Lue keskustelun säännöt.
Löysin edellisen elämäni henkilöllisyyden
11.09.2022 |
Tiedän nyt kuka olin ennen ja missä asuin. Tein tutkimuksia muistikuvieni perusteella ja löysin kuolinilmoitukseni.
Kommentit (603)
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki voivat olla edellisiä jotain, kun väkiluku kasvaa ja on kasvanut jo jostain hiton kivikaudelta asti?
Jakaantuuko osa useammaksi vai mikä?
Ei kaikki synny yhtä aikaa ja sielut voi syntyä myös eri planeetoille. Kivikaudella ei ollut ehkä niin mielenkiintoista, että kehittyneet sielut olisi just silloin halunneet syntyä tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näit siis sen mahdollisesti sukulaisten ok-talon sattumalta autolla ajellessanne, mutta se lapsuuden koti on se minkä osoite oli kuolinilmoituksessa? Siksi osasit sitä googlettaa?
Ok, kiehtovaa.Niin selvennän vielä, että se meni näin. Muistelin siis pienenä taloa, jossa kävin. Muistin kuinka ajoin talon taakse autolla ja kuinka kävelin ripeästi talon takaa etupihalle ja hyppelin rappuset iloisesti ylös ja kun tulin ovelle, niin katsoin keltaista kuvioitua lyhtyä, joka oli oven vieressä vasemmalla. Sitten avasin oven ja sen jälkeen ei ole muistikuvaa. Muistin myös kuinka talo oli kahden vilkkaasti liikennöidyn tien kulmassa ja korkea orapihlaja-aita oli ihan oven edessä. Tätä ihmettelin usein lapsena, että mikä tämä talo oli missä kävin aikuisena, ja minne niin iloisena menin.
Sitten 90-luvun alussa olin treffeillä yhden miehen kanssa ja käytiin vuokraamassa leffa ja oltiin ajamassa hänen kotiinsa kaupungissa, jossa en ollut ennen käynyt, ja liikennevaloihin kun pysähdyttiin, niin yhtäkkiä kun katsahdin taloa, joka oli siinä risteyksessä, niin jotenkin se talo kuin hävisi ja näin jotenkin sen sisälle kuinka olin siellä juhlimassa 60-luvulla. Olin ihan ihmeissäni tuosta näystä ja olisin halunnut puhua siitä heti jollekin, mutta en tietenkään voinut sanoa mitään kun olin ekaa kertaa vasta treffeillä tuon miehen kanssa ja hän olisi tietenkin ajatellut, että olen hullu kun näkyjä nään.
Leffa meni minulta ihan ohi kun mietin vain tuota näkyä ja olin varma, että se on se talo jota olin lapsesta asti muistellut ja kun pääsin treffeiltä kotiin, niin piirsin heti paperille kaikki mitä talosta olin aina muistellut sitä lyhtyä ja sen kuvioita myöten ja palasin heti tuon talon pihaan tutkimaan pitikö muistikuvat paikkansa. Tuo talo ei siis ollut silloin enää asuinrakennuksena, niin hiippailuni ei herättänyt mitään ihmetystä. Ja kaikki oli niin kuin olin muistellut. Talo ei ollut edes mikään vakio rintamamiestalo, vaan sokkeloisempi ja sisäänkäynti oli erikoinen ja kaikki oli niin kuin muistin, keltainen lyhtykin oli edelleen paikallaan, vaikkakin rikki osittain. Orapihlaja-aitaa ei ollut, mutta kun tutkin maata niin huomasin, että juuret oli paikallaan ja juuri siinä kohtaa missä muistin sen aidan olevan. Myöhemmin löysin museon valokuvista tuon talon kuvan 60-luvulta ja se orapihlaja-aita oli juuri niin korkea kuin muistin.
Olin siis aivan varma, että tuo näyn talo on se jota lapsena muistelin, mutta en tiennyt miksi siellä kävin tai että olinko ehkä asunut siellä, mutta sain sitten selville silloisen omistajan sukunimen ja sillä sukunimellä nyt vasta viime vuonna aloin etsimään niitä kuolleita parikymppisiä miehiä. En ollut siis ollenkaan varma, olinko sukua heille, mutta se nyt oli ainoa johtolanka ja halusin katsoa löydänkö sille vuodelle parikymppisen kuolleen miehen tuolla sukunimellä ja löytyihän se ja kun näin kuolinimoituksessa kotiosoitteen ja googletin sen, niin olin taas aivan ällistynyt, sillä siinä oli se toinen talo, jota olin myöskin lapsesta asti muistellut.Ap
Kertomuksesi on tosiaan ällistyttävä ja kerrot hyvin.
Voisitko yrittää selvittää tuon 90-luvulla löytämäsi talon omistajien tai jälkeläisten kautta kuoleman syytä tarkemmin. Auttaisi pohdintojasi paljon, jos syy olisi ollut luonnollinen ja sellaisena kiistaton. Vaikka sairaalassa aivokalvontulehdukseen menehtyminen tai yksin ajaessa liikenneonnettomuus.
Ilmeisesti siellä talossa on ollut muutakin nuorisoa, joka on ollut oman ikäistäsi tai vanhempaakin väkeä, mutta jotka voivat hyvinkin elää vielä. Jos löytäisit vielä tiedoillasi tuon talon omistajan/asukkaan, voisit ehkä saada kuolinsyyn ja muutakin selville.
