Lue keskustelun säännöt.
On pelkkää itsepetosta väittää etteivätkö lapset muka kärsisi erosta
12.09.2022 |
Se on ihan selvää jokaiselle. Mutta joskus tarvitaan asiantuntija sanomaan ääneen asia, jonka kaikki jo sisimmässään tietävät.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/e96cdc07-dafd-43c0-90eb-62ef4e9b36e5
Kommentit (208)
Kyllä meille lapsille olis tehnyt äidin eron narsistisesta ja psykoottisesta isästä joka pilannut monen ihmisen elämän,tässäpä sitä aikuisena sitten mt ongelmien ja sosiaalisten pelkojen kanssa taistellaan,toinen sisaruksista alkoholisti ja kolmasn työkyvyttömyyseläkkeellä, eli älkääpä väittäkö etteikö joissain tapauksissa se ero nimenomaan ei tekis lapselle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
En allekirjoita MITÄÄN noista omalle tai siskoni kohdalle :D
Vanhemmat erosivat, kun olimme 12v ja 10v. No ehkä tuo "lapsuus loppuu", mutta lähinnä sillä tavalla, että meidän piti alkaa ottaa enemmän vastuuta omista tavaroistamme. Kun oli kaksi kotia, asuimme noin viikko-viikko kummallakin vanhemmalla, piti oppia pitämään huoli, että esim koulutarvikkeet oli aina mukana. Samoin harrastuskamat. Mutta mielestäni tuon ikäisinä sellaista vastuuta on jo hyvä harjoitella.Oletko käynyt psykoterapiassa? Nimittäin monet asiat lapsuudessa on aika syvällä ihmisen sisällä niin, ettei niitä itse tiedosta. Mutta toki, jos olet psykoterapiassa käynyt penkomassa tämän sisimpäsi, eikä viitteitä ole vanhempien eron tuomista oireista löytynyt, niin sulla on ollut hyvä mäihä ja ollut jo valmiiksi turvallinen ja luottavainen ilmapiiri perheessä, joka on jatkunut sen eron jälkeenkin.
Mä olen kyllä käynyt terapiassa, siellä nousee esiin asiat jotka halutaan nostaa. Mulla on traumaattinen lapsuus täynnä menetyksiä. Kukaan terapeutti ei ole tullut kysyneeksi niistä hyvistä asioista. Muistin yhtäkkiä elävästi, miten lapsuudenystävä sanoi, "kaikilla ei voi olla niin mahtavaa äitiä kuin sinulla". Ja muistin, miten totta se oli. Miten tällainen voimamuisto on hautautunut kaiken terapian alle, kertoo siitä terapiasta ihan kaiken.
Kai sen äitisi oli helppo olla "mahtava" kun se myi itseään rahasta. Sillähän ne teidänkin kulut kustannettiin.
Se, että äitisi eläntapa oli tuollainen, on myös suurin syy siihen miksi rakastava isäsi ei jaksanut katsoa sitä pidempään, ja ero tuli.
Mitä hvetin sekoilua tämä sun viestisi on???? Mistä ihmeestä keksit tuollaista sontaa jonkun tuntemattoman viestistä???!!! Eihän tuon ihmisen viesteissä ole mitään viitettä noihin sun sairaisiin väitteisiin!!
Älä rakas ihminen huuda.
Näkeehän aivan selkeästi tuolta rivien välistä. Ei nämä väitteet ole kuitenkaan kaukana suomalaisesta voimaantuneesta totuudesta.
Rauhaa ja rakkautta Sinulle, olet arvokas.
Olet kuvottava. Sun järjettömän ajattelutavan mukaan suurin osa naisista muka myy itseään. Mene oikeasti hoitoon. Mä huudan juuri silloin kun tahdon ja sä olet juuri sellainen jolle pitää huutaa!!! Olet oksettava ihminen. Painu hvettiin rauhasi ja rakkautesi kanssa!!!!
Ihana...
Noinhan ne asia olisivat jos sinä saisit päättää. Eikö?
