Lue keskustelun säännöt.
Läheisen pettymys mielenterveyshoitoa kohtaan
02.09.2022 |
Siskollani todettiin psykoosi viime vuonna, ja hänelle määrättiin siihen osastolla lääkitys jota jatkettiin avohoidossa injektiomuotoisena. Hänen piti siis hakea injektio apteekista ja mennä sen jälkeen hoitajan piikitettäväksi.
Lääkkeestä tuli hänelle kuitenkin jo alussa niin hirveät haitat että hän halusi lopettaa sen. Hänen keskittymiskykynsä katosi lähes täysin, hän ei pystynyt istumaan paikallaan, nukkuminen muuttui hyvin huonoksi ja hänellä oli erikoisia pakkoliikkeitä kasvoissaan. Hän ei pystynyt enää edes käymään töissä ja sulkeutui kotiinsa kun ei nykivien kasvojensa takia kehdannut enää liikkua missään.
Silti lääkitystä jatkettiin ja haitat kuitattiin sillä, että ne pitää vain hyväksyä (!)
Olen niin vihainen tästä. Sisko on nyt omalla päätöksellään lopettanut injektiot ja saanut haitat loppumaan, mutta psykiatrit yrittävät siitä huolimatta painostaa häntä ottamaan jonkun toisen lääkkeen käyttöön (injektiomuodossa, totta kai). Hänet on jopa haettu kotoa lääkärin arvioitavaksi, mutta päästetty onneksi menemään.
Olin aiemmin kuvitellut että psykoosia hoidettaisiin sellaisilla lääkkeillä jotka mahdollistaisivat normaalin elämän. Mutta näköjään todellisuus on aivan eri.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että kukaan ei halua psykiatriksi, kun hoidot ei hulluille kelpaa.
Tässä lienee totuuden siemen. Psykoosien hoitoon on markkinoilla vain huonoja lääkkeitä, ja se luultavasti vähentää psykiatriksi haluavien määrää. Kukapa nyt haluaisi hoitaa ihmisiä huonoilla lääkkeillä ja huonoin tuloksin, kun voi erikoistua johonkin muuhun ja tarjota hyvää hoitoa jolla on merkitystä.
Ongelmahan on, että hullut ei sitoudu hoitoihin. Ei hoitosuhteeseen sitoutunutta aleta injektioilla hoitamaan.
Ei kannatakaan sitoutua sellaisiin hoitoihin, tai käyttää lääkkeitä, jotka tuhoavat ja vievät viimeisetkin terveyden rippeet, somaattisen ja aivoterveydenkin. Sanon tämän, koska olen itse kokenut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia että psykoottiset liioittelevat lääkkeidensä haittavaikutuksia ja ovat lääkekielteisiä. Siksi niitä injektioita käytetään.
Neuvoni on, että älä mene mukaan siskosi lääkekielteisyyteen vaan muistuta miksi niitä lääkkeitä tarvitaan.
Minun neuvoni sinulle on, että älä kirjoita mitään, ja anna neuvoja sellaisesta, mistä et mitään tiedä, tai ei ole omakohtaista, tai omaisten kokemusta siitä.
Millaista hoitoa hän sitten odotti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se injektio estää psykoosiin uusiutumista, kannattaa ehdottomasti ottaa ne määrätyt annokset. Noihin myös kestää tottua, yleensä puhutaan kuukausista että noihin lääkkeisiin sopeutuu.
Skitsofrenia on sen verran vakava sairaus että automaattisesti pitäisi tulla pitkä sairasloma kun se todetaan.En oo psykoosilääkkeitä saanut, mutta tunnen noi mantrat masennuslääkkeistä. Jos ne vie muistin, nostaa painoa räjähdysmäisesti, lisää masennusta, aiheuttaa tolkutonta väsymystä, vie jalat alta, mitä ikinä, niin potilaan pitää malttaa odottaa, että ne sivuoireet poistuu. Kun ne ei poistu, sanotaan että sitten ne ei voi johtua lääkkeestä, koska ne olisi kyllä jo poistuneet, jos lääke olisi syyllinen. Kun sanoo ettei lääke auta, päinvastoin, sulle toistellaan miten se auttaa, et vaan huomaa sitä. Luulis tuon nyt itse huomaavan onko masennus pahentunt vai helpottanut?
Asennevammaisia munapäitä täynnä koko psykiatria.
Höpsis. Mulle ainakin sanottiin, että kokeillaan nyt tätä lääkettä. Jos ei sen ja sen ajan sisällä toimi tai sivuvaikutukset on liian pahat, vaihdetaan. Et kyl me se sulle sopiva lääke löydetään, aina vaan ei kerralla löydy sopiva.
Se, että sulle on osunut fiksu lekuri ei tarkoita että meille kaikille olis suotu sitä onnea. Aika ikävä asenne muiden kokemuksia kohtaan. Ootko kenties hoitoalalle suuntaamassa, olis edellytyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että kukaan ei halua psykiatriksi, kun hoidot ei hulluille kelpaa.
Tässä lienee totuuden siemen. Psykoosien hoitoon on markkinoilla vain huonoja lääkkeitä, ja se luultavasti vähentää psykiatriksi haluavien määrää. Kukapa nyt haluaisi hoitaa ihmisiä huonoilla lääkkeillä ja huonoin tuloksin, kun voi erikoistua johonkin muuhun ja tarjota hyvää hoitoa jolla on merkitystä.
Ongelmahan on, että hullut ei sitoudu hoitoihin. Ei hoitosuhteeseen sitoutunutta aleta injektioilla hoitamaan.
Totta kai laitetaan piikit jos niin halutaan. Tarvitaan vain eri näkemys, ei muuta. Jos potilas haluaisi lääkkeen b, koska dg x:n Käypä hoito sisällyttää sen, mutta lääkäri haluaa dg:n y mukaan lääkkeen a, se on siinä. Jos lääke a ei maistu, se laitetaan väkisin.
Tästä pitäisi puhua enemmän. Moni luulee että avohoito on vapaaehtoista ja niinhän se lain mukaan onkin, mutta psykiatrit pitävät avoa vain jonkinlaisena pakkohoidon jatkona johon potilas olisi muka velvoitettu.
Se näkyy mm. niin, että jos potilas ei saavu injektiokäynnille niin tehdään virka-apupyyntö poliisille jotta hänet saataisiin lääkärin arvioon pakkohoitolähetettä varten. Myös "velvoittavia" kotikäyntejä tehdään, eli jos potilas ei ole kotona tai avaa ovea niin tullaan poliisin kanssa asuntoon.
