Lue keskustelun säännöt.
On pelkkää itsepetosta väittää etteivätkö lapset muka kärsisi erosta
12.09.2022 |
Se on ihan selvää jokaiselle. Mutta joskus tarvitaan asiantuntija sanomaan ääneen asia, jonka kaikki jo sisimmässään tietävät.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/e96cdc07-dafd-43c0-90eb-62ef4e9b36e5
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
En allekirjoita MITÄÄN noista omalle tai siskoni kohdalle :D
Vanhemmat erosivat, kun olimme 12v ja 10v. No ehkä tuo "lapsuus loppuu", mutta lähinnä sillä tavalla, että meidän piti alkaa ottaa enemmän vastuuta omista tavaroistamme. Kun oli kaksi kotia, asuimme noin viikko-viikko kummallakin vanhemmalla, piti oppia pitämään huoli, että esim koulutarvikkeet oli aina mukana. Samoin harrastuskamat. Mutta mielestäni tuon ikäisinä sellaista vastuuta on jo hyvä harjoitella.Oletko käynyt psykoterapiassa? Nimittäin monet asiat lapsuudessa on aika syvällä ihmisen sisällä niin, ettei niitä itse tiedosta. Mutta toki, jos olet psykoterapiassa käynyt penkomassa tämän sisimpäsi, eikä viitteitä ole vanhempien eron tuomista oireista löytynyt, niin sulla on ollut hyvä mäihä ja ollut jo valmiiksi turvallinen ja luottavainen ilmapiiri perheessä, joka on jatkunut sen eron jälkeenkin.
Mä olen kyllä käynyt terapiassa, siellä nousee esiin asiat jotka halutaan nostaa. Mulla on traumaattinen lapsuus täynnä menetyksiä. Kukaan terapeutti ei ole tullut kysyneeksi niistä hyvistä asioista. Muistin yhtäkkiä elävästi, miten lapsuudenystävä sanoi, "kaikilla ei voi olla niin mahtavaa äitiä kuin sinulla". Ja muistin, miten totta se oli. Miten tällainen voimamuisto on hautautunut kaiken terapian alle, kertoo siitä terapiasta ihan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin teini kun mun vanhemmat erosi ja olin helpottunut kun viimein tajusivat erota.
Vierailija kirjoitti:
Voi elämä. Kuule jokainen Eroperhe on erilainen, toisille lapsille vanhempien ero on HELPOTUS!
Itse kuulun tähän ryhmään. Olin 8v, kun vanhempani vihdoin, noin 2 vuoden jatkuvan riitelyn jälkeen erosivat. Isoveljeni oli tuolloin 11v, pikkusiskoni 5v. Isoveli muistaa tietysti eniten noita aikoja, kotona oli todella ankea ilmapiiri ja me lapsetkin oltiin jatkuvasti varuillaan, ettei ärsytetä vanhempia lisää...
No, eron jälkeen muutos vanhempien käytöksessä oli iso! Yhtäkkiä meillä ei ollutkaan enää yhtä, riitaisaa kotia, vaan kaksi onnellista kotia! Vanhemmat jäivät asumaan samaan kaupunkiin, melko lähelle toisiaan, kummankin kotoa oli matkaa kouluumme noin 3km. Arki ei siis meillä lapsilla muutoin muuttunut, asuttiin vain viikko-viikko-systeemillä, tämä oli tuohon aikaan harvinaisempaa, mutta erittäin hyvin toimi meidän perheellä.Muutaman vuoden päästä kumpikin vanhemmista löysi uuden puolison. Sekin varmasti vaikutti meidän lasten hyvään sopeutumiseen, ettei kumpikaan vanhemmista jäänyt meidän "vanhaan kotiin" asumaan, ja perustanut sinne uutta perhettä. Vaan alkoi selkeä uusi alku, kaikin puolin.
Nykyään ollaan kaikki lapset itsekin perheellisiä, kukaan meistä ei ole eronnut tai eroamassa. Ei mt-ongelmia tai päihdeongelmia. Hyvät välit kaikkiin vanhempiin.
