Ovatko teidän miehenne aina ihan pihalla kaikesta?
Kertokaapas nyt, mistä on kyse ja onko mitään tehtävissä. Olemme olleet naimisissa jo pidemmän aikaa ja lapsiakin on useampia. Miehellä on korkeakoulutus ja vastuullinen työ. Siitä huolimatta perheen arjessa on ihan jatkuvasti tilanne se, että hän on täysin pihalla siitä, mitä on sovittu, mitä pitäisi tehdä, miten käytännön asiat menevät, mitä jokin lapsia koskeva viesti koulusta tai harrastuksista tarkoittaa jne. jne. Sillä ei ole mitään merkitystä eikä vaikutusta, montako kertaa jokin asia on käyty läpi, hän on joka tapauksessa seuraavalla kerralla ihan yhtä pihalla siitä.
Tämä on ihan hirveän raskasta ja raastavaa. Kun luulet, että jokin asia on selvä ja sovittu, hän ei olekaan siitä seuraavassa hetkessä ikinä kuullutkaan. Jos sovitaan, että jokin asia hoidetaan tietyllä tavalla, niin varmasti sen hoitamisessa ei mikään ole muuttunut, vaikka olisin pyytänyt perustelujen kanssa jo kymmenen tai kaksikymmentä kertaa.
Yritän esittää asiat mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi sekä todella rankasti rajata sitä informaation määrää, millä häntä kuormitan. Ei mitään vaikutusta tälläkään. Vaikka olisi vain yksi asia, joka pitää jotenkin muistaa tai tajuta, niin hän ei muista eikä tajua sitä. Arvatkaa vaan, onko mitään motivaatiota kommunikoida yhtään mistään ei-välttämättömästä, kun välttämättömätkin asiat menevät ihan yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Siis ihan koko ajan, joka asiassa. Eikä ongelma ole vain minun viestinnässäni - hänen on mahdotonta ymmärtää esimerkiksi lasten harrastuksista tulevia viestejä. Vaikka niissä lukee aivan selkeästi, että tiettynä päivänä tapahtuu tietty asia tietyssä paikassa, niin hän ei vain ymmärrä sitä. Näyttää viestejä minulle (jos muistaa) ja odottaa, että minä jotenkin ratkaisen nämä valtaisat pulmat, kun hän ei tiedä mihin ne liittyvät, mitä tarkoittavat ja miten niihin pitäisi reagoida. Hän on aivan kantasuomalainen, ei voi syyttää kielitaidon tai kulttuurillisen ymmärryksen puutetta. Osallistuu kyllä arkeen eli ei ole kyse siitäkään, että oikeasti ei tietäisi, mitä meillä tapahtuu. Enkä ole mitenkään ominut asioiden hoitamista itselleni, päin vastoin olen uskonut ja luottanut siihen, että vuonna 2022 isät ovat ihan yhtä päteviä arjen pyörittäjiä ja lasten hoitajia kuin äiditkin ja antanut hänelle kaikki samat mahdollisuudet vastuunkantoon.
Onko tällaista muilla? Mitä ihmettä tilanteelle voi tehdä?
Kommentit (116)
Mies sluibaa koska hän voi tehdä niin ja tietää, että siitä ei tule seurauksia (hänelle) ja sinä kuljet perässä tekemässä asiat.
Anna asioiden oikeasti mennä solmuun ja jos mies ei niitä korjaa, niin varmista että hän ottaa seuraukset vastaan.
Esimerkiksi: miehen vuoro kuskata lapsi harrastustapahtumaan. Keskustelette, että tällainen tapahtuma on ja sovitte että mies hoitaa.
Mies ei hoida, koska olettaa että sinä muistutat ja sitten lopulta olet se joka vie lapsen. Älä tee näin. "Unohda" asia itse.
Mies olkoon se, joka kohtaa lapsen pettymyksen laiminlyönnistä JA hyvittää sen. Mies on se, joka hoitaa mahdolliset soittelut jos tämän takia jotain oleellista tietoa tms ei saatu. Jos ei, niin sanoita suoraan, että lapsen harrastaminen menee pilalle koska mies on saamaton lapamato.