Joskus oli jopa jotain höpöhöpö hoitosopimuksia jotka potilaat pakotettiin allekirjoittamaan ennen osastolta kotiutumista ja annettiin ymmärtää että sillä olisi jokin juridinen asema (ei ole).Taustalla varmasti on aito huoli siitä, miten potilas pärjää, jos ei syö lääkkeitään. Itse törmään työssäni just niihin, joilla lääkkeet syömättä ja lähtee sitten elämä lapasesta. Tuskin kukaan ihan ihan ilkeyttään kontrollointihalunsa vuoksi pakkohoitolähetteitä kirjoittelee.
No, täällä on ainakin yksi, jolle sanottiin aikoinaan, että olen pysyvästi, ja kroonisesti skitsofreenikko. Samat asiat kirjoitetaan muuten toistuvasti Omakantaan, jos olen joutunut käymään vähänkään terveydenhuollossa. Onpa aika jyrkkä, lohduton ja julma arvio/tuomio, että ihminen olisi muka diagnoosin määrittämisestä lähtien pysyvästi sairas, eikä koskaan paranisi siitä.
Itselläni on myös krooninen väsymysoireyhtymä. Mutta jostakin syystä, siitä ei ole koskaan mitään mainintaa missään terveystiedoissa. Katsos, jos ja kun sinut on kerran elämäsi aikana diagnosoitu pöpiksi, sitä on hautaan asti. Mihinkään muuhun sinä et voi sairastua, et muihin somaattisiin, lihastauteihin, tai MS- tautiin, tai muihin autoimmuunisairauksiin. Alalla vallitsee erikoinen ajattelu, että mt-taustan omaavat eivät voi sairastua myös muihin sairauksiin. Mutta niihinhän ei koskaan kiinnitetä mitään huomiota. Ei tehdä tutkimuksia, ei saa niistä diagnooseja, eikä näin ollen saa myöskään mitään hoitoakaan. Jos olet saanut mt-diagnoosin, vaikka kerran elämässäsi, niin terveydenhuollossa se laitetaan sinun perussairaudeksesi. Vaikka sinulle olisi vaikka diabetes, tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Mt-diagnoosin myötä saat myös elinikäisen stigman, joka ei lähde koskaan. "Kerran hullu, aina hullu", ajattelu vallitsee alalla olevien keskuudessa. Ja jos joku nyt väittää, ettei siellä ole asenteellisuutta, vähättelevää suhtautumista, tai alentavaa kohtelua, niin kyllä on! Kaikella tavalla.
Itse lopetin psyyke/neuroleptien käytön jokahetkisen aivosumun, kroonisen väsymyksen pahenemisen, keskittymyskyvyn ja muistin heikkenemisen, masennuksen pahenemisen, liiallisen nukkumisen ( 12 h/ vrk) ja lähes täyden työkyvyttömyyden takia.
En suosittele ketään koskaan aloittamaan neurolepti/masennuslääkkeitä ja niiden käyttämistä. SSRI-lääkkeiden teho ja vaikutus on lumelääkkeiden luokkaa. Niistä hyötyy väestöstä vain muutama prosentti. Useilla psyykelääkkeillä on enemmän haitta/sivuvaikutuksia, kuin mitään varsinaisia hyötyjä. Lisäksi ne aiheuttavat vain lisää somaattisia sairauksia, kuten lihomista, diabetestä, lihasvaurioita ja valkoisen aineen katoa aivoissa, sekä altistavat mm. dementiaan sairastumiselle ennenaikaisesti. Ottakaa asioista selvää, ennen kuin uskotte psykiatriassa toimiviin henkilöihin.
Edellä kirjoittaneelle toteaisin myös, että kyllä, voin huomattavasti paremmin, kun lopetin kyseisten terveyttä heikentävien, vahingoittavien ja tuhoavien myrkkyjen käytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se injektio estää psykoosiin uusiutumista, kannattaa ehdottomasti ottaa ne määrätyt annokset. Noihin myös kestää tottua, yleensä puhutaan kuukausista että noihin lääkkeisiin sopeutuu.
Skitsofrenia on sen verran vakava sairaus että automaattisesti pitäisi tulla pitkä sairasloma kun se todetaan.En oo psykoosilääkkeitä saanut, mutta tunnen noi mantrat masennuslääkkeistä. Jos ne vie muistin, nostaa painoa räjähdysmäisesti, lisää masennusta, aiheuttaa tolkutonta väsymystä, vie jalat alta, mitä ikinä, niin potilaan pitää malttaa odottaa, että ne sivuoireet poistuu. Kun ne ei poistu, sanotaan että sitten ne ei voi johtua lääkkeestä, koska ne olisi kyllä jo poistuneet, jos lääke olisi syyllinen. Kun sanoo ettei lääke auta, päinvastoin, sulle toistellaan miten se auttaa, et vaan huomaa sitä. Luulis tuon nyt itse huomaavan onko masennus pahentunt vai helpottanut?
Asennevammaisia munapäitä täynnä koko psykiatria.
Höpsis. Mulle ainakin sanottiin, että kokeillaan nyt tätä lääkettä. Jos ei sen ja sen ajan sisällä toimi tai sivuvaikutukset on liian pahat, vaihdetaan. Et kyl me se sulle sopiva lääke löydetään, aina vaan ei kerralla löydy sopiva.
Se, että sulle on osunut fiksu lekuri ei tarkoita että meille kaikille olis suotu sitä onnea. Aika ikävä asenne muiden kokemuksia kohtaan. Ootko kenties hoitoalalle suuntaamassa, olis edellytyksiä.
näinpä
Tosiasianhan on se, että antipsykootit ovat mielialalääkkeistä kaikkein toimivimpia. Ne todellakin vähentävät psykoottista oireilua merkittävästi keskimäärin.
Itse käytän antipsykoottia unilääkkeenä, enkä tarvitse mitään muita mielialalääkkeitä. Jos mikään muu lääke ei tuo unta, niin antipsykootti kyllä tuo. Se on käytännössä paras unilääke.
Toki niillä on haittavaikutuksia kuten kaikilla mielialalääkkeillä, mm. lihottavat ihmistä tyypillisesti.