Kertomus voisi olla vaikka, että äitisi tunsi tämän pojan jossain kohtaa ja ilmassa oli ehkä vähän vipinää, mutta sitten nuorukainen kuoli ja äitiäsi asia jäi vaivaamaan. Hän on monesti miettinyt, mitähän mahtoi tapahtua ja edelleen välillä miettii. Ja oli maininnut tuon toisen talon tai käynnit siellä, josta nyt muutaman mutkan kautta lähdit selvittelemään asiaa.
Eihän tuo ihan rehtiä ole, mutta toisaalta tilanne huomioiden, onkin jotenkin ehkä hyväksyttävää. Tai onko tuolla suvulla sukukirjaa? Olisiko sellaisessa mainittu tuota asiaa. Mistä sen saisi haltuunsa, on toinen juttu.
Toinen polku ovat ne koulukaverit. Miten tiedät hänen käymänsä koulun tai oliko niitä useita? Oliko tuon ikäinen vielä koululainen vaiko jo työssä? Oliko hän ylioppilas ja jatko-opinnoissa? Sieltä voisi löytyä jotain asioita, joilla pääsisi eteenpäin.
Suomessa on aika hyvin arkistoitu asiat ja paljon löytyy myös netistä. Jostain syystä kaikki koko maassa vuosina 1955-1965 kuolleet löytyvät vuosikohtaisina luetteloina kuolinsyineen. Hämmästyttävä löytö se oli ainakin itselleni.
Miksi vain nuo, miksei aiempia tai miksei tuota myöhäisempiä? Tietäisiköhän joku tälle syytä? Vai tulevatkohan ne myöhemmin esim. 50 vuoden päästä uusimmasta digitoituna ryppäänä?
Tuosta kuitenkin heräsi ajatus, että ehkä sen 60-luvun lopun kuolinvuoden vainajien luettelot tai jotkin kortit kuolinsyyllä varustettuna on mahdollista tilata tai pyytää nähtäväkseen Kansallisarkistosta. Kannattaa ainakin kysyä asiaa. Sukututkimusta harrastavat varmasti kyselevätkin.
Tuohan auttaisi ap:tä paljon asiassa, jos virallisen kuolinsyyn saisi selville. Jospa vaikka tuo asiaan liittynyt toinen mies tai mielikuva hänestä onkin siinä tapauksessa liittynyt johonkin aiempaan kuin kuolinhetkeen.
Lääkärisi kirjoitti:
Muista, että vain otettu lääke auttaa.
Huoh. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Edesmennyt mummoni menetti aikanaan n. 10v Kerttu-tyttärensä. Myöhemmin mummo näki unen, jossa tytär sanoi, että "älä sure äiti minä tulen vielä takaisin". Kun mummo sitten pari vuotta myöhemmin tuli raskaaksi niin hän tiesi heti, että se on tyttö ja sille annetaan nimeksi Kerttu. Ja näin tapahtui.
1800-luvulla oli tyypillistä antaa uudelle lapselle ainakin osittain sama nimi kuin aiemmin kuolleella sisaruksella oli. Myös koira sai vielä 1900-luvun alkupuolella yleensä aina saman nimen mikä oli edellisellä. Nykyään käytäntö tuntuisi oudolta, mutta ehkä he tiesivät jotain mitä me emme enää ymmärrä. Ehkä se olikin luonnollista juuri noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, tää on jännää! En ole ajatellut koskaan, että uskonko jälleensyntymiseen, mutta tämä sai mut kiinnostumaan aiheesta!
Netflixissä on (tai ainakin oli) hyvä dokumentti-sarja aiheesta. Siinä oli ainkain yksi tapaus, jossa poika tapasi edellisen eleämän vanhempansa ja muisti kymmeniä yksityiskohtia entisestä elämästään. Ohjelman nimi ei tule mieleen nyt.
Myös tuulen viemää elokuvien tekijä on jonkun dokumentin mukaan syntynyt uudelleen. Oli kuollut traktoria (veivillä siihen aikaan) käynnistäessä, litistynyt traktorin ja seinän väliin, eikä pidä tässä elämässä halauksista tai liian ahtaista tiloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaisi tietää, kuinka tuo tietty nuorimies kuoli ja sen tiedon selville saamiseen hän pyysi vinkkejä.
Kuolinvuodesta on jo niin kauan, että vaikeaa voi selville saaminen olla. Lähinnä entiset koulukaverit voisivat tietää, samoin ne sukulaisten jälkeläiset. Jälkimmäisiltä on hankala mennä kyselemään, joten ne koulukaverit ovat ehkä realistisin taho. Heiltäkin tieto pitäisi saada spontaanisti kysymyksen syytä paljastamatta.
Joo, tämän takia tein sen ketjun, jos täältä löytyisi mielikuvitusta ihmisiltä enemmän niihin keinoihin, joita voisi tuossa tiedustelussa käyttää, mutta oliko tämä myös se syy miksi ketju sitten poistettiin? 🤔
Ei oikein kelpaa poiston syyksi kuvitteellinen selvitystyö.
Jäi kiinnostamaan, että oliko se lapsuuden näkyjesi talo sama kuin se missä sitten muistit olleesi juhlissa eli oliko se sama talo kuin missä olit asunut. Oliko se yhden perheen talo, kun nimittäin sait selville, kuka siinä oli asunut.
