Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

useimmilla työpaikoilla kyllä velvoitetaan työntekijät noudattamaan 5s:ää. Se on työturvallisuus asiakin. Ja kas, työpaikoillakin siihen on perusteltu syy. Miksei sitten kodeissa?

Työpaikkojakin on erilaisia. Esimerkiksi asiantuntijatyössä voit istua tyhjässä huoneessa vain läppärin kanssa. Ne levällään olevat asiat eivät välttämättä ole tavaroita. Näin ainakin omalla kohdalla. Ja vaikka olisikin, niin eiköhän meistä jokainen syyllisty tähän joskus, varsinkin kiireessä. Puukko keittiön tasolla. Harava nurmikolla. Sateisena päivänä vesilammikko eteisessä. Pudonnut naula tai nasta, mitä ei löydykään, leluja lattialla jne.

-eri

Kuulostaa tutulta! Ja vaikka muuttopäivästä asti on joka tavaralla ollut oma paikkansa ja siitä nyt 4 vuotta, silti aina kysyy missä on mitäkin, ja käytön jälkeen löytyy ihan vääristä paikoista. Viimeisin vit**us tuli kun nopeesti olisin porakonetta tarvinnut ja sitä sitten etin kissojen ja koirien kanssa kunnes viim löytyi ulkovarastosta ihan kurasena vaikka pitäis olla kodinhoitohuoneen työkalukaapissa.

Et ole kohtuuton. En ymmärrä mieslapsia jotka kuvittelevat, että äiti kulkee heidän perässään siivoamassa paskat mitä jälkeensä jättävät. M52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Hyvä sulle. Olet siis löytänyt puolison joka kestää sua vaikka et kunnioita hänen toiveitaan tai sinua ei kiinnosta että häntä ärsyttää jokin asia, sekä vielä työnkin jossa voi levitellä tavaraa kuin lantaa pellolle ja vielä unohtaa teh työtehtäviäkin. Hyvin olet pelisi pelannut, pointsit siitä. Mäkin alan tällaiseksi ja syytän siitä diagnoosiani, hitsi kun en ennen ole tajunnut.

Mutta hyvä ihminen, miksi ihmeessä näin tekisit?! Sinähän olet täydellinen yksilö, joka aina laittaa tavarat paikoilleen, ei koskaan unohda mitään, kunnioittaa puolisonsa jokaista toivetta, eikä sinussa ole mitään mikä ärsyttäisi puolisoasi. Taidankin tästä kömpiä sänkyyn ja unelmoida olevani enemmän kaltaisesi valioyksilö.

Hyvä, se onkin päivän ainut järkevä tekosi. Miehesi voikin sillä välin korjata mm. Kenkiäsi keskeltä tuulikaappia.

Todella ikävä tietää, että lähipiirissäsi on ADHD-diagnoosin saaneita ihmisiä. Harvinaisen empatiakyvytöntä ja ankaraa menoa. Tsemppiä heille! (Ja muillekin ympärilläsi oleville ihmisille, jotka eivät ole silmissäsi täydellisiä.) -Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Hyvä sulle. Olet siis löytänyt puolison joka kestää sua vaikka et kunnioita hänen toiveitaan tai sinua ei kiinnosta että häntä ärsyttää jokin asia, sekä vielä työnkin jossa voi levitellä tavaraa kuin lantaa pellolle ja vielä unohtaa teh työtehtäviäkin. Hyvin olet pelisi pelannut, pointsit siitä. Mäkin alan tällaiseksi ja syytän siitä diagnoosiani, hitsi kun en ennen ole tajunnut.

Mutta hyvä ihminen, miksi ihmeessä näin tekisit?! Sinähän olet täydellinen yksilö, joka aina laittaa tavarat paikoilleen, ei koskaan unohda mitään, kunnioittaa puolisonsa jokaista toivetta, eikä sinussa ole mitään mikä ärsyttäisi puolisoasi. Taidankin tästä kömpiä sänkyyn ja unelmoida olevani enemmän kaltaisesi valioyksilö.

Hyvä, se onkin päivän ainut järkevä tekosi. Miehesi voikin sillä välin korjata mm. Kenkiäsi keskeltä tuulikaappia.

