Lue keskustelun säännöt.
Jaksaisiko joku jakaa ajatuksia :( Parisuhdeongelma, pettäminen
Sarita
05.09.2022 |
Minulla ei ole ystäviä, jakaisiko joku ajatuksiaan.
Mies petti kesällä minua ystävänsä kanssa. Ei pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta keskusteltu raja ylittyi. Ystävyys jatkuu heillä kuten ennen pettämistäkin. Tapaavat monta (2-3) kertaa viikossa, harrastavat, kyläilevät ja viettävät aikaa kuten ennenkin. (Sinkku)nainen kuulemma edelleen ihastunut mieheeni, mutta mieheni puolelta ei ole enää mitään seksuaalista, pelkkää ystävyyttä. Minä kuulemma ylireagoin, ei ole enää syytä huoleen. Ystävyyden/tapaamisten lopettaminen ei ole kuulemma mahdollista. Olen kärsinyt asiasta tosi paljon, valmiiksi huono mielenterveyteni järkkyy joka tapaamisen aikaa uudestaan.
Ajatuksia, neuvoja? Mieliala lääkityksen olen aloittanut ja terapiaan pääsyä odotan.
Kommentit (2372)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on ollut plani tuon ylivelkaantumisen hoitoon pariskuntana eli millä tilanne on ollut tarkoitus korjata?
Pikkuhiljaa kituuttamalla maksettu pois mitä pystytty. Tehty lisätöitä, yhdistelty lainoja. Ei mitään varsinaista suunnitelmaa. Tämä(kin) asia todella huonolla hoidolla.
ApKysyin siksi, että mitä oleellista eroa eroaminen tuo tai ei tuo tilanteeseen.
Sen, että nyt kuluja on jakamassa 2 aikuista, eron jälkeen vain minä, jos jäisin tähän asumaan. Jos mies maksaisi itsensä tästä ulos, velkaa jäisi minulle silti ja juoksevat kulut päälle yksin maksettavaksi. Jos minä lähtisin, joutuisin maksamaan puolet talosta, enkä saa enää enempää velkaa. Lisäksi jäisi vanhat velat ja yksin vuokran maksaminen omassa asunnossa, joka pitäisi olla niin iso, että sinne mahtuu lapsetkin. Kolmas vaihtoehto olisi myydä talo mutta ei tätä sähkösyöppöä kukaan nyt edes ostaisi.
Ap
Onpa soppa. Jos sinä lähtisit, luuletko, että miehesi jäisi tuota yksin pyörittämään?
Ja sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua.
Etkä halua miehestä luopua.
Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. Mies kaveeraa Mirkun kanssa ja sinä hyväksyt tilanteen, lopetat lääkkeet ja nouset sieltä suosta. Hyväksyt sen, että asuaksesi lapsuudentalossasi lastesi ja kotieläintesi kanssa, tarvitset siihen miehenkin tuloja ja siten et eroa miehestäsi ja hyväksyt hänen syrjähyppynsä Mirkun kanssa ja jatkat avioliittoa miehesi kanssa. Hyväksyt sen, että Mirkku joko jää kuvioihin tai ei jää. Jos ei jää, hyväksyt senkin tosiasian, että jossain kohtaa ilmestyy joku muu autettava Mirkku, jolta miehesi saa sinulta vaille jäämäänsä tukea, jolla hän tämän oikeuttikin. Sitten vain elelet siinä, hinta toki on kallis maksettavaksi siitä, että pidät ehjän perheen ja kotitilanne tuollaisena. Hinnan maksat sinä, siis henkisen hinnan. Miehesi kanssa suhde ei ikinä tule olemaan auvoisaa onnea, jossa on luottamus kohdillaan. Tällaista se elämä vain on.
Sitten noin 10-15 vuoden kuluttua lapset muuttavat omilleen. Sinä jatkat miehesi kanssa kaksisteen tuota eloa sitten tuossa talossa, oli Mirkkuja tai ei.
Eli otat nyt sen asenteen, että Mirkku on ja pysyy ainakin jollain tasolla (Mirkku olisi jätetty jo, jos olisi jättääkseen). Mirkkuhan on ollut kuvioissa jo vuosia ja tulee olemaan. Lastesi kotia et halua hajottaa. Nyt vain sitten keräät itsesi ja hyväksyt tilanteen näin, koska rahallisesti et halua eroa etkä halua miehestäsi luopua, haluat kynsin hampain pitää kiinni siitä, mitä teillä joskus oli. Ne ajat eivät palaa, mutta eipä se mitään. Kai elämänsä voi noinkin sitten käyttää.
Mutta otapa se huomioon, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Jos miehesi häipyy yllättäen ja ihan oikeasti jättää sinut, niin sittenpä sinulla on tenkkapoo. Sillä sinulla ei ole varaa yksin talossa asua. Ellei se miehen äiti sitten jeesaa joka kuukausi rahasummalla x.
Eli älä tuudittaudu siihen, että sinulla on kaikki avaimet käsissäsi eli jos et miestäsi jätä, niin hän ei ikinä sinua kykenisi jättämään. Kyllä miehetkin lähtevät, pitkistäkin ihan ok avioliitoista. Eivät miehet niin lapatossuja ole, etteivätkö ikinä kykenisi vaimoaan jättämään. Tai joo, sen verran ovat tossuja, että tyhjän päälle eivät ikinä lähde pitkistä ok liitoista, vaan silloin on jo valmiiksi koetestattu ja hyväksi havaittu sivuhoito katsottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miltä tuntuu ajatus siitä, että hyväksyt vain kaiken, isket hanskat tiskiin ja annat kaiken olla. Elelet siinä, Mirkku kuvioissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on ollut plani tuon ylivelkaantumisen hoitoon pariskuntana eli millä tilanne on ollut tarkoitus korjata?
Pikkuhiljaa kituuttamalla maksettu pois mitä pystytty. Tehty lisätöitä, yhdistelty lainoja. Ei mitään varsinaista suunnitelmaa. Tämä(kin) asia todella huonolla hoidolla.
ApKysyin siksi, että mitä oleellista eroa eroaminen tuo tai ei tuo tilanteeseen.
