Lue keskustelun säännöt.
Jaksaisiko joku jakaa ajatuksia :( Parisuhdeongelma, pettäminen
Sarita
05.09.2022 |
Minulla ei ole ystäviä, jakaisiko joku ajatuksiaan.
Mies petti kesällä minua ystävänsä kanssa. Ei pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta keskusteltu raja ylittyi. Ystävyys jatkuu heillä kuten ennen pettämistäkin. Tapaavat monta (2-3) kertaa viikossa, harrastavat, kyläilevät ja viettävät aikaa kuten ennenkin. (Sinkku)nainen kuulemma edelleen ihastunut mieheeni, mutta mieheni puolelta ei ole enää mitään seksuaalista, pelkkää ystävyyttä. Minä kuulemma ylireagoin, ei ole enää syytä huoleen. Ystävyyden/tapaamisten lopettaminen ei ole kuulemma mahdollista. Olen kärsinyt asiasta tosi paljon, valmiiksi huono mielenterveyteni järkkyy joka tapaamisen aikaa uudestaan.
Ajatuksia, neuvoja? Mieliala lääkityksen olen aloittanut ja terapiaan pääsyä odotan.
Kommentit (2372)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketkä muut ovat sitä mieltä, että koettuaan sekä pitkän parisuhteen että yksinolon, että yksinolo onkin mukavampaa?
Mun mielestä on kivempi olla yksin. Takana 17 v avioliitto ja miehen pettäminen lopussa ja äkkilähtö.
Itselläni kun on takana 30 vuotta saman miehen kanssa, niin nyt alkuun ainakin tämä yksinolo on aivan karmeata. Toki niin tuore ero vielä, mutta ei voi muuta toivoa kun, että tämä helpottaa jossain vaiheessa. Kipeätä tekee.
Miten teidän ero sitten tapahtui? Et siis halunnut eroa? Mies lähti toisen matkaan?
Rehellisesti sanottuna mieheni sairastui masennukseen 1,5 vuotta sitten. Tosin salasi sen hyvin ja asiat kärjistyi puolisen vuotta sitten jolloin masennus tuli minun tietooni. Rakastan edelleen ja olisin halunnut mieheni rinnalla seistä, mutta mieheni ei pysty koti/perhe-elämään. Olisiko nyt kolmannet lääkkeet käytössä jne ja tilanne vaan pahentuu. Ei sitä väkisten toista voi pitää jos toinen haluaa lähteä. En tiedä, voi olla, että yhteenkin vielä palataan, mutta toisaalta tässä on sellaisia asioita, että minusta nyt tuntuu, että mieheni ei ole edes itselleen rehellinen. Rakkaus on varmasti hänen osalta jo loppunut ennen masennusta, tai en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketkä muut ovat sitä mieltä, että koettuaan sekä pitkän parisuhteen että yksinolon, että yksinolo onkin mukavampaa?
Mun mielestä on kivempi olla yksin. Takana 17 v avioliitto ja miehen pettäminen lopussa ja äkkilähtö.
Itselläni kun on takana 30 vuotta saman miehen kanssa, niin nyt alkuun ainakin tämä yksinolo on aivan karmeata. Toki niin tuore ero vielä, mutta ei voi muuta toivoa kun, että tämä helpottaa jossain vaiheessa. Kipeätä tekee.
Miten teidän ero sitten tapahtui? Et siis halunnut eroa? Mies lähti toisen matkaan?
Rehellisesti sanottuna mieheni sairastui masennukseen 1,5 vuotta sitten. Tosin salasi sen hyvin ja asiat kärjistyi puolisen vuotta sitten jolloin masennus tuli minun tietooni. Rakastan edelleen ja olisin halunnut mieheni rinnalla seistä, mutta mieheni ei pysty koti/perhe-elämään. Olisiko nyt kolmannet lääkkeet käytössä jne ja tilanne vaan pahentuu. Ei sitä väkisten toista voi pitää jos toinen haluaa lähteä. En tiedä, voi olla, että yhteenkin vielä palataan, mutta toisaalta tässä on sellaisia asioita, että minusta nyt tuntuu, että mieheni ei ole edes itselleen rehellinen. Rakkaus on varmasti hänen osalta jo loppunut ennen masennusta, tai en tiedä.