Todella ikävä tietää, että lähipiirissäsi on ADHD-diagnoosin saaneita ihmisiä. Harvinaisen empatiakyvytöntä ja ankaraa menoa. Tsemppiä heille! (Ja muillekin ympärilläsi oleville ihmisille, jotka eivät ole silmissäsi täydellisiä.) -Sivusta

Sivusta myös tämä - todella monet piiloutuvat diagnoosin taakse (aivan samoin kuin PMSn vuoksi raivotaan puolisolle jne). Totta kai sairaus vaikuttaa elämään mutta olen sivusta katsonut tuota lapsellista ADHD-tekosyiden keksimistä ihan riittävästi. Kaikki itselle tärkeät asiat kyllä muistetaan, mutta puolison toiveet unohtuvat koska ADHD. Eläpä sellaisen kanssa parikymmentä vuotta ja ylikin, kuten minä tein. Ei siinä ole kyse täydellisyyden vaatimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Meillä jos jättäisit kengät hujan hajan työpaikan käytävälle niin pääsisit samantien HRn puhutteluun. Meillä on ihan ehdottomat työturvallisuus säännöt ja mitään kenkiä ei todellakaan suvaita tuulikaapissa. Lisäksi pääsisit pomon puhutteluun jos jatkuvasti unohtelet ja jätät työtehtäviä tekemättä. Olemme antaneet tästä syystä useita potkuja. Kerro siis ihmeessä missä työpaikassa voi elellä vailla huolen häivää tavarat levällään ja tehtäviä unohdellen?

Olen eri, mutta vastaanpa silti. Minun työssäni ei ole ihan hirveästi väliä sillä, miten viivasuorassa rivissä säilytät omaisuuttasi. Mitä työssä tarvitaan, voisin kuvitella että on itseasiassa monien ADHD-persoonien suuria vahvuuksia kuten luovuus, innovatiivisuus, rohkeus, visiointikyky. Millintarkka rutiineihin orioitunut sääntöjen pikkutarkka noudattaja on harvoin tälläinen. Pieni hajamielisyys tai unohtelu ei ole maailmanloppu, jos löytyy uniikkeja ideoita ja näkemystä, sekä kykyä innostaa muita.

Hienoa, että meitä on monenlaista ja jokainen pääsee omilla vahvuuksillaan loistamaan. Minulle ainakin parisuhteessa lämpö, empatia, spontaanius, elämänilo ja intohimo ovat kenkien säilytystapoja huomattavasti tärkeämpiä. Kenkänipottaja ja minä tuskin sopisimme yhteen kummankaan mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Hyvä sulle. Olet siis löytänyt puolison joka kestää sua vaikka et kunnioita hänen toiveitaan tai sinua ei kiinnosta että häntä ärsyttää jokin asia, sekä vielä työnkin jossa voi levitellä tavaraa kuin lantaa pellolle ja vielä unohtaa teh työtehtäviäkin. Hyvin olet pelisi pelannut, pointsit siitä. Mäkin alan tällaiseksi ja syytän siitä diagnoosiani, hitsi kun en ennen ole tajunnut.

Mutta hyvä ihminen, miksi ihmeessä näin tekisit?! Sinähän olet täydellinen yksilö, joka aina laittaa tavarat paikoilleen, ei koskaan unohda mitään, kunnioittaa puolisonsa jokaista toivetta, eikä sinussa ole mitään mikä ärsyttäisi puolisoasi. Taidankin tästä kömpiä sänkyyn ja unelmoida olevani enemmän kaltaisesi valioyksilö.

Hyvä, se onkin päivän ainut järkevä tekosi. Miehesi voikin sillä välin korjata mm. Kenkiäsi keskeltä tuulikaappia.

Todella ikävä tietää, että lähipiirissäsi on ADHD-diagnoosin saaneita ihmisiä. Harvinaisen empatiakyvytöntä ja ankaraa menoa. Tsemppiä heille! (Ja muillekin ympärilläsi oleville ihmisille, jotka eivät ole silmissäsi täydellisiä.) -Sivusta

Sivusta myös tämä - todella monet piiloutuvat diagnoosin taakse (aivan samoin kuin PMSn vuoksi raivotaan puolisolle jne). Totta kai sairaus vaikuttaa elämään mutta olen sivusta katsonut tuota lapsellista ADHD-tekosyiden keksimistä ihan riittävästi. Kaikki itselle tärkeät asiat kyllä muistetaan, mutta puolison toiveet unohtuvat koska ADHD. Eläpä sellaisen kanssa parikymmentä vuotta ja ylikin, kuten minä tein. Ei siinä ole kyse täydellisyyden vaatimisesta.

