Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan? 

Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap

Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.

Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.

Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.

Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.

Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.

Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.

Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.

Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.

Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.

Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.

Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.

Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.

Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.

Sen "kaikki aina paikallaan" ja täydellisen kaaoksen välille mahtuu aika monta erilaista vaihtoehtoa joissa elää. Minkä ihmeen takia sohva olisi täysin vastakkaisella puolella huonetta ja kyniä miljoona? Tässä puhuttiin siitä, että sohva olisi vähän vinossa ja kyniä sen verran, että jostain löytyy (yleensä ne kulkeutuu sinne missä käytetään, joten siitä jonkun tason kulmalta se sitten löytyykin, vaikka ei olisikaan siististi kynäpurkissa). Ja kun välillä siivoaa niin mitään täyskaaosta ei ehdi tulla.

No katsopas, sinä puhut aivan alkuperäisen aiheen vierestä. Pieni epäjärjestelmällisyys loppuu mielestäni juuri siihen, kun asiat ovat siellä mihin ne eivät ollenkaan kuulu, eivätkä juuri koskaan siellä missä niiden olisi loogista olla. Ts. tavarat eivät löydä käytön jälkeen enää omalle paikalleen. Avaimille on eteisessä oma naulakko, silti niitä etsitään vähintään kerran päivässä pitkin kämppää. Saksia meillä on useammat, mutta missä? Imuri jää käytön jälkeen keskelle olohuoneen lattiaa.... jne. Kuinka iso työ siinä on, viedä tavara sinne mistä sen on alunperin käteensä napannut?

Siinä on ihan todella iso työ, jos se ei tule luontaisesti. Pitää opetella täysin uusi käytösmalli. On se varmaan mahdollista, en tiedä, en ole koskaan kuullut semmoisesta ihmisestä joka olisi ollut huithapeli ja opetellut järjestelmälliseksi. Jos joku on niin hyvät vinkit otetaan vastaan, koska todellakin olisi kivempaa olla semmoinen ihminen jolle järjestyksen ylläpito on helppoa. Minulla se vaatii jatkuvaa keskittymistä ja yrittämistä, ja siksi en vaan pysty ylläpitämään semmoista kodissani pitemmän päälle.

Miehelläni oli tapana lähteä kotoa töihin niin, että vähintään joka toinen viikko olisi unohtunut työkannettava, kännykkä tai rahapussi ellen olisi tarkistuttanut asiaa häneltä joka aamu. Tämä oli minulle kuormittavaa ja raskasta koska heräsin sen vuoksi pari tuntia ennen kuin olisi muuten tarvinnut ja yöuneni jäivät siksi liian lyhyiksi. Ratkaisin asian tekemällä kivan näköisen mutta myös selkeän listan oveen ja "koulutin" puolisoni käymään sen läpi huolellisesti aina ennen lähtöä. On auttanut paljon. Ehkä voisit kokeilla jotain saman tapaista? Lisäksi vähän voisi auttaa myös, että esimerkiksi joka ilta ennen kuin alat nukkumaan käyt läpi kotisi ja yrität huomata ja korjata asioita paikoilleen. Tällöin ei tarvitsisi olla kokoajan keskittynyt vaan vain silloin kun käy listan läpi tai kiertää asunnon.

ELi olet miehen äiti. Mies ei ikinä tekisi tällaista naiselle vaan kamat sitten vaan unohtuisi.

Tiedän. Mutta rakastan puolisoani ja tämä oli hänen ainoa huono puolensa. Ratkaisu ongelmaan oli lopulta helppo vaikka minä sen toki tein hänen puolestaan. Hänkin tekee minun eteeni asioita, mm. aamupalan joka aamu valmiiksi jääkaappiin. En halunnut, että hän lähtee turhaan töihin ja joutuu sitten kääntymään takaisin. Työpäivät ovat pitkiä jo valmiiksi ja yhteistä aikaa vähän. Hätätilanteessa se kännykkäkin olisi todella tärkeä.

No sitten lienee ok jos mieskin tekee samanlaisia juttuja sinulle. Sittenhän se on vaan teidän oma tapa.

Luetko näitä viestejä vielä AP? Onko keskustelu herättänyt ajatuksia alkuperäiseen kysymykseesi liittyen?

Ikuisuuskina. Ei mitään nuutta. Ak...iorjaan arvon lady tekee sitä samaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuollaiset ksapin ovien poisottamiset, vaatteiden pihalle viskominen on vallankäyttöä, teki sen nainen taikka mies.

Toiselta ihmisarvon viemistä, koulukiusaamista. Mutta meneväthän koulukiusaajatkin naimisiin ja se sitten kai näkyy noin.

