Ovatko teidän miehenne aina ihan pihalla kaikesta?
Kertokaapas nyt, mistä on kyse ja onko mitään tehtävissä. Olemme olleet naimisissa jo pidemmän aikaa ja lapsiakin on useampia. Miehellä on korkeakoulutus ja vastuullinen työ. Siitä huolimatta perheen arjessa on ihan jatkuvasti tilanne se, että hän on täysin pihalla siitä, mitä on sovittu, mitä pitäisi tehdä, miten käytännön asiat menevät, mitä jokin lapsia koskeva viesti koulusta tai harrastuksista tarkoittaa jne. jne. Sillä ei ole mitään merkitystä eikä vaikutusta, montako kertaa jokin asia on käyty läpi, hän on joka tapauksessa seuraavalla kerralla ihan yhtä pihalla siitä.
Tämä on ihan hirveän raskasta ja raastavaa. Kun luulet, että jokin asia on selvä ja sovittu, hän ei olekaan siitä seuraavassa hetkessä ikinä kuullutkaan. Jos sovitaan, että jokin asia hoidetaan tietyllä tavalla, niin varmasti sen hoitamisessa ei mikään ole muuttunut, vaikka olisin pyytänyt perustelujen kanssa jo kymmenen tai kaksikymmentä kertaa.
Yritän esittää asiat mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi sekä todella rankasti rajata sitä informaation määrää, millä häntä kuormitan. Ei mitään vaikutusta tälläkään. Vaikka olisi vain yksi asia, joka pitää jotenkin muistaa tai tajuta, niin hän ei muista eikä tajua sitä. Arvatkaa vaan, onko mitään motivaatiota kommunikoida yhtään mistään ei-välttämättömästä, kun välttämättömätkin asiat menevät ihan yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Siis ihan koko ajan, joka asiassa. Eikä ongelma ole vain minun viestinnässäni - hänen on mahdotonta ymmärtää esimerkiksi lasten harrastuksista tulevia viestejä. Vaikka niissä lukee aivan selkeästi, että tiettynä päivänä tapahtuu tietty asia tietyssä paikassa, niin hän ei vain ymmärrä sitä. Näyttää viestejä minulle (jos muistaa) ja odottaa, että minä jotenkin ratkaisen nämä valtaisat pulmat, kun hän ei tiedä mihin ne liittyvät, mitä tarkoittavat ja miten niihin pitäisi reagoida. Hän on aivan kantasuomalainen, ei voi syyttää kielitaidon tai kulttuurillisen ymmärryksen puutetta. Osallistuu kyllä arkeen eli ei ole kyse siitäkään, että oikeasti ei tietäisi, mitä meillä tapahtuu. Enkä ole mitenkään ominut asioiden hoitamista itselleni, päin vastoin olen uskonut ja luottanut siihen, että vuonna 2022 isät ovat ihan yhtä päteviä arjen pyörittäjiä ja lasten hoitajia kuin äiditkin ja antanut hänelle kaikki samat mahdollisuudet vastuunkantoon.
Onko tällaista muilla? Mitä ihmettä tilanteelle voi tehdä?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermoromahduksen partaalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko kertonut miehelle vai oletatko että hänen kyllä pitää tietää miltä sinusta tuntuu!
Kyllä ollaan tästä keskusteltu jo monta kertaa ja olen yrittänyt häneltä itseltään selvittää, mitä ihmettä voisin tehdä toisin, jotta tämä ei olisi tällaista. Hän vain lupaa aina skarpata, mutta eihän se auta, kun ei itse tietoisesti muuta toimintamallejaan kuitenkaan.
Oleellisempaa lienee mitä HÄN voisi tehdä toisin, jotta pystyisi hoitamaan oman osansa. Onko hänellä edes motivaatiota siihen? Erolla uhkaaminen voi auttaa. Jauhopäälle on iso työ opettaa itsensä aivot kuntoon ja tarvitsee siihen motivaatiota.
Takana voi olla keskittymishäiriötä tms ongelmaa, mikä vaatii vielä enemmän. Mutta häneltä itseltään, ei sulta.
"jotta pystyisi hoitamaan oman osansa"
Jos mies hoitaa töissä oman osansa ja sinä kotona oman osasi niin molemmat ovat silloin hoitanet oman osansa.
Oletko amerikkalainen? Suomessa äidit ovat töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermoromahduksen partaalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko kertonut miehelle vai oletatko että hänen kyllä pitää tietää miltä sinusta tuntuu!
Kyllä ollaan tästä keskusteltu jo monta kertaa ja olen yrittänyt häneltä itseltään selvittää, mitä ihmettä voisin tehdä toisin, jotta tämä ei olisi tällaista. Hän vain lupaa aina skarpata, mutta eihän se auta, kun ei itse tietoisesti muuta toimintamallejaan kuitenkaan.
Oleellisempaa lienee mitä HÄN voisi tehdä toisin, jotta pystyisi hoitamaan oman osansa. Onko hänellä edes motivaatiota siihen? Erolla uhkaaminen voi auttaa. Jauhopäälle on iso työ opettaa itsensä aivot kuntoon ja tarvitsee siihen motivaatiota.