Jos sinun puolisosi on keksinyt lapsellisia tekosyitä, se kertoo vain ja ainoastaan sinun puolisostasi.

Vierailija kirjoitti:

Et ole kohtuuton. En ymmärrä mieslapsia jotka kuvittelevat, että äiti kulkee heidän perässään siivoamassa paskat mitä jälkeensä jättävät. M52

Täsmälleen samaa mieltä. Tämä miehen käyttäytyminen ja välinpitämättömyys koituu kohtaloksenne. Jos ei mies ymmärrä ja opi laittamaan tavaroita paikoilleen tulee yhteiselostanne katastrofi, ellei jo ole sitä!

Jos ne tavarat aina kuitenkin siirtyvät itsestään takaisin paikoilleen (toimestasi), niin silloinhan se oikea paikka on vain sinun tiedossasi. Tiedän kokemuksesta, että nämä sijainnit tulevat myös vaihtelemaan ajan mittaan, joten kannattaako sitä opetella joka kerta uudestaan. Jättää siihen, mihin päätyvät ja kyllä ne siitä sitten siirtyvät "oikeille" paikoilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Meillä jos jättäisit kengät hujan hajan työpaikan käytävälle niin pääsisit samantien HRn puhutteluun. Meillä on ihan ehdottomat työturvallisuus säännöt ja mitään kenkiä ei todellakaan suvaita tuulikaapissa. Lisäksi pääsisit pomon puhutteluun jos jatkuvasti unohtelet ja jätät työtehtäviä tekemättä. Olemme antaneet tästä syystä useita potkuja. Kerro siis ihmeessä missä työpaikassa voi elellä vailla huolen häivää tavarat levällään ja tehtäviä unohdellen?

Olen eri, mutta vastaanpa silti. Minun työssäni ei ole ihan hirveästi väliä sillä, miten viivasuorassa rivissä säilytät omaisuuttasi. Mitä työssä tarvitaan, voisin kuvitella että on itseasiassa monien ADHD-persoonien suuria vahvuuksia kuten luovuus, innovatiivisuus, rohkeus, visiointikyky. Millintarkka rutiineihin orioitunut sääntöjen pikkutarkka noudattaja on harvoin tälläinen. Pieni hajamielisyys tai unohtelu ei ole maailmanloppu, jos löytyy uniikkeja ideoita ja näkemystä, sekä kykyä innostaa muita.

Hienoa, että meitä on monenlaista ja jokainen pääsee omilla vahvuuksillaan loistamaan. Minulle ainakin parisuhteessa lämpö, empatia, spontaanius, elämänilo ja intohimo ovat kenkien säilytystapoja huomattavasti tärkeämpiä. Kenkänipottaja ja minä tuskin sopisimme yhteen kummankaan mielestä.

Olen myös eri mutta eihän tässä ole kyse mistään "kenkänipottamisesta". Esimerkkinä nyt sattui olemaan kengät, mutta tulkitsen että pohjimmainen kysymys on miksi puoliso jatkaa ärsyttävän asian tekemistä vaikka toinen kertoo että se on ärsyttävää, pyytää lopettamaan ja joutuu aina korjaamaan ne jäljet. Jos vastaus on että no en huomaa niitä kenkiä koska mulla on ADHD, niin eikö sitten voi kehittää jotain toimintatapaa joka auttaisi muistamaan sen puolisolle tärkeän asian?

Koska jos se asia on tyyliin jätän hellan päälle (talo voi palaa) tai unohdan tehdä työni (voi saada potkut), niin myös sen ADHD:sta kärsivän on keksittävä joku apu tai nuo seuraamukset todella tapahtuvat. Miksi se puolison mielipaha ei ole niin tärkeä, vaikka silläkin voi olla seurauksia, vaikka sitten se ero?

Tietenkin suhteessa on suurimmaksi osaksi kyse aivan muusta kuin tavaroiden järjestelystä. Mutta kuvittele että se sun ihana empaattinen, lämmin ja intohimoinen kumppanisi tekee joka päivä jotain mikä ärsyttää sua ihan järjettömästi. Kerrot hänelle että se ei ole sinusta mukavaa ja siitä on sinulle ikäviäseurauksia (esim. tavarat on hukassa, myöhästyt sen takia töistä, tavaraa/kotia menee pilalle, rikkoutuneen asian tilalle uutta eli turhaa rahanmenoa jne jne) ja hän vain jatkaa, koska ei nyt vaan huomaa asiaa. Kauanko jaksat spontaaniuden ja elämänilon voimalla?