Taidat olla aikamoinen kissa itsekin. Miten olisi jos tulisin piipahtamaan päiväkahvilla rahapussin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
En allekirjoita MITÄÄN noista omalle tai siskoni kohdalle :D
Vanhemmat erosivat, kun olimme 12v ja 10v. No ehkä tuo "lapsuus loppuu", mutta lähinnä sillä tavalla, että meidän piti alkaa ottaa enemmän vastuuta omista tavaroistamme. Kun oli kaksi kotia, asuimme noin viikko-viikko kummallakin vanhemmalla, piti oppia pitämään huoli, että esim koulutarvikkeet oli aina mukana. Samoin harrastuskamat. Mutta mielestäni tuon ikäisinä sellaista vastuuta on jo hyvä harjoitella.Oletko käynyt psykoterapiassa? Nimittäin monet asiat lapsuudessa on aika syvällä ihmisen sisällä niin, ettei niitä itse tiedosta. Mutta toki, jos olet psykoterapiassa käynyt penkomassa tämän sisimpäsi, eikä viitteitä ole vanhempien eron tuomista oireista löytynyt, niin sulla on ollut hyvä mäihä ja ollut jo valmiiksi turvallinen ja luottavainen ilmapiiri perheessä, joka on jatkunut sen eron jälkeenkin.
Mä olen kyllä käynyt terapiassa, siellä nousee esiin asiat jotka halutaan nostaa. Mulla on traumaattinen lapsuus täynnä menetyksiä. Kukaan terapeutti ei ole tullut kysyneeksi niistä hyvistä asioista. Muistin yhtäkkiä elävästi, miten lapsuudenystävä sanoi, "kaikilla ei voi olla niin mahtavaa äitiä kuin sinulla". Ja muistin, miten totta se oli. Miten tällainen voimamuisto on hautautunut kaiken terapian alle, kertoo siitä terapiasta ihan kaiken.
Kai sen äitisi oli helppo olla "mahtava" kun se myi itseään rahasta. Sillähän ne teidänkin kulut kustannettiin.
Se, että äitisi eläntapa oli tuollainen, on myös suurin syy siihen miksi rakastava isäsi ei jaksanut katsoa sitä pidempään, ja ero tuli.
Mitä hvetin sekoilua tämä sun viestisi on???? Mistä ihmeestä keksit tuollaista sontaa jonkun tuntemattoman viestistä???!!! Eihän tuon ihmisen viesteissä ole mitään viitettä noihin sun sairaisiin väitteisiin!!
Älä rakas ihminen huuda.
Näkeehän aivan selkeästi tuolta rivien välistä. Ei nämä väitteet ole kuitenkaan kaukana suomalaisesta voimaantuneesta totuudesta.
Rauhaa ja rakkautta Sinulle, olet arvokas.
Olet kuvottava. Sun järjettömän ajattelutavan mukaan suurin osa naisista muka myy itseään. Mene oikeasti hoitoon. Mä huudan juuri silloin kun tahdon ja sä olet juuri sellainen jolle pitää huutaa!!! Olet oksettava ihminen. Painu hvettiin rauhasi ja rakkautesi kanssa!!!!
Ihana...
Noinhan ne asia olisivat jos sinä saisit päättää. Eikö?
Taidat olla aikamoinen kissa itsekin. Miten olisi jos tulisin piipahtamaan päiväkahvilla rahapussin kanssa.
En ole mikään h**ra joten pysy hvetin kaukana musta!!! Stanan oksetus!!!! Kai pidät myös omaa äitiäsi h**rana? Olet kyllä todella sairas mieleltäsi ja toivottavasti sulla ei ole yhtäkään lasta jonka elämän pilaat oksettavilla mielipiteilläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on sairasta, että pitäisi väkisin jatkaa suhteessa lasten takia. Itse aloin voimaan henkisesti todella huonosti suhteessa jossa en enää halunnut olla. Ei todellakaan olisi ollut lapsen etu, että olisimme jääneet yhteen. Mä olisin kuollut henkisesti ja sekö on sitten hyvä lapsen kannalta? Puolison kannalta?
Tämä on juuri sitä mistä aloituksessa puhutaan. Henkisesti kuollut ei tarkoita mitään, vaan on merkityksetöntä tunnehöttöpuhetta. Lapselle on tärkeää, että hänen tarpeistaan huolehditaan. Tekeekö sen henkisesti kuollut tai elävä vanhempi, ei ole kovinkaan ratkaisevaa.
