Lue keskustelun säännöt.
Jaksaisiko joku jakaa ajatuksia :( Parisuhdeongelma, pettäminen
Sarita
05.09.2022 |
Minulla ei ole ystäviä, jakaisiko joku ajatuksiaan.
Mies petti kesällä minua ystävänsä kanssa. Ei pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta keskusteltu raja ylittyi. Ystävyys jatkuu heillä kuten ennen pettämistäkin. Tapaavat monta (2-3) kertaa viikossa, harrastavat, kyläilevät ja viettävät aikaa kuten ennenkin. (Sinkku)nainen kuulemma edelleen ihastunut mieheeni, mutta mieheni puolelta ei ole enää mitään seksuaalista, pelkkää ystävyyttä. Minä kuulemma ylireagoin, ei ole enää syytä huoleen. Ystävyyden/tapaamisten lopettaminen ei ole kuulemma mahdollista. Olen kärsinyt asiasta tosi paljon, valmiiksi huono mielenterveyteni järkkyy joka tapaamisen aikaa uudestaan.
Ajatuksia, neuvoja? Mieliala lääkityksen olen aloittanut ja terapiaan pääsyä odotan.
Kommentit (2372)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap kyttäyskeikalle!
Niinku olis jo!
Huomenta vaan kaikille! Auton näin kaverin pihassa. Oli tavannut myös mirkun baarissa, kävin hakemassa yöllä ukon kotiin mirkun pihasta, kun niin pyysi. Eikö ole käsittämätöntä?! Eikä vähiten se, että menin hakemaan. Matkalla sönkkäsi, että minun ei tarvitse olla mistään huolissaan, eikä mitään tapahtunut. En enää edes itke, kyyneleet ovat loppuneet.
Kun sain lapset nukkumaan illalla, miehen ollessa kylillä, menin nettiin ja juttelin seksijuttuja joidenkin kenenlie miesten kanssa. Oli kivaa ja koukuttavaa. Sain ihanaa huomiota, vaikka vaan tuollaista keksittyä. Tiedän että eivät varmaan olleet sitä miksi itsensä esittelivät, mutta ei haitannut. Muutama olisi halunnut heti tavata ja naida, melkein teki mieli lähteä. Yksi olisi halunnut soitella ja yksi lähetti kikkelikuvia. Olen tällaisesta kuullut, mutta nyt se on koettukin. Kova vonkaus päällä varatuilla miehillä. Hauskaa oli silti, enkä itkeskellyt ukon perään koko iltana.
Ap
Missään nimessä ei olisi pitänyt miestä hakea. Mahdollistat vain miehen käytöstä itseäsi kohtaan. Noin mies vaan tietää että olet täysin vedettävissä. Se nyt on ihan selvää että on harrastanut seksiä Mirkun kanssa kun estotkin on mennyt kännissä ja hait miehen vielä kiltisti kotiin?? Missä on itsekunnioituksesi? Olisi pitänyt sanoa miehelle että ei kuule kiinnosta missä on ja minne menee ja että kyytiä ei tule!
Toisten miesten huomio varmasti virkistää tuossa tilanteessa, mutta älä anna kenenkään rikkoa sinua enempää. Tärkein olisi nyt että saat itsesi terveeksi ja pois miehen luota. Sitten vasta suosittelisin muita suhteita. Älä alennu miehesi tasolle vaikka se houkuttaakin. Ihan vain oman itsesi ja olosi takia.
Vierailija kirjoitti:
Olisi vielä yksi asia mihin kaipaisin näkökulmaa, jos joku haluaa ottaa kantaa ja sanoa mielipiteensä. En ole tästä asiasta täällä aiemmin puhunut.
