Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Juuri kerrottiin että 90 prosebttia ilmoituksista on turhia.

Ilmoitukset eivät jakaannu tasan perheiden kesken. Yksittäiset tehtailijat tekevät valtavasti lasuja ja suurin osa ihmisistä ei tee koskaan yhtään lasua.

Toisaalta turhuus on myös määritelmäkysymys. Jos lastensuojelun toiminta-ajatukseksi ymmärretään kaikkiin kriteerit edes lievästi täyttäviin huolikokemuksiin puuttuminen (nykymalli), niin turhia lasuja ei ole paljoakaan. Kun taas jos lastensuojelun ideana onkin perheiden isoihin ongelmiin puuttuminen (entinen malli), niin sitten hyvinkin 90% lasuista on tosiaan turhia.

Tässä jää nyt huomiotta, että monella alalla työntekijällä on oikeasti velvollisuus tehdä lasu jos kokee huolta lapsen puolesta. Jollei tee syyllistyy virkavirheeseen. Niitä siviileiden tekemiä lasuja on toki, mutta paljon tulee lasuja vaka ja terveysalan työntekijöiltä. Lasuja voi tulla toistuvasti samoista lapsista, koska heidän ongelmansa on niin selkeästi esillä. Tietyllä tapaa nekin ovat "turhia", koska lapsesta on jo tehty lasu joka on aloittanut käsittelyn. Ne sitä seuraavat lasut samasta lapsesta eivät tee käsittelyä tehokkaamaksi. Olen tehnyt itse lasun ammattilaisen roolissa monta kertaa ja työntekijä on joskus puhelimenpäässä vastannut tietävänsä tapauksen ja että se on työn alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan lastensuojelulla edelleen niin vahva stigma, että apu jää hakematta jos avun saa kotipalvelun sijaan lastensuojelusta vaikka apukeino olisi sama?

Joku kertoi, että oli hakenut kotiapua sairastuessaan muttei saanut sitä, koska kotiapu oli silloin ruuhkautunut ja hänet oli ohjattu hakemaan apua sen sijaan lastensuojelusta. Hän ei ollut sitä halunnut tehdä ja jättänyt avun sitten kokonaan hakematta. Tämä siitäkin huolimatta vaikka kertoi miettineensä, että olisi voinut pyörtyä kuumeen takia vauva sylissään.

Ihan sydämeni pohjasta toivon, että te vanhemmat jotka haluatte parasta lapsellenne: Jos tarvitsette apua, hakekaa sitä. Älkää antako sen olla esteenä, että jollakin on lastensuojelusta on edelleen vanhentunut tai väärä käsitys. Lastensuojelu auttaa sekä lasta että vanhempaa ja haluaa tukea perhe-elämää. Lastensuojelu ei yritä tuhota perhettänne, kiusatata tai syyttää vanhempaa eikä etenkään tuhlata vähijä resursseja sellaiseen.

Apuja voi hakea myös järjestöiltä, jos tuntuu että lastensuojelu nimenä pelottaa liikaa ja niitä asuinalueeltasi löytyy. Niihin palveluihinkin saattaa silti tarvita vaikkapa rahallista tukea, johon tarvii sitten viranomaisen leiman.

Nyt olisi korkea aika alkaa murtamaan stigmoja ja sen voi tehdä omalla asenteellaan ja käytöksellään. Jos useampi vanhempi ymmärtäisi lastensuojelun roolin lapsen ja perheen tukena ja alettaisiin suhtautua siihen enemmän lapsen parhaan kuin vanhemman häpeän näkökulmasta, ei ihmisten tarvisi traumatisoitua tai joutua paniikkiin. Ei ainakaan niin tavallisista asioista kuin lapsen hyvinvoinnin tai avuntarpeen kartoituksesta neuvoloissa, kouluissa tai edes lastensuojelussa.

Kyllä. Se stigma on edelleen sellainen. Plus se, että jos tarvitsen kotiapua tai vaikka apua lastenvahtimiseen että saan nukkua, niin prosessi on lasulla pitkä, raskas ja epämiellyttävä ja lopulta lasun antama apu on se, että sohvalle tulee istumaan täti, jota varten on siivottava ja keitettävä kahvit ja jonka kanssa pitää seurustella, että siitä "avusta" pääsee asap eroon, eikä vaikuta niin väsyneeltä että tarjotaan vielä järeämpiä tukitoimia.

Niin, katsos kun niitä sellaisia lastenvahteja, jotka ei kysele saa vaikka MLL:stä. Siivousfirmojakin on joka lähtöön. Mutta sinä soittelet lasuun.

No katsos kaikilla ei ole varaa maksaa niistä. Mulla on, mutta olen elänyt tilanteessa, jossa todellakaan ei olisi ollut.

Köyhät saa tuollaista apua vain lasuasiakkuuden myötä. Ainakin täällä maakuntien isoissa kaupungeissa.

Jos köyhiä varten moisia kunnallisia palveluita on, niin ihan hyvä, että selvitellään vähän onko sitä tarvetta oikeasti vai johtuuko se ettei jaksa siivota vaikka siitä, että ryypiskelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Ajatteletko, että nämä perheet pitäisi sitten jäädä ilman tukitoimia? Valtaosa näistä ei tule edes koskaan ilmi, joten se on prosentuaalisesti hyvin pieni osa jotka päätyvät mihinkään asiakkuuteen. 

Jos perheenäiti tai -isä joskus juo lauantai-iltaisin muutaman kaljan liikaa niin se on alkoholiongelma. Ja jos perheen 5-vuotiasta joskus nippaistaan tukasta kun jäähypenkki ei ole tehonnut, niin se on väkivaltaisuutta. Näiden vuoksi sitten käynnistetään viranomaiskoneistoja ja asiakkuuksia ja tukitoimia. Ja samaan aikaan oikeiden ongelmaperheiden asioista ei ehditä huolehtia kunnolla.

No eikä ole alkoholiongelma, jos ottaa viikonloppuisin pari olutta :D Jos otat liikaa joka viikonloppu niin se on ongelma ja yleensähän päihdeongelmaiset eivät näe sitä ongelmana. Tällöinkin sosiaaliviranomaiset ohjaavat hakemaan apua esim. työterveyden kautta. Jos molemmat vanhemmat ovat viikonloppuisin humalassa ja pienet lapset ovat heidän vastuullaan, niin silloin on perusteet asiakkuudelle. Tukasta nippaaminen ja kaikki muukin ruumiillinen kuritus on laissa kielletty, niin se johtaa tottakai selvitykseen ilmi tullessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Juuri kerrottiin että 90 prosebttia ilmoituksista on turhia.