Olen eri, mutta aika alhaalla on sun standardit, jos henkisesti huonovointinen vanhempi, joka ei halua elää sitä elämää, mitä elää, on sun mielestä vanhempana parempi, kuin onnellinen, omaa elämäänsä hallitseva vanhempi. Se henkisesti kuollut on jatkuvasti ärtynyt tai vaihtoehtoisesti tuijottaa masentuneena seinää. Ei pysty hyvään vanhemmuuteen. Olen nähnyt todella monta tapausta, ketkä on saaneet positiivisen energiansa takaisin eron jälkeen ja lapsetkin voivat vain paremmin sitten, kun on onnellinen, aktiivinen ja läsnäoleva vanhempi (edes toinen heistä).
Joku oman elämänsä moralisti taas kertoo miten asiat on. Hohhoijjaa.
Itse tekisi niin mieli erota pettävästä ja välinpitämättömästä miehestä, mutta kun ei voi. Talous ja asema menee. Nämä on yleensä muutenkin ilkeitä kun sitä pahaa oloa pitää siirtää eteenpäin. Lapset sitten oirehtii, mutta kunhan vaan saa nostettua itsensä edes jonkun yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on sairasta, että pitäisi väkisin jatkaa suhteessa lasten takia. Itse aloin voimaan henkisesti todella huonosti suhteessa jossa en enää halunnut olla. Ei todellakaan olisi ollut lapsen etu, että olisimme jääneet yhteen. Mä olisin kuollut henkisesti ja sekö on sitten hyvä lapsen kannalta? Puolison kannalta?
Nyt ei puhuttu puolisoiden hyvinvoinnista vaan pelkästään lasten. Teepä ihan ajatusleikki: mitä konkreettista haittaa olisi koitunut lapselle, jos olisit jäänyt hänen isänsä kanssa yhteen?
Lapseni ei ole kärsinyt mitenkään. Hänellä on yhä (on aina ollut ) kaksi vanhempaa. Hän oli eron aikana siinä iässä ettei ottanut asiaa itseensä. Totesi vaan ekana vaihtoilta että on kiva asua kerrostalossakin. Tämä on tosi jännää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on sairasta, että pitäisi väkisin jatkaa suhteessa lasten takia. Itse aloin voimaan henkisesti todella huonosti suhteessa jossa en enää halunnut olla. Ei todellakaan olisi ollut lapsen etu, että olisimme jääneet yhteen. Mä olisin kuollut henkisesti ja sekö on sitten hyvä lapsen kannalta? Puolison kannalta?
Tämä on juuri sitä mistä aloituksessa puhutaan. Henkisesti kuollut ei tarkoita mitään, vaan on merkityksetöntä tunnehöttöpuhetta. Lapselle on tärkeää, että hänen tarpeistaan huolehditaan. Tekeekö sen henkisesti kuollut tai elävä vanhempi, ei ole kovinkaan ratkaisevaa.
Olen eri, mutta aika alhaalla on sun standardit, jos henkisesti huonovointinen vanhempi, joka ei halua elää sitä elämää, mitä elää, on sun mielestä vanhempana parempi, kuin onnellinen, omaa elämäänsä hallitseva vanhempi. Se henkisesti kuollut on jatkuvasti ärtynyt tai vaihtoehtoisesti tuijottaa masentuneena seinää. Ei pysty hyvään vanhemmuuteen. Olen nähnyt todella monta tapausta, ketkä on saaneet positiivisen energiansa takaisin eron jälkeen ja lapsetkin voivat vain paremmin sitten, kun on onnellinen, aktiivinen ja läsnäoleva vanhempi (edes toinen heistä).
Minä taas olen nähnyt todella monta tapausta, jossa ihan tasapainoiset lapset alkavat oirehtia vakavasti kun vanhemmat eroavat eivätkä osaa hoitaa sitä järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
En allekirjoita MITÄÄN noista omalle tai siskoni kohdalle :D
Vanhemmat erosivat, kun olimme 12v ja 10v. No ehkä tuo "lapsuus loppuu", mutta lähinnä sillä tavalla, että meidän piti alkaa ottaa enemmän vastuuta omista tavaroistamme. Kun oli kaksi kotia, asuimme noin viikko-viikko kummallakin vanhemmalla, piti oppia pitämään huoli, että esim koulutarvikkeet oli aina mukana. Samoin harrastuskamat. Mutta mielestäni tuon ikäisinä sellaista vastuuta on jo hyvä harjoitella.Oletko käynyt psykoterapiassa? Nimittäin monet asiat lapsuudessa on aika syvällä ihmisen sisällä niin, ettei niitä itse tiedosta. Mutta toki, jos olet psykoterapiassa käynyt penkomassa tämän sisimpäsi, eikä viitteitä ole vanhempien eron tuomista oireista löytynyt, niin sulla on ollut hyvä mäihä ja ollut jo valmiiksi turvallinen ja luottavainen ilmapiiri perheessä, joka on jatkunut sen eron jälkeenkin.
