Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Eli toimivat ihan oikein ja toimisivat kaikkien muidenkin lasten kohdalla. Jos syyt ovat normi sairasteluja niin sittenhän teillä ei ole mitään probleemaa.

Jonkintasoisen puuttumisen ymmärrän hyvin, mutta onko tuo oikeasti sinusta lastenSUOJELU-asia? Onko todella aiheellista selvittää viranomaistyöllä mahdollinen suojelun tarve pelkkien lisääntyneiden sairauspoissaolojen yhteydessä, varsinkaan jos ei ole kyse jostain sadoista tunneista, ja vanhempaan on jo saatu yhteys esim. puhelimitse?

Minusta on ongelmallista, että sekä isot että pienet huolet ja pelkät epäilyksetkin työnnetään saman instanssin alle, ilman velvollisuutta olla ensin yhteydessä perheeseen. Lastensuojelun rinnalla pitäisi toimia vaikka joku perhepalvelut tms. -nimellä kulkeva taho, jonka voisi mieltää kaikkien perheiden palveluksi ja oikeudeksi ja johon koulut ja muut voisi ensimmäisenä näissä normaaliin elämään kuuluvissa asioissa ottaa yhteyttä, jos on tarvetta. Sitä kautta voisi halutessaan saada neuvoja ja tukea ilman turhaa kyttäystä. Tietysti koulu tms. pyrkisi ensin itse selvittämään tilanteen, ja asia vietäisiin eteenpäin vasta sitten jos asiaa ei saataisi koulun ja perheen yhteistyöllä selvitettyä. Ihan vihoviimeinen taho voisi sitten olla lastensuojelu/poliisi, mutta siis vain jos vakavia puutteita havaitaan. Tuo nimikin jo on niin leimaava kun eikö siinä aika selvästi viitata siihen että heidän pitää suojella lapsia kun vanhempansa ei siihen kykene.

Ei jumalauta tätä tyhjää paasausta! Meillä on olemassa perhesosiaalityö, joka on sosiaalihuoltolain alainen vapaaehtoinen palvelu. On myös neuvola, jossa alle kouluikäiset käyvät säännölliset käynnit. Mitä muita palveluita vielä kaipaat tähän?

Siis ihan yhteiskunta on katsonut ettei nuo riitä ja siksi lasua ollaan tunkemassa joka kotiin. Jos muka todella on tarvetta niin minusta sen instanssin pitäisi olla joku helpommin lähestyttävä ja vähemmän leimaava. Lasu sitten vain vakavampia tapauksia hoitamaan.

Näin juuri. Yksi osasto lastensuojelusta vaikka sellaiseksi, että voit ottaa yhteyttä sinne sen yhden kerran, saat sen avun mitä tarvitset ja ei ole pelkoa mistään jatkuvasta asiakkuudesta tai lisäpalveluista joita et halua tai siitä että lapset lähtee.

Mun puolesta tän ei tarvitse edes olla ilmaista vaan voin ihan maksaa siitä, että jos jalkani katkeaa voin saada apua tilanteeseen ilman soittokierroksia tai leimoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Eli toimivat ihan oikein ja toimisivat kaikkien muidenkin lasten kohdalla. Jos syyt ovat normi sairasteluja niin sittenhän teillä ei ole mitään probleemaa.

Jonkintasoisen puuttumisen ymmärrän hyvin, mutta onko tuo oikeasti sinusta lastenSUOJELU-asia? Onko todella aiheellista selvittää viranomaistyöllä mahdollinen suojelun tarve pelkkien lisääntyneiden sairauspoissaolojen yhteydessä, varsinkaan jos ei ole kyse jostain sadoista tunneista, ja vanhempaan on jo saatu yhteys esim. puhelimitse?

Minusta on ongelmallista, että sekä isot että pienet huolet ja pelkät epäilyksetkin työnnetään saman instanssin alle, ilman velvollisuutta olla ensin yhteydessä perheeseen. Lastensuojelun rinnalla pitäisi toimia vaikka joku perhepalvelut tms. -nimellä kulkeva taho, jonka voisi mieltää kaikkien perheiden palveluksi ja oikeudeksi ja johon koulut ja muut voisi ensimmäisenä näissä normaaliin elämään kuuluvissa asioissa ottaa yhteyttä, jos on tarvetta. Sitä kautta voisi halutessaan saada neuvoja ja tukea ilman turhaa kyttäystä. Tietysti koulu tms. pyrkisi ensin itse selvittämään tilanteen, ja asia vietäisiin eteenpäin vasta sitten jos asiaa ei saataisi koulun ja perheen yhteistyöllä selvitettyä. Ihan vihoviimeinen taho voisi sitten olla lastensuojelu/poliisi, mutta siis vain jos vakavia puutteita havaitaan. Tuo nimikin jo on niin leimaava kun eikö siinä aika selvästi viitata siihen että heidän pitää suojella lapsia kun vanhempansa ei siihen kykene.