Ap
Se ei ollut se kotini ja minulle on vielä epäselvää miksi kävin siellä talossa, mutta otin nuorena selvää kuka oli asunut siinä näyn talossa ja ajattelin silloin, että olin tuota perhettä ehkä. Heidän sukunimellään sitten etsin sitä kuolinilmoitusta viime vuonna ja sillä se löytyi. Olin myös muistellut toistakin taloa pienenä, mutta en tajunnut, että se olikin se oikea kotini kunnes näin sen googlettamalla. Mielenkiintoista on se, että kun olen tutkinut ja ottanut selvää nyt asioista, niin olen melkein satavarma, että noiden kahden talon asukkaat ovat olleet tekemisissä keskenään 60-luvulla, ovat siis sukua keskenään, eli nähtävästi vain kyläilin siinä näkyni talossa sukulaisten luona.
Ap
En tiedä onko ollut puhetta, mutta selvitäpä senaikaisten koulujen sijainnit, siis koulut joissa tämä nuorimies olisi voinut olla oppilaana. Tuohon aikaan oli aika tavanomaista, että kouluun piti lähteä naapurikaupunkiin, ja silloin vuokrattiin huone usein sukulaiselta tai joltain tutulta. Jos sellaista ei ollut, niin sitten keneltä vain.
Sitten etsi, löytyykö hänen nimensä koulujen matrikkeleista tms.
Kuolinsyy voisi löytyä lehtiarkistosta. Kun sinulla on kuolinaika tiedossa, niin etsi kuolinpäivä - kuolinilmoitus väliseltä ajalta paikkakunnan lehdistä esim. hänen nimellään. Jos ei löydy, niin vaikka sanoilla kuoli/kuollut, nuorimies tms. mitä nyt keksitkin. Ja jos näet niiden talojen liepeillä vanhuksia, niin voit mielestäni kysellä, muistatko senjasen nimisen nuorukaisen, joka kuoli vuonna xxxx. Sanot sitten tarvittaessa vaikka, että äitisi/isäsi/tätisi tunsi hänet nuoruudessaan ja haluaisi tietää, mitä tapahtui ja mihin hänet on haudattu (haluaisi vierailla haudalla), ja sinä selvittelet asiaa hänelle.
Kerrot oikeasti vasta sitten, jos löydät hänen omaisiaan ja se tuntuu sopivalta. Älä aloita väittämällä olevasi hän, vaan kerro niistä näyistä ja muistikuvista, joiden vuoksi aloit asiaa selvitellä. Toisaalta, jos olet se mies, niin tunnistanet kyllä sukulaisesi kysymättäkin. Todisteeksi käy vain jokin, mitä et ole voinut selvittää muualta. Voi tietysti olla, että hekin tunnistavat sinut jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näit siis sen mahdollisesti sukulaisten ok-talon sattumalta autolla ajellessanne, mutta se lapsuuden koti on se minkä osoite oli kuolinilmoituksessa? Siksi osasit sitä googlettaa?
Ok, kiehtovaa.Niin selvennän vielä, että se meni näin. Muistelin siis pienenä taloa, jossa kävin. Muistin kuinka ajoin talon taakse autolla ja kuinka kävelin ripeästi talon takaa etupihalle ja hyppelin rappuset iloisesti ylös ja kun tulin ovelle, niin katsoin keltaista kuvioitua lyhtyä, joka oli oven vieressä vasemmalla. Sitten avasin oven ja sen jälkeen ei ole muistikuvaa. Muistin myös kuinka talo oli kahden vilkkaasti liikennöidyn tien kulmassa ja korkea orapihlaja-aita oli ihan oven edessä. Tätä ihmettelin usein lapsena, että mikä tämä talo oli missä kävin aikuisena, ja minne niin iloisena menin.
Sitten 90-luvun alussa olin treffeillä yhden miehen kanssa ja käytiin vuokraamassa leffa ja oltiin ajamassa hänen kotiinsa kaupungissa, jossa en ollut ennen käynyt, ja liikennevaloihin kun pysähdyttiin, niin yhtäkkiä kun katsahdin taloa, joka oli siinä risteyksessä, niin jotenkin se talo kuin hävisi ja näin jotenkin sen sisälle kuinka olin siellä juhlimassa 60-luvulla. Olin ihan ihmeissäni tuosta näystä ja olisin halunnut puhua siitä heti jollekin, mutta en tietenkään voinut sanoa mitään kun olin ekaa kertaa vasta treffeillä tuon miehen kanssa ja hän olisi tietenkin ajatellut, että olen hullu kun näkyjä nään.
