Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua. 

Mutta onko teillä tarjota kodinhoitajaa, jotta väsynyt vanhempi voisi esim. nukkua? No ei ole, vaan mieluummin haette esim. tukiperhettä. Työntekijä tulee kotiin kyttäämään, että mitä vanhempi on jaksanut tehdä kotona, vaikka onkin univelkainen. Liian moni tulee juttelemaan kotiin, vaikka avuksi kaivataan tekoja!

TÄMÄ. MILJOONA KERTAA TÄMÄ!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Juuri kerrottiin että 90 prosebttia ilmoituksista on turhia.

Missä kerrottiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Juuri kerrottiin että 90 prosebttia ilmoituksista on turhia.

Missä kerrottiin?

Sosiaaliohjaaja tässä ketjussa johon vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Nuo sosiaalitoimen/lastensuojelun ämmät eivät tajua ensinkään sitä että yhteiskunta maksaa heille palkaa siitä että heidän tulisi auttaa ihmisiä/asiakkaitaan, jos tajuaisivat tuon niin eihän heillä kukaan pystyisi uhkaamaan, eihän auttajilla voi ketään uahta, mutta kun nuo ovat aivan sadistiämmiä ja heille on mennyt se heille annettu väkivaltaoikeus päähän, niin sitten ollaan tuossa tilanteessa mitä tuo otsikkokin kertoo.

Akoille ei tulisi antaa mitään tuollaista oikeutta missä voi se puuttua toisen ihmisen elämään (sossu, lasu, oikeus, yms)!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Ajatteletko, että nämä perheet pitäisi sitten jäädä ilman tukitoimia? Valtaosa näistä ei tule edes koskaan ilmi, joten se on prosentuaalisesti hyvin pieni osa jotka päätyvät mihinkään asiakkuuteen. 

Jos perheenäiti tai -isä joskus juo lauantai-iltaisin muutaman kaljan liikaa niin se on alkoholiongelma. Ja jos perheen 5-vuotiasta joskus nippaistaan tukasta kun jäähypenkki ei ole tehonnut, niin se on väkivaltaisuutta. Näiden vuoksi sitten käynnistetään viranomaiskoneistoja ja asiakkuuksia ja tukitoimia. Ja samaan aikaan oikeiden ongelmaperheiden asioista ei ehditä huolehtia kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Niin ja nämä poliisit myös soittelisi läpi työpaikat, lasten koulut ja tarhat yms. ihan vain varmistaakseen ettei kukaan ole huomannut jotain outoa. Sitten pitäisi yhteisen hyvän nimissä vain ymmärtää tämä ruljanssi kun jossain kuitenkin on niitä oikeitakin rikollisia.

Ei sosiaalityöntekijät voi tuosta noin vain soitella ympäriinsä ja kertoa teidän asioista. Se on virkarikos, että edes kertoo sosiaalihuollon asiakkuudesta ilman asiakkaan suostumusta. Sosiaalityöntekijät voivat soittaa ilmoituksen tehneelle taholle, jos kokevat sen tarpeelliseksi lisätietojen saamiseksi. Lapsen edun turvaamiseksi voidaan antaa joitakin tietoja salassapitovelvoitteen estämättä, mutta se ei ole mikään automaatio, että voit tuosta vain soitella läpi koulut ja työpaikat. Sosiaalihuollon asiakastiedot ovat salassa pidettäviä tietoja. Jos on pakko esimerkiksi olla yhteydessä päiväkotiin, niin koskaan ei kerrota asiakkaasta yhtään sen enempää kuin on tarpeen esimerkiksi tehdystä lasusta tai sen sisällöstä. 

Eihän se lapsi siibä selvitysvaiheessa ole asiakas. Ja kyllä siibä vaiheessa nimenomaan soitellan, ihan joka instanssiin joka lapsen kanssa tekemisissä on.

Nimenomaan lapsi on selvitysvaiheessa asiakkuudessa, ei tosin lastensuojeluasiakkuudessa vaan sosiaalihuoltolain mukaisessa asiakkuudessa lapsiperhepalveluissa. Palvelutarpeen arviointi kestää 3kk eikä todellakaan soitella jokaiseen instanssiin, ellei ole tarvetta. 

Ei ole.

Se selvittely voi kestää miten pitkään vaan. Lakia rikotaan yleisesti.

Ns tarve on tismalleen yhtä epäselvä ja sumea käsite kuin huolikin eli mielivaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.

Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.

Meille tuli juuri terveydenhoitajan viesti, että koska lapsella on sairauspoissaoloja, niin tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ei ole väliä mitä syitä. Riittää se määrä syyksi.

👀

Kuulemma uudet säännöt näin. Semmosta: paljon flunssakauden poissaoloja ja lasu.

😂

Eli toimivat ihan oikein ja toimisivat kaikkien muidenkin lasten kohdalla. Jos syyt ovat normi sairasteluja niin sittenhän teillä ei ole mitään probleemaa.

Jonkintasoisen puuttumisen ymmärrän hyvin, mutta onko tuo oikeasti sinusta lastenSUOJELU-asia? Onko todella aiheellista selvittää viranomaistyöllä mahdollinen suojelun tarve pelkkien lisääntyneiden sairauspoissaolojen yhteydessä, varsinkaan jos ei ole kyse jostain sadoista tunneista, ja vanhempaan on jo saatu yhteys esim. puhelimitse?