Ei jumalauta tätä tyhjää paasausta! Meillä on olemassa perhesosiaalityö, joka on sosiaalihuoltolain alainen vapaaehtoinen palvelu. On myös neuvola, jossa alle kouluikäiset käyvät säännölliset käynnit. Mitä muita palveluita vielä kaipaat tähän?

Siis ihan yhteiskunta on katsonut ettei nuo riitä ja siksi lasua ollaan tunkemassa joka kotiin. Jos muka todella on tarvetta niin minusta sen instanssin pitäisi olla joku helpommin lähestyttävä ja vähemmän leimaava. Lasu sitten vain vakavampia tapauksia hoitamaan.

Se ongelma on, että näitä perhesosiaalityötä, kotipalvelua jne haluaa käyttää ihmiset, joilla ne eivät ole välttämättömiä. Ei näihin tyypillinen lasuperhe eksy siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät ole pakollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Eli toimivat ihan oikein ja toimisivat kaikkien muidenkin lasten kohdalla. Jos syyt ovat normi sairasteluja niin sittenhän teillä ei ole mitään probleemaa.

Jonkintasoisen puuttumisen ymmärrän hyvin, mutta onko tuo oikeasti sinusta lastenSUOJELU-asia? Onko todella aiheellista selvittää viranomaistyöllä mahdollinen suojelun tarve pelkkien lisääntyneiden sairauspoissaolojen yhteydessä, varsinkaan jos ei ole kyse jostain sadoista tunneista, ja vanhempaan on jo saatu yhteys esim. puhelimitse?

Minusta on ongelmallista, että sekä isot että pienet huolet ja pelkät epäilyksetkin työnnetään saman instanssin alle, ilman velvollisuutta olla ensin yhteydessä perheeseen. Lastensuojelun rinnalla pitäisi toimia vaikka joku perhepalvelut tms. -nimellä kulkeva taho, jonka voisi mieltää kaikkien perheiden palveluksi ja oikeudeksi ja johon koulut ja muut voisi ensimmäisenä näissä normaaliin elämään kuuluvissa asioissa ottaa yhteyttä, jos on tarvetta. Sitä kautta voisi halutessaan saada neuvoja ja tukea ilman turhaa kyttäystä. Tietysti koulu tms. pyrkisi ensin itse selvittämään tilanteen, ja asia vietäisiin eteenpäin vasta sitten jos asiaa ei saataisi koulun ja perheen yhteistyöllä selvitettyä. Ihan vihoviimeinen taho voisi sitten olla lastensuojelu/poliisi, mutta siis vain jos vakavia puutteita havaitaan. Tuo nimikin jo on niin leimaava kun eikö siinä aika selvästi viitata siihen että heidän pitää suojella lapsia kun vanhempansa ei siihen kykene.

Ei jumalauta tätä tyhjää paasausta! Meillä on olemassa perhesosiaalityö, joka on sosiaalihuoltolain alainen vapaaehtoinen palvelu. On myös neuvola, jossa alle kouluikäiset käyvät säännölliset käynnit. Mitä muita palveluita vielä kaipaat tähän?

Siis ihan yhteiskunta on katsonut ettei nuo riitä ja siksi lasua ollaan tunkemassa joka kotiin. Jos muka todella on tarvetta niin minusta sen instanssin pitäisi olla joku helpommin lähestyttävä ja vähemmän leimaava. Lasu sitten vain vakavampia tapauksia hoitamaan.

Se ongelma on, että näitä perhesosiaalityötä, kotipalvelua jne haluaa käyttää ihmiset, joilla ne eivät ole välttämättömiä. Ei näihin tyypillinen lasuperhe eksy siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät ole pakollisia.

Se ei edelleenkään ole niiden ihan syyttömien ihmisten vika jotka nyt joutuu sinne myllytykseen.

Täytyy olla jokin muu järjestelmä yhyttää ne syylliset kuin se että niitä syyttömiä vainotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Eli toimivat ihan oikein ja toimisivat kaikkien muidenkin lasten kohdalla. Jos syyt ovat normi sairasteluja niin sittenhän teillä ei ole mitään probleemaa.

