Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?

Vierailija kirjoitti:

Siis onko se myös miehen koti? Jos ei ole, niin kerro sille, että lopettaa siellä omanlaisensa elämisen. Vai sopisiko sinulle, että mies ryhtyy nalkuttamaan siitä, että levität koriste-esineitä ja kukka-asetelmia ympäriinsä.

Onko siis ok siirtää ja käyttää toisen tavaroita palauttamatta niitä paikoilleen?

Saako AP myös siirtää miehen tavaroita pois niiltä paikoilta, mihin mies on ne laittanut, eikä tarvitse missään vaiheessa siirtää takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän koti on naisen. Nainen sisustaa, naisen "esteettiset tavarat" saa näkyä, miehen urheilu tms. Menneisyys piilotettu niin pokaaleista kuin valokuvista. Samoin miehen lapsuudenperhe, naisen perheen kuvat näkyvästi.

Nainen määrää ketä kodissa saa vierailla. Juusiinamaisuus on hallitseva piirre naisissa, mies on kodissaan alistettu olento js sit pitäis jaksaa kuitenkin tulisesti rakastaa ja kantaa jalokiviä ja sängyssä intohimoinen.

Olen nainen

Useimmiten syy tuohon on, että miehelle on ihan sama. Eikä hän kaipaa mitään valokuvia sukulaisista sisustukseen ( sisustus, mitä se on? jotain turhaa rahanmenoa).

Jos ei aikuinen mies osaa sanoa, että haluaisi niitä kuvia, tai tiettyjä vieraita, on ihan itse alistanut itsensä ja on omalta osaltaan täysin vastuullinen roolistaan. Usein tahdottomuus on silkkaa laiskuutta tai välinpitämättömyyttä.

No meillä ei kyllä ole esillä yhtään kuvaa yhdestäkään sukulaisesta. Mutta tosiaan, jos mies ei tykkäisi jostain hankkimastani maljakosta tai kukka-asetelmasta, niin tietenkin hän voisi sen sanoa, enkä suuttuisi. Mutta kun ei ole sanonut mitään niin oletan, että ne on ok hänelle. Ap

Jos yrittää välttää riitaa ja raivokohtauksia ja nalkutusta " kun et ymmärrä mitään". Tasa-arvoisessa liitossa mieskin sopii elämään ja miehe Makita on yhtä tärkeä kuin rouvan kulissineule tai ruotsalainen arvostettu lasimaljakko

Eli sinun mielestäsi Makitaa voi säilyttää olohuoneen pöydällä. Entä puutarhavälineitäni? Kuokkaa ja lapiota?

Tai siivousvälineitä? Miten vatkain tai sienikuivuri?

Eihän kyse ole siitä etteikö Makita olisi yhtä tärkeä kuin rouvan tavarat, mutta viihtyisyys kyllä häviää , jos jokainen perheessä jättää tavaransa mihin ikinä huvittaa.

Täysi kaaos siitä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän koti on naisen. Nainen sisustaa, naisen "esteettiset tavarat" saa näkyä, miehen urheilu tms. Menneisyys piilotettu niin pokaaleista kuin valokuvista. Samoin miehen lapsuudenperhe, naisen perheen kuvat näkyvästi.

Nainen määrää ketä kodissa saa vierailla. Juusiinamaisuus on hallitseva piirre naisissa, mies on kodissaan alistettu olento js sit pitäis jaksaa kuitenkin tulisesti rakastaa ja kantaa jalokiviä ja sängyssä intohimoinen.

Olen nainen

Useimmiten syy tuohon on, että miehelle on ihan sama. Eikä hän kaipaa mitään valokuvia sukulaisista sisustukseen ( sisustus, mitä se on? jotain turhaa rahanmenoa).

Jos ei aikuinen mies osaa sanoa, että haluaisi niitä kuvia, tai tiettyjä vieraita, on ihan itse alistanut itsensä ja on omalta osaltaan täysin vastuullinen roolistaan. Usein tahdottomuus on silkkaa laiskuutta tai välinpitämättömyyttä.

