Kun tapaatte uusia ihmisiä, miksi kysytte heti aluksi missä henkilö on töissä?

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut viime aikoina toistuvasti vastailemaan kysymyksiin työstäni. Ole mt-syistä kuntoutustuella ja inhoan tuota kysymystä. Tyydyn sanomaan vain, että:

" En ole tällä hetkellä työelämässä." Ilmaan jää aina roikkumaan jatkokysymys, jota ei yleensä tule, enkä siihen vastaisikaan. Kiusallista.

Miksei tohon voi vastata jotain että "haaveilin aikanaan lakimiehen urasta mutta päädyinkin sosiaalityöntekijäksi. Se on ollutkin kiinnostava uravalinta" tai jotain tuollaista ympäripyöreää. Ei tarvii sanoa ettei just nyt ole työelämässä.

Tai kertoo, että oli 10 vuotta kaupan kassalla ja kypsähti ja otti loparit ja nyt käy tötterströmin kirjekurssilla kosmetonomin tutkintoa, kun naaman pintakäsittely kiinnostaa. Ei ketään kiinnosta missä sä oot töissä, vaan etsii jutun juurta, että mikä sua mahdollisesti elämässä kiinnostaa, jos löytyis joku yhteinen aihe. Että siskontyttökin oli kaupan kassa ja vihasi työtään. Tai rakasti. Whatever.

Ei ihmiset ilkeyttään kysy.

Mä en kysy. Makeilijat kyllä vartissa kertoo mitä ovat ja mistä tulevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut viime aikoina toistuvasti vastailemaan kysymyksiin työstäni. Ole mt-syistä kuntoutustuella ja inhoan tuota kysymystä. Tyydyn sanomaan vain, että:

" En ole tällä hetkellä työelämässä." Ilmaan jää aina roikkumaan jatkokysymys, jota ei yleensä tule, enkä siihen vastaisikaan. Kiusallista.

Miksei tohon voi vastata jotain että "haaveilin aikanaan lakimiehen urasta mutta päädyinkin sosiaalityöntekijäksi. Se on ollutkin kiinnostava uravalinta" tai jotain tuollaista ympäripyöreää. Ei tarvii sanoa ettei just nyt ole työelämässä.

Tai kertoo, että oli 10 vuotta kaupan kassalla ja kypsähti ja otti loparit ja nyt käy tötterströmin kirjekurssilla kosmetonomin tutkintoa, kun naaman pintakäsittely kiinnostaa. Ei ketään kiinnosta missä sä oot töissä, vaan etsii jutun juurta, että mikä sua mahdollisesti elämässä kiinnostaa, jos löytyis joku yhteinen aihe. Että siskontyttökin oli kaupan kassa ja vihasi työtään. Tai rakasti. Whatever.

Ei ihmiset ilkeyttään kysy.

Miksi ihmeessä täytyisi pitää jotain vähäjärkistä löpertelyä ja valehtelua? Tuollainen käytös kuuluu heikon äo:n omaaville ihmisille ja persoonallisuushäiriöisille

Pitäisiköhän tässä ketjussa eritellä ihmiset, joiden kanssa haluaa tutustua ja ne joiden kanssa joutuu olosuhteiden pakosta vähän keskustelemaan? On hyvinkin ymmärrettävää, ettei henkilökohtaisia asioita paljasteta satunnaiselle uudelle tuttavuudelle, mutta jollei kaksi ihmistä, jotka haluavat tutustua voi kertoa henkilökohtaisia toisilleen, niin ehkei kannata edes aloitta tutustumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut viime aikoina toistuvasti vastailemaan kysymyksiin työstäni. Ole mt-syistä kuntoutustuella ja inhoan tuota kysymystä. Tyydyn sanomaan vain, että:

" En ole tällä hetkellä työelämässä." Ilmaan jää aina roikkumaan jatkokysymys, jota ei yleensä tule, enkä siihen vastaisikaan. Kiusallista.

Miksei tohon voi vastata jotain että "haaveilin aikanaan lakimiehen urasta mutta päädyinkin sosiaalityöntekijäksi. Se on ollutkin kiinnostava uravalinta" tai jotain tuollaista ympäripyöreää. Ei tarvii sanoa ettei just nyt ole työelämässä.