Minusta on ongelmallista, että sekä isot että pienet huolet ja pelkät epäilyksetkin työnnetään saman instanssin alle, ilman velvollisuutta olla ensin yhteydessä perheeseen. Lastensuojelun rinnalla pitäisi toimia vaikka joku perhepalvelut tms. -nimellä kulkeva taho, jonka voisi mieltää kaikkien perheiden palveluksi ja oikeudeksi ja johon koulut ja muut voisi ensimmäisenä näissä normaaliin elämään kuuluvissa asioissa ottaa yhteyttä, jos on tarvetta. Sitä kautta voisi halutessaan saada neuvoja ja tukea ilman turhaa kyttäystä. Tietysti koulu tms. pyrkisi ensin itse selvittämään tilanteen, ja asia vietäisiin eteenpäin vasta sitten jos asiaa ei saataisi koulun ja perheen yhteistyöllä selvitettyä. Ihan vihoviimeinen taho voisi sitten olla lastensuojelu/poliisi, mutta siis vain jos vakavia puutteita havaitaan. Tuo nimikin jo on niin leimaava kun eikö siinä aika selvästi viitata siihen että heidän pitää suojella lapsia kun vanhempansa ei siihen kykene.

Ei jumalauta tätä tyhjää paasausta! Meillä on olemassa perhesosiaalityö, joka on sosiaalihuoltolain alainen vapaaehtoinen palvelu. On myös neuvola, jossa alle kouluikäiset käyvät säännölliset käynnit. Mitä muita palveluita vielä kaipaat tähän?

Siis ihan yhteiskunta on katsonut ettei nuo riitä ja siksi lasua ollaan tunkemassa joka kotiin. Jos muka todella on tarvetta niin minusta sen instanssin pitäisi olla joku helpommin lähestyttävä ja vähemmän leimaava. Lasu sitten vain vakavampia tapauksia hoitamaan.

Se ongelma on, että näitä perhesosiaalityötä, kotipalvelua jne haluaa käyttää ihmiset, joilla ne eivät ole välttämättömiä. Ei näihin tyypillinen lasuperhe eksy siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät ole pakollisia.

Se ei edelleenkään ole niiden ihan syyttömien ihmisten vika jotka nyt joutuu sinne myllytykseen.

Täytyy olla jokin muu järjestelmä yhyttää ne syylliset kuin se että niitä syyttömiä vainotaan.

Yksi voisi olla, että joku virasto, jolla ei ole mitään oikeuksia tehdä päätöksiä hoitaisi ilmoitukset. Siis voisi olla koulutettuja SOS ihmisiä, mutta ilman virkavaltaa. He voisivat seuloa ja tutkia.

Olkoot nimi vaikka perhekeskus. Siellä voitaisiin hoitaa muitakin perheiden asioita: sieltä voisi vaikka tilata lastenvahdin, siivoojan tms mitä perheet tarvitsevat (toki vaikka maksua vastaan), jolloin käytännössä 100% perheistä olisi perhekeskukseen yhteydessä jossain vaiheessa ja perhekeskuksen soittelu ei olisi niin perheitä leimaavaa. Sieltä sitten voitaisiin siirtää lasulle ne asiakkaat, joiden tilanteeseen ei saada selvyyttä tai jotka selvästi lasua tarvitsevat. Lasuun toki suoraan sitten viranomaisten, opettajien ym ilmoitukset. Mutta ei yksittäisen kansalaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Ajatteletko, että nämä perheet pitäisi sitten jäädä ilman tukitoimia? Valtaosa näistä ei tule edes koskaan ilmi, joten se on prosentuaalisesti hyvin pieni osa jotka päätyvät mihinkään asiakkuuteen. 

Jos perheenäiti tai -isä joskus juo lauantai-iltaisin muutaman kaljan liikaa niin se on alkoholiongelma. Ja jos perheen 5-vuotiasta joskus nippaistaan tukasta kun jäähypenkki ei ole tehonnut, niin se on väkivaltaisuutta. Näiden vuoksi sitten käynnistetään viranomaiskoneistoja ja asiakkuuksia ja tukitoimia. Ja samaan aikaan oikeiden ongelmaperheiden asioista ei ehditä huolehtia kunnolla.

Millä ajattelit, että etukäteen tunnistetaan se äiti, joka ottaa lauantai-iltaisin pari kaljaa ja isä on selvä, siitä äidistä, joka vetää subutexia tai viinaa siellä lähibaarissa lasten ollessa yksin kotona? Se jälkimmäinekin vannoo olevansa hyvä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

A) joku (tuntematon) on sitä mieltä että olet huono vanhempi

B) jos osuu sopiva sossu niin lapset lähtee

C) siitä ilmoituksesta on ilmoitettava joka paikkaan, että varmasti tiedetään että tuo on epäiltynä huonoksi vanhemmaksi

Kyllä se on kamala kokemus se ilmoitus. Nimenomaan kuin syytettäisi rikolliseksi.

A) Anonyymit ilmoitukset harvoin johtavat asiakkuuteen

B) Lapset ei vaan lähde, huostaanotto/kiireellinen sijoitus vaatii aina kunnon perusteet (näitä ei tehdä todellakaan kevein perustein)

C) Ilmoituksesta kerrotaan alkuun vain huoltajille ja jos nähdään tarpeelliseksi soittaa ilmoittajalle/muille viranomaistahoille, se tehdään vanhemman suostumuksella. Joissakin tapauksissa pyydetään ilmoittajalta/muilta viranomaistahoilta lisätietoja ilman huoltajan suostumusta, mikäli ilmoitus on sen luontoinen. Pääosin kaikki yhteydenotot "muihin paikkoihin" tehdään huoltajan suostumuksella eikä ketään edelleenkään syytetä huonoksi vanhemmaksi.