No meillä ei kyllä ole esillä yhtään kuvaa yhdestäkään sukulaisesta. Mutta tosiaan, jos mies ei tykkäisi jostain hankkimastani maljakosta tai kukka-asetelmasta, niin tietenkin hän voisi sen sanoa, enkä suuttuisi. Mutta kun ei ole sanonut mitään niin oletan, että ne on ok hänelle. Ap

Jos yrittää välttää riitaa ja raivokohtauksia ja nalkutusta " kun et ymmärrä mitään". Tasa-arvoisessa liitossa mieskin sopii elämään ja miehe Makita on yhtä tärkeä kuin rouvan kulissineule tai ruotsalainen arvostettu lasimaljakko

Eli sinun mielestäsi Makitaa voi säilyttää olohuoneen pöydällä. Entä puutarhavälineitäni? Kuokkaa ja lapiota?

Tai siivousvälineitä? Miten vatkain tai sienikuivuri?

Eihän kyse ole siitä etteikö Makita olisi yhtä tärkeä kuin rouvan tavarat, mutta viihtyisyys kyllä häviää , jos jokainen perheessä jättää tavaransa mihin ikinä huvittaa.

Täysi kaaos siitä seuraa.

Ehkä tavaroille keksimäsi paikat eivät ole järkeviä tai luontevia, jos ne on helpompi jättää siihen "työpaikan lähelle", ehkä homma vain keskeytyy ja tarkoitus jatkaa myöhemmin ja tavarat sitten löytyisivät siitä ääreltään eikä tarvitsisi kulkea edestakaisin keinotekoisesti keksityiltä säilytyspaikoilta työpaikalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan? 

Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap

Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.

Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.

Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.

Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.

Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.

Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.

Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.

Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.

Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.

Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.

Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.

Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.

Kannattaa valita sotansa, samaa mieltä. Oli mukava lukea kommenttisi. Kesken arjen harmituksen kannattaa miettiä miksi sitä on yhdessä sen ihmisen kanssa. Kannattaako kaikesta sanoa. Antaa pikkuasioiden olla jos isot asiat ovat kunnossa. Ihmismäisyys toista kohtaan, kahteen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Hyvä sulle. Olet siis löytänyt puolison joka kestää sua vaikka et kunnioita hänen toiveitaan tai sinua ei kiinnosta että häntä ärsyttää jokin asia, sekä vielä työnkin jossa voi levitellä tavaraa kuin lantaa pellolle ja vielä unohtaa teh työtehtäviäkin. Hyvin olet pelisi pelannut, pointsit siitä. Mäkin alan tällaiseksi ja syytän siitä diagnoosiani, hitsi kun en ennen ole tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Et säilytä yhtään mitään työpapereitasi tasoilla, vaan pidät ne vaikka laatikossa tai jossakin kassissa pois näkyviltä. Papereiden ei ole pakko olla missään paraatipaikalla, jos et ole niiden kanssa juuri silloin työskentelemässä.

2. Tasot ovat tasoja. Ehkä ne ovat sinun mielestäsi kukkia varten, mutta koska tasoja on, niin nille voi laittaa myös muuta tavaraa. Tietenkin.

3. Jos koti on miehenkin koti, niin hänellä on ihan sama oikeus laittaa tavaroita haluamilleen paikoille.

4. Järjestäkää yhdessä tavaroille paikkansa, myös niille papereille. Miehelle siis oma työpöytä ja sinulle omansa, kummankaan ei tarvitse mennä toisen työpöydälle tavaroidensa kanssa.

5. Relaa.

6. Älkää tehkö lapsia.

1. Työpaperit oli vain yksi esimerkki. Sama koskee kaikkia minun tavaroita, jotka ovat esillä. Eikö mitään minun tavaroita saisi koskaan hetkeäkään olla missään esillä? Miehen tavaroita kyllä on esillä paljonkin meillä.

2. Minusta tasot ei ole erilaisia tavaroita ja niiden säilyttämistä varten, ensinnäkin siksi että koti on ruma jos tasoilla on romppeita ja siksi että se kerää pölyä ja hankaloittaa siivoamista.

3. Oikeastiko sinun mielestä yhteisessä kodissa kumpikin saa laittaa omia tavaroitaan minne vain haluaa? Eikö tarvitse kunnioittaa toisen toivetta kauniista tai järjestyksessä olevasta kodista? Saanko minä laittaa kukkamaljakoita varastoon miehen työkaluhyllyille työkalujen sekaan? Saanko minä täyttää koko ruokapöydän päiväkausiksi tuhannen palan palapelillä kun haluan sitä siinä hitaasti rakennelle?