Siisteys on hyvä asia mutta voisiko se, tässä tapauksessa naiset, katsoa peiliin? Olenko itse täydellinen, virheetön, miks katson että koti on MINUN?

Olenko niin hallitseva että puolisomta on mennyt halu tehdäkään mitään kun kaiken tekee väärin kuitenkin?

Kauanko mies on se "liika" kodissa ennenko pakenee baariin,, harrastuksiin, etsimään uutta pirttihirmua?

Kyllä näin on. Jos ei saa onkivapa, kumpparit ja mopon moottori olla olohuoneen matolla ja asunnon kaikkien kaappien ovet auki ja sanomalehdet lattioilla ja rillit aina hukassa niin kyllä ei ole miehen koti yhtään semmoinen ja ihan on oikeutettua lähteä baarista hakemaan kuuliaisempaa muijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?

Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.

Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.

Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?

Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.

Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.

Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?

Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.

Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.

Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?

Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.

Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioita

Aika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.

Ei meillä erottu ennenko kuolema erotti.

Mutta ihmettelen miehiä jotka kestää kaapin ovia opetukseksi irroittelevia naisia. Ja raivopäitä. En yhtään ihmettele jos avioliitot ei nykyisin kestä.

Ei osata elää yhdessä, hyväksyä toisen puutteita ja huomata toisen hyviä puolia.

Minä taas ihmettelen ihmisiä joilla ei ole minkään näköistä huumorintajua, tai ajatusta siitä että vaikka itse loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten ja eroasi jos olisi kaapin ovi irroitettu, niin kaikki muuta maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä itse. Todella lapsellinen käsitys maailmasta ja ympäristöstä. Myös sellaista ihmettelen että miten ihminen pääsee elämässään jopa vanhaksi asti niin että luulee että jos joku asia joskus ärsyttää, niin se tarkoittaa sitä että ei hyväksytä toisen puutteita, eikä huomata hyviä puolia. Kerrotko miten on mahdollista ettet ole tuollaista vielä elämässäsi oppinut? Se ihmetyttää minua todella.

Eiköhän kaapinovienirroittelija kestä puolisoaan ihan yhtälailla kuin toisinpäinkin.

Tavatoitten heittäminen pihalle pilaantumaan tai kodin rikkominen ovia irroittelemalla on melko jonninjoutavaa huumoria. Tarkotushan sillä on mitätöidä toinen.

Voin olla vana luuska mutta koulukiusaajatkin puolustelevat huumoriksi temppujaan

Radiossa tuli yhteenaikaan kuunnelma kotikiusatut, siinä miehet olivst niitä tossun alla olevia.

En puolusta mitään ovien auki jättäjää tms. Mutta ne ovat, kun tulette vanhoiksi, toisarvoisia asioita elämän ja avioliiton pitkässä juoksussa.

Niitä vastoinkäymisiä myötämäen ohessa.

Eipä yllätä ettet edes tiedä miten keittiön kaapin ovet on kiinnitetty :D 

Vanhuus nyt ei tuota selitä, tai ehkä dementia jo vaivaa.

En koska minulla ei ole tarvetta ottaa ovia irti. Jos on, kutsun remonttimiehen.

Mutta mitäpä ei nainen tekisi näyttääkseen kaapin paikan ja närhen munat epäkelvolle miehelleen.

No kyllä sä nyt jaksat jankata. Sinä olisit siis onnellisena ja hymyillen elänyt sen könsikkääsi kanssa, jos hän olisi aina ja jatkuvasti jättänyt kaikki mahdolliset tavarat levälleen eikä olisi koskaan vienyt yhtään esinettä takaisin sinne mistä oli sen ottanut?

Harmittaa tuota kun oma elämä meni miehen jälkiä siivotessa.

Lienee turha mainita että meillä oli tasa- arvoinen liitto. Molemmilla huonot ja hyvät puolensa. Molemmilla myös vapaus vaikka kalastaa tai virkata pitsiä ja huusholmissa säilyi toisen tavarat ja vaatteet kenenkään niitä pihalle heittelemättä.

En olisi ikinä vaiika töissä ruvennut miestä sättimään, taas se on kynsisakset ottanut, ei hankkinut omia. ( Tottapuhuen miehellä omi kynsileikkurit, itse olen saksien käyttäjä mutta sekin eroavuus kestettiin.)

Kyllä avioliitto on menetetty kun tavarat lentää pihalle tai kaspin ovet saranoiltaan tai on mun kynsisakset ja pitsiliina, mies on liikaa kodissa.