Leffa meni minulta ihan ohi kun mietin vain tuota näkyä ja olin varma, että se on se talo jota olin lapsesta asti muistellut ja kun pääsin treffeiltä kotiin, niin piirsin heti paperille kaikki mitä talosta olin aina muistellut sitä lyhtyä ja sen kuvioita myöten ja palasin heti tuon talon pihaan tutkimaan pitikö muistikuvat paikkansa. Tuo talo ei siis ollut silloin enää asuinrakennuksena, niin hiippailuni ei herättänyt mitään ihmetystä. Ja kaikki oli niin kuin olin muistellut. Talo ei ollut edes mikään vakio rintamamiestalo, vaan sokkeloisempi ja sisäänkäynti oli erikoinen ja kaikki oli niin kuin muistin, keltainen lyhtykin oli edelleen paikallaan, vaikkakin rikki osittain. Orapihlaja-aitaa ei ollut, mutta kun tutkin maata niin huomasin, että juuret oli paikallaan ja juuri siinä kohtaa missä muistin sen aidan olevan. Myöhemmin löysin museon valokuvista tuon talon kuvan 60-luvulta ja se orapihlaja-aita oli juuri niin korkea kuin muistin.
Olin siis aivan varma, että tuo näyn talo on se jota lapsena muistelin, mutta en tiennyt miksi siellä kävin tai että olinko ehkä asunut siellä, mutta sain sitten selville silloisen omistajan sukunimen ja sillä sukunimellä nyt vasta viime vuonna aloin etsimään niitä kuolleita parikymppisiä miehiä. En ollut siis ollenkaan varma, olinko sukua heille, mutta se nyt oli ainoa johtolanka ja halusin katsoa löydänkö sille vuodelle parikymppisen kuolleen miehen tuolla sukunimellä ja löytyihän se ja kun näin kuolinimoituksessa kotiosoitteen ja googletin sen, niin olin taas aivan ällistynyt, sillä siinä oli se toinen talo, jota olin myöskin lapsesta asti muistellut.Ap
Kertomuksesi on tosiaan ällistyttävä ja kerrot hyvin.
Voisitko yrittää selvittää tuon 90-luvulla löytämäsi talon omistajien tai jälkeläisten kautta kuoleman syytä tarkemmin. Auttaisi pohdintojasi paljon, jos syy olisi ollut luonnollinen ja sellaisena kiistaton. Vaikka sairaalassa aivokalvontulehdukseen menehtyminen tai yksin ajaessa liikenneonnettomuus.Ilmeisesti siellä talossa on ollut muutakin nuorisoa, joka on ollut oman ikäistäsi tai vanhempaakin väkeä, mutta jotka voivat hyvinkin elää vielä. Jos löytäisit vielä tiedoillasi tuon talon omistajan/asukkaan, voisit ehkä saada kuolinsyyn ja muutakin selville.
Kertomus voisi olla vaikka, että äitisi tunsi tämän pojan jossain kohtaa ja ilmassa oli ehkä vähän vipinää, mutta sitten nuorukainen kuoli ja äitiäsi asia jäi vaivaamaan. Hän on monesti miettinyt, mitähän mahtoi tapahtua ja edelleen välillä miettii. Ja oli maininnut tuon toisen talon tai käynnit siellä, josta nyt muutaman mutkan kautta lähdit selvittelemään asiaa.
Eihän tuo ihan rehtiä ole, mutta toisaalta tilanne huomioiden, onkin jotenkin ehkä hyväksyttävää. Tai onko tuolla suvulla sukukirjaa? Olisiko sellaisessa mainittu tuota asiaa. Mistä sen saisi haltuunsa, on toinen juttu.
Toinen polku ovat ne koulukaverit. Miten tiedät hänen käymänsä koulun tai oliko niitä useita? Oliko tuon ikäinen vielä koululainen vaiko jo työssä? Oliko hän ylioppilas ja jatko-opinnoissa? Sieltä voisi löytyä jotain asioita, joilla pääsisi eteenpäin.
Hei kiitos, täähän onkin hyvä lähestymistapa, että äidillä olisi ollut jotain vipinää tämän pojan kanssa. Silloin jos minulta kysyttäisiin jotain tarkentavaa kysymystä, niin ei haittaisi vaikka vähän epäröisin, enkä olisi ihan kartalla, kun se oli äitini juttu, enkä kaikkea voi tietää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näit siis sen mahdollisesti sukulaisten ok-talon sattumalta autolla ajellessanne, mutta se lapsuuden koti on se minkä osoite oli kuolinilmoituksessa? Siksi osasit sitä googlettaa?
Ok, kiehtovaa.Niin selvennän vielä, että se meni näin. Muistelin siis pienenä taloa, jossa kävin. Muistin kuinka ajoin talon taakse autolla ja kuinka kävelin ripeästi talon takaa etupihalle ja hyppelin rappuset iloisesti ylös ja kun tulin ovelle, niin katsoin keltaista kuvioitua lyhtyä, joka oli oven vieressä vasemmalla. Sitten avasin oven ja sen jälkeen ei ole muistikuvaa. Muistin myös kuinka talo oli kahden vilkkaasti liikennöidyn tien kulmassa ja korkea orapihlaja-aita oli ihan oven edessä. Tätä ihmettelin usein lapsena, että mikä tämä talo oli missä kävin aikuisena, ja minne niin iloisena menin.
Sitten 90-luvun alussa olin treffeillä yhden miehen kanssa ja käytiin vuokraamassa leffa ja oltiin ajamassa hänen kotiinsa kaupungissa, jossa en ollut ennen käynyt, ja liikennevaloihin kun pysähdyttiin, niin yhtäkkiä kun katsahdin taloa, joka oli siinä risteyksessä, niin jotenkin se talo kuin hävisi ja näin jotenkin sen sisälle kuinka olin siellä juhlimassa 60-luvulla. Olin ihan ihmeissäni tuosta näystä ja olisin halunnut puhua siitä heti jollekin, mutta en tietenkään voinut sanoa mitään kun olin ekaa kertaa vasta treffeillä tuon miehen kanssa ja hän olisi tietenkin ajatellut, että olen hullu kun näkyjä nään.
