Löysin edellisen elämäni henkilöllisyyden

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän mielestänne sitten tässä maailmassa myös "ensikertalaisia", mistäs me ollaan tultu ketkä ei muisteta mitään entisiä elämiä?

Ei se muistamattomuus mistään ensikertalaisuudesta kerro,

tähän systeemiin kuuluu että aina kun tänne synnytään niin mistään et mitään tiedä, tulee jännempi seikkailu tässä elämäksi kutsutussa kokemuksessa kun ei tiedä liikaa,

suurin osa heistäkin jotka jossain vaiheessa alkavatkin muistaa edellisiä elämiä, niin ovathan hekin olleet niitä muistamattomia jossain vaiheessa.

Itsellä nämä entisen elämän muistot ovat oikeastaan samanlaisia kuin miten muistan esim. asioita kun olin ensimmäisellä luokalla koulussa,

sellaisia välähdyksiä ja pieniä hetkiä, entisen elämän muistot ovat ihan samanlaisia, niistä on vain kulunut pisempi aika, mutta muistoina ja tunteena ne ovat ihan samanlaisia, minä ne asiat koin ja näin ja elin läpi.

Millaisia tuntemuksia tämä asia herättää sinussa, Ap? Koetko henkistä yhteyttä tuohon ihmiseen joka olit?

Todella mielenkiintoinen asia tämä.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia tuntemuksia tämä asia herättää sinussa, Ap? Koetko henkistä yhteyttä tuohon ihmiseen joka olit?

Todella mielenkiintoinen asia tämä.

Tämä on niin tuore asia kun tämä henkilöllisyys nyt vihdoinkin ratkesi, mutta nyt tällä hetkellä on semmoinen tunne kuin joskus kun on unohtanut jonkun nimen eikä saa sitä päähänsä ja sitten yhtäkkiä kun se pulpahtaa mieleen, niin se helpotuksen tunne, mutta nyt se tunne on vain huomattavasti isompi kun olen kuitenkin koko elämäni miettinyt tätä kuviota ja nyt vihdoinkin tiedän. Olen edelleen niin hämmentynyt. Minulla on puhelimessa se entisen kotini kuva ja joka päivä monta kertaa edelleen katson sitä kuvaa ja ajattelen vain, että ei voi olla totta ja hoen sitä välillä täällä ihan ääneen kun se on niin uskomatonta, että minulla on nyt kuva siitä talosta, mitä olen koko elämäni muistellut. Ja kyllä koen yhteyttä siihen mieheen joka ennen olin ja nauroin tässä sille ystävällenikin muutama päivä sitten, että minulla on nyt vähän miehekäs olo. 😄 Olen siis nainen tässä elämässäni.

Ap

Nyt vaan joogamatot esille ja mantrat käyntiin. Jos pyytäisitte nätisti jumaliltanne että ne eivät siirtäisi sielunne hyttyseen/punkkiin/ kyykäärmeesen jne, sitten kun kuolette ja sielunne siirtyy seuraavaan olioon.

Se voi tietysti olla vaikeata tietää mille jumalalle tämä pyyntö pitäisi osoittaa, kun teillä on niin lukuisia niitä. Vinkki; kokeilkaa kaikki.

On kiehtovaa ajatella, että olisi elänyt ennenkin.

Itse koen teeman mielenkiintoiseksi. Esim. Tarinat siitä, kun joku herää koomasta ja puhuukin itselleen vierasta kieltä. Mistä oppinut?

Itselläni ei ole menneistä elämistä muistoja, mutta joidenkin tapaamieni ihmisten kohdalla aina vaan tulee se tunne, että tästä ihmisestä tulee jotenkin tärkeä minulle, ja jotenkin vaan tunnistan heidät. He ovatkin monesti sitten sellaisia, jotka tulevat merkitsemään minulle todella paljon. Eräänkin ihmisen huomasin kun kuulin hänen naurunsa ekan kerran. Se veti minua puoleensa kuin magneetti tietämättä hänestä mitään muuta. Olen miettinyt, että onko kyseessä jokin kohtalo, sieluperhe, mennyt elämä tms.

