Löysin edellisen elämäni henkilöllisyyden

Uudelleensyntymässä sielulla kestää se noin 9-10kk palautumiseen ja omansa aika nollaukseen. Uusi hedelmöitys ja uusi elämä.

Joka päivä vaihdamme vaatteet: otamme likaiset vaatteet pois ja puemme puhtaat päälle. Kun vaatteet kuluvat loppuun, emme pue niitä uudelleen. Aineellisessa maailmassa jiva vaihtaa kehoja aivan kuten keho vaihtaa vaatteita. Kun ruumis vanhenee tai tuhoutuu sairauden vuoksi, sielu jättää sen ja hankkii uuden. Yksi kerrallaan se vaihtaa kehoa syntymän ja kuoleman aaltojen myötä. Jiva ei koskaan häviä ruumiin kuoleman myötä. Se on ikuinen, tuhoutumaton, aktiivinen ja tietoisuuden täyttämä.

https://listafriikki.com/oudoimmat/jalleensyntyminen-10-tarinaa/

¨On ihmisiä, jotka muistavat menneitä elämiä vielä aikuisenakin, mutta heitä on vain vähän, siis  hyvin vähän.  Joskus jopa katkelmia menneistä elämistä ilmestyy uniin, joskus hyvin yksityiskohtaisesti.

Jos olemme eläneet monta elämää, miksi emme voi muistaa, keitä olimme ja mitä teimme?

Itse asiassa muisti ei petä meitä ainoastaan menneiden elämien kohdalla. Emme useinkaan muista, mitä tässä elämässä tapahtui: emme muista yksinkertaisimpia tietoja (esimerkiksi  salasanoja), meillä kestää kauan oppia. Tämä viittaa siihen, että kannattaa luottaa mieluummin sisäiseen alitajuiseen kokemukseen kuin muistiin. Menneiden elämien muistamisella olisi kielteisiä seurauksia. Karman lain mukaan vihollisemme saattaa syntyä poikanamme, ja tässä elämässä meidän on maksettava hänelle rakkaudella. Joten "muista vähemmän, nuku paremmin".

Lapset muistavat usein menneitä elämiä kolmen tai jopa viiden vuoden ikään asti.

Vierailija kirjoitti:

Lapset muistavat usein menneitä elämiä kolmen tai jopa viiden vuoden ikään asti.

Vanhemmat pitävät tätä lasten mielikuvituksen tuotteena.

Kristinusko perustui alun perin jälleensyntymiseen. Jeesuksen ensimmäiset seuraajat tiesivät sielun jälleensyntymisestä, ja samat katarit sanoivat, ettei helvettiä ollut olemassa, vaan että helvetti oli jatkuva uudestisyntyminen uuteen ruumiiseen. Ja jopa pääuskonto, jonka arkkitehti Paavali rakensi, perustui jälleensyntymisen ajatukselle, koska Paavali itse kuului luokkaan, jossa tämä ajatus hyväksyttiin. Ennen kristinuskoa hän oli fariseus, joka vain tunnusti jälleensyntymistä.

Kaikki profeetat puhuivat jälleensyntymisestä, kristityt ja ensimmäiset muslimit tiesivät siitä. 500 vuotta Jeesuksen Kristuksen lähdön jälkeen reinkarnaatio kiellettiin virallisesti. Se tuli tielle, koska se oli epämukava ilmiö, joka vaati selityksiä, yksityiskohtia, tarinoita siitä, miten se tapahtui. Papit eivät yksinkertaisesti halunneet ihmisten tietävän kuolemanjälkeisestä elämästä, koska tämä tieto poisti välikädet kokonaan. Jokainen, joka tietää, miten hengellisen pelastuksen prosessi tapahtuu, ymmärtää, että hänen on tehtävä työtä itse.

Nykyaikaiset papit väittävät, ettei jälleensyntymistä ole olemassa, mutta Jeesus Kristus puhui tästä prosessista. Kysymys kuuluukin, ketä me rakastamme ja ketä me kuuntelemme, Jeesusta Kristusta vai ihmisiä, jotka vain keksivät ja kirjoittivat tarinoita.