Kannattaako psykoosisairauden omaavan henkilön käyttää antipsykoottia. Keskimäärin: Kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät ettei oireet ole itse psykoosin aiheuttajia? Joku sen psykoosin on aiheuttanut ja se on ollut pitkään siinä ihmisessä? Levottomuus, univaivat, hermostuneisuus jne name it. Kaikki koettu. Joten miten sä menet tosta sekamelskasta sanomaan että se lääke sen aiheuttaa? Nimimerkki sen kokenut.
Aiheesta on tehty kirja, "Tappava psykiatria ja lääkinnän harha". Psykiatria on pseudotiede.
Olisipa meilläkin käytössä skitsofrenian hoidossa toimivat keinot, kuten dialoginen malli. Mutta ei, syötetään potilaat sairaiksi lääkkeillä, jotka vievät toimintakyvyn ja latistavat tunne-elämän ja evätään toimivat hoitokeinot koska ei muka ole resursseja. Se on suuri ihmisoikeusrikkomus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on naapuri, joka alkuun oli ok, nyt selkeästi lopettanut jotkin lääkkeet. Nyt ryyppää rymyää ja hakee huumeita. Kuulostaa, ettei hän rauhoitu koskaan.
On tämäkin puoli asiaa.
Psyykelääkkeet voi toimia, kun niiden tarkoitus on tasata ihmisen elämää ja täten toimia estäjänä kaikenlaiselle maanisuudelle ja psykoottisuudelle. Tosin tämä tasaisuus voi joskus tarkoittaa sitä, ettei kummoistakaan tunne-elämää sittemmin ole. Minun mielestä näissä lääkkeissä ei välttämättä ole sivuoireita ellei niihin usko, ja joo, oon huomannut että nämä on joskus tälläisiä psyko-somaattisia mitä potilaat liioittelee ja luulottelee.
Jos ap:lla ollut ongelmia psyykelääkkeen kanssa, niin pitäisi kokeilla jotain muuta lääkettä. Eikö tätä injektiota oteta silloin jos potilas on ollut hoitovastainen, että varmasti saa lääkkeen. Tai sen helppousen takia, ettei tarvitse itse joka päivä tablettia muistaa ottaa.
Tosin itsekkin olen joskus ollut epäileväinen näitten psykiatrien ja lääkärien kanssa, ja epäillyt kaikkea aina sidoksista lääkefirmojen kanssa, mutta saas nähdä. Minun mielestä on hyvä, jos lääkärille itselleenkin maistuisi ns. omat lääkkeet, eli voisi itsekkin ottaa määräämiään lääkkeitä vastaavissa olosuhteissa.
Tämä koko psykiatrian osasto nojaa melko pitkälti lääkehoitoihin ja eipä näistä yleensä pelkällä terapialla selviä. Joskus potilailla on terapian muotoisia hoitokokouksia hoitsujen kanssa osana hoitoa ja ehkä se on tarpeellista, ainakin joillekin esim seurannan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että kukaan ei halua psykiatriksi, kun hoidot ei hulluille kelpaa.
Tässä lienee totuuden siemen. Psykoosien hoitoon on markkinoilla vain huonoja lääkkeitä, ja se luultavasti vähentää psykiatriksi haluavien määrää. Kukapa nyt haluaisi hoitaa ihmisiä huonoilla lääkkeillä ja huonoin tuloksin, kun voi erikoistua johonkin muuhun ja tarjota hyvää hoitoa jolla on merkitystä.
Ongelmahan on, että hullut ei sitoudu hoitoihin. Ei hoitosuhteeseen sitoutunutta aleta injektioilla hoitamaan.
Totta kai laitetaan piikit jos niin halutaan. Tarvitaan vain eri näkemys, ei muuta. Jos potilas haluaisi lääkkeen b, koska dg x:n Käypä hoito sisällyttää sen, mutta lääkäri haluaa dg:n y mukaan lääkkeen a, se on siinä. Jos lääke a ei maistu, se laitetaan väkisin.
Tästä pitäisi puhua enemmän. Moni luulee että avohoito on vapaaehtoista ja niinhän se lain mukaan onkin, mutta psykiatrit pitävät avoa vain jonkinlaisena pakkohoidon jatkona johon potilas olisi muka velvoitettu.
Se näkyy mm. niin, että jos potilas ei saavu injektiokäynnille niin tehdään virka-apupyyntö poliisille jotta hänet saataisiin lääkärin arvioon pakkohoitolähetettä varten. Myös "velvoittavia" kotikäyntejä tehdään, eli jos potilas ei ole kotona tai avaa ovea niin tullaan poliisin kanssa asuntoon.
Joskus oli jopa jotain höpöhöpö hoitosopimuksia jotka potilaat pakotettiin allekirjoittamaan ennen osastolta kotiutumista ja annettiin ymmärtää että sillä olisi jokin juridinen asema (ei ole).Taustalla varmasti on aito huoli siitä, miten potilas pärjää, jos ei syö lääkkeitään. Itse törmään työssäni just niihin, joilla lääkkeet syömättä ja lähtee sitten elämä lapasesta. Tuskin kukaan ihan ihan ilkeyttään kontrollointihalunsa vuoksi pakkohoitolähetteitä kirjoittelee.
No, täällä on ainakin yksi, jolle sanottiin aikoinaan, että olen pysyvästi, ja kroonisesti skitsofreenikko. Samat asiat kirjoitetaan muuten toistuvasti Omakantaan, jos olen joutunut käymään vähänkään terveydenhuollossa. Onpa aika jyrkkä, lohduton ja julma arvio/tuomio, että ihminen olisi muka diagnoosin määrittämisestä lähtien pysyvästi sairas, eikä koskaan paranisi siitä.
Itselläni on myös krooninen väsymysoireyhtymä. Mutta jostakin syystä, siitä ei ole koskaan mitään mainintaa missään terveystiedoissa. Katsos, jos ja kun sinut on kerran elämäsi aikana diagnosoitu pöpiksi, sitä on hautaan asti. Mihinkään muuhun sinä et voi sairastua, et muihin somaattisiin, lihastauteihin, tai MS- tautiin, tai muihin autoimmuunisairauksiin. Alalla vallitsee erikoinen ajattelu, että mt-taustan omaavat eivät voi sairastua myös muihin sairauksiin. Mutta niihinhän ei koskaan kiinnitetä mitään huomiota. Ei tehdä tutkimuksia, ei saa niistä diagnooseja, eikä näin ollen saa myöskään mitään hoitoakaan. Jos olet saanut mt-diagnoosin, vaikka kerran elämässäsi, niin terveydenhuollossa se laitetaan sinun perussairaudeksesi. Vaikka sinulle olisi vaikka diabetes, tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Mt-diagnoosin myötä saat myös elinikäisen stigman, joka ei lähde koskaan. "Kerran hullu, aina hullu", ajattelu vallitsee alalla olevien keskuudessa. Ja jos joku nyt väittää, ettei siellä ole asenteellisuutta, vähättelevää suhtautumista, tai alentavaa kohtelua, niin kyllä on! Kaikella tavalla.
