Ovatko teidän miehenne aina ihan pihalla kaikesta?
Kertokaapas nyt, mistä on kyse ja onko mitään tehtävissä. Olemme olleet naimisissa jo pidemmän aikaa ja lapsiakin on useampia. Miehellä on korkeakoulutus ja vastuullinen työ. Siitä huolimatta perheen arjessa on ihan jatkuvasti tilanne se, että hän on täysin pihalla siitä, mitä on sovittu, mitä pitäisi tehdä, miten käytännön asiat menevät, mitä jokin lapsia koskeva viesti koulusta tai harrastuksista tarkoittaa jne. jne. Sillä ei ole mitään merkitystä eikä vaikutusta, montako kertaa jokin asia on käyty läpi, hän on joka tapauksessa seuraavalla kerralla ihan yhtä pihalla siitä.
Tämä on ihan hirveän raskasta ja raastavaa. Kun luulet, että jokin asia on selvä ja sovittu, hän ei olekaan siitä seuraavassa hetkessä ikinä kuullutkaan. Jos sovitaan, että jokin asia hoidetaan tietyllä tavalla, niin varmasti sen hoitamisessa ei mikään ole muuttunut, vaikka olisin pyytänyt perustelujen kanssa jo kymmenen tai kaksikymmentä kertaa.
Yritän esittää asiat mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi sekä todella rankasti rajata sitä informaation määrää, millä häntä kuormitan. Ei mitään vaikutusta tälläkään. Vaikka olisi vain yksi asia, joka pitää jotenkin muistaa tai tajuta, niin hän ei muista eikä tajua sitä. Arvatkaa vaan, onko mitään motivaatiota kommunikoida yhtään mistään ei-välttämättömästä, kun välttämättömätkin asiat menevät ihan yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Siis ihan koko ajan, joka asiassa. Eikä ongelma ole vain minun viestinnässäni - hänen on mahdotonta ymmärtää esimerkiksi lasten harrastuksista tulevia viestejä. Vaikka niissä lukee aivan selkeästi, että tiettynä päivänä tapahtuu tietty asia tietyssä paikassa, niin hän ei vain ymmärrä sitä. Näyttää viestejä minulle (jos muistaa) ja odottaa, että minä jotenkin ratkaisen nämä valtaisat pulmat, kun hän ei tiedä mihin ne liittyvät, mitä tarkoittavat ja miten niihin pitäisi reagoida. Hän on aivan kantasuomalainen, ei voi syyttää kielitaidon tai kulttuurillisen ymmärryksen puutetta. Osallistuu kyllä arkeen eli ei ole kyse siitäkään, että oikeasti ei tietäisi, mitä meillä tapahtuu. Enkä ole mitenkään ominut asioiden hoitamista itselleni, päin vastoin olen uskonut ja luottanut siihen, että vuonna 2022 isät ovat ihan yhtä päteviä arjen pyörittäjiä ja lasten hoitajia kuin äiditkin ja antanut hänelle kaikki samat mahdollisuudet vastuunkantoon.
Onko tällaista muilla? Mitä ihmettä tilanteelle voi tehdä?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vuodatuksen perusteella ap on se joka delegoi vastuuta ja tehtäviä, suomeksi sanottuna käskyttää, eihän semmoinen toimi miehen kanssa.
Tiettyyn rajaan saakka käskytys ja asioiden delegointi ja järjestely voi toimia. Nyt on ohitettu joku raja ja mies heittää asiat tahallaan ranttaliksi koska ei enää pysty suorittamaan käskettyjä vaatimuksia. Eroprosessi päälle ja parempi mies kehiin, no vitsi,vitsi ei niitä löydy.
Vierailija kirjoitti:
Ala samanlaiseksi. Älä hoida mitään asioita. Kun ukko kysyy mitään, toljota sitä vähämielisenä suu auki ja ole ihan pihalla. "Häh emmä tajuu". Suutu jos hän yrittää selittää asiaa. Jatka kuukausi tai pari ja keskustele sitten pitäisikö ehkä asioiden muuttua.