Sen, että nyt kuluja on jakamassa 2 aikuista, eron jälkeen vain minä, jos jäisin tähän asumaan. Jos mies maksaisi itsensä tästä ulos, velkaa jäisi minulle silti ja juoksevat kulut päälle yksin maksettavaksi. Jos minä lähtisin, joutuisin maksamaan puolet talosta, enkä saa enää enempää velkaa. Lisäksi jäisi vanhat velat ja yksin vuokran maksaminen omassa asunnossa, joka pitäisi olla niin iso, että sinne mahtuu lapsetkin. Kolmas vaihtoehto olisi myydä talo mutta ei tätä sähkösyöppöä kukaan nyt edes ostaisi.
Ap
Käytä tuota velka-asiaa ja talon alentunutta arvoa hyödyksesi. Kaiva joka ikinen talon arvoa alentava tekijä (sijainti, talon kunto, energiakustannusten nousu, nykyinen markkinatilanne) esille ja listaa ne ylös. Listaa euromäärät kaikista arvioiduista korjauskustannuksista, tontin arvosta ja alueen toteutuneista talokaupoista, johon voit verrata talonne arvoa. Sinun tulee esittää kunnon argumentit, jotta mies ottaa sinut tosissaan. Hae netistä kaikki mahdollinen tieto, joka tukee sinun näkökantaasi. Tee talostanne paperilla niin arvoton röttelö kuin talo voi vain olla.
Ilmoita miehelle, että jos mies ei katkaise välejä Mirkkuun, sinä haluat erota. Sano, että voit ostaa miehen puolikkaan talosta, mutta maksat vain sen nykyisen reaalihinnan tuosta puolikkaasta. Tällöin, koska talon arvo on alentunut, miehelle jäisi vain velkaa koko hommasta. Toiseksi vaihtoehdoksi esität, että talo myydään kokonaan pois, mutta että tässä markkinatilanteessa molemmat jäisivät pahasti tappiolla.
Ilmoita asia kylmän järkähtämättömällä tavalla siten että vaikuttaa siltä, että olet todella miettinyt omassa päässäsi kaikki läpi. Älä pyydä mitään yhteistyötä mieheltäsi vaan ilmoitat vaan asian ja sen, että tulossa on taloudellisesti hyytävät ajat. Sinä olet siihen jo henkisesti valmistautunut, miehesi ei ole.
Toivottavasti ukko säikähtää kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on ollut plani tuon ylivelkaantumisen hoitoon pariskuntana eli millä tilanne on ollut tarkoitus korjata?
Pikkuhiljaa kituuttamalla maksettu pois mitä pystytty. Tehty lisätöitä, yhdistelty lainoja. Ei mitään varsinaista suunnitelmaa. Tämä(kin) asia todella huonolla hoidolla.
ApKysyin siksi, että mitä oleellista eroa eroaminen tuo tai ei tuo tilanteeseen.
Sen, että nyt kuluja on jakamassa 2 aikuista, eron jälkeen vain minä, jos jäisin tähän asumaan. Jos mies maksaisi itsensä tästä ulos, velkaa jäisi minulle silti ja juoksevat kulut päälle yksin maksettavaksi. Jos minä lähtisin, joutuisin maksamaan puolet talosta, enkä saa enää enempää velkaa. Lisäksi jäisi vanhat velat ja yksin vuokran maksaminen omassa asunnossa, joka pitäisi olla niin iso, että sinne mahtuu lapsetkin. Kolmas vaihtoehto olisi myydä talo mutta ei tätä sähkösyöppöä kukaan nyt edes ostaisi.
ApOnpa soppa. Jos sinä lähtisit, luuletko, että miehesi jäisi tuota yksin pyörittämään?
Ja sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua.
Etkä halua miehestä luopua.
Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. Mies kaveeraa Mirkun kanssa ja sinä hyväksyt tilanteen, lopetat lääkkeet ja nouset sieltä suosta. Hyväksyt sen, että asuaksesi lapsuudentalossasi lastesi ja kotieläintesi kanssa, tarvitset siihen miehenkin tuloja ja siten et eroa miehestäsi ja hyväksyt hänen syrjähyppynsä Mirkun kanssa ja jatkat avioliittoa miehesi kanssa. Hyväksyt sen, että Mirkku joko jää kuvioihin tai ei jää. Jos ei jää, hyväksyt senkin tosiasian, että jossain kohtaa ilmestyy joku muu autettava Mirkku, jolta miehesi saa sinulta vaille jäämäänsä tukea, jolla hän tämän oikeuttikin. Sitten vain elelet siinä, hinta toki on kallis maksettavaksi siitä, että pidät ehjän perheen ja kotitilanne tuollaisena. Hinnan maksat sinä, siis henkisen hinnan. Miehesi kanssa suhde ei ikinä tule olemaan auvoisaa onnea, jossa on luottamus kohdillaan. Tällaista se elämä vain on.
Sitten noin 10-15 vuoden kuluttua lapset muuttavat omilleen. Sinä jatkat miehesi kanssa kaksisteen tuota eloa sitten tuossa talossa, oli Mirkkuja tai ei.
Eli otat nyt sen asenteen, että Mirkku on ja pysyy ainakin jollain tasolla (Mirkku olisi jätetty jo, jos olisi jättääkseen). Mirkkuhan on ollut kuvioissa jo vuosia ja tulee olemaan. Lastesi kotia et halua hajottaa. Nyt vain sitten keräät itsesi ja hyväksyt tilanteen näin, koska rahallisesti et halua eroa etkä halua miehestäsi luopua, haluat kynsin hampain pitää kiinni siitä, mitä teillä joskus oli. Ne ajat eivät palaa, mutta eipä se mitään. Kai elämänsä voi noinkin sitten käyttää.
Mutta otapa se huomioon, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Jos miehesi häipyy yllättäen ja ihan oikeasti jättää sinut, niin sittenpä sinulla on tenkkapoo. Sillä sinulla ei ole varaa yksin talossa asua. Ellei se miehen äiti sitten jeesaa joka kuukausi rahasummalla x.
Eli älä tuudittaudu siihen, että sinulla on kaikki avaimet käsissäsi eli jos et miestäsi jätä, niin hän ei ikinä sinua kykenisi jättämään. Kyllä miehetkin lähtevät, pitkistäkin ihan ok avioliitoista. Eivät miehet niin lapatossuja ole, etteivätkö ikinä kykenisi vaimoaan jättämään. Tai joo, sen verran ovat tossuja, että tyhjän päälle eivät ikinä lähde pitkistä ok liitoista, vaan silloin on jo valmiiksi koetestattu ja hyväksi havaittu sivuhoito katsottuna.