Ihmisillä on jännä päähän iskostuminen: lastensuojeluilmoitus = olen huono vanhempi. Tämähän kielii lähinnä huonosta itsetunnosta. Kannattaisiko ehkä alkaa laajentamaan maailmankuvaa, ettei elämä pyörisi vain oman navan ympärillä? Meillä on parempaakin tekemistä kuin syyttää vanhempia ja perheitä joissa ei oikeasti ole mitään hätää. 

Ja mihin johtopäätöksiin tulet, kun vanhempi ei halua että soitat. Mä en halunnut, niin sossu totesi että mun omien oikeuksien kannalta olisi parempi jos suostun. Niin ei sitten tarvitse ihmetellä jälkeenpäin. Ei se mun suostumus ollut vilpitön, vaan muuta vaihtoehtoa ei ollut. Vahvasti annettiin ymmärtää, että joko saavat soittaa tai käynnistävät asiakkuuden koska on jotain salattavaa.

Tässäkin vaikuttaa vahvasti minkä sisältöinen ilmoitus on. Arvioin tuottaako puhelu minulle tarpeellista lisätietoa. Jos ilmoitus on anonyymi niin harvemmin soitan yhtään minnekään. Jos ilmoitus tulee koulusta (esim. valtavat poissaolot, aggressiivinen käytös) niin onhan se hyvä kertoa ilmoittajalle että asia on käsittelyssä ja kysyä miten lapsella on nyt mennyt koulussa/onko jotain tukitoimia yms. Onhan se aina parempi antaa lupa soittaa, jos viranomainen haluaa saada lisätietoja. Yhteistyö on kaiken A ja O. Usein lastensuojeluasiakkuus alkaa nimenomaan siitä, että huoltajat ovat viranomaisvastaisia eivätkä suostu yhteistyöhön tai ota vastaan tarvittavia tukitoimia (esim. ei hae apua huumeidenkäyttöön, eivät ota kotipalvelua vaikka asunnossa on vaarallisen sotkuista ja asunnossa on pieniä lapsia..) Kerro itse minkä sisältöinen ilmoitus sinun lapsestasi on tehty niin voin kertoa miten lähtisin tilanteessa etenemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Ajatteletko, että nämä perheet pitäisi sitten jäädä ilman tukitoimia? Valtaosa näistä ei tule edes koskaan ilmi, joten se on prosentuaalisesti hyvin pieni osa jotka päätyvät mihinkään asiakkuuteen. 

Jos perheenäiti tai -isä joskus juo lauantai-iltaisin muutaman kaljan liikaa niin se on alkoholiongelma. Ja jos perheen 5-vuotiasta joskus nippaistaan tukasta kun jäähypenkki ei ole tehonnut, niin se on väkivaltaisuutta. Näiden vuoksi sitten käynnistetään viranomaiskoneistoja ja asiakkuuksia ja tukitoimia. Ja samaan aikaan oikeiden ongelmaperheiden asioista ei ehditä huolehtia kunnolla.

Millä ajattelit, että etukäteen tunnistetaan se äiti, joka ottaa lauantai-iltaisin pari kaljaa ja isä on selvä, siitä äidistä, joka vetää subutexia tai viinaa siellä lähibaarissa lasten ollessa yksin kotona? Se jälkimmäinekin vannoo olevansa hyvä äiti.

Se keino ei voi olla se että yhtä syyllistä etsiettäessä tuhotaan yhdeksän viatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

A) joku (tuntematon) on sitä mieltä että olet huono vanhempi

B) jos osuu sopiva sossu niin lapset lähtee

C) siitä ilmoituksesta on ilmoitettava joka paikkaan, että varmasti tiedetään että tuo on epäiltynä huonoksi vanhemmaksi

Kyllä se on kamala kokemus se ilmoitus. Nimenomaan kuin syytettäisi rikolliseksi.

A) Anonyymit ilmoitukset harvoin johtavat asiakkuuteen

B) Lapset ei vaan lähde, huostaanotto/kiireellinen sijoitus vaatii aina kunnon perusteet (näitä ei tehdä todellakaan kevein perustein)

C) Ilmoituksesta kerrotaan alkuun vain huoltajille ja jos nähdään tarpeelliseksi soittaa ilmoittajalle/muille viranomaistahoille, se tehdään vanhemman suostumuksella. Joissakin tapauksissa pyydetään ilmoittajalta/muilta viranomaistahoilta lisätietoja ilman huoltajan suostumusta, mikäli ilmoitus on sen luontoinen. Pääosin kaikki yhteydenotot "muihin paikkoihin" tehdään huoltajan suostumuksella eikä ketään edelleenkään syytetä huonoksi vanhemmaksi.

Ihmisillä on jännä päähän iskostuminen: lastensuojeluilmoitus = olen huono vanhempi. Tämähän kielii lähinnä huonosta itsetunnosta. Kannattaisiko ehkä alkaa laajentamaan maailmankuvaa, ettei elämä pyörisi vain oman navan ympärillä? Meillä on parempaakin tekemistä kuin syyttää vanhempia ja perheitä joissa ei oikeasti ole mitään hätää. 

Ja mihin johtopäätöksiin tulet, kun vanhempi ei halua että soitat. Mä en halunnut, niin sossu totesi että mun omien oikeuksien kannalta olisi parempi jos suostun. Niin ei sitten tarvitse ihmetellä jälkeenpäin. Ei se mun suostumus ollut vilpitön, vaan muuta vaihtoehtoa ei ollut. Vahvasti annettiin ymmärtää, että joko saavat soittaa tai käynnistävät asiakkuuden koska on jotain salattavaa.