Onko teistä lieventävä asianhaara tällaisessä tilanteessa, että mies ei voi hyvin. Kärsii pitkittyneestä työuupumuksesta ja on polttanut itsensä loppuun jo pariinkin kertaan tosi pahasti tässä vuosien varrella. Kärsii myös pahasta unettomuudesta ja ahdistuneisuudesta, joihin ei ole tahtonut löytyä oikeasti toimivaa lääkitystä monista kokeiluista huolimatta. On kärsinyt tästä paljon jo todella todella kauan. Kysymys kuuluu, että onko tällainen sairaus tai mikä onkaan lieventävä asianhaara tässä mirkku casessa? Mies selittää hurjan paljon käytöstään huonolla voinnillaan ja oikeuttaa itselleen käytöstään, koska ei ole kunnossa. Laittaa myös kaikki riidat, rumat sanat ja minun syyllistämisen huonovointisuutensa syyksi. Tiedän varmasti ettei nuku ja on selvästi sairaalloisen ahdistunut monestakin asiasta. Mielipiteitä? Onko lieventävä asianhaara?
Ap
Ei ole lieventävä asiahaara. Miksi olisi? Olet itsekkin voinut pitkään huonosti, mutta et ole etsinyt itsellesi Markkua kenen kanssa viettää parisuhdetta ja unohtanut lapsiasi ja miestäsi. Näätkö? Miehelläsi EI OLE oikeutta tekoihinsa. Yrittää vain muuttaa mieltäsi ja lievittää omaa syyllisyyttään. Hän on jo jäänyt kiinni valheista ja edelleen käy Mirkulla. Ihan sama mitä miehesi selittää se ei muuta mitään. Luottamusta ei saa enää takaisin. Syyllisyys tuo huonoa oloa. Muista myös se.
Voisko joku avata tuota logiikkaa, että millä tavalla syyllisyys ylipäänsä lievenee, kun kertoo esim. pettämisestä kumppanilleen? Kun täällä sanotaan, että mies lievittääkseen oloaan, kertoi Mirkusta ap:lle.
Mä en vois kuvitellakaan, että olo sillä helpottuis, päinvastoin. Jos pettäisin, olisi karseaa, jos puoliso tietäisi siitä ja kärsisi siitä. En ikinä voisi siis tunnustaa, jos pettäisin, sillä kokisin aiheuttavani sille toiselle niin suurta tuskaa ja oma häpeäni olisi vielä pahempi ja oma syyllisyyteni olisi vielä pahempi
Olen siis jo yli nelikymppinen avioliitossa oleva nainen enkä ole ikinä pettänyt. Mutta tuo idea kertoa puolisolle pettämisestä, jotta oma syyllisyys lievittyisi, on siis jo ajatuksen tasolla itselleni täysin vieras. En kerta kaikkiaan saa kiinni ideasta. Voisko joku selittää logiikan? Kiitos.
Elin pitkään vastentahtoisesti polyamorisessa suhteessa
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009177322.html?share=851c46e38a4722…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Mieheni on rakastunut toiseen naiseen – ei osaa päättää väliltämme”
https://www.terve.fi/artikkelit/mieheni-on-rakastunut-toiseen-naiseen-e…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku avata tuota logiikkaa, että millä tavalla syyllisyys ylipäänsä lievenee, kun kertoo esim. pettämisestä kumppanilleen? Kun täällä sanotaan, että mies lievittääkseen oloaan, kertoi Mirkusta ap:lle.
Mä en vois kuvitellakaan, että olo sillä helpottuis, päinvastoin. Jos pettäisin, olisi karseaa, jos puoliso tietäisi siitä ja kärsisi siitä. En ikinä voisi siis tunnustaa, jos pettäisin, sillä kokisin aiheuttavani sille toiselle niin suurta tuskaa ja oma häpeäni olisi vielä pahempi ja oma syyllisyyteni olisi vielä pahempi
Olen siis jo yli nelikymppinen avioliitossa oleva nainen enkä ole ikinä pettänyt. Mutta tuo idea kertoa puolisolle pettämisestä, jotta oma syyllisyys lievittyisi, on siis jo ajatuksen tasolla itselleni täysin vieras. En kerta kaikkiaan saa kiinni ideasta. Voisko joku selittää logiikan? Kiitos.