Mä olen kyllä käynyt terapiassa, siellä nousee esiin asiat jotka halutaan nostaa. Mulla on traumaattinen lapsuus täynnä menetyksiä. Kukaan terapeutti ei ole tullut kysyneeksi niistä hyvistä asioista. Muistin yhtäkkiä elävästi, miten lapsuudenystävä sanoi, "kaikilla ei voi olla niin mahtavaa äitiä kuin sinulla". Ja muistin, miten totta se oli. Miten tällainen voimamuisto on hautautunut kaiken terapian alle, kertoo siitä terapiasta ihan kaiken.
Kai sen äitisi oli helppo olla "mahtava" kun se myi itseään rahasta. Sillähän ne teidänkin kulut kustannettiin.
Se, että äitisi eläntapa oli tuollainen, on myös suurin syy siihen miksi rakastava isäsi ei jaksanut katsoa sitä pidempään, ja ero tuli.
Mitä hvetin sekoilua tämä sun viestisi on???? Mistä ihmeestä keksit tuollaista sontaa jonkun tuntemattoman viestistä???!!! Eihän tuon ihmisen viesteissä ole mitään viitettä noihin sun sairaisiin väitteisiin!!
Älä rakas ihminen huuda.
Näkeehän aivan selkeästi tuolta rivien välistä. Ei nämä väitteet ole kuitenkaan kaukana suomalaisesta voimaantuneesta totuudesta.
Rauhaa ja rakkautta Sinulle, olet arvokas.
Olet kuvottava. Sun järjettömän ajattelutavan mukaan suurin osa naisista muka myy itseään. Mene oikeasti hoitoon. Mä huudan juuri silloin kun tahdon ja sä olet juuri sellainen jolle pitää huutaa!!! Olet oksettava ihminen. Painu hvettiin rauhasi ja rakkautesi kanssa!!!!
Ihana...
Noinhan ne asia olisivat jos sinä saisit päättää. Eikö?
Taidat olla aikamoinen kissa itsekin. Miten olisi jos tulisin piipahtamaan päiväkahvilla rahapussin kanssa.
En ole mikään h**ra joten pysy hvetin kaukana musta!!! Stanan oksetus!!!! Kai pidät myös omaa äitiäsi h**rana? Olet kyllä todella sairas mieleltäsi ja toivottavasti sulla ei ole yhtäkään lasta jonka elämän pilaat oksettavilla mielipiteilläsi.
Anteeksi, et ymmärtänyt viestissäni tärkeää pointtia.
Oliko sinulla sitä kahvia, hörpätään ne pikaisesti ja selitän sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ero itsessään, vaan se miten se hoidetaan ja kuinka paljon lasta tuetaan ja kuunnellaan.
Minun vanhempani erosivat kun olin 11. Sen jälkeen meistä lapsista tuli vallankäyttövälineitä ja heittopusseja joita kumpikaan vanhempi ei halunnut uuteen elämäänsä. Meillä ei ollut "kahta kotia" vaan oli äidin koti ja isän koti joissa molemmissa olimme vieraita ja "vain kyläilemässä".
Mitään negatiivisia tunteita ei saanut näyttää, jos näytti niin se vanhempi jonka ne olisi pitänyt ottaa vastaan alkoi meuhaamaan kuinka "sä olet just yhtä sietämätön ja tahallasi hankala kuin äitisi/isäsi.
Minulla on terapiassa juoksemisesta edelleen voimakas ahdistuneisuushäiriö, inhottava tapa erota nopeasti heti jos ihmissuhteessani tulee konflikti-tilanne. Eräänlainen automaattinen pakorefleksi. Koko nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni olin äärimmäisen pahoinvoiva.
Sisaruksilla ei mene sen paremmin. Toinen on alkoholisoitunut ja syrjäytynyt, toinen tappoi itsensä.