Tai jos teidät on kutsuttu juhliin ja mies ei osaa hoitaa siistejä vaatteita, anna mennä farkuissa ja selitä joka ikiselle ihmiselle että miehesi äiti ei ehtinyt tulla pukemaan ja itsehän hän ei osaa. Jos julkinen nolaaminen omien laiminlyöntiensä seurauksena ei tepsi, niin sitten ero on vaihtoehto.
Ite oot miehesi valinnu. Olisi kannattanu ottaa koulutukseltaan amis ja duunari, niin arki sujuisi. Turhaan valitat, nainen.
Joillakin voi olla töissä niin paljon vastuita ettei kotona millään enää jaksa ottaa lisää.
Meillä vaimo lähinnä istuu sohvalla ja näpyttää kännykkää. Kaikki lasten jutut, työt, kotityöt jne jää minun kontolleni ml vaimon omat työttömyysilmoitukset.. kun eihän niitä voi muistaa..
Oma tyttöystävä valittaa samasta asiasta silloin tällöin. Meillä ei tosin lapsia.
Mulla on myös korkeakoulutus ja vastuullinen työ, joka pitää sisällä järjettömän määrän asioita jotka tarvitsee muistaa. Oma työ sisältää paljon isojen kokonaisuuksien suunnittelua ja hallintaa, ja ihmisten ja tehtävien koordinointia aikatauluissa joiden muuttaminen vaatii isoja resursseja.
Tyttöystävän työ on enemmän suorittamista sen mukaan mitä joku toinen antaa tehtäväksi.
Omalla kohdalla pyrin muistamaan ne asiat joilla on suora vaikutus minuun, ja sitten tärkeitä asioita siihen päälle. Jos joku asia koskee pelkästään tyttöystävää ja jotain mitä hänen täytyy tehdä/tulee tekemään, lokeroin sen niihin asioihin joita minun ei ihan välttämättä tarvitse muistaa, vaan se on hänen asiansa muistaa ne. Välillä on sellainen olo että minun pitäisi muistaa hänen elämästään kaikki asiat jotka hän itse muistaa. Tulee aika usein näitä "No justhan mä sulle eilen sen sanoin", "Mehän puhuttiin tästä", "Etsä muista ku puhuttiin viime kerralla" jne. Joskus en vaan muista, varsinkin jos se on asia joka vaikuttaa vain ja ainoastaan tyttöystävään.
Jos alkaisin valittamaan samaan tyyliin että hänen pitäisi muistaa kaikki minun asiani niin aika nopeasti loppuisi tyttöystävän muistikapasiteetti.
Mun mielestä on hyvä pitää mielessä että meillä ihmisinä on myös omat prioriteetit ja yksilöidyt tapahtumat elämässä.
Sitten on tottakai joskus näitä tilanteita, että hän on keskenään sopinut jotain, ja olettanut puhumatta/kysymättä että olen samaa mieltä tai teen asiat samoin kun hän, ja sanon niissä tilanteissa suoraan että en ole missään vaiheessa sopinut hänen kanssaan niin.
Mieheni on täyskuormittunut työstään, arkea helpottamaan olemme ottaneet siivous- ja lastenhoitoapua . Kun tekee paljon vaativaa työtä , on varaa satsata palveluihin. Elämämme sujuu onnellisesti ja toisiamme kannustaen.
Kuulostaa kaverini mieheltä, paitsi että heillä ei ole lapsia. Miehellä on korkeakoulutus ja kovapalkkainen työ (IT-alalla, kuinkas muutenkaan), mutta hän ei vaan tajua arkielämää. En itse ikinä uskoisi miten pihalla mies on, jos kaverini ei olisi joskus näyttänyt epätoivoisena heidän viestikeskustelujaan.
Tällä miehellä on ongelmana jonkinasteinen asperger (työt ovat se hänen erityiskiinnostuksenkohteensa, samoin pari harrastusta) ja lisäksi jonkinlainen hahmotushäiriö. Esimerkiksi reissuun pakkaaminen on joka kerta täyttä viime hetken kaaosta vaikka kyseessä olisi miehen itsensä varaama lomareissu omien kavereiden kanssa (siis puoliso ei ole lähdössä mukaan eikä siksi ole osallistunut koko hommaan mitenkään). Syy vaikuttaa olevan se, että miehen on lähes mahdotonta kuvitella mielessään, mitä siellä matkalla voi tarvita.