Tässäkin vaikuttaa vahvasti minkä sisältöinen ilmoitus on. Arvioin tuottaako puhelu minulle tarpeellista lisätietoa. Jos ilmoitus on anonyymi niin harvemmin soitan yhtään minnekään. Jos ilmoitus tulee koulusta (esim. valtavat poissaolot, aggressiivinen käytös) niin onhan se hyvä kertoa ilmoittajalle että asia on käsittelyssä ja kysyä miten lapsella on nyt mennyt koulussa/onko jotain tukitoimia yms. Onhan se aina parempi antaa lupa soittaa, jos viranomainen haluaa saada lisätietoja. Yhteistyö on kaiken A ja O. Usein lastensuojeluasiakkuus alkaa nimenomaan siitä, että huoltajat ovat viranomaisvastaisia eivätkä suostu yhteistyöhön tai ota vastaan tarvittavia tukitoimia (esim. ei hae apua huumeidenkäyttöön, eivät ota kotipalvelua vaikka asunnossa on vaarallisen sotkuista ja asunnossa on pieniä lapsia..) Kerro itse minkä sisältöinen ilmoitus sinun lapsestasi on tehty niin voin kertoa miten lähtisin tilanteessa etenemään. 

Jos sinä nyt tässä esiinnyt sosiaalityöntekijänä niin tiedoksi että sille ilmoittajalle ei sosiaalityöntekijä saa laverrella yhtikäs mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Meillä se selvitysvaihe kesti toukokuusta seuraavan vuoden huhtikuuhun jolloin se loppui meidän kanneltuamme Aviin.

En edelleenkään tiedä mitä selvitettiin. Lakimiehemme kysyi sitä kirjallisesti kuusi kertaa tuloksetta.

Kaikeb huippu oli se että elokuussa se sama sosiaalityöntekijä yritti taas kutsua meidät sinne selvittämään samaa asiaa.

Tämä sosiaalityöntekijä ei koskaan edes tavannut meitä. Hän vain päätti häiriköidä ja häiriköi.

Siis sosiaalityöntekijä yritti tavata teitä, te ette suostuneet vaan sijaan lähetitti asianajan selvittelemään mistä syystä lasu oli tehty? Sosiaalityöntekijä yritti selvittää asiaa uudelleen ettekä siltikään menneet paikalle. Sitten ihmettelette, että selvittelyyn meni pitkä aika ettekä tiedä edes lasun syytä ja ihmettelette miksi sossu näin teki tapaamatta teitä. Olisiko vain voinut käydä siellä paikan päällä niin kenties aikaa ja hermoja olisi säästetty ja niin sossun kuin asianajankin duuni olisi ollut vähän helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan lastensuojelulla edelleen niin vahva stigma, että apu jää hakematta jos avun saa kotipalvelun sijaan lastensuojelusta vaikka apukeino olisi sama?

Joku kertoi, että oli hakenut kotiapua sairastuessaan muttei saanut sitä, koska kotiapu oli silloin ruuhkautunut ja hänet oli ohjattu hakemaan apua sen sijaan lastensuojelusta. Hän ei ollut sitä halunnut tehdä ja jättänyt avun sitten kokonaan hakematta. Tämä siitäkin huolimatta vaikka kertoi miettineensä, että olisi voinut pyörtyä kuumeen takia vauva sylissään.

Ihan sydämeni pohjasta toivon, että te vanhemmat jotka haluatte parasta lapsellenne: Jos tarvitsette apua, hakekaa sitä. Älkää antako sen olla esteenä, että jollakin on lastensuojelusta on edelleen vanhentunut tai väärä käsitys. Lastensuojelu auttaa sekä lasta että vanhempaa ja haluaa tukea perhe-elämää. Lastensuojelu ei yritä tuhota perhettänne, kiusatata tai syyttää vanhempaa eikä etenkään tuhlata vähijä resursseja sellaiseen.

Apuja voi hakea myös järjestöiltä, jos tuntuu että lastensuojelu nimenä pelottaa liikaa ja niitä asuinalueeltasi löytyy. Niihin palveluihinkin saattaa silti tarvita vaikkapa rahallista tukea, johon tarvii sitten viranomaisen leiman.

Nyt olisi korkea aika alkaa murtamaan stigmoja ja sen voi tehdä omalla asenteellaan ja käytöksellään. Jos useampi vanhempi ymmärtäisi lastensuojelun roolin lapsen ja perheen tukena ja alettaisiin suhtautua siihen enemmän lapsen parhaan kuin vanhemman häpeän näkökulmasta, ei ihmisten tarvisi traumatisoitua tai joutua paniikkiin. Ei ainakaan niin tavallisista asioista kuin lapsen hyvinvoinnin tai avuntarpeen kartoituksesta neuvoloissa, kouluissa tai edes lastensuojelussa.

Kyllä. Se stigma on edelleen sellainen. Plus se, että jos tarvitsen kotiapua tai vaikka apua lastenvahtimiseen että saan nukkua, niin prosessi on lasulla pitkä, raskas ja epämiellyttävä ja lopulta lasun antama apu on se, että sohvalle tulee istumaan täti, jota varten on siivottava ja keitettävä kahvit ja jonka kanssa pitää seurustella, että siitä "avusta" pääsee asap eroon, eikä vaikuta niin väsyneeltä että tarjotaan vielä järeämpiä tukitoimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Meillä se selvitysvaihe kesti toukokuusta seuraavan vuoden huhtikuuhun jolloin se loppui meidän kanneltuamme Aviin.