Sielun kiertokulku luonnossa

Vertailu veden kiertokulkuun luonnossa on sopiva selittämään sielun liikettä maailmankaikkeudessa. Sielut, jotka inkarnoituvat erilaisiin kehoihin ja muuntuvat, kulkevat aineellisen maailman läpi. Siksi voimme puhua "sielun kiertokulusta luonnossa". Ensin on kuitenkin ymmärrettävä, mikä sielu on, sillä monissa henkisissä perinteissä sitä kuvataan epämääräisesti.

Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että synnymme olosuhteisiin, jotka eivät ole sattumanvaraisia - ne ovat menneisyyden omien tekojemme luomia. Vapaan tahdon avulla me itse luomme olosuhteet (sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti). Jos tätä ei tunnusteta, se merkitsee tavallaan yksilöllisyyden kieltämistä.

Mitä tulee lapsiin, sukulaisiin jne. - jaamme jossain määrin heidän karmallisen kohtalonsa, mutta emme voi olla täysin vastuussa heidän elämänsä olosuhteista. Jos kaikki tekijät otetaan huomioon, tämä ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Ja koska meillä on laaja henkilökohtainen vastuuntuntomme, saatamme jopa tahattomasti väheksyä heidän yksilöllisyydentuntoaan.

Minäkin uskon, että meidän syntymiset ei ole mitään sattumaa vaan että synnytään paikkoihin karmallisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, lopeta tämä harhakuvitelma. Tarviit lääkkeet pian. Samoin moni muukin tässä keskustelussa.

Sinun mielestäsi suuri osa maailman väestöstä on epänormaaleja, sinä olet ainoa normaali?

Niin usein on kysytty, miten jälleensyntyminen on mahdollistaa,  kun maailmassa ihmisten määrä lisääntyy koko ajan.

Mutta miksi kuvittelemme, että synnymme  vain maapallolle? Synnymme myös muille planeetoille ja kokonaan muissa universumeissa, joita on lukemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Niin usein on kysytty, miten jälleensyntyminen on mahdollistaa,  kun maailmassa ihmisten määrä lisääntyy koko ajan.

Mutta miksi kuvittelemme, että synnymme  vain maapallolle? Synnymme myös muille planeetoille ja kokonaan muissa universumeissa, joita on lukemattomia.

Ja mielenkiintoista on, että eri universumit käyvät läpi eri aikoja. Joissakin universumeissa luominen on vasta alkamassa, toisissa se on puolivälissä, ja joissakin universumeissa olemme jo lähellä loppua, universumin tuhoutumista, jolloin pitkän ajan kuluttua koko luomisprosessi alkaa uudelleen. Emme siis synny ainoastaan eri universumeissa, vaan myös eri historiallisiin aikakausiin.

Ja usein karman takia- se  tarkoittaa myös syntymistä samaan perheeseen, joten isoisä voi syntyä pojaksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset muistavat usein menneitä elämiä kolmen tai jopa viiden vuoden ikään asti.

Vanhemmat pitävät tätä lasten mielikuvituksen tuotteena.

Niin ikävä kyllä pitää. Minunkin veljen lapsi oli kuulemma noin kaksivuotiaana jutellut veljelleni, että hänellä on toinenkin isä, se oikea isä ja hän oli ollut töissä samassa työpaikassa, missä se toinenkin isä oli, mutta veljeni kuittasi tämän vain mielikuvituksena, eikä kysellyt sen enempää.

Ap on kirjoittanut asiastaan ja mm. kertonut etsineensä HS aikakoneesta jo kaiken sieltä irtoavan, eikä ajan lehdissäkään viitata mihinkään tapaturmaan tai vastaavaan noina aikoina, nimellä tai ilman.

Koulujen matrikkelit harvoin ovat netissä julkisina eikä niitä ehkä ole aina muuallakaan saatavissa. Vaikeaksi asian myös tekee, ettei voi tietää kaikkia kouluja tai sitä viimeisintä, jolloin tietäisi luokkakaverit 60-luvun lopulta. Kansalliskirjaston erilaiset aineistot voi silti miettiä ja kysellä, löytyykö niistä jotain eteenpäin vievää tietoa, vaikkei kuolinsyytä saisikaan selville sieltä.

