Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapseen ei saa mitään otetta ennen kuin karjaisee?
30.08.2022 |
Vähän provokatiivinen otsikko, mutta tällaista mietin taas viikonlopun jälkeen. Mikään käsky tai kehoitus, joka on sanottu rauhallisen selkeällä ja jämäkällä, tiukallakin äänellä ei mene lapselle ollenkaan perille. Ihan kuin hän ei edes kuulisi sitä, vaikka laittaisi samalla käden lapsen olkapäälle ja varmistaisi, että lapsi ei tee samalla muuta. Kuulossa siis ei kuitenkaan ole vikaa, vaan ihan kuin lapsi suhtautuisi tällaisiin käskyihin kuin vain tuulen suhinaan korvissa. Vasta kun lipulta karjaisee käskyn niin se menee perille. Mutta miksi? En ole ollut enkä halua olla mikään karjuva äiti eikä lasta ole todellakaan opetettu siihen, että hänelle jotenkin huudettaisiin kaikki. Alan kuitenkin turhautua todenteolla siihen, että mikään muu kuin karjaisu ei tunnu tavoittavan lasta. Eikä hän tahallaan tottelematon ole, usein tulee sitten paha mieli kun karjaisen ja itsellenikin. Ja tottelee heti kyllä sitten. Mutta ihan kuin surullisena siitä, että miksi hänelle karjaistiin eikä sanottu rauhallisesti. Kun kysyn etkö kuullut kun sanoin sinulle asiasta jo rauhallisesti muutaman kerran niin lapsi vaikuttaa hämmentyneeltä, ihan kuin ei aidosti olisi havainnut minun sanoneen.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni 10 sanoi, että aina kun vaikka pyydän syömään, tietää että on aikaa vielä jäädä tekemään omiaan siihen saakka kunnes olen toistanut käskyn noin kolme krt ja neljännellä keralla vasta karjun. Jättää jostain syystä aina tuohon neljänteen kertaan. Tykkää ilmeisesti vahvasta käskystä, ehkä pitäisi karjua jo ensimmäisellä kerralla.
Vanhempien lasten kanssa onkin jo vähän helpompaa. Meillä ei saa mitään armoa, jos ei kerrasta älyä tulla pöytään.
Sama meillä, kunnioitetaan sitä ruuanlaittajaan ja tullaan pöytään kun pyydetään.
Tai ei tulla ollenkaan. Tämä on juuri sitä sotien valitsemista. Ei jäädä jankkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni 10 sanoi, että aina kun vaikka pyydän syömään, tietää että on aikaa vielä jäädä tekemään omiaan siihen saakka kunnes olen toistanut käskyn noin kolme krt ja neljännellä keralla vasta karjun. Jättää jostain syystä aina tuohon neljänteen kertaan. Tykkää ilmeisesti vahvasta käskystä, ehkä pitäisi karjua jo ensimmäisellä kerralla.
Vanhempien lasten kanssa onkin jo vähän helpompaa. Meillä ei saa mitään armoa, jos ei kerrasta älyä tulla pöytään.
Sama meillä, kunnioitetaan sitä ruuanlaittajaan ja tullaan pöytään kun pyydetään.
Tai ei tulla ollenkaan. Tämä on juuri sitä sotien valitsemista. Ei jäädä jankkaamaan.
Mutta ei lasta voi jättää kokonaan ilman ruokaa siksi, että ei rekisteröinyt ollenkaan sitä että ruokaa olisi tarjolla. Tahallinen viivyttely on sitten eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä karjaisin. Aikanaan ei sitten enää tarvinnut.
Lapsi kun on jossain aivan omilla leveleillään, ei hän ole keskittynyt kuuntelenaan jatkuvasti mitä äiti sanoo. Joudut tunkeutumaan hänen tietoisuuteensa eikä muita keinoja juuri ole. Silloin pitää korottaa ääntä.
Minun poikani sanoi että äiti älä huuda, johon minä totesin että kun et kerran muuten kuule. Se oli todellakin ohimenevää, hän on nyt 20v ja normaali nuori mies, ilman traumoja, ja osaa kuunnella. Me olemme ystävällisissä väleissä ja puhumme paljon kaikesta tavatessamme. Ihan ilman huutamista.
Tuollaista se juuri on, että lapsi on ihan jossain omalla levelillään eikä äidin tai isän jämäkkäkään ääni sinne levelille yllä. Ja jotenkin sinne tietoisuuten täytyy tunkeutua. Karjaisu tai muu kova ääni vasta tunkeutuu. Mutta kun en haluaisi karjua, koskaan. Ap
Ja mikä on nyt se ongelma? Sinun huono omatunto, kun lapsella ei ole koko ajan kivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiitollinen neuvoista, alan olemaan itsekin surullinen kun joudun karjumaan. Ap
Kenenkään ei ole mikään pakko karjua. Se on ihan oma valinta.