Jonkintasoisen puuttumisen ymmärrän hyvin, mutta onko tuo oikeasti sinusta lastenSUOJELU-asia? Onko todella aiheellista selvittää viranomaistyöllä mahdollinen suojelun tarve pelkkien lisääntyneiden sairauspoissaolojen yhteydessä, varsinkaan jos ei ole kyse jostain sadoista tunneista, ja vanhempaan on jo saatu yhteys esim. puhelimitse?

Minusta on ongelmallista, että sekä isot että pienet huolet ja pelkät epäilyksetkin työnnetään saman instanssin alle, ilman velvollisuutta olla ensin yhteydessä perheeseen. Lastensuojelun rinnalla pitäisi toimia vaikka joku perhepalvelut tms. -nimellä kulkeva taho, jonka voisi mieltää kaikkien perheiden palveluksi ja oikeudeksi ja johon koulut ja muut voisi ensimmäisenä näissä normaaliin elämään kuuluvissa asioissa ottaa yhteyttä, jos on tarvetta. Sitä kautta voisi halutessaan saada neuvoja ja tukea ilman turhaa kyttäystä. Tietysti koulu tms. pyrkisi ensin itse selvittämään tilanteen, ja asia vietäisiin eteenpäin vasta sitten jos asiaa ei saataisi koulun ja perheen yhteistyöllä selvitettyä. Ihan vihoviimeinen taho voisi sitten olla lastensuojelu/poliisi, mutta siis vain jos vakavia puutteita havaitaan. Tuo nimikin jo on niin leimaava kun eikö siinä aika selvästi viitata siihen että heidän pitää suojella lapsia kun vanhempansa ei siihen kykene.

Ei jumalauta tätä tyhjää paasausta! Meillä on olemassa perhesosiaalityö, joka on sosiaalihuoltolain alainen vapaaehtoinen palvelu. On myös neuvola, jossa alle kouluikäiset käyvät säännölliset käynnit. Mitä muita palveluita vielä kaipaat tähän?

Siis ihan yhteiskunta on katsonut ettei nuo riitä ja siksi lasua ollaan tunkemassa joka kotiin. Jos muka todella on tarvetta niin minusta sen instanssin pitäisi olla joku helpommin lähestyttävä ja vähemmän leimaava. Lasu sitten vain vakavampia tapauksia hoitamaan.

Näin juuri. Yksi osasto lastensuojelusta vaikka sellaiseksi, että voit ottaa yhteyttä sinne sen yhden kerran, saat sen avun mitä tarvitset ja ei ole pelkoa mistään jatkuvasta asiakkuudesta tai lisäpalveluista joita et halua tai siitä että lapset lähtee.

Mun puolesta tän ei tarvitse edes olla ilmaista vaan voin ihan maksaa siitä, että jos jalkani katkeaa voin saada apua tilanteeseen ilman soittokierroksia tai leimoja

Ihan sillä puhelinsoitolla se kotipalvelu toimiikin monessa kunnassa esim. Vantaa. Helsingissä sitä kaivataan niin paljon, että sossu arvioi tarpeellisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Mä ymmärrän tämän kyllä. Ja mun mielestä lastensuojelu on ehdottomasti tarpeen.

Mutta miksi pitää varmuuden varalta kysellä jostain äidin henkisestä voinnista, lasten mustelmista tms päiväkodilta tai koulusta? Kun sieltä tulee kyllä se ilmoitus jos ovat huolissaan.

Ongelmahan ei ole se soitto, vaan se selvitystyö mikä on nöyryyttävä. Sen lisäksi siis, että sillä ilmoituksella sua syytetään huonoksi vanhemmaksi. Ks sun lista: kuka vanhempi haluaa olla epäiltynä väkivallasta, rikollisuudesta, mt-ongelmista, kaltoinkohtelusta tms syyttäsuotta?

Riippuu paljon ilmoituksen sisällöstä kuinka suurta selvitystyötä lähdetään tekemään. Harmi jos joku kokee selvitystyön nöyryyttävänä, se nyt vaan kuuluu meidän tehdä tarpeeksi perusteellisesti ihan oman oikeusturvamme vuoksi. Jos tulee anonyymi ilmoitus, jossa kerrotaan että vanhempi A hakkaa lastaan, niin perusteet oikeasti väkivaltaepäilylle ovat minimaalisen pienet. Jos lapsessa on esim. epämääräisiä mustelmia (joille ei löydy suoraa selitystä esim. lääkärissä ja vanhemmat puhuvat ristiin asiasta) niin se herättää huolen kenessä tahansa. Me ei lähdetä salapoliiseiksi vaan myös meillä on velvollisuus ilmoittaa poliisille, mikäli on epäilys lapseen kohdistuvasta väkivallasta. 