Leffa meni minulta ihan ohi kun mietin vain tuota näkyä ja olin varma, että se on se talo jota olin lapsesta asti muistellut ja kun pääsin treffeiltä kotiin, niin piirsin heti paperille kaikki mitä talosta olin aina muistellut sitä lyhtyä ja sen kuvioita myöten ja palasin heti tuon talon pihaan tutkimaan pitikö muistikuvat paikkansa. Tuo talo ei siis ollut silloin enää asuinrakennuksena, niin hiippailuni ei herättänyt mitään ihmetystä. Ja kaikki oli niin kuin olin muistellut. Talo ei ollut edes mikään vakio rintamamiestalo, vaan sokkeloisempi ja sisäänkäynti oli erikoinen ja kaikki oli niin kuin muistin, keltainen lyhtykin oli edelleen paikallaan, vaikkakin rikki osittain. Orapihlaja-aitaa ei ollut, mutta kun tutkin maata niin huomasin, että juuret oli paikallaan ja juuri siinä kohtaa missä muistin sen aidan olevan. Myöhemmin löysin museon valokuvista tuon talon kuvan 60-luvulta ja se orapihlaja-aita oli juuri niin korkea kuin muistin.
Olin siis aivan varma, että tuo näyn talo on se jota lapsena muistelin, mutta en tiennyt miksi siellä kävin tai että olinko ehkä asunut siellä, mutta sain sitten selville silloisen omistajan sukunimen ja sillä sukunimellä nyt vasta viime vuonna aloin etsimään niitä kuolleita parikymppisiä miehiä. En ollut siis ollenkaan varma, olinko sukua heille, mutta se nyt oli ainoa johtolanka ja halusin katsoa löydänkö sille vuodelle parikymppisen kuolleen miehen tuolla sukunimellä ja löytyihän se ja kun näin kuolinimoituksessa kotiosoitteen ja googletin sen, niin olin taas aivan ällistynyt, sillä siinä oli se toinen talo, jota olin myöskin lapsesta asti muistellut.Ap
Kertomuksesi on tosiaan ällistyttävä ja kerrot hyvin.
Voisitko yrittää selvittää tuon 90-luvulla löytämäsi talon omistajien tai jälkeläisten kautta kuoleman syytä tarkemmin. Auttaisi pohdintojasi paljon, jos syy olisi ollut luonnollinen ja sellaisena kiistaton. Vaikka sairaalassa aivokalvontulehdukseen menehtyminen tai yksin ajaessa liikenneonnettomuus.Ilmeisesti siellä talossa on ollut muutakin nuorisoa, joka on ollut oman ikäistäsi tai vanhempaakin väkeä, mutta jotka voivat hyvinkin elää vielä. Jos löytäisit vielä tiedoillasi tuon talon omistajan/asukkaan, voisit ehkä saada kuolinsyyn ja muutakin selville.
Kertomus voisi olla vaikka, että äitisi tunsi tämän pojan jossain kohtaa ja ilmassa oli ehkä vähän vipinää, mutta sitten nuorukainen kuoli ja äitiäsi asia jäi vaivaamaan. Hän on monesti miettinyt, mitähän mahtoi tapahtua ja edelleen välillä miettii. Ja oli maininnut tuon toisen talon tai käynnit siellä, josta nyt muutaman mutkan kautta lähdit selvittelemään asiaa.
Eihän tuo ihan rehtiä ole, mutta toisaalta tilanne huomioiden, onkin jotenkin ehkä hyväksyttävää. Tai onko tuolla suvulla sukukirjaa? Olisiko sellaisessa mainittu tuota asiaa. Mistä sen saisi haltuunsa, on toinen juttu.
Toinen polku ovat ne koulukaverit. Miten tiedät hänen käymänsä koulun tai oliko niitä useita? Oliko tuon ikäinen vielä koululainen vaiko jo työssä? Oliko hän ylioppilas ja jatko-opinnoissa? Sieltä voisi löytyä jotain asioita, joilla pääsisi eteenpäin.
En ole varma mitä kouluja hän kävi, mutta uskon tietäväni missä oli ala-asteella, mutta muuta en. Mies, jonka tunnistin kuvasta on nähtävästi ollut luokkakaverini lapsena, mutta häneltä en uskalla kysyä mitään, kun en tiedä mikä hänen roolinsa oli kuolemassani, mutta hän nyt varmasti tietäisi mitä minulle kävi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peukkuja tarinan pitkäkestoisesta jatkamisesta!
Ala-asteen sijaan taisit tarkoittaa edellisessä viestissäsi kansakoulua - peruskoulu tuli käyttöön asteittain vuodesta 1972 alkaen...
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aika hyvin arkistoitu asiat ja paljon löytyy myös netistä. Jostain syystä kaikki koko maassa vuosina 1955-1965 kuolleet löytyvät vuosikohtaisina luetteloina kuolinsyineen. Hämmästyttävä löytö se oli ainakin itselleni.
