Lue keskustelun säännöt.
On pelkkää itsepetosta väittää etteivätkö lapset muka kärsisi erosta
12.09.2022 |
Se on ihan selvää jokaiselle. Mutta joskus tarvitaan asiantuntija sanomaan ääneen asia, jonka kaikki jo sisimmässään tietävät.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/e96cdc07-dafd-43c0-90eb-62ef4e9b36e5
Kommentit (208)
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaisesta juoposta eroaminen tekee vain hyvää lapsille.
Tämän lapsena kokeneena olen samaa mieltä.
Voi elämä. Kuule jokainen Eroperhe on erilainen, toisille lapsille vanhempien ero on HELPOTUS!
Itse kuulun tähän ryhmään. Olin 8v, kun vanhempani vihdoin, noin 2 vuoden jatkuvan riitelyn jälkeen erosivat. Isoveljeni oli tuolloin 11v, pikkusiskoni 5v. Isoveli muistaa tietysti eniten noita aikoja, kotona oli todella ankea ilmapiiri ja me lapsetkin oltiin jatkuvasti varuillaan, ettei ärsytetä vanhempia lisää...
No, eron jälkeen muutos vanhempien käytöksessä oli iso! Yhtäkkiä meillä ei ollutkaan enää yhtä, riitaisaa kotia, vaan kaksi onnellista kotia! Vanhemmat jäivät asumaan samaan kaupunkiin, melko lähelle toisiaan, kummankin kotoa oli matkaa kouluumme noin 3km. Arki ei siis meillä lapsilla muutoin muuttunut, asuttiin vain viikko-viikko-systeemillä, tämä oli tuohon aikaan harvinaisempaa, mutta erittäin hyvin toimi meidän perheellä.
Muutaman vuoden päästä kumpikin vanhemmista löysi uuden puolison. Sekin varmasti vaikutti meidän lasten hyvään sopeutumiseen, ettei kumpikaan vanhemmista jäänyt meidän "vanhaan kotiin" asumaan, ja perustanut sinne uutta perhettä. Vaan alkoi selkeä uusi alku, kaikin puolin.
Nykyään ollaan kaikki lapset itsekin perheellisiä, kukaan meistä ei ole eronnut tai eroamassa. Ei mt-ongelmia tai päihdeongelmia. Hyvät välit kaikkiin vanhempiin.
N36
Ero ei ole helppo mutta riitaisa perhe-elämääkään ei ole hyväksi .
90% ongelmalapsista on eroperheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti onkin siinä, ettei etukäteen voi tietää, miten ero vaikuttaa lapsiin. Se on venäläistä rulettia.
Meille osui se luoti. Lapsi masentui, yritti tappaa itsensä. Elinikäinen invaliditeetti.
Tietty voi spekuloida, mistä kaikki johtui, mutta sanotaankin, että ongelmat alkoivat samana vuonna ja vuodenaikana, kun erokin tapahtui. Sitä ennen ei ollut ongelmia.
Lapset kärsivät vielä enemmän toimimattomasta parisuhteesta. On riitaa, mykkäkoulua, mökötystä, huutoa, kiroilua, vihaa, joskus päihdeongelmaa, väkivaltaa, pettämistä, lupausten rikkomista, välinpitämättömyyttä... Ja sitä jatkuu vuosikausia. Luuletko ettei se aiheuta traumoja?
Minä olin onnellinen kun vanhempani vihdoinkin erosivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaisesta juoposta eroaminen tekee vain hyvää lapsille.
Ei sekään tee VAIN hyvää lapsille, vaikka kokonaisuudessa sinne hyvän puolelle tällaisessa tapauksessa jäädäänkin, kyllä se on lapselle aina myös traumaattinen prosessi joutua eroon toisesta vanhemmasta.