Ketään ei aleta epäilemään rikolliseksi, mt-ongelmaiseksi, väkivaltaiseksi, jos sille ei ole perusteita. Ongelma on omassa päässä jos joku kokee olevansa huono vanhempi/luulee leimautuvansa loppuelämäksi jonkun ilmoituksen takia, joka ei edes johda mihinkään. 

Ei riipu. Se riippuu täysin siitä kuka sitä asiaa käsittelee ja millä tuulella sattuu olemaan, onko hänellä ennakkoluuloja, omia traumojaan tai tykkääkö hän siitä uhristaan vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Juuri kerrottiin että 90 prosebttia ilmoituksista on turhia.

Onko tosiaan lastensuojelulla edelleen niin vahva stigma, että apu jää hakematta jos avun saa kotipalvelun sijaan lastensuojelusta vaikka apukeino olisi sama?

Joku kertoi, että oli hakenut kotiapua sairastuessaan muttei saanut sitä, koska kotiapu oli silloin ruuhkautunut ja hänet oli ohjattu hakemaan apua sen sijaan lastensuojelusta. Hän ei ollut sitä halunnut tehdä ja jättänyt avun sitten kokonaan hakematta. Tämä siitäkin huolimatta vaikka kertoi miettineensä, että olisi voinut pyörtyä kuumeen takia vauva sylissään.

Ihan sydämeni pohjasta toivon, että te vanhemmat jotka haluatte parasta lapsellenne: Jos tarvitsette apua, hakekaa sitä. Älkää antako sen olla esteenä, että jollakin on lastensuojelusta on edelleen vanhentunut tai väärä käsitys. Lastensuojelu auttaa sekä lasta että vanhempaa ja haluaa tukea perhe-elämää. Lastensuojelu ei yritä tuhota perhettänne, kiusatata tai syyttää vanhempaa eikä etenkään tuhlata vähijä resursseja sellaiseen.

Apuja voi hakea myös järjestöiltä, jos tuntuu että lastensuojelu nimenä pelottaa liikaa ja niitä asuinalueeltasi löytyy. Niihin palveluihinkin saattaa silti tarvita vaikkapa rahallista tukea, johon tarvii sitten viranomaisen leiman.

Nyt olisi korkea aika alkaa murtamaan stigmoja ja sen voi tehdä omalla asenteellaan ja käytöksellään. Jos useampi vanhempi ymmärtäisi lastensuojelun roolin lapsen ja perheen tukena ja alettaisiin suhtautua siihen enemmän lapsen parhaan kuin vanhemman häpeän näkökulmasta, ei ihmisten tarvisi traumatisoitua tai joutua paniikkiin. Ei ainakaan niin tavallisista asioista kuin lapsen hyvinvoinnin tai avuntarpeen kartoituksesta neuvoloissa, kouluissa tai edes lastensuojelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

A) joku (tuntematon) on sitä mieltä että olet huono vanhempi

B) jos osuu sopiva sossu niin lapset lähtee

C) siitä ilmoituksesta on ilmoitettava joka paikkaan, että varmasti tiedetään että tuo on epäiltynä huonoksi vanhemmaksi

Kyllä se on kamala kokemus se ilmoitus. Nimenomaan kuin syytettäisi rikolliseksi.

A) Anonyymit ilmoitukset harvoin johtavat asiakkuuteen

B) Lapset ei vaan lähde, huostaanotto/kiireellinen sijoitus vaatii aina kunnon perusteet (näitä ei tehdä todellakaan kevein perustein)

C) Ilmoituksesta kerrotaan alkuun vain huoltajille ja jos nähdään tarpeelliseksi soittaa ilmoittajalle/muille viranomaistahoille, se tehdään vanhemman suostumuksella. Joissakin tapauksissa pyydetään ilmoittajalta/muilta viranomaistahoilta lisätietoja ilman huoltajan suostumusta, mikäli ilmoitus on sen luontoinen. Pääosin kaikki yhteydenotot "muihin paikkoihin" tehdään huoltajan suostumuksella eikä ketään edelleenkään syytetä huonoksi vanhemmaksi.