Erittäin hyvin kirjoitettu! Näin minäkin ap:n asiat näen. Meinaatko ap jatkaa kuinka monta vuotta elämästäsi odottaen että joku päivä jaksat tehdä jotain konkreettista?! Sinähän sekoat päästäsi jos annat miehesi kävellä ylitsesi aina vain.
Mies ei tähän yksin jäisi, mirkku varmaan tulisi ilomielin tähän asumaan, jos lähtisin.
Jossain kohtaa kun puheissamme esiin nousi ero, mies puhui aina talon myymisestä, minä taas sen itseni tässä vielä mummonakin, vaikka sitten yksin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on ollut plani tuon ylivelkaantumisen hoitoon pariskuntana eli millä tilanne on ollut tarkoitus korjata?
Pikkuhiljaa kituuttamalla maksettu pois mitä pystytty. Tehty lisätöitä, yhdistelty lainoja. Ei mitään varsinaista suunnitelmaa. Tämä(kin) asia todella huonolla hoidolla.
ApKysyin siksi, että mitä oleellista eroa eroaminen tuo tai ei tuo tilanteeseen.
Sen, että nyt kuluja on jakamassa 2 aikuista, eron jälkeen vain minä, jos jäisin tähän asumaan. Jos mies maksaisi itsensä tästä ulos, velkaa jäisi minulle silti ja juoksevat kulut päälle yksin maksettavaksi. Jos minä lähtisin, joutuisin maksamaan puolet talosta, enkä saa enää enempää velkaa. Lisäksi jäisi vanhat velat ja yksin vuokran maksaminen omassa asunnossa, joka pitäisi olla niin iso, että sinne mahtuu lapsetkin. Kolmas vaihtoehto olisi myydä talo mutta ei tätä sähkösyöppöä kukaan nyt edes ostaisi.
ApOnpa soppa. Jos sinä lähtisit, luuletko, että miehesi jäisi tuota yksin pyörittämään?
Ja sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua.
Etkä halua miehestä luopua.
Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. Mies kaveeraa Mirkun kanssa ja sinä hyväksyt tilanteen, lopetat lääkkeet ja nouset sieltä suosta. Hyväksyt sen, että asuaksesi lapsuudentalossasi lastesi ja kotieläintesi kanssa, tarvitset siihen miehenkin tuloja ja siten et eroa miehestäsi ja hyväksyt hänen syrjähyppynsä Mirkun kanssa ja jatkat avioliittoa miehesi kanssa. Hyväksyt sen, että Mirkku joko jää kuvioihin tai ei jää. Jos ei jää, hyväksyt senkin tosiasian, että jossain kohtaa ilmestyy joku muu autettava Mirkku, jolta miehesi saa sinulta vaille jäämäänsä tukea, jolla hän tämän oikeuttikin. Sitten vain elelet siinä, hinta toki on kallis maksettavaksi siitä, että pidät ehjän perheen ja kotitilanne tuollaisena. Hinnan maksat sinä, siis henkisen hinnan. Miehesi kanssa suhde ei ikinä tule olemaan auvoisaa onnea, jossa on luottamus kohdillaan. Tällaista se elämä vain on.
Sitten noin 10-15 vuoden kuluttua lapset muuttavat omilleen. Sinä jatkat miehesi kanssa kaksisteen tuota eloa sitten tuossa talossa, oli Mirkkuja tai ei.
Eli otat nyt sen asenteen, että Mirkku on ja pysyy ainakin jollain tasolla (Mirkku olisi jätetty jo, jos olisi jättääkseen). Mirkkuhan on ollut kuvioissa jo vuosia ja tulee olemaan. Lastesi kotia et halua hajottaa. Nyt vain sitten keräät itsesi ja hyväksyt tilanteen näin, koska rahallisesti et halua eroa etkä halua miehestäsi luopua, haluat kynsin hampain pitää kiinni siitä, mitä teillä joskus oli. Ne ajat eivät palaa, mutta eipä se mitään. Kai elämänsä voi noinkin sitten käyttää.
Mutta otapa se huomioon, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Jos miehesi häipyy yllättäen ja ihan oikeasti jättää sinut, niin sittenpä sinulla on tenkkapoo. Sillä sinulla ei ole varaa yksin talossa asua. Ellei se miehen äiti sitten jeesaa joka kuukausi rahasummalla x.
Eli älä tuudittaudu siihen, että sinulla on kaikki avaimet käsissäsi eli jos et miestäsi jätä, niin hän ei ikinä sinua kykenisi jättämään. Kyllä miehetkin lähtevät, pitkistäkin ihan ok avioliitoista. Eivät miehet niin lapatossuja ole, etteivätkö ikinä kykenisi vaimoaan jättämään. Tai joo, sen verran ovat tossuja, että tyhjän päälle eivät ikinä lähde pitkistä ok liitoista, vaan silloin on jo valmiiksi koetestattu ja hyväksi havaittu sivuhoito katsottuna.
Juuri tältä ("sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua. Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. ") minusta tuntuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää opetella olemaan yksin.
Niin pitäisi :( En ole koskaan ollut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on ollut plani tuon ylivelkaantumisen hoitoon pariskuntana eli millä tilanne on ollut tarkoitus korjata?
Pikkuhiljaa kituuttamalla maksettu pois mitä pystytty. Tehty lisätöitä, yhdistelty lainoja. Ei mitään varsinaista suunnitelmaa. Tämä(kin) asia todella huonolla hoidolla.
ApKysyin siksi, että mitä oleellista eroa eroaminen tuo tai ei tuo tilanteeseen.
Sen, että nyt kuluja on jakamassa 2 aikuista, eron jälkeen vain minä, jos jäisin tähän asumaan. Jos mies maksaisi itsensä tästä ulos, velkaa jäisi minulle silti ja juoksevat kulut päälle yksin maksettavaksi. Jos minä lähtisin, joutuisin maksamaan puolet talosta, enkä saa enää enempää velkaa. Lisäksi jäisi vanhat velat ja yksin vuokran maksaminen omassa asunnossa, joka pitäisi olla niin iso, että sinne mahtuu lapsetkin. Kolmas vaihtoehto olisi myydä talo mutta ei tätä sähkösyöppöä kukaan nyt edes ostaisi.
ApOnpa soppa. Jos sinä lähtisit, luuletko, että miehesi jäisi tuota yksin pyörittämään?
Ja sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua.
Etkä halua miehestä luopua.
Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. Mies kaveeraa Mirkun kanssa ja sinä hyväksyt tilanteen, lopetat lääkkeet ja nouset sieltä suosta. Hyväksyt sen, että asuaksesi lapsuudentalossasi lastesi ja kotieläintesi kanssa, tarvitset siihen miehenkin tuloja ja siten et eroa miehestäsi ja hyväksyt hänen syrjähyppynsä Mirkun kanssa ja jatkat avioliittoa miehesi kanssa. Hyväksyt sen, että Mirkku joko jää kuvioihin tai ei jää. Jos ei jää, hyväksyt senkin tosiasian, että jossain kohtaa ilmestyy joku muu autettava Mirkku, jolta miehesi saa sinulta vaille jäämäänsä tukea, jolla hän tämän oikeuttikin. Sitten vain elelet siinä, hinta toki on kallis maksettavaksi siitä, että pidät ehjän perheen ja kotitilanne tuollaisena. Hinnan maksat sinä, siis henkisen hinnan. Miehesi kanssa suhde ei ikinä tule olemaan auvoisaa onnea, jossa on luottamus kohdillaan. Tällaista se elämä vain on.
Sitten noin 10-15 vuoden kuluttua lapset muuttavat omilleen. Sinä jatkat miehesi kanssa kaksisteen tuota eloa sitten tuossa talossa, oli Mirkkuja tai ei.
Eli otat nyt sen asenteen, että Mirkku on ja pysyy ainakin jollain tasolla (Mirkku olisi jätetty jo, jos olisi jättääkseen). Mirkkuhan on ollut kuvioissa jo vuosia ja tulee olemaan. Lastesi kotia et halua hajottaa. Nyt vain sitten keräät itsesi ja hyväksyt tilanteen näin, koska rahallisesti et halua eroa etkä halua miehestäsi luopua, haluat kynsin hampain pitää kiinni siitä, mitä teillä joskus oli. Ne ajat eivät palaa, mutta eipä se mitään. Kai elämänsä voi noinkin sitten käyttää.
Mutta otapa se huomioon, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Jos miehesi häipyy yllättäen ja ihan oikeasti jättää sinut, niin sittenpä sinulla on tenkkapoo. Sillä sinulla ei ole varaa yksin talossa asua. Ellei se miehen äiti sitten jeesaa joka kuukausi rahasummalla x.
Eli älä tuudittaudu siihen, että sinulla on kaikki avaimet käsissäsi eli jos et miestäsi jätä, niin hän ei ikinä sinua kykenisi jättämään. Kyllä miehetkin lähtevät, pitkistäkin ihan ok avioliitoista. Eivät miehet niin lapatossuja ole, etteivätkö ikinä kykenisi vaimoaan jättämään. Tai joo, sen verran ovat tossuja, että tyhjän päälle eivät ikinä lähde pitkistä ok liitoista, vaan silloin on jo valmiiksi koetestattu ja hyväksi havaittu sivuhoito katsottuna.
Juuri tältä ("sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua. Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. ") minusta tuntuu.
Ap
Okei. Elele siinä nyt kuten ennenkin. Hyvää jatkoa sulle!
Ja muille:
hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on ollut plani tuon ylivelkaantumisen hoitoon pariskuntana eli millä tilanne on ollut tarkoitus korjata?
Pikkuhiljaa kituuttamalla maksettu pois mitä pystytty. Tehty lisätöitä, yhdistelty lainoja. Ei mitään varsinaista suunnitelmaa. Tämä(kin) asia todella huonolla hoidolla.
ApKysyin siksi, että mitä oleellista eroa eroaminen tuo tai ei tuo tilanteeseen.
Sen, että nyt kuluja on jakamassa 2 aikuista, eron jälkeen vain minä, jos jäisin tähän asumaan. Jos mies maksaisi itsensä tästä ulos, velkaa jäisi minulle silti ja juoksevat kulut päälle yksin maksettavaksi. Jos minä lähtisin, joutuisin maksamaan puolet talosta, enkä saa enää enempää velkaa. Lisäksi jäisi vanhat velat ja yksin vuokran maksaminen omassa asunnossa, joka pitäisi olla niin iso, että sinne mahtuu lapsetkin. Kolmas vaihtoehto olisi myydä talo mutta ei tätä sähkösyöppöä kukaan nyt edes ostaisi.
ApOnpa soppa. Jos sinä lähtisit, luuletko, että miehesi jäisi tuota yksin pyörittämään?
Ja sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua.
Etkä halua miehestä luopua.
Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. Mies kaveeraa Mirkun kanssa ja sinä hyväksyt tilanteen, lopetat lääkkeet ja nouset sieltä suosta. Hyväksyt sen, että asuaksesi lapsuudentalossasi lastesi ja kotieläintesi kanssa, tarvitset siihen miehenkin tuloja ja siten et eroa miehestäsi ja hyväksyt hänen syrjähyppynsä Mirkun kanssa ja jatkat avioliittoa miehesi kanssa. Hyväksyt sen, että Mirkku joko jää kuvioihin tai ei jää. Jos ei jää, hyväksyt senkin tosiasian, että jossain kohtaa ilmestyy joku muu autettava Mirkku, jolta miehesi saa sinulta vaille jäämäänsä tukea, jolla hän tämän oikeuttikin. Sitten vain elelet siinä, hinta toki on kallis maksettavaksi siitä, että pidät ehjän perheen ja kotitilanne tuollaisena. Hinnan maksat sinä, siis henkisen hinnan. Miehesi kanssa suhde ei ikinä tule olemaan auvoisaa onnea, jossa on luottamus kohdillaan. Tällaista se elämä vain on.
Sitten noin 10-15 vuoden kuluttua lapset muuttavat omilleen. Sinä jatkat miehesi kanssa kaksisteen tuota eloa sitten tuossa talossa, oli Mirkkuja tai ei.
Eli otat nyt sen asenteen, että Mirkku on ja pysyy ainakin jollain tasolla (Mirkku olisi jätetty jo, jos olisi jättääkseen). Mirkkuhan on ollut kuvioissa jo vuosia ja tulee olemaan. Lastesi kotia et halua hajottaa. Nyt vain sitten keräät itsesi ja hyväksyt tilanteen näin, koska rahallisesti et halua eroa etkä halua miehestäsi luopua, haluat kynsin hampain pitää kiinni siitä, mitä teillä joskus oli. Ne ajat eivät palaa, mutta eipä se mitään. Kai elämänsä voi noinkin sitten käyttää.