Miksi vain nuo, miksei aiempia tai miksei tuota myöhäisempiä? Tietäisiköhän joku tälle syytä? Vai tulevatkohan ne myöhemmin esim. 50 vuoden päästä uusimmasta digitoituna ryppäänä?
Tuosta kuitenkin heräsi ajatus, että ehkä sen 60-luvun lopun kuolinvuoden vainajien luettelot tai jotkin kortit kuolinsyyllä varustettuna on mahdollista tilata tai pyytää nähtäväkseen Kansallisarkistosta. Kannattaa ainakin kysyä asiaa. Sukututkimusta harrastavat varmasti kyselevätkin.
Tuohan auttaisi ap:tä paljon asiassa, jos virallisen kuolinsyyn saisi selville. Jospa vaikka tuo asiaan liittynyt toinen mies tai mielikuva hänestä onkin siinä tapauksessa liittynyt johonkin aiempaan kuin kuolinhetkeen.
Eipä ollut minulla aavistustakaan, että ihmisten kuolinsyitä voisi kysellä kansallisarkistosta, mutta kiitos paljon tiedosta. Soitankin heti huomenna sinne ja kyselen mitä sieltä löytyy. Ja joo, voihan olla mahdollista, että tuo tunnistamani mies oli minulle tärkeä kaveri ja siksi muistan hänet, mutta tosiaan muistikuvassani hän juoksi perässäni ja sitten kuolin. Ehkä molemmat juostiin jotain karkuun, tai olin vaan niin humalassa tai muuten vaan sekaisin, että asiat sekoittui ja muistin vain hänet jos viimeksi hänen seurassa olin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peukkuja tarinan pitkäkestoisesta jatkamisesta!
Ala-asteen sijaan taisit tarkoittaa edellisessä viestissäsi kansakoulua - peruskoulu tuli käyttöön asteittain vuodesta 1972 alkaen...
Joo, kansakoulua tarkoitin tietenkin ja sen verran löysin myös hänestä tietoa, että olin yhteiskoululainen myöskin joskus ja se taisi olla kai sama kuin lukio nykyään. Sitä en tiedä, että mikä yhteiskoulu oli kyseessä. Tämän jutun löysin siis Hesarista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli siis sukunimi tiedossa ja tiesin että olin mies silloin ennen. Muistikuvieni perusteella tulin siihen tulokseen, että olin kuollut vuonna 1968 noin parikymppisenä ja sitten huomasin, että Hesarilla on aikakonepalvelu, missä voi selata vanhoja sanomalehtiä. Kun tiesin, että olin elänyt pääkaupunkiseudulla, niin ajattelin, että kyllä se kuolinilmoitus pitää silloin olla Hesarissa. Kävin joka päivän läpi kunnes sitten törmäsin kuolinilmoitukseen, missä oli se sama sukunimi mitä etsin ja mies oli kuollut 19-vuotiaana ja kaiken lisäksi kuolinilmoituksessa oli myös tuon vainajan osoite. Kun googletin tuon osoitteen, niin eteeni ilmestyi talo, jota olin lapsesta asti muistellut ja olin aivan järkyttynyt, siinä se oli, minun entinen kotini.
Ap
Sitten vaan perintöä kyselemään entiseltä perheeltäsi. Vieläkö vanhemmat elävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaisi tietää, kuinka tuo tietty nuorimies kuoli ja sen tiedon selville saamiseen hän pyysi vinkkejä.
Kuolinvuodesta on jo niin kauan, että vaikeaa voi selville saaminen olla. Lähinnä entiset koulukaverit voisivat tietää, samoin ne sukulaisten jälkeläiset. Jälkimmäisiltä on hankala mennä kyselemään, joten ne koulukaverit ovat ehkä realistisin taho. Heiltäkin tieto pitäisi saada spontaanisti kysymyksen syytä paljastamatta.
Joo, tämän takia tein sen ketjun, jos täältä löytyisi mielikuvitusta ihmisiltä enemmän niihin keinoihin, joita voisi tuossa tiedustelussa käyttää, mutta oliko tämä myös se syy miksi ketju sitten poistettiin? 🤔
Ei oikein kelpaa poiston syyksi kuvitteellinen selvitystyö.
Jäi kiinnostamaan, että oliko se lapsuuden näkyjesi talo sama kuin se missä sitten muistit olleesi juhlissa eli oliko se sama talo kuin missä olit asunut. Oliko se yhden perheen talo, kun nimittäin sait selville, kuka siinä oli asunut.
Ap
Se ei ollut se kotini ja minulle on vielä epäselvää miksi kävin siellä talossa, mutta otin nuorena selvää kuka oli asunut siinä näyn talossa ja ajattelin silloin, että olin tuota perhettä ehkä. Heidän sukunimellään sitten etsin sitä kuolinilmoitusta viime vuonna ja sillä se löytyi. Olin myös muistellut toistakin taloa pienenä, mutta en tajunnut, että se olikin se oikea kotini kunnes näin sen googlettamalla. Mielenkiintoista on se, että kun olen tutkinut ja ottanut selvää nyt asioista, niin olen melkein satavarma, että noiden kahden talon asukkaat ovat olleet tekemisissä keskenään 60-luvulla, ovat siis sukua keskenään, eli nähtävästi vain kyläilin siinä näkyni talossa sukulaisten luona.
