollaista ihmistä auttaa. Kiehukoon sapessaan.

höh. minusta taas äijä voi muuttaa itsekseen asumaan omaan rytökärpän pesäänsä jos ei minkäänlainen yhteistyö maistu kodin siistinä pitämisen eteen.

Jonkin verran tullut sinkkumiesten kodeissa käytyä, niin ei niissä tiskit loju pitkin asuntoa tai vaatteita riekalehda siellä täällä. Kyllä tuo nyt vaan on ihan täyttä taantumista lapsen tasolle kun paikalla on joku muu joka hoitaa

Sinkkumiehenä minäkin skarppasin mutta kun sain lopulta naisen jallitettua niin nyt elän kuin pellossa. Vähän sama periaate kun hyväkroppaiset naiset lihottavat itsensä muodottomaksi möhkäleeksi kun ovat saaneet parisuhteen.

Ootkos koskaan miettinyt miksi se hyväkroppainen nainen juuttuu kotiin lihomaan kun aloittaa parisuhteen?

Mulla mies ainakin passivoi ihan kympillä kun periaatteessa haluaisi harrastaa yhdessä, mutta käytännössä sitten lenkki on aina liian pitkä, hiihdän aina liian lujaa, juosta ei huvita, salille ei tänään jaksa tai jos jaksaa niin siellä vähän verrytellään ja heilutetaan tankoa näöksi. Yksin lähden niin naama venähtää. Olen aina liikkeellä aamusta iltaan kun olen yksin kotona. Eikä tarvi siivoilla kenenkään jälkiä tai laitella ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Hyvä sulle. Olet siis löytänyt puolison joka kestää sua vaikka et kunnioita hänen toiveitaan tai sinua ei kiinnosta että häntä ärsyttää jokin asia, sekä vielä työnkin jossa voi levitellä tavaraa kuin lantaa pellolle ja vielä unohtaa teh työtehtäviäkin. Hyvin olet pelisi pelannut, pointsit siitä. Mäkin alan tällaiseksi ja syytän siitä diagnoosiani, hitsi kun en ennen ole tajunnut.

Mutta hyvä ihminen, miksi ihmeessä näin tekisit?! Sinähän olet täydellinen yksilö, joka aina laittaa tavarat paikoilleen, ei koskaan unohda mitään, kunnioittaa puolisonsa jokaista toivetta, eikä sinussa ole mitään mikä ärsyttäisi puolisoasi. Taidankin tästä kömpiä sänkyyn ja unelmoida olevani enemmän kaltaisesi valioyksilö.

Hyvä, se onkin päivän ainut järkevä tekosi. Miehesi voikin sillä välin korjata mm. Kenkiäsi keskeltä tuulikaappia.

Todella ikävä tietää, että lähipiirissäsi on ADHD-diagnoosin saaneita ihmisiä. Harvinaisen empatiakyvytöntä ja ankaraa menoa. Tsemppiä heille! (Ja muillekin ympärilläsi oleville ihmisille, jotka eivät ole silmissäsi täydellisiä.) -Sivusta

Sivusta myös tämä - todella monet piiloutuvat diagnoosin taakse (aivan samoin kuin PMSn vuoksi raivotaan puolisolle jne). Totta kai sairaus vaikuttaa elämään mutta olen sivusta katsonut tuota lapsellista ADHD-tekosyiden keksimistä ihan riittävästi. Kaikki itselle tärkeät asiat kyllä muistetaan, mutta puolison toiveet unohtuvat koska ADHD. Eläpä sellaisen kanssa parikymmentä vuotta ja ylikin, kuten minä tein. Ei siinä ole kyse täydellisyyden vaatimisesta.

Jep. Lapsella on ADD ja siistimpää teini-ikäistä on vaikeaa löytää. Asioiden järjestyksessä pitäminen on hänelle suorastaan välttämätöntä, että hommat sujuu.

Kiva, jos hänelle toimii noin.

