Löysin edellisen elämäni henkilöllisyyden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Itselläni on myös jonkinlaisia ns. jälleensyntymiskokemuksia tai muistoja edellisestä elämästä. En hirveästi puhu näistä ainakaan omilla kasvoillani, koska ihmiset pitäisivät ihan hulluna, mutta minulle nämä ovat tosia kokemuksia riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat. 

Lapsena puhuin tosi paljon "isoäidistä, joka asuu mökissä", mikä oli erikoista, koska omia isoäitejäni kutsuin mummoksi tai mummiksi. Oma äitini ei tiennyt yhtään, mistä moiset puheet tulevat, mutta kerroin joka päivä tarinoita tuosta isoäidistä ja hän oli ihan oikea henkilö minulle. Olin tähän aikaan noin 4-5v vanha, syntynyt 90-luvun lopulla. Jossain vaiheessa nämä puheet jäivät, mutta muisto tästä "isoäidistä" on selkeä. Muistan sen mökin metsässä, ja nyt aikuisena on muutama muisto mökin sisältä, hämäriä valokuvia seinällä ikkunan vieressä. 

Aikuisena sitten yhtäkkiä ymmärsin, että tuo saattaa olla muisto edellisestä elämästäni, että olisin itse ollut tuo kyseinen isoäiti. Minulla oli aika nuoresta saakka tosi suuri toive tulla itse äidiksi ja hoitaa vauvoja. Hoivasin nuorempia serkkujani kunnes sain sitten itse lapsen noin parikymppisenä. Moni sanoi että olen ns. synnynnäinen äiti, kun hoidin lapsia täysin luontevasti, kuin olisin aina hoitanut. Veikkaan että edellisessä elämässäni minulla oli monia lapsia ja lapsenlapsia, josta tuo "isoäiti" nimi tuleekin. Tunnen myös todella syvää kaipuuta muuttaa johonkin metsämökkiin asumaan, tai vähintään maaseudulle maataloon. 

Minulla on myös erikoinen muisto lapsuudestani, joka on ehkä ollut uni. Unessa muistan olleeni ikään kuin pimeässä tunnelissa, joka liikkuu ikuisesti eteenpäin - jonkinlainen tyhjiö, jossa olen. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tuo on saattanut olla se elämän välinen tila, johon jouduin kun kuolin ja jossa olin ennen kuin synnyin uudelleen. Noin 12-vuotiaana minulla oli myös ns. kehostapoistumiskokemus, jossa näin itseni kävelevän kohti kirkasta valoa, ja sitten näin itseni yhtäältä päin kun nukuin. Kun palasin kehooni, heräsin säpsähtäen siihen tunteeseen, että kaikki raajani olisivat tulessa. 

Nuorempana kirjoitin myös paljon tarinoita pariskunnasta, joista toinen on kuollut nuorena traagisesti. Tuo teema tuntui minulle tosi tärkeältä, ja tunsin aina surua suuresta menetyksestä, vaikkei kukaan läheiseni ollut kuollut. Luulen, että olin edellisessä elämässäni todella rakastunut nuorena johonkin, joka kaatui jatkosodassa. Jälkeenpäin menin ehkä uudelleen naimisiin ja sain lapsia, mutten koskaan tuntenut samanlaista rakkautta enää. 

Mielenkiintoista on se, kuinka joissain kulttuureissa ajatus jälleensyntymästä ja edellisestä elämästä on täysin normaali, mutta täällä meillä pidetään täysin hulluna, kun siitä puhuu. Mikä sitten on totta ja mikä ei, ihmiset eivät ehkä koskaan pysty tietämään. 

Pimeä tunneli voi olla oikean syntymäsi muisto.

Pimeä tunneli voi olla myös se madonreikä fyysisestä elämästä astraalimaailmaan. Pimeistä tunneleistahan puhutaan monissa kuolemanrajakokemuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Itselläni on myös jonkinlaisia ns. jälleensyntymiskokemuksia tai muistoja edellisestä elämästä. En hirveästi puhu näistä ainakaan omilla kasvoillani, koska ihmiset pitäisivät ihan hulluna, mutta minulle nämä ovat tosia kokemuksia riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat. 