Tähän AP ei pysty.
Oletko AP kysynyt mieheltäsi MIKSI asia on niinkuin kerrot.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku kattelee tollaista miestä.. itse en katselisi jos olisin nainen.
Eronnut, lapset vuoroviikoin. Minä olen se joka hoitaa harrastusryhmiin ilmoittautumiset ja setvii aikataulut jne. Eli hoidan ihan kaiken ja tykkään hoitaa asiat.
Ihan samalla tavalla sinäkin kattelet naiseltasi, jos suostut kaiken tekemään ja toinen lepää laakereillaan. Ihan turhaan moralisoit. Ei ole yhtään oikeutetumpaa naisten heittäytyä passiivisiks paśkiàisiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermoromahduksen partaalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko kertonut miehelle vai oletatko että hänen kyllä pitää tietää miltä sinusta tuntuu!
Kyllä ollaan tästä keskusteltu jo monta kertaa ja olen yrittänyt häneltä itseltään selvittää, mitä ihmettä voisin tehdä toisin, jotta tämä ei olisi tällaista. Hän vain lupaa aina skarpata, mutta eihän se auta, kun ei itse tietoisesti muuta toimintamallejaan kuitenkaan.
Oleellisempaa lienee mitä HÄN voisi tehdä toisin, jotta pystyisi hoitamaan oman osansa. Onko hänellä edes motivaatiota siihen? Erolla uhkaaminen voi auttaa. Jauhopäälle on iso työ opettaa itsensä aivot kuntoon ja tarvitsee siihen motivaatiota.
Takana voi olla keskittymishäiriötä tms ongelmaa, mikä vaatii vielä enemmän. Mutta häneltä itseltään, ei sulta.
"jotta pystyisi hoitamaan oman osansa"
Jos mies hoitaa töissä oman osansa ja sinä kotona oman osasi niin molemmat ovat silloin hoitanet oman osansa.
Oletko amerikkalainen? Suomessa äidit ovat töissä.
hah hah. suomessa on satojatuhansia yh mammoja, jotka loisivat tuilla kotona ja yhtäpaljon kotiäitejä, jotka lokkeilevat miehen ja yhteiskunnan siivellä
Mulle tulee ensimmäisenä mieleen että hänen aivo kapasiteetti on täynnä. Jos hän tekee vaativaa työtä jossa aivot kuormittuu jatkuvasti ehkä liikaakin, hän ei kykene ( tai jaksa) enää paneutua kotona yksityiskohtiin.
Hän todennäköisesti myös luottaa siihen että sinä tomerana hoidat kuitenkin kaikki nuo juoksevat asiat ja muistamiset kuten tähänkin saakka, niin ne menee häneltä toisesta sisään ja samantien ulos.
Hän ei siis koe että ne olisivat niitä prioroteetti 1 ja 2 asioita jotka on muistettava jotta säilytään hengissä.
Kuulostaa melko yleiseltä ongelmalta ruuhkavuosia elävässä perheessä.
Jakakaa tehtävät puoliksi. Kumpikin hoitaa vain oman tonttinsa.
Toinen vaihtoehto on, että hankit kalenterin, jonne kirjaat muistettavat asiat. Miehen täytyy katsoa se läpi joka päivä.
Jos mies ei suostu, niin sitten kyllä harkitsisin eroa. Eihän tuommosen ihmisen kanssa voi olla.
Mun mies on tuollainen. Puolet unohtuu ja jotenkin on ihan hämmentynyt. Töissä ei kuulemma ole tuollainen, mutta kotona kyllä.
Muuten saa mielestäni koheltaa menemään ihan vapaasti, mutta ottaa tosiaan päähän, että päiväkodista, koulusta, neuvolasta, harrastuksista ja ihan joka paikasta otetaan minuun yhteyttä kun mies on jotain unohtanut.
En osaa sanoa muista, kun minulla ei ole kuin yksi mies! Olisin voinut vähän valaista asiaa, jos olisit kysynyt: Onko teidän miehenne . . .?