Mutta otapa se huomioon, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Jos miehesi häipyy yllättäen ja ihan oikeasti jättää sinut, niin sittenpä sinulla on tenkkapoo. Sillä sinulla ei ole varaa yksin talossa asua. Ellei se miehen äiti sitten jeesaa joka kuukausi rahasummalla x.
Eli älä tuudittaudu siihen, että sinulla on kaikki avaimet käsissäsi eli jos et miestäsi jätä, niin hän ei ikinä sinua kykenisi jättämään. Kyllä miehetkin lähtevät, pitkistäkin ihan ok avioliitoista. Eivät miehet niin lapatossuja ole, etteivätkö ikinä kykenisi vaimoaan jättämään. Tai joo, sen verran ovat tossuja, että tyhjän päälle eivät ikinä lähde pitkistä ok liitoista, vaan silloin on jo valmiiksi koetestattu ja hyväksi havaittu sivuhoito katsottuna.
Juuri tältä ("sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua. Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. ") minusta tuntuu.
ApOkei. Elele siinä nyt kuten ennenkin. Hyvää jatkoa sulle!
Ja muille:
hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!
Kiitos kaikille kommentoineille! Ollut silmiä avaava kokemus tämä 2kk kestänyt ketju, jossa melkein 1500 kommenttia. En olisi ikinä uskonut, ajattelin jos joku heittäisi jonkun ajatuksen, kun luulin olevani ylireagoija, kun mies tolkutti päähäni sellaista ajatusta. Tuntuu olevan edelleen sitä mieltä.
Jäi tänään kiinni valheesta, oli tavannut mirkkua, vaikka kertoi minulle muuta. Vähän epäilinkin ja nyt puhui itsensä vahingossa pussiin. Outoa oli se, että en enää edes tullut surulliseksi, jatkoin vain askareitani. Mies kävelee tuolla ulkona peltotietä edestakaisin. Näen otsalampun valon. Miettii varmaan miten saa puhuttua tämän taas parhain päin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on ollut plani tuon ylivelkaantumisen hoitoon pariskuntana eli millä tilanne on ollut tarkoitus korjata?
Pikkuhiljaa kituuttamalla maksettu pois mitä pystytty. Tehty lisätöitä, yhdistelty lainoja. Ei mitään varsinaista suunnitelmaa. Tämä(kin) asia todella huonolla hoidolla.
ApKysyin siksi, että mitä oleellista eroa eroaminen tuo tai ei tuo tilanteeseen.
Sen, että nyt kuluja on jakamassa 2 aikuista, eron jälkeen vain minä, jos jäisin tähän asumaan. Jos mies maksaisi itsensä tästä ulos, velkaa jäisi minulle silti ja juoksevat kulut päälle yksin maksettavaksi. Jos minä lähtisin, joutuisin maksamaan puolet talosta, enkä saa enää enempää velkaa. Lisäksi jäisi vanhat velat ja yksin vuokran maksaminen omassa asunnossa, joka pitäisi olla niin iso, että sinne mahtuu lapsetkin. Kolmas vaihtoehto olisi myydä talo mutta ei tätä sähkösyöppöä kukaan nyt edes ostaisi.
ApOnpa soppa. Jos sinä lähtisit, luuletko, että miehesi jäisi tuota yksin pyörittämään?
Ja sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua.
Etkä halua miehestä luopua.
Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. Mies kaveeraa Mirkun kanssa ja sinä hyväksyt tilanteen, lopetat lääkkeet ja nouset sieltä suosta. Hyväksyt sen, että asuaksesi lapsuudentalossasi lastesi ja kotieläintesi kanssa, tarvitset siihen miehenkin tuloja ja siten et eroa miehestäsi ja hyväksyt hänen syrjähyppynsä Mirkun kanssa ja jatkat avioliittoa miehesi kanssa. Hyväksyt sen, että Mirkku joko jää kuvioihin tai ei jää. Jos ei jää, hyväksyt senkin tosiasian, että jossain kohtaa ilmestyy joku muu autettava Mirkku, jolta miehesi saa sinulta vaille jäämäänsä tukea, jolla hän tämän oikeuttikin. Sitten vain elelet siinä, hinta toki on kallis maksettavaksi siitä, että pidät ehjän perheen ja kotitilanne tuollaisena. Hinnan maksat sinä, siis henkisen hinnan. Miehesi kanssa suhde ei ikinä tule olemaan auvoisaa onnea, jossa on luottamus kohdillaan. Tällaista se elämä vain on.
Sitten noin 10-15 vuoden kuluttua lapset muuttavat omilleen. Sinä jatkat miehesi kanssa kaksisteen tuota eloa sitten tuossa talossa, oli Mirkkuja tai ei.
Eli otat nyt sen asenteen, että Mirkku on ja pysyy ainakin jollain tasolla (Mirkku olisi jätetty jo, jos olisi jättääkseen). Mirkkuhan on ollut kuvioissa jo vuosia ja tulee olemaan. Lastesi kotia et halua hajottaa. Nyt vain sitten keräät itsesi ja hyväksyt tilanteen näin, koska rahallisesti et halua eroa etkä halua miehestäsi luopua, haluat kynsin hampain pitää kiinni siitä, mitä teillä joskus oli. Ne ajat eivät palaa, mutta eipä se mitään. Kai elämänsä voi noinkin sitten käyttää.
Mutta otapa se huomioon, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Jos miehesi häipyy yllättäen ja ihan oikeasti jättää sinut, niin sittenpä sinulla on tenkkapoo. Sillä sinulla ei ole varaa yksin talossa asua. Ellei se miehen äiti sitten jeesaa joka kuukausi rahasummalla x.
Eli älä tuudittaudu siihen, että sinulla on kaikki avaimet käsissäsi eli jos et miestäsi jätä, niin hän ei ikinä sinua kykenisi jättämään. Kyllä miehetkin lähtevät, pitkistäkin ihan ok avioliitoista. Eivät miehet niin lapatossuja ole, etteivätkö ikinä kykenisi vaimoaan jättämään. Tai joo, sen verran ovat tossuja, että tyhjän päälle eivät ikinä lähde pitkistä ok liitoista, vaan silloin on jo valmiiksi koetestattu ja hyväksi havaittu sivuhoito katsottuna.
Juuri tältä ("sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua. Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. ") minusta tuntuu.
ApOkei. Elele siinä nyt kuten ennenkin. Hyvää jatkoa sulle!
Ja muille:
hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!