Lapsena puhuin tosi paljon "isoäidistä, joka asuu mökissä", mikä oli erikoista, koska omia isoäitejäni kutsuin mummoksi tai mummiksi. Oma äitini ei tiennyt yhtään, mistä moiset puheet tulevat, mutta kerroin joka päivä tarinoita tuosta isoäidistä ja hän oli ihan oikea henkilö minulle. Olin tähän aikaan noin 4-5v vanha, syntynyt 90-luvun lopulla. Jossain vaiheessa nämä puheet jäivät, mutta muisto tästä "isoäidistä" on selkeä. Muistan sen mökin metsässä, ja nyt aikuisena on muutama muisto mökin sisältä, hämäriä valokuvia seinällä ikkunan vieressä. 

Aikuisena sitten yhtäkkiä ymmärsin, että tuo saattaa olla muisto edellisestä elämästäni, että olisin itse ollut tuo kyseinen isoäiti. Minulla oli aika nuoresta saakka tosi suuri toive tulla itse äidiksi ja hoitaa vauvoja. Hoivasin nuorempia serkkujani kunnes sain sitten itse lapsen noin parikymppisenä. Moni sanoi että olen ns. synnynnäinen äiti, kun hoidin lapsia täysin luontevasti, kuin olisin aina hoitanut. Veikkaan että edellisessä elämässäni minulla oli monia lapsia ja lapsenlapsia, josta tuo "isoäiti" nimi tuleekin. Tunnen myös todella syvää kaipuuta muuttaa johonkin metsämökkiin asumaan, tai vähintään maaseudulle maataloon. 

Minulla on myös erikoinen muisto lapsuudestani, joka on ehkä ollut uni. Unessa muistan olleeni ikään kuin pimeässä tunnelissa, joka liikkuu ikuisesti eteenpäin - jonkinlainen tyhjiö, jossa olen. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tuo on saattanut olla se elämän välinen tila, johon jouduin kun kuolin ja jossa olin ennen kuin synnyin uudelleen. Noin 12-vuotiaana minulla oli myös ns. kehostapoistumiskokemus, jossa näin itseni kävelevän kohti kirkasta valoa, ja sitten näin itseni yhtäältä päin kun nukuin. Kun palasin kehooni, heräsin säpsähtäen siihen tunteeseen, että kaikki raajani olisivat tulessa. 

Nuorempana kirjoitin myös paljon tarinoita pariskunnasta, joista toinen on kuollut nuorena traagisesti. Tuo teema tuntui minulle tosi tärkeältä, ja tunsin aina surua suuresta menetyksestä, vaikkei kukaan läheiseni ollut kuollut. Luulen, että olin edellisessä elämässäni todella rakastunut nuorena johonkin, joka kaatui jatkosodassa. Jälkeenpäin menin ehkä uudelleen naimisiin ja sain lapsia, mutten koskaan tuntenut samanlaista rakkautta enää. 

Mielenkiintoista on se, kuinka joissain kulttuureissa ajatus jälleensyntymästä ja edellisestä elämästä on täysin normaali, mutta täällä meillä pidetään täysin hulluna, kun siitä puhuu. Mikä sitten on totta ja mikä ei, ihmiset eivät ehkä koskaan pysty tietämään. 

Pimeä tunneli voi olla oikean syntymäsi muisto.

Pienet lapset muistavat joskus sikiönä kuulemansa musiikin. Koin itse syntymän tuntemuksia, kun rentouduin ensimmäisen synnytyksen käynnistyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Uskon itse jälleen syntymiseen ja karman lakiin. Olen itse myös nähnyt ja kokenut entisiä elämiä. Usein niissä olen monesti ollut mies. Monet uskonnot uskovat jälleensyntymiseen, eikä ole mitään huuhaata. Eikä mitään helvettiä ole edes olemassa, koska silloiset papit väärensivät Raamattua pitääkseen kansan ruodussa ja omassa vallassaan. Raamattua on moni väärentänyt aikojen saatossa, joten sitä pitää lukea hyvin kriittisesti ja monet Jeesuksesta kertovat tarinat ovat liioiteltuja. Elin itse silloin, kun Jeesus eli. Eli voin kertoa, että hän oli naimissa Maria Magleenan kanssa ja heillä oli lapsia, mutta Raamattu poistanut nämä tiedot. Siis miesten toimesta. 