Minulla oli lapsena (silloin vielä diagnosoimaton) ADHD ja olen kuullut jatkuvaa huutoa siitä "miksi ei voi nämä asiat hoitua, kun muiltakin onnistuu". On pidetty laiskana, ilkeänä ja vastuuttomana. En yksinkertaisesti pystynyt pitämään vaikkapa huonettani siistinä, ei ollut siihen tarvittavia toiminnanohjauksen taitoja. Unohtelin joka päivä valtavasti asioita ja en taatusti välinpitämättömyyden takia, unohtelin myös niitä minulle tärkeitä juttuja ja se vaikeutti elämääni huomattavasti. Ei kukaan sellaista tee tahallaan.

Tämä jatkuva mollaaminen laukaisi minulla myös masennuksen ja uupumisen, kun mikään ei tuntunut riittävän. Vain täydellinen on joillekuille "ok" ja sekään ei ole mikään erityisen kiitoksen arvoinen suoritus.

Nyt aikuisena pidän paikat siistinä, mutta se vie minulta valtavan määrän energiaa, kun joudun koko ajan elämään epämukavuusvyöhykkeellä ja skarppaamaan. Jos puoliso ottaisi asiakseen valittaa silloin tällöin sattuneesta pienestä unohduksesta, muuttaisin varmasti muualle. Kyllä sitä ADHD:n tai ADD:n vaivannäköä ja kompensaatiotakin voisi vähän arvostaa, se voi olla toisinaan jopa uuvuttavaa. Kunnioituksesta puolisoa kohtaan sen teen, jos elämässä olisi jokin suuri kriisi päällä niin välttämättä en pystyisi, ei olisi valitettavasti voimavaroja skarpata siinä tilanteessa.

Ikävää, että maailmassa on tällaisiakin epätäydellisiä ihmisiä. Ajattele, aikusillekin nämä asiat voivat olla näin vaikeita. Anna mennä ja paheksu oikein olan takaa.

Mitä toiminnaohjausta tavaroiden paikoilleen laittaminen tarvitsee? Luulisi että jos "kaaosta on päässä" niin sitä suuremmalla syyllä järjestyksestä huolehtisi ja nauttisi.

Sehän nimenomaan tarvitsee toiminnanohjausta, klassinen esimerkki. Googlesta löytyy paljon täsmätietoa vaikkapa hakusanoilla "adhd" "toiminnanohjaus" "siivous"

Millä tavoin adhd´n siivouksen aloittaminen eroaa ihan "normaalista" ihmisestä? Jos lukee alla olevan linkin tekstiä, niin ei yhtään mitenkään. Tuossa tekstissähän puhutaan aloitekyvyn puutteesta, joten ei toisaalta ihme, jos ahdt´t leimataan jopa laiskoiksi ja saamattomiksi. On ihmisiä, joita ei huvita siivota tai kaaos on jo niin valtava ettei kykene aloittamaan, ei heillä silti välttämättä mitään diagnoosia siihen ole. Tuossa tekstisä myös sanotaan ettei kaikki adhd´t elä kaaoksen keskellä, vaan osa heistä on jopa supersiivoajia. https://superlatiivinaiset.fi/adhd-ja-jarjestely/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Hyvä sulle. Olet siis löytänyt puolison joka kestää sua vaikka et kunnioita hänen toiveitaan tai sinua ei kiinnosta että häntä ärsyttää jokin asia, sekä vielä työnkin jossa voi levitellä tavaraa kuin lantaa pellolle ja vielä unohtaa teh työtehtäviäkin. Hyvin olet pelisi pelannut, pointsit siitä. Mäkin alan tällaiseksi ja syytän siitä diagnoosiani, hitsi kun en ennen ole tajunnut.

Mutta hyvä ihminen, miksi ihmeessä näin tekisit?! Sinähän olet täydellinen yksilö, joka aina laittaa tavarat paikoilleen, ei koskaan unohda mitään, kunnioittaa puolisonsa jokaista toivetta, eikä sinussa ole mitään mikä ärsyttäisi puolisoasi. Taidankin tästä kömpiä sänkyyn ja unelmoida olevani enemmän kaltaisesi valioyksilö.

Hyvä, se onkin päivän ainut järkevä tekosi. Miehesi voikin sillä välin korjata mm. Kenkiäsi keskeltä tuulikaappia.