Itse lopetin psyyke/neuroleptien käytön jokahetkisen aivosumun, kroonisen väsymyksen pahenemisen, keskittymyskyvyn ja muistin heikkenemisen, masennuksen pahenemisen, liiallisen nukkumisen ( 12 h/ vrk) ja lähes täyden työkyvyttömyyden takia.
En suosittele ketään koskaan aloittamaan neurolepti/masennuslääkkeitä ja niiden käyttämistä. SSRI-lääkkeiden teho ja vaikutus on lumelääkkeiden luokkaa. Niistä hyötyy väestöstä vain muutama prosentti. Useilla psyykelääkkeillä on enemmän haitta/sivuvaikutuksia, kuin mitään varsinaisia hyötyjä. Lisäksi ne aiheuttavat vain lisää somaattisia sairauksia, kuten lihomista, diabetestä, lihasvaurioita ja valkoisen aineen katoa aivoissa, sekä altistavat mm. dementiaan sairastumiselle ennenaikaisesti. Ottakaa asioista selvää, ennen kuin uskotte psykiatriassa toimiviin henkilöihin.
Edellä kirjoittaneelle toteaisin myös, että kyllä, voin huomattavasti paremmin, kun lopetin kyseisten terveyttä heikentävien, vahingoittavien ja tuhoavien myrkkyjen käytön.
Itsellä sama diagnoosi: psykoosi/määrittelemätön skitsofrenia ja itse en allekirjoita tätä diagnoosia ollenkaan. Olen ollut hoitovastainen alusta asti, sillä en mielestäni ole skitsotyypillinen. Moniin muihin osastolla oleviin verrattuna, minä olin huomattavan normaali ja tätä samaa sanoi osastolla olleet potilaat, kun kyselin. Olen siis ollut osastolla useaan otteeseen ja aina vailla kunnon selitystä.
Ja tämä selitys lienee tullut aina lähiomaisten huoli-ilmoitusten kautta ja vaikutuksesta, osastolle siirto. Muunmuassa kerran poliisit hakivat kotoa ja raudoittivat minut, kun en suosiolla lähtenyt. Lisäksi kuljetuksen yhteydessä minua pidettiin raudoissa 3 tuntia pää alaspäin kuljetus asennossa ambulanssissa, jossa minulla oli vaikea hengittää ja tunsin tukehtuvani, samaan aikaan kun vierellä ollut poliisi kuvasi kännykällään tapahtumaa. Piti tehdä tästä valitus, mutta jäi tekemättä ja koin tämän väkivallaksi minua kohtaan, mutta hyvä ettei tullut traumoja tästä ja voi vaan kysyä sitä, miten tämä auttaa mahdollista potilasta elämässä kuntoutumaan?
Nykyään tilanne on se, että minut on pakoitettu ottamaan injektio lääkitys. Koen pakkolääkityksen injektiona kemiallisena väkivaltana minua ja kehooni kohtaan. Mm olkapäät kipeinä neulojen takia useita päiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että kukaan ei halua psykiatriksi, kun hoidot ei hulluille kelpaa.
Tässä lienee totuuden siemen. Psykoosien hoitoon on markkinoilla vain huonoja lääkkeitä, ja se luultavasti vähentää psykiatriksi haluavien määrää. Kukapa nyt haluaisi hoitaa ihmisiä huonoilla lääkkeillä ja huonoin tuloksin, kun voi erikoistua johonkin muuhun ja tarjota hyvää hoitoa jolla on merkitystä.
Ongelmahan on, että hullut ei sitoudu hoitoihin. Ei hoitosuhteeseen sitoutunutta aleta injektioilla hoitamaan.
Totta kai laitetaan piikit jos niin halutaan. Tarvitaan vain eri näkemys, ei muuta. Jos potilas haluaisi lääkkeen b, koska dg x:n Käypä hoito sisällyttää sen, mutta lääkäri haluaa dg:n y mukaan lääkkeen a, se on siinä. Jos lääke a ei maistu, se laitetaan väkisin.
Tästä pitäisi puhua enemmän. Moni luulee että avohoito on vapaaehtoista ja niinhän se lain mukaan onkin, mutta psykiatrit pitävät avoa vain jonkinlaisena pakkohoidon jatkona johon potilas olisi muka velvoitettu.
Se näkyy mm. niin, että jos potilas ei saavu injektiokäynnille niin tehdään virka-apupyyntö poliisille jotta hänet saataisiin lääkärin arvioon pakkohoitolähetettä varten. Myös "velvoittavia" kotikäyntejä tehdään, eli jos potilas ei ole kotona tai avaa ovea niin tullaan poliisin kanssa asuntoon.
Joskus oli jopa jotain höpöhöpö hoitosopimuksia jotka potilaat pakotettiin allekirjoittamaan ennen osastolta kotiutumista ja annettiin ymmärtää että sillä olisi jokin juridinen asema (ei ole).Taustalla varmasti on aito huoli siitä, miten potilas pärjää, jos ei syö lääkkeitään. Itse törmään työssäni just niihin, joilla lääkkeet syömättä ja lähtee sitten elämä lapasesta. Tuskin kukaan ihan ihan ilkeyttään kontrollointihalunsa vuoksi pakkohoitolähetteitä kirjoittelee.
No, täällä on ainakin yksi, jolle sanottiin aikoinaan, että olen pysyvästi, ja kroonisesti skitsofreenikko. Samat asiat kirjoitetaan muuten toistuvasti Omakantaan, jos olen joutunut käymään vähänkään terveydenhuollossa. Onpa aika jyrkkä, lohduton ja julma arvio/tuomio, että ihminen olisi muka diagnoosin määrittämisestä lähtien pysyvästi sairas, eikä koskaan paranisi siitä.