Suhtaudun varovaisen myönteisesti ajatukseen jälleensyntymästä. Kuitenkin nämä tällaiset, että ihmiset väittävät olleensa aiemmassa elämässä kuuluisia ihmisiä tai niin kuin tässä tapauksessa Jeesuksen lähipiiriä, tekevät uskomisesta hankalampaa. Miksi niin moni olisi ollut kuuluisa? Suurin osa meistä on ja - jos jälleensyntymää on olemassa - on ollut ihan tavallisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten sellainen vaihtoehto tullut mieleen, että sinulla on toisen ihmisen muistoja? Jälleensyntymä on puuta ja heinää, näin on todettu jo aikojen alusta alkaen. Elämme lineaalista aikaa, emmenkä palaa tänne. Mutta on olemassa henkimaailma ja siellä on olentoja joilla on valtaa ja ovat voineet istuttaa sinulle jo kuolleen henkilön muistoja. Että näin.

Kumoat jälleensyntymisen ja ehdotat vielä epäuskottavampaa vaihtoehtoa tilalle. Missä logiikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä toivon niin hartaasti, että tämä on totta, eikä jonkin harrastekirjoittajan testaus. Kaipaan elämään vähän magiaa!

Tämä on niin totta kuin voi vaan olla. Tämä ystäväni, joka myös uskoo jälleensyntymiseen, sanoi minulle, että on todella harvinaista löytää entinen elämänsä ja pohdin siinä sitten, että onkohan todella, vai onko niin, että kukaan ei vaan kehtaa kertoa, sillä vastaanotto olisi heti semmoinen, että epäillään lääkitystä.

Ap

On se varmaan harvinaista, mutta ei niin harvinaista kuin luulis.

Minä muistan kanssa edellisestä elämästä paljon, olin todella pieni, alle kouluikäinen kun pohdin aivan valtavasti, että kuka minä olin edellisessä elämässä,

ja silloin 70-luvulla ei tämmösestä puhunut kukaan, eli se oli aivan oma sisäinen vahva tunteeni,

sen tiesin jo silloin että olen tappanut ihmisiä, ja pidän aseista edelleen tässäkin elämässä, vaikka nyt olen nainen.

Ap:n tarinassa kiehtoo tuo nopea uudelleensyntymä, vain pari vuotta,

itsellä on ollut välissä ehkä parikin vuosikymmentä, kun en ole siitä aivan varma että kuolinko sodassa vai elinkö sen jälkeen vielä kauankin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli siis sukunimi tiedossa ja tiesin että olin mies silloin ennen. Muistikuvieni perusteella tulin siihen tulokseen, että olin kuollut vuonna 1968 noin parikymppisenä ja sitten huomasin, että Hesarilla on aikakonepalvelu, missä voi selata vanhoja sanomalehtiä. Kun tiesin, että olin elänyt pääkaupunkiseudulla, niin ajattelin, että kyllä se kuolinilmoitus pitää silloin olla Hesarissa. Kävin joka päivän läpi kunnes sitten törmäsin kuolinilmoitukseen, missä oli se sama sukunimi mitä etsin ja mies oli kuollut 19-vuotiaana ja kaiken lisäksi kuolinilmoituksessa oli myös tuon vainajan osoite. Kun googletin tuon osoitteen, niin eteeni ilmestyi talo, jota olin lapsesta asti muistellut ja olin aivan järkyttynyt, siinä se oli, minun entinen kotini.

Ap

linkkaa se aikakone palvelu

Vierailija kirjoitti:

Täyttä valhetta tämä että Raamatusta olisi "poistettu" joku sielunvaellus osio! Sielunvaellus ja kristinusko eivät voi kuulua yhteen.

Sielunvaellus on ristiriidassa koko kristinuskon perussanoman kanssa !

Joku kirjoitti että miten tiedän että juuri Raamatussa on totuus?

Raamattu on todistanut olevansa totta. Kaikki Raamatun ennusteet ovat toteutuneet tähän päivään asti!

Tyypillinen kehäpäätelmä. Näistä väiteltiin jo 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko minut joskus mestattu tai jotain? Lapsuudenkodissani oli kylpyamme ja aina jos pesin pitkiä hiuksiani niin että olin polvillani ammeen vieressä vain pää ammeen yllä ja kaula reunan yläpuolella, asennosta tuli tunne että kohta kaulani katkaistaan. Tämä oli/on outoa ja karmivaa.

Entiset elämät kiinnostaa vaikken niihin(kään) täysillä usko.