Ilmoitukset eivät jakaannu tasan perheiden kesken. Yksittäiset tehtailijat tekevät valtavasti lasuja ja suurin osa ihmisistä ei tee koskaan yhtään lasua.

Toisaalta turhuus on myös määritelmäkysymys. Jos lastensuojelun toiminta-ajatukseksi ymmärretään kaikkiin kriteerit edes lievästi täyttäviin huolikokemuksiin puuttuminen (nykymalli), niin turhia lasuja ei ole paljoakaan. Kun taas jos lastensuojelun ideana onkin perheiden isoihin ongelmiin puuttuminen (entinen malli), niin sitten hyvinkin 90% lasuista on tosiaan turhia.

Tässä jää nyt huomiotta, että monella alalla työntekijällä on oikeasti velvollisuus tehdä lasu jos kokee huolta lapsen puolesta. Jollei tee syyllistyy virkavirheeseen. Niitä siviileiden tekemiä lasuja on toki, mutta paljon tulee lasuja vaka ja terveysalan työntekijöiltä. Lasuja voi tulla toistuvasti samoista lapsista, koska heidän ongelmansa on niin selkeästi esillä. Tietyllä tapaa nekin ovat "turhia", koska lapsesta on jo tehty lasu joka on aloittanut käsittelyn. Ne sitä seuraavat lasut samasta lapsesta eivät tee käsittelyä tehokkaamaksi. Olen tehnyt itse lasun ammattilaisen roolissa monta kertaa ja työntekijä on joskus puhelimenpäässä vastannut tietävänsä tapauksen ja että se on työn alla.

Ongelmahan on nämä isät, jotka alkavat ryypiskellä kun vaimo ja lapset lähtevät. Huoltajuus jää ja jokaisesta juoppoputkayöstä tulee lasu, koska poliisin on se pakko tehdä. Eihän näitä tutut sossut enää selvittele jonkun kerran kysyttyään, että tapaako lapsi isäänsä lainkaan. Aina kuitenkin tulee uusia sossuja, joille perheen tilanne on vieras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Niin ja nämä poliisit myös soittelisi läpi työpaikat, lasten koulut ja tarhat yms. ihan vain varmistaakseen ettei kukaan ole huomannut jotain outoa. Sitten pitäisi yhteisen hyvän nimissä vain ymmärtää tämä ruljanssi kun jossain kuitenkin on niitä oikeitakin rikollisia.

Ei sosiaalityöntekijät voi tuosta noin vain soitella ympäriinsä ja kertoa teidän asioista. Se on virkarikos, että edes kertoo sosiaalihuollon asiakkuudesta ilman asiakkaan suostumusta. Sosiaalityöntekijät voivat soittaa ilmoituksen tehneelle taholle, jos kokevat sen tarpeelliseksi lisätietojen saamiseksi. Lapsen edun turvaamiseksi voidaan antaa joitakin tietoja salassapitovelvoitteen estämättä, mutta se ei ole mikään automaatio, että voit tuosta vain soitella läpi koulut ja työpaikat. Sosiaalihuollon asiakastiedot ovat salassa pidettäviä tietoja. Jos on pakko esimerkiksi olla yhteydessä päiväkotiin, niin koskaan ei kerrota asiakkaasta yhtään sen enempää kuin on tarpeen esimerkiksi tehdystä lasusta tai sen sisällöstä. 

Meistä kyllä soitettiin kertomatta etukäteen päiväkotiin ja kyseessä oli vuosia vanha juttu josta pk ei ollut tietoinen. Tuo soitto siis selvisi viimeisen yhteydenoton kohdalla. Sosiaalityöntekijä kertoi pk:n ihmetelleen kun kuuli että meistä on joskus aikoinaan tehty ilmoitus. Ymmärsin että olisi jotain lasten asioita heiltä kysellyt mutta itselle koko asia tuli jotenkin niin isona yllätyksenä etten edes huomannut pyytää selventämään asiaa. Jäi kyllä vaivaamaan.

Muutenkin koko case oli niin erikoinen kun pitkien aikojen välein tuli yhtäkkiä yhteydenottoa, vaikka asiakkuutta ei kai ollut tarkoitus edes aloittaa. Uusien ilmoitusten kohdalla olisin ymmärtänyt mutta että joku vanha jo selvitetty asia. Mitäköhän siinäkin oli, olikohan kirjaamisissa tai tiedonkulussa jotain ongelmaa, vai mitä? Kaikki lasun työntekijät oli kyllä tosi ystävällisiä mutta nuo toimintatavat herätti omat epäilykset, että meniköhän kaikki niin kuin piti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppivelvollisuusuudistus velvoittaa opettajia tekemään lasun tietyissä tilanteissa. Ei ole edes varaa uhkailla, vaan on tehtävä. Muutoin opettaja tekee virkavirheen. Tietty määrä poissaoloja, alkoholin käyttö nuorella jne.

Korona. Aika vaikeaa on ollut noudattaa niitä koronaohjeita ja samaan aikana poissaolosääntöjä.

Viime keväänä tuli opettaja lankoja pitkin kun kuopus muka lintsasi koulun juhlasta.

Meillä oli toisella tyttärellä korona (oli eristyksissä meidtä) joten tää toinen ei mennyr sitten 700 opiskelijan sekaan kun ei se ollut mitään opintoihin liittyvää.

Opinpahan sitten wttä jatkossa turvaan vaan omaa mukulaani, muista viis.

Ongelmana on monesti, että huoltajat eivät käy kuittamassa Wilmassa lapsensa poissaoloa. Sairauden syytä ei tarvitse kertoa, mutta huoltajan on käytävä laittamassa poisaolon syyksi sairaspoissaolo. Mikäli sairaus jatkuu yli 3 päivää, niin edellytetään lääkärintodistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Ajatteletko, että nämä perheet pitäisi sitten jäädä ilman tukitoimia? Valtaosa näistä ei tule edes koskaan ilmi, joten se on prosentuaalisesti hyvin pieni osa jotka päätyvät mihinkään asiakkuuteen. 