4. Meillä ei ole isoa kotia vaan aika pieni, ei mahdu kuin yksi työpöytä. Rahaa ei ole isompaan kotiin.

5. On vaikea relata kun omat tavarani on hukassa, enkä löydä niitä kun tarvitsen niitä, koska mies on lainannut niitä ja palauttanut jonnekin, josta en keksi edes etsiä, tai en kiireessä ehdi etsiä.

5. Meillä on lapsia.

Ap

1. Saa olla esillä. Mutta mitä sitten, totta kai tavaroita siirrellään jatkuvasti.

2. Tasot on tasan tarkkaan vain ja ainoastaan sitä varten että sen ääressä työskennellään ja/tai siinä on jotain rompetta. Tyhjä taso jossa ole mitään, tai ei saa olla mitään on turha taso, jonka voi poistaa.

3. Saa tietenkin laittaa mihin huvittaa. Toinenkin maksaa ihan saman verran sitä asuntoa joten lopputulos on tietenkin kompromissi. Toisen näkemys kauniista ja järjestyksestä voi olla erilainen, tai nimenomaan että toinen pitää tietystä epäjärjestyksestä.

4. Tuo on hyvä että on aika pieni koti, niin on vähemmän tilaa turhille maljakoille ja koriste-esineille, ja keskitytään funktionaalisuuteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Hyvä sulle. Olet siis löytänyt puolison joka kestää sua vaikka et kunnioita hänen toiveitaan tai sinua ei kiinnosta että häntä ärsyttää jokin asia, sekä vielä työnkin jossa voi levitellä tavaraa kuin lantaa pellolle ja vielä unohtaa teh työtehtäviäkin. Hyvin olet pelisi pelannut, pointsit siitä. Mäkin alan tällaiseksi ja syytän siitä diagnoosiani, hitsi kun en ennen ole tajunnut.

Mutta hyvä ihminen, miksi ihmeessä näin tekisit?! Sinähän olet täydellinen yksilö, joka aina laittaa tavarat paikoilleen, ei koskaan unohda mitään, kunnioittaa puolisonsa jokaista toivetta, eikä sinussa ole mitään mikä ärsyttäisi puolisoasi. Taidankin tästä kömpiä sänkyyn ja unelmoida olevani enemmän kaltaisesi valioyksilö.

Ap, jos toi oikeesti on teidän suhteen kompastuskivi, niin pienet on murheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.

Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.

Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri

Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.

Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.

Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.

Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)

Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.

Ei adhd toimi noin että pystyy ihan samaan ja samalla tavalla kuin joku toinenkin. Etkä oikeasti ymmärrä mitä adhd on? Ehkä sinun kannattaisi opiskella aihetta eikä näyttää typeryyttäsi täällä.

Oma lapseni on adhd, ja hänellä on todella tarkkoja tietyt jutut, ja säikähtämisen kautta saattaa tulla ihan pakko-oireentapaistakin, kuten kahvinkeittimen kanssa kun se oli jänyt häneltä kerran päälle. 

Myöskään kynttilöitä lapseni ei enää polta kun oli kerran leimahtanut.

Hänellä on myös paljon omia rutiineja mitä ilman hän ei suoriudu päivästä. Rutiineja ei voi olla 100% kaikesta mitä päivän aikana mahtaa tapahtua, joten voi hyvin olla ettei knekien sijainti ole rutiinilistassa mukana.

Työskentelee kuitenkin täysipäiväisesti ja ihan hyvällä palkalla.

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Kukaan ei ole väittänyt että Adhd toimii samalla tavalla kuin ei-Adhd tai että kaikki Adhdt olisivat samanlaisia. Kysymys oli tuolle alkuperäiselle Adhdlle joka sanoi ettei pysty laittamaan kenkiä sivuun. Pystyisikö jos hänen perheenjäsenensä kuolisi kenkiin kompastumisen takia? Se oli se kysymys, eikä se miten kaikki maailman Adhdt toimivat milloinkin.

Vastaus: En tiedä. Tällaista kun ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Toimintaani ei 100% ohjaa "mitä jos" - ajattelu. Onneksi.