Yleensä ottaen tunnustaminen helpottaa omaa oloa. Ja jos tunnustaja olisi narsisti niin tunnustaminen tekisi myös sen, että rima asettuu uudelle tasolle. Jos jäät tunnustuksen jälkeen suhteeseen, hyväksyt tunnustetun asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku avata tuota logiikkaa, että millä tavalla syyllisyys ylipäänsä lievenee, kun kertoo esim. pettämisestä kumppanilleen? Kun täällä sanotaan, että mies lievittääkseen oloaan, kertoi Mirkusta ap:lle.
Mä en vois kuvitellakaan, että olo sillä helpottuis, päinvastoin. Jos pettäisin, olisi karseaa, jos puoliso tietäisi siitä ja kärsisi siitä. En ikinä voisi siis tunnustaa, jos pettäisin, sillä kokisin aiheuttavani sille toiselle niin suurta tuskaa ja oma häpeäni olisi vielä pahempi ja oma syyllisyyteni olisi vielä pahempi
Olen siis jo yli nelikymppinen avioliitossa oleva nainen enkä ole ikinä pettänyt. Mutta tuo idea kertoa puolisolle pettämisestä, jotta oma syyllisyys lievittyisi, on siis jo ajatuksen tasolla itselleni täysin vieras. En kerta kaikkiaan saa kiinni ideasta. Voisko joku selittää logiikan? Kiitos.
Yleensä ottaen tunnustaminen helpottaa omaa oloa. Ja jos tunnustaja olisi narsisti niin tunnustaminen tekisi myös sen, että rima asettuu uudelle tasolle. Jos jäät tunnustuksen jälkeen suhteeseen, hyväksyt tunnustetun asian.
Yleensä ottaen tunnustaminen helpottaa omaa oloa?
Anteeksi mitä?
Millä tavalla omaa oloa helpottaa se, että kumppani on tunnustuksesta aivan rikki, itkee, huutaa, syyttää, kyselee, on ahdistunut ja koko parisuhde menee ihan v*tuiksi? Miten se pettäjä kokee olonsa siinä tilanteessa muka helpommaksi? En ikinä ole siis tajunnut tuota "tunnustaa siksi, että oma olo helpottais". Oma olohan siitä tulee tuhat kertaa pahemmaksi, kun joudut kohtaamaan kaiken raivon, kaikki syytökset ja sen, että toisen tunteet kuolee tai joudut jätetyksi.
En siis ikinä ole pettänyt, minua on kyllä petetty eikä millään ole tunnustettu, vaikka todisteetkin olivat. Ihan vain ajatuksen tasolla olen tätä pyöritellyt päässäni, sillä tajuntaani ei mahdu käsitys, millä tavalla pettäjän olo helpottuu kertomalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku avata tuota logiikkaa, että millä tavalla syyllisyys ylipäänsä lievenee, kun kertoo esim. pettämisestä kumppanilleen? Kun täällä sanotaan, että mies lievittääkseen oloaan, kertoi Mirkusta ap:lle.
Mä en vois kuvitellakaan, että olo sillä helpottuis, päinvastoin. Jos pettäisin, olisi karseaa, jos puoliso tietäisi siitä ja kärsisi siitä. En ikinä voisi siis tunnustaa, jos pettäisin, sillä kokisin aiheuttavani sille toiselle niin suurta tuskaa ja oma häpeäni olisi vielä pahempi ja oma syyllisyyteni olisi vielä pahempi
Olen siis jo yli nelikymppinen avioliitossa oleva nainen enkä ole ikinä pettänyt. Mutta tuo idea kertoa puolisolle pettämisestä, jotta oma syyllisyys lievittyisi, on siis jo ajatuksen tasolla itselleni täysin vieras. En kerta kaikkiaan saa kiinni ideasta. Voisko joku selittää logiikan? Kiitos.
Yleensä ottaen tunnustaminen helpottaa omaa oloa. Ja jos tunnustaja olisi narsisti niin tunnustaminen tekisi myös sen, että rima asettuu uudelle tasolle. Jos jäät tunnustuksen jälkeen suhteeseen, hyväksyt tunnustetun asian.
Yleensä ottaen tunnustaminen helpottaa omaa oloa?
Anteeksi mitä?
