Ovatko teidän miehenne aina ihan pihalla kaikesta?
Kertokaapas nyt, mistä on kyse ja onko mitään tehtävissä. Olemme olleet naimisissa jo pidemmän aikaa ja lapsiakin on useampia. Miehellä on korkeakoulutus ja vastuullinen työ. Siitä huolimatta perheen arjessa on ihan jatkuvasti tilanne se, että hän on täysin pihalla siitä, mitä on sovittu, mitä pitäisi tehdä, miten käytännön asiat menevät, mitä jokin lapsia koskeva viesti koulusta tai harrastuksista tarkoittaa jne. jne. Sillä ei ole mitään merkitystä eikä vaikutusta, montako kertaa jokin asia on käyty läpi, hän on joka tapauksessa seuraavalla kerralla ihan yhtä pihalla siitä.
Tämä on ihan hirveän raskasta ja raastavaa. Kun luulet, että jokin asia on selvä ja sovittu, hän ei olekaan siitä seuraavassa hetkessä ikinä kuullutkaan. Jos sovitaan, että jokin asia hoidetaan tietyllä tavalla, niin varmasti sen hoitamisessa ei mikään ole muuttunut, vaikka olisin pyytänyt perustelujen kanssa jo kymmenen tai kaksikymmentä kertaa.
Yritän esittää asiat mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi sekä todella rankasti rajata sitä informaation määrää, millä häntä kuormitan. Ei mitään vaikutusta tälläkään. Vaikka olisi vain yksi asia, joka pitää jotenkin muistaa tai tajuta, niin hän ei muista eikä tajua sitä. Arvatkaa vaan, onko mitään motivaatiota kommunikoida yhtään mistään ei-välttämättömästä, kun välttämättömätkin asiat menevät ihan yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Siis ihan koko ajan, joka asiassa. Eikä ongelma ole vain minun viestinnässäni - hänen on mahdotonta ymmärtää esimerkiksi lasten harrastuksista tulevia viestejä. Vaikka niissä lukee aivan selkeästi, että tiettynä päivänä tapahtuu tietty asia tietyssä paikassa, niin hän ei vain ymmärrä sitä. Näyttää viestejä minulle (jos muistaa) ja odottaa, että minä jotenkin ratkaisen nämä valtaisat pulmat, kun hän ei tiedä mihin ne liittyvät, mitä tarkoittavat ja miten niihin pitäisi reagoida. Hän on aivan kantasuomalainen, ei voi syyttää kielitaidon tai kulttuurillisen ymmärryksen puutetta. Osallistuu kyllä arkeen eli ei ole kyse siitäkään, että oikeasti ei tietäisi, mitä meillä tapahtuu. Enkä ole mitenkään ominut asioiden hoitamista itselleni, päin vastoin olen uskonut ja luottanut siihen, että vuonna 2022 isät ovat ihan yhtä päteviä arjen pyörittäjiä ja lasten hoitajia kuin äiditkin ja antanut hänelle kaikki samat mahdollisuudet vastuunkantoon.
Onko tällaista muilla? Mitä ihmettä tilanteelle voi tehdä?
Kommentit (116)
Onkohan hän työssäänkin samanlainen perässävedettävä? Jos se on hänen luonteensa, ettei oikein saa mitään aikaiseksi.
Onko hän koskaan ihan itse, ilman sinua, joutunut hoitamaan niitä asioita, joita ei ymmärrä?
Meillä kyllä pääosin asiat sujuvat. Ehkä välillä on jotain juttuja, jotka eivät mene miehelle jakeluun tai mitä ei muista, mutta on niitä varmasti minullakin. 😀
Kun on takana pitkä liitto ja useampia lapsia, niin rakkausko auttoi katsomaan tuon ongelma yli tähän asti vai mikä?
Vierailija kirjoitti:
Hän ei viitsi vaivautua. Helpompi aina väittää ettei ole koskaan kuullutkaan, ei muista mitä on sovittu.
Tuota vaivautumaan viitsimistä minäkin olen miettinyt - onko pohjimmiltaan kyse siitä, että ei keskity asioihin ja siksi ne eivät millään tavalla jää mieleen. Mitä olen kuullut ja lukenut parisuhdeneuvoja, niin aina sanotaan, että pitää esim. varata rauhallinen hetki keskustelulle. Parhaani mukaan olen tätäkin yrittänyt juuri siinä toivossa, että silloin ne asiat jotenkin jäisivät mieleen. Mutta ei sillä ole vaikutusta. Jos yritän rauhallisessa hetkessä esimerkiksi keskustella jostain aikatauluihin liittyvästä, niin hän vahtaa puheenaihetta jo parin ensimmäisen lauseen jälkeen johonkin ihan muuhun ja aiheeseen liittymättömään.
Välinpitämätön ei kuitenkaan ole, saattaa suuttua kovasti siitä, ettei "tiedä" jostain sovitusta asiasta vaikka se olisi kuinka selkeästi ja moneen kertaan käyty läpi. Siksikin ihmettelen, mikseivät ne mene jakeluun, jos kuitenkin kokee ne jollain tasolla tärkeiksi.
oletko kertonut miehelle vai oletatko että hänen kyllä pitää tietää miltä sinusta tuntuu!
Vuodatuksen perusteella ap on se joka delegoi vastuuta ja tehtäviä, suomeksi sanottuna käskyttää, eihän semmoinen toimi miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kun on takana pitkä liitto ja useampia lapsia, niin rakkausko auttoi katsomaan tuon ongelma yli tähän asti vai mikä?
Tilanne on jotenkin pahentunut vuosi vuodelta kaiketi siksikin, kun muistettavaa olisi enemmän. Ei hän alunperin näin lumiukko ollut.