En edelleenkään tiedä mitä selvitettiin. Lakimiehemme kysyi sitä kirjallisesti kuusi kertaa tuloksetta.

Kaikeb huippu oli se että elokuussa se sama sosiaalityöntekijä yritti taas kutsua meidät sinne selvittämään samaa asiaa.

Tämä sosiaalityöntekijä ei koskaan edes tavannut meitä. Hän vain päätti häiriköidä ja häiriköi.

Siis sosiaalityöntekijä yritti tavata teitä, te ette suostuneet vaan sijaan lähetitti asianajan selvittelemään mistä syystä lasu oli tehty? Sosiaalityöntekijä yritti selvittää asiaa uudelleen ettekä siltikään menneet paikalle. Sitten ihmettelette, että selvittelyyn meni pitkä aika ettekä tiedä edes lasun syytä ja ihmettelette miksi sossu näin teki tapaamatta teitä. Olisiko vain voinut käydä siellä paikan päällä niin kenties aikaa ja hermoja olisi säästetty ja niin sossun kuin asianajankin duuni olisi ollut vähän helpompaa.

Huvittavimpia on minusta nämä, jotka on ensin ryypänneet ja tapelleet niin, että on pitänyt poliisin käydä puuttumassa tilanteeseen siellä kotona ja toinen vanhempi on sitten yöpynyt putkassa ja poliisi tehnyt lasun. Sitten tullaan asiaa selvittämään lasuun nyrkit tanassa asianajajat mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

A) joku (tuntematon) on sitä mieltä että olet huono vanhempi

B) jos osuu sopiva sossu niin lapset lähtee

C) siitä ilmoituksesta on ilmoitettava joka paikkaan, että varmasti tiedetään että tuo on epäiltynä huonoksi vanhemmaksi

Kyllä se on kamala kokemus se ilmoitus. Nimenomaan kuin syytettäisi rikolliseksi.

A) Anonyymit ilmoitukset harvoin johtavat asiakkuuteen

B) Lapset ei vaan lähde, huostaanotto/kiireellinen sijoitus vaatii aina kunnon perusteet (näitä ei tehdä todellakaan kevein perustein)

C) Ilmoituksesta kerrotaan alkuun vain huoltajille ja jos nähdään tarpeelliseksi soittaa ilmoittajalle/muille viranomaistahoille, se tehdään vanhemman suostumuksella. Joissakin tapauksissa pyydetään ilmoittajalta/muilta viranomaistahoilta lisätietoja ilman huoltajan suostumusta, mikäli ilmoitus on sen luontoinen. Pääosin kaikki yhteydenotot "muihin paikkoihin" tehdään huoltajan suostumuksella eikä ketään edelleenkään syytetä huonoksi vanhemmaksi.

Ihmisillä on jännä päähän iskostuminen: lastensuojeluilmoitus = olen huono vanhempi. Tämähän kielii lähinnä huonosta itsetunnosta. Kannattaisiko ehkä alkaa laajentamaan maailmankuvaa, ettei elämä pyörisi vain oman navan ympärillä? Meillä on parempaakin tekemistä kuin syyttää vanhempia ja perheitä joissa ei oikeasti ole mitään hätää. 

Ja mihin johtopäätöksiin tulet, kun vanhempi ei halua että soitat. Mä en halunnut, niin sossu totesi että mun omien oikeuksien kannalta olisi parempi jos suostun. Niin ei sitten tarvitse ihmetellä jälkeenpäin. Ei se mun suostumus ollut vilpitön, vaan muuta vaihtoehtoa ei ollut. Vahvasti annettiin ymmärtää, että joko saavat soittaa tai käynnistävät asiakkuuden koska on jotain salattavaa.

Tässäkin vaikuttaa vahvasti minkä sisältöinen ilmoitus on. Arvioin tuottaako puhelu minulle tarpeellista lisätietoa. Jos ilmoitus on anonyymi niin harvemmin soitan yhtään minnekään. Jos ilmoitus tulee koulusta (esim. valtavat poissaolot, aggressiivinen käytös) niin onhan se hyvä kertoa ilmoittajalle että asia on käsittelyssä ja kysyä miten lapsella on nyt mennyt koulussa/onko jotain tukitoimia yms. Onhan se aina parempi antaa lupa soittaa, jos viranomainen haluaa saada lisätietoja. Yhteistyö on kaiken A ja O. Usein lastensuojeluasiakkuus alkaa nimenomaan siitä, että huoltajat ovat viranomaisvastaisia eivätkä suostu yhteistyöhön tai ota vastaan tarvittavia tukitoimia (esim. ei hae apua huumeidenkäyttöön, eivät ota kotipalvelua vaikka asunnossa on vaarallisen sotkuista ja asunnossa on pieniä lapsia..) Kerro itse minkä sisältöinen ilmoitus sinun lapsestasi on tehty niin voin kertoa miten lähtisin tilanteessa etenemään. 

Anonyymiin ilmoittajaan on tosiaan sangen vaikea ottaa yhteyttä. Siksihän se on anonyymi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan lastensuojelulla edelleen niin vahva stigma, että apu jää hakematta jos avun saa kotipalvelun sijaan lastensuojelusta vaikka apukeino olisi sama?