Ap
En tiedä onko ollut puhetta, mutta selvitäpä senaikaisten koulujen sijainnit, siis koulut joissa tämä nuorimies olisi voinut olla oppilaana. Tuohon aikaan oli aika tavanomaista, että kouluun piti lähteä naapurikaupunkiin, ja silloin vuokrattiin huone usein sukulaiselta tai joltain tutulta. Jos sellaista ei ollut, niin sitten keneltä vain.
Sitten etsi, löytyykö hänen nimensä koulujen matrikkeleista tms.
Kuolinsyy voisi löytyä lehtiarkistosta. Kun sinulla on kuolinaika tiedossa, niin etsi kuolinpäivä - kuolinilmoitus väliseltä ajalta paikkakunnan lehdistä esim. hänen nimellään. Jos ei löydy, niin vaikka sanoilla kuoli/kuollut, nuorimies tms. mitä nyt keksitkin. Ja jos näet niiden talojen liepeillä vanhuksia, niin voit mielestäni kysellä, muistatko senjasen nimisen nuorukaisen, joka kuoli vuonna xxxx. Sanot sitten tarvittaessa vaikka, että äitisi/isäsi/tätisi tunsi hänet nuoruudessaan ja haluaisi tietää, mitä tapahtui ja mihin hänet on haudattu (haluaisi vierailla haudalla), ja sinä selvittelet asiaa hänelle.
Kerrot oikeasti vasta sitten, jos löydät hänen omaisiaan ja se tuntuu sopivalta. Älä aloita väittämällä olevasi hän, vaan kerro niistä näyistä ja muistikuvista, joiden vuoksi aloit asiaa selvitellä. Toisaalta, jos olet se mies, niin tunnistanet kyllä sukulaisesi kysymättäkin. Todisteeksi käy vain jokin, mitä et ole voinut selvittää muualta. Voi tietysti olla, että hekin tunnistavat sinut jotenkin.
En yhtään tiedä, missä hän on opiskellut viimeksi, mutta olettaisin, että Helsingissä, ja siellähän niitä oppilaitoksia onkin vaikka kuinka palon. Löytyykö nuo matrikkelit ihan netistä, osaatko sanoa? Lehtiarkistoja olenkin jo tutkinut, mutta en ole löytänyt mitään uutista, joka valaisisi asiaa. Voihan tietenkin olla, että vaikka kuolemaan olisi liittynyt jotain epäselvää, niin se olisi siltikin tulkittu luonnolliseksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli siis sukunimi tiedossa ja tiesin että olin mies silloin ennen. Muistikuvieni perusteella tulin siihen tulokseen, että olin kuollut vuonna 1968 noin parikymppisenä ja sitten huomasin, että Hesarilla on aikakonepalvelu, missä voi selata vanhoja sanomalehtiä. Kun tiesin, että olin elänyt pääkaupunkiseudulla, niin ajattelin, että kyllä se kuolinilmoitus pitää silloin olla Hesarissa. Kävin joka päivän läpi kunnes sitten törmäsin kuolinilmoitukseen, missä oli se sama sukunimi mitä etsin ja mies oli kuollut 19-vuotiaana ja kaiken lisäksi kuolinilmoituksessa oli myös tuon vainajan osoite. Kun googletin tuon osoitteen, niin eteeni ilmestyi talo, jota olin lapsesta asti muistellut ja olin aivan järkyttynyt, siinä se oli, minun entinen kotini.
Ap
Sitten vaan perintöä kyselemään entiseltä perheeltäsi. Vieläkö vanhemmat elävät?
Ei elä, ja siskokin kuoli pari vuotta sitten. Harmi, että olen näin myöhässä tän asian kanssa, en siis sen perinnön takia, mutta olisi ollut kiva tietää, mitä tunteita kohtaaminen olisi aiheuttanut ja olisivatko he kenties nähnyt minussa mitään samaa kuin entisessä minässä oli ollut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko että on olemassa joku tietty määrä näitä tietoisuuksia/sieluja mitälie jossakin, vai tuleeko niitäkin koko ajan lisää, kun ihmisten määrä on kuitenkin kasvanut huomattavasti koko maapallon historian aikana?
Tuohon ei varmaan kukaan osaa vastata, mutta minä uskon, että voidaan syntyä muillekin planeetoille. Maailmankaikkeushan on ääretön ja maankaltaisia planeettojakin on varmaan vaikka kuinka paljon. Sitten joskus kun maapallo poksahtaa, niin silloin viimeistään synnytään jonnekin muualle. Maapallollakin on muuten elänyt yli miljoona vuotta sitten ihmisen kaltaisia tyyppejä, että ei sielut ole välttämättä lisääntynyt, vaan nyt voi olla semmoinen aika, että moni haluaa inkarnoitua tänne, kun on niin mielenkiintoista meneillään.
Selvänäkijät, ovat siis kristittyjä, sanovat että maapallo on kokemusplaneetta. Tänne synnytään saamaan kokemuksia. Sielut tulevat muista siviilisaatioista.
80-luvulla sinut olisi ohjattu hoitoon. Nykyään tuota kutsutaan harhaksi, uskomukseksi tai uskonnoksi, riippuu vähän keneltä kysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestänne sitten tässä maailmassa myös "ensikertalaisia", mistäs me ollaan tultu ketkä ei muisteta mitään entisiä elämiä?