Itselläni on myös krooninen väsymysoireyhtymä. Mutta jostakin syystä, siitä ei ole koskaan mitään mainintaa missään terveystiedoissa. Katsos, jos ja kun sinut on kerran elämäsi aikana diagnosoitu pöpiksi, sitä on hautaan asti. Mihinkään muuhun sinä et voi sairastua, et muihin somaattisiin, lihastauteihin, tai MS- tautiin, tai muihin autoimmuunisairauksiin. Alalla vallitsee erikoinen ajattelu, että mt-taustan omaavat eivät voi sairastua myös muihin sairauksiin. Mutta niihinhän ei koskaan kiinnitetä mitään huomiota. Ei tehdä tutkimuksia, ei saa niistä diagnooseja, eikä näin ollen saa myöskään mitään hoitoakaan. Jos olet saanut mt-diagnoosin, vaikka kerran elämässäsi, niin terveydenhuollossa se laitetaan sinun perussairaudeksesi. Vaikka sinulle olisi vaikka diabetes, tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Mt-diagnoosin myötä saat myös elinikäisen stigman, joka ei lähde koskaan. "Kerran hullu, aina hullu", ajattelu vallitsee alalla olevien keskuudessa. Ja jos joku nyt väittää, ettei siellä ole asenteellisuutta, vähättelevää suhtautumista, tai alentavaa kohtelua, niin kyllä on! Kaikella tavalla.
Itse lopetin psyyke/neuroleptien käytön jokahetkisen aivosumun, kroonisen väsymyksen pahenemisen, keskittymyskyvyn ja muistin heikkenemisen, masennuksen pahenemisen, liiallisen nukkumisen ( 12 h/ vrk) ja lähes täyden työkyvyttömyyden takia.
En suosittele ketään koskaan aloittamaan neurolepti/masennuslääkkeitä ja niiden käyttämistä. SSRI-lääkkeiden teho ja vaikutus on lumelääkkeiden luokkaa. Niistä hyötyy väestöstä vain muutama prosentti. Useilla psyykelääkkeillä on enemmän haitta/sivuvaikutuksia, kuin mitään varsinaisia hyötyjä. Lisäksi ne aiheuttavat vain lisää somaattisia sairauksia, kuten lihomista, diabetestä, lihasvaurioita ja valkoisen aineen katoa aivoissa, sekä altistavat mm. dementiaan sairastumiselle ennenaikaisesti. Ottakaa asioista selvää, ennen kuin uskotte psykiatriassa toimiviin henkilöihin.
Edellä kirjoittaneelle toteaisin myös, että kyllä, voin huomattavasti paremmin, kun lopetin kyseisten terveyttä heikentävien, vahingoittavien ja tuhoavien myrkkyjen käytön.
Itsellä sama diagnoosi: psykoosi/määrittelemätön skitsofrenia ja itse en allekirjoita tätä diagnoosia ollenkaan. Olen ollut hoitovastainen alusta asti, sillä en mielestäni ole skitsotyypillinen. Moniin muihin osastolla oleviin verrattuna, minä olin huomattavan normaali ja tätä samaa sanoi osastolla olleet potilaat, kun kyselin. Olen siis ollut osastolla useaan otteeseen ja aina vailla kunnon selitystä.
Ja tämä selitys lienee tullut aina lähiomaisten huoli-ilmoitusten kautta ja vaikutuksesta, osastolle siirto. Muunmuassa kerran poliisit hakivat kotoa ja raudoittivat minut, kun en suosiolla lähtenyt. Lisäksi kuljetuksen yhteydessä minua pidettiin raudoissa 3 tuntia pää alaspäin kuljetus asennossa ambulanssissa, jossa minulla oli vaikea hengittää ja tunsin tukehtuvani, samaan aikaan kun vierellä ollut poliisi kuvasi kännykällään tapahtumaa. Piti tehdä tästä valitus, mutta jäi tekemättä ja koin tämän väkivallaksi minua kohtaan, mutta hyvä ettei tullut traumoja tästä ja voi vaan kysyä sitä, miten tämä auttaa mahdollista potilasta elämässä kuntoutumaan?
Nykyään tilanne on se, että minut on pakoitettu ottamaan injektio lääkitys. Koen pakkolääkityksen injektiona kemiallisena väkivaltana minua ja kehooni kohtaan. Mm olkapäät kipeinä neulojen takia useita päiviä.
Tarkoitin kasvot alapäin kuljetus-asennossa. Eli mahalteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla menee injektiona psykoosi/skitosfrenia lääkitys enkä koe mitään ongelmia tästä lääkkeestä. Joten lienee henk-kohtaista miten nämä lääkkeet vaikuttaa ja mikä sopii kullekin. Jospa apn pitäisi vain löytää sopiva lääke?
Minulla on diagnoosina paranoidinen skitsofrenia enkä syö mitään lääkkeitä. Lopetin ne aikoinaan ominpäin. Minua ei kuunneltu pätkääkään ja hoettiin joka helvetin asiaan, että olen sairauden tunnoton. En ikinä suostuisi mihinkään injektioihin. Muuttaisin vaikka ulkomaille ennemmin. Minä voin loistavasti ja olen täysin työkykyinen. Ollut jo 15 vuotta. M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen mielenterveyshoito tuntuu pitkälti perustuvan sille ajatukselle, että tärkeintä ei ole suinkaan potilaan hyvinvointi, vaan ympäristön. Ei siellä ketään haittaa jos potilas lääkitään sängynpohjalle, koska silloin ei jaksa vaatia itselleen oikeuksia ja hoitoa, eikä ikävästi ole kadulla häiritsemässä kunnon kansalaisia.
Tämähän se. Jos potilas haluaisi lopettaa lääkkeet päästäkseen sieltä sängyn pohjalta pois, se on hoitotahon mielestä kauheaa ja kiellettyä. Ei missään tapauksessa saa edes haaveilla opinnoista, työelämästä tai mistään muustakaan, kyllä päivätoimintakerhon ja injektiokäyntien pitää riittää elämän sisällöksi.
Noista haaskalinnuista kannattaa pysyä kaukana.Tuo päivätoiminta on kyllä aivan vihoviimeistä touhua jossa ihminen taantuu vammaisen tasolle. Minä olin 22 kun jouduin sinne askartelemaan nistien kanssa, ja toimintaterapeutti lässytti miten hienoa on kun saan sieltä "mielekästä sisältöä" elämääni.