Tai kertoo, että oli 10 vuotta kaupan kassalla ja kypsähti ja otti loparit ja nyt käy tötterströmin kirjekurssilla kosmetonomin tutkintoa, kun naaman pintakäsittely kiinnostaa. Ei ketään kiinnosta missä sä oot töissä, vaan etsii jutun juurta, että mikä sua mahdollisesti elämässä kiinnostaa, jos löytyis joku yhteinen aihe. Että siskontyttökin oli kaupan kassa ja vihasi työtään. Tai rakasti. Whatever.

Ei ihmiset ilkeyttään kysy.

En viitsi valehdella, kun kysymyksessä on ihmiset joiden kanssa joudun vastedeskin olemaan tekemisissä.

Hienotunteinen ja fiksu ihminen ei kysele heti toisten töissä käynnistä. Juttelu menee omalla painollaan ja jos toinen itse kertoo ammatistaan jne niin eri asia. Minulla on useita tuttuja, jotka tiedän ulkonäöltä ja ikinä en ole kysynyt töissä käynneistä tms. Ja juttua on riittänyt muutenkin.

Uteliaat ihmiset ja juoruilijat kyselee heti, kartoittavat ja kategorisoivat toista, että mihin asettaa toinen ns. sosiaalisessa hierarkiassa. Kaikki ihmiset jotka kyselevät niin ovat osoittautuneet enemmän tai vähemmän painostaviksi ihmisiksi. En ikinä kysele toisten töistä.

Mieshuorra ja käyn sun siskon luona joka kerta sunnuntaisi, hyvä liksa.

Monelle tuntuu olevan tärkeää lokeroida ihmiset kuulemansa perusteella. Sitten kun piruuttani täräytän sairastaneeni psykoosin ja että en oikein ole toipunut siitä, niin se on mielenkiintoista seurattavaa se kiemurtelu.

Kyllä se työ kertoo todella paljon sinusta plus Ootko ahkera,ymmärrän että sairauden takia toiset eivät ole työelämässä mutta ymmärrys ei heru näille jotka eivät oo vielä löytänyt sitä omaa juttua eikä työnteko kiinnosta..en rupee ikinä ystävystymään heidän kanssaan,he ei tienaa omia rahojaan kun eivät vaan halua

Ihan ymmärrettävää, että kysellään siitä, mihin arkena käyttää 8h päivästään. Jos itse on työelämässä ja töissä näkee vain työssäkäyviä ihmisiä niin voi tässä kuplassa olla vähän ajattelematon. Voisihan sitä kysyä muullakin tavalla. Mutta jos kysyy, että mitä teet arkisin tai vapaa-ajalla niin voihan sekin olla ikävää, jos ei tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Monelle tuntuu olevan tärkeää lokeroida ihmiset kuulemansa perusteella. Sitten kun piruuttani täräytän sairastaneeni psykoosin ja että en oikein ole toipunut siitä, niin se on mielenkiintoista seurattavaa se kiemurtelu.

No varmaan jos ei ole oikein tietoa noista asioista niin voi olla vaikea suhtautua, ei esim. halua sanoa mitään loukkaavaa. Mä vaan sanoisin että ai, no tosi ikävä kuulla ja saattaisin kysyä jotain että oletko ollut tyytyväinen saamaasi hoitoon tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle tuntuu olevan tärkeää lokeroida ihmiset kuulemansa perusteella. Sitten kun piruuttani täräytän sairastaneeni psykoosin ja että en oikein ole toipunut siitä, niin se on mielenkiintoista seurattavaa se kiemurtelu.

No varmaan jos ei ole oikein tietoa noista asioista niin voi olla vaikea suhtautua, ei esim. halua sanoa mitään loukkaavaa. Mä vaan sanoisin että ai, no tosi ikävä kuulla ja saattaisin kysyä jotain että oletko ollut tyytyväinen saamaasi hoitoon tms.

Kokemukseni perusteella harva pystyy tuohon. Yleensä keskustelukumppani ei sano mitään. Tosin sanon noin vain sellaisille ihmisille, joista olen jo itse tehnyt vähemmän mairittelevat päätelmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?

Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.

Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.

Sää on oikein hyvä. Siksihän siitä niin paljon puhutaankin.

Entä mistä puhut, kun sää on käyty läpi?

Mistä sinä sen jälkeen puhut, kun olen vastannut olevani it-alalla?

- eri

"Ollaanko teillä edelleen etätöissä vai jouduitteko konttorille?" "Onko teillä näkynyt nämä viime vuosien isot kriisit? Joillakin taitaa olla vaan työt lisääntyneet?" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?

Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.

Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.

Sää on oikein hyvä. Siksihän siitä niin paljon puhutaankin.

Entä mistä puhut, kun sää on käyty läpi?