Paria ADHD lasta hoitaneena voin ainakin sanoa, että heillä huomio ja keskittyminen voi olla niin sataprosenttisesti kiinni siinä asiassa, joka heillä on meneillään, ettei muu ympäristössä tapahtuva tai kuuluva mene tajuntaan. Esim puhelinta räpläävän lapsen saa "heräämään" vasta kohtuullisen kovaan huuto, ellei ole mahdollista mennä lapsen lähelle ja koskettaa. Sitä taas eivät kaikki siedä. Juokseva ja riehuva ei reagoi edes kovaan huutoon, vaan on pysäytettävä fyysisesti. Julkisilla paikoilla saa paheksuvia katseita, kun ääntä on käytettävä usein vaarallisen tilanteen estämiseksi. Turha sanoa, että kyllä lasta voi opettaa kuuntelemaan rauhallista puhetta. Niin, voi, joissakin tilanteissa, mutta ei kaikissa ja se ei ole mikään valintatilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan nyt tosi paljon saatu apua hankalamman teinin kasvatukseen sosiaalitoimesta. Siis päivittäin pitkiä neuvontapuheluita. Lapselle ei tule huutaa ikinä. Se ei auta asiaa loppuviimein. Kaikki vaan positiivisuuden kautta, lasta kehuen aina kun pienenkin syyn löytää. Sitä kautta koitetaan saada lapseen yhteys. Tosi kauniita neuvoja ja toivon että kärsivällisesti yrittäen joku päivä onnistuu. Ajatus on ainakin ihan mahtava.
Tuohan kuulosta helpolta hommalta. Jaarittelet puhelimessa positiivisuudesta, kehumisesta ja sanoituksesta. Ja palkka juoksee. Minäkin haluan sosiaalitantaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiitollinen neuvoista, alan olemaan itsekin surullinen kun joudun karjumaan. Ap
Kenenkään ei ole mikään pakko karjua. Se on ihan oma valinta.
Paria ADHD lasta hoitaneena voin ainakin sanoa, että heillä huomio ja keskittyminen voi olla niin sataprosenttisesti kiinni siinä asiassa, joka heillä on meneillään, ettei muu ympäristössä tapahtuva tai kuuluva mene tajuntaan. Esim puhelinta räpläävän lapsen saa "heräämään" vasta kohtuullisen kovaan huuto, ellei ole mahdollista mennä lapsen lähelle ja koskettaa. Sitä taas eivät kaikki siedä. Juokseva ja riehuva ei reagoi edes kovaan huutoon, vaan on pysäytettävä fyysisesti. Julkisilla paikoilla saa paheksuvia katseita, kun ääntä on käytettävä usein vaarallisen tilanteen estämiseksi. Turha sanoa, että kyllä lasta voi opettaa kuuntelemaan rauhallista puhetta. Niin, voi, joissakin tilanteissa, mutta ei kaikissa ja se ei ole mikään valintatilanne.
Jos puhelinta räpläävä lapsi ei "herää" normaaliin kehotukseen niin sitten otetaan puhelin lapselta pois. Julkisella paikalla taas jos lapsi meinaa ajautua vaarallisiin tilanteisiin tämän tästä niin silloin lapsen lienee syytä kävellä valjaissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan sama homma, ymmärrystä tai tukea ei muilta heru, mitä nopeammin kasvatat paksun nahan ja pystyt jättään huokiotta nää täydelliset äidit joiden hyvä säkä oli heidän omaa ansiota sitä helpommalla pääset ite, ei niistä ole ikinä mitään apua.
Kaikki neuvot tääläkin on ihan erilaiseen ongelmaan ja tyystin erilaiselle lapselle kun mistä ap puhuu ja silti neuvot on one size fits all tuubaa.
Nyt puhutaan adhdsta eikä mistään lapsen ohi menevästä tuulesta ja se on liian vaikeaa taviksille, sä ja llapses tarvitte actual factual lääketiedettä ja vertaistukea, täältä saat vaan pahan mielen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiitollinen neuvoista, alan olemaan itsekin surullinen kun joudun karjumaan. Ap
Kenenkään ei ole mikään pakko karjua. Se on ihan oma valinta.
