Lue keskustelun säännöt.
On pelkkää itsepetosta väittää etteivätkö lapset muka kärsisi erosta
12.09.2022 |
Se on ihan selvää jokaiselle. Mutta joskus tarvitaan asiantuntija sanomaan ääneen asia, jonka kaikki jo sisimmässään tietävät.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/e96cdc07-dafd-43c0-90eb-62ef4e9b36e5
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpöä. T. erolapsi joka on erittäin tyytyväinen että elämästä eliminoitunut pois narsistinen alkoholisti, valehteleva todellisuudesta irtautunut narkkari.
Enemmän kärsisin jos eivät olisi eronneet.
Noissa tilanteissa ero on tietysti ok ja lisää lasten hyvinvointia.
Jos syy on se, että vanhemmilla on tylsää, lapsi menettää siinä rauhallisen, ehjän kodin.Mikä tämä on tämä väljähtynyt liitto ja tylsä arki ikuisen nuoruuden kaipuineen mistä kaikki puhuu? Miltä se näyttää ja tuntuu se väljähtynyt liitto kun kaikki tietää, että sellaisesta eroaminen on aivan turhaa?
Meillä ulkoapäin katsottuna oli luultavasti sellainen väljähtynyt liitto. Teinistä saakka yhdessä, neljänkympin korvilla asuimme eri huoneissa niin kuin sisko ja veli: välillä kinastellen, mutta toisiamme sietäen. Mutta mitä ette tiedä, ettekä ymmärrä jos ette itse ole kokeneet, ovat ne vuodet jotka saattoivat tuohon "väljähtyneeseen liittoon". Mun pettymykseni ja lopulta inhoni johtuen syistä, joita en tässä ala avaamaan. Toisen toivo ja yritys päästä lähelle ja minun toistuvat torjunnat. Toisen ensin hätä, sitten pettymys ja musertunut itsetunto kun ei mulle "kelvannut". No mikä avuksi, varmasti teillä on keinotkin tiedossa kuinka sellainen tilanne korjataan, jossa toisen kosketus on vastenmielinen? Vähän rauhoittavia ja haarat auki? Antaa raiskata itsensä? Kyllä minä sen olen ymmärtänyt, että moni elää platonisessa suhteessa "lasten vuoksi". Mutta ei se silloin kerta kaikkiaan onnistu kun toinen rakastaa ja haluaa yhä ja toinen ei. Milläs te sen rakkauden ja halun kaivatte takaisin, jos sitä on jo yrittämästä päästyään yrittänyt niin, että toisen katsekin jo tuntuu velvoittavalta ja tungettelevalta? Vai pakotatte parhaassa iässään elävän kumppaninne elämään rakkaudettomassa liitossa? Kyllä mulla ainakin on jäänyt sydämelle painamaan se minkä ex-kumppanilleni tein, sain sen mönkimään edessäni, vaikka tiesin, ettei tilanne tule mun puolelta muuttumaan. Nyt hänellä on uusi rakastava kumppani ja vähän vaikeaa minun on se nähdä kuinka se meidän teini-ikäistä ainakaan satuttaisi nähdä isänsä onnellisena.
Vähän vaikea auttaa, kun et suostu kertomaan mikä oli syynä tähän tilanteeseen.
Eihän tuo kirjoittaja mitään apua pyytänyt.
Kirjoitus oli hyvä. Eikä se kaipaa mitään syitten kaivelemista. Uteliaat ihmiset vain haluaa tietää. Oikeasti sen kertominen ei vaikuta asiaan mitään, joten mitä siitä.
Minullakin suurin syy eroamiseen oli juuri tuo, että rakkaus oli täysin kadonnut ja tilalle tullut vastenmielisyys koko ihmistä kohtaan. Ja varsinkin tuo, että olisi sitten pitänyt näytellä innostunutta ja rakastunutta. Keneltä se onnistuu? Siinä vain menettää minuutensa, kenties mielenterveytensäkin. Ja sitä olisi pitänyt kestää loppuikänsä?
Ja siihen rakkauden katoamiseen oli syynsä.
Eroon oli muitakin syitä, mutta jos olisin ollut rakastunut häneen tai edes sietänyt häntä, olisin ehkä voinut yrittää. Niitä muita asioita olisi voinut yrittää korjata. Mutta siihen ei enää ollut haluja, koska en nähnyt sellaista päämäärää, mihin olisin tähdännyt. Loppuikä sietämättömän ihmisen kanssa?
