Läheisen pettymys mielenterveyshoitoa kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Siskon kannattaa kirjoittaa hoitotahto Omassakannassa.

Hoitotahto kirjoitettu silloin "psykoodissa". Meinaat ihan todella, että potilas voisi vaikuttaa hoitoonsa samalla kun voi joutua milloin tahansa pakolla hoitoon, koska "ei sitoudu".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että kukaan ei halua psykiatriksi, kun hoidot ei hulluille kelpaa. 

Tässä lienee totuuden siemen. Psykoosien hoitoon on markkinoilla vain huonoja lääkkeitä, ja se luultavasti vähentää psykiatriksi haluavien määrää. Kukapa nyt haluaisi hoitaa ihmisiä huonoilla lääkkeillä ja huonoin tuloksin, kun voi erikoistua johonkin muuhun ja tarjota hyvää hoitoa jolla on merkitystä.

 

Ongelmahan on, että hullut ei sitoudu hoitoihin. Ei hoitosuhteeseen sitoutunutta aleta injektioilla hoitamaan. 

 

Totta kai laitetaan piikit jos niin halutaan. Tarvitaan vain eri näkemys, ei muuta. Jos potilas haluaisi lääkkeen b, koska dg x:n Käyp

Jos aito huoli = lääkemenekki, joka = haettu apteekista, niin voi hyvää päivää sentään. Potilaan on mahdotonta todentaa edes nielevänsä tabletteja, koska argumentaatio on hoitotahon puolelta ennalta sovittua. Ei auta kertoa syövänsä lääkkeitä, jotka on itse ostanut ja hakenut, kun hoitotaho kertoo sairaalassa antavansa samaa lääkettä, vaikka tietää oikein hyvin ettei lääkemerkki ole sama kuin mitä he kertovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen mielenterveyshoito tuntuu pitkälti perustuvan sille ajatukselle, että tärkeintä ei ole suinkaan potilaan hyvinvointi, vaan ympäristön. Ei siellä ketään haittaa jos potilas lääkitään sängynpohjalle, koska silloin ei jaksa vaatia itselleen oikeuksia ja hoitoa, eikä ikävästi ole kadulla häiritsemässä kunnon kansalaisia. 

Kuinka monen ympäristön henkilön pahoinvointi on ok, että yhden ei tarvitse ottaa lääkkeitään? Psykoosi on erittäin raskasta myös potilaan läheisille. 

Kuinka moni porukasta on pakolla hoidossa, koska yksi ei ota lääkkeitään? 

Mä olen kokenut ihan kauheita masennuksia mielen lääkkeiden takia. Nyt mulle ollaan taas laittamassa pitkäkestoinen lääke, vaikka koettuna tuo psykoottisuus on paljon pienempi paha kuin nuo lääkkeet. En jaksa enää.

Milloinkohan valtamediassa tuodaan esille vaikutusvaltaisten kansainvälisten järjestöjen kuten Maailman terveysjärjestön ja YK:n toistuvasti esittämiä näkemyksiä, että pakkohoito on vastoin kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia? Esimerkiksi YK:n erityisneuvonantaja kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun vastaistaisista toimista vastaavan YK:n entisen erityisneuvonantajan Daniel Puras kehottivuonna 2013 maita kieltämään totaalisesti kaikki ei-tahdonvastainen hoito mukaan lukien psykokirurgia, sähköshokkihoito, psyykelääkehoito. Myöhemmin hän totesi, että tahdonvastaiset toimenpiteet voivat täyttää myös kidutuksen määritelmän kriteerit. WHO:n ja YK:n asiantuntijat ovat tuoneet esille ihmisoikeuksiin pohjautuvan mielenterveyspolitiikan ohjeissaan Mental health, human rights and legislation, että asiantuntijoiden mukaan pakkohoito on tehotonta ja näyttö siitä, että se vähentäisi itsetuhoisuutta, parantaisia hoidon saatavuutta tai suojaisi muita ihmisiä on heikkoa. He tuovat esille, että itsetuhoisuuden ennustaminen tai väkivaltaisuuden riskin ennustaminen on äärimmäisen vaikeaa ja eettisesti kyseenalaista. Ei myöskään ole heidän mukaansa mitään näyttöä siitä, että pakkohoitoon liittyvät toimenpiteet ehkäsisivät itsemurhia. He kehottavatkin kaikkia maailman maita yksiselitteisesti kieltämään tahdonvastaiset toimenpiteet ihmisoikeuksien vastaisina.: 

"Coercive practices in mental health care violate the right to be protected from torture or cruel, inhumane and degrading treatment, which is a non-derogable right (102). In 2013, the UN Special Rapporteur on torture and other cruel, inhuman and degrading treatment or punishment (103) called on countries to impose a total ban on all forced and non-consensual medical interventions, including the involuntary administration of psychosurgery, electroconvulsive therapy, mind-altering drugs, and the use of restraints and solitary confinement (104). More recently, the UN Special Rapporteur stressed that purportedly benevolent purposes, such as medical necessity, re-education, spiritual healing, or conversion therapy, do not vindicate coercive or discriminatory practices and may amount to torture (105). There is an immediate international obligation to end these practices. Many experts have noted that compulsory treatment powers are ineffective in their own terms (84). There is limited evidence to support the success of coercion in reducing the risk of self-harm, facilitating access to treatment, or protecting the public (106108). Predicting self-harm or the risk of harming others is both extremely difficult and ethically questionable (109, 110). Although mental health conditions are associated with both suicidal ideation and attempt, there is little evidence that risk assessment tools and coercive mental health treatment prevent suicide (111, 112)."