Todella ikävä tietää, että lähipiirissäsi on ADHD-diagnoosin saaneita ihmisiä. Harvinaisen empatiakyvytöntä ja ankaraa menoa. Tsemppiä heille! (Ja muillekin ympärilläsi oleville ihmisille, jotka eivät ole silmissäsi täydellisiä.) -Sivusta

Sivusta myös tämä - todella monet piiloutuvat diagnoosin taakse (aivan samoin kuin PMSn vuoksi raivotaan puolisolle jne). Totta kai sairaus vaikuttaa elämään mutta olen sivusta katsonut tuota lapsellista ADHD-tekosyiden keksimistä ihan riittävästi. Kaikki itselle tärkeät asiat kyllä muistetaan, mutta puolison toiveet unohtuvat koska ADHD. Eläpä sellaisen kanssa parikymmentä vuotta ja ylikin, kuten minä tein. Ei siinä ole kyse täydellisyyden vaatimisesta.

Jep. Lapsella on ADD ja siistimpää teini-ikäistä on vaikeaa löytää. Asioiden järjestyksessä pitäminen on hänelle suorastaan välttämätöntä, että hommat sujuu.

Kiva, jos hänelle toimii noin.

Minulla oli lapsena (silloin vielä diagnosoimaton) ADHD ja olen kuullut jatkuvaa huutoa siitä "miksi ei voi nämä asiat hoitua, kun muiltakin onnistuu". On pidetty laiskana, ilkeänä ja vastuuttomana. En yksinkertaisesti pystynyt pitämään vaikkapa huonettani siistinä, ei ollut siihen tarvittavia toiminnanohjauksen taitoja. Unohtelin joka päivä valtavasti asioita ja en taatusti välinpitämättömyyden takia, unohtelin myös niitä minulle tärkeitä juttuja ja se vaikeutti elämääni huomattavasti. Ei kukaan sellaista tee tahallaan.

Tämä jatkuva mollaaminen laukaisi minulla myös masennuksen ja uupumisen, kun mikään ei tuntunut riittävän. Vain täydellinen on joillekuille "ok" ja sekään ei ole mikään erityisen kiitoksen arvoinen suoritus.

Nyt aikuisena pidän paikat siistinä, mutta se vie minulta valtavan määrän energiaa, kun joudun koko ajan elämään epämukavuusvyöhykkeellä ja skarppaamaan. Jos puoliso ottaisi asiakseen valittaa silloin tällöin sattuneesta pienestä unohduksesta, muuttaisin varmasti muualle. Kyllä sitä ADHD:n tai ADD:n vaivannäköä ja kompensaatiotakin voisi vähän arvostaa, se voi olla toisinaan jopa uuvuttavaa. Kunnioituksesta puolisoa kohtaan sen teen, jos elämässä olisi jokin suuri kriisi päällä niin välttämättä en pystyisi, ei olisi valitettavasti voimavaroja skarpata siinä tilanteessa.

Ikävää, että maailmassa on tällaisiakin epätäydellisiä ihmisiä. Ajattele, aikusillekin nämä asiat voivat olla näin vaikeita. Anna mennä ja paheksu oikein olan takaa.

Mitä toiminnaohjausta tavaroiden paikoilleen laittaminen tarvitsee? Luulisi että jos "kaaosta on päässä" niin sitä suuremmalla syyllä järjestyksestä huolehtisi ja nauttisi.

Sehän nimenomaan tarvitsee toiminnanohjausta, klassinen esimerkki. Googlesta löytyy paljon täsmätietoa vaikkapa hakusanoilla "adhd" "toiminnanohjaus" "siivous"

Millä tavoin adhd´n siivouksen aloittaminen eroaa ihan "normaalista" ihmisestä? Jos lukee alla olevan linkin tekstiä, niin ei yhtään mitenkään. Tuossa tekstissähän puhutaan aloitekyvyn puutteesta, joten ei toisaalta ihme, jos ahdt´t leimataan jopa laiskoiksi ja saamattomiksi. On ihmisiä, joita ei huvita siivota tai kaaos on jo niin valtava ettei kykene aloittamaan, ei heillä silti välttämättä mitään diagnoosia siihen ole. Tuossa tekstisä myös sanotaan ettei kaikki adhd´t elä kaaoksen keskellä, vaan osa heistä on jopa supersiivoajia. https://superlatiivinaiset.fi/adhd-ja-jarjestely/