Ihmisillä on jännä päähän iskostuminen: lastensuojeluilmoitus = olen huono vanhempi. Tämähän kielii lähinnä huonosta itsetunnosta. Kannattaisiko ehkä alkaa laajentamaan maailmankuvaa, ettei elämä pyörisi vain oman navan ympärillä? Meillä on parempaakin tekemistä kuin syyttää vanhempia ja perheitä joissa ei oikeasti ole mitään hätää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Mikään näistä ei ole hyvä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Jos jäävät lasun haaviin ja saavat apua niin hyvä. Se että ongelmia on paljon ei ole syy jättää niitä huomiotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Mä ymmärrän tämän kyllä. Ja mun mielestä lastensuojelu on ehdottomasti tarpeen.

Mutta miksi pitää varmuuden varalta kysellä jostain äidin henkisestä voinnista, lasten mustelmista tms päiväkodilta tai koulusta? Kun sieltä tulee kyllä se ilmoitus jos ovat huolissaan.

Ongelmahan ei ole se soitto, vaan se selvitystyö mikä on nöyryyttävä. Sen lisäksi siis, että sillä ilmoituksella sua syytetään huonoksi vanhemmaksi. Ks sun lista: kuka vanhempi haluaa olla epäiltynä väkivallasta, rikollisuudesta, mt-ongelmista, kaltoinkohtelusta tms syyttäsuotta?

Riippuu paljon ilmoituksen sisällöstä kuinka suurta selvitystyötä lähdetään tekemään. Harmi jos joku kokee selvitystyön nöyryyttävänä, se nyt vaan kuuluu meidän tehdä tarpeeksi perusteellisesti ihan oman oikeusturvamme vuoksi. Jos tulee anonyymi ilmoitus, jossa kerrotaan että vanhempi A hakkaa lastaan, niin perusteet oikeasti väkivaltaepäilylle ovat minimaalisen pienet. Jos lapsessa on esim. epämääräisiä mustelmia (joille ei löydy suoraa selitystä esim. lääkärissä ja vanhemmat puhuvat ristiin asiasta) niin se herättää huolen kenessä tahansa. Me ei lähdetä salapoliiseiksi vaan myös meillä on velvollisuus ilmoittaa poliisille, mikäli on epäilys lapseen kohdistuvasta väkivallasta. 

Ketään ei aleta epäilemään rikolliseksi, mt-ongelmaiseksi, väkivaltaiseksi, jos sille ei ole perusteita. Ongelma on omassa päässä jos joku kokee olevansa huono vanhempi/luulee leimautuvansa loppuelämäksi jonkun ilmoituksen takia, joka ei edes johda mihinkään. 

No etkö edes tuon poliiisesimerkin avulla ymmärrä miksi ihmiset eivät pidä turhista viranomaisselvityksestä.

Olisko susta kivaa, jos sun pomolle ja lasten kouluihin soittaisi poliisi, että nyt olisi selvityksessä oletko käyttänyt huumeita. Itse tiedät että et ole, mutta tiedät myös, että koska poliisi on soittanut kaikkiin instansseihin, kaikissa instansseissa on herännyt kysymys käyttäisitköhän sittenkin huumeita.

Se unohtuu joskus, mutta ei todellakaan sen puhelun jälkeen. Eikä edes kuukausi siitä puhelusta. Edelleen joka aamu kun viet lapset hoitoon koko hoitajalauma tarkkailee, oletko ollut eilen tripillä ja töissäkin pomo vähän kokeilee osuuko etusormi nenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Niin ja nämä poliisit myös soittelisi läpi työpaikat, lasten koulut ja tarhat yms. ihan vain varmistaakseen ettei kukaan ole huomannut jotain outoa. Sitten pitäisi yhteisen hyvän nimissä vain ymmärtää tämä ruljanssi kun jossain kuitenkin on niitä oikeitakin rikollisia.

Ei sosiaalityöntekijät voi tuosta noin vain soitella ympäriinsä ja kertoa teidän asioista. Se on virkarikos, että edes kertoo sosiaalihuollon asiakkuudesta ilman asiakkaan suostumusta. Sosiaalityöntekijät voivat soittaa ilmoituksen tehneelle taholle, jos kokevat sen tarpeelliseksi lisätietojen saamiseksi. Lapsen edun turvaamiseksi voidaan antaa joitakin tietoja salassapitovelvoitteen estämättä, mutta se ei ole mikään automaatio, että voit tuosta vain soitella läpi koulut ja työpaikat. Sosiaalihuollon asiakastiedot ovat salassa pidettäviä tietoja. Jos on pakko esimerkiksi olla yhteydessä päiväkotiin, niin koskaan ei kerrota asiakkaasta yhtään sen enempää kuin on tarpeen esimerkiksi tehdystä lasusta tai sen sisällöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan lastensuojelulla edelleen niin vahva stigma, että apu jää hakematta jos avun saa kotipalvelun sijaan lastensuojelusta vaikka apukeino olisi sama?