Jos perheenäiti tai -isä joskus juo lauantai-iltaisin muutaman kaljan liikaa niin se on alkoholiongelma. Ja jos perheen 5-vuotiasta joskus nippaistaan tukasta kun jäähypenkki ei ole tehonnut, niin se on väkivaltaisuutta. Näiden vuoksi sitten käynnistetään viranomaiskoneistoja ja asiakkuuksia ja tukitoimia. Ja samaan aikaan oikeiden ongelmaperheiden asioista ei ehditä huolehtia kunnolla.

No eikä ole alkoholiongelma, jos ottaa viikonloppuisin pari olutta :D Jos otat liikaa joka viikonloppu niin se on ongelma ja yleensähän päihdeongelmaiset eivät näe sitä ongelmana. Tällöinkin sosiaaliviranomaiset ohjaavat hakemaan apua esim. työterveyden kautta. Jos molemmat vanhemmat ovat viikonloppuisin humalassa ja pienet lapset ovat heidän vastuullaan, niin silloin on perusteet asiakkuudelle. Tukasta nippaaminen ja kaikki muukin ruumiillinen kuritus on laissa kielletty, niin se johtaa tottakai selvitykseen ilmi tullessaan. 

Pari olutta liikaa. Lue teksti jota siteeraat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan lastensuojelulla edelleen niin vahva stigma, että apu jää hakematta jos avun saa kotipalvelun sijaan lastensuojelusta vaikka apukeino olisi sama?

Joku kertoi, että oli hakenut kotiapua sairastuessaan muttei saanut sitä, koska kotiapu oli silloin ruuhkautunut ja hänet oli ohjattu hakemaan apua sen sijaan lastensuojelusta. Hän ei ollut sitä halunnut tehdä ja jättänyt avun sitten kokonaan hakematta. Tämä siitäkin huolimatta vaikka kertoi miettineensä, että olisi voinut pyörtyä kuumeen takia vauva sylissään.

Ihan sydämeni pohjasta toivon, että te vanhemmat jotka haluatte parasta lapsellenne: Jos tarvitsette apua, hakekaa sitä. Älkää antako sen olla esteenä, että jollakin on lastensuojelusta on edelleen vanhentunut tai väärä käsitys. Lastensuojelu auttaa sekä lasta että vanhempaa ja haluaa tukea perhe-elämää. Lastensuojelu ei yritä tuhota perhettänne, kiusatata tai syyttää vanhempaa eikä etenkään tuhlata vähijä resursseja sellaiseen.

Apuja voi hakea myös järjestöiltä, jos tuntuu että lastensuojelu nimenä pelottaa liikaa ja niitä asuinalueeltasi löytyy. Niihin palveluihinkin saattaa silti tarvita vaikkapa rahallista tukea, johon tarvii sitten viranomaisen leiman.

Nyt olisi korkea aika alkaa murtamaan stigmoja ja sen voi tehdä omalla asenteellaan ja käytöksellään. Jos useampi vanhempi ymmärtäisi lastensuojelun roolin lapsen ja perheen tukena ja alettaisiin suhtautua siihen enemmän lapsen parhaan kuin vanhemman häpeän näkökulmasta, ei ihmisten tarvisi traumatisoitua tai joutua paniikkiin. Ei ainakaan niin tavallisista asioista kuin lapsen hyvinvoinnin tai avuntarpeen kartoituksesta neuvoloissa, kouluissa tai edes lastensuojelussa.

Kyllä. Se stigma on edelleen sellainen. Plus se, että jos tarvitsen kotiapua tai vaikka apua lastenvahtimiseen että saan nukkua, niin prosessi on lasulla pitkä, raskas ja epämiellyttävä ja lopulta lasun antama apu on se, että sohvalle tulee istumaan täti, jota varten on siivottava ja keitettävä kahvit ja jonka kanssa pitää seurustella, että siitä "avusta" pääsee asap eroon, eikä vaikuta niin väsyneeltä että tarjotaan vielä järeämpiä tukitoimia.

Niin, katsos kun niitä sellaisia lastenvahteja, jotka ei kysele saa vaikka MLL:stä. Siivousfirmojakin on joka lähtöön. Mutta sinä soittelet lasuun.

No katsos kaikilla ei ole varaa maksaa niistä. Mulla on, mutta olen elänyt tilanteessa, jossa todellakaan ei olisi ollut.

Köyhät saa tuollaista apua vain lasuasiakkuuden myötä. Ainakin täällä maakuntien isoissa kaupungeissa.

Jos köyhiä varten moisia kunnallisia palveluita on, niin ihan hyvä, että selvitellään vähän onko sitä tarvetta oikeasti vai johtuuko se ettei jaksa siivota vaikka siitä, että ryypiskelee.

No se on hyvä, että jotain raivoraitista opiskelija yh:ta vainotaan, koska saattaa olla että hän ryyppää.

Samaan aikaan kaupungin toisella laidalla rikas perhe viettää rapujuhlia neljättä päivää putkeen, mutta koska saavat ostettua kaiken, niin ei se haittaa jos heidän lapsensa ovat ravinnokseen imeneet lähinnä vettä ja ravunkuoria nuorimmaisen vaipan roikkuessa nilkoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

A) joku (tuntematon) on sitä mieltä että olet huono vanhempi

B) jos osuu sopiva sossu niin lapset lähtee

C) siitä ilmoituksesta on ilmoitettava joka paikkaan, että varmasti tiedetään että tuo on epäiltynä huonoksi vanhemmaksi

Kyllä se on kamala kokemus se ilmoitus. Nimenomaan kuin syytettäisi rikolliseksi.

A) Anonyymit ilmoitukset harvoin johtavat asiakkuuteen

B) Lapset ei vaan lähde, huostaanotto/kiireellinen sijoitus vaatii aina kunnon perusteet (näitä ei tehdä todellakaan kevein perustein)

C) Ilmoituksesta kerrotaan alkuun vain huoltajille ja jos nähdään tarpeelliseksi soittaa ilmoittajalle/muille viranomaistahoille, se tehdään vanhemman suostumuksella. Joissakin tapauksissa pyydetään ilmoittajalta/muilta viranomaistahoilta lisätietoja ilman huoltajan suostumusta, mikäli ilmoitus on sen luontoinen. Pääosin kaikki yhteydenotot "muihin paikkoihin" tehdään huoltajan suostumuksella eikä ketään edelleenkään syytetä huonoksi vanhemmaksi.