Ja kun kerta tunnut nauttivan pedanttisuudesta, voin vielä huomauttaa, etten missään vaiheessa sanonut ettenkö "pystyisi" laittamaan kenkiä paikalleen. Vain, että kenkien ulos heittäminen ei välttämättä toimisi minun ehdollistamisessa ja etten *huomaa* laittaa kenkiä sivuun.

T. Alkuperäinen ADHD

Jääkö sinulla töissäkin asiat levälleen koska et huomaa? Jos ei, miksi kotona annat jäädä huomaamatta? Suurin osa näistä en vaan tajua selityksistä on oikeasti välinpitämättömyyttä. Töissä kyllä muistuu mieleen kun vaihtoehtona on potkut.

:D No kyllä vain. Usein on töissäkin asioita, jotka jää levälleen ja asioita, jotka unohtuu ja jää tekemättä, mutta eipä ole potkuja näköpiirissä. Koska usko tai älä, se etten hoksaa laittaa aina kenkiä paikalleen, ei tarkoita että olisin täysin työkyvytön tai ettenkö saisi ikinä mitään oikealle paikalleen. Hämmästyttävää, eikö totta?

Hyvä sulle. Olet siis löytänyt puolison joka kestää sua vaikka et kunnioita hänen toiveitaan tai sinua ei kiinnosta että häntä ärsyttää jokin asia, sekä vielä työnkin jossa voi levitellä tavaraa kuin lantaa pellolle ja vielä unohtaa teh työtehtäviäkin. Hyvin olet pelisi pelannut, pointsit siitä. Mäkin alan tällaiseksi ja syytän siitä diagnoosiani, hitsi kun en ennen ole tajunnut.

Mutta hyvä ihminen, miksi ihmeessä näin tekisit?! Sinähän olet täydellinen yksilö, joka aina laittaa tavarat paikoilleen, ei koskaan unohda mitään, kunnioittaa puolisonsa jokaista toivetta, eikä sinussa ole mitään mikä ärsyttäisi puolisoasi. Taidankin tästä kömpiä sänkyyn ja unelmoida olevani enemmän kaltaisesi valioyksilö.

Hyvä, se onkin päivän ainut järkevä tekosi. Miehesi voikin sillä välin korjata mm. Kenkiäsi keskeltä tuulikaappia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta nyt hyvä ihminen ainakin se nalkuttaminen, se ei vie teitä mihinkään tässä asiassa!

Itse olen vähän miehesi kaltainen, asiat vain jäävät. Mieheni onneksi jaksaa. Olen yrittänyt tässä _vuosien_ ajan parantaa toimintaani. Välillä menee paremmin ja välillä heikommin. Tää tulee valitettavasti luonteesta ja tottumuksesta tämä käytös. Joo, se ei oikeuta mitään ja siitä on mahdollisuus opetella pois, mutta se vaatii aikaa.

Itselle ainakin toimi hyvänä herättäjänä se, että mies ei kulkenut perässä laittaen asioita paikoilleen vaan kaikki jäi niinkuin ne jätin. Siinä näki konkreettisesti oman toiminnan kun kukaan ei siivonnut sitä silmistä pois. Ja mies teki tätä 2 viikkoa siis putkeen. Loppuvaiheessa kutsui vielä vieraita, joka sai katsomaan vielä toiselta kantilta kodin tilaa. Suosittelen samaa teillekin! Sun pitää nyt vaan jollain tämmösellä todella konkreettisella asialla herätellä miestäsi, antaa aikaa ja kannustaa. Kyllä se siitä lähtee muuttumaan. Ja vielä muistutuksena: nalkutus pois, se ei vaan auta niinkuin varmaan huomaatkin.

En minä mielestäni nalkutakaan vaan sanon asiasta vain yhden kerran siinä kun sanon. Miehen mielestä se yhden kerran sanominen on nalkuttamista. Hänen mielestä nalkuttamista on kaikki asioista yhdenkin kerran huomauttaminen. Vaikka sen sanoisi ystävällisellä äänensävyllä. Ap