Et selvästikkään ymmärrä ADHD:sta hölkäsen pöläystä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Hyvä sulle. Olet siis löytänyt puolison joka kestää sua vaikka et kunnioita hänen toiveitaan tai sinua ei kiinnosta että häntä ärsyttää jokin asia, sekä vielä työnkin jossa voi levitellä tavaraa kuin lantaa pellolle ja vielä unohtaa teh työtehtäviäkin. Hyvin olet pelisi pelannut, pointsit siitä. Mäkin alan tällaiseksi ja syytän siitä diagnoosiani, hitsi kun en ennen ole tajunnut.

Mutta hyvä ihminen, miksi ihmeessä näin tekisit?! Sinähän olet täydellinen yksilö, joka aina laittaa tavarat paikoilleen, ei koskaan unohda mitään, kunnioittaa puolisonsa jokaista toivetta, eikä sinussa ole mitään mikä ärsyttäisi puolisoasi. Taidankin tästä kömpiä sänkyyn ja unelmoida olevani enemmän kaltaisesi valioyksilö.

Hyvä, se onkin päivän ainut järkevä tekosi. Miehesi voikin sillä välin korjata mm. Kenkiäsi keskeltä tuulikaappia.

Todella ikävä tietää, että lähipiirissäsi on ADHD-diagnoosin saaneita ihmisiä. Harvinaisen empatiakyvytöntä ja ankaraa menoa. Tsemppiä heille! (Ja muillekin ympärilläsi oleville ihmisille, jotka eivät ole silmissäsi täydellisiä.) -Sivusta

Sivusta myös tämä - todella monet piiloutuvat diagnoosin taakse (aivan samoin kuin PMSn vuoksi raivotaan puolisolle jne). Totta kai sairaus vaikuttaa elämään mutta olen sivusta katsonut tuota lapsellista ADHD-tekosyiden keksimistä ihan riittävästi. Kaikki itselle tärkeät asiat kyllä muistetaan, mutta puolison toiveet unohtuvat koska ADHD. Eläpä sellaisen kanssa parikymmentä vuotta ja ylikin, kuten minä tein. Ei siinä ole kyse täydellisyyden vaatimisesta.

Jep. Lapsella on ADD ja siistimpää teini-ikäistä on vaikeaa löytää. Asioiden järjestyksessä pitäminen on hänelle suorastaan välttämätöntä, että hommat sujuu.

Kiva, jos hänelle toimii noin.

Minulla oli lapsena (silloin vielä diagnosoimaton) ADHD ja olen kuullut jatkuvaa huutoa siitä "miksi ei voi nämä asiat hoitua, kun muiltakin onnistuu". On pidetty laiskana, ilkeänä ja vastuuttomana. En yksinkertaisesti pystynyt pitämään vaikkapa huonettani siistinä, ei ollut siihen tarvittavia toiminnanohjauksen taitoja. Unohtelin joka päivä valtavasti asioita ja en taatusti välinpitämättömyyden takia, unohtelin myös niitä minulle tärkeitä juttuja ja se vaikeutti elämääni huomattavasti. Ei kukaan sellaista tee tahallaan.

Tämä jatkuva mollaaminen laukaisi minulla myös masennuksen ja uupumisen, kun mikään ei tuntunut riittävän. Vain täydellinen on joillekuille "ok" ja sekään ei ole mikään erityisen kiitoksen arvoinen suoritus.