Mistä sinä sen jälkeen puhut, kun olen vastannut olevani it-alalla?

- eri

Kysyn erikoistumistasi. Ja sitten itse opettajan pääsen helposti mukaan it-alan opettamisen erityispiirteisiin ja siihen, onko opettajan ajan tasalla. Sen jälkeen keksin lukemattomia it-väittämiä kahdelta aikuiselta pojaltani, ja kysyn mielelläni mielipidettäsi niistä, onko pojat oikeassa.

Eli pitäisi toimia sinulle ilmaisena konsulttina.

Etkä tajuaisi mitään vihjettä siitä, että tästä ei kiinnosta puhua, kun tätä tekee joka päivä työkseen muutenkin.

Kun sen sanoisi sinulle suoraan, pitäisit toista epäkohteliaana.

Ymmärsit väärin. En tarvitse konsulttiapua. Töissä minulla on helppari. Sinun kanssasi vain virittäisin keskustelua, koska suurin osa tykkää puhua omasta asiantuntijuudestaan. Todennäköisesti minua ei voisi vähempää kiinnostaa vastauksesi.

Niin, kyllähän tuostkin voi mielensä pahoittaa.

Kyllä minulle voi sanoa, ettei vapaa ajalla halua puhua töistään. Minä sitten tunnustelen, mitä haluat tehdä vapaa-ajallasi, josko sieltä löytyisi yhteinen puheenaihe.

Jos huomaan, että et halua jutella, niin sitten olen hiljaa. Mutta se ei ole tämän viestiketjun aihe, vaan oletan tilanteen olevan sellainen, että toisen kanssa pitää keskustella.

Ok, eli sinä ymmärtäisit väärin. Minä en tee samoja asioita kuin helppari ja aivan yhtä lailla minä tarvitsen helpparin apua sellaisiin asioihin, joihin minulla ei käyttöoikeudet riitä. Ei aina osaaminenkaan, ei minua kiinnosta joku printterin lisääminen tietokoneeseen.

Tää onkin tosi yleinen harhaluulo, ja siksi en suin surminkaan halua kertoa olevani IT-alalla.

Ei kun sinä haluat nyt vaan loukkaantua.

Ihan jokainen meistä, olimme millä alalla vaan, saamme vastata kömpelöihin keskustelunavauksiin, koska harva meistä on nopeaälyinen sanaseppo ja silti on mukava jutella ihmisten kanssa. Toinen esittää kysymyksen tai väittämän, sinä vastaat ja esität puolestasi kysymyksen. 

Eiköhän tuo opettaja, jolle vastasit, ole puolestaan saanut kuunnella ihmisten koulu- ja opiskelumuistoja vuosien takaa, joilla ei ole mitään tekemistä tämän päivän opetuksen tai hänen opettamansa alan kanssa.

Tätä olen tullut kanssa itse pohtineeksi monta kertaa, että melkein poikkeuksetta tuo on ensimmäinen kysymys, mikä esitetään puolitutulle, vaikka vanhalle koulukaverille.

Itse olin vuosia kotiäitinä ja yllättävän usein tuo kysymys esitettiin tuona aikana.

Toki nytkin kun olen ollut jo vuosia työelämässä, mutta siihen ei samalla tavalla kiinnitä huomioita.

Itseäni ei pahemmin kiinnosta, missä kukin on töissä ja harvemmin tulee asiaa kenrltäkään kysyttyä. Veljeni on ollut yli 10v samassa työpaikassaan ja vasta nyt olen saanut taottua päähäni, mikä on hänen ammattinimikkeensä ja työnkuvansa noin suunnilleen. Toki tiesin, missä on töissä, mutta kaikki muu tieto menikin aina ohi korvien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisessä lähes eniteen kiinnostaa mitä hän tekee työkseen.

Se ja siitä syntyvä keskustelu kertoo heti onko meillä mitään yhteistä, onko hän humanistinen vai tekninen luonne, ihmisläheinen, asiakeskeinen tai yrittäjäpersona ja paljon muuta.

Kysyn aina mitä teet työksesi kun tapaan uuden ihmisen.

Mitä ihmettä sinä noilla tiedoilla teet? Tuletko siihen tulokseen, ettei voisi ystävystyä, jos toisen työminä ei ole sinun mieleen? 

Mulla on kaksi ammattia, mutta toisen jätän aina kertomatta, kun en sitä työtä tee tällä hetkellä. 

Mitä asioita sitä toisesta saa kysyä, jos yrittää tutustua? Tykkääkö hernekeitosta vai kalakeitosta?