Aivojumppaa, käsillä tekemistä, sosiaalisia taitoja, yhteistä ruokailua ja vaikka mitä kaikkea muuta.
Oli aika huuli pyöreänä kun kerroin että olen saanut päivätoiminnasta tarpeekseni ja aloitan syksyllä DI-opinnot. Kehtasi vielä sanoa, että "sitä pitää nyt katsoa vielä kun en tiedä miten nuo tukiasiat menevät", ihan kuin skitsofreenikot eivät muka olisi oikeutettuja opintotukeen.
Nykyään olen 37-vuotias kahden lapsen äiti, DI ja palkka +5000e/kk. Jos olisin jatkanut lääkitystä niin olisin varmaan vieläkin siellä päivätoiminnassa liimailemassa silkkipaperia wc-paperirulliin, ja voisin vain haaveilla omasta perheestä, hyvästä työpaikasta, kauniista kodista ja etelänlomista.Mua tässä tarinassasi kiinnostaa nyt eniten se, että miten skitsofreniasi saatiin hoitotasapainoon? 542
Opiskelu, urheiluharrastus, terveellinen ruokavalio ja riittävät yöunet. Noilla pääsin hyvin alkuun ja vuosia myöhemmin aloitin myös psykoterapian joka kesti vuoden.
Ääniharhoja on välillä tullut etenkin jos olen ollut pidempään väsynyt ja stressaantunut (esim. kun lapset olivat pieniä). Niistä olen selvinnyt kun olen pitänyt mielessä että ne tosiaan ovat vain harhoja, ne eivät voi vahingoittaa minua eikä kukaan muu saa tietää ellen itse kerro.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on diagnoosina paranoidinen skitsofrenia enkä syö mitään lääkkeitä. Lopetin ne aikoinaan ominpäin. Minua ei kuunneltu pätkääkään ja hoettiin joka helvetin asiaan, että olen sairauden tunnoton. En ikinä suostuisi mihinkään injektioihin. Muuttaisin vaikka ulkomaille ennemmin. Minä voin loistavasti ja olen täysin työkykyinen. Ollut jo 15 vuotta. M37
Tuskin sinulla on sitten muuta ollut kuin väärä diagnoosi. Silloin ei ole mikään yllätys kun lääkkeet ei toimi ja pärjää vallan mainiosti ilman lääkityksiä. Ja tämäkin on valitettava ilmiö, että hoitotaholle on tärkeämpää toteuttaa omia ideoitaan henkilön hoidosta sen sijaan että keskittyisi siihen mikä on todellisuus ihmisen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että kukaan ei halua psykiatriksi, kun hoidot ei hulluille kelpaa.
Tässä lienee totuuden siemen. Psykoosien hoitoon on markkinoilla vain huonoja lääkkeitä, ja se luultavasti vähentää psykiatriksi haluavien määrää. Kukapa nyt haluaisi hoitaa ihmisiä huonoilla lääkkeillä ja huonoin tuloksin, kun voi erikoistua johonkin muuhun ja tarjota hyvää hoitoa jolla on merkitystä.
Ongelmahan on, että hullut ei sitoudu hoitoihin. Ei hoitosuhteeseen sitoutunutta aleta injektioilla hoitamaan.
Totta kai laitetaan piikit jos niin halutaan. Tarvitaan vain eri näkemys, ei muuta. Jos potilas haluaisi lääkkeen b, koska dg x:n Käypä hoito sisällyttää sen, mutta lääkäri haluaa dg:n y mukaan lääkkeen a, se on siinä. Jos lääke a ei maistu, se laitetaan väkisin.
Tästä pitäisi puhua enemmän. Moni luulee että avohoito on vapaaehtoista ja niinhän se lain mukaan onkin, mutta psykiatrit pitävät avoa vain jonkinlaisena pakkohoidon jatkona johon potilas olisi muka velvoitettu.
Se näkyy mm. niin, että jos potilas ei saavu injektiokäynnille niin tehdään virka-apupyyntö poliisille jotta hänet saataisiin lääkärin arvioon pakkohoitolähetettä varten. Myös "velvoittavia" kotikäyntejä tehdään, eli jos potilas ei ole kotona tai avaa ovea niin tullaan poliisin kanssa asuntoon.
Joskus oli jopa jotain höpöhöpö hoitosopimuksia jotka potilaat pakotettiin allekirjoittamaan ennen osastolta kotiutumista ja annettiin ymmärtää että sillä olisi jokin juridinen asema (ei ole).Taustalla varmasti on aito huoli siitä, miten potilas pärjää, jos ei syö lääkkeitään. Itse törmään työssäni just niihin, joilla lääkkeet syömättä ja lähtee sitten elämä lapasesta. Tuskin kukaan ihan ihan ilkeyttään kontrollointihalunsa vuoksi pakkohoitolähetteitä kirjoittelee.
No, täällä on ainakin yksi, jolle sanottiin aikoinaan, että olen pysyvästi, ja kroonisesti skitsofreenikko. Samat asiat kirjoitetaan muuten toistuvasti Omakantaan, jos olen joutunut käymään vähänkään terveydenhuollossa. Onpa aika jyrkkä, lohduton ja julma arvio/tuomio, että ihminen olisi muka diagnoosin määrittämisestä lähtien pysyvästi sairas, eikä koskaan paranisi siitä.
Itselläni on myös krooninen väsymysoireyhtymä. Mutta jostakin syystä, siitä ei ole koskaan mitään mainintaa missään terveystiedoissa. Katsos, jos ja kun sinut on kerran elämäsi aikana diagnosoitu pöpiksi, sitä on hautaan asti. Mihinkään muuhun sinä et voi sairastua, et muihin somaattisiin, lihastauteihin, tai MS- tautiin, tai muihin autoimmuunisairauksiin. Alalla vallitsee erikoinen ajattelu, että mt-taustan omaavat eivät voi sairastua myös muihin sairauksiin. Mutta niihinhän ei koskaan kiinnitetä mitään huomiota. Ei tehdä tutkimuksia, ei saa niistä diagnooseja, eikä näin ollen saa myöskään mitään hoitoakaan. Jos olet saanut mt-diagnoosin, vaikka kerran elämässäsi, niin terveydenhuollossa se laitetaan sinun perussairaudeksesi. Vaikka sinulle olisi vaikka diabetes, tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Mt-diagnoosin myötä saat myös elinikäisen stigman, joka ei lähde koskaan. "Kerran hullu, aina hullu", ajattelu vallitsee alalla olevien keskuudessa. Ja jos joku nyt väittää, ettei siellä ole asenteellisuutta, vähättelevää suhtautumista, tai alentavaa kohtelua, niin kyllä on! Kaikella tavalla.