Totta kai ne kärsii mutta kun usein se vaihtoehto että eroa ei tule on vielä pahempi. Aina ei vaan ole sitä vaihtoehtoa, että olisi mahdollista palauttaa perhe-elämä tasapainoiseksi ja hyväksi. Vaihtoehto on jatkaminen perhehel vetissä tai ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
En allekirjoita MITÄÄN noista omalle tai siskoni kohdalle :D
Vanhemmat erosivat, kun olimme 12v ja 10v. No ehkä tuo "lapsuus loppuu", mutta lähinnä sillä tavalla, että meidän piti alkaa ottaa enemmän vastuuta omista tavaroistamme. Kun oli kaksi kotia, asuimme noin viikko-viikko kummallakin vanhemmalla, piti oppia pitämään huoli, että esim koulutarvikkeet oli aina mukana. Samoin harrastuskamat. Mutta mielestäni tuon ikäisinä sellaista vastuuta on jo hyvä harjoitella.
Itsepetosta on myös väittää, ettei lapset ole syynä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
En allekirjoita MITÄÄN noista omalle tai siskoni kohdalle :D
Vanhemmat erosivat, kun olimme 12v ja 10v. No ehkä tuo "lapsuus loppuu", mutta lähinnä sillä tavalla, että meidän piti alkaa ottaa enemmän vastuuta omista tavaroistamme. Kun oli kaksi kotia, asuimme noin viikko-viikko kummallakin vanhemmalla, piti oppia pitämään huoli, että esim koulutarvikkeet oli aina mukana. Samoin harrastuskamat. Mutta mielestäni tuon ikäisinä sellaista vastuuta on jo hyvä harjoitella.
Oletko käynyt psykoterapiassa? Nimittäin monet asiat lapsuudessa on aika syvällä ihmisen sisällä niin, ettei niitä itse tiedosta. Mutta toki, jos olet psykoterapiassa käynyt penkomassa tämän sisimpäsi, eikä viitteitä ole vanhempien eron tuomista oireista löytynyt, niin sulla on ollut hyvä mäihä ja ollut jo valmiiksi turvallinen ja luottavainen ilmapiiri perheessä, joka on jatkunut sen eron jälkeenkin.
On itsepetosta kuvitella, etteivät lapset kärsisi teit niin tai näin. Oleellista on kärsiikö jostain enemmän tai vähemmän kuin päinvastaisesta toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
Kaikkia näitä ja pahempaakin voi aiheuttaa myös se, että elää turvattomassa tai pelottavassa ympäristössä aikuisten jatkuvan riitelyn takia. Joskus ero on vaan se parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
Kaikkia näitä ja pahempaakin voi aiheuttaa myös se, että elää turvattomassa tai pelottavassa ympäristössä aikuisten jatkuvan riitelyn takia. Joskus ero on vaan se parempi vaihtoehto.
Ei kai kukaan ole missään väittänyt, ettei ero olisi joissakin tapauksissa parempi vaihtoehto?
Paljon kuitenkin ihmiset eroaa jos on vähänkään parisuhteessa vaikeaa tai tunteet hetkeksi laimenevat: Tällaisessa tapauksessa lapsille voi erosta olla enemmän haittaa, kuin siitä että vanhemmat jatkaa yhdessä, jos ei pariskuntana, niin edes vanhempina.
Minulle ei ikinä kerrottu, että vanhemmat ovat eronneet :D
Luulin olevan ihan normaalia, että isä asuu muualla "töissä".
Ei ero itsessään, vaan se miten se hoidetaan ja kuinka paljon lasta tuetaan ja kuunnellaan.
Minun vanhempani erosivat kun olin 11. Sen jälkeen meistä lapsista tuli vallankäyttövälineitä ja heittopusseja joita kumpikaan vanhempi ei halunnut uuteen elämäänsä. Meillä ei ollut "kahta kotia" vaan oli äidin koti ja isän koti joissa molemmissa olimme vieraita ja "vain kyläilemässä".
Mitään negatiivisia tunteita ei saanut näyttää, jos näytti niin se vanhempi jonka ne olisi pitänyt ottaa vastaan alkoi meuhaamaan kuinka "sä olet just yhtä sietämätön ja tahallasi hankala kuin äitisi/isäsi.