Millä tavalla omaa oloa helpottaa se, että kumppani on tunnustuksesta aivan rikki, itkee, huutaa, syyttää, kyselee, on ahdistunut ja koko parisuhde menee ihan v*tuiksi? Miten se pettäjä kokee olonsa siinä tilanteessa muka helpommaksi? En ikinä ole siis tajunnut tuota "tunnustaa siksi, että oma olo helpottais". Oma olohan siitä tulee tuhat kertaa pahemmaksi, kun joudut kohtaamaan kaiken raivon, kaikki syytökset ja sen, että toisen tunteet kuolee tai joudut jätetyksi.
En siis ikinä ole pettänyt, minua on kyllä petetty eikä millään ole tunnustettu, vaikka todisteetkin olivat. Ihan vain ajatuksen tasolla olen tätä pyöritellyt päässäni, sillä tajuntaani ei mahdu käsitys, millä tavalla pettäjän olo helpottuu kertomalla?
Avainsana on oma olo. Ei tällaiset ihmiset muista välitä, kunhan vaan saa omaa oloa helpotettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku avata tuota logiikkaa, että millä tavalla syyllisyys ylipäänsä lievenee, kun kertoo esim. pettämisestä kumppanilleen? Kun täällä sanotaan, että mies lievittääkseen oloaan, kertoi Mirkusta ap:lle.
Mä en vois kuvitellakaan, että olo sillä helpottuis, päinvastoin. Jos pettäisin, olisi karseaa, jos puoliso tietäisi siitä ja kärsisi siitä. En ikinä voisi siis tunnustaa, jos pettäisin, sillä kokisin aiheuttavani sille toiselle niin suurta tuskaa ja oma häpeäni olisi vielä pahempi ja oma syyllisyyteni olisi vielä pahempi
Olen siis jo yli nelikymppinen avioliitossa oleva nainen enkä ole ikinä pettänyt. Mutta tuo idea kertoa puolisolle pettämisestä, jotta oma syyllisyys lievittyisi, on siis jo ajatuksen tasolla itselleni täysin vieras. En kerta kaikkiaan saa kiinni ideasta. Voisko joku selittää logiikan? Kiitos.
Yleensä ottaen tunnustaminen helpottaa omaa oloa. Ja jos tunnustaja olisi narsisti niin tunnustaminen tekisi myös sen, että rima asettuu uudelle tasolle. Jos jäät tunnustuksen jälkeen suhteeseen, hyväksyt tunnustetun asian.
Yleensä ottaen tunnustaminen helpottaa omaa oloa?
Anteeksi mitä?
Millä tavalla omaa oloa helpottaa se, että kumppani on tunnustuksesta aivan rikki, itkee, huutaa, syyttää, kyselee, on ahdistunut ja koko parisuhde menee ihan v*tuiksi? Miten se pettäjä kokee olonsa siinä tilanteessa muka helpommaksi? En ikinä ole siis tajunnut tuota "tunnustaa siksi, että oma olo helpottais". Oma olohan siitä tulee tuhat kertaa pahemmaksi, kun joudut kohtaamaan kaiken raivon, kaikki syytökset ja sen, että toisen tunteet kuolee tai joudut jätetyksi.
En siis ikinä ole pettänyt, minua on kyllä petetty eikä millään ole tunnustettu, vaikka todisteetkin olivat. Ihan vain ajatuksen tasolla olen tätä pyöritellyt päässäni, sillä tajuntaani ei mahdu käsitys, millä tavalla pettäjän olo helpottuu kertomalla?
Avainsana on oma olo. Ei tällaiset ihmiset muista välitä, kunhan vaan saa omaa oloa helpotettua.
Oma olo? Miten oma olo helpottuu sillä, että toinen raivoaa, itkee, syyttelee ja joutuu sitä ottamaan kokoajan vastaan? Miten oma olo helpottuu sillä, että toinen alkaa halveksimaan, haukkumaan ja inhoamaan? En siis vieläkään ymmärrä tunnustamista sillä perusteella, että oma olo helpottuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku avata tuota logiikkaa, että millä tavalla syyllisyys ylipäänsä lievenee, kun kertoo esim. pettämisestä kumppanilleen? Kun täällä sanotaan, että mies lievittääkseen oloaan, kertoi Mirkusta ap:lle.