Ei se muistamattomuus mistään ensikertalaisuudesta kerro,
tähän systeemiin kuuluu että aina kun tänne synnytään niin mistään et mitään tiedä, tulee jännempi seikkailu tässä elämäksi kutsutussa kokemuksessa kun ei tiedä liikaa,
suurin osa heistäkin jotka jossain vaiheessa alkavatkin muistaa edellisiä elämiä, niin ovathan hekin olleet niitä muistamattomia jossain vaiheessa.
Itsellä nämä entisen elämän muistot ovat oikeastaan samanlaisia kuin miten muistan esim. asioita kun olin ensimmäisellä luokalla koulussa,
sellaisia välähdyksiä ja pieniä hetkiä, entisen elämän muistot ovat ihan samanlaisia, niistä on vain kulunut pisempi aika, mutta muistoina ja tunteena ne ovat ihan samanlaisia, minä ne asiat koin ja näin ja elin läpi.
Vauvat muistaa, mutta muistot häviävät ikää myöten kun kasvavat tähän kulttuuriin. Monesti kun katsoo pienen vauvan silmiä, näkee että siellä on yhteys maailmankaikkeuteen, niin syvä viisaus sieltä paistaa.
Äitini oli perhepäivähoitaja, ja yksi lapsi näki mummonsa monta kertaa meillä, lapsi n. 1,5-vuotias, hyvin verbaalinen ja jutteli mummolle.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla sinut olisi ohjattu hoitoon. Nykyään tuota kutsutaan harhaksi, uskomukseksi tai uskonnoksi, riippuu vähän keneltä kysyy.
Ap vaikuttaa selväjärkisemmältä kuin wokettajat ym. multisukupuolihörhöt.
Niin selvennän vielä, että se meni näin. Muistelin siis pienenä taloa, jossa kävin. Muistin kuinka ajoin talon taakse autolla ja kuinka kävelin ripeästi talon takaa etupihalle ja hyppelin rappuset iloisesti ylös ja kun tulin ovelle, niin katsoin keltaista kuvioitua lyhtyä, joka oli oven vieressä vasemmalla. Sitten avasin oven ja sen jälkeen ei ole muistikuvaa. Muistin myös kuinka talo oli kahden vilkkaasti liikennöidyn tien kulmassa ja korkea orapihlaja-aita oli ihan oven edessä. Tätä ihmettelin usein lapsena, että mikä tämä talo oli missä kävin aikuisena, ja minne niin iloisena menin.
Sitten 90-luvun alussa olin treffeillä yhden miehen kanssa ja käytiin vuokraamassa leffa ja oltiin ajamassa hänen kotiinsa kaupungissa, jossa en ollut ennen käynyt, ja liikennevaloihin kun pysähdyttiin, niin yhtäkkiä kun katsahdin taloa, joka oli siinä risteyksessä, niin jotenkin se talo kuin hävisi ja näin jotenkin sen sisälle kuinka olin siellä juhlimassa 60-luvulla. Olin ihan ihmeissäni tuosta näystä ja olisin halunnut puhua siitä heti jollekin, mutta en tietenkään voinut sanoa mitään kun olin ekaa kertaa vasta treffeillä tuon miehen kanssa ja hän olisi tietenkin ajatellut, että olen hullu kun näkyjä nään.
Leffa meni minulta ihan ohi kun mietin vain tuota näkyä ja olin varma, että se on se talo jota olin lapsesta asti muistellut ja kun pääsin treffeiltä kotiin, niin piirsin heti paperille kaikki mitä talosta olin aina muistellut sitä lyhtyä ja sen kuvioita myöten ja palasin heti tuon talon pihaan tutkimaan pitikö muistikuvat paikkansa. Tuo talo ei siis ollut silloin enää asuinrakennuksena, niin hiippailuni ei herättänyt mitään ihmetystä. Ja kaikki oli niin kuin olin muistellut. Talo ei ollut edes mikään vakio rintamamiestalo, vaan sokkeloisempi ja sisäänkäynti oli erikoinen ja kaikki oli niin kuin muistin, keltainen lyhtykin oli edelleen paikallaan, vaikkakin rikki osittain. Orapihlaja-aitaa ei ollut, mutta kun tutkin maata niin huomasin, että juuret oli paikallaan ja juuri siinä kohtaa missä muistin sen aidan olevan. Myöhemmin löysin museon valokuvista tuon talon kuvan 60-luvulta ja se orapihlaja-aita oli juuri niin korkea kuin muistin.
Olin siis aivan varma, että tuo näyn talo on se jota lapsena muistelin, mutta en tiennyt miksi siellä kävin tai että olinko ehkä asunut siellä, mutta sain sitten selville silloisen omistajan sukunimen ja sillä sukunimellä nyt vasta viime vuonna aloin etsimään niitä kuolleita parikymppisiä miehiä. En ollut siis ollenkaan varma, olinko sukua heille, mutta se nyt oli ainoa johtolanka ja halusin katsoa löydänkö sille vuodelle parikymppisen kuolleen miehen tuolla sukunimellä ja löytyihän se ja kun näin kuolinimoituksessa kotiosoitteen ja googletin sen, niin olin taas aivan ällistynyt, sillä siinä oli se toinen talo, jota olin myöskin lapsesta asti muistellut.
Ap