Vierailija kirjoitti:

Nyt vaan joogamatot esille ja mantrat käyntiin. Jos pyytäisitte nätisti jumaliltanne että ne eivät siirtäisi sielunne hyttyseen/punkkiin/ kyykäärmeesen jne, sitten kun kuolette ja sielunne siirtyy seuraavaan olioon.

Se voi tietysti olla vaikeata tietää mille jumalalle tämä pyyntö pitäisi osoittaa, kun teillä on niin lukuisia niitä. Vinkki; kokeilkaa kaikki.

Minä uskon jälleensyntymiseen, mutta en jumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt alle viisivuotiaana unta että istun punaisessa avoautossa (noin 50-60 luku) ns. pelkääjän paikalla. Ajamme kapeaa  serpentiinitietä alas ja ympärillä on vihreän havumetsän peitossa olevia vuoria/kukkuloita. Tuuli pörröttää hiuksia ja olen äärettömän onnellinen. Kuski on hämärän peitossa mutta on mies ja onnellisuuteni liittyy vahvasti häneen - olen siis nainen. Uni loppuu silmänräpäyksessä ja tulee pimeys - herään siihen ja alan itkeä. Uni jää vahvasti mieleen ja muistan sen nyt vuosikymmeniä myöhemmin - etenkin sen tunteen.

Olen syntynyt 60-luvun lopulla. Meillä ei ollut kotona tv:tä tuolloin ja elokuvissa en noin nuorena ollut käynyt ollenkaan. Mene ja tiedä mutta olen usein pohtinut että mistä olisin ko. maiseman keksinyt kun en sellaista ollut ennen nähnyt.

On hyvin paljon mahdollista, että kuolit auto-onnettomuudessa kun rajkastajasi hurjasteli tehdäkseen sinuun vaikutuksen. Kuolonkolarit on niin yleisiä ja oli 60-luvullakin, että näin on voinut hyvinkin olla.

Näin lapsena unessa roomalaisen tms. Välimeren maan kukkulan. Sinne johti kivetty tie, joka laskeutui alas seetrejä ja havupuita kasvavaan laaksoon.

Seisoin kukkulan huipulla, keskellä kivettyä aukiota. Myös aukion reunoilla kasvoi havupuita. Vasemmalla sijaitsi hieno, yhtä lailla kivinen huvila.

Aurinko paistoi, oli iltapäivä kauan kauan sitten. Oli hyvä ja rauhallinen tunnelma.

Näky kesti vain hetken, ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vaan joogamatot esille ja mantrat käyntiin. Jos pyytäisitte nätisti jumaliltanne että ne eivät siirtäisi sielunne hyttyseen/punkkiin/ kyykäärmeesen jne, sitten kun kuolette ja sielunne siirtyy seuraavaan olioon.

Se voi tietysti olla vaikeata tietää mille jumalalle tämä pyyntö pitäisi osoittaa, kun teillä on niin lukuisia niitä. Vinkki; kokeilkaa kaikki.

Minä uskon jälleensyntymiseen, mutta en jumalaan.

Miten näin? Jos uskot sielunvaellukseen mikä kuuluu Hindulaisuuteen, mihin taas kuuluu lukuisia jumalia. Ristiriitainen kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vaan joogamatot esille ja mantrat käyntiin. Jos pyytäisitte nätisti jumaliltanne että ne eivät siirtäisi sielunne hyttyseen/punkkiin/ kyykäärmeesen jne, sitten kun kuolette ja sielunne siirtyy seuraavaan olioon.

Se voi tietysti olla vaikeata tietää mille jumalalle tämä pyyntö pitäisi osoittaa, kun teillä on niin lukuisia niitä. Vinkki; kokeilkaa kaikki.