Ja ei, älkää nyt alkako vain paasata, että miksi menin hänen kanssaan alun perin. No voin selittää, olin nuori ja tyhmä. Kuvittelin muuta, kuin mitä sitten eteen tuli. Enkä kuvitellut mitään mahdottomuuksia, ihan tavallista elämää vain. Mutta sitäpä minulle ei sitten tullutkaan.
Ja lasta en hänelle voinut jättää, siinä olisin tehnyt kauhean virheen. Eikä hän sitä halunnutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos isä käyttää lasta/lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen? Alkoholismi, joka täällä jo mainittiin. Tai lasten hakkaaminen? Itse olen nämä kaikki kokenut ja omien vanhempien ero oli minulle helpotus, eikä todellakaan jäänyt traumoja erosta. Vain isäni käytöksestä. Ap ei ole kokenut ja nähnyt kaikkea.
No ei se vaimon ja miehen välinen ero silti tarkoita lapset pääsee eroo tuosta hirviöisästä. Tiedän mm. Seuraavanlaisiatapauksia tapauksia. Vanhemmat ovat eronneet toisen puolison väitetyn alkoholiongelman tai väkivaltaisuuden tai insestitaipuksen takia. Silti lapset jatkaa vuorotellen molemmilla vanhemmilla.. Missä pointti? Parantuiko lasten elämä? Vai parantuiko kenties vain vanhempien elämä?
Mitä oikein haet? Nuo on asioita, jotka voidaan välttää, jos ne tunnistetaan. Jos isällä on insestitaipumuksia, silloin lasta ei viedä isälleen. On se silloin ainakin helpommin hoidettavissa, ettei isä pääse lapseen koskemaan. Avioliitossa ollessa se on paljon vaikeampaa.
Jos jo avioero otetaan siksi, että isä on lapsensa hyväksikäyttäjä, niin eiköhän silloin ole niin, että lapsi ei sitä isäänsä tapaa kuin korkeintaan valvotusti.
Väkivaltaiselle ja alkoholisoituneelle isälle ei myöskään lasta ole pakko antaa. Asiat on hoidettava viranomaisten kanssa. Jos lapsen isällä on vain alkoholiongelma, silloin on mahdollista vielä sovitella, miten isä lastaan tapaa. Meillä tehtiin niin, että tapaaminen tapahtui isän vanhempien kotona, mummolassa, ja näin sai lapselle kehittyä hyvä suhde myös isovanhempiinsa. Isällä ei ollut kuin se alkoholiongelma, hän ei ollut väkivaltainen eikä muuten hullu. Hyvin usein hän oli siellä mummolassa koko viikonlopun aivan selvin päin. eli se auttoi häntäkin pysyttelemään kuivilla.
Totta kai on niin, että jos nyt puhutaan isistä, niin vaikea tapaushan se hirviöisä on. Mutta parempi aina niin, että se hirviö ei ole lapsen elämässä ihan joka päivä kumminkaan. Tapaukset on erilaisia ja aina sen mukaan soviteltavissa.
Minun vanhempani erosivat ja päätyivät ystävyyteen ja yhteishuoltajuuteen. Mieheni vanhemmilla taas oli yksinkertaisesti huono parisuhde, mutta he pysyivät yhdessä lasten takia.
Toinen meistä sai todella surkeat eväät aikuisuuden ihmissuhteisiin, enkä se ollut minä. Miehessä näkyi kaikki sama kommunikoimattomuus ja manipulointi mitä hänen vanhempiensa välillä huomasi: vaikka olisi eri mieltä, suu pidetään kiinni. Toisen mieliksi on pakko suorittaa. Käydään kauppaa ja ollaan velkaa toisille arkisista asioista kuten pususta tai imuroinnista. Kompromisseissa yritetään neuvotelle itselle parempia ehtoja. Jos ei halua tehdä kompromissia, voi leikkiä mykkää, ja siten neuvottelu ja sitä kautta koko ongelma hälvenee. Konfliktitilanteessa voittaa se, joka puhuu kovempaa. Jokainen on vastuussa itsestään. Jos on paha mieli, se on pahoinvoivan oma syy ja oma ongelma, joka hänen pitää setviä yksin.