Vierailija kirjoitti:

Jos ne tavarat aina kuitenkin siirtyvät itsestään takaisin paikoilleen (toimestasi), niin silloinhan se oikea paikka on vain sinun tiedossasi. Tiedän kokemuksesta, että nämä sijainnit tulevat myös vaihtelemaan ajan mittaan, joten kannattaako sitä opetella joka kerta uudestaan. Jättää siihen, mihin päätyvät ja kyllä ne siitä sitten siirtyvät "oikeille" paikoilleen.

Ei vaan kyllä niille tavaroille on yksi järkevä paikka, esim. keittiösakset keittiön laatikossa. Siellä ne ovat olleet viimeiset 10 vuotta. Jos keittiösakset haluaa säilyttää vaikkapa telineessä, tämänon ok. Ne vaan eit pöädy telineeseen, laatikkoon eivätkä edes keittiöön pöydälle. Ne ovat sen sijaan löytyneet esim sängyn alta tai sohvatyynyjen välissä terät ylöspäin. Sekö on mielestäsi se hyvä "jättää siihen mihin päätyvät" paikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Hyvä sulle. Olet siis löytänyt puolison joka kestää sua vaikka et kunnioita hänen toiveitaan tai sinua ei kiinnosta että häntä ärsyttää jokin asia, sekä vielä työnkin jossa voi levitellä tavaraa kuin lantaa pellolle ja vielä unohtaa teh työtehtäviäkin. Hyvin olet pelisi pelannut, pointsit siitä. Mäkin alan tällaiseksi ja syytän siitä diagnoosiani, hitsi kun en ennen ole tajunnut.

Mutta hyvä ihminen, miksi ihmeessä näin tekisit?! Sinähän olet täydellinen yksilö, joka aina laittaa tavarat paikoilleen, ei koskaan unohda mitään, kunnioittaa puolisonsa jokaista toivetta, eikä sinussa ole mitään mikä ärsyttäisi puolisoasi. Taidankin tästä kömpiä sänkyyn ja unelmoida olevani enemmän kaltaisesi valioyksilö.

Hyvä, se onkin päivän ainut järkevä tekosi. Miehesi voikin sillä välin korjata mm. Kenkiäsi keskeltä tuulikaappia.

Todella ikävä tietää, että lähipiirissäsi on ADHD-diagnoosin saaneita ihmisiä. Harvinaisen empatiakyvytöntä ja ankaraa menoa. Tsemppiä heille! (Ja muillekin ympärilläsi oleville ihmisille, jotka eivät ole silmissäsi täydellisiä.) -Sivusta

Sivusta myös tämä - todella monet piiloutuvat diagnoosin taakse (aivan samoin kuin PMSn vuoksi raivotaan puolisolle jne). Totta kai sairaus vaikuttaa elämään mutta olen sivusta katsonut tuota lapsellista ADHD-tekosyiden keksimistä ihan riittävästi. Kaikki itselle tärkeät asiat kyllä muistetaan, mutta puolison toiveet unohtuvat koska ADHD. Eläpä sellaisen kanssa parikymmentä vuotta ja ylikin, kuten minä tein. Ei siinä ole kyse täydellisyyden vaatimisesta.

Jep. Lapsella on ADD ja siistimpää teini-ikäistä on vaikeaa löytää. Asioiden järjestyksessä pitäminen on hänelle suorastaan välttämätöntä, että hommat sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Meillä jos jättäisit kengät hujan hajan työpaikan käytävälle niin pääsisit samantien HRn puhutteluun. Meillä on ihan ehdottomat työturvallisuus säännöt ja mitään kenkiä ei todellakaan suvaita tuulikaapissa. Lisäksi pääsisit pomon puhutteluun jos jatkuvasti unohtelet ja jätät työtehtäviä tekemättä. Olemme antaneet tästä syystä useita potkuja. Kerro siis ihmeessä missä työpaikassa voi elellä vailla huolen häivää tavarat levällään ja tehtäviä unohdellen?