Melkein sanasta sanaan kuin oma elämäni. Tsiisus että kolahti. Voimia kohtalotoverille. <3 Koko teini-ikä ja nuoruus meni jossain sumussa. Keneenkään en luottanut ja itsetuntoa en omannut. Vanhemmat meni uusiin naimisiin ja saivat uusia lapsia, me vanhat lapset ei oltu enää mitään muuta kuin heittopusseja kahden perheen välillä; taakkoja ja riesoja, jotka häiritsi uutta perheidylliä. Äitipuoli toitotti aina sitä, ettei me olla ydinperheeseen kuuluvia jäseniä. Nyt on vaikea tottua siihen, että olen ensimmäistä kertaa 100% perheenjäsen. Äiti ja vaimo. Ja oli tuota samaa, että mitään kapinaa ei saanut teini-iässä näyttää tai uhattiin lastenkodilla/ulosheittämisellä. Isän puolen sukulaiset aina halveksuivat huonoja piirteitäni sanoen, että olen aivan kuin äitini - huonossa mielessä siis.
Tunnen suurta kauhua aina, kun jossain uusperhekuviota hehkutetaan. Toisaalta ehkä jotkut voivat hoitaa sen paremmin kuin minun vanhempani aikanaan hoitivat. Meistä vanhoista lapsista yksi on itsetuhoinen ja toinen on katkaissut välit vanhempiini kokonaan 10 vuotta sitten. Minä rämmin jossain suossa, jossa koitan aina välillä pysyä vahvana ja toisinaan olen vieläkin se sama itsetunnoton ihmisromu, mikä olin joskus 15-vuotiaana. Näennäiset välit on vanhempiini, muttei kovin läheiset, enkä luota heihin ollenkaan.
Ei kaikki uusperhekuviot ole kuin suoraan jostain Disneyn sadusta pahoine äitipuolineen. Kasvoin uusperheessä, joka oli helvetti maan päällä, sisälsi monenlaista väkivaltaa ja minulle kerrottiin jo neljännellä luokalla, miten äittipuoleni on siskonsa kanssa suunnitellut minun sijoittamista toiseen perheeseen. Nykyään olen itse uusperheen bonusäiti ja omista kokemuksistani johtuen teen kaikkeni, että bonuslapsillani on hyvä olla. He kuuluvat perheeseeni ja minä heidän, ovat sanoneet minulle monesti, että eivät halua kutsua äitipuoleksi, koska sillä on niin paha kaiku. Olen kuulemma kuin toinen äiti. Ja meillä on toimiva uusperhe, aikuiset eivät riitele vaan kaikki puhalletaan yhteen hiileen. Meille kaikille lapset ovat kaikista tärkein.
Se on hyvä, että toimitte lasten etu edellä. Niin kuin sanoinkin, monet varmaan toimivat paremmin kuin omat vanhempani toimivat. Mielestäni omat vanhempani menivät puhtaasti oma itsekkyytensä edellä, lasten etu ja tunteet eivät kauheasti kiinnostaneet heitä. Siis erolasten. Me jäätiin ihan syrjään, meidät ikään kuin unohdettiin ja se on se haavoittava kokemus nimenomaan. Sitten sitä vertasi, miten ne uudet lapset olivat rakastetumpia, halutumpia ja ylipäätään kokonaisia perheissään toisin kuin me hylkiölapset. Se on se mikä tuhosi meidän itsetuntoa, ei niinkään itse ero. Kokemuksia on monenlaisia, minun kokemukseni saa karvat pystyyn uusperhe-sanan kuullessani. Joskus ero on välttämätön ja silloin toivoisin, että vanhemmat osaisivat ajatella jatkossakin lasten etua mieluummin kuin omien halujensa tyydyttämistä. Eroamista vältän viimeiseen saakka, jos se minusta on kiinni, mutta sen olen vannonut itselleni, että jos ero joskus tulee, niin en koskaan enää mene uusiin naimisiin ja hanki uusia lapsia. En koskaan halua lapsilleni samaa kokemusta mitä minä sisaruksine koettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on sairasta, että pitäisi väkisin jatkaa suhteessa lasten takia. Itse aloin voimaan henkisesti todella huonosti suhteessa jossa en enää halunnut olla. Ei todellakaan olisi ollut lapsen etu, että olisimme jääneet yhteen. Mä olisin kuollut henkisesti ja sekö on sitten hyvä lapsen kannalta? Puolison kannalta?