Minä uskon jälleensyntymiseen, mutta en jumalaan.

Miten näin? Jos uskot sielunvaellukseen mikä kuuluu Hindulaisuuteen, mihin taas kuuluu lukuisia jumalia. Ristiriitainen kommentti.

Ei jälleensyminen ole minkään uskonnon omaisuutta, kuin ei myöskään ole hengittäminen ja ajattelu.

Vaan entäpä, jos muistot voivatkin periytyä jossain geenin mutkassa? Selittäisikö se näitä kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa ap.n tarinassa se, että muistatko pääsitkö siinä edellisessä elämässä neitsyydestäsi koskaan, kun olit noinkin nuori kuollessasi?

Jos nyt haluat sen tietää, niin en ole varma, mutta sen muistan, että hain jotain vihreämekkoista naista tanssimaan jossain ravintolassa, missä oli pöydissä pöytälamput ja se naisen mekko oli todella kaunis.

Ap

Onko mitään mahdollisuutta, että tuo vihreämekkoinen nainen olisi äitisi? Äitisi, joka on kertoillut sinulle tarinoita isästäsi ja siitä ajasta yleensä, kun olit vielä vauva?

Voiko kyse olla ihmiskunnan yhteisestä muistista, muinaisesta kyvystä jakaa ja siirtää tietoa?

Voiko vieras dna-altistus vaikuttaa ihmiseen näin?

Mielenkiintoisia skenaarioita, jotka ovat tänään huuhaata ja huomenna ehkä tiedettä.

Olen kertonut tämän ennenkin, mutta lapsena näin ilmiselvästi unta kotini entisten asukkaiden esi-isän nuoruudesta, 1800-luvun alun Tampereella.

Hän ei ollut minulle sukua, mutta hänen myöhempi vaimonsa -ja tapaamani ex-asukkaat- olivat, tosin kaukaisia serkkuja. Sitä emme vielä tienneet edes perheeni kesken.

Edes nämä viimeiset jälkeläiset eivät olleet kuulleet tästä miehestä ja hänen elämästään. Selvitin asian itse muutama vuosi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa ap.n tarinassa se, että muistatko pääsitkö siinä edellisessä elämässä neitsyydestäsi koskaan, kun olit noinkin nuori kuollessasi?

Jos nyt haluat sen tietää, niin en ole varma, mutta sen muistan, että hain jotain vihreämekkoista naista tanssimaan jossain ravintolassa, missä oli pöydissä pöytälamput ja se naisen mekko oli todella kaunis.

Ap

Onko mitään mahdollisuutta, että tuo vihreämekkoinen nainen olisi äitisi? Äitisi, joka on kertoillut sinulle tarinoita isästäsi ja siitä ajasta yleensä, kun olit vielä vauva?

En usko, että äitini olisi minulle kertonut tuollaisia tarinoita, tietenkin voi olla mahdollista, että olisi, mutta en usko ja en voi käsittää siltikään, miten olisin voinut kuvitella alle neljävuotiaan silmilläni 60-luvun ravintolan sisustuksen niin pienenä niin todenmukaiseksi jonkun kertomuksen perusteella kun eihän minulla 70-luvun ravintoloistakaan ole mitään käsitystä, vaikka vanhempani lähtivät tansseihin ja kertoivatkin siitä minulle, mutta ei minulla ole aavistustakaan miltä ne niiden tanssiravintolat näytti, mutta tuon 60-luvun ravintolan kyllä muistan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voiko kyse olla ihmiskunnan yhteisestä muistista, muinaisesta kyvystä jakaa ja siirtää tietoa?

Voiko vieras dna-altistus vaikuttaa ihmiseen näin?

Mielenkiintoisia skenaarioita, jotka ovat tänään huuhaata ja huomenna ehkä tiedettä.