Anteeksi nyt vain, mutta haiskahtaa vahvasti toiselta naiselta.
30 vuotta yhdessä ja äijä haluaa lähteä...äijät ei lähde olemaan yksin, ei taatusti!
Ellei taustalla jotain todella pahaa vaimolta ja siitähän teillä ole kyse.
Uskokaa jo nyt hyvät naiset, miehet eivät lähde omatoimisesti PITKÄSTÄ ihan ok liitosta yksinään olemaan. Taustalla on tällöin AINA toinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa jo nyt hyvät naiset, miehet eivät lähde omatoimisesti PITKÄSTÄ ihan ok liitosta yksinään olemaan. Taustalla on tällöin AINA toinen nainen.
Aamen.
Nyt kun ap kamppailee oman olotilansa kanssa, eikä tänne päivittele kuulumisiaan, mehän voimme jakaa omia kokemuksiamme tähän ketjuun.
Joku voi saada niistä apua ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ilmoitti 8 kk sitten haluavansa eron. Aivan yllättäen. Omaisuus on nyt jaettu ja minä ja vanha koira muutimme kerrostalokämppään vuokralle yhteisestä kodista.
Nämä kaksi viikkoa on olleet aivan hirveää aikaa. Unettomia öitä, ruokahaluttomuutta, yksinäisyyttä. Teen kovasti työtä sen kanssa että hyväksyn että yhteiset haaveet on kuopattu ja elämää on jatkettava ilman kumppania 23 vuoden takaa.
Mutta. Tiedän kyllä että selviän. Pikkuhiljaa. Ulkoilen, koska on koira. Syön, vaikkei ole nälkä. Luen kirjaa, huomaan nauravani. Viestittelen ystäville, saan heiltä tukea ja turvaa. Ahdistun, mutta muistutan että tämä tunne pitää nyt tuntea ja kohta se menee ohitse.
Elämäni on nyt hetken tällaista. Kohta jotain toisenlaista. Elän kuitenkin. Hengitän sisään, hengitän ulos. Hetki kerrallaan.
Tsemppiä kaikille eronneille. Pidetään itsestämme huolta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ilmoitti 8 kk sitten haluavansa eron. Aivan yllättäen. Omaisuus on nyt jaettu ja minä ja vanha koira muutimme kerrostalokämppään vuokralle yhteisestä kodista.
Nämä kaksi viikkoa on olleet aivan hirveää aikaa. Unettomia öitä, ruokahaluttomuutta, yksinäisyyttä. Teen kovasti työtä sen kanssa että hyväksyn että yhteiset haaveet on kuopattu ja elämää on jatkettava ilman kumppania 23 vuoden takaa.
Mutta. Tiedän kyllä että selviän. Pikkuhiljaa. Ulkoilen, koska on koira. Syön, vaikkei ole nälkä. Luen kirjaa, huomaan nauravani. Viestittelen ystäville, saan heiltä tukea ja turvaa. Ahdistun, mutta muistutan että tämä tunne pitää nyt tuntea ja kohta se menee ohitse.
Elämäni on nyt hetken tällaista. Kohta jotain toisenlaista. Elän kuitenkin. Hengitän sisään, hengitän ulos. Hetki kerrallaan.
Tsemppiä kaikille eronneille. Pidetään itsestämme huolta <3
23 vuotta parisuhdetta ja mies vain ilmoitti haluavansa eron?
Tunnustiko toisen naisen syyksi samassa rytäkässä tai onko vieläkään jäänyt kiinni siitä, että toinen nainen oli syy hänen erohaluunsa?