Ihmisillä on jännä päähän iskostuminen: lastensuojeluilmoitus = olen huono vanhempi. Tämähän kielii lähinnä huonosta itsetunnosta. Kannattaisiko ehkä alkaa laajentamaan maailmankuvaa, ettei elämä pyörisi vain oman navan ympärillä? Meillä on parempaakin tekemistä kuin syyttää vanhempia ja perheitä joissa ei oikeasti ole mitään hätää. 

Ja mihin johtopäätöksiin tulet, kun vanhempi ei halua että soitat. Mä en halunnut, niin sossu totesi että mun omien oikeuksien kannalta olisi parempi jos suostun. Niin ei sitten tarvitse ihmetellä jälkeenpäin. Ei se mun suostumus ollut vilpitön, vaan muuta vaihtoehtoa ei ollut. Vahvasti annettiin ymmärtää, että joko saavat soittaa tai käynnistävät asiakkuuden koska on jotain salattavaa.

Tässäkin vaikuttaa vahvasti minkä sisältöinen ilmoitus on. Arvioin tuottaako puhelu minulle tarpeellista lisätietoa. Jos ilmoitus on anonyymi niin harvemmin soitan yhtään minnekään. Jos ilmoitus tulee koulusta (esim. valtavat poissaolot, aggressiivinen käytös) niin onhan se hyvä kertoa ilmoittajalle että asia on käsittelyssä ja kysyä miten lapsella on nyt mennyt koulussa/onko jotain tukitoimia yms. Onhan se aina parempi antaa lupa soittaa, jos viranomainen haluaa saada lisätietoja. Yhteistyö on kaiken A ja O. Usein lastensuojeluasiakkuus alkaa nimenomaan siitä, että huoltajat ovat viranomaisvastaisia eivätkä suostu yhteistyöhön tai ota vastaan tarvittavia tukitoimia (esim. ei hae apua huumeidenkäyttöön, eivät ota kotipalvelua vaikka asunnossa on vaarallisen sotkuista ja asunnossa on pieniä lapsia..) Kerro itse minkä sisältöinen ilmoitus sinun lapsestasi on tehty niin voin kertoa miten lähtisin tilanteessa etenemään. 

Jos sinä nyt tässä esiinnyt sosiaalityöntekijänä niin tiedoksi että sille ilmoittajalle ei sosiaalityöntekijä saa laverrella yhtikäs mitään.

En ole sosiaalityöntekijä vaan sosiaaliohjaaja. Ja siis.. laverrella mitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Juuri kerrottiin että 90 prosebttia ilmoituksista on turhia.

Ilmoitukset eivät jakaannu tasan perheiden kesken. Yksittäiset tehtailijat tekevät valtavasti lasuja ja suurin osa ihmisistä ei tee koskaan yhtään lasua.

Toisaalta turhuus on myös määritelmäkysymys. Jos lastensuojelun toiminta-ajatukseksi ymmärretään kaikkiin kriteerit edes lievästi täyttäviin huolikokemuksiin puuttuminen (nykymalli), niin turhia lasuja ei ole paljoakaan. Kun taas jos lastensuojelun ideana onkin perheiden isoihin ongelmiin puuttuminen (entinen malli), niin sitten hyvinkin 90% lasuista on tosiaan turhia.

Tässä jää nyt huomiotta, että monella alalla työntekijällä on oikeasti velvollisuus tehdä lasu jos kokee huolta lapsen puolesta. Jollei tee syyllistyy virkavirheeseen. Niitä siviileiden tekemiä lasuja on toki, mutta paljon tulee lasuja vaka ja terveysalan työntekijöiltä. Lasuja voi tulla toistuvasti samoista lapsista, koska heidän ongelmansa on niin selkeästi esillä. Tietyllä tapaa nekin ovat "turhia", koska lapsesta on jo tehty lasu joka on aloittanut käsittelyn. Ne sitä seuraavat lasut samasta lapsesta eivät tee käsittelyä tehokkaamaksi. Olen tehnyt itse lasun ammattilaisen roolissa monta kertaa ja työntekijä on joskus puhelimenpäässä vastannut tietävänsä tapauksen ja että se on työn alla.

Tuo ilmoitusvelvollisuus on ollut vaikka kuinka pitkään, mutta aluksi se ei todellakaan johtanut mihinkään massalasutteluun. Kulttuuri asian suhteen muuttui vasta myöhemmin.

Toki koko ilmoitusvelvollisuus olisi syytä lakkauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppivelvollisuusuudistus velvoittaa opettajia tekemään lasun tietyissä tilanteissa. Ei ole edes varaa uhkailla, vaan on tehtävä. Muutoin opettaja tekee virkavirheen. Tietty määrä poissaoloja, alkoholin käyttö nuorella jne.

Korona. Aika vaikeaa on ollut noudattaa niitä koronaohjeita ja samaan aikana poissaolosääntöjä.

Viime keväänä tuli opettaja lankoja pitkin kun kuopus muka lintsasi koulun juhlasta.

Meillä oli toisella tyttärellä korona (oli eristyksissä meidtä) joten tää toinen ei mennyr sitten 700 opiskelijan sekaan kun ei se ollut mitään opintoihin liittyvää.

Opinpahan sitten wttä jatkossa turvaan vaan omaa mukulaani, muista viis.

Ongelmana on monesti, että huoltajat eivät käy kuittamassa Wilmassa lapsensa poissaoloa. Sairauden syytä ei tarvitse kertoa, mutta huoltajan on käytävä laittamassa poisaolon syyksi sairaspoissaolo. Mikäli sairaus jatkuu yli 3 päivää, niin edellytetään lääkärintodistus.

Koronaohjeistus kyllä oli että ei lääkäriin muuta kuin tiettyjen oireiden ilmettyä.

Eikä karanteenissa oleva ollut edes sairas. Silti piti olla poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan lastensuojelulla edelleen niin vahva stigma, että apu jää hakematta jos avun saa kotipalvelun sijaan lastensuojelusta vaikka apukeino olisi sama?