Minulla on terapiassa juoksemisesta edelleen voimakas ahdistuneisuushäiriö, inhottava tapa erota nopeasti heti jos ihmissuhteessani tulee konflikti-tilanne. Eräänlainen automaattinen pakorefleksi. Koko nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni olin äärimmäisen pahoinvoiva.
Sisaruksilla ei mene sen paremmin. Toinen on alkoholisoitunut ja syrjäytynyt, toinen tappoi itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Voi elämä. Kuule jokainen Eroperhe on erilainen, toisille lapsille vanhempien ero on HELPOTUS!
Itse kuulun tähän ryhmään. Olin 8v, kun vanhempani vihdoin, noin 2 vuoden jatkuvan riitelyn jälkeen erosivat. Isoveljeni oli tuolloin 11v, pikkusiskoni 5v. Isoveli muistaa tietysti eniten noita aikoja, kotona oli todella ankea ilmapiiri ja me lapsetkin oltiin jatkuvasti varuillaan, ettei ärsytetä vanhempia lisää...
No, eron jälkeen muutos vanhempien käytöksessä oli iso! Yhtäkkiä meillä ei ollutkaan enää yhtä, riitaisaa kotia, vaan kaksi onnellista kotia! Vanhemmat jäivät asumaan samaan kaupunkiin, melko lähelle toisiaan, kummankin kotoa oli matkaa kouluumme noin 3km. Arki ei siis meillä lapsilla muutoin muuttunut, asuttiin vain viikko-viikko-systeemillä, tämä oli tuohon aikaan harvinaisempaa, mutta erittäin hyvin toimi meidän perheellä.Muutaman vuoden päästä kumpikin vanhemmista löysi uuden puolison. Sekin varmasti vaikutti meidän lasten hyvään sopeutumiseen, ettei kumpikaan vanhemmista jäänyt meidän "vanhaan kotiin" asumaan, ja perustanut sinne uutta perhettä. Vaan alkoi selkeä uusi alku, kaikin puolin.
Nykyään ollaan kaikki lapset itsekin perheellisiä, kukaan meistä ei ole eronnut tai eroamassa. Ei mt-ongelmia tai päihdeongelmia. Hyvät välit kaikkiin vanhempiin.
N36
Totta, on ikävää kuinka kaikki eroperheet yritetään ujuttaa samaan nippuun. Teidän vanhemmat osasi toimia ilmeisen hyvin yhdessä eron jälkeenkin, eikä esimerkik si toinen vanhempi katkeruuttaan putkahtanut ja alkanut mustamaalata toista vanhempaa yrityksenä vieroittaa hänet lapsistaan. Tai tehdä muuta kiusaa. Tätä valitettavasti tapahtuu, jolloin lapset kärsivät. Mutta täytyy sanoa, että näissä tapauksissa ne lapset kärsisivät myös, vaikka vanhemmat pysyisivät väkipakolla yhdessä! Noissa tapauksissa aletaan vain kiinnittää enemmän huomiota lasten hyvinvointiin ja käytökseen sen jälkeen, kun vanhemmat on eronneet! Vaikka lapsella olisi kurja olla myös siinä riitaisassa ydinperheessä. Siihen ei vaan kiinnitetä yhtä paljon huomiota, koska "onhan sillä lapsella turvallinen ydinperhe-idylli".
Osalle lapsista ero on ehdottomasti helpotus! Koska osa vanhemmista osaa erota sivistyneesti, ja juuri noin jäädä asumaan suht lähelle toisiaan, jotta molemmat vanhemmat ovat yhä tasapuolisesti lasten arjessa läsnä.
Useimmin se ero tuottaa lapsille vähemmän tuskaa kuin väkisin yhdessä eläminen riidellen ja toisia huonosti kohdellen.
Väkivaltaisesta juoposta eroaminen tekee vain hyvää lapsille.