Kaikesta huokuu ettei ole mitään liittjoa koskaan ollutkaan, tai jos on, niin todella surullinen liitto miehen kannalta.

Mitä hourit? Onnellisessa avioliitossa miehen tavarat lentelee pihalle, kaapin ovet pois, puoliso raivoaa js samoja tavaroita ei käytetä. On sun ja mun ja raivoa päälle.

Eli sinä olet vallannut kaiken tilan (työtasot, pöydät jne.) omalle roinallesi? Veikkaan että miestäsi ärsyttää vähintään yhtä paljon.

Mitä akat valittaa kun on ITSE  valinnut sen jä-nn-ä miehen kuitenki ja sit alkaa ÄIDILLISESTI opettaa tätä. 

Minä sanon vaan et  pidä tunkkis!

Vierailija kirjoitti:

Jos mieheni saa jonkun innon tehdä jotain, vaikkapa nikkaroida, niin lähden alta pois. Ei kukaan jaksa sitä Missäse porakone on? Mihin on laitettu hanskat? Oletko nähnyt mittaa? Laitoin ihan varmasti viimeksi sen vasaran tähän?

Miten voi olla etti koskaan ole poranterät siellä mihin olen ne jättänyt? -jne-kitinää. Kun itse alan tekemään jotain, niin tiedän missä tavarani ovat. Tiedän myös yleensä noin suurinpiirtein missä ovat nuo tavarat joita mies sitetn ihan hermona etsii, mutta en sano mitään, poistun vain ja huikkaan ovelta onnea etsinnöille!

Joo, nykyään sama. Ei jaksa olla äiti kohta viisikymppiselle miehelle enää. Etsikööt (ja kärsikööt) yksinään. Yhteisen huushollin tavaroiden takaisinpanosta jaksan edelleen sanoa ja edelleen näistä säännöllisesti riidellään. Jännä että 4v poika osaa laittaa tavarat takaisin mutta aikuinen mies ei - tämän kun heittää keskusteluun, mies yleensä möksähtää.

Että varsin yleistä on, ap 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuollaiset ksapin ovien poisottamiset, vaatteiden pihalle viskominen on vallankäyttöä, teki sen nainen taikka mies.

Toiselta ihmisarvon viemistä, koulukiusaamista. Mutta meneväthän koulukiusaajatkin naimisiin ja se sitten kai näkyy noin.

Siisteys on hyvä asia mutta voisiko se, tässä tapauksessa naiset, katsoa peiliin? Olenko itse täydellinen, virheetön, miks katson että koti on MINUN?

Olenko niin hallitseva että puolisomta on mennyt halu tehdäkään mitään kun kaiken tekee väärin kuitenkin?

Kauanko mies on se "liika" kodissa ennenko pakenee baariin,, harrastuksiin, etsimään uutta pirttihirmua?

Kyllä näin on. Jos ei saa onkivapa, kumpparit ja mopon moottori olla olohuoneen matolla ja asunnon kaikkien kaappien ovet auki ja sanomalehdet lattioilla ja rillit aina hukassa niin kyllä ei ole miehen koti yhtään semmoinen ja ihan on oikeutettua lähteä baarista hakemaan kuuliaisempaa muijaa.

No tämä. Ja kiitos iltapäivän nauruista.

Mieshän voi ostaa perheellen sen verran ison talon että saa jonkun tallin tai huoneen itselleen mihin voi levitell kamansa vapaasti mihin muiden ei tarvitse mennä. Muu talo voi sitten olla siisti ja tavarat paikallaan.

Ei kyllä itsellä olisi ainakaan aikaa arjessa etsiä jokaista tavaraa että missähän se tänään on.

Ja onhan siiti koti viihtyisämpi kuin sellainen missä sakset löytyy sohvalta, ruokapöydän ääreen ei mahdu syömään, likaiset vaatteet lattioilta ja bemmin moottori makkarin matolta. Eihän tuollaisessa ole helppo siivotakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?

Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.

Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.

Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?

Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.

Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.

Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?

Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.

Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.

Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?

Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.

Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioita

Aika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.

No, ehkä kaapinovet eivät olleet sananmukaisesti pelkkiä kaapinovia. Ehkä ne kuvastivat parisuhteesta myös jotain muuta.

Minustakin jos toinen alkaa repimään mielenosoitukseksi YHTEISEN kotimme ovia irti tai alkaa heittelemään MINUN tavaroitani mielenosoituksellisesti ulos niin se pistäisi miettimään.

Parisuhdetta kaikkiaan, nämä teot olisivat vain ehkä jäävuoren huippuja.