Joku kertoi, että oli hakenut kotiapua sairastuessaan muttei saanut sitä, koska kotiapu oli silloin ruuhkautunut ja hänet oli ohjattu hakemaan apua sen sijaan lastensuojelusta. Hän ei ollut sitä halunnut tehdä ja jättänyt avun sitten kokonaan hakematta. Tämä siitäkin huolimatta vaikka kertoi miettineensä, että olisi voinut pyörtyä kuumeen takia vauva sylissään.

Ihan sydämeni pohjasta toivon, että te vanhemmat jotka haluatte parasta lapsellenne: Jos tarvitsette apua, hakekaa sitä. Älkää antako sen olla esteenä, että jollakin on lastensuojelusta on edelleen vanhentunut tai väärä käsitys. Lastensuojelu auttaa sekä lasta että vanhempaa ja haluaa tukea perhe-elämää. Lastensuojelu ei yritä tuhota perhettänne, kiusatata tai syyttää vanhempaa eikä etenkään tuhlata vähijä resursseja sellaiseen.

Apuja voi hakea myös järjestöiltä, jos tuntuu että lastensuojelu nimenä pelottaa liikaa ja niitä asuinalueeltasi löytyy. Niihin palveluihinkin saattaa silti tarvita vaikkapa rahallista tukea, johon tarvii sitten viranomaisen leiman.

Nyt olisi korkea aika alkaa murtamaan stigmoja ja sen voi tehdä omalla asenteellaan ja käytöksellään. Jos useampi vanhempi ymmärtäisi lastensuojelun roolin lapsen ja perheen tukena ja alettaisiin suhtautua siihen enemmän lapsen parhaan kuin vanhemman häpeän näkökulmasta, ei ihmisten tarvisi traumatisoitua tai joutua paniikkiin. Ei ainakaan niin tavallisista asioista kuin lapsen hyvinvoinnin tai avuntarpeen kartoituksesta neuvoloissa, kouluissa tai edes lastensuojelussa.

Jos lastensuojelu haluaa päästä stigmastaan, sen pitää seuloa työntekijänsä, uudelleenkouluttaa heidät asenteiltaan terveiksi, laatia uusi selkeä laki, noudattaa sitä lakia ja muutenkin siirtyä Neuvosto-Virosta länsimaiseksi oikeusvaltioksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Niin ja nämä poliisit myös soittelisi läpi työpaikat, lasten koulut ja tarhat yms. ihan vain varmistaakseen ettei kukaan ole huomannut jotain outoa. Sitten pitäisi yhteisen hyvän nimissä vain ymmärtää tämä ruljanssi kun jossain kuitenkin on niitä oikeitakin rikollisia.

Ei sosiaalityöntekijät voi tuosta noin vain soitella ympäriinsä ja kertoa teidän asioista. Se on virkarikos, että edes kertoo sosiaalihuollon asiakkuudesta ilman asiakkaan suostumusta. Sosiaalityöntekijät voivat soittaa ilmoituksen tehneelle taholle, jos kokevat sen tarpeelliseksi lisätietojen saamiseksi. Lapsen edun turvaamiseksi voidaan antaa joitakin tietoja salassapitovelvoitteen estämättä, mutta se ei ole mikään automaatio, että voit tuosta vain soitella läpi koulut ja työpaikat. Sosiaalihuollon asiakastiedot ovat salassa pidettäviä tietoja. Jos on pakko esimerkiksi olla yhteydessä päiväkotiin, niin koskaan ei kerrota asiakkaasta yhtään sen enempää kuin on tarpeen esimerkiksi tehdystä lasusta tai sen sisällöstä. 

Eihän se lapsi siibä selvitysvaiheessa ole asiakas. Ja kyllä siibä vaiheessa nimenomaan soitellan, ihan joka instanssiin joka lapsen kanssa tekemisissä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Niin ja nämä poliisit myös soittelisi läpi työpaikat, lasten koulut ja tarhat yms. ihan vain varmistaakseen ettei kukaan ole huomannut jotain outoa. Sitten pitäisi yhteisen hyvän nimissä vain ymmärtää tämä ruljanssi kun jossain kuitenkin on niitä oikeitakin rikollisia.