Takana voi olla keskittymishäiriötä tms ongelmaa, mikä vaatii vielä enemmän. Mutta häneltä itseltään, ei sulta.
"jotta pystyisi hoitamaan oman osansa"
Jos mies hoitaa töissä oman osansa ja sinä kotona oman osasi niin molemmat ovat silloin hoitanet oman osansa.
Hienosti mukamas unohdit että nykysuomessa suurin osa äideistä ja naisista käy myös palkkatyössä :) Vai oletatko, että naisen kuuluu palkkatyön lisäksi hoitaa yksin myös kotityöt ja lapset sekä metatyö?
Vierailija kirjoitti:
No aika vaikeita tuollaisia ihmisiä on muuttaa, mutta jos ajatellaan positiivisesti, ja se vilpittömyyttään oikeasti unohtaa nämä asiat, niin ehkä ratkaisu on se, että pistät sille turvan eteen (tai vaikka jääkaappiin kiinni) kalenterin, johon olet merkannut ne menot. Olen itse ollut hävettävän pitkään tuollainen, että pidin menoni mielessäni päässä, jolloin en muistanut lopulta enää niitä. Kalenteri helpottaa elämää kummasti.
Tämä on JÄLLEEN puolesta tekemistä.
Pistä se mies tekemään ihan oma aikataulunsa siihen jääkaapin oveen. Tod näk ei sitä koskaan kuitenkaan katso mutta ainakin joutuu itse sen tekemisen vaivan näkemään
No ainahan se on tämmöistä miesten kanssa. Käydään puoliteholla kotona ja ei muisteta tai osata muka yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Se on
A. Tyhmä
B. Assi
C. Aivovammainen
D. Välinpitämätön narsku.Take your pick.
Haha, narskukortti vedetty esiin! Tämä ilmiö elääl ja vahvasti.
Onko kuormittavassa työssä? Voiko olla burnoutannut tai lähellä sitä? Se ettei muisti pelaa ja viestit mene perille voi olla oire siitä. Lapsiperheessä on sata ja yks asiaa muistettavana, töiden jälkeen voi olla että kapasiteetti ei enää päässä riitä kaikkeen. Itselläni oli tämä, kun meinasin saada työuupumuksen. Unohtelin ihan perus juttuja silloin, esim. oman numeroni jonka normaalisti osaan unissani. Töissä pärjäsin silti melko hyvin.
Ei ole pihalla kun en alkuhuumassani valinnut väärää puolisoa vain kemian perusteella. Huuma ja kemia olisi teetättänyt ihan väärän valinnan ja kun valitsi järjellä ja odotti järjen tuloa päähän niin löysi sen oikean jota ei ole tarvinnut vaihtaa. Me huolehdimme toistemme eteen ihan kaiken että meidän yhteis yritys vain kestää kaikki kriisit ja on jo kestänyt neljättä kymmentä vuotta. meitä ei erota enää yhtään mikään.
Minä en voi ymmärtää ihmisten lyhyitä suhteita joista paistaa suuri itsekkyys ja tyhmyys kun suhteet ovat vain kertakäyttö kamaa. Sitten kun ei enää kertakäyttö suhteita saa niin ollaan yksin loppuelämä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kuormittavassa työssä? Voiko olla burnoutannut tai lähellä sitä? Se ettei muisti pelaa ja viestit mene perille voi olla oire siitä. Lapsiperheessä on sata ja yks asiaa muistettavana, töiden jälkeen voi olla että kapasiteetti ei enää päässä riitä kaikkeen. Itselläni oli tämä, kun meinasin saada työuupumuksen. Unohtelin ihan perus juttuja silloin, esim. oman numeroni jonka normaalisti osaan unissani. Töissä pärjäsin silti melko hyvin.
Kaikkee selitystä kun todellisuudessa se lapsiperhe elämä on ollut virhe.
Voisko miehelle laittaa vaikka pöydälle to do listan, joka pitää suorittaa kun tulee töistä.
Weaponized incompetence on varmaan termi ja etsit sille selitystä? Miehesi on tahallaan tuollainen että lakkaisit vaatimasta ja suorittaiset kaiken yksin. Häntä ei yhtään harmita katsoa sinua uupuneena ja vaikka järjiltäsi, kunhan et oleta häneltä mitään ja teet kaiken yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kuormittavassa työssä? Voiko olla burnoutannut tai lähellä sitä? Se ettei muisti pelaa ja viestit mene perille voi olla oire siitä. Lapsiperheessä on sata ja yks asiaa muistettavana, töiden jälkeen voi olla että kapasiteetti ei enää päässä riitä kaikkeen. Itselläni oli tämä, kun meinasin saada työuupumuksen. Unohtelin ihan perus juttuja silloin, esim. oman numeroni jonka normaalisti osaan unissani. Töissä pärjäsin silti melko hyvin.
Kaikkee selitystä kun todellisuudessa se lapsiperhe elämä on ollut virhe.