Mä en vois kuvitellakaan, että olo sillä helpottuis, päinvastoin. Jos pettäisin, olisi karseaa, jos puoliso tietäisi siitä ja kärsisi siitä. En ikinä voisi siis tunnustaa, jos pettäisin, sillä kokisin aiheuttavani sille toiselle niin suurta tuskaa ja oma häpeäni olisi vielä pahempi ja oma syyllisyyteni olisi vielä pahempi
Olen siis jo yli nelikymppinen avioliitossa oleva nainen enkä ole ikinä pettänyt. Mutta tuo idea kertoa puolisolle pettämisestä, jotta oma syyllisyys lievittyisi, on siis jo ajatuksen tasolla itselleni täysin vieras. En kerta kaikkiaan saa kiinni ideasta. Voisko joku selittää logiikan? Kiitos.
Yleensä ottaen tunnustaminen helpottaa omaa oloa. Ja jos tunnustaja olisi narsisti niin tunnustaminen tekisi myös sen, että rima asettuu uudelle tasolle. Jos jäät tunnustuksen jälkeen suhteeseen, hyväksyt tunnustetun asian.
Yleensä ottaen tunnustaminen helpottaa omaa oloa?
Anteeksi mitä?
Millä tavalla omaa oloa helpottaa se, että kumppani on tunnustuksesta aivan rikki, itkee, huutaa, syyttää, kyselee, on ahdistunut ja koko parisuhde menee ihan v*tuiksi? Miten se pettäjä kokee olonsa siinä tilanteessa muka helpommaksi? En ikinä ole siis tajunnut tuota "tunnustaa siksi, että oma olo helpottais". Oma olohan siitä tulee tuhat kertaa pahemmaksi, kun joudut kohtaamaan kaiken raivon, kaikki syytökset ja sen, että toisen tunteet kuolee tai joudut jätetyksi.
En siis ikinä ole pettänyt, minua on kyllä petetty eikä millään ole tunnustettu, vaikka todisteetkin olivat. Ihan vain ajatuksen tasolla olen tätä pyöritellyt päässäni, sillä tajuntaani ei mahdu käsitys, millä tavalla pettäjän olo helpottuu kertomalla?
Avainsana on oma olo. Ei tällaiset ihmiset muista välitä, kunhan vaan saa omaa oloa helpotettua.
Oma olo? Miten oma olo helpottuu sillä, että toinen raivoaa, itkee, syyttelee ja joutuu sitä ottamaan kokoajan vastaan? Miten oma olo helpottuu sillä, että toinen alkaa halveksimaan, haukkumaan ja inhoamaan? En siis vieläkään ymmärrä tunnustamista sillä perusteella, että oma olo helpottuisi.
Koska olet saanut sen asian ulos systeemistäsi. Ei niitä satuta toisen kipu. Eihän tuokaan mies ole ap:n lohtuna eikä tukena eikä kuuntele mitä sanottavaa ap:lla on.
Ohan yleensä ottaen, kannattaa avartaa omaa ymmärrystään siihen, että kaikki eivät tunne ja käyttäydy kuten itse teet. Moni jää paskaan liittoon, kun ei pysty käsittämään toisen toimivan täysin eri logiikalla ja mekanismeilla kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku avata tuota logiikkaa, että millä tavalla syyllisyys ylipäänsä lievenee, kun kertoo esim. pettämisestä kumppanilleen? Kun täällä sanotaan, että mies lievittääkseen oloaan, kertoi Mirkusta ap:lle.