Kannattaa ehkä käydä kirjastossa tai jossain selaamassa Spes Patriae mahdolliselta yo-vuodelta. Siinäkään ei ihan kaikkien nimiä ole, vaikka yo sattuisi olemaankin. Välttämättä hän ei ollut yo.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on aika hyvin arkistoitu asiat ja paljon löytyy myös netistä. Jostain syystä kaikki koko maassa vuosina 1955-1965 kuolleet löytyvät vuosikohtaisina luetteloina kuolinsyineen. Hämmästyttävä löytö se oli ainakin itselleni.

Miksi vain nuo, miksei aiempia tai miksei tuota myöhäisempiä? Tietäisiköhän joku tälle syytä? Vai tulevatkohan ne myöhemmin esim. 50 vuoden päästä uusimmasta digitoituna ryppäänä?

Tuosta kuitenkin heräsi ajatus, että ehkä sen 60-luvun lopun kuolinvuoden vainajien luettelot tai jotkin kortit kuolinsyyllä varustettuna on mahdollista tilata tai pyytää nähtäväkseen Kansallisarkistosta. Kannattaa ainakin kysyä asiaa. Sukututkimusta harrastavat varmasti kyselevätkin.

Tuohan auttaisi ap:tä paljon asiassa, jos virallisen kuolinsyyn saisi selville. Jospa vaikka tuo asiaan liittynyt toinen mies tai mielikuva hänestä onkin siinä tapauksessa liittynyt johonkin aiempaan kuin kuolinhetkeen.

Arkistotunnuksilla pääsee katsomaan alle 100 v uudempia henkikirjoja, eli asutusluetteloita. Pitää muistaa, että jos etsitty henkilö on ollut kirjoilla kotikunnassaan, esim. opiskelija, häntä ei löydy toisen paikkakunnan tiedoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edesmennyt mummoni menetti aikanaan n. 10v Kerttu-tyttärensä. Myöhemmin mummo näki unen, jossa tytär sanoi, että "älä sure äiti minä tulen vielä takaisin". Kun mummo sitten pari vuotta myöhemmin tuli raskaaksi niin hän tiesi heti, että se on tyttö ja sille annetaan nimeksi Kerttu. Ja näin tapahtui.

1800-luvulla oli tyypillistä antaa uudelle lapselle ainakin osittain sama nimi kuin aiemmin kuolleella sisaruksella oli. Myös koira sai vielä 1900-luvun alkupuolella yleensä aina saman nimen mikä oli edellisellä. Nykyään käytäntö tuntuisi oudolta, mutta ehkä he tiesivät jotain mitä me emme enää ymmärrä. Ehkä se olikin luonnollista juuri noin.

Vielä 1900-luvulla tehtiin niin. Kun valokuvat olivat harvinaisia, tahdottiin muistella vainajaa tällä tavalla ja ottaa vähän hyvitystä menetyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, lopeta tämä harhakuvitelma. Tarviit lääkkeet pian. Samoin moni muukin tässä keskustelussa.

Tällainen toisten ihmisten (erityisesti niiden, jotka ajattelevat eri tavalla kuin kriitikko) arvostelu on suurta egoismia ja ITSEKKYYTTÄ, koska kriitikko uskoo, että ainoastaan hänen omat näkemyksensä elämästä ovat oikeita. Tämä saa hänet tuntemaan, että hän on kaiken keskipiste, KAIKEN YLÄPUOLELLA, koska hän näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Jos joku ajattelee toisin, hän ei voi olla oikeassa, koska kriitikon näkökulmasta katsoen hän on väärässä. Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia. Olisiko mielenkiintoista, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla? Jos hän matkustaa muihin maihin, hän irvistelee huomatessaan muiden uskontojen erityispiirteet ja jumalanpalvelusseremoniat. Loppujen lopuksi he kaikki ovat tyhmiä, koska he ajattelevat eri tavalla kuin maailman keskus eli kriitikko.

Tällainen toisten arvostelija voisi mennä kaduille ja KUULUTTAA KOVAAN ÄÄNEEN, miten ihmisten pitäisi elää oikein ja mitä heidän pitäisi ajatella, koska hän ei hyväksy mitään muuta ajattelutapaa.

Toisten arvostelu on myös kanssaihmisten alistamista, ja lisäksi vielä heidän alistamistaan omille näkemyksilleen. Jopa lähimenneisyyden historiastakin tiedämme, että julmuudet alkavat yleensä pakottamalla kokonainen kansa ajettelemaan samalla tavalla, poikkeuksia ei ole. Sille nauretaan, siitä rangaistaan.