Paria ADHD lasta hoitaneena voin ainakin sanoa, että heillä huomio ja keskittyminen voi olla niin sataprosenttisesti kiinni siinä asiassa, joka heillä on meneillään, ettei muu ympäristössä tapahtuva tai kuuluva mene tajuntaan. Esim puhelinta räpläävän lapsen saa "heräämään" vasta kohtuullisen kovaan huuto, ellei ole mahdollista mennä lapsen lähelle ja koskettaa. Sitä taas eivät kaikki siedä. Juokseva ja riehuva ei reagoi edes kovaan huutoon, vaan on pysäytettävä fyysisesti. Julkisilla paikoilla saa paheksuvia katseita, kun ääntä on käytettävä usein vaarallisen tilanteen estämiseksi. Turha sanoa, että kyllä lasta voi opettaa kuuntelemaan rauhallista puhetta. Niin, voi, joissakin tilanteissa, mutta ei kaikissa ja se ei ole mikään valintatilanne.
Jos puhelinta räpläävä lapsi ei "herää" normaaliin kehotukseen niin sitten otetaan puhelin lapselta pois. Julkisella paikalla taas jos lapsi meinaa ajautua vaarallisiin tilanteisiin tämän tästä niin silloin lapsen lienee syytä kävellä valjaissa.
Et selvästi ymmärrä noita tilanteita. Kyseessä voi olla 4-7 -vuotias, joka periaatteessa osaa kulkea ihan hyvin jalkakäytävällä aikuisen vieressä rauhassa, mutta jos ajoradalla joskus on jokin mielenkiintoinen asia, vaikka autosta pudonnut osa, saattaa hän yhtäkkiä yrittää syöksyä sitä hakemaan ja silloin on pakko karjaista. Ei tällaista lasta kuitenkaan voi valjaissa taluttaa, kun useimmiten kulkeminen sujuu ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jotain näkee ja kuulee paljon siihen turtuu. Ns informaation tulvaan kyllästyy nopeasti ja se ei enää jaksa kiinnostaa. Kannattaa ihan oikeasti pysähtyä miettimään kuinka paljon sille lapselle esim "nalkuttaa" päivän aikana. Onko joku asia oikeasti sellainen että siihen pitää puuttua ja olla koko aikaa ohjaamassa ja säätelemässä.
Mutta tämä on aina ollut tällaista. En ole todellakaan koko ajan kaikesta sanomassa. Eikä kyse ole nalkutuksesta vaan tavallisista ohjeista, että ollaan lähdössä ulos ja sanon, että laita sukat jalkaan ja laitan ne sukat siihen lapsen viereen puettavaksi. Ap
Liian monta ohjetta samassa lauseessa saa kenet vaan sekoamaan!
" Otat ensin tuosta nipusta kuusi kopiota kakkoskerrokseen, sitten tästä kahdeksan kopiota neuvontaan ja kuusitoista kirjekuorta tarvitsee osoitetarrat ja ne julisteet pitää sitten toimittaa neukkariin ja alakerran postitukseen josta otat sen sinisen laatikon jossa o..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jotain näkee ja kuulee paljon siihen turtuu. Ns informaation tulvaan kyllästyy nopeasti ja se ei enää jaksa kiinnostaa. Kannattaa ihan oikeasti pysähtyä miettimään kuinka paljon sille lapselle esim "nalkuttaa" päivän aikana. Onko joku asia oikeasti sellainen että siihen pitää puuttua ja olla koko aikaa ohjaamassa ja säätelemässä.
Mutta tämä on aina ollut tällaista. En ole todellakaan koko ajan kaikesta sanomassa. Eikä kyse ole nalkutuksesta vaan tavallisista ohjeista, että ollaan lähdössä ulos ja sanon, että laita sukat jalkaan ja laitan ne sukat siihen lapsen viereen puettavaksi. Ap
Liian monta ohjetta samassa lauseessa saa kenet vaan sekoamaan!
" Otat ensin tuosta nipusta kuusi kopiota kakkoskerrokseen, sitten tästä kahdeksan kopiota neuvontaan ja kuusitoista kirjekuorta tarvitsee osoitetarrat ja ne julisteet pitää sitten toimittaa neukkariin ja alakerran postitukseen josta otat sen sinisen laatikon jossa o..."
Kirjoitanko kommenttini tänne jotenkin todella epäselvästi, kun ne ymmärretään väärin?
Minähän sanoin toimivani niin, että annan sukat ja sanon, että pue sukat. Miten siinä on liian monta ohjetta samassa lauseessa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiitollinen neuvoista, alan olemaan itsekin surullinen kun joudun karjumaan. Ap
Kenenkään ei ole mikään pakko karjua. Se on ihan oma valinta.
Paria ADHD lasta hoitaneena voin ainakin sanoa, että heillä huomio ja keskittyminen voi olla niin sataprosenttisesti kiinni siinä asiassa, joka heillä on meneillään, ettei muu ympäristössä tapahtuva tai kuuluva mene tajuntaan. Esim puhelinta räpläävän lapsen saa "heräämään" vasta kohtuullisen kovaan huuto, ellei ole mahdollista mennä lapsen lähelle ja koskettaa. Sitä taas eivät kaikki