Nyt ei puhuttu puolisoiden hyvinvoinnista vaan pelkästään lasten. Teepä ihan ajatusleikki: mitä konkreettista haittaa olisi koitunut lapselle, jos olisit jäänyt hänen isänsä kanssa yhteen?
Henkisesti kuollut ja pahasti masentunut vanhempi joka ei pysty normaaliin arkeen. Todellakin olisi ollut vaikutusta lapsen elämään. Ihan paskapuhetta väittää muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole eroperheestä, mutta vierestä seuranneena tuntuu, lapset saattavat olla tuuliajolla, vaikka ero olisikin hoidettu hyvin.
Omassa tuttavapiirissä se on äiti, joka on ottanut vastuuta lapsista.
Mutta vaikka isäkin olisi ollut läsnäoleva, ja on ollut kahta läsnäolevaa kotia, niin jotenkin on filis, lapset on jotenkin , hmm., ei jotenkin tiedä, missä kotinsa ovat, henkisesti siis.
Omassa tuttavapiirissä isä on saattanut löytää uuden puolison vieläpä suhteellisen nopealla aikataululla ja saanut lisää lapsia uudessa suhteessaan, samoin melko nopealla aikataululla.
Ei ihme, jos lapset ei pysy perässä. Tai tunne entistä kotiaan omakseen.
Puhumattakaan tilanteesta, jossa äiti olisi toiminut samoin, ja hankkinut nopeasti uusperheen ja lapset joutuneet heittopusseiksi kahden kodin välillä.
Mut näissäkin eroperheissä, joissa isä ja äiti tolkun ihmisiä ja ero hoidetaan hyvin; silti jotenkin fiilis, ero ei voi olla vaikuttamatta lapsiin.
Sanotaan, ero voi olla helpotus lapsille, mut ajattelen, läheskään aina ei niin ole, vaikka niin sanottaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
En allekirjoita MITÄÄN noista omalle tai siskoni kohdalle :D
Vanhemmat erosivat, kun olimme 12v ja 10v. No ehkä tuo "lapsuus loppuu", mutta lähinnä sillä tavalla, että meidän piti alkaa ottaa enemmän vastuuta omista tavaroistamme. Kun oli kaksi kotia, asuimme noin viikko-viikko kummallakin vanhemmalla, piti oppia pitämään huoli, että esim koulutarvikkeet oli aina mukana. Samoin harrastuskamat. Mutta mielestäni tuon ikäisinä sellaista vastuuta on jo hyvä harjoitella.Oletko käynyt psykoterapiassa? Nimittäin monet asiat lapsuudessa on aika syvällä ihmisen sisällä niin, ettei niitä itse tiedosta. Mutta toki, jos olet psykoterapiassa käynyt penkomassa tämän sisimpäsi, eikä viitteitä ole vanhempien eron tuomista oireista löytynyt, niin sulla on ollut hyvä mäihä ja ollut jo valmiiksi turvallinen ja luottavainen ilmapiiri perheessä, joka on jatkunut sen eron jälkeenkin.
Mä olen kyllä käynyt terapiassa, siellä nousee esiin asiat jotka halutaan nostaa. Mulla on traumaattinen lapsuus täynnä menetyksiä. Kukaan terapeutti ei ole tullut kysyneeksi niistä hyvistä asioista. Muistin yhtäkkiä elävästi, miten lapsuudenystävä sanoi, "kaikilla ei voi olla niin mahtavaa äitiä kuin sinulla". Ja muistin, miten totta se oli. Miten tällainen voimamuisto on hautautunut kaiken terapian alle, kertoo siitä terapiasta ihan kaiken.
Kai sen äitisi oli helppo olla "mahtava" kun se myi itseään rahasta. Sillähän ne teidänkin kulut kustannettiin.
Se, että äitisi eläntapa oli tuollainen, on myös suurin syy siihen miksi rakastava isäsi ei jaksanut katsoa sitä pidempään, ja ero tuli.
Mitä hvetin sekoilua tämä sun viestisi on???? Mistä ihmeestä keksit tuollaista sontaa jonkun tuntemattoman viestistä???!!! Eihän tuon ihmisen viesteissä ole mitään viitettä noihin sun sairaisiin väitteisiin!!
Älä rakas ihminen huuda.
Näkeehän aivan selkeästi tuolta rivien välistä. Ei nämä väitteet ole kuitenkaan kaukana suomalaisesta voimaantuneesta totuudesta.