Vierailija kirjoitti:
Mies ilmoitti 8 kk sitten haluavansa eron. Aivan yllättäen. Omaisuus on nyt jaettu ja minä ja vanha koira muutimme kerrostalokämppään vuokralle yhteisestä kodista.
Nämä kaksi viikkoa on olleet aivan hirveää aikaa. Unettomia öitä, ruokahaluttomuutta, yksinäisyyttä. Teen kovasti työtä sen kanssa että hyväksyn että yhteiset haaveet on kuopattu ja elämää on jatkettava ilman kumppania 23 vuoden takaa.
Mutta. Tiedän kyllä että selviän. Pikkuhiljaa. Ulkoilen, koska on koira. Syön, vaikkei ole nälkä. Luen kirjaa, huomaan nauravani. Viestittelen ystäville, saan heiltä tukea ja turvaa. Ahdistun, mutta muistutan että tämä tunne pitää nyt tuntea ja kohta se menee ohitse.
Elämäni on nyt hetken tällaista. Kohta jotain toisenlaista. Elän kuitenkin. Hengitän sisään, hengitän ulos. Hetki kerrallaan.
Tsemppiä kaikille eronneille. Pidetään itsestämme huolta <3
Eikö teille siunaantunut lapsia tuon 23 vuoden aikana? Olitteko parikymppisiä yhteen mennessänne eli oletteko nyt 40+ ikäisiä? Miksi sinä jouduit lähtemään yhteisestä kodista, eikä mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ilmoitti 8 kk sitten haluavansa eron. Aivan yllättäen. Omaisuus on nyt jaettu ja minä ja vanha koira muutimme kerrostalokämppään vuokralle yhteisestä kodista.
Nämä kaksi viikkoa on olleet aivan hirveää aikaa. Unettomia öitä, ruokahaluttomuutta, yksinäisyyttä. Teen kovasti työtä sen kanssa että hyväksyn että yhteiset haaveet on kuopattu ja elämää on jatkettava ilman kumppania 23 vuoden takaa.
Mutta. Tiedän kyllä että selviän. Pikkuhiljaa. Ulkoilen, koska on koira. Syön, vaikkei ole nälkä. Luen kirjaa, huomaan nauravani. Viestittelen ystäville, saan heiltä tukea ja turvaa. Ahdistun, mutta muistutan että tämä tunne pitää nyt tuntea ja kohta se menee ohitse.
Elämäni on nyt hetken tällaista. Kohta jotain toisenlaista. Elän kuitenkin. Hengitän sisään, hengitän ulos. Hetki kerrallaan.
Tsemppiä kaikille eronneille. Pidetään itsestämme huolta <3
8 kk sitten ilmoitti haluavansa eron ja viimeiset 2 viikkoa rankkaa? Muutitko nyt vasta pois? Miten nuo 8 kk sujui saman katon alla?
Teille, joiden ruokahalu on mennyt (kuten minullakin) niin kun jotain on väkisinkin otettava niin vinkit "helppoon" ruuan alassaantiin on nämä:
Valion mustikkakeitto, mansikkakeitto jne.
Valmiit smoothiet ylipäänsä
Mehut (vaikka mehuja parjataan, niin saa siitä ehkä jotain vitamiinia kuin pelkästä veden juonnista)
Jotkut hedelmät voi mennä alas kuten omena, banaani, mandariinit jne.
jugurtti menee alas
Kaikki sellainen vaivaton ja helposti nieltävä, joka ei vaadi kokkailuja tai muuta ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Aloitit tuon asian takia terapian ja mielenterveyslääkityksen. Oikea meininki olisi,että jättäisit miehen niin voisit jättää lääkityksenkin. Miehiä on kuin kaloja meressä ei noin huonon ukon perään kannata itkeä.
Tämä kertaa 1000!!!
Olen onnellisempi hyvässä parisuhteessa kuin sinkkuna. Kun hyvää ei ole ollut tarjolla, niin huonoa en ota. Tyytyväinen olen silti elämääni näin enkä suhdetta aktiivisesti etsi.
Tsemppiä ap!