Kaikki terveiden rajojen vetäminen ja avoin keskustelu jäi minun harteille. Ero ei anna huonoa mallia ihmissuhteille. Suhde voi olla hyvä tai huono erosta riippumatta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat kulttuurimme suuria tabuja. Vanhemmuuden syyllisyys, jota peitetään valheellisella itsepetoksella. "Kyllä ne lapset pärjää, hyvin ne pärjää, kun viikko viikon perään vaihtuu koti" - selitellään. Lasten näkemyksiä ei tietenkään edes kysytä. Vanhemmalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sanoa, että pärjää. Vähän sama kuin viime viikkoisessa päiväkotikeskustelussa. Valtaosa niistä vanhemmista, jotka tyrkkäävät lapsensa hoitoon alle vuoden ikäisenä vakuuttaa, että lapsi pärjää ja voi hyvin. Taas kerran, lapsen kokemusta ei edes kysytä. Vanhempi vain päättää, että kyllä hän pärjää. Vaikka kaikki oikeasti sisimmissään tietää sen olevan huonoksi ja on huolissaan lapsestaan. Niin monet aikuiset valehtelevat jopa itselleen. Tämä siis niille, jotka eroavat itsekkäistä ja pinnallisista syistä. Tiedän, että joillekin ero on oikeasti parempi vaihtoehto kuin liitossa jatkaminen (väkivalta, hyväksikäyttö, riippuvuudet yms. yms.) mutta on kyllä niitäkin, jotka eroavat vain, koska eivät ole kasvaneet aikuisiksi ja ajattelevat vain ja ainoastaan itseään. Kivittäkää vain, mutta näitä tapauksia on nähty jo ihan liikaa.
Mitä ne olisi ne muut kuin "itsekkäät ja pinnalliset" syyt erota? Eikö päihdeongelmaan sairastuneen jättäminen ole kuitenkin sekin pohjimmiltaan itsekästä? Jätän sinut, koska en osaa tai halua kanssasi koittaa voittaa addiktiotasi enkä halua elää tai kasvattaa lapsia addiktin kanssa. Välitän enemmän omasta vanhemmuudestani kuin sinun kyvystäsi olla vanhempi lapsillesi. Sama vaikka uskottomuuden kanssa. Eikö se, että omasta hyvinvoinnistaan tahtoo huolehtia ole aina pohjimmiltaan itsekästä. Mutta toisaalta aivan välttämätöntä, jotta itse jaksaa yrittää olla lapsilleen paras mahdollinen vanhempi.
Minusta kukaan ei ulkopuolelta sitä pysty tuomaroimaan mikä se parisuhteessa on, joka ajaa oman hyvinvoinnin vuoksi eroamaan. Toiselle se voi olla suhteen ulkopuoliset suhteet, jotka toista ei taas hetkauta ollenkaan. Toiselle rakkaudenkaipuu, kun toinen taas elää mielellään yksin rakkaudesta lapsiinsa.
täällä joku tivaa mitä konkreettista haittaa on lapselle siitä, että vanhemmat jäävät elämään yhdessä ilman keskinäistä rakkautta. Mitäs konkreettista haittaa siitä on lapselle, jos äiti jää liittoon vieraissa juoksevan isän kanssa? Oletetaan siis, ettei kummassakaan tapauksessa vanhemmat ala itsekkyyttään riitelemään ja myrkyttämään kodin ilmapiiriä, vaan eletään sopuisaa yhteiseloa.
Mitä KONKREETTISTA haittaa on lapselle jos vanhemmat jatkavat liittoa, jossa toinen on uskoton?
Yllätys, että te pellet puolustatte AINA sitä miehen pelleilyä. Eikös isän pitänyt olla perheen pää? Miksi pää ei osaa pitää edes itseään kurissa? Olisko tota sukupuolitaudit, raskauden mahdollisuus aika KONKREETTISIA uhkia? Te akathan olette aina pettävien naisten kimpussa, kerrotte aina miten pettäminen on suurinpiirtein mur*aan verrattava teko.
Noloa kantaa sen nimeä joka suhteessa on kaikista epävakain.
Harvemmin sitä eletään sitä sopuisaa liittoa, jos toinen juoksee vieraissa. Ja miksi sen toisen puolison pitäisi sitä sietää? Sehän se vasta ihmisen itsetuntoa syökin.
Useimmat lapset kärsivät erosta jonkin aikaa, mutta yleensä se menee ohi, kun lapset sopeutuvat muuttuneeseen tilanteeseen ja siitä tulee uusi normaali. Eri asia toki on, jos erosta aiheutuu välillisesti pitkäaikaista haittaa, esim. jos lapsi joutuu muuttamaan johonkin homeasuntoon, mutta silloin on kyseenalaista voiko kärsimisen sanoa johtuvan erosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempien välillä ei ole hellyyttä, niin ei se lapsia haittaa. Heillehän se on normaalia elämää, jos tilanne on jatkunut pitkään. Lapsia muutenkin kiinnostaa vanhempiensa hyvinvointi huomattavasti vähemmän kuin mitä vanhemmat itse kuvittelevat. Tämän olen voinut todeta työssäni, jossa olen kohdannut ongelmaperheitä. Monet vanhemmat itse huomaamattaan kuormittavat lapsiaan aivan turhaan omilla ongelmillaan.