Niin. Elämässä tulee tehtyä joskus valintoja, joita haluaa tai jotka tuntuvat silloin järkeviltä, mutta joiden merkitystä ei sitten osaa etukäteen vuosien päähän miettiä. Siinähän syyllistät, toivottavasti se tuottaa sinulle jotain hyvää. Mulle virhe oli ottaa sellainen työmäärä, mikä ajoi mut loppuunpalamisen partaalle. Lapsia en kadu, enkä parisuhdetta.
- tuo jolle vastasit
vaikutat hirveältä nalkuttajalta. annan suhteellenne max 2v elinaikaa
Vierailija kirjoitti:
Voisko miehelle laittaa vaikka pöydälle to do listan, joka pitää suorittaa kun tulee töistä.
voi, jos sillä miehellä on kotona pomo, joka käskyttää sitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on
A. Tyhmä
B. Assi
C. Aivovammainen
D. Välinpitämätön narsku.Take your pick.
Haha, narskukortti vedetty esiin! Tämä ilmiö elääl ja vahvasti.
No tuollaisiahan ne ovat. Tekevät muista palvelijoitaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisko miehelle laittaa vaikka pöydälle to do listan, joka pitää suorittaa kun tulee töistä.
LOPETTAKAA SE VTN PUOLESTA TEKEMINEN!!!!
Se mies voi jmlauta kirjottaa ihan itse sen vtn listan.
Ei ihme ettei teidän miehet pistä tikkuaan ristiin.
PalstaTrolli kirjoitti:
Kontrollifriikkinaisia kohdellaan siten, että ei kuunnella hänen ohjeistustaan ja käskytystään.
Sitten kontrollifriikkinainen tukehtuu sappeensa ja muuttaa ihan itse pois.
Näin ongelma on kätevästi ratkaistu.
Sitten mies möllöttää suu auki ja ihmettelee, miksei hän saanut lasten lähihuoltajuutta ja miksi vaimo lähti, kun kaikki oli niin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän tämä ongelma tulee vastaan silloin kun nainen on liian kontrolloiva, mikään muu tyyli kuin hänen ei kelpaa ja lisäksi kommunikointi on surkealla tasolla. Ottakaa nyt ihan relax! Itse olin vähän samaan taipuvainen, mutta kyllästyin olemaan se äiti miehelleni. Rupesin antamaan siimaa eli annoin tehdä omalla tavallaan ja vaikka tiesin että väärin menee, en sanonutkaan enää mitään vaan annoin ukon itse huomata jossain vaiheessa, että eipä onnistunutkaan noin. Tällä tavalla olen saanut ihan kelpo kokin, siivoojan, remonttimiehen, talonmiehen tyypistä, joka ennen oli hieman sormi suussa vähän joka asiassa. Ja yleensä ei tapahdu mitään vahinkoa, vaikka ensiyritys ei onnistuisikaan.
Et maininnut mitään lapsiin liittyviä asioita, joita mies on opetellut hoitamaan.
Kuulostaa tutulta. Moneen kertaan joutuu kysymään ymmärsitkö, kuulitko, muistatko, vastaus aina joo, mutta loppujen lopuksi ei ole kuunnellut, ei muista eikä ole ymmärtänytkään. Kyse ihan yksinkertaisista asioista mitä pyydän tekemään kotona. Ei aina ollut näin, todennäköisesti väsynyt ja stressaantunut töistä ja perhe-elämästä, harrastuksesta jne. Mutta on tämä raskasta kun itse pitää huolehtia aina kaikesta, olen minäkin väsynyt ja stressaantunut mutta en voi silti laittaa aivoja off-asentoon.
Millainen lapsuudenkoti miehelläsi on ollut? Onko siellä äiti/isä käskyttäneet heitä joka asiaa, eli on tavallaan oppinut siihen, että joku muu käskyttää ja kantaa vastuun ja hän joko kuuntelee tai ei. Minun ex-mieheni oli tällaisesta kodista ja kun välillä kuuntelin tuota ex-anopin käskytulvaa, niin jotenkin ymmärsinkin miksi hän oli sellainen. Myös hänen 2 siskoaan oli ihan samanlaisia. Olivat niin turtuneet käskyihin, että 1-5 ensimmäistä kertaa meni toisesta korvasta ulos samantien.
Itse kun olen kasvanut sellaisessa kodissa, että kun vanhemmat tiukkaan sävyyn käskivät jotain (ja sitä ei todellakaan tehty joka päivä edes), niin silloin piti kuunnella ja tehdä kuten sanoivat. Alkuun olin tuon ex-anopin kanssa ihan ihmeissään, kun kuvittelin, että jotain pitää oikeasti heti tehdä. Pikkuhiljaa ymmärsin, että kunhan hokee ja kaakattaa ja ei pidä vaan tehdä mitään. Niin muutkin tekivät.
Välillä meni kyllä totaalisesti hermot tuon ex-miehen kanssa, kun eli sillä tavalla, että kyllä se vaimo käskee (ja moneen kertaan), kun pitää jotain tehdä. Itse inhoan holhoamista ja käskyttämistä, oletan että ihminen oma-aloitteisesti hoitaa asioita. No on siis ex-mies.... mutta ihan hyvä mies siis oli, mutta ihan kestämätöntä tuollainen.