Itse lopetin psyyke/neuroleptien käytön jokahetkisen aivosumun, kroonisen väsymyksen pahenemisen, keskittymyskyvyn ja muistin heikkenemisen, masennuksen pahenemisen, liiallisen nukkumisen ( 12 h/ vrk) ja lähes täyden työkyvyttömyyden takia.
En suosittele ketään koskaan aloittamaan neurolepti/masennuslääkkeitä ja niiden käyttämistä. SSRI-lääkkeiden teho ja vaikutus on lumelääkkeiden luokkaa. Niistä hyötyy väestöstä vain muutama prosentti. Useilla psyykelääkkeillä on enemmän haitta/sivuvaikutuksia, kuin mitään varsinaisia hyötyjä. Lisäksi ne aiheuttavat vain lisää somaattisia sairauksia, kuten lihomista, diabetestä, lihasvaurioita ja valkoisen aineen katoa aivoissa, sekä altistavat mm. dementiaan sairastumiselle ennenaikaisesti. Ottakaa asioista selvää, ennen kuin uskotte psykiatriassa toimiviin henkilöihin.
Edellä kirjoittaneelle toteaisin myös, että kyllä, voin huomattavasti paremmin, kun lopetin kyseisten terveyttä heikentävien, vahingoittavien ja tuhoavien myrkkyjen käytön.
Itsellä sama diagnoosi: psykoosi/määrittelemätön skitsofrenia ja itse en allekirjoita tätä diagnoosia ollenkaan. Olen ollut hoitovastainen alusta asti, sillä en mielestäni ole skitsotyypillinen. Moniin muihin osastolla oleviin verrattuna, minä olin huomattavan normaali ja tätä samaa sanoi osastolla olleet potilaat, kun kyselin. Olen siis ollut osastolla useaan otteeseen ja aina vailla kunnon selitystä.
Ja tämä selitys lienee tullut aina lähiomaisten huoli-ilmoitusten kautta ja vaikutuksesta, osastolle siirto. Muunmuassa kerran poliisit hakivat kotoa ja raudoittivat minut, kun en suosiolla lähtenyt. Lisäksi kuljetuksen yhteydessä minua pidettiin raudoissa 3 tuntia pää alaspäin kuljetus asennossa ambulanssissa, jossa minulla oli vaikea hengittää ja tunsin tukehtuvani, samaan aikaan kun vierellä ollut poliisi kuvasi kännykällään tapahtumaa. Piti tehdä tästä valitus, mutta jäi tekemättä ja koin tämän väkivallaksi minua kohtaan, mutta hyvä ettei tullut traumoja tästä ja voi vaan kysyä sitä, miten tämä auttaa mahdollista potilasta elämässä kuntoutumaan?
Nykyään tilanne on se, että minut on pakoitettu ottamaan injektio lääkitys. Koen pakkolääkityksen injektiona kemiallisena väkivaltana minua ja kehooni kohtaan. Mm olkapäät kipeinä neulojen takia useita päiviä.
Ei sinun ole pakko ottaa injektioita, sinulla on täysi oikeus kieltäytyä. Psykiatrit eivät sitä tietenkään kunnioita, mutta heidän keinonsa pakottaa ovat loppujen lopuksi hyvin rajalliset. Jos et oleskele siinä osoitteessa jossa virallisesti asut, sinua on käytännössä mahdotonta raahata piikille.
Minä vaihdoin asuntoa samalla paikkakunnalla asuvan siskoni kanssa, mutta mitään virallisia muuttoilmoituksia ei koskaan tehty. Sisko sai VIISI kertaa poliisit minun kotiovelleni, mutta sai henkkarit näytettyään olla rauhassa.
Nykyään asun toisen sairaanhoitopiirin alueella, Kannassa on kaikki tietojenluovutukset päällä ja asioin vain yksityisellä. Olen saanut elää vapaana injektioista jo melkein 10 vuotta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että kukaan ei halua psykiatriksi, kun hoidot ei hulluille kelpaa.
Tässä lienee totuuden siemen. Psykoosien hoitoon on markkinoilla vain huonoja lääkkeitä, ja se luultavasti vähentää psykiatriksi haluavien määrää. Kukapa nyt haluaisi hoitaa ihmisiä huonoilla lääkkeillä ja huonoin tuloksin, kun voi erikoistua johonkin muuhun ja tarjota hyvää hoitoa jolla on merkitystä.
Ongelmahan on, että hullut ei sitoudu hoitoihin. Ei hoitosuhteeseen sitoutunutta aleta injektioilla hoitamaan.
Totta kai laitetaan piikit jos niin halutaan. Tarvitaan vain eri näkemys, ei muuta. Jos potilas haluaisi lääkkeen b, koska dg x:n Käypä hoito sisällyttää sen, mutta lääkäri haluaa dg:n y mukaan lääkkeen a, se on siinä. Jos lääke a ei maistu, se laitetaan väkisin.
Tästä pitäisi puhua enemmän. Moni luulee että avohoito on vapaaehtoista ja niinhän se lain mukaan onkin, mutta psykiatrit pitävät avoa vain jonkinlaisena pakkohoidon jatkona johon potilas olisi muka velvoitettu.
Se näkyy mm. niin, että jos potilas ei saavu injektiokäynnille niin tehdään virka-apupyyntö poliisille jotta hänet saataisiin lääkärin arvioon pakkohoitolähetettä varten. Myös "velvoittavia" kotikäyntejä tehdään, eli jos potilas ei ole kotona tai avaa ovea niin tullaan poliisin kanssa asuntoon.
Joskus oli jopa jotain höpöhöpö hoitosopimuksia jotka potilaat pakotettiin allekirjoittamaan ennen osastolta kotiutumista ja annettiin ymmärtää että sillä olisi jokin juridinen asema (ei ole).Taustalla varmasti on aito huoli siitä, miten potilas pärjää, jos ei syö lääkkeitään. Itse törmään työssäni just niihin, joilla lääkkeet syömättä ja lähtee sitten elämä lapasesta. Tuskin kukaan ihan ihan ilkeyttään kontrollointihalunsa vuoksi pakkohoitolähetteitä kirjoittelee.