Voitaisiinko kaikki kollektiivisesti lakata käyttämästä termiä nalkutus. Nalkuttamisesta valittaminen on tosi passiivis-aggressiivinen tapa lytätä toista parisuhteessa. Miehet etenkin käyttää sitä ihan kaikesta vähänkään negatiivisesta palautteesta mitä nainen antaa. Jotenkin tuntuu että monella on jo valmiiksi se asenne että "naiset nyt vaan nalkuttaa noista pikkujutuista" eli heti jos joutuu jostain sanomaan niin se tulkitaan joko heti nalkutukseksi tai jätetään huomiotta niin kauan että siitä joutuu huomauttamaan uudestaan jolloin se totta kai on sen naisen vika kun koko ajan nalkuttaa. Vaikka sanoisi ystävällisellä äänensävyllä ja on vierähtänyt useampi kuukausi odottaessa että tekeeköhän mies kuten lupasi. Eli kaikki kommunikointi pitäisi olla vain ja ainoastaan positiivisista asioista koska miehen ego ei kestä kritiikkiä. Joka kerta kun joku valittaa toisen nalkuttavan, ajattelen mielessäni että kuinkahan pitkään sitä on jatkunut ja olisikohan tämä miesrukka voinut nostaa p*nsä penkistä ja tehdä jotain (esim. kommunikoida) sen sijaan että vaan voivottelee nalkuttavaa akkaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos mieheni saa jonkun innon tehdä jotain, vaikkapa nikkaroida, niin lähden alta pois. Ei kukaan jaksa sitä Missäse porakone on? Mihin on laitettu hanskat? Oletko nähnyt mittaa? Laitoin ihan varmasti viimeksi sen vasaran tähän?

Miten voi olla etti koskaan ole poranterät siellä mihin olen ne jättänyt? -jne-kitinää. Kun itse alan tekemään jotain, niin tiedän missä tavarani ovat. Tiedän myös yleensä noin suurinpiirtein missä ovat nuo tavarat joita mies sitetn ihan hermona etsii, mutta en sano mitään, poistun vain ja huikkaan ovelta onnea etsinnöille!

Kuulen joskus kollegan puheluja. Hänellä on mies, toisinaan soittavat myös veli ja isä, ja kaikki soittavat kotoaan kollegalle töihin. Ja jutut ovat juuri tätä: "Missä mun housut on?" "Varmaan siinä minne ne eilen riisuit." "Missä mun avaimet on?" "Katsoitko takin taskusta? Eteisen pöydältä?"  Jne. Jne. Jos joskus tuntuu vähän yksinäiseltä, niin mietin hetken näitä ja olen tosi tyytyväinen, ettei kotona ole miestä, joka kyselee kuin kakara sen sijaan että siellä paikan päällä avaisi silmänsä ja vaivaisi hiukan päätään, jotta löytäisi housunsa, avaimensa, vasaransa, kirjansa, kahvikuppinsa, milloin mitäkin aivan tutusta paikasta eli omasta kodista.

Onnellinen nainen on sinkkunainen. Ei ole miestä sotkemassa ja passattavana. Koti pysyy siistinä, elämä on rauhallista.

Onkohan sinkut älykkäämpiä kun osaavat ajatella pitkäjänteisesti, rakkaus on ohimenevä harha. Pään selvittyä mies on pelkkä haitta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta nyt hyvä ihminen ainakin se nalkuttaminen, se ei vie teitä mihinkään tässä asiassa!

Itse olen vähän miehesi kaltainen, asiat vain jäävät. Mieheni onneksi jaksaa. Olen yrittänyt tässä _vuosien_ ajan parantaa toimintaani. Välillä menee paremmin ja välillä heikommin. Tää tulee valitettavasti luonteesta ja tottumuksesta tämä käytös. Joo, se ei oikeuta mitään ja siitä on mahdollisuus opetella pois, mutta se vaatii aikaa.

Itselle ainakin toimi hyvänä herättäjänä se, että mies ei kulkenut perässä laittaen asioita paikoilleen vaan kaikki jäi niinkuin ne jätin. Siinä näki konkreettisesti oman toiminnan kun kukaan ei siivonnut sitä silmistä pois. Ja mies teki tätä 2 viikkoa siis putkeen. Loppuvaiheessa kutsui vielä vieraita, joka sai katsomaan vielä toiselta kantilta kodin tilaa. Suosittelen samaa teillekin! Sun pitää nyt vaan jollain tämmösellä todella konkreettisella asialla herätellä miestäsi, antaa aikaa ja kannustaa. Kyllä se siitä lähtee muuttumaan. Ja vielä muistutuksena: nalkutus pois, se ei vaan auta niinkuin varmaan huomaatkin.