N36
Myös minä olen yksi näitä ensimmäisiä viikko-viikko -lapsia. Olen vanhempieni ainoa yhteinen lapsi, ja heidän eronsa ollessani 7-vuotias tuli minulle täysin puskista. Molemmat perustivat uudet perheet varsin pian, 2 vuotta erosta minulla oli jo puolisisarus sekä äidin että isän puolelta. Myös minulla muutos vanhempien käytöksessä oli iso: yhtäkkiä vain uusi puoliso ja uusi lapsi olivat tärkeitä, minä sain usein kuulla olevani hankala, ja minun annettiin ymmärtää että tarpeeni ja aikatauluni sotkivat ikävästi heidän perhe-elämäänsä. Sain todella tuntea nahoissani, etten kuulunut kummankaan vanhempani perheeseen, ja koin ettei minulla ole kotia ollenkaan.
Nykyään en ole äitini kanssa missään tekemisissä, isä soittaa ehkä kerran vuodessa, ja joulukortit lähetämme. Sisaruspuoliini pidän enemmän yhteyttä. Parisuhteeseen en ole itse uskaltautunut koko aikuisikänäni.
N33
Hyvin iso osa lasten ongelmista eron jälkeen juontaa juurensa suoraan siitä miten vanhemmat pystyvät kommunikoimaan keskenään ja hoitamaan lasten asiat eron jälkeen
Okei, meillä oli isot lapset kun erottiin (18, 16, 12 ja 11). Asuttiin eka vuosi niin että vanhemmat vuorotteli yksiössä ja lapset asui perheen vanhassa kodissa pysyvästi. Myöhemmin mä muutin omaan asuntoon alle 1 km päähän vanhasta kodista. Lapset asuu viikko-viikko. Isommat ovat nyttemmin muuttaneet omilleen. Tuo viikko-viikko asuminen on lasten oma päätös ja toive, annettiin heille vapaat kädet valita miten haluavat asua. Vaihdetaan viikkoja tarpeen mukaan ja myös lasten toiveiden mukaan.
Meillä on hyvä keskusteluyhteys eksän kanssa, puhutaan kaikista lasten asioista, kasvatusperiaatteista, rahankäytöstä, rajoista. Meillä on myös yhteneväiset periaatteet lapsiin liittyvissä asioissa. Lapset tietää että me vanhemmat ollaan heitä varten ja aina olemassa. Perheenä ollaan edelleen vahvasti meidän perhe kun ei meillä vanhemmilla kummallakaan ole mitään uusperhekuvioita. Lapset on itse ilmaisseet tyytyväisyyttään siihen että molemmissa kodeissa on mukavaa ja hyvä ilmapiiri, viihtyvät hyvin.
Meillä on tuttavapiirissä malliesimerkkejä kauhueroista ja se oli meillä molemmilla kirkkaana mielessä kun erosta alettiin puhua, että lasten asiat pitää hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
-Ero aiheuttaa lapselle pysviä vaurioita
-kyvyttömyyttä luottaa aikuisena ihmisiin
-opittu tapa erota jos suhteessa pieniäkin hoidettavia ongelmia
-oravanpyörän alku jossa myös lapsenlapset elävät eroperheessä
-masennusta
-matalamman ÄO:n
-paniikkihäiriöitä
-pienemmän palkan
- elämän kestävän ahdistushäiriön
-suurta surua
-itsensä syyttelyä
-huononitsetunnon
-agressiota
-vihaa
-lapsuus loppuu eroon!!!!!!!!!
Miten ihmiselle voisi yhtäkkiä tulla matalempi ÄO vanhempien eron myötä? Miten se yhtäkkiä laskisi? Vanhempien ero ei myöskään kerro yhtään mitään siitä mikä tämän lapsen palkka tulee olemaan tulevaisuudessa. Miten lapsuus muka loppuu?
Ihan älyttömiä väitteitä osa noista eikä todellakaan tule tuollaisia liutaa oireita eroperheiden lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On itsepetosta kuvitella, etteivät lapset kärsisi teit niin tai näin. Oleellista on kärsiikö jostain enemmän tai vähemmän kuin päinvastaisesta toimesta.
Kyllä. Ja yleensä on niin, että lapset kärsisivät vähemmän vanhempien yhdessä pysymisestä kuin erosta, kun taas vanhemmilla se on yleensä toisin päin. Todella moni vaan on valmis vaihtamaan oman pahan olonsa lastensa pahaan oloon.