Rauhaa ja rakkautta Sinulle, olet arvokas.
Olet kuvottava. Sun järjettömän ajattelutavan mukaan suurin osa naisista muka myy itseään. Mene oikeasti hoitoon. Mä huudan juuri silloin kun tahdon ja sä olet juuri sellainen jolle pitää huutaa!!! Olet oksettava ihminen. Painu hvettiin rauhasi ja rakkautesi kanssa!!!!
Ihana...
Noinhan ne asia olisivat jos sinä saisit päättää. Eikö?
Taidat olla aikamoinen kissa itsekin. Miten olisi jos tulisin piipahtamaan päiväkahvilla rahapussin kanssa.
En ole mikään h**ra joten pysy hvetin kaukana musta!!! Stanan oksetus!!!! Kai pidät myös omaa äitiäsi h**rana? Olet kyllä todella sairas mieleltäsi ja toivottavasti sulla ei ole yhtäkään lasta jonka elämän pilaat oksettavilla mielipiteilläsi.
Anteeksi, et ymmärtänyt viestissäni tärkeää pointtia.
Oliko sinulla sitä kahvia, hörpätään ne pikaisesti ja selitän sitten.
Sun pointti oli naisten h**rittelu. Ei mikään muu. Sun kaltainen oksetus saa luvan pysyä hvetin kaukana musta!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole nähnyt ja kokenut kaikkea. Entä sitten jos isä käyttää lastaan seksuaalisesti hyväkseen, hakkaa ja juo viinaa? Omien vanhempien ero oli minulle hyväksi lapsena, eikä tarvinnut enää kärsiä. Vain isästä jäi traumat.
Joo en olekaan nähnyt. Vanhempani eivät ole eronneet enkä itsekään ole. Kuulostaa siltä että sinun tapauksessasi ero oli suorastaan ainoa mahdollisuus.
Toin vain keskustelunavaukseksi asiantuntijapuheenvuoron, jossa valotetaan erolasten tyypillisiä oireita.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
En allekirjoita MITÄÄN noista omalle tai siskoni kohdalle :D
Vanhemmat erosivat, kun olimme 12v ja 10v. No ehkä tuo "lapsuus loppuu", mutta lähinnä sillä tavalla, että meidän piti alkaa ottaa enemmän vastuuta omista tavaroistamme. Kun oli kaksi kotia, asuimme noin viikko-viikko kummallakin vanhemmalla, piti oppia pitämään huoli, että esim koulutarvikkeet oli aina mukana. Samoin harrastuskamat. Mutta mielestäni tuon ikäisinä sellaista vastuuta on jo hyvä harjoitella.Oletko käynyt psykoterapiassa? Nimittäin monet asiat lapsuudessa on aika syvällä ihmisen sisällä niin, ettei niitä itse tiedosta. Mutta toki, jos olet psykoterapiassa käynyt penkomassa tämän sisimpäsi, eikä viitteitä ole vanhempien eron tuomista oireista löytynyt, niin sulla on ollut hyvä mäihä ja ollut jo valmiiksi turvallinen ja luottavainen ilmapiiri perheessä, joka on jatkunut sen eron jälkeenkin.
Mä olen kyllä käynyt terapiassa, siellä nousee esiin asiat jotka halutaan nostaa. Mulla on traumaattinen lapsuus täynnä menetyksiä. Kukaan terapeutti ei ole tullut kysyneeksi niistä hyvistä asioista. Muistin yhtäkkiä elävästi, miten lapsuudenystävä sanoi, "kaikilla ei voi olla niin mahtavaa äitiä kuin sinulla". Ja muistin, miten totta se oli. Miten tällainen voimamuisto on hautautunut kaiken terapian alle, kertoo siitä terapiasta ihan kaiken.
Kai sen äitisi oli helppo olla "mahtava" kun se myi itseään rahasta. Sillähän ne teidänkin kulut kustannettiin.
Se, että äitisi eläntapa oli tuollainen, on myös suurin syy siihen miksi rakastava isäsi ei jaksanut katsoa sitä pidempään, ja ero tuli.
Mitä hvetin sekoilua tämä sun viestisi on???? Mistä ihmeestä keksit tuollaista sontaa jonkun tuntemattoman viestistä???!!! Eihän tuon ihmisen viesteissä ole mitään viitettä noihin sun sairaisiin väitteisiin!!