Pitäiskö kysyä siltä mieheltä miksi tietyt asiat unohtuu mutta esim. töissä ei ole vastaavaa ongelmaa?
Eipä se koulutuksesta tämäkään asia riipu.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kaverini mieheltä, paitsi että heillä ei ole lapsia. Miehellä on korkeakoulutus ja kovapalkkainen työ (IT-alalla, kuinkas muutenkaan), mutta hän ei vaan tajua arkielämää. En itse ikinä uskoisi miten pihalla mies on, jos kaverini ei olisi joskus näyttänyt epätoivoisena heidän viestikeskustelujaan.
Tällä miehellä on ongelmana jonkinasteinen asperger (työt ovat se hänen erityiskiinnostuksenkohteensa, samoin pari harrastusta) ja lisäksi jonkinlainen hahmotushäiriö. Esimerkiksi reissuun pakkaaminen on joka kerta täyttä viime hetken kaaosta vaikka kyseessä olisi miehen itsensä varaama lomareissu omien kavereiden kanssa (siis puoliso ei ole lähdössä mukaan eikä siksi ole osallistunut koko hommaan mitenkään). Syy vaikuttaa olevan se, että miehen on lähes mahdotonta kuvitella mielessään, mitä siellä matkalla voi tarvita.
Eli tässä kaverini tapauksessa ainakin selitys lienee se, että mies on neuroepätyypillinen. Hän on toisaalta rakastava ja hauska, mutta myös äärimmäisen pihi ja ajattelematon. Lapsenhankintaa ehdotti joskus kaverilleni "kun kaikki tututkin on niitä nyt hankkineet", mutta onneksi kaverini osasi kuvitella vauva-arjen tällä kokoonpanolla toisin kuin mies :D
Ohis, mutta pakko sanoa, että aspergerin piikkiin ette kyllä laita huithapelivanhemmuutta tai edes sen uhkakuvaa. Olen itse as ja muistan sekä hoidan kaiken lapseen liittyvän. Ei mitään ongelmaa. Päivät, kellonajat, paikat. Ihan sama onko kyse vasusta, hammaslääkäristä, neuvolasta, kaverin synttäreistä. Aspergerin eduksi lasken myös sen, ettei minun tarvitse kerrata moneen kertaan asioita. Kun minulle kerran sanotaan tai luen jonkun tiedotteen, niin check, homma on selvä.
Ap:lle sanon vaan että helpommalla pääset, jos pistät tuollaisen mieslapsen kiertoon. Sehän helpottaa jo paljon, kun ei tarvitsisi jatkuvasti pettyä ja suuttua. Toisaalta, muistaisiko hän edes nähdä niitä lapsia.
Ensimmäinen neuvo on aina mies vaihtoon. 🤣
Meillä oli tuollaista ja syynä ihan vaan miehen itsekkyys ja narsismi. Oli paljon mukavampaa elää poikamiehen elämää eikä kantaa vastuuta.
Olen mies, ja ylpeä siitä että olen kerta toisensa jälkeen ihan pihalla asioista, kun muija jäkättää jotain turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen neuvo on aina mies vaihtoon. 🤣
Tilanne on jo aika pitkälle edennyt. Ihmekö tuo, että eroa ehdotetaan. Ei varmasti ehdotettaisi (ainakaan muuta kuin vitsillä), jos aloituksessa lukisi että "mies unohti yhden kerran viedä lapsen neuvolaan". Kun tämä toistuu vuosien ajan ja lapsia sekä asioita on paljon, niin kyllä, ero voi olla erittäin hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, ja ylpeä siitä että olen kerta toisensa jälkeen ihan pihalla asioista, kun muija jäkättää jotain turhaa.
Ei sun ole pakko olla sen kanssa. Ja tota menoa et kohta olekaan. Tosin valinnan tekee luultavasti se nainen.
Miehet ON putkiaivoja. Tuo sanonta ei ole tuulesta temmattu.
Mulla ihan samanlainen mies. Mutta insinöörit vissiin varsinkin on näitä , joilta puuttuu ns. maalaisjärki.