No, täällä on ainakin yksi, jolle sanottiin aikoinaan, että olen pysyvästi, ja kroonisesti skitsofreenikko. Samat asiat kirjoitetaan muuten toistuvasti Omakantaan, jos olen joutunut käymään vähänkään terveydenhuollossa. Onpa aika jyrkkä, lohduton ja julma arvio/tuomio, että ihminen olisi muka diagnoosin määrittämisestä lähtien pysyvästi sairas, eikä koskaan paranisi siitä.
Itselläni on myös krooninen väsymysoireyhtymä. Mutta jostakin syystä, siitä ei ole koskaan mitään mainintaa missään terveystiedoissa. Katsos, jos ja kun sinut on kerran elämäsi aikana diagnosoitu pöpiksi, sitä on hautaan asti. Mihinkään muuhun sinä et voi sairastua, et muihin somaattisiin, lihastauteihin, tai MS- tautiin, tai muihin autoimmuunisairauksiin. Alalla vallitsee erikoinen ajattelu, että mt-taustan omaavat eivät voi sairastua myös muihin sairauksiin. Mutta niihinhän ei koskaan kiinnitetä mitään huomiota. Ei tehdä tutkimuksia, ei saa niistä diagnooseja, eikä näin ollen saa myöskään mitään hoitoakaan. Jos olet saanut mt-diagnoosin, vaikka kerran elämässäsi, niin terveydenhuollossa se laitetaan sinun perussairaudeksesi. Vaikka sinulle olisi vaikka diabetes, tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Mt-diagnoosin myötä saat myös elinikäisen stigman, joka ei lähde koskaan. "Kerran hullu, aina hullu", ajattelu vallitsee alalla olevien keskuudessa. Ja jos joku nyt väittää, ettei siellä ole asenteellisuutta, vähättelevää suhtautumista, tai alentavaa kohtelua, niin kyllä on! Kaikella tavalla.
Itse lopetin psyyke/neuroleptien käytön jokahetkisen aivosumun, kroonisen väsymyksen pahenemisen, keskittymyskyvyn ja muistin heikkenemisen, masennuksen pahenemisen, liiallisen nukkumisen ( 12 h/ vrk) ja lähes täyden työkyvyttömyyden takia.
En suosittele ketään koskaan aloittamaan neurolepti/masennuslääkkeitä ja niiden käyttämistä. SSRI-lääkkeiden teho ja vaikutus on lumelääkkeiden luokkaa. Niistä hyötyy väestöstä vain muutama prosentti. Useilla psyykelääkkeillä on enemmän haitta/sivuvaikutuksia, kuin mitään varsinaisia hyötyjä. Lisäksi ne aiheuttavat vain lisää somaattisia sairauksia, kuten lihomista, diabetestä, lihasvaurioita ja valkoisen aineen katoa aivoissa, sekä altistavat mm. dementiaan sairastumiselle ennenaikaisesti. Ottakaa asioista selvää, ennen kuin uskotte psykiatriassa toimiviin henkilöihin.
Edellä kirjoittaneelle toteaisin myös, että kyllä, voin huomattavasti paremmin, kun lopetin kyseisten terveyttä heikentävien, vahingoittavien ja tuhoavien myrkkyjen käytön.
Itsellä sama diagnoosi: psykoosi/määrittelemätön skitsofrenia ja itse en allekirjoita tätä diagnoosia ollenkaan. Olen ollut hoitovastainen alusta asti, sillä en mielestäni ole skitsotyypillinen. Moniin muihin osastolla oleviin verrattuna, minä olin huomattavan normaali ja tätä samaa sanoi osastolla olleet potilaat, kun kyselin. Olen siis ollut osastolla useaan otteeseen ja aina vailla kunnon selitystä.
Ja tämä selitys lienee tullut aina lähiomaisten huoli-ilmoitusten kautta ja vaikutuksesta, osastolle siirto. Muunmuassa kerran poliisit hakivat kotoa ja raudoittivat minut, kun en suosiolla lähtenyt. Lisäksi kuljetuksen yhteydessä minua pidettiin raudoissa 3 tuntia pää alaspäin kuljetus asennossa ambulanssissa, jossa minulla oli vaikea hengittää ja tunsin tukehtuvani, samaan aikaan kun vierellä ollut poliisi kuvasi kännykällään tapahtumaa. Piti tehdä tästä valitus, mutta jäi tekemättä ja koin tämän väkivallaksi minua kohtaan, mutta hyvä ettei tullut traumoja tästä ja voi vaan kysyä sitä, miten tämä auttaa mahdollista potilasta elämässä kuntoutumaan?
Nykyään tilanne on se, että minut on pakoitettu ottamaan injektio lääkitys. Koen pakkolääkityksen injektiona kemiallisena väkivaltana minua ja kehooni kohtaan. Mm olkapäät kipeinä neulojen takia useita päiviä.
Ei sinun ole pakko ottaa injektioita, sinulla on täysi oikeus kieltäytyä. Psykiatrit eivät sitä tietenkään kunnioita, mutta heidän keinonsa pakottaa ovat loppujen lopuksi hyvin rajalliset. Jos et oleskele siinä osoitteessa jossa virallisesti asut, sinua on käytännössä mahdotonta raahata piikille.
Minä vaihdoin asuntoa samalla paikkakunnalla asuvan siskoni kanssa, mutta mitään virallisia muuttoilmoituksia ei koskaan tehty. Sisko sai VIISI kertaa poliisit minun kotiovelleni, mutta sai henkkarit näytettyään olla rauhassa.
Nykyään asun toisen sairaanhoitopiirin alueella, Kannassa on kaikki tietojenluovutukset päällä ja asioin vain yksityisellä. Olen saanut elää vapaana injektioista jo melkein 10 vuotta :)
Sehän se, että laittavat poliisit perään ja sulkevat osastolle sitten. Mitenkä tästä selvitään? Ja lasku tulee tietenkin potilaalle kaikesta ja ikään kuin sakkona.
Psykiatrit tykkävät myös tuputtaa ja painostaa ihmisiä joilla ei edes ole psykoosia tai skitsofreniaa syömään psykoosilääkkeitä. Mahdollisista haittavaikuksista eivät mitään kerro etukäteen tai jos kertovatkin niin vähättelevät niitä. Söisivät itse niitä myrkkyjä ja kärsisivät haittavaikutuksista ennen kuin potilaille yrittävät pakottaa.