Älä rakas ihminen huuda.
Näkeehän aivan selkeästi tuolta rivien välistä. Ei nämä väitteet ole kuitenkaan kaukana suomalaisesta voimaantuneesta totuudesta.
Rauhaa ja rakkautta Sinulle, olet arvokas.
Olet kuvottava. Sun järjettömän ajattelutavan mukaan suurin osa naisista muka myy itseään. Mene oikeasti hoitoon. Mä huudan juuri silloin kun tahdon ja sä olet juuri sellainen jolle pitää huutaa!!! Olet oksettava ihminen. Painu hvettiin rauhasi ja rakkautesi kanssa!!!!
Ihana...
Noinhan ne asia olisivat jos sinä saisit päättää. Eikö?
Taidat olla aikamoinen kissa itsekin. Miten olisi jos tulisin piipahtamaan päiväkahvilla rahapussin kanssa.
Näin oireilee mies jonka äiti on prostituoitu, varmaan Thaimaasta. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ei ole kärsinyt mitenkään. Hänellä on yhä (on aina ollut ) kaksi vanhempaa. Hän oli eron aikana siinä iässä ettei ottanut asiaa itseensä. Totesi vaan ekana vaihtoilta että on kiva asua kerrostalossakin. Tämä on tosi jännää.
Niin ja erosimme yhteisellä päätöksellä. Ei väkivaltaa, pettämistä yms. Ei vaan kestetty toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on sairasta, että pitäisi väkisin jatkaa suhteessa lasten takia. Itse aloin voimaan henkisesti todella huonosti suhteessa jossa en enää halunnut olla. Ei todellakaan olisi ollut lapsen etu, että olisimme jääneet yhteen. Mä olisin kuollut henkisesti ja sekö on sitten hyvä lapsen kannalta? Puolison kannalta?
Nyt ei puhuttu puolisoiden hyvinvoinnista vaan pelkästään lasten. Teepä ihan ajatusleikki: mitä konkreettista haittaa olisi koitunut lapselle, jos olisit jäänyt hänen isänsä kanssa yhteen?
Multa ei kysytty, mutta haluan vastata. Lapset olivat joutuneet seuraamaan järkyttävää riitelyä (olin jo nähnyt 4-vuotiaan kauhistuneet kasvot meidän riitojen aikana). Olin täysin passivoitunut kontrolloivan puolison vuoksi, hän sai minut luopumaan kaikesta tekemisestä, olin fyysisesti huonossa kunnossa ja istuin vain sohvalla. En pitänyt yhteyttä enää ystäviini (ex manipuloi ja häiriköi kaikki ihmissuhteitakin). Se oli ihan hirveää lapsille, käytännössä lapset oli aika oman onnensa nojassa, kun huono parisuhde söi mun resurssit olla hyvä vanhempi.
Eron jälkeen eletään aktiivista elämää lasten kanssa (isällään ovat joka toinen viikonloppu). Tavataan kaveriperheitä, harrastetaan, eletään tasapainoista, normaalia arkea. Vaikka lapset oli pieniä, tuo silloin 4-vuotiaskin ymmärsi, että oli hyvä, että nyt riitely loppui.
Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Vaikka silloin jos toinen vanhempi käyttäytyy julmasti lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on sairasta, että pitäisi väkisin jatkaa suhteessa lasten takia. Itse aloin voimaan henkisesti todella huonosti suhteessa jossa en enää halunnut olla. Ei todellakaan olisi ollut lapsen etu, että olisimme jääneet yhteen. Mä olisin kuollut henkisesti ja sekö on sitten hyvä lapsen kannalta? Puolison kannalta?
Nyt ei puhuttu puolisoiden hyvinvoinnista vaan pelkästään lasten. Teepä ihan ajatusleikki: mitä konkreettista haittaa olisi koitunut lapselle, jos olisit jäänyt hänen isänsä kanssa yhteen?
Henkisesti kuollut ja pahasti masentunut vanhempi joka ei pysty normaaliin arkeen. Todellakin olisi ollut vaikutusta lapsen elämään. Ihan paskapuhetta väittää muuta.
Et vastannut kysymykseeni. Olet luultavasti tyypillinen itsekäs erovanhempi. Kun kysytään mitä haittaa olisi lapselle, vastaat sillä mitä SINULLE olisi käynyt.
Itse asiassa tutkimusten mukaan ei ole.