Joku kertoi, että oli hakenut kotiapua sairastuessaan muttei saanut sitä, koska kotiapu oli silloin ruuhkautunut ja hänet oli ohjattu hakemaan apua sen sijaan lastensuojelusta. Hän ei ollut sitä halunnut tehdä ja jättänyt avun sitten kokonaan hakematta. Tämä siitäkin huolimatta vaikka kertoi miettineensä, että olisi voinut pyörtyä kuumeen takia vauva sylissään.

Ihan sydämeni pohjasta toivon, että te vanhemmat jotka haluatte parasta lapsellenne: Jos tarvitsette apua, hakekaa sitä. Älkää antako sen olla esteenä, että jollakin on lastensuojelusta on edelleen vanhentunut tai väärä käsitys. Lastensuojelu auttaa sekä lasta että vanhempaa ja haluaa tukea perhe-elämää. Lastensuojelu ei yritä tuhota perhettänne, kiusatata tai syyttää vanhempaa eikä etenkään tuhlata vähijä resursseja sellaiseen.

Apuja voi hakea myös järjestöiltä, jos tuntuu että lastensuojelu nimenä pelottaa liikaa ja niitä asuinalueeltasi löytyy. Niihin palveluihinkin saattaa silti tarvita vaikkapa rahallista tukea, johon tarvii sitten viranomaisen leiman.

Nyt olisi korkea aika alkaa murtamaan stigmoja ja sen voi tehdä omalla asenteellaan ja käytöksellään. Jos useampi vanhempi ymmärtäisi lastensuojelun roolin lapsen ja perheen tukena ja alettaisiin suhtautua siihen enemmän lapsen parhaan kuin vanhemman häpeän näkökulmasta, ei ihmisten tarvisi traumatisoitua tai joutua paniikkiin. Ei ainakaan niin tavallisista asioista kuin lapsen hyvinvoinnin tai avuntarpeen kartoituksesta neuvoloissa, kouluissa tai edes lastensuojelussa.

Kyllä. Se stigma on edelleen sellainen. Plus se, että jos tarvitsen kotiapua tai vaikka apua lastenvahtimiseen että saan nukkua, niin prosessi on lasulla pitkä, raskas ja epämiellyttävä ja lopulta lasun antama apu on se, että sohvalle tulee istumaan täti, jota varten on siivottava ja keitettävä kahvit ja jonka kanssa pitää seurustella, että siitä "avusta" pääsee asap eroon, eikä vaikuta niin väsyneeltä että tarjotaan vielä järeämpiä tukitoimia.

Niin, katsos kun niitä sellaisia lastenvahteja, jotka ei kysele saa vaikka MLL:stä. Siivousfirmojakin on joka lähtöön. Mutta sinä soittelet lasuun.

No katsos kaikilla ei ole varaa maksaa niistä. Mulla on, mutta olen elänyt tilanteessa, jossa todellakaan ei olisi ollut.

Köyhät saa tuollaista apua vain lasuasiakkuuden myötä. Ainakin täällä maakuntien isoissa kaupungeissa.

Jos köyhiä varten moisia kunnallisia palveluita on, niin ihan hyvä, että selvitellään vähän onko sitä tarvetta oikeasti vai johtuuko se ettei jaksa siivota vaikka siitä, että ryypiskelee.

No se on hyvä, että jotain raivoraitista opiskelija yh:ta vainotaan, koska saattaa olla että hän ryyppää.

Samaan aikaan kaupungin toisella laidalla rikas perhe viettää rapujuhlia neljättä päivää putkeen, mutta koska saavat ostettua kaiken, niin ei se haittaa jos heidän lapsensa ovat ravinnokseen imeneet lähinnä vettä ja ravunkuoria nuorimmaisen vaipan roikkuessa nilkoissa.

Eiköhän siellä ole maksettu lastenhoitajalle rapujuhlien aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Meillä se selvitysvaihe kesti toukokuusta seuraavan vuoden huhtikuuhun jolloin se loppui meidän kanneltuamme Aviin.

En edelleenkään tiedä mitä selvitettiin. Lakimiehemme kysyi sitä kirjallisesti kuusi kertaa tuloksetta.

Kaikeb huippu oli se että elokuussa se sama sosiaalityöntekijä yritti taas kutsua meidät sinne selvittämään samaa asiaa.

Tämä sosiaalityöntekijä ei koskaan edes tavannut meitä. Hän vain päätti häiriköidä ja häiriköi.

Siis sosiaalityöntekijä yritti tavata teitä, te ette suostuneet vaan sijaan lähetitti asianajan selvittelemään mistä syystä lasu oli tehty? Sosiaalityöntekijä yritti selvittää asiaa uudelleen ettekä siltikään menneet paikalle. Sitten ihmettelette, että selvittelyyn meni pitkä aika ettekä tiedä edes lasun syytä ja ihmettelette miksi sossu näin teki tapaamatta teitä. Olisiko vain voinut käydä siellä paikan päällä niin kenties aikaa ja hermoja olisi säästetty ja niin sossun kuin asianajankin duuni olisi ollut vähän helpompaa.

Me tapasimme kaksi sosiaaliohjaajaa virastossa, he kävivät meillä.

Totesivat että mitään vikaa ei ole missään.

Siellä kulisseissa hääri johtava sosiaalityöntekijä joka päätti toisin.

Hän ei tavannut meitä, ei puhunut puhelimessa.

Jumitti prosessin puoleksi vuodeksi minkä jälkeen soitteli päivähoitoon ja eskariin. Neuvola lähestyi häntä meidän aloitteestamme.

Taas jumitettiin koska mitään ei löytynyt. Päivähoito, eskari, neuvola ja ne kaksi sosiaaliohjaajaa ei nähnyt meissä mitään vikaa.

Mitään syytä hänen toimintaansa emme saaneet.

Toistuvasti myös tarjouduimme tulemaan sinne virastoon, mutta lakimiehen kanssa.

Me kantelimme Aviin siinä vaiheessa kun olimme roikkuneet tällaisessa omituisessa limbossa 9 kuukautta eli 3 kertaa lain salliman ajan.

Sitten se palvelutarpeen selvitys päätwttiin ja todettiin etät mitään syytä asiakkuutwen ei ole.