Nyt aikuisena pidän paikat siistinä, mutta se vie minulta valtavan määrän energiaa, kun joudun koko ajan elämään epämukavuusvyöhykkeellä ja skarppaamaan. Jos puoliso ottaisi asiakseen valittaa silloin tällöin sattuneesta pienestä unohduksesta, muuttaisin varmasti muualle. Kyllä sitä ADHD:n tai ADD:n vaivannäköä ja kompensaatiotakin voisi vähän arvostaa, se voi olla toisinaan jopa uuvuttavaa. Kunnioituksesta puolisoa kohtaan sen teen, jos elämässä olisi jokin suuri kriisi päällä niin välttämättä en pystyisi, ei olisi valitettavasti voimavaroja skarpata siinä tilanteessa.

Ikävää, että maailmassa on tällaisiakin epätäydellisiä ihmisiä. Ajattele, aikusillekin nämä asiat voivat olla näin vaikeita. Anna mennä ja paheksu oikein olan takaa.

Mitä toiminnaohjausta tavaroiden paikoilleen laittaminen tarvitsee? Luulisi että jos "kaaosta on päässä" niin sitä suuremmalla syyllä järjestyksestä huolehtisi ja nauttisi.

Sehän nimenomaan tarvitsee toiminnanohjausta, klassinen esimerkki. Googlesta löytyy paljon täsmätietoa vaikkapa hakusanoilla "adhd" "toiminnanohjaus" "siivous"

Millä tavoin adhd´n siivouksen aloittaminen eroaa ihan "normaalista" ihmisestä? Jos lukee alla olevan linkin tekstiä, niin ei yhtään mitenkään. Tuossa tekstissähän puhutaan aloitekyvyn puutteesta, joten ei toisaalta ihme, jos ahdt´t leimataan jopa laiskoiksi ja saamattomiksi. On ihmisiä, joita ei huvita siivota tai kaaos on jo niin valtava ettei kykene aloittamaan, ei heillä silti välttämättä mitään diagnoosia siihen ole. Tuossa tekstisä myös sanotaan ettei kaikki adhd´t elä kaaoksen keskellä, vaan osa heistä on jopa supersiivoajia. https://superlatiivinaiset.fi/adhd-ja-jarjestely/

Tehkää näille jankkauksille oma keskustelu.

Saan raivarin eteisen kulkuväylillä jätetyistä kengistä. Jos vaikka tulen ulkoa kantamuksen kanssa, niin voi jäädä näkemättä ja vaikka näkisinkin, niin vituttaa väistellä niitä kenkiä. Potkin miehen ja lasten kengät sivuun, siinäpähän hakevat. Teinit muuten alkavat pikkuhiljaa oppimaan, mies ei.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama juttu, 40 vuotta, en jaksa rutista enää.

Kaikki laittaa eri paikkaan mistä on ottanut ja ihmettelee että missä ko, tavara on kun on vienyt eri paikkaan.

Tämä tuntuu olevan yleistä.

Mietin joskus että onko ne minun paikat sitten ainoat oikeat.

Siirtelen vain paikoilleen.

Minä en siirtele mieheni jälkeen tavaroita. Etsiköön sitten tarvitessaan itse, jos ei osaa laittaa niitä takaisin sinne, mistä on ne ottanutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Meillä mies on samanlainen, mutta ei ole käynyt edes mielessä, että pitäisi kilahtaa. Tämä on miehen koti ja jos noin on hyvä, niin sitten on. Jos minua muruset kiusaavat, niin sitten siivoan.

Ei kannat ruveta äidiksi aikuiselle miehelle. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän koti on naisen. Nainen sisustaa, naisen "esteettiset tavarat" saa näkyä, miehen urheilu tms. Menneisyys piilotettu niin pokaaleista kuin valokuvista. Samoin miehen lapsuudenperhe, naisen perheen kuvat näkyvästi.

Nainen määrää ketä kodissa saa vierailla. Juusiinamaisuus on hallitseva piirre naisissa, mies on kodissaan alistettu olento js sit pitäis jaksaa kuitenkin tulisesti rakastaa ja kantaa jalokiviä ja sängyssä intohimoinen.

Olen nainen

Missä maailmassa sinä oikein elät? Ei tuollaisia naisia ole muualla, kuin amerikkalaisissa elokuvissa.

Vierailija kirjoitti:

Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?

Ei de haluaminen ole kohtuutonta.

Kohtuutonta on jos edellytät/nalkutat siitä.