Lapsena/nuorena aikuisena näin usein unta jossa juoksen tiheään kasvavien lehdettömien puunrunkojen välissä tasaisella kuivalla maalla henkeni edestä, joku jahtaa minua, ehkä karhu tai ihminen. En muista varmasti miltä itse siinä näytän tai miten se päättyy, olen varmaan herännyt joka kerta kesken koska se oli niin ahdistavaa. Outoa tästä tekee se että serkkuni jonka kanssa oltiin lapsena tiiviisti tekemisissä ja pitänyt minua lähes sisarenaan, on nähnyt samanlaista unta monet kerrat.

Olen kyllä usein etenkin nuorempana nähnyt unia joissa olen mies ja nyt naisellisena heteronaisena huomaan tietyissä asioissa miehisyyttä josta olen kuullut kommenttia muiltakin.

Olet ehkä katsonut vähän liikaa kauhuleffoja.

Todellisuudessa entiset elämät harvoin ovat mitenkään kovin dramaattisia kuten nykyisetkään eivät ole.

Joku kauhu ei liity näihin asioihin yhtääm.

Kyllä olen katsonut ja lukenut kauhua paljonkin jo nuorena ja tiedän millaisia unettomuuksia ja pelkoja kirjoista ja leffoista voi tulla ja niitä lapsena ollutkin. Nämä ovat olleet kuitenkin erilaisia kokemuksia, vähän kuin muistoja. Ja se että näkee jonkun toisen kanssa toistuvaa samankaltaista unta on erikoista.

Katsomasi leffat yms vahvat tunnekokemukset muokkaavat sitä, mihin kiinnität huomiosi ja mikä tuntuu tutulta. Kauhuleffat ei ole mitenköän järkevä tausta pohtia entisiä elämiä, tai sen puoleen oikein mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Itselläni on myös jonkinlaisia ns. jälleensyntymiskokemuksia tai muistoja edellisestä elämästä. En hirveästi puhu näistä ainakaan omilla kasvoillani, koska ihmiset pitäisivät ihan hulluna, mutta minulle nämä ovat tosia kokemuksia riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat. 

Lapsena puhuin tosi paljon "isoäidistä, joka asuu mökissä", mikä oli erikoista, koska omia isoäitejäni kutsuin mummoksi tai mummiksi. Oma äitini ei tiennyt yhtään, mistä moiset puheet tulevat, mutta kerroin joka päivä tarinoita tuosta isoäidistä ja hän oli ihan oikea henkilö minulle. Olin tähän aikaan noin 4-5v vanha, syntynyt 90-luvun lopulla. Jossain vaiheessa nämä puheet jäivät, mutta muisto tästä "isoäidistä" on selkeä. Muistan sen mökin metsässä, ja nyt aikuisena on muutama muisto mökin sisältä, hämäriä valokuvia seinällä ikkunan vieressä. 

Aikuisena sitten yhtäkkiä ymmärsin, että tuo saattaa olla muisto edellisestä elämästäni, että olisin itse ollut tuo kyseinen isoäiti. Minulla oli aika nuoresta saakka tosi suuri toive tulla itse äidiksi ja hoitaa vauvoja. Hoivasin nuorempia serkkujani kunnes sain sitten itse lapsen noin parikymppisenä. Moni sanoi että olen ns. synnynnäinen äiti, kun hoidin lapsia täysin luontevasti, kuin olisin aina hoitanut. Veikkaan että edellisessä elämässäni minulla oli monia lapsia ja lapsenlapsia, josta tuo "isoäiti" nimi tuleekin. Tunnen myös todella syvää kaipuuta muuttaa johonkin metsämökkiin asumaan, tai vähintään maaseudulle maataloon. 

Minulla on myös erikoinen muisto lapsuudestani, joka on ehkä ollut uni. Unessa muistan olleeni ikään kuin pimeässä tunnelissa, joka liikkuu ikuisesti eteenpäin - jonkinlainen tyhjiö, jossa olen. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tuo on saattanut olla se elämän välinen tila, johon jouduin kun kuolin ja jossa olin ennen kuin synnyin uudelleen. Noin 12-vuotiaana minulla oli myös ns. kehostapoistumiskokemus, jossa näin itseni kävelevän kohti kirkasta valoa, ja sitten näin itseni yhtäältä päin kun nukuin. Kun palasin kehooni, heräsin säpsähtäen siihen tunteeseen, että kaikki raajani olisivat tulessa. 