Jaa. Minä olin 3 kertaa hyvin lähellä tappaa itseni parin vuosikymmenen järkyttävän henkisen väkivallan jälkeen. Olisiko lapsilleni siis ollut parempi että äiti tekee itsemurhan koska avioliitto oli (terapiassa vuosikausia juoksemisesta huolimatta) niin yksinkertaisen epäterveellinen?
Eron jälkeen en ole itseni tappamista kertaakaan miettinyt. Olen iloinen, vapaa ja fokusoitunut. Eksän kanssa on kaikesta huolimatta hyvät välit.
Mutta joo kiitos tästä tiedosta että olisin kuolleena äitinä parempi kuin eronneena äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsepetosta kuvitella, etteivät lapset kärsisi teit niin tai näin. Oleellista on kärsiikö jostain enemmän tai vähemmän kuin päinvastaisesta toimesta.
Kyllä. Ja yleensä on niin, että lapset kärsisivät vähemmän vanhempien yhdessä pysymisestä kuin erosta, kun taas vanhemmilla se on yleensä toisin päin. Todella moni vaan on valmis vaihtamaan oman pahan olonsa lastensa pahaan oloon.
Niin, ei lapset kärsi siitä, ettei vanhemmilla ole seksiä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaisesta juoposta eroaminen tekee vain hyvää lapsille.
Tämän lapsena kokeneena olen samaa mieltä.
Poikkeuksia aina on, mutta kuka sen väkivaltaisen juopon jo otti alunperin ja teki sille vielä lapsen.
Väitätkö että yh-perheessä on keskimäärin parempi kuin ydinperheessä?
Se puoliso on voinut olla alunperin kunnollinen, mutta jotakin on tapahtunut vuosien aikana. Näin kävi tädilleni. Kunnollinen ahkera mies koki suuren taloudellisen tappion, alkoi ryypätä helpottaakseen oloaan ja vähitellen mukaan tuli väkivalta. Lasten ollessa jo teinejä, täti lopulta erosi tästä miehestä.
Ei pidä olettaa, että jokainen juopon kanssa naimisissa oleva on mennyt naimisiin juopon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa, kun en ole eroperheestä. Sen sijaan olen ydinperheestä, jossa ei ikinä puhuttu mistään ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, ahdistuksesta ja masennuksesta teinistä aikuisikään saakka. Jos mulle tulee ero, en pelkää sitä. Uskon, että lapseni pääsee siitä hyvin yli, kun me vanhemmat tuetaan häntä ja keskustellaan kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsepetosta kuvitella, etteivät lapset kärsisi teit niin tai näin. Oleellista on kärsiikö jostain enemmän tai vähemmän kuin päinvastaisesta toimesta.
Kyllä. Ja yleensä on niin, että lapset kärsisivät vähemmän vanhempien yhdessä pysymisestä kuin erosta, kun taas vanhemmilla se on yleensä toisin päin. Todella moni vaan on valmis vaihtamaan oman pahan olonsa lastensa pahaan oloon.
Kyllä lapset kärsivät enemmän riitelevistä vanhemmista kuin eronneista vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin teini kun mun vanhemmat erosi ja olin helpottunut kun viimein tajusivat erota.
Minäkin toivoin varhaisteininä lähes 30 vuotta sitten, että vanhempani eroaisivat, kun kotona oli riitaisaa lamaan liittyvistä rahavaikeuksista johtuen. Tänä päivänä olen ikionnellinen siitä, että he selvittivät ongelmansa ja ovat edelleen yhdessä. Varsinkin omille kouluikäisille lapsilleni on ihanaa, että mummola on ehjä, ja että siellä on vielä äidin lapsuusaikainen huone tavaroineen naureskeltavaksi.
N42
Entä jos isä käyttää lasta/lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen? Alkoholismi, joka täällä jo mainittiin. Tai lasten hakkaaminen? Itse olen nämä kaikki kokenut ja omien vanhempien ero oli minulle helpotus, eikä todellakaan jäänyt traumoja erosta. Vain isäni käytöksestä. Ap ei ole kokenut ja nähnyt kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin teini kun mun vanhemmat erosi ja olin helpottunut kun viimein tajusivat erota.
Minäkin toivoin varhaisteininä lähes 30 vuotta sitten, että vanhempani eroaisivat, kun kotona oli riitaisaa lamaan liittyvistä rahavaikeuksista johtuen. Tänä päivänä olen ikionnellinen siitä, että he selvittivät ongelmansa ja ovat edelleen yhdessä. Varsinkin omille kouluikäisille lapsilleni on ihanaa, että mummola on ehjä, ja että siellä on vielä äidin lapsuusaikainen huone tavaroineen naureskeltavaksi.