No kyllä sitä lapsena kavereilla käydessä kateellisena seurasi, kun pariskunnat kunnioittivat ja rakastivat toisiaan. Että tällaistako sen kuuluisi olla, vanhemmat oikeasti pitävät ja välittävät toisistaan ja sillä luovat kotiin muillekin lämpimän ilmapiirin. Vieläkin kun tätä muistelen, meinaa itkettää, miksei omassa kodissa voinut olla samanlaista. Ei, siellä oli lämpötila kuin etelämantereella, joutui jatkuvasti kävelemään munankuorilla. Jos vanhemmat eivät silmittömästi riidelleet, osoittivat muuten kaikin elein ja ilmein vihaavansa toisiaan. Mutta silti "lasten takia" ei voinut erota! Me lapset keskenään mietimme jo alle kouluikäisinä, miksi ihmeessä eivät vain eroa, saataisiin mekin elää rauhassa. No, onhan sen näin myöhemmin ymmärtänyt, että sekaisin olivat ihan kumpikin, myös se ns. järkevämmältä vaikuttanut.
Aikuisiän onkin saanut sitten käyttää sen opetteluun, mikä helvetti on normaalia olemista ja eloa, mikä normaalia ihmis- ja parisuhteissa. Tämä se vasta nannaa on, yrittää tässä vaiheessa vääntää omia päähänpinttymiään uuteen uskoon.
Minun lapsuuden kodissa oli samanlaista.
Julkisivua ja sitä lasten-takia-sitä-ja-lasten-takia-tätä vanhempani suorittivat hampaat irvessä.
Maksumiehiksi luonnollisesti jouduimme me sisarukset.
Äiti teki meistä omat terapeuttinsa, niin just me alta kymmenvuotiaathan toki halusimme kuulla kaiken isän huonosta käytöksestä, syrjähypyistä ja lapsuuden traumoista sotaveteraani-isän nyrkkeilysäkkinä.
Isä taas hoiti omaa päätään ottamalla vuorostaan omat lapsensa nyrkkeilysäkeikseen.
Mekin opimme kyllä munankuorilla kävelyn jalon taidon.
Tätä perhe-elämän irvikuvaa kesti siihen asti, että minä ja toinen siskoni olimme teinejä. Tähän mennessä vanhempamme olivst yrittäneet pelastaa liittoaan vielä iltatähdellä, joka sitten jäi ihan pienenä ruman ja riitaisen eron jalkoihin.
Ymmärrän kyllä, että kumpikin vanhemmistani on hyvin rikkinäinen ihminen. Tuskin olisivat parempaan pystyneet, vaikka olisivat halunneet.
Totta myös minun ja sisarusteni kohdalla, että aikuisena on pitänyt opetella elämään. Ihan kaikki aikuisen elämään liittyvä on pitänyt opetella alusta. Se on kova työmaa.
Vanhempiini en ole enää missään yhteyksissä. Opin senkin, että aikuisena voin päättää sen, ketkä elämääni kuuluvat. Vanhempani mellastivat lapsuudessani mielin määrin, aikuisuuteeni heillä ei ole mitään asiaa tulla sekoilemaan.
Kommenttini on vähän ot, mutta ehkä vahvistaa sen ajatuksen, että joskus ero on paras vaihto-ehto. Ja on ihmisiä, joille lapsettomuus voisi olla vieläkin parempi vaihto-ehto.
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaisesta juoposta eroaminen tekee vain hyvää lapsille.
Väkivaltaisen juopon kanssa ei tehdä lapsia.
Paljon riippuu siitä, MIKSI erotaan.
Paljon on niitä mielenterveysongelmaisia nuoria, jotka on eläneet ehjissä perheissä, huom. Eli ei tässä nyt kannata ottaa yksipuolista asennetta. Sillä ei muuta kuin saadaan ihmiset tuntemaan syyllisyyttä ratkaisuistaan, vaikka ne olisi olleet pakon edessä tehtyjäkin.
Minä elin ehjässä perheessä, missä tehtiin kaikki mahdolliset virheet mitä lapsen kasvattamiseen ja hyvään kehitykseen olisi kuulunut, mutta olipahan ehjä lapsuusperhe. Siitä on seurannut pahoja traumoja, jotka on ohjanneet elämääni monta kertaa väärään suuntaan. Vasta myöhemmällä iällä olen pystynyt kunnolla näkemään, mikä on ollut vaikuttimena.