Nuorempana kirjoitin myös paljon tarinoita pariskunnasta, joista toinen on kuollut nuorena traagisesti. Tuo teema tuntui minulle tosi tärkeältä, ja tunsin aina surua suuresta menetyksestä, vaikkei kukaan läheiseni ollut kuollut. Luulen, että olin edellisessä elämässäni todella rakastunut nuorena johonkin, joka kaatui jatkosodassa. Jälkeenpäin menin ehkä uudelleen naimisiin ja sain lapsia, mutten koskaan tuntenut samanlaista rakkautta enää. 

Mielenkiintoista on se, kuinka joissain kulttuureissa ajatus jälleensyntymästä ja edellisestä elämästä on täysin normaali, mutta täällä meillä pidetään täysin hulluna, kun siitä puhuu. Mikä sitten on totta ja mikä ei, ihmiset eivät ehkä koskaan pysty tietämään. 

Kaikissa saduissa on "isoäiti", joka asuu mökisdä metsän keskellä. Ei koskaan mummo vaan aina isoäiti.

Sulle on luettu esim Punahilkkaa kun oletvoölut pieni. Ei kaikki oudot muistot liity entisiin elämiin. Ihminen unohtaa normaaleja asuayhteyksiä koko ajan ja tuntee "outoa"

Yhteyttä tutun tuntuisiin asioihin.

Älkää keskittykö etsimään niitä muistoja, vue fokuksen tästö elämästä. Ne tulee, jos/kun olet valmis ja ovat ap:n tyylisiä tosi selkeitä juttuja.

Ton isoäiti-jutun ihmettely onvähäm tollaista nuoren korostunutta kiinnostusta itseensä, harmitonta mutta myös turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Huom. uskovaiset. Alkukristityt uskoivat sielunvaellukseen ja jälleensyntymiseen. Se poistettiin kristinuskosta v 553 Konstantinopolissa. Miksi uskotte myöhäisempään uskontoon ettekä siihen mihin uskontonne Jeesuksen ajoilta perustui? Uskotte siis IHMISIIN jotka sen muutti?

Outoa.

Tämä, jos kommentoivat uskovaiset olisivat olleet kouluaikoinaan hereillä, pitäisi heidänkin tietää.

Toisaalta aivopestyt vähän yksinkertaisemmat sielut eivät halua faktatietoa omaksua, koska menisi vissiin pohja pois elämältä?

Olen nähnyt alle viisivuotiaana unta että istun punaisessa avoautossa (noin 50-60 luku) ns. pelkääjän paikalla. Ajamme kapeaa  serpentiinitietä alas ja ympärillä on vihreän havumetsän peitossa olevia vuoria/kukkuloita. Tuuli pörröttää hiuksia ja olen äärettömän onnellinen. Kuski on hämärän peitossa mutta on mies ja onnellisuuteni liittyy vahvasti häneen - olen siis nainen. Uni loppuu silmänräpäyksessä ja tulee pimeys - herään siihen ja alan itkeä. Uni jää vahvasti mieleen ja muistan sen nyt vuosikymmeniä myöhemmin - etenkin sen tunteen.

Olen syntynyt 60-luvun lopulla. Meillä ei ollut kotona tv:tä tuolloin ja elokuvissa en noin nuorena ollut käynyt ollenkaan. Mene ja tiedä mutta olen usein pohtinut että mistä olisin ko. maiseman keksinyt kun en sellaista ollut ennen nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Nämä " entiset elämät" kokemukset ovat paholaisen ( saatanan) harhautus.

Puhuuko saatana silloin, kun pieni lapsi kertoo tarkkoja muistoja entisestä elämästään?

Onko teidän mielestänne sitten tässä maailmassa myös "ensikertalaisia", mistäs me ollaan tultu ketkä ei muisteta mitään entisiä elämiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä " entiset elämät" kokemukset ovat paholaisen ( saatanan) harhautus.

Puhuuko saatana silloin, kun pieni lapsi kertoo tarkkoja muistoja entisestä elämästään?

Kyllä. Saatana puhuu kenelle tahansa. Saatana ja hänen " armeijansa," haluaa viedä ihmisiä kadotukseen.