Up

Mielenterveysongelmat tässä maassa ovat niin pahoja eikä niitä osata hoitaa että eihän niistä ole kuin yksi tie ulos. It zari.

Mitä, asiallista keskustelua psykiatrian epäkohdista eikä a) vauva ole poistanut keskustelua b) ei ilkkumista, vihaa, haukkuja uhriksi joutuneita kohtaan!

Itse uskon että psykiatria tullaan tunnustamaan tulevaisuudessa väkivaltana, mitä se on. Mutta se ei tapahdu vielä  lähitulevisuudessa. Injektioita kohti yritetään paljon puskea. Itse yritän vain parantua ensinnäkin psykiatrian minulle aiheuttamista ongelmista ja sitten oli vielä ne oikeat ongelmat, johon apua ei toki saanut, tietenkään. Olen myös miettinyt että alkaisin ajaa näitä asioita, kuten potilaan oikeudet, mutta parempi vaan keskittyä omaan paranemiseen ettei enää joudu tuon väkivallan kohteeksi, ja toisaalta odottaa jotta yhteiskunta havahtuu alalla olevaan eettiseen kyseenalaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon että psykiatria tullaan tunnustamaan tulevaisuudessa väkivaltana, mitä se on. Mutta se ei tapahdu vielä  lähitulevisuudessa. Injektioita kohti yritetään paljon puskea. Itse yritän vain parantua ensinnäkin psykiatrian minulle aiheuttamista ongelmista ja sitten oli vielä ne oikeat ongelmat, johon apua ei toki saanut, tietenkään. Olen myös miettinyt että alkaisin ajaa näitä asioita, kuten potilaan oikeudet, mutta parempi vaan keskittyä omaan paranemiseen ettei enää joudu tuon väkivallan kohteeksi, ja toisaalta odottaa jotta yhteiskunta havahtuu alalla olevaan eettiseen kyseenalaisuuteen.

Vaikka toisaalta ymmärrän ettei kyse ole kenenkään hoidosta, tai avusta, vaan sosiaalisesta kontrollista ja (kemiallisesta väki-)vallan käytöstä

Hyviä ja huonoja lääkäreitä on. Rankka lääkitys kyllä. Itellä oli Leponex ennenkuin sain diagnoosin traumaksi. Vaatii 6v odottelun...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon että psykiatria tullaan tunnustamaan tulevaisuudessa väkivaltana, mitä se on. Mutta se ei tapahdu vielä  lähitulevisuudessa. Injektioita kohti yritetään paljon puskea. Itse yritän vain parantua ensinnäkin psykiatrian minulle aiheuttamista ongelmista ja sitten oli vielä ne oikeat ongelmat, johon apua ei toki saanut, tietenkään. Olen myös miettinyt että alkaisin ajaa näitä asioita, kuten potilaan oikeudet, mutta parempi vaan keskittyä omaan paranemiseen ettei enää joudu tuon väkivallan kohteeksi, ja toisaalta odottaa jotta yhteiskunta havahtuu alalla olevaan eettiseen kyseenalaisuuteen.

Vaikka toisaalta ymmärrän ettei kyse ole kenenkään hoidosta, tai avusta, vaan sosiaalisesta kontrollista ja (kemiallisesta väki-)vallan käytöstä

Ikävintä siinä on se, että sitä tehdään ihmisille jotka ovat haavoittuvimmillaan. Eräs uhr.. potilas kuvasi hyvin, "haavoittuvuus kohdattiin väkivallalla". 

En itse ole saanut mitään apua mielenterveysongelmiini. Kärsin monesta vaivasta ja vaivat pahentuvat koko ajan. Tiedän aika pitkälle syyt näihin ja taustalla on myös mielenterveysongelmille altistava diagnoosi. Ketään ei vaan kiinnosta. Olen lisäksi joutunut pakosta vihaamani hankalan sukulaisen kotiorjaksi eli tilanteeseen, joka olisi erittäin raskas jo terveellekin. En pysty huolehtimaan edes itsestäni kun mm. ahdistus ja paniikki sekä aistiyliherkkyydet lamauttavat aina vaan pahemmin, mutta niin vaan kaikki olettavat, että hoidan toisen ihmisen asiat. Sukulaiseni olettaa, että hoidan myös asioita, joiden töihin oikeasti tarvitaan oma koulutus, jota itselläni ei ole, eikä muutakaan osaamista.