Olen eri, mutta vastaanpa silti. Minun työssäni ei ole ihan hirveästi väliä sillä, miten viivasuorassa rivissä säilytät omaisuuttasi. Mitä työssä tarvitaan, voisin kuvitella että on itseasiassa monien ADHD-persoonien suuria vahvuuksia kuten luovuus, innovatiivisuus, rohkeus, visiointikyky. Millintarkka rutiineihin orioitunut sääntöjen pikkutarkka noudattaja on harvoin tälläinen. Pieni hajamielisyys tai unohtelu ei ole maailmanloppu, jos löytyy uniikkeja ideoita ja näkemystä, sekä kykyä innostaa muita.

Hienoa, että meitä on monenlaista ja jokainen pääsee omilla vahvuuksillaan loistamaan. Minulle ainakin parisuhteessa lämpö, empatia, spontaanius, elämänilo ja intohimo ovat kenkien säilytystapoja huomattavasti tärkeämpiä. Kenkänipottaja ja minä tuskin sopisimme yhteen kummankaan mielestä.

Olen myös eri mutta eihän tässä ole kyse mistään "kenkänipottamisesta". Esimerkkinä nyt sattui olemaan kengät, mutta tulkitsen että pohjimmainen kysymys on miksi puoliso jatkaa ärsyttävän asian tekemistä vaikka toinen kertoo että se on ärsyttävää, pyytää lopettamaan ja joutuu aina korjaamaan ne jäljet. Jos vastaus on että no en huomaa niitä kenkiä koska mulla on ADHD, niin eikö sitten voi kehittää jotain toimintatapaa joka auttaisi muistamaan sen puolisolle tärkeän asian?

Koska jos se asia on tyyliin jätän hellan päälle (talo voi palaa) tai unohdan tehdä työni (voi saada potkut), niin myös sen ADHD:sta kärsivän on keksittävä joku apu tai nuo seuraamukset todella tapahtuvat. Miksi se puolison mielipaha ei ole niin tärkeä, vaikka silläkin voi olla seurauksia, vaikka sitten se ero?

Tietenkin suhteessa on suurimmaksi osaksi kyse aivan muusta kuin tavaroiden järjestelystä. Mutta kuvittele että se sun ihana empaattinen, lämmin ja intohimoinen kumppanisi tekee joka päivä jotain mikä ärsyttää sua ihan järjettömästi. Kerrot hänelle että se ei ole sinusta mukavaa ja siitä on sinulle ikäviäseurauksia (esim. tavarat on hukassa, myöhästyt sen takia töistä, tavaraa/kotia menee pilalle, rikkoutuneen asian tilalle uutta eli turhaa rahanmenoa jne jne) ja hän vain jatkaa, koska ei nyt vaan huomaa asiaa. Kauanko jaksat spontaaniuden ja elämänilon voimalla?

Niin kyllä me miehen kanssa ainakin tultiin siihen tulokseen, että kyseessä on ihan toisen ihmisen toiveiden arvostaminen. Se on välinpitämättömyyden osoitus jos ei viitsi edes yrittää pitää yhteistä kotia järjestyksessä kun se on toisen toive. Aivan samalla lailla mieheni koki välinpitämättömyydeksi sen, etten aina tervehtinyt häntä (tietokoneen ääreltä) kun hän tuli töistä kotiin (teen töitä itse kotona). Ymmärsin, ja korjasin tapani. Ei maata kaada yksi keskeytys työhön kun se nopea tervehdys ja suukko saa toisen tuntemaan itsensä arvostetuksi.

Palaan nyt aloitukseen. Mihin tarkoitukseen tämä taso, jossa ne työpaperit olivat on tarkoitettu?

Onko se joku vapaa laskutila vai joku yleinen työskentelytila?

Minusta silloi, jos on kaikille yleinen työskentelytila niin jokaine käyttäisi sitä sen ajan kuin käyttää ja sitten jättäisi sen tyhjäksi.

Aloittajalla voisi olla joku työkassi siinä pöydän alla tai lähettyvillä, johon siirtäisi ne työpaperit ja taso jäisi tyhjäksi.

Jos taas on vapaa laskutila niin silloin jokainen joka jättää siihen tavaroitaan voi varautua, että seuraava tason käyttäjä nostee ne sitten pois siitä. Vaikkapa sinne lattialle.