Kiitos kaikille kommentoineille! Ollut silmiä avaava kokemus tämä 2kk kestänyt ketju, jossa melkein 1500 kommenttia. En olisi ikinä uskonut, ajattelin jos joku heittäisi jonkun ajatuksen, kun luulin olevani ylireagoija, kun mies tolkutti päähäni sellaista ajatusta. Tuntuu olevan edelleen sitä mieltä.
Jäi tänään kiinni valheesta, oli tavannut mirkkua, vaikka kertoi minulle muuta. Vähän epäilinkin ja nyt puhui itsensä vahingossa pussiin. Outoa oli se, että en enää edes tullut surulliseksi, jatkoin vain askareitani. Mies kävelee tuolla ulkona peltotietä edestakaisin. Näen otsalampun valon. Miettii varmaan miten saa puhuttua tämän taas parhain päin.
Ap
Ei jumalauta sentäs! Nyt mä sain raivarit sun puolestas!!!!
Ap, nyt pelaa tää peli viisaasti. Ala oikeesti tutkii salaa miehen puhelinta, tietokonetta ja kaikkea muuta mahdollista. Lisäksi vahva suositus sinne pusikkoon menemisestä. Eli mee sinne harrastuksen ulkopuolelle kytikselle, nyt kun illat on pimeitä. Onko heillä siellä siis autot vierekkäin parkissa ja siihen tulevat harrastuksen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäs mies yritti sulle nyt selittää?
Kun tarpoi pellonlaitaa otsalampun kanssa miettien.
Miksi salasi sinulta Mirkun tapaamisen? Ai normaali kaverisuhde vai? Hah hahh! Mirkkuhan rakastaa miestäsi ja haluaa olla miehesi tyttöystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on ollut plani tuon ylivelkaantumisen hoitoon pariskuntana eli millä tilanne on ollut tarkoitus korjata?
Pikkuhiljaa kituuttamalla maksettu pois mitä pystytty. Tehty lisätöitä, yhdistelty lainoja. Ei mitään varsinaista suunnitelmaa. Tämä(kin) asia todella huonolla hoidolla.
ApKysyin siksi, että mitä oleellista eroa eroaminen tuo tai ei tuo tilanteeseen.
Sen, että nyt kuluja on jakamassa 2 aikuista, eron jälkeen vain minä, jos jäisin tähän asumaan. Jos mies maksaisi itsensä tästä ulos, velkaa jäisi minulle silti ja juoksevat kulut päälle yksin maksettavaksi. Jos minä lähtisin, joutuisin maksamaan puolet talosta, enkä saa enää enempää velkaa. Lisäksi jäisi vanhat velat ja yksin vuokran maksaminen omassa asunnossa, joka pitäisi olla niin iso, että sinne mahtuu lapsetkin. Kolmas vaihtoehto olisi myydä talo mutta ei tätä sähkösyöppöä kukaan nyt edes ostaisi.
ApOnpa soppa. Jos sinä lähtisit, luuletko, että miehesi jäisi tuota yksin pyörittämään?
Ja sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua.
Etkä halua miehestä luopua.
Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. Mies kaveeraa Mirkun kanssa ja sinä hyväksyt tilanteen, lopetat lääkkeet ja nouset sieltä suosta. Hyväksyt sen, että asuaksesi lapsuudentalossasi lastesi ja kotieläintesi kanssa, tarvitset siihen miehenkin tuloja ja siten et eroa miehestäsi ja hyväksyt hänen syrjähyppynsä Mirkun kanssa ja jatkat avioliittoa miehesi kanssa. Hyväksyt sen, että Mirkku joko jää kuvioihin tai ei jää. Jos ei jää, hyväksyt senkin tosiasian, että jossain kohtaa ilmestyy joku muu autettava Mirkku, jolta miehesi saa sinulta vaille jäämäänsä tukea, jolla hän tämän oikeuttikin. Sitten vain elelet siinä, hinta toki on kallis maksettavaksi siitä, että pidät ehjän perheen ja kotitilanne tuollaisena. Hinnan maksat sinä, siis henkisen hinnan. Miehesi kanssa suhde ei ikinä tule olemaan auvoisaa onnea, jossa on luottamus kohdillaan. Tällaista se elämä vain on.
Sitten noin 10-15 vuoden kuluttua lapset muuttavat omilleen. Sinä jatkat miehesi kanssa kaksisteen tuota eloa sitten tuossa talossa, oli Mirkkuja tai ei.
Eli otat nyt sen asenteen, että Mirkku on ja pysyy ainakin jollain tasolla (Mirkku olisi jätetty jo, jos olisi jättääkseen). Mirkkuhan on ollut kuvioissa jo vuosia ja tulee olemaan. Lastesi kotia et halua hajottaa. Nyt vain sitten keräät itsesi ja hyväksyt tilanteen näin, koska rahallisesti et halua eroa etkä halua miehestäsi luopua, haluat kynsin hampain pitää kiinni siitä, mitä teillä joskus oli. Ne ajat eivät palaa, mutta eipä se mitään. Kai elämänsä voi noinkin sitten käyttää.
Mutta otapa se huomioon, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Jos miehesi häipyy yllättäen ja ihan oikeasti jättää sinut, niin sittenpä sinulla on tenkkapoo. Sillä sinulla ei ole varaa yksin talossa asua. Ellei se miehen äiti sitten jeesaa joka kuukausi rahasummalla x.
Eli älä tuudittaudu siihen, että sinulla on kaikki avaimet käsissäsi eli jos et miestäsi jätä, niin hän ei ikinä sinua kykenisi jättämään. Kyllä miehetkin lähtevät, pitkistäkin ihan ok avioliitoista. Eivät miehet niin lapatossuja ole, etteivätkö ikinä kykenisi vaimoaan jättämään. Tai joo, sen verran ovat tossuja, että tyhjän päälle eivät ikinä lähde pitkistä ok liitoista, vaan silloin on jo valmiiksi koetestattu ja hyväksi havaittu sivuhoito katsottuna.
Juuri tältä ("sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua. Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. ") minusta tuntuu.
ApOkei. Elele siinä nyt kuten ennenkin. Hyvää jatkoa sulle!
Ja muille:
hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!
Kiitos kaikille kommentoineille! Ollut silmiä avaava kokemus tämä 2kk kestänyt ketju, jossa melkein 1500 kommenttia. En olisi ikinä uskonut, ajattelin jos joku heittäisi jonkun ajatuksen, kun luulin olevani ylireagoija, kun mies tolkutti päähäni sellaista ajatusta. Tuntuu olevan edelleen sitä mieltä.