Olet tullut takaisin, johan näitä aloituksiasi on odotettukin. Jotenkin vaan toivoisi, että pienten taukojen aikana olisit kehitellyt vähän parempia tarinoita miesten pään menoksi, sillä sehän lopulta lienee tavoitteesi.
Ei tämäkään huono ole ja mennee taas joiltakin läpikin.
Sama. Erottiin. Ja sama jatkuu edelleen... odotan vain sitä päivää kun lapset huolehtivat omat asiansa itse. Puolivälissä ollaan. Ei ole auttanut kuin hyväksyä, että toinen ei puolta vastuusta ota koskaan, vaan on hänenkin osaansa aina tuettava.
Vierailija kirjoitti:
Vuodatuksen perusteella ap on se joka delegoi vastuuta ja tehtäviä, suomeksi sanottuna käskyttää, eihän semmoinen toimi miehen kanssa.
Tietäisit vain, miten vapaat kädet hän on saanut vastuunkantoon. Esimerkiksi osa lapsia koskevasta viestinnästä menee vain ja ainoastaan hänelle, juurikin vastuualueiden tasaamiseksi. Minun ei tarvitsisi edes tietää niistä yhtään mitään. Kun sitten jälkikäteen kuulen, että taas on se-ja-se hoitamatta - jostain syystä, kun jotain menee pieleen, niin äitiinhän sitä aina ollaan yhteydessä, kiitos vain ammattilaiset - niin joudun siinä kohti sekaantumaan.
Miten te käsittelisitte kontraoolifriikki-naista.
Vierailija kirjoitti:
oletko kertonut miehelle vai oletatko että hänen kyllä pitää tietää miltä sinusta tuntuu!
Kyllä ollaan tästä keskusteltu jo monta kertaa ja olen yrittänyt häneltä itseltään selvittää, mitä ihmettä voisin tehdä toisin, jotta tämä ei olisi tällaista. Hän vain lupaa aina skarpata, mutta eihän se auta, kun ei itse tietoisesti muuta toimintamallejaan kuitenkaan.
Jos on aikaisemmin pystynyt huolehtimaan, mutta ongelmat ovat ilmenneet vasta viime aikoina, vähitellen, olisiko aiheellista tarkistuttaa pää? Ettei ole mitään vikaa siellä, aivokasvain tai jotain?
Miten joku kattelee tollaista miestä.. itse en katselisi jos olisin nainen.
Eronnut, lapset vuoroviikoin. Minä olen se joka hoitaa harrastusryhmiin ilmoittautumiset ja setvii aikataulut jne. Eli hoidan ihan kaiken ja tykkään hoitaa asiat.
Hän ei pohjimmiltaan koe, että lasten asiat koskisivat häntä. Elää siis poikamieselämää henkisesti ja uskottelee itselleen, että on osallistuva ja vastuunsa kantava isä ja puoliso.
Henkistä väkivaltaa.
Hermoromahduksen partaalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei viitsi vaivautua. Helpompi aina väittää ettei ole koskaan kuullutkaan, ei muista mitä on sovittu.
Tuota vaivautumaan viitsimistä minäkin olen miettinyt - onko pohjimmiltaan kyse siitä, että ei keskity asioihin ja siksi ne eivät millään tavalla jää mieleen. Mitä olen kuullut ja lukenut parisuhdeneuvoja, niin aina sanotaan, että pitää esim. varata rauhallinen hetki keskustelulle. Parhaani mukaan olen tätäkin yrittänyt juuri siinä toivossa, että silloin ne asiat jotenkin jäisivät mieleen. Mutta ei sillä ole vaikutusta. Jos yritän rauhallisessa hetkessä esimerkiksi keskustella jostain aikatauluihin liittyvästä, niin hän vahtaa puheenaihetta jo parin ensimmäisen lauseen jälkeen johonkin ihan muuhun ja aiheeseen liittymättömään.
Välinpitämätön ei kuitenkaan ole, saattaa suuttua kovasti siitä, ettei "tiedä" jostain sovitusta asiasta vaikka se olisi kuinka selkeästi ja moneen kertaan käyty läpi. Siksikin ihmettelen, mikseivät ne mene jakeluun, jos kuitenkin kokee ne jollain tasolla tärkeiksi.
Suuttumus on teeskentelyä, hän saa sillä sinut kuvittelemaan, että hän tosissaan oikeasti pitää jotain asioita tärkeinä, vaikka itse asiassa ne ovat hänelle yks ja hailee.
Hermoromahduksen partaalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodatuksen perusteella ap on se joka delegoi vastuuta ja tehtäviä, suomeksi sanottuna käskyttää, eihän semmoinen toimi miehen kanssa.
Tietäisit vain, miten vapaat kädet hän on saanut vastuunkantoon. Esimerkiksi osa lapsia koskevasta viestinnästä menee vain ja ainoastaan hänelle, juurikin vastuualueiden tasaamiseksi. Minun ei tarvitsisi edes tietää niistä yhtään mitään. Kun sitten jälkikäteen kuulen, että taas on se-ja-se hoitamatta - jostain syystä, kun jotain menee pieleen, niin äitiinhän sitä aina ollaan yhteydessä, kiitos vain ammattilaiset - niin joudun siinä kohti sekaantumaan.
Älä hyvä ihminen sekaannu! Sanot yhteydenottajalle, että puolisosi hoitaa kyseiset asiat ja ilmoitat tämän puhelinnumeron tai säpon. Kiitos ja hyvää päivän jatkoa.
Öööö, miksi ottaisin itselleni sellaisen miehen joka on pihalla kaikesta? Mieheni on fiksu ja perillä kaikesta.
Hän ei viitsi vaivautua. Helpompi aina väittää ettei ole koskaan kuullutkaan, ei muista mitä on sovittu.