En minä mielestäni nalkutakaan vaan sanon asiasta vain yhden kerran siinä kun sanon. Miehen mielestä se yhden kerran sanominen on nalkuttamista. Hänen mielestä nalkuttamista on kaikki asioista yhdenkin kerran huomauttaminen. Vaikka sen sanoisi ystävällisellä äänensävyllä. Ap

Voitaisiinko kaikki kollektiivisesti lakata käyttämästä termiä nalkutus. Nalkuttamisesta valittaminen on tosi passiivis-aggressiivinen tapa lytätä toista parisuhteessa. Miehet etenkin käyttää sitä ihan kaikesta vähänkään negatiivisesta palautteesta mitä nainen antaa. Jotenkin tuntuu että monella on jo valmiiksi se asenne että "naiset nyt vaan nalkuttaa noista pikkujutuista" eli heti jos joutuu jostain sanomaan niin se tulkitaan joko heti nalkutukseksi tai jätetään huomiotta niin kauan että siitä joutuu huomauttamaan uudestaan jolloin se totta kai on sen naisen vika kun koko ajan nalkuttaa. Vaikka sanoisi ystävällisellä äänensävyllä ja on vierähtänyt useampi kuukausi odottaessa että tekeeköhän mies kuten lupasi. Eli kaikki kommunikointi pitäisi olla vain ja ainoastaan positiivisista asioista koska miehen ego ei kestä kritiikkiä. Joka kerta kun joku valittaa toisen nalkuttavan, ajattelen mielessäni että kuinkahan pitkään sitä on jatkunut ja olisikohan tämä miesrukka voinut nostaa p*nsä penkistä ja tehdä jotain (esim. kommunikoida) sen sijaan että vaan voivottelee nalkuttavaa akkaa.

Ehdottomasti samaa mieltä! Jos kotona asuu kaksi aikuista, kodin työt pitäisi jakaa. Jos on sovittu, että tietyt työt kuuluvat miehelle - kuten korjaukset - niin sitten miehen pitäisi kantaa vastuu luvatusta. Mutta sitten osa tekeekin niin, että kun nainen sanoo jonkin paikan olevan rikki, mies sanoo hajamielisesti "joojoo" ja jättää tekemättä. Kun siitä sanoo toisen kerran, se on nalkuttamista. Tai siis jo ensimmäisellä kerralla. Tuttavapiirissä on tapauksia, joissa se tärkeä homma on jäänyt tekemättä vuosiksi. Mutta ei saa sanoa. Se on nalkuttamista. Nalkuttaminen on henkistä väkivaltaa ja syy jopa siihen, että turvautuu fyysiseen väkivaltaan.

Minulla on patenttiratkaisu siihen, ettei tarvitse kuulla nalkuttamista. Kun jokin työ pitää tehdä, ei sanota "joojoo" ja kävellä pois, vaan mennään tekemään se homma! Sitten siitä ei tarvitse sanoa toista kertaa. Tai ehkä kuljetaan silmät auki ja tehdään homma ennen kuin kukaan huomaa, että se kaipaa tekemistä.

No siellä kodissa asuu kaksi ihmistä. Uskon että on raskasta jos on aivan eri siisteystaso, tai tapa toimia tuollaisissa asioissa. Ehkä hän ei vaan muista laittaa niitä takaisin paikoilleen?

Mulle keskittymishäiriöisenä toi on liki mahdotonta. Olen kyllä koettanut laittaa tavarat aina käytön jälkeen paikoilleen, mutta se vaatii niin valtavasti keskittymistä, että en kykene sitten keskittymään oikein mihinkään muuhun ja ihan oikeasti väsyn, jos joudun koko ajan stressaamaan muistanko nyt varmasti kiikuttaa kaikki heti paikoilleen. En oikeastaan voi enää tehdä mitään, jos keskityn kyttäämään onko joka tavara oikeassa paikassa.

En tiedä onko miehelläsi vastaavaa, vai olisiko hän kykenevä, eikä vaan viitsi. Vaikea ajatella että kiusallaan jättäisi tavarat siirtämättä paikoilleen, jos muuten ei ole henkilö, joka tekee kiusaa, eikä noissa mikään suuri työ olisi siirrellä, kun tarvitsisi vain kättä ojentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta nyt hyvä ihminen ainakin se nalkuttaminen, se ei vie teitä mihinkään tässä asiassa!