N42
Aha. Mä kerroin oman kokemukseni ja edelleen yli 25 vuotta myöhemmin olen samaa mieltä, että hyvä kun erosivat.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minä olin 3 kertaa hyvin lähellä tappaa itseni parin vuosikymmenen järkyttävän henkisen väkivallan jälkeen. Olisiko lapsilleni siis ollut parempi että äiti tekee itsemurhan koska avioliitto oli (terapiassa vuosikausia juoksemisesta huolimatta) niin yksinkertaisen epäterveellinen?
Eron jälkeen en ole itseni tappamista kertaakaan miettinyt. Olen iloinen, vapaa ja fokusoitunut. Eksän kanssa on kaikesta huolimatta hyvät välit.
Mutta joo kiitos tästä tiedosta että olisin kuolleena äitinä parempi kuin eronneena äitinä.
Miksi teit lapsia (siis useamman kuin yhden) henkisesti väkivaltaiselle kusipäälle?
Ap ei ole nähnyt ja kokenut kaikkea. Entä sitten jos isä käyttää lastaan seksuaalisesti hyväkseen, hakkaa ja juo viinaa? Omien vanhempien ero oli minulle hyväksi lapsena, eikä tarvinnut enää kärsiä. Vain isästä jäi traumat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsepetosta kuvitella, etteivät lapset kärsisi teit niin tai näin. Oleellista on kärsiikö jostain enemmän tai vähemmän kuin päinvastaisesta toimesta.
Kyllä. Ja yleensä on niin, että lapset kärsisivät vähemmän vanhempien yhdessä pysymisestä kuin erosta, kun taas vanhemmilla se on yleensä toisin päin. Todella moni vaan on valmis vaihtamaan oman pahan olonsa lastensa pahaan oloon.
Niin, ei lapset kärsi siitä, ettei vanhemmilla ole seksiä.
Eri
TÄMÄ!
On ihan uskomatonta kuinka sokeasti monet vanhemmat, varsinkin äidit, projisoivat omat tunteensa lapsiinsa. Jos vanhempien välillä ei ole hellyyttä, niin ei se lapsia haittaa. Heillehän se on normaalia elämää, jos tilanne on jatkunut pitkään. Lapsia muutenkin kiinnostaa vanhempiensa hyvinvointi huomattavasti vähemmän kuin mitä vanhemmat itse kuvittelevat. Tämän olen voinut todeta työssäni, jossa olen kohdannut ongelmaperheitä. Monet vanhemmat itse huomaamattaan kuormittavat lapsiaan aivan turhaan omilla ongelmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minä olin 3 kertaa hyvin lähellä tappaa itseni parin vuosikymmenen järkyttävän henkisen väkivallan jälkeen. Olisiko lapsilleni siis ollut parempi että äiti tekee itsemurhan koska avioliitto oli (terapiassa vuosikausia juoksemisesta huolimatta) niin yksinkertaisen epäterveellinen?
Eron jälkeen en ole itseni tappamista kertaakaan miettinyt. Olen iloinen, vapaa ja fokusoitunut. Eksän kanssa on kaikesta huolimatta hyvät välit.
Mutta joo kiitos tästä tiedosta että olisin kuolleena äitinä parempi kuin eronneena äitinä.
Miksi teit lapsia (siis useamman kuin yhden) henkisesti väkivaltaiselle kusipäälle?
Ensimmäisen kerran hankin oman asunnon kun esikoinen oli n. 2-vuotias. Sitten kuitenkin päätimme käydä kunnon terapiakierroksen mikäli kuitenkin saataisiin avioliitto toimimaan (näinhän aina neuvotaan). Uskoin että tilanne voi muuttua paremmaksi terapian aikana/jälkeen ja muutin takaisin kotiin. Sitten tuli kuopus.
Ja sitten asiat pahenivat eksponentiaalisesti. Lopullisesti erottiin kun esikoinen oli 9-vuotias.
Lapset kärsii tyhmistä vanhemmista . Oli kyse missä tahansa kokoonpanossa kasvavista lapsista.
Miten lapsuus loppuu eroon?