Jäi tänään kiinni valheesta, oli tavannut mirkkua, vaikka kertoi minulle muuta. Vähän epäilinkin ja nyt puhui itsensä vahingossa pussiin. Outoa oli se, että en enää edes tullut surulliseksi, jatkoin vain askareitani. Mies kävelee tuolla ulkona peltotietä edestakaisin. Näen otsalampun valon. Miettii varmaan miten saa puhuttua tämän taas parhain päin.
ApEi jumalauta sentäs! Nyt mä sain raivarit sun puolestas!!!!
Ap, nyt pelaa tää peli viisaasti. Ala oikeesti tutkii salaa miehen puhelinta, tietokonetta ja kaikkea muuta mahdollista. Lisäksi vahva suositus sinne pusikkoon menemisestä. Eli mee sinne harrastuksen ulkopuolelle kytikselle, nyt kun illat on pimeitä. Onko heillä siellä siis autot vierekkäin parkissa ja siihen tulevat harrastuksen jälkeen?
Vielä on vähän liian valoisaa, mutta kohta ei enää. Jättävät autot parkkipaikan laidalle vierekkäin, olen ne siellä nähnyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä on ollut plani tuon ylivelkaantumisen hoitoon pariskuntana eli millä tilanne on ollut tarkoitus korjata?
Pikkuhiljaa kituuttamalla maksettu pois mitä pystytty. Tehty lisätöitä, yhdistelty lainoja. Ei mitään varsinaista suunnitelmaa. Tämä(kin) asia todella huonolla hoidolla.
ApKysyin siksi, että mitä oleellista eroa eroaminen tuo tai ei tuo tilanteeseen.
Sen, että nyt kuluja on jakamassa 2 aikuista, eron jälkeen vain minä, jos jäisin tähän asumaan. Jos mies maksaisi itsensä tästä ulos, velkaa jäisi minulle silti ja juoksevat kulut päälle yksin maksettavaksi. Jos minä lähtisin, joutuisin maksamaan puolet talosta, enkä saa enää enempää velkaa. Lisäksi jäisi vanhat velat ja yksin vuokran maksaminen omassa asunnossa, joka pitäisi olla niin iso, että sinne mahtuu lapsetkin. Kolmas vaihtoehto olisi myydä talo mutta ei tätä sähkösyöppöä kukaan nyt edes ostaisi.
ApOnpa soppa. Jos sinä lähtisit, luuletko, että miehesi jäisi tuota yksin pyörittämään?
Ja sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua.
Etkä halua miehestä luopua.
Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. Mies kaveeraa Mirkun kanssa ja sinä hyväksyt tilanteen, lopetat lääkkeet ja nouset sieltä suosta. Hyväksyt sen, että asuaksesi lapsuudentalossasi lastesi ja kotieläintesi kanssa, tarvitset siihen miehenkin tuloja ja siten et eroa miehestäsi ja hyväksyt hänen syrjähyppynsä Mirkun kanssa ja jatkat avioliittoa miehesi kanssa. Hyväksyt sen, että Mirkku joko jää kuvioihin tai ei jää. Jos ei jää, hyväksyt senkin tosiasian, että jossain kohtaa ilmestyy joku muu autettava Mirkku, jolta miehesi saa sinulta vaille jäämäänsä tukea, jolla hän tämän oikeuttikin. Sitten vain elelet siinä, hinta toki on kallis maksettavaksi siitä, että pidät ehjän perheen ja kotitilanne tuollaisena. Hinnan maksat sinä, siis henkisen hinnan. Miehesi kanssa suhde ei ikinä tule olemaan auvoisaa onnea, jossa on luottamus kohdillaan. Tällaista se elämä vain on.
Sitten noin 10-15 vuoden kuluttua lapset muuttavat omilleen. Sinä jatkat miehesi kanssa kaksisteen tuota eloa sitten tuossa talossa, oli Mirkkuja tai ei.
Eli otat nyt sen asenteen, että Mirkku on ja pysyy ainakin jollain tasolla (Mirkku olisi jätetty jo, jos olisi jättääkseen). Mirkkuhan on ollut kuvioissa jo vuosia ja tulee olemaan. Lastesi kotia et halua hajottaa. Nyt vain sitten keräät itsesi ja hyväksyt tilanteen näin, koska rahallisesti et halua eroa etkä halua miehestäsi luopua, haluat kynsin hampain pitää kiinni siitä, mitä teillä joskus oli. Ne ajat eivät palaa, mutta eipä se mitään. Kai elämänsä voi noinkin sitten käyttää.
Mutta otapa se huomioon, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Jos miehesi häipyy yllättäen ja ihan oikeasti jättää sinut, niin sittenpä sinulla on tenkkapoo. Sillä sinulla ei ole varaa yksin talossa asua. Ellei se miehen äiti sitten jeesaa joka kuukausi rahasummalla x.
Eli älä tuudittaudu siihen, että sinulla on kaikki avaimet käsissäsi eli jos et miestäsi jätä, niin hän ei ikinä sinua kykenisi jättämään. Kyllä miehetkin lähtevät, pitkistäkin ihan ok avioliitoista. Eivät miehet niin lapatossuja ole, etteivätkö ikinä kykenisi vaimoaan jättämään. Tai joo, sen verran ovat tossuja, että tyhjän päälle eivät ikinä lähde pitkistä ok liitoista, vaan silloin on jo valmiiksi koetestattu ja hyväksi havaittu sivuhoito katsottuna.
Juuri tältä ("sinulla ei ole varaa jäädä tuohon taloon yksin. Etkä halua talosta luopua. Ainut ratkaisu on sitten elää näin, kuten tähänkin asti. ") minusta tuntuu.
ApOkei. Elele siinä nyt kuten ennenkin. Hyvää jatkoa sulle!
Ja muille:
hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!
Kiitos kaikille kommentoineille! Ollut silmiä avaava kokemus tämä 2kk kestänyt ketju, jossa melkein 1500 kommenttia. En olisi ikinä uskonut, ajattelin jos joku heittäisi jonkun ajatuksen, kun luulin olevani ylireagoija, kun mies tolkutti päähäni sellaista ajatusta. Tuntuu olevan edelleen sitä mieltä.
Jäi tänään kiinni valheesta, oli tavannut mirkkua, vaikka kertoi minulle muuta. Vähän epäilinkin ja nyt puhui itsensä vahingossa pussiin. Outoa oli se, että en enää edes tullut surulliseksi, jatkoin vain askareitani. Mies kävelee tuolla ulkona peltotietä edestakaisin. Näen otsalampun valon. Miettii varmaan miten saa puhuttua tämän taas parhain päin.