Joku kertoi, että oli hakenut kotiapua sairastuessaan muttei saanut sitä, koska kotiapu oli silloin ruuhkautunut ja hänet oli ohjattu hakemaan apua sen sijaan lastensuojelusta. Hän ei ollut sitä halunnut tehdä ja jättänyt avun sitten kokonaan hakematta. Tämä siitäkin huolimatta vaikka kertoi miettineensä, että olisi voinut pyörtyä kuumeen takia vauva sylissään.

Ihan sydämeni pohjasta toivon, että te vanhemmat jotka haluatte parasta lapsellenne: Jos tarvitsette apua, hakekaa sitä. Älkää antako sen olla esteenä, että jollakin on lastensuojelusta on edelleen vanhentunut tai väärä käsitys. Lastensuojelu auttaa sekä lasta että vanhempaa ja haluaa tukea perhe-elämää. Lastensuojelu ei yritä tuhota perhettänne, kiusatata tai syyttää vanhempaa eikä etenkään tuhlata vähijä resursseja sellaiseen.

Apuja voi hakea myös järjestöiltä, jos tuntuu että lastensuojelu nimenä pelottaa liikaa ja niitä asuinalueeltasi löytyy. Niihin palveluihinkin saattaa silti tarvita vaikkapa rahallista tukea, johon tarvii sitten viranomaisen leiman.

Nyt olisi korkea aika alkaa murtamaan stigmoja ja sen voi tehdä omalla asenteellaan ja käytöksellään. Jos useampi vanhempi ymmärtäisi lastensuojelun roolin lapsen ja perheen tukena ja alettaisiin suhtautua siihen enemmän lapsen parhaan kuin vanhemman häpeän näkökulmasta, ei ihmisten tarvisi traumatisoitua tai joutua paniikkiin. Ei ainakaan niin tavallisista asioista kuin lapsen hyvinvoinnin tai avuntarpeen kartoituksesta neuvoloissa, kouluissa tai edes lastensuojelussa.

Kyllä. Se stigma on edelleen sellainen. Plus se, että jos tarvitsen kotiapua tai vaikka apua lastenvahtimiseen että saan nukkua, niin prosessi on lasulla pitkä, raskas ja epämiellyttävä ja lopulta lasun antama apu on se, että sohvalle tulee istumaan täti, jota varten on siivottava ja keitettävä kahvit ja jonka kanssa pitää seurustella, että siitä "avusta" pääsee asap eroon, eikä vaikuta niin väsyneeltä että tarjotaan vielä järeämpiä tukitoimia.

Niin, katsos kun niitä sellaisia lastenvahteja, jotka ei kysele saa vaikka MLL:stä. Siivousfirmojakin on joka lähtöön. Mutta sinä soittelet lasuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Mä ymmärrän tämän kyllä. Ja mun mielestä lastensuojelu on ehdottomasti tarpeen.

Mutta miksi pitää varmuuden varalta kysellä jostain äidin henkisestä voinnista, lasten mustelmista tms päiväkodilta tai koulusta? Kun sieltä tulee kyllä se ilmoitus jos ovat huolissaan.

Ongelmahan ei ole se soitto, vaan se selvitystyö mikä on nöyryyttävä. Sen lisäksi siis, että sillä ilmoituksella sua syytetään huonoksi vanhemmaksi. Ks sun lista: kuka vanhempi haluaa olla epäiltynä väkivallasta, rikollisuudesta, mt-ongelmista, kaltoinkohtelusta tms syyttäsuotta?

Riippuu paljon ilmoituksen sisällöstä kuinka suurta selvitystyötä lähdetään tekemään. Harmi jos joku kokee selvitystyön nöyryyttävänä, se nyt vaan kuuluu meidän tehdä tarpeeksi perusteellisesti ihan oman oikeusturvamme vuoksi. Jos tulee anonyymi ilmoitus, jossa kerrotaan että vanhempi A hakkaa lastaan, niin perusteet oikeasti väkivaltaepäilylle ovat minimaalisen pienet. Jos lapsessa on esim. epämääräisiä mustelmia (joille ei löydy suoraa selitystä esim. lääkärissä ja vanhemmat puhuvat ristiin asiasta) niin se herättää huolen kenessä tahansa. Me ei lähdetä salapoliiseiksi vaan myös meillä on velvollisuus ilmoittaa poliisille, mikäli on epäilys lapseen kohdistuvasta väkivallasta. 

Ketään ei aleta epäilemään rikolliseksi, mt-ongelmaiseksi, väkivaltaiseksi, jos sille ei ole perusteita. Ongelma on omassa päässä jos joku kokee olevansa huono vanhempi/luulee leimautuvansa loppuelämäksi jonkun ilmoituksen takia, joka ei edes johda mihinkään. 

No etkö edes tuon poliiisesimerkin avulla ymmärrä miksi ihmiset eivät pidä turhista viranomaisselvityksestä.

Olisko susta kivaa, jos sun pomolle ja lasten kouluihin soittaisi poliisi, että nyt olisi selvityksessä oletko käyttänyt huumeita. Itse tiedät että et ole, mutta tiedät myös, että koska poliisi on soittanut kaikkiin instansseihin, kaikissa instansseissa on herännyt kysymys käyttäisitköhän sittenkin huumeita.

Se unohtuu joskus, mutta ei todellakaan sen puhelun jälkeen. Eikä edes kuukausi siitä puhelusta. Edelleen joka aamu kun viet lapset hoitoon koko hoitajalauma tarkkailee, oletko ollut eilen tripillä ja töissäkin pomo vähän kokeilee osuuko etusormi nenään.