Kolme kuukautta myöhemmin hän halusi käynnistää prosessik uudestaan ja käskytti meitä sinne virastoon.

Siinä vaiheessa kantelimme uudestaan Aviin. Hän sai toiminnastaan huomautuksen ka me anteeksipyynnön sosiaalijohtajalta.

Tässä vaiheessa sitä prosessia oli kaikkinensa kestänyt 1 vuosi ja 8 kuukautta.

Kohtelu oli täysin mielivaltaista. Mitään selitystä tälle käytökselle emme koskaan saaneet eikä tämä ihminen ikinä pyytänyt anteeksi.

Kuulostaa kurjalta. Harmi että teille osui sosiaalityöntekijä, joka ei osannut hoitaa tehtäväänsä oikein. Mätiä omenia on jokaikisessä ammattikunnassa ja oli oikein että teitte valituksen AVI:in. On kuitenkin tärkeää muistaa, että yksi huono kokemus ei ole peruste haukkua koko lastensuojelujärjestelmää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Niin ja nämä poliisit myös soittelisi läpi työpaikat, lasten koulut ja tarhat yms. ihan vain varmistaakseen ettei kukaan ole huomannut jotain outoa. Sitten pitäisi yhteisen hyvän nimissä vain ymmärtää tämä ruljanssi kun jossain kuitenkin on niitä oikeitakin rikollisia.

Ei sosiaalityöntekijät voi tuosta noin vain soitella ympäriinsä ja kertoa teidän asioista. Se on virkarikos, että edes kertoo sosiaalihuollon asiakkuudesta ilman asiakkaan suostumusta. Sosiaalityöntekijät voivat soittaa ilmoituksen tehneelle taholle, jos kokevat sen tarpeelliseksi lisätietojen saamiseksi. Lapsen edun turvaamiseksi voidaan antaa joitakin tietoja salassapitovelvoitteen estämättä, mutta se ei ole mikään automaatio, että voit tuosta vain soitella läpi koulut ja työpaikat. Sosiaalihuollon asiakastiedot ovat salassa pidettäviä tietoja. Jos on pakko esimerkiksi olla yhteydessä päiväkotiin, niin koskaan ei kerrota asiakkaasta yhtään sen enempää kuin on tarpeen esimerkiksi tehdystä lasusta tai sen sisällöstä. 

Meistä kyllä soitettiin kertomatta etukäteen päiväkotiin ja kyseessä oli vuosia vanha juttu josta pk ei ollut tietoinen. Tuo soitto siis selvisi viimeisen yhteydenoton kohdalla. Sosiaalityöntekijä kertoi pk:n ihmetelleen kun kuuli että meistä on joskus aikoinaan tehty ilmoitus. Ymmärsin että olisi jotain lasten asioita heiltä kysellyt mutta itselle koko asia tuli jotenkin niin isona yllätyksenä etten edes huomannut pyytää selventämään asiaa. Jäi kyllä vaivaamaan.

Muutenkin koko case oli niin erikoinen kun pitkien aikojen välein tuli yhtäkkiä yhteydenottoa, vaikka asiakkuutta ei kai ollut tarkoitus edes aloittaa. Uusien ilmoitusten kohdalla olisin ymmärtänyt mutta että joku vanha jo selvitetty asia. Mitäköhän siinäkin oli, olikohan kirjaamisissa tai tiedonkulussa jotain ongelmaa, vai mitä? Kaikki lasun työntekijät oli kyllä tosi ystävällisiä mutta nuo toimintatavat herätti omat epäilykset, että meniköhän kaikki niin kuin piti.

Meilläkin soitettiin ihan pyytämättä. Puhelimessa todettiin että kaikki ok. Ja oli mukava nainen siellä sossussa, mutta kun menin hakemaan lapsia molempien lasten ryhmässä piti mennä juttelemaan opettajan kanssa siitä onko meidän perheessä joku kriisi.

Kaiken huipuksi parin viikon päästä tuli kotiin lappu, että asiakkuutta ei aloiteta. Ilmoittaja erehtynyt perheestä. No kivat ilmoittajalle, että soitti heti kun virheensä huomasi. Mutta mitä hittoa? Eikä varmaan soitettu sinne päiväkotiin, että väärä hälytys, sorry.

Miten täysin omatunnottomat ja lapsettomat (lesbot?) voivat olla muka lastensuojelijoita??Näin ainakin täällä pohjoisessa "valkeassa" kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Meillä se selvitysvaihe kesti toukokuusta seuraavan vuoden huhtikuuhun jolloin se loppui meidän kanneltuamme Aviin.

En edelleenkään tiedä mitä selvitettiin. Lakimiehemme kysyi sitä kirjallisesti kuusi kertaa tuloksetta.

Kaikeb huippu oli se että elokuussa se sama sosiaalityöntekijä yritti taas kutsua meidät sinne selvittämään samaa asiaa.

Tämä sosiaalityöntekijä ei koskaan edes tavannut meitä. Hän vain päätti häiriköidä ja häiriköi.

Siis sosiaalityöntekijä yritti tavata teitä, te ette suostuneet vaan sijaan lähetitti asianajan selvittelemään mistä syystä lasu oli tehty? Sosiaalityöntekijä yritti selvittää asiaa uudelleen ettekä siltikään menneet paikalle. Sitten ihmettelette, että selvittelyyn meni pitkä aika ettekä tiedä edes lasun syytä ja ihmettelette miksi sossu näin teki tapaamatta teitä. Olisiko vain voinut käydä siellä paikan päällä niin kenties aikaa ja hermoja olisi säästetty ja niin sossun kuin asianajankin duuni olisi ollut vähän helpompaa.

Me tapasimme kaksi sosiaaliohjaajaa virastossa, he kävivät meillä.

Totesivat että mitään vikaa ei ole missään.

Siellä kulisseissa hääri johtava sosiaalityöntekijä joka päätti toisin.

Hän ei tavannut meitä, ei puhunut puhelimessa.

Jumitti prosessin puoleksi vuodeksi minkä jälkeen soitteli päivähoitoon ja eskariin. Neuvola lähestyi häntä meidän aloitteestamme.

Taas jumitettiin koska mitään ei löytynyt. Päivähoito, eskari, neuvola ja ne kaksi sosiaaliohjaajaa ei nähnyt meissä mitään vikaa.