Eli tässä kaverini tapauksessa ainakin selitys lienee se, että mies on neuroepätyypillinen. Hän on toisaalta rakastava ja hauska, mutta myös äärimmäisen pihi ja ajattelematon. Lapsenhankintaa ehdotti joskus kaverilleni "kun kaikki tututkin on niitä nyt hankkineet", mutta onneksi kaverini osasi kuvitella vauva-arjen tällä kokoonpanolla toisin kuin mies :D
Kuulostaa ihan alkavalta muistisairaudelta, olisi varmaan hyvä tutkituttaa.
Alkava muistisairaus tai muu vastaava syy suljettava pois. Lääkäriin.
On olemassa miestyyppi, jolle riittää se että näyttää ulospäin olevansa huolehtivainen ja vastuullinen isä. Hän saa pontsit siitä kun kuskaa lapsia harrastuksiin ja vie leikkikentälle, se on näkyvää, mutta hyvin vähän ajattelua vaativaa toimintaa. Ulkopuoliset ajattelevat ihastuksissaan, että siinä vasta on hyvä isukki. Tosin tämä iskä ei tietäisi mitä lapsille puetaan näihin päälle, eikä sitä mistä vaatteet löytyy. Jostain epäselväksi jääneestä syystä hän kuvittelee että vain nainen voi mystisesti tietää tällaiset asiat (ja että naisilla on jonkinlainen koulutus näihin asioihin). Hänen mielestään vain naiselta löytyy biologinen valmius vastata opettajien ja harrastusten vetäjien viesteihin. Vain nainen ymmärtää kalenteria, kun siihen liittyy lasten aikataulut, tälle miehelle nämä ovat kuin hieroglyfejä vieraasta kulttuurista. Tällainen mies odottaa, että toimintasuunnitelma ja ohjeet tulee ylhäältä päin (tai alhaalta jos nainen on lyhyempi), siihen asti hänen bravuurinsa on tumput suorina perheensä keskellä seisominen, ja siitä hän on ylpeä.
Ap voisi vaikka vihjata, että muutkin miehet kyllä osaa hoitaa ihan itsenäisesti nämä asiat, vaikka niiden eteen joutuisikin vähän pähkäilemään.
Minä olen tällainen mies. Se joka ehdotti täällä, että antaa miehen itse hoitaa tyylillään ja oppia virheistään on asian ytimessä.
Vaimoni on sellainen käskyttäjä ja kontrolloiva takapiru ettei omilla aivoilla ajattelu ole kannattavaa. Kaikki pitää tehdä hänen tavallaan ja hänen aikataulullaan, muuten menee väärin ja pilalle.
Asiat hoituisivat varmasti minultakin, mutta en vaan saa tehdä niitä. Koska en tee tarpeeksi hyvin, enkä koskaan saa oppia niitä itse.
Vaimo sitten hajoilee kun joutuu hoimataan niin paljon asioita... kiva tilanne vai mitä?
Ja alku ollut niin täydellistä huumaa että alta pois, kun ei tunne koko ihmistä ja helppoa esittää.
Ettekö ole näitä Turhapuro elokuvia nähnyt kuinka alkuhuumassa nähdään ihminen ihan erilaisena vaaleanpunaisten silmälasien kautta.
Se on aina kamala riski jos pitää lapsia tehdä heti alkuhuumassa niin ettei toista ihmistä tunne. Siinä pelataan venäläistä rulettia niin että tuleeko siitä mitään tai ei tule. Koska ihmisillä tulee vielä ikäkriisiäkin ja ne muuttuvat iän mukaan niin ettei sellainen elämä mitä nuorena oli tai toivoi niin enää olekkaan sellaista mistä nauttisi. Tulee tehtyä sellaisia virheitä mitä ei saa enää peruutettua kuten se perhe joka on koitununut kamalaksi virheeksi ja taakaksi. Haluaisi vaan että se perhe häipyisi ja saisi aloittaa alusta. Tämmöisiä ikäkriisejä olen nähnyt suurimmalla osaa keski-ikäisillä. On jäänyt nuoruus elämättä ja sitten vedetään tuolla yöelämässä kadotettua nuoruutta kuin viimeistä päivää.
