Toimittajamme koitti selvittää päihteiden käytön lisääntymisen syytä – totuus kuulostaa fiktiolta
"Toimittajamme koitti selvittää päihteiden käytön lisääntymisen syytä – totuus kuulostaa fiktiolta
Lähdin selvittämään, mistä huumeet tulevat ja miksi niiden käyttö on lisääntynyt. Oli varhainen, kylmä ja kostea kevätaamu, kun saavuin Uberilla rautatieasemalle. Lähestyn kolmea laitapuolen kulkijan näköistä henkilöä. Ei mennyt kauaakaan, kun minulle tarjotaan peukkua eli Alfa-PVP:tä, sekä Ksalol-nimisiä bentsodiatsepiinitabletteja. Jouduin kieltäytymään tarjouksesta valehtelemalla ottaneeni ainetta, jota ei saisi käyttää samaan aikaan Alfa-PVP:n kanssa.
Alfa-PVP, katukaupassa usein nimillä Flakka tai ”peukku” tunnettu synteettinen stimulantti, on noussut yhdeksi yleisimmistä muuntohuumeista. Aine aiheuttaa voimakasta euforiaa, mutta voi johtaa vakaviin psykoottisiin oireisiin, aggressiiviseen käytökseen ja hengenvaarallisiin yliannostuksiin. Viime vuosina viranomaiset ovat takavarikoineet sitä ennätysmääriä, ja päihdehoitoon hakeutuvien joukossa Alfa-PVP-riippuvuus on yleistynyt huolestuttavasti.
Yritin saada miehiltä tietoa siitä, miksi päihteiden käyttö heidän mielestään lisääntyy. Yksi heistä oli halukas kertomaan oman tarinansa.
– Olin vielä pari vuotta sitten työelämässä, kunnes selkäni hajosi työtapaturmassa. Työterveydestä tarjottu lääkitys ei ollut tarpeeksi tehokasta ja aiheutti lisäksi voimakkaita sivuvaikutuksia. En saanut nukuttua, ja olisin pärjännyt miedolla opioidilääkityksellä, mutta niitä ei suostuttu määräämään. Lopulta jouduin hakemaan apua katukaupasta, joka osoittautui yllättävän helpoksi vaihtoehdoksi. En ymmärrä, miksi lääkkeiden määräämiskäytännöt ovat nykyään niin tiukkoja, haastateltava kertoo.
Kesken keskustelun miehen ystävä keskeyttää ja kertoo kuulleensa puskaradion kautta huhuja siitä, että lääkkeiden määräämisestä olisi tehty tarkoituksella vaikeaa, koska rikollisuus olisi soluttautunut päätöksentekoon. Toimitus sivuuttaa väitteen vahvistamattomana huhupuheena.
Seuraavaksi nousin bussiin, joka kulkee Hakaniemen kautta kohti Sörnäisten kuuluisaa Vaasanpuistikkoa eli niin sanottua Piritoria, joka tunnetaan avoimesta huumausainekaupasta. Astuessani ulos bussista entisen Kolmen Kaisan kohdalla näen miehen huutavan yksinään jotakin epäselvää. Kävelen vilkkaan kadun yli kohti piritorin ydintä, jossa oleskelee useita päihteiden käyttäjiä ja muita syrjäytyneitä ihmisiä.
Päivä alkaa lämmetä, ja ympärillä liikkuu ihmisiä eri yhteiskuntaluokista. Silmiin pistivät kuitenkin erityisesti ne, joilla asiat eivät selvästi olleet yhtä hyvin kuin muilla.
Lähestyn kaupan vieressä huojuvaa, ränsistyneisiin vaatteisiin pukeutunutta miestä. Hän pyytää minulta rahaa ruokaan, mutta pysyäkseni roolissani sanon, ettei minulla ollut käteistä. Kysyin häneltä, onko hän käyttänyt päihteitä ja miten hän oli päätynyt nykyiseen tilanteeseensa.
"
Kommentit (6)
Olisihan se hienoa, jos opioideja saisi lääkäriltä helposti ja riittävästi, lisäksi vielä jonkin ajan kuluttua voitaisiin sitten hoitaa vieroitus samalla rahalla.
Eipä taida onnistua.
Narkit, vangit ja rikolliset ovat yleensä luonnehäiriöisiä. Kaikki aina muiden syytä. Pieni osa alkaa rehellisiksi, ostaa peilin ja nousee rehellisyyden avulla.
Peukkua pitää käyttää polttamalla. Ei tule psykoottisia oireita. Piikitettynä se on niin jyrkkää, että menee nopeasti vainoihin.
"
– Mul vaikuttaa tällä hetkellä ksalolit ja alis, mies sanoo. “Alis” on katukieltä amfetamiinille.
– Olin vielä kolme vuotta sitten töissä kaupan kassalla, kunnes mulle alkoi tulla paniikkikohtauksia. Lääkärissä mulle ei suostuttu määräämään bentsodiatsepiineja. Ajauduin ostamaan niitä katukaupasta, ja sen jälkeen mulle alettiin tarjota kaikkea muutakin. En enää jaksanut jatkuvaa lääkkeiden hankkimiseen liittyvää säätämistä ja stressiä, joten jäin lopulta pois töistä, haastateltava kertoo.
Sama tarina alkoi toistua eri ihmisiltä kuultuna. Yllätyin siitä, kuinka moni yhdisti tilanteensa lääkkeiden tiukkoihin määräämiskäytäntöihin, ja siitä seuranneeseen siirtymään katukaupan pariin.
Lopulta annoin taskunpohjalta löytyneen kolikon miehelle ja lähdin kävelemään Helsinginkatua kohti Brahenkenttää, jossa toimituksen auto odotti minua. Kävellessäni aurinkoista, vihreän sporan kolinan täyttämää katua mietin, voisiko tämän kaiken hoitaa jotenkin järkevämmin. Pitäisikö huumausainepolitiikkaa tai lääkkeiden määräämiskäytäntöjä tarkastella uudelleen?
Kadunvarsien baarit ovat jo nostaneet terassituolinsa esiin, ja mieleeni tulee alkoholin kieltolain aika, sekä siitä seuranneet ongelmat. Vastaan tullut koiranpentu muistuttaa siitä, kuinka jokainen meistä on joskus ollut jonkun rakastettu, ja kuinka nuorille pitäisi kyetä rakentamaan tulevaisuus jossa kukaan ei syrjäydy.
Lähestyessäni hiljalleen Brahenkenttää ilmassa leijuu kaupungille ominainen tuoksu, jota on vaikea kuvailla. Hypätessäni toimituksen auton kyytiin jäin miettimään, miksi tähän tilanteeseen on päädytty — ja oliko ensimmäisen haastateltavan esittämissä huhupuheissa sittenkin edes pieni totuuden siemen."