Miksi aloittajalla olisi tavallaan yksinoikeus tasoon ja oikeus pitää siinä papereitaan.

Maljakoista senverran. Miten ja mijsi jossain pöydällä tai tasolla on kaiken aikaa niin paljon kukkamaljakoita, että niistä tulee syrjään sirtämällä joku epäsiisti monen maljakon rintama.

Jos pöytä tai tasoo on kaiken aikaa myös muussa käytössä, että tästä maljakoiden siirtelystä ja sitäkautta esteettisestä epäviihtyvyydestä tulee joku ongelma.

Olisikohan syytä miettiä ovatko ne kaikki kukkamaljakot pöydällä tms. tarpeellisia.

Kumpi on tarpeellisempaa: kotirauha ja hermojen säästö vai monet kukkamaljakot pöydillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Meillä jos jättäisit kengät hujan hajan työpaikan käytävälle niin pääsisit samantien HRn puhutteluun. Meillä on ihan ehdottomat työturvallisuus säännöt ja mitään kenkiä ei todellakaan suvaita tuulikaapissa. Lisäksi pääsisit pomon puhutteluun jos jatkuvasti unohtelet ja jätät työtehtäviä tekemättä. Olemme antaneet tästä syystä useita potkuja. Kerro siis ihmeessä missä työpaikassa voi elellä vailla huolen häivää tavarat levällään ja tehtäviä unohdellen?

Olen eri, mutta vastaanpa silti. Minun työssäni ei ole ihan hirveästi väliä sillä, miten viivasuorassa rivissä säilytät omaisuuttasi. Mitä työssä tarvitaan, voisin kuvitella että on itseasiassa monien ADHD-persoonien suuria vahvuuksia kuten luovuus, innovatiivisuus, rohkeus, visiointikyky. Millintarkka rutiineihin orioitunut sääntöjen pikkutarkka noudattaja on harvoin tälläinen. Pieni hajamielisyys tai unohtelu ei ole maailmanloppu, jos löytyy uniikkeja ideoita ja näkemystä, sekä kykyä innostaa muita.

Hienoa, että meitä on monenlaista ja jokainen pääsee omilla vahvuuksillaan loistamaan. Minulle ainakin parisuhteessa lämpö, empatia, spontaanius, elämänilo ja intohimo ovat kenkien säilytystapoja huomattavasti tärkeämpiä. Kenkänipottaja ja minä tuskin sopisimme yhteen kummankaan mielestä.

Olen myös eri mutta eihän tässä ole kyse mistään "kenkänipottamisesta". Esimerkkinä nyt sattui olemaan kengät, mutta tulkitsen että pohjimmainen kysymys on miksi puoliso jatkaa ärsyttävän asian tekemistä vaikka toinen kertoo että se on ärsyttävää, pyytää lopettamaan ja joutuu aina korjaamaan ne jäljet. Jos vastaus on että no en huomaa niitä kenkiä koska mulla on ADHD, niin eikö sitten voi kehittää jotain toimintatapaa joka auttaisi muistamaan sen puolisolle tärkeän asian?

Koska jos se asia on tyyliin jätän hellan päälle (talo voi palaa) tai unohdan tehdä työni (voi saada potkut), niin myös sen ADHD:sta kärsivän on keksittävä joku apu tai nuo seuraamukset todella tapahtuvat. Miksi se puolison mielipaha ei ole niin tärkeä, vaikka silläkin voi olla seurauksia, vaikka sitten se ero?

Tietenkin suhteessa on suurimmaksi osaksi kyse aivan muusta kuin tavaroiden järjestelystä. Mutta kuvittele että se sun ihana empaattinen, lämmin ja intohimoinen kumppanisi tekee joka päivä jotain mikä ärsyttää sua ihan järjettömästi. Kerrot hänelle että se ei ole sinusta mukavaa ja siitä on sinulle ikäviäseurauksia (esim. tavarat on hukassa, myöhästyt sen takia töistä, tavaraa/kotia menee pilalle, rikkoutuneen asian tilalle uutta eli turhaa rahanmenoa jne jne) ja hän vain jatkaa, koska ei nyt vaan huomaa asiaa. Kauanko jaksat spontaaniuden ja elämänilon voimalla?