Mitään syytä hänen toimintaansa emme saaneet.

Toistuvasti myös tarjouduimme tulemaan sinne virastoon, mutta lakimiehen kanssa.

Me kantelimme Aviin siinä vaiheessa kun olimme roikkuneet tällaisessa omituisessa limbossa 9 kuukautta eli 3 kertaa lain salliman ajan.

Sitten se palvelutarpeen selvitys päätwttiin ja todettiin etät mitään syytä asiakkuutwen ei ole.

Kolme kuukautta myöhemmin hän halusi käynnistää prosessik uudestaan ja käskytti meitä sinne virastoon.

Siinä vaiheessa kantelimme uudestaan Aviin. Hän sai toiminnastaan huomautuksen ka me anteeksipyynnön sosiaalijohtajalta.

Tässä vaiheessa sitä prosessia oli kaikkinensa kestänyt 1 vuosi ja 8 kuukautta.

Kohtelu oli täysin mielivaltaista. Mitään selitystä tälle käytökselle emme koskaan saaneet eikä tämä ihminen ikinä pyytänyt anteeksi.

Kuulostaa kurjalta. Harmi että teille osui sosiaalityöntekijä, joka ei osannut hoitaa tehtäväänsä oikein. Mätiä omenia on jokaikisessä ammattikunnassa ja oli oikein että teitte valituksen AVI:in. On kuitenkin tärkeää muistaa, että yksi huono kokemus ei ole peruste haukkua koko lastensuojelujärjestelmää. 

Kyllä se koko järjestelmä on täysin läpimätä. Epämääräisiä termejä, epämääräisiä käsitteitä, epämääräisiä hierarkioita, epämääräistä suhmurointia, epämääräisiä lakeja, epämääräistä laittomuutta.

Oikea mielivallan, kyykyttämisen ja kyttäämisen linnake.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Ajatteletko, että nämä perheet pitäisi sitten jäädä ilman tukitoimia? Valtaosa näistä ei tule edes koskaan ilmi, joten se on prosentuaalisesti hyvin pieni osa jotka päätyvät mihinkään asiakkuuteen. 

Jos perheenäiti tai -isä joskus juo lauantai-iltaisin muutaman kaljan liikaa niin se on alkoholiongelma. Ja jos perheen 5-vuotiasta joskus nippaistaan tukasta kun jäähypenkki ei ole tehonnut, niin se on väkivaltaisuutta. Näiden vuoksi sitten käynnistetään viranomaiskoneistoja ja asiakkuuksia ja tukitoimia. Ja samaan aikaan oikeiden ongelmaperheiden asioista ei ehditä huolehtia kunnolla.

No eikä ole alkoholiongelma, jos ottaa viikonloppuisin pari olutta :D Jos otat liikaa joka viikonloppu niin se on ongelma ja yleensähän päihdeongelmaiset eivät näe sitä ongelmana. Tällöinkin sosiaaliviranomaiset ohjaavat hakemaan apua esim. työterveyden kautta. Jos molemmat vanhemmat ovat viikonloppuisin humalassa ja pienet lapset ovat heidän vastuullaan, niin silloin on perusteet asiakkuudelle. Tukasta nippaaminen ja kaikki muukin ruumiillinen kuritus on laissa kielletty, niin se johtaa tottakai selvitykseen ilmi tullessaan. 

Pari olutta liikaa. Lue teksti jota siteeraat.

Pahoittelut suuresta virheestäni. Jos ottaa pari olutta liikaa viikonloppuisin, niin silloinhan se on jo ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Meillä se selvitysvaihe kesti toukokuusta seuraavan vuoden huhtikuuhun jolloin se loppui meidän kanneltuamme Aviin.

En edelleenkään tiedä mitä selvitettiin. Lakimiehemme kysyi sitä kirjallisesti kuusi kertaa tuloksetta.

Kaikeb huippu oli se että elokuussa se sama sosiaalityöntekijä yritti taas kutsua meidät sinne selvittämään samaa asiaa.

Tämä sosiaalityöntekijä ei koskaan edes tavannut meitä. Hän vain päätti häiriköidä ja häiriköi.

Siis sosiaalityöntekijä yritti tavata teitä, te ette suostuneet vaan sijaan lähetitti asianajan selvittelemään mistä syystä lasu oli tehty? Sosiaalityöntekijä yritti selvittää asiaa uudelleen ettekä siltikään menneet paikalle. Sitten ihmettelette, että selvittelyyn meni pitkä aika ettekä tiedä edes lasun syytä ja ihmettelette miksi sossu näin teki tapaamatta teitä. Olisiko vain voinut käydä siellä paikan päällä niin kenties aikaa ja hermoja olisi säästetty ja niin sossun kuin asianajankin duuni olisi ollut vähän helpompaa.

Me tapasimme kaksi sosiaaliohjaajaa virastossa, he kävivät meillä.

Totesivat että mitään vikaa ei ole missään.

Siellä kulisseissa hääri johtava sosiaalityöntekijä joka päätti toisin.

Hän ei tavannut meitä, ei puhunut puhelimessa.

Jumitti prosessin puoleksi vuodeksi minkä jälkeen soitteli päivähoitoon ja eskariin. Neuvola lähestyi häntä meidän aloitteestamme.

Taas jumitettiin koska mitään ei löytynyt. Päivähoito, eskari, neuvola ja ne kaksi sosiaaliohjaajaa ei nähnyt meissä mitään vikaa.

Mitään syytä hänen toimintaansa emme saaneet.

Toistuvasti myös tarjouduimme tulemaan sinne virastoon, mutta lakimiehen kanssa.

Me kantelimme Aviin siinä vaiheessa kun olimme roikkuneet tällaisessa omituisessa limbossa 9 kuukautta eli 3 kertaa lain salliman ajan.

Sitten se palvelutarpeen selvitys päätwttiin ja todettiin etät mitään syytä asiakkuutwen ei ole.

Kolme kuukautta myöhemmin hän halusi käynnistää prosessik uudestaan ja käskytti meitä sinne virastoon.

Siinä vaiheessa kantelimme uudestaan Aviin. Hän sai toiminnastaan huomautuksen ka me anteeksipyynnön sosiaalijohtajalta.

Tässä vaiheessa sitä prosessia oli kaikkinensa kestänyt 1 vuosi ja 8 kuukautta.