Itse olen vähän miehesi kaltainen, asiat vain jäävät. Mieheni onneksi jaksaa. Olen yrittänyt tässä _vuosien_ ajan parantaa toimintaani. Välillä menee paremmin ja välillä heikommin. Tää tulee valitettavasti luonteesta ja tottumuksesta tämä käytös. Joo, se ei oikeuta mitään ja siitä on mahdollisuus opetella pois, mutta se vaatii aikaa.

Itselle ainakin toimi hyvänä herättäjänä se, että mies ei kulkenut perässä laittaen asioita paikoilleen vaan kaikki jäi niinkuin ne jätin. Siinä näki konkreettisesti oman toiminnan kun kukaan ei siivonnut sitä silmistä pois. Ja mies teki tätä 2 viikkoa siis putkeen. Loppuvaiheessa kutsui vielä vieraita, joka sai katsomaan vielä toiselta kantilta kodin tilaa. Suosittelen samaa teillekin! Sun pitää nyt vaan jollain tämmösellä todella konkreettisella asialla herätellä miestäsi, antaa aikaa ja kannustaa. Kyllä se siitä lähtee muuttumaan. Ja vielä muistutuksena: nalkutus pois, se ei vaan auta niinkuin varmaan huomaatkin.

En minä mielestäni nalkutakaan vaan sanon asiasta vain yhden kerran siinä kun sanon. Miehen mielestä se yhden kerran sanominen on nalkuttamista. Hänen mielestä nalkuttamista on kaikki asioista yhdenkin kerran huomauttaminen. Vaikka sen sanoisi ystävällisellä äänensävyllä. Ap

Voitaisiinko kaikki kollektiivisesti lakata käyttämästä termiä nalkutus. Nalkuttamisesta valittaminen on tosi passiivis-aggressiivinen tapa lytätä toista parisuhteessa. Miehet etenkin käyttää sitä ihan kaikesta vähänkään negatiivisesta palautteesta mitä nainen antaa. Jotenkin tuntuu että monella on jo valmiiksi se asenne että "naiset nyt vaan nalkuttaa noista pikkujutuista" eli heti jos joutuu jostain sanomaan niin se tulkitaan joko heti nalkutukseksi tai jätetään huomiotta niin kauan että siitä joutuu huomauttamaan uudestaan jolloin se totta kai on sen naisen vika kun koko ajan nalkuttaa. Vaikka sanoisi ystävällisellä äänensävyllä ja on vierähtänyt useampi kuukausi odottaessa että tekeeköhän mies kuten lupasi. Eli kaikki kommunikointi pitäisi olla vain ja ainoastaan positiivisista asioista koska miehen ego ei kestä kritiikkiä. Joka kerta kun joku valittaa toisen nalkuttavan, ajattelen mielessäni että kuinkahan pitkään sitä on jatkunut ja olisikohan tämä miesrukka voinut nostaa p*nsä penkistä ja tehdä jotain (esim. kommunikoida) sen sijaan että vaan voivottelee nalkuttavaa akkaa.

Ehdottomasti samaa mieltä! Jos kotona asuu kaksi aikuista, kodin työt pitäisi jakaa. Jos on sovittu, että tietyt työt kuuluvat miehelle - kuten korjaukset - niin sitten miehen pitäisi kantaa vastuu luvatusta. Mutta sitten osa tekeekin niin, että kun nainen sanoo jonkin paikan olevan rikki, mies sanoo hajamielisesti "joojoo" ja jättää tekemättä. Kun siitä sanoo toisen kerran, se on nalkuttamista. Tai siis jo ensimmäisellä kerralla. Tuttavapiirissä on tapauksia, joissa se tärkeä homma on jäänyt tekemättä vuosiksi. Mutta ei saa sanoa. Se on nalkuttamista. Nalkuttaminen on henkistä väkivaltaa ja syy jopa siihen, että turvautuu fyysiseen väkivaltaan.

Minulla on patenttiratkaisu siihen, ettei tarvitse kuulla nalkuttamista. Kun jokin työ pitää tehdä, ei sanota "joojoo" ja kävellä pois, vaan mennään tekemään se homma! Sitten siitä ei tarvitse sanoa toista kertaa. Tai ehkä kuljetaan silmät auki ja tehdään homma ennen kuin kukaan huomaa, että se kaipaa tekemistä.