Niin kyllä me miehen kanssa ainakin tultiin siihen tulokseen, että kyseessä on ihan toisen ihmisen toiveiden arvostaminen. Se on välinpitämättömyyden osoitus jos ei viitsi edes yrittää pitää yhteistä kotia järjestyksessä kun se on toisen toive. Aivan samalla lailla mieheni koki välinpitämättömyydeksi sen, etten aina tervehtinyt häntä (tietokoneen ääreltä) kun hän tuli töistä kotiin (teen töitä itse kotona). Ymmärsin, ja korjasin tapani. Ei maata kaada yksi keskeytys työhön kun se nopea tervehdys ja suukko saa toisen tuntemaan itsensä arvostetuksi.

Olipa ihanaa kuulla, että miehesi pystyi asiasta sanomaan ja sinä ymmärsit tervehtimisen miehelle tärkeäksi ja korjasit tapasi.

Monessa suhteessa joku toisen mielestä peni asia on toiselle iso asia. Arvostuksen näyttäminen ja arvostetuksi tuleminen ovat yksi parisuhteen kulmakivi.

Voi kun sen ymmärtäisimme.

Monet miehet ovat jääneet siinä mielessä(kin) lapsen tasolle, että odottavat edelleen, että "äiti" korjaa jäljet ja laittaa tavarat paikoilleen. Ihmettelen usein, miksi äidit passaavat poikansa pilalle, mutta tyttäriltään vaativat lähes kaikinpuolista täydellistä perheenemäntää ja äitiä. Ta av-mammat, joilla on keskenkasvuisia pojankolleja, vaatikaa heiltä samanlaista jälkien siivoamista kuin tyttäriltäkin, siis samoja kotitöitä kaikilta lapsilta.

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet ovat jääneet siinä mielessä(kin) lapsen tasolle, että odottavat edelleen, että "äiti" korjaa jäljet ja laittaa tavarat paikoilleen. Ihmettelen usein, miksi äidit passaavat poikansa pilalle, mutta tyttäriltään vaativat lähes kaikinpuolista täydellistä perheenemäntää ja äitiä. Ta av-mammat, joilla on keskenkasvuisia pojankolleja, vaatikaa heiltä samanlaista jälkien siivoamista kuin tyttäriltäkin, siis samoja kotitöitä kaikilta lapsilta.

ihan omasta kokemuksesta, pojat osaa olla hemmetin tehokkaita vetkuttajia ja jarruttajia. Ei niin kuin varsinaisesti sanota "EI" kun jotain pyydät, mutta mitään ei vain tapahdu. Sitten lopulta menee hermo ja teet itse. Jotenkin geeneissä ehkä että jaksavat kuunnella samasta asiasta naputusta pidempään kuin tytöt. Mallioppiminen on tärkeää; pojan isä on siisti ihminen, joka raivailee aina kun näkee jotain sotkua, ja niin tekee poikakin. Mutta kaikki muu kotitehtävä sitten vältellään ja vetelehditään pois.

Kuulostaa niin tutulta. Ja voin kertoa ettei miehen käytös tule koskaan muuttumaan. Suurin osa miehistä (mukaanlukien minun mies) toimii juuri kuten miehesi. Alussa jaksoin huomauttaa miehelle jättämistään tavaroista, avonaisista kaapin ovista jne mutten enää jaksa. Nopeammin korjaan hänen jättämät tavarat paikoilleen kun nalkutan ja saan riidan aiheeksi ja mitään ei kuitenkaan tapahdu. Onneksi mies on muuten siisti, imuroi, pesee lattiat ja tekee ruokaa.

Väääääääää!

Et tietenkään ole kohtuuton, mutta älä nyt mitään mies-nais-asiaa.

Ihan voi kaikilta vaatia, että pistää kamat paikoilleen.

Kumma (edes) kysymys tuossa otsikossa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa niin tutulta. Ja voin kertoa ettei miehen käytös tule koskaan muuttumaan. Suurin osa miehistä (mukaanlukien minun mies) toimii juuri kuten miehesi. Alussa jaksoin huomauttaa miehelle jättämistään tavaroista, avonaisista kaapin ovista jne mutten enää jaksa. Nopeammin korjaan hänen jättämät tavarat paikoilleen kun nalkutan ja saan riidan aiheeksi ja mitään ei kuitenkaan tapahdu. Onneksi mies on muuten siisti, imuroi, pesee lattiat ja tekee ruokaa.

Siinä sulle. Itse valitset, mitä teet. Pitkää pinnaa tai toimintaa.