Sittenpähän soittelisivat, se nyt vaan kuulostaa niin äärettömän epätodennäköiseltä että tällaista oikeasti tapahtuisi kenellekään. Haluatko avata miten olet päätynyt tällaiseen tilanteeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Vakavia mielenterveysongelmia on noin joka sadannella.

Ongelmallista päihteidenkäyttöä on noin joka kymmenennellä.

Pitkään jatkuneita huoltoriitoja on suhteellisen monille eroperheillä.

Perheväkivaltaa on noin joka kolmannessa perheessä.

Ruumiillinen kuritus on käytössä noin joka neljännessä perheessä.

--

Ei ihme, että näillä kriteereillä valtavan suuri osa perheistä joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi.

Ajatteletko, että nämä perheet pitäisi sitten jäädä ilman tukitoimia? Valtaosa näistä ei tule edes koskaan ilmi, joten se on prosentuaalisesti hyvin pieni osa jotka päätyvät mihinkään asiakkuuteen. 

Jos perheenäiti tai -isä joskus juo lauantai-iltaisin muutaman kaljan liikaa niin se on alkoholiongelma. Ja jos perheen 5-vuotiasta joskus nippaistaan tukasta kun jäähypenkki ei ole tehonnut, niin se on väkivaltaisuutta. Näiden vuoksi sitten käynnistetään viranomaiskoneistoja ja asiakkuuksia ja tukitoimia. Ja samaan aikaan oikeiden ongelmaperheiden asioista ei ehditä huolehtia kunnolla.

Millä ajattelit, että etukäteen tunnistetaan se äiti, joka ottaa lauantai-iltaisin pari kaljaa ja isä on selvä, siitä äidistä, joka vetää subutexia tai viinaa siellä lähibaarissa lasten ollessa yksin kotona? Se jälkimmäinekin vannoo olevansa hyvä äiti.

Niin tai miten erotetaan satunnainen tukistaja sarjamurhaajasta? Hyvin vaikeaa se on, koska molemmat ovat syyllistyneet toistuviin väkivallantekoihin.

Itse en näe muuta vaihtoehtoa kuin sen, että otetaan käyttöön totaalinen valvontakoneisto missä lastensuojelun työntekijämäärä kymmenkertaistetaan ja säännöllinen valvonta (sekä tekninen valvonta että ihmissilmin tapahtuva) ulotetaan koskemaan kaikkia lapsiperheitä. Yksikään lapsi ei ansaitse sitä kohtaloa, että hänen perusoikeuksiaan loukataan piittaamattomien vanhempien toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittaa lastensuojelun sosiaaliohjaaja. En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät lastensuojeluviranomaisia. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille, mikäli on huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, turvallisuudesta. Ei meillä ole aikaa jäädä kyttäämään normiperheitä. Voisin heittää lonkalta, että 90% lasuilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Jos on tarvetta jollekin tuelle, niin se pyritään järjestämään sosiaalihuoltolain puitteissa eli lapsiperhepalveluiden asiakkuudessa.

Jos joku tekee lapsestasi lasun, niin älä ota paiseita; me ei tuomita, vaan keskustellaan perheenne tilanteesta ja jos kaikki on ok niin se saattaa jäädä ihan pelkkään puhelinsoittoon tai yhteen tapaamiseen. Kuulostaa älyttömältä, jos jotkut traumatisoituvat viranomaisista, joiden tehtävänä on selvittää onko teillä kaikki ok. 

Suurimmat syyt lastensuojeluasiakkuuteen ovat esim :

lapsen/vanhemman vakavat mielenterveysongelmat

vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö,

pitkään jatkuneet huoltoriidat (vanhempi ei näe lapsen kärsivän tilanteesta),

lapsen/vanhemman rikollinen käyttäytyminen, 

perheessä esiintyvä väkivalta 

Niin. On se metkaa että ne 90 prosenttia traumatisoituu siitä että heitä syytellään aiheetta ja heihin kohdistetaan mielivaltainen viranomaistutkinta, jossa syyttömällä on todistusvelvollisuus todistaa syyttömyytensä, jossa kaikki on omituisen huolihöpötyksen takana, ihmistä hyppyytetään määrättä siellä virastossa työaikaan, hänet nolataan kaikissa mahdollisissa instansseissa joissa hän vanhempana liikkuu ja joka puolelle jää merkintä tästä aiheettomasta tutkinnasta.

Ihan tosi kumma on joo.

Tämä. Ei se varmaan haittaa myöskään, jos poliisi tulee oven taakse ja haluaa selvitellä pari kk oletko tehnyt rikosta ja sun täytyy todistaa että et ole. Ja parhaimmillaan niin, ettet edes tiedä koska tai mistä rikoksesta on kyse.

(vrt sossu kyselee, muttei mitään tietoa ilmoittajasta, eli et tosissaan tiedä mistä ilmoitus olisi ehkä tullut)

Meillä se selvitysvaihe kesti toukokuusta seuraavan vuoden huhtikuuhun jolloin se loppui meidän kanneltuamme Aviin.

En edelleenkään tiedä mitä selvitettiin. Lakimiehemme kysyi sitä kirjallisesti kuusi kertaa tuloksetta.

Kaikeb huippu oli se että elokuussa se sama sosiaalityöntekijä yritti taas kutsua meidät sinne selvittämään samaa asiaa.

Tämä sosiaalityöntekijä ei koskaan edes tavannut meitä. Hän vain päätti häiriköidä ja häiriköi.