Mä en vois kuvitellakaan, että olo sillä helpottuis, päinvastoin. Jos pettäisin, olisi karseaa, jos puoliso tietäisi siitä ja kärsisi siitä. En ikinä voisi siis tunnustaa, jos pettäisin, sillä kokisin aiheuttavani sille toiselle niin suurta tuskaa ja oma häpeäni olisi vielä pahempi ja oma syyllisyyteni olisi vielä pahempi
Olen siis jo yli nelikymppinen avioliitossa oleva nainen enkä ole ikinä pettänyt. Mutta tuo idea kertoa puolisolle pettämisestä, jotta oma syyllisyys lievittyisi, on siis jo ajatuksen tasolla itselleni täysin vieras. En kerta kaikkiaan saa kiinni ideasta. Voisko joku selittää logiikan? Kiitos.
Yleensä ottaen tunnustaminen helpottaa omaa oloa. Ja jos tunnustaja olisi narsisti niin tunnustaminen tekisi myös sen, että rima asettuu uudelle tasolle. Jos jäät tunnustuksen jälkeen suhteeseen, hyväksyt tunnustetun asian.
Yleensä ottaen tunnustaminen helpottaa omaa oloa?
Anteeksi mitä?
Millä tavalla omaa oloa helpottaa se, että kumppani on tunnustuksesta aivan rikki, itkee, huutaa, syyttää, kyselee, on ahdistunut ja koko parisuhde menee ihan v*tuiksi? Miten se pettäjä kokee olonsa siinä tilanteessa muka helpommaksi? En ikinä ole siis tajunnut tuota "tunnustaa siksi, että oma olo helpottais". Oma olohan siitä tulee tuhat kertaa pahemmaksi, kun joudut kohtaamaan kaiken raivon, kaikki syytökset ja sen, että toisen tunteet kuolee tai joudut jätetyksi.
En siis ikinä ole pettänyt, minua on kyllä petetty eikä millään ole tunnustettu, vaikka todisteetkin olivat. Ihan vain ajatuksen tasolla olen tätä pyöritellyt päässäni, sillä tajuntaani ei mahdu käsitys, millä tavalla pettäjän olo helpottuu kertomalla?
Avainsana on oma olo. Ei tällaiset ihmiset muista välitä, kunhan vaan saa omaa oloa helpotettua.
Oma olo? Miten oma olo helpottuu sillä, että toinen raivoaa, itkee, syyttelee ja joutuu sitä ottamaan kokoajan vastaan? Miten oma olo helpottuu sillä, että toinen alkaa halveksimaan, haukkumaan ja inhoamaan? En siis vieläkään ymmärrä tunnustamista sillä perusteella, että oma olo helpottuisi.
Koska olet saanut sen asian ulos systeemistäsi. Ei niitä satuta toisen kipu. Eihän tuokaan mies ole ap:n lohtuna eikä tukena eikä kuuntele mitä sanottavaa ap:lla on.
Ohan yleensä ottaen, kannattaa avartaa omaa ymmärrystään siihen, että kaikki eivät tunne ja käyttäydy kuten itse teet. Moni jää paskaan liittoon, kun ei pysty käsittämään toisen toimivan täysin eri logiikalla ja mekanismeilla kuin itse.
Joo, kyllä ymmärrän että ihmiset on erilaisia. Ei vain mene jakeluun tuo, että oloa helpottaa, kun tunnustaa pettämisen. Ehkä ei tartte tästä sen enempää jankata. En ole ikinä tuota siis tajunnut.
Mieshän ei ole tunnustanut. Mies on tunnustanut murusia rauhoittaakseen tilannetta. Jokainen näkee, että totuus on jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Mieshän ei ole tunnustanut. Mies on tunnustanut murusia rauhoittaakseen tilannetta. Jokainen näkee, että totuus on jotain muuta.
Jep. Mies tunnusti suutelun ja sen, että hakee Mirkulta tukea ja lohtua (vaikka alkuperäinen tarina oli, että hajalla oleva yksinäinen Mirkku saa tukea mieheltä).
Tunnustettu on myös Mirkun rakkaus mieheen ja se, että Mirkku haluaa miehestä poikaystävän, vaikka mies on tahollaan naimisissa, ollut yli 20 vuotta teini-iästä asti yhdessä, on lapset, koti ja kaikki tehtynä. Ja niin vain Mirkku haluaa hajottaa tuon pakan ja napata miehen siitä itselleen. Oikean helmen.
uppppp