Miettisin olenko tosiaan noin ärsyttävä, että teko on oikeutettu

ja myöskin olemmeko tosiaan kuitenkaan sopivat toisillemme.

Minä sen sijaan miettisin, että olisimmeko sopivia toisillemme jos mies ei parin kerran aiheesta puhumisen jälkeen ymmärtäisi laittaa kaappien ovia kiinni tai kenkiä telineeseen.

Ovet voi ihan rauhallisesti ruuvata irti ja kengät nostaa ilman raivoa oven ulkopuolelle. Tulisi meilläkin sanomista jos minä menisin sotkemaan miehen harrastuskamoja tai jos hän uudelleenjärjestelisi kirjahyllyn, jossa 95% kirjoista on minun. Olemme molemmat aikuisia ihmisiä, joten jätämme toisen tavarat paikoilleen. Toisaalta, miehelle olisi se ja sama, ovatko kengät telineessä vai ei, mutta minun mielikseni hän ottaa päivästään ylimääräisen sekunnin tätä ponnistusta varten.

Nämähän on aina niitä kysymyksiä, että toheloiko se kumppani töissäkin tälleen? Että unohtelee ovia auki, tavaroita minne tahansa, raportteja ja sähköposteja miten sattuu, ei saa palaveriaan valmisteltua, hävittää työkoneensa ja työpuhelimensa, hävittää työkalunsa, jättää työnantajan työkalut minne sattuu ja huutaa työkavereille, että missä se ja sekin taas on? Ei saa pidettyä työpistettään siistinä, ei muista laittaa turvakenkiä jalkaan, hävittää kypäränsä, kadottaa työauton avaimet, ei muista työvuorolistojaan?

Jos töissä pystyy tähän, kotona ei tosiaankaan taannuta holhottavan 5-vuotiaan tasolle kuin silkkaa välinpitämättömyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Tekevä mies on maailmankaikkeuden napa. Hän saa jättää silityslaudan käytävään, työkalupakin keittiöön levälleen ja sukat lattialle.

Minun tavaroitani vahtaa haukkana.

En viitsi sanoa mitään.

Tämä on tosi, tosi, noh, "vakava" juttu. Hän sallii omien tavaroidensa levittylyn, koska ne ovat hänen jatkeitaan ja hän  on sinun yläpuolella. Sinun tavarasi ovat osa sinua, sinun jatkeitasi, ja niitä hän kontrolloi, koska hän on antanut itselleen oikeuden kontrolloida sinua kuin omaisuutta.

Yksi väkivallan muoto on se, että kumppani ei käy fyysisesti kiinni, mutta hajottaa tai hävittää kumppaninsa tavaroita. Se on epäsuoraa väkivaltaa, jossa toinen näkee puolisonsa omaisuuden tämän jatkeena. Kun hajottaa puolison lempimukin suutuksissaan, se on sama kuin löisi toista, mutta voi ainakin sanoa, että "Minä en lyö" tai "Puoliso ei lyö".

Ei sinua. Mutta sinun jatkettasi kyllä.

Näistä on lisää kirjassa Why Does He Do That?

Olet,

ja kirjoitat liikaa.

Jaahas, on aika pitää seksilomaa niin ei vanne kiristä päätä noin kovin.

olet kohtuuton. tehtäväsi on tehdä voileipä miehelle, ei kaakattaa joutavia. jos on aikaa kirjoittaa asiasta, on myös aikaa siirtää tavarat paikoilleen.

Se on taas se aika päivästä, kun pitää jättää se sika.

Taitaa keskustelun yhteenvetona olla niin että mies rumentaa kotia.

Mihin tarvitsemme miehiä, emme mihinkään. Voimaannutaan saksiemme kanssa.

Miehelläni oli työhuone jonne sai kerätä työhön liittyvät asiat. Tietokoneen, monistuskoneen ja valtavat määrät paperipinoja. En ymmärrä edes mistä se kaikki paperi tuli kun aina kehui että tekee työtä tietokoneen kautta.. Valitettavasti oli myös näitä joka eivät siivonneet jälkiään esim. keittiössä ja muutenkin jätti kaiken käyttämänsä minne sattui, ihan kumma vain ettei sattunut koskaan paikkaan josta oli sen ottanut.. Kyllä se monesti harmitti mutta eipä enää tarvitse välittää kun on oma asunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

Kompromissi on se taikasana jos asuu toisen ihmisen kanssa. Sinä et voi vaatia miestä olemaan täydellisen siisti, mutta mies ei voi myöskään sotkea miten huvittaa.