ApEi jumalauta sentäs! Nyt mä sain raivarit sun puolestas!!!!
Ap, nyt pelaa tää peli viisaasti. Ala oikeesti tutkii salaa miehen puhelinta, tietokonetta ja kaikkea muuta mahdollista. Lisäksi vahva suositus sinne pusikkoon menemisestä. Eli mee sinne harrastuksen ulkopuolelle kytikselle, nyt kun illat on pimeitä. Onko heillä siellä siis autot vierekkäin parkissa ja siihen tulevat harrastuksen jälkeen?
Mieshän pettää ap:ta. Asia on päivänselvä eikä vaadi mitään salapoliisityötä.
Vierailija kirjoitti:
No mitäs mies yritti sulle nyt selittää?
Kun tarpoi pellonlaitaa otsalampun kanssa miettien.
Miksi salasi sinulta Mirkun tapaamisen? Ai normaali kaverisuhde vai? Hah hahh! Mirkkuhan rakastaa miestäsi ja haluaa olla miehesi tyttöystävä.
Oli ihan raivopää koko yön. Pellonreunaan on näköjään paiskonut vanhoja autonrenkaita suutuspäissään. Lähti aamulla töihin sekavan yön jälkeen ja sanoi menevänsä töistä suoraa kaverinsa luo juomaan. Syytteli minua edelleen samasta vanhasta tuen puutteesta ja siitä että olen ajanut hänet käyttäytymään näin. Olen kuulemma työntänyt hänet mirkun luo, mirkun kanssa saa hetken tauon tästä kaikesta paskasta täällä kotona. Tilanne on täysin absurdi. Mies vaikutti ihan sekopäältä, taitaa joku ratas olla hieman paikoiltaan.
Ap
Ap, et enää ikinä voi luottaa mieheesi, mitä Mirkkuun tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs mies yritti sulle nyt selittää?
Kun tarpoi pellonlaitaa otsalampun kanssa miettien.
Miksi salasi sinulta Mirkun tapaamisen? Ai normaali kaverisuhde vai? Hah hahh! Mirkkuhan rakastaa miestäsi ja haluaa olla miehesi tyttöystävä.
Oli ihan raivopää koko yön. Pellonreunaan on näköjään paiskonut vanhoja autonrenkaita suutuspäissään. Lähti aamulla töihin sekavan yön jälkeen ja sanoi menevänsä töistä suoraa kaverinsa luo juomaan. Syytteli minua edelleen samasta vanhasta tuen puutteesta ja siitä että olen ajanut hänet käyttäytymään näin. Olen kuulemma työntänyt hänet mirkun luo, mirkun kanssa saa hetken tauon tästä kaikesta paskasta täällä kotona. Tilanne on täysin absurdi. Mies vaikutti ihan sekopäältä, taitaa joku ratas olla hieman paikoiltaan.
Ap
Ap, miehelläsi on selkeästi suhde Mirkun kanssa. Hän on nyt vain raivona siitä, kun ei voinut syödä kakkua ja säästää sitä myös. Jos on ongelmia puolison kanssa, niin silloin käännytään puolison puoleen eikä jonkun random ulkopuolisen Mirkun puoleen. Ja huomaatko itsekin, kuinka miehen tarina on muuttunut. Aluksi syynä Mirkun kanssa kaveeraamiseen oli se, kuinka Mirkku on tuen tarpeessa. Nyt mies lipsauttelee, että hänhän se tässä on ollut tuen tarpeessa ja hakee henkistä tyydytystä ja ties mitä muuta Mirkusta, mitä ei sinusta saanut. Tuo on pettämistä, ap. Usko pois! Jos Mirkku olis puhtaasti kaveri, ei mies ikinä käyttäytyisi noin, että paiskoisi autonrenkaita peltoon ja menisi ryyppäämään kaverilleen.
Veikkaanpa, että menee Mirkulle lohtua saamaan, eikä lainkaan mene kaverilleen ryyppää. Ota hänet tänä iltana rysän päältä kiinni. Eli mene stalkkaa sinne, missä hänen pitäis olla. Sitten mene stalkkaa Mirkun kodin ulkopuolelle.
Miehes varmaan lähtee ryyppyreissulleen autolla. Mene katsomaan tänä iltana, mihin auto on pistetty parkkiin. Kaverin luo vai Mirkun kodin ulkopuolelle? Tuu sit raportoimaan tänne!
Vierailija kirjoitti:
Syytteli minua edelleen samasta vanhasta tuen puutteesta ja siitä että olen ajanut hänet käyttäytymään näin. Olen kuulemma työntänyt hänet mirkun luo, mirkun kanssa saa hetken tauon tästä kaikesta paskasta täällä kotona.
Ap
Huomaatko, kuinka mies ei ota pätkääkään vastuuta omasta käytöksestään?
Hän ei ole pahoillaan (kaikkea muuta), hän on mielestään oikeutettu tähän. Ja voiko paskemmin sanoa omalle aviopuolisolle 20 vuoden yhteiselon jälkeen noin? Kun yhdessä on kaikki teini-ikäisestä rakennettu, koko elämä tehty ja tässäkö on kiitos?
Ai Mirkun kanssa saa tauon paskasta teillä kotona? Toi on niin julmasti sanottu, ettet enää ikinä voi katsoa miestäsi hellästi ja ihaillen, luottavaisesti, että tässäpä on mies, joka seisoo rinnallani ylä ja alamäet. Että kaikesta selviämme, emmekä hae lohtua ulkopuolisista tyypeistä. Miehesi käytännössä romutti kaiken, pisti vessanpöntöstä alas kaiken yhteisen. Kodin, lapset, eläimet ja sinut. Ja jonkun Mirkun takia. Ja yhäkö aiot tuossa olla, ovimattona, kun äijä pyyhkii sinuun jalkasi mennen ja tullen?
Mutta kun Ap haluaa pitää talonsa.
Ei silti ymmärrän hyvin Ap: n tilanteen, talo on sanoisinpa jollain tapaa jopa tärkeämpi kuin mies. Talo edustaa kaikkea pysyvyyttä, hyvää, kaunista ja turvallista mitä on ollut. Ja poismuuttamalla jäisi vielä taloudellisesti miinukselle. Vaikeaa on päättää...
Sun pitää opetella olemaan yksin.