Armeijalla tarkoitan demonit.

On se kumma, kun mistään tämäntyylisestä aiheesta ei voi palstalla keskustella ilman, että paikalle pölähtää joukko kristinuskoisia tuputtamaan ja häiriköimään. Mutta se vain vahvistaa minun ja monen muunkin päätöstä valita toinen polku. Ette "pelasta" ketään käännytystyöllänne, eikä ihmistä edes tarvitse pelastaa...

Aivan mielenvikaisia ja erittäin vastenmielisiä, rajattomia tyyppejä nuo "uskovaiset".

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän mielestänne sitten tässä maailmassa myös "ensikertalaisia", mistäs me ollaan tultu ketkä ei muisteta mitään entisiä elämiä?

Ehkä meidän kaikkien ei ole tarkoitus muistaa, syystä tai toisesta. On tärkeämpää keskittyä tähän elämään. Uskon itse vahvasti entisiin elämiin, mutta en muista omiani. Tai kuka tietää olenko nähnyt unessa, onhan mulla tosi vilkas unimailma missä on erikoisia tapahtumia, henkilöitä ja paikkoja joka yö. Tää on ollut tosi kiehtova keskustelu! :)

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä sitä että meillä uskovaisilla kristityillä ei ole mitään tällaisia " entinen elämä" kokemuksia.

Yksi uskovainen kertoi kerran että ennen kun tuli uskoon, hän koki että oli elänyt ennen. Heti kun otti Jeesuksen vastaan, kaikki tällainen hävisi.

Itse olen ollut uskovainen vain puolitoista vuotta ( Jumala pelasti minut kriisitilanteessa). En kyllä ennen uskoontuloani myöskään tuntenut mitään entiseen elämään viittaavaa. Ei minkäänlaista, ja ikää on jo 52 v.

Kyllä uskovaisilla saattaa tällaisia kokemuksia olla, eivät vaan rohkene seurakunnassa puhua niistä, kun tuomittaisiin saatananpalvojiksi.

Vierailija kirjoitti:

Höpön pöpön. Ei edellisiä elämiä ole. Hindulaista valeoppia.

Tiedoksi että alun perin raamatussa kerrottiin jälleensyntymästä. Ne varmaan poistettiin sen vuoksi, että papit eivät voineet kontrolloida ihmisiä, jotka tiesivät syntyvänsä kohta kuolemansa jälkeen uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpön pöpön. Ei edellisiä elämiä ole. Hindulaista valeoppia.

Tiedoksi että alun perin raamatussa kerrottiin jälleensyntymästä. Ne varmaan poistettiin sen vuoksi, että papit eivät voineet kontrolloida ihmisiä, jotka tiesivät syntyvänsä kohta kuolemansa jälkeen uudelleen.

Ei ole totta että olisi lukenut Raamatussa näin. Kristinuskon mukaan ihmisen sielu tuomitaan ja päättyy joko Taivaaseen tai kadotukseen ( helvettiin). Nämä paikat ovat ikuisia. Jeesus kuoli syntiemme puolesta, häneen turvautuvat saavat ikuisen elämän taivaassa. Jumala on luonut kaiken, aivan kaiken. Jumala luo koko ajan uusia asioita. Jumala luo joka ihmiselle yksilöllisen, uniikin sielun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpön pöpön. Ei edellisiä elämiä ole. Hindulaista valeoppia.

Tiedoksi että alun perin raamatussa kerrottiin jälleensyntymästä. Ne varmaan poistettiin sen vuoksi, että papit eivät voineet kontrolloida ihmisiä, jotka tiesivät syntyvänsä kohta kuolemansa jälkeen uudelleen.

Ei ole totta että olisi lukenut Raamatussa näin. Kristinuskon mukaan ihmisen sielu tuomitaan ja päättyy joko Taivaaseen tai kadotukseen ( helvettiin). Nämä paikat ovat ikuisia. Jeesus kuoli syntiemme puolesta, häneen turvautuvat saavat ikuisen elämän taivaassa. Jumala on luonut kaiken, aivan kaiken. Jumala luo koko ajan uusia asioita. Jumala luo joka ihmiselle yksilöllisen, uniikin sielun.

Kysyppäs sun papilta mitä niille pappiskoulussa opetettiin, siellä on aika syventäviä raamatun historiaan meneviä kursseja, arvelisin.