Olen kertonut tämän ennenkin, mutta lapsena näin ilmiselvästi unta kotini entisten asukkaiden esi-isän nuoruudesta, 1800-luvun alun Tampereella.

Hän ei ollut minulle sukua, mutta hänen myöhempi vaimonsa -ja tapaamani ex-asukkaat- olivat, tosin kaukaisia serkkuja. Sitä emme vielä tienneet edes perheeni kesken.

Edes nämä viimeiset jälkeläiset eivät olleet kuulleet tästä miehestä ja hänen elämästään. Selvitin asian itse muutama vuosi sitten.

Olen miettinyt samaa joidenkin omien kokemusteni perusteella.

Esim. menneenä kesänä oli hauska kokemus, kun menin huvikseni katsomaan osoitetta, jossa äitini oli asunut vähän aikaa ennen avioitumistaan ja noin kaksi vuotta ennen syntymääni yli 50 vuotta sitten. Osoitteessa oleva talo oli ollut siinä silloinkin. Koko tienpätkä tuntui kotoisalta kuin olisin käynyt siellä aiemmin, vaikka muistaakseni en oikeasti ole ollut siellä koskaan ennen. Tien päättyessä umpikujaan tuli deja vu, että tämähän on kuin yhdessä unessa, josta herättyä ihmettelin, että miksi näin unta sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vaan entäpä, jos muistot voivatkin periytyä jossain geenin mutkassa? Selittäisikö se näitä kokemuksia?

Mutta miten voi olla geenimuistoa, jos kukaan sukulainen ei ole asunut, eikä koskaan käynytkään siellä, mistä muistot on? Minäkin elin entistä elämääni Suomessa samaan aikaan kun tulevat vanhempani eli elämäänsä ulkomailla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vaan joogamatot esille ja mantrat käyntiin. Jos pyytäisitte nätisti jumaliltanne että ne eivät siirtäisi sielunne hyttyseen/punkkiin/ kyykäärmeesen jne, sitten kun kuolette ja sielunne siirtyy seuraavaan olioon.

Se voi tietysti olla vaikeata tietää mille jumalalle tämä pyyntö pitäisi osoittaa, kun teillä on niin lukuisia niitä. Vinkki; kokeilkaa kaikki.

Minä uskon jälleensyntymiseen, mutta en jumalaan.

Millainen on se jumala johon et usko? Käsite jumala voi pitää sisällään vaikka kuinka paljon eri asioita ja vaihtelee aivan tulkitsijasta millaiseksi jumalan mieltää.

Kannattaa olla hyvin varovainen, jos aikoo mennä kertomaan suvulle olevansa jonkun edesmenneen reinkarnaatio. Itse uskon jälleensyntymän mahdollisuuteen, mutta jos joku tulisi minulle väittämään olevansa jonkun rakkaan reinkarnaatio, voisin jopa loukkaantua. Täällä jo olleet rakkaat ovat jotenkin ainutkertaisia, ja joku toisensukupuolinen ventovieras väittämässä olevansa hän, voisi mennä pahalla tavalla tunteisiin.

Ei kannata varmaan tappaa hyttysiä, punkkeja jne. Voihan ne olla edesmenneitä rakkaitanne !

Vierailija kirjoitti:

Huuhaa-juttuja. Jos sinulla olisi oikeasti jotain todisteita edellisestä elämästä, olisit jakanut tietosi jo heti aloituksessa. Huijaat!

Kyllä tämä on aika yleistä. Pienet lapset toisinaan muistavat keitä olivat ja nimensä ja asuinpaikkansa ja nämä henkilöt ovat todella olleet olemassa. Samoin hypnoositilassa ihminen saattaa muistaa useita aiempia henkilöitään, ja ovat sitten löytäneet "itsensä" arkistoista jälkeenpäin.

Ei kaikki ole huuhaata vaikka me ei kaikkea ymmärretäkään.