Ala samanlaiseksi. Älä hoida mitään asioita. Kun ukko kysyy mitään, toljota sitä vähämielisenä suu auki ja ole ihan pihalla. "Häh emmä tajuu". Suutu jos hän yrittää selittää asiaa. Jatka kuukausi tai pari ja keskustele sitten pitäisikö ehkä asioiden muuttua.
Hermoromahduksen partaalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko kertonut miehelle vai oletatko että hänen kyllä pitää tietää miltä sinusta tuntuu!
Kyllä ollaan tästä keskusteltu jo monta kertaa ja olen yrittänyt häneltä itseltään selvittää, mitä ihmettä voisin tehdä toisin, jotta tämä ei olisi tällaista. Hän vain lupaa aina skarpata, mutta eihän se auta, kun ei itse tietoisesti muuta toimintamallejaan kuitenkaan.
Oleellisempaa lienee mitä HÄN voisi tehdä toisin, jotta pystyisi hoitamaan oman osansa. Onko hänellä edes motivaatiota siihen? Erolla uhkaaminen voi auttaa. Jauhopäälle on iso työ opettaa itsensä aivot kuntoon ja tarvitsee siihen motivaatiota.
Takana voi olla keskittymishäiriötä tms ongelmaa, mikä vaatii vielä enemmän. Mutta häneltä itseltään, ei sulta.
Osaamista on. Itsehän sanoit että ei hän aikoinaan ollut niin pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin voi olla töissä niin paljon vastuita ettei kotona millään enää jaksa ottaa lisää.
Sellainen ei sitten tarvitse muuta kuin sen työnsä jos kotiin ei riitä enää voimavaroja.
No aika vaikeita tuollaisia ihmisiä on muuttaa, mutta jos ajatellaan positiivisesti, ja se vilpittömyyttään oikeasti unohtaa nämä asiat, niin ehkä ratkaisu on se, että pistät sille turvan eteen (tai vaikka jääkaappiin kiinni) kalenterin, johon olet merkannut ne menot. Olen itse ollut hävettävän pitkään tuollainen, että pidin menoni mielessäni päässä, jolloin en muistanut lopulta enää niitä. Kalenteri helpottaa elämää kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Hermoromahduksen partaalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko kertonut miehelle vai oletatko että hänen kyllä pitää tietää miltä sinusta tuntuu!
Kyllä ollaan tästä keskusteltu jo monta kertaa ja olen yrittänyt häneltä itseltään selvittää, mitä ihmettä voisin tehdä toisin, jotta tämä ei olisi tällaista. Hän vain lupaa aina skarpata, mutta eihän se auta, kun ei itse tietoisesti muuta toimintamallejaan kuitenkaan.
Oleellisempaa lienee mitä HÄN voisi tehdä toisin, jotta pystyisi hoitamaan oman osansa. Onko hänellä edes motivaatiota siihen? Erolla uhkaaminen voi auttaa. Jauhopäälle on iso työ opettaa itsensä aivot kuntoon ja tarvitsee siihen motivaatiota.
Takana voi olla keskittymishäiriötä tms ongelmaa, mikä vaatii vielä enemmän. Mutta häneltä itseltään, ei sulta.
"jotta pystyisi hoitamaan oman osansa"
Jos mies hoitaa töissä oman osansa ja sinä kotona oman osasi niin molemmat ovat silloin hoitanet oman osansa.
Hermoromahduksen partaalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teema, jonka uudistettu variaatio.
Kertokaahan ystävällisesti minullekin, missä tätä teemaa on aiemmin käsitelty, lukisin mitä tahansa vertaiskokemuksia mielelläni. Google ei ole löytänyt kuin hyvin harvoja sivuja / keskusteluja / blogeja ym., joissa olisi samaa problematiikkaa käsitelty. Niistäkin osa oli tosi vanhoja.
Miksi mies.....?
Tuollaista voi tapahtua kun kumpikin kusettaa toisiaan ja alussa näytellään. Osa sitten eroo ja vain näyttämö muuttuu uusissa suhteissa mutta sama kusetus jatkuu. Ihan loputontonta teatteria niin kauan kunnes ikä tulee rajoitteeksi ettei enää saa ketään.