Mun faija, mielestään suuri humoristi, jaksoi aina jauhaa muille mun äidistä, miten: "Tää on tää meidän nalkutin", he-he-heee, vaikka ainoa joka meillä nalkutti ja vieläpä taukoamatta, oli faija itse.

Äiti ei sanonut oikein mistään koskaan, vaan faija kulki milloin kenenkin perässä ja nalkuti-nalkuti-nalkuti-nalkutti. Väärin tiskattu, väärin keitetty, väärin kävelty, väärin laitettu kahvit, väärin lakaistu, väärin imuroitu, väärin säädetty sälekaihtimet, väärin seisty, väärin hengitetty (kyllä, hän oikeasti valitti myös tästä, uhmakkaasti hengittämisestä!) ja jotenkin onnistui perheen ulkopuolella nauramaan että naiset nalkuttaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mieheni saa jonkun innon tehdä jotain, vaikkapa nikkaroida, niin lähden alta pois. Ei kukaan jaksa sitä Missäse porakone on? Mihin on laitettu hanskat? Oletko nähnyt mittaa? Laitoin ihan varmasti viimeksi sen vasaran tähän?

Miten voi olla etti koskaan ole poranterät siellä mihin olen ne jättänyt? -jne-kitinää. Kun itse alan tekemään jotain, niin tiedän missä tavarani ovat. Tiedän myös yleensä noin suurinpiirtein missä ovat nuo tavarat joita mies sitetn ihan hermona etsii, mutta en sano mitään, poistun vain ja huikkaan ovelta onnea etsinnöille!

Kuulen joskus kollegan puheluja. Hänellä on mies, toisinaan soittavat myös veli ja isä, ja kaikki soittavat kotoaan kollegalle töihin. Ja jutut ovat juuri tätä: "Missä mun housut on?" "Varmaan siinä minne ne eilen riisuit." "Missä mun avaimet on?" "Katsoitko takin taskusta? Eteisen pöydältä?"  Jne. Jne. Jos joskus tuntuu vähän yksinäiseltä, niin mietin hetken näitä ja olen tosi tyytyväinen, ettei kotona ole miestä, joka kyselee kuin kakara sen sijaan että siellä paikan päällä avaisi silmänsä ja vaivaisi hiukan päätään, jotta löytäisi housunsa, avaimensa, vasaransa, kirjansa, kahvikuppinsa, milloin mitäkin aivan tutusta paikasta eli omasta kodista.

Mä oon nainen, mutta kaikki aina hukassa. Välillä kyselen kavereiltakin, jotka ei oo aikoihin olleet kylässä, että tietäiskö ne missä on mun tavara x ja joskus ne osaa jopa arvata oikein, kun tuntevat mut niin hyvin! Pääkin ois varmaan hukassa, jos ei olis niin hyvin järjestetty asiat maailmassa ettei sitä saa irti.

Täällä sama homma !  Vaatteet pitkin kotia, kaikki muu jää siihen mihin sattuu. Ratkaisu tulee olemaan joko 2 eri asuntoa tai kantapäät vastakkain lopullisesti.  En ole aikuisen miehen äiti enkä kotiapulainen.  Minun ei tarvitse palvella järjestelemällä hänen tavaroitaan koska ne ovat aina hukassa ! Sitten niitä etsitään välillä hirvessä kiireessä !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?

Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.

Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.

Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?

Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.

Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.

Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?

Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.

Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.

Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?

Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.

Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioita

Järjestyksen pitoon on yleensä ihan käytännöllinen syy. Kuten ne keittiön kaapinovet: suojaavat kaapin sisältöä rasvapölyltä. Sohvalle ei jätetä silmälaseja: ne on kohta rikki. Nurkkaan ei jätetä pilkkivehkeitä: ne on pian koiran kuonossa kiinni. Ja niin edelleen, ymmärrät ihan varmasti pointin.

Kerrotko vielä kuinka perustelisit vastakkaisen näkemyksen eli kaapin ovet auki ja pilkkitasurit koiran kuonossa? Korjaisitko sitten mieluummin jäljet kuin kuulisit toiselta asukkaalta kehotuksia hoitaa nuo em asiat kuntoon ennen kuin tulee vahinkoa?