Tuohan riippuu ihan siitä, MIKSI yrität tutustua. Mä kirjoitin jo aiemmin, että jos on vaikka työnsä puolesta jossain koulutustilaisuudessa, niin silloin voi hyvin kysyä, missä toinen on töissä. Koska kysymykseen saadun vastauksen perusteella voi arvioida, kannattaako edes tutustua ja tutustumisen tarkoituksenahan tässä tapauksessa on verkostoitua ammatillisesti. Jos taas kyseessä on esim työpaikallesi tullut uusi työntekijä, voi hyvin kertoa vähän yrityksestä, esitellä muut työkaverit, kertoa, keneltä kannattaa kysyä missäkin asiassa neuvoja yms. Kyllä se uusi työntekijä sitten itse esittää ne kysymykset, joihin sillä hetkellä  haluaa sinulta vastauksia. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta oleellista on syy, miksi haluaisi tutustua johonkin. 

- eri - 

Siltä uudelta työkaverilta kystään tietysti missä se oli aikaisemmin töissä eikä mistään kalakeitoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?

Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.

Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.

Sää on oikein hyvä. Siksihän siitä niin paljon puhutaankin.

Entä mistä puhut, kun sää on käyty läpi?

Mistä sinä sen jälkeen puhut, kun olen vastannut olevani it-alalla?

- eri

"Ollaanko teillä edelleen etätöissä vai jouduitteko konttorille?" "Onko teillä näkynyt nämä viime vuosien isot kriisit? Joillakin taitaa olla vaan työt lisääntyneet?" 

Miksi haluat tietää mun työnantajastani tuollaisia asioita? Mitä teet noilla tiedoilla? Jos tarkkoja ollaan, tuo kysymys kriisien näkymisestä saattaa olla jo liikesalaisuus, josta ei edes saa puhua ulkopuolisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisessä lähes eniteen kiinnostaa mitä hän tekee työkseen.

Se ja siitä syntyvä keskustelu kertoo heti onko meillä mitään yhteistä, onko hän humanistinen vai tekninen luonne, ihmisläheinen, asiakeskeinen tai yrittäjäpersona ja paljon muuta.

Kysyn aina mitä teet työksesi kun tapaan uuden ihmisen.

Mitä ihmettä sinä noilla tiedoilla teet? Tuletko siihen tulokseen, ettei voisi ystävystyä, jos toisen työminä ei ole sinun mieleen? 

Mulla on kaksi ammattia, mutta toisen jätän aina kertomatta, kun en sitä työtä tee tällä hetkellä. 

Mitä asioita sitä toisesta saa kysyä, jos yrittää tutustua? Tykkääkö hernekeitosta vai kalakeitosta?

Tuohan riippuu ihan siitä, MIKSI yrität tutustua. Mä kirjoitin jo aiemmin, että jos on vaikka työnsä puolesta jossain koulutustilaisuudessa, niin silloin voi hyvin kysyä, missä toinen on töissä. Koska kysymykseen saadun vastauksen perusteella voi arvioida, kannattaako edes tutustua ja tutustumisen tarkoituksenahan tässä tapauksessa on verkostoitua ammatillisesti. Jos taas kyseessä on esim työpaikallesi tullut uusi työntekijä, voi hyvin kertoa vähän yrityksestä, esitellä muut työkaverit, kertoa, keneltä kannattaa kysyä missäkin asiassa neuvoja yms. Kyllä se uusi työntekijä sitten itse esittää ne kysymykset, joihin sillä hetkellä  haluaa sinulta vastauksia. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta oleellista on syy, miksi haluaisi tutustua johonkin. 

- eri - 

Siltä uudelta työkaverilta kystään tietysti missä se oli aikaisemmin töissä eikä mistään kalakeitoista.

Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän tässä ketjussa eritellä ihmiset, joiden kanssa haluaa tutustua ja ne joiden kanssa joutuu olosuhteiden pakosta vähän keskustelemaan? On hyvinkin ymmärrettävää, ettei henkilökohtaisia asioita paljasteta satunnaiselle uudelle tuttavuudelle, mutta jollei kaksi ihmistä, jotka haluavat tutustua voi kertoa henkilökohtaisia toisilleen, niin ehkei kannata edes aloitta tutustumista.

Mä olen kommenteissani koittanut eritelläkin. On ihan tilanteesta ja tuntemattomasta ihmisestä kiinni, millaisista asioista keskustelee vai keskusteleeko yhtään mistään.