Ei sosiaalityöntekijät voi tuosta noin vain soitella ympäriinsä ja kertoa teidän asioista. Se on virkarikos, että edes kertoo sosiaalihuollon asiakkuudesta ilman asiakkaan suostumusta. Sosiaalityöntekijät voivat soittaa ilmoituksen tehneelle taholle, jos kokevat sen tarpeelliseksi lisätietojen saamiseksi. Lapsen edun turvaamiseksi voidaan antaa joitakin tietoja salassapitovelvoitteen estämättä, mutta se ei ole mikään automaatio, että voit tuosta vain soitella läpi koulut ja työpaikat. Sosiaalihuollon asiakastiedot ovat salassa pidettäviä tietoja. Jos on pakko esimerkiksi olla yhteydessä päiväkotiin, niin koskaan ei kerrota asiakkaasta yhtään sen enempää kuin on tarpeen esimerkiksi tehdystä lasusta tai sen sisällöstä. 

Ilmoituksen kohteena oleva lapsi ei ole asiakas siinä vaiheessa kun tehdään palvelutarpeen kartoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Ajatteletko, että nämä perheet pitäisi sitten jäädä ilman tukitoimia? Valtaosa näistä ei tule edes koskaan ilmi, joten se on prosentuaalisesti hyvin pieni osa jotka päätyvät mihinkään asiakkuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

A) joku (tuntematon) on sitä mieltä että olet huono vanhempi

B) jos osuu sopiva sossu niin lapset lähtee

C) siitä ilmoituksesta on ilmoitettava joka paikkaan, että varmasti tiedetään että tuo on epäiltynä huonoksi vanhemmaksi

Kyllä se on kamala kokemus se ilmoitus. Nimenomaan kuin syytettäisi rikolliseksi.

A) Anonyymit ilmoitukset harvoin johtavat asiakkuuteen

B) Lapset ei vaan lähde, huostaanotto/kiireellinen sijoitus vaatii aina kunnon perusteet (näitä ei tehdä todellakaan kevein perustein)

C) Ilmoituksesta kerrotaan alkuun vain huoltajille ja jos nähdään tarpeelliseksi soittaa ilmoittajalle/muille viranomaistahoille, se tehdään vanhemman suostumuksella. Joissakin tapauksissa pyydetään ilmoittajalta/muilta viranomaistahoilta lisätietoja ilman huoltajan suostumusta, mikäli ilmoitus on sen luontoinen. Pääosin kaikki yhteydenotot "muihin paikkoihin" tehdään huoltajan suostumuksella eikä ketään edelleenkään syytetä huonoksi vanhemmaksi.

Ihmisillä on jännä päähän iskostuminen: lastensuojeluilmoitus = olen huono vanhempi. Tämähän kielii lähinnä huonosta itsetunnosta. Kannattaisiko ehkä alkaa laajentamaan maailmankuvaa, ettei elämä pyörisi vain oman navan ympärillä? Meillä on parempaakin tekemistä kuin syyttää vanhempia ja perheitä joissa ei oikeasti ole mitään hätää. 

Ja mihin johtopäätöksiin tulet, kun vanhempi ei halua että soitat. Mä en halunnut, niin sossu totesi että mun omien oikeuksien kannalta olisi parempi jos suostun. Niin ei sitten tarvitse ihmetellä jälkeenpäin. Ei se mun suostumus ollut vilpitön, vaan muuta vaihtoehtoa ei ollut. Vahvasti annettiin ymmärtää, että joko saavat soittaa tai käynnistävät asiakkuuden koska on jotain salattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Mä ymmärrän tämän kyllä. Ja mun mielestä lastensuojelu on ehdottomasti tarpeen.

Mutta miksi pitää varmuuden varalta kysellä jostain äidin henkisestä voinnista, lasten mustelmista tms päiväkodilta tai koulusta? Kun sieltä tulee kyllä se ilmoitus jos ovat huolissaan.

Ongelmahan ei ole se soitto, vaan se selvitystyö mikä on nöyryyttävä. Sen lisäksi siis, että sillä ilmoituksella sua syytetään huonoksi vanhemmaksi. Ks sun lista: kuka vanhempi haluaa olla epäiltynä väkivallasta, rikollisuudesta, mt-ongelmista, kaltoinkohtelusta tms syyttäsuotta?

Riippuu paljon ilmoituksen sisällöstä kuinka suurta selvitystyötä lähdetään tekemään. Harmi jos joku kokee selvitystyön nöyryyttävänä, se nyt vaan kuuluu meidän tehdä tarpeeksi perusteellisesti ihan oman oikeusturvamme vuoksi. Jos tulee anonyymi ilmoitus, jossa kerrotaan että vanhempi A hakkaa lastaan, niin perusteet oikeasti väkivaltaepäilylle ovat minimaalisen pienet. Jos lapsessa on esim. epämääräisiä mustelmia (joille ei löydy suoraa selitystä esim. lääkärissä ja vanhemmat puhuvat ristiin asiasta) niin se herättää huolen kenessä tahansa. Me ei lähdetä salapoliiseiksi vaan myös meillä on velvollisuus ilmoittaa poliisille, mikäli on epäilys lapseen kohdistuvasta väkivallasta. 