Siis sosiaalityöntekijä yritti tavata teitä, te ette suostuneet vaan sijaan lähetitti asianajan selvittelemään mistä syystä lasu oli tehty? Sosiaalityöntekijä yritti selvittää asiaa uudelleen ettekä siltikään menneet paikalle. Sitten ihmettelette, että selvittelyyn meni pitkä aika ettekä tiedä edes lasun syytä ja ihmettelette miksi sossu näin teki tapaamatta teitä. Olisiko vain voinut käydä siellä paikan päällä niin kenties aikaa ja hermoja olisi säästetty ja niin sossun kuin asianajankin duuni olisi ollut vähän helpompaa.

Me tapasimme kaksi sosiaaliohjaajaa virastossa, he kävivät meillä.

Totesivat että mitään vikaa ei ole missään.

Siellä kulisseissa hääri johtava sosiaalityöntekijä joka päätti toisin.

Hän ei tavannut meitä, ei puhunut puhelimessa.

Jumitti prosessin puoleksi vuodeksi minkä jälkeen soitteli päivähoitoon ja eskariin. Neuvola lähestyi häntä meidän aloitteestamme.

Taas jumitettiin koska mitään ei löytynyt. Päivähoito, eskari, neuvola ja ne kaksi sosiaaliohjaajaa ei nähnyt meissä mitään vikaa.

Mitään syytä hänen toimintaansa emme saaneet.

Toistuvasti myös tarjouduimme tulemaan sinne virastoon, mutta lakimiehen kanssa.

Me kantelimme Aviin siinä vaiheessa kun olimme roikkuneet tällaisessa omituisessa limbossa 9 kuukautta eli 3 kertaa lain salliman ajan.

Sitten se palvelutarpeen selvitys päätwttiin ja todettiin etät mitään syytä asiakkuutwen ei ole.

Kolme kuukautta myöhemmin hän halusi käynnistää prosessik uudestaan ja käskytti meitä sinne virastoon.

Siinä vaiheessa kantelimme uudestaan Aviin. Hän sai toiminnastaan huomautuksen ka me anteeksipyynnön sosiaalijohtajalta.

Tässä vaiheessa sitä prosessia oli kaikkinensa kestänyt 1 vuosi ja 8 kuukautta.

Kohtelu oli täysin mielivaltaista. Mitään selitystä tälle käytökselle emme koskaan saaneet eikä tämä ihminen ikinä pyytänyt anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan lastensuojelulla edelleen niin vahva stigma, että apu jää hakematta jos avun saa kotipalvelun sijaan lastensuojelusta vaikka apukeino olisi sama?

Joku kertoi, että oli hakenut kotiapua sairastuessaan muttei saanut sitä, koska kotiapu oli silloin ruuhkautunut ja hänet oli ohjattu hakemaan apua sen sijaan lastensuojelusta. Hän ei ollut sitä halunnut tehdä ja jättänyt avun sitten kokonaan hakematta. Tämä siitäkin huolimatta vaikka kertoi miettineensä, että olisi voinut pyörtyä kuumeen takia vauva sylissään.

Ihan sydämeni pohjasta toivon, että te vanhemmat jotka haluatte parasta lapsellenne: Jos tarvitsette apua, hakekaa sitä. Älkää antako sen olla esteenä, että jollakin on lastensuojelusta on edelleen vanhentunut tai väärä käsitys. Lastensuojelu auttaa sekä lasta että vanhempaa ja haluaa tukea perhe-elämää. Lastensuojelu ei yritä tuhota perhettänne, kiusatata tai syyttää vanhempaa eikä etenkään tuhlata vähijä resursseja sellaiseen.

Apuja voi hakea myös järjestöiltä, jos tuntuu että lastensuojelu nimenä pelottaa liikaa ja niitä asuinalueeltasi löytyy. Niihin palveluihinkin saattaa silti tarvita vaikkapa rahallista tukea, johon tarvii sitten viranomaisen leiman.

Nyt olisi korkea aika alkaa murtamaan stigmoja ja sen voi tehdä omalla asenteellaan ja käytöksellään. Jos useampi vanhempi ymmärtäisi lastensuojelun roolin lapsen ja perheen tukena ja alettaisiin suhtautua siihen enemmän lapsen parhaan kuin vanhemman häpeän näkökulmasta, ei ihmisten tarvisi traumatisoitua tai joutua paniikkiin. Ei ainakaan niin tavallisista asioista kuin lapsen hyvinvoinnin tai avuntarpeen kartoituksesta neuvoloissa, kouluissa tai edes lastensuojelussa.

Kyllä. Se stigma on edelleen sellainen. Plus se, että jos tarvitsen kotiapua tai vaikka apua lastenvahtimiseen että saan nukkua, niin prosessi on lasulla pitkä, raskas ja epämiellyttävä ja lopulta lasun antama apu on se, että sohvalle tulee istumaan täti, jota varten on siivottava ja keitettävä kahvit ja jonka kanssa pitää seurustella, että siitä "avusta" pääsee asap eroon, eikä vaikuta niin väsyneeltä että tarjotaan vielä järeämpiä tukitoimia.

Niin, katsos kun niitä sellaisia lastenvahteja, jotka ei kysele saa vaikka MLL:stä. Siivousfirmojakin on joka lähtöön. Mutta sinä soittelet lasuun.

No katsos kaikilla ei ole varaa maksaa niistä. Mulla on, mutta olen elänyt tilanteessa, jossa todellakaan ei olisi ollut.

Köyhät saa tuollaista apua vain lasuasiakkuuden myötä. Ainakin täällä maakuntien isoissa kaupungeissa.