Kohtelu oli täysin mielivaltaista. Mitään selitystä tälle käytökselle emme koskaan saaneet eikä tämä ihminen ikinä pyytänyt anteeksi.

Kuulostaa kurjalta. Harmi että teille osui sosiaalityöntekijä, joka ei osannut hoitaa tehtäväänsä oikein. Mätiä omenia on jokaikisessä ammattikunnassa ja oli oikein että teitte valituksen AVI:in. On kuitenkin tärkeää muistaa, että yksi huono kokemus ei ole peruste haukkua koko lastensuojelujärjestelmää. 

Kyllä noita juttuja on paljon ja minun kotikaupungissani ovat useat lasun ämmät saaneet tuomioita myös oikeudessa laittomista toimistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Meillä se selvitysvaihe kesti toukokuusta seuraavan vuoden huhtikuuhun jolloin se loppui meidän kanneltuamme Aviin.

En edelleenkään tiedä mitä selvitettiin. Lakimiehemme kysyi sitä kirjallisesti kuusi kertaa tuloksetta.

Kaikeb huippu oli se että elokuussa se sama sosiaalityöntekijä yritti taas kutsua meidät sinne selvittämään samaa asiaa.

Tämä sosiaalityöntekijä ei koskaan edes tavannut meitä. Hän vain päätti häiriköidä ja häiriköi.

Siis sosiaalityöntekijä yritti tavata teitä, te ette suostuneet vaan sijaan lähetitti asianajan selvittelemään mistä syystä lasu oli tehty? Sosiaalityöntekijä yritti selvittää asiaa uudelleen ettekä siltikään menneet paikalle. Sitten ihmettelette, että selvittelyyn meni pitkä aika ettekä tiedä edes lasun syytä ja ihmettelette miksi sossu näin teki tapaamatta teitä. Olisiko vain voinut käydä siellä paikan päällä niin kenties aikaa ja hermoja olisi säästetty ja niin sossun kuin asianajankin duuni olisi ollut vähän helpompaa.

Me tapasimme kaksi sosiaaliohjaajaa virastossa, he kävivät meillä.

Totesivat että mitään vikaa ei ole missään.

Siellä kulisseissa hääri johtava sosiaalityöntekijä joka päätti toisin.

Hän ei tavannut meitä, ei puhunut puhelimessa.

Jumitti prosessin puoleksi vuodeksi minkä jälkeen soitteli päivähoitoon ja eskariin. Neuvola lähestyi häntä meidän aloitteestamme.

Taas jumitettiin koska mitään ei löytynyt. Päivähoito, eskari, neuvola ja ne kaksi sosiaaliohjaajaa ei nähnyt meissä mitään vikaa.

Mitään syytä hänen toimintaansa emme saaneet.

Toistuvasti myös tarjouduimme tulemaan sinne virastoon, mutta lakimiehen kanssa.

Me kantelimme Aviin siinä vaiheessa kun olimme roikkuneet tällaisessa omituisessa limbossa 9 kuukautta eli 3 kertaa lain salliman ajan.

Sitten se palvelutarpeen selvitys päätwttiin ja todettiin etät mitään syytä asiakkuutwen ei ole.

Kolme kuukautta myöhemmin hän halusi käynnistää prosessik uudestaan ja käskytti meitä sinne virastoon.

Siinä vaiheessa kantelimme uudestaan Aviin. Hän sai toiminnastaan huomautuksen ka me anteeksipyynnön sosiaalijohtajalta.

Tässä vaiheessa sitä prosessia oli kaikkinensa kestänyt 1 vuosi ja 8 kuukautta.

Kohtelu oli täysin mielivaltaista. Mitään selitystä tälle käytökselle emme koskaan saaneet eikä tämä ihminen ikinä pyytänyt anteeksi.

Sosiaaliohjaajathan eivät voi tehdä päätöksiä puoleen tai toiseen, vaan sosiaalityöntekijä. Siksi heidän käyntinsä ei välttämättä ole ollut ainoa keino selvittää asiaa. Sosiaalityöntekijöitäkin on moneen lähtöön ja tässä tapauksessa en tiedä mitä on tapahtunut, mutta tuskin tämä on mikään yleinen tapa jolla homma toimii.

En silti ymmärrä miksi tuo asianajaja olisi pitänyt olla paikalla ja ette voineet tavata ilman häntä sossua?

Voin olla väärässä, mutta uskoisin että sosiaalityöntekijä ei voi puhua lapsiin liittyvistä asioista mikäli paikalla on kolmannen tahon osapuoli. Jos näin oli sekin varmaan teille kerrottiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Ajatteletko, että nämä perheet pitäisi sitten jäädä ilman tukitoimia? Valtaosa näistä ei tule edes koskaan ilmi, joten se on prosentuaalisesti hyvin pieni osa jotka päätyvät mihinkään asiakkuuteen. 

Jos perheenäiti tai -isä joskus juo lauantai-iltaisin muutaman kaljan liikaa niin se on alkoholiongelma. Ja jos perheen 5-vuotiasta joskus nippaistaan tukasta kun jäähypenkki ei ole tehonnut, niin se on väkivaltaisuutta. Näiden vuoksi sitten käynnistetään viranomaiskoneistoja ja asiakkuuksia ja tukitoimia. Ja samaan aikaan oikeiden ongelmaperheiden asioista ei ehditä huolehtia kunnolla.

No eikä ole alkoholiongelma, jos ottaa viikonloppuisin pari olutta :D Jos otat liikaa joka viikonloppu niin se on ongelma ja yleensähän päihdeongelmaiset eivät näe sitä ongelmana. Tällöinkin sosiaaliviranomaiset ohjaavat hakemaan apua esim. työterveyden kautta. Jos molemmat vanhemmat ovat viikonloppuisin humalassa ja pienet lapset ovat heidän vastuullaan, niin silloin on perusteet asiakkuudelle. Tukasta nippaaminen ja kaikki muukin ruumiillinen kuritus on laissa kielletty, niin se johtaa tottakai selvitykseen ilmi tullessaan. 

Pari olutta liikaa. Lue teksti jota siteeraat.

No ei se mitään haittaa, vaikka isä tai äiti lasten mentyä nukkumaan vähän sammaltaisi. Kunhan toinen vanhempi on selvä.