Ketään ei aleta epäilemään rikolliseksi, mt-ongelmaiseksi, väkivaltaiseksi, jos sille ei ole perusteita. Ongelma on omassa päässä jos joku kokee olevansa huono vanhempi/luulee leimautuvansa loppuelämäksi jonkun ilmoituksen takia, joka ei edes johda mihinkään. 

No etkö edes tuon poliiisesimerkin avulla ymmärrä miksi ihmiset eivät pidä turhista viranomaisselvityksestä.

Olisko susta kivaa, jos sun pomolle ja lasten kouluihin soittaisi poliisi, että nyt olisi selvityksessä oletko käyttänyt huumeita. Itse tiedät että et ole, mutta tiedät myös, että koska poliisi on soittanut kaikkiin instansseihin, kaikissa instansseissa on herännyt kysymys käyttäisitköhän sittenkin huumeita.

Se unohtuu joskus, mutta ei todellakaan sen puhelun jälkeen. Eikä edes kuukausi siitä puhelusta. Edelleen joka aamu kun viet lapset hoitoon koko hoitajalauma tarkkailee, oletko ollut eilen tripillä ja töissäkin pomo vähän kokeilee osuuko etusormi nenään.

Ei sossu sitä ilmoituksen syytä tietenkään kerro. Se voi soitella sinne opettajalle ja kysellä miten x:n koulu on sujunut. Jos se opettaja sitten kertoilee, että poissaoloja on valtavasti, syö kuin hevonen maanantaisin ja vaatteet haisee tupakalle ja pissalle, niin jostain ongelmastahan se kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Juuri kerrottiin että 90 prosebttia ilmoituksista on turhia.

Ilmoitukset eivät jakaannu tasan perheiden kesken. Yksittäiset tehtailijat tekevät valtavasti lasuja ja suurin osa ihmisistä ei tee koskaan yhtään lasua.

Toisaalta turhuus on myös määritelmäkysymys. Jos lastensuojelun toiminta-ajatukseksi ymmärretään kaikkiin kriteerit edes lievästi täyttäviin huolikokemuksiin puuttuminen (nykymalli), niin turhia lasuja ei ole paljoakaan. Kun taas jos lastensuojelun ideana onkin perheiden isoihin ongelmiin puuttuminen (entinen malli), niin sitten hyvinkin 90% lasuista on tosiaan turhia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Niin ja nämä poliisit myös soittelisi läpi työpaikat, lasten koulut ja tarhat yms. ihan vain varmistaakseen ettei kukaan ole huomannut jotain outoa. Sitten pitäisi yhteisen hyvän nimissä vain ymmärtää tämä ruljanssi kun jossain kuitenkin on niitä oikeitakin rikollisia.

Ei sosiaalityöntekijät voi tuosta noin vain soitella ympäriinsä ja kertoa teidän asioista. Se on virkarikos, että edes kertoo sosiaalihuollon asiakkuudesta ilman asiakkaan suostumusta. Sosiaalityöntekijät voivat soittaa ilmoituksen tehneelle taholle, jos kokevat sen tarpeelliseksi lisätietojen saamiseksi. Lapsen edun turvaamiseksi voidaan antaa joitakin tietoja salassapitovelvoitteen estämättä, mutta se ei ole mikään automaatio, että voit tuosta vain soitella läpi koulut ja työpaikat. Sosiaalihuollon asiakastiedot ovat salassa pidettäviä tietoja. Jos on pakko esimerkiksi olla yhteydessä päiväkotiin, niin koskaan ei kerrota asiakkaasta yhtään sen enempää kuin on tarpeen esimerkiksi tehdystä lasusta tai sen sisällöstä. 

Eihän se lapsi siibä selvitysvaiheessa ole asiakas. Ja kyllä siibä vaiheessa nimenomaan soitellan, ihan joka instanssiin joka lapsen kanssa tekemisissä on.

Nimenomaan lapsi on selvitysvaiheessa asiakkuudessa, ei tosin lastensuojeluasiakkuudessa vaan sosiaalihuoltolain mukaisessa asiakkuudessa lapsiperhepalveluissa. Palvelutarpeen arviointi kestää 3kk eikä todellakaan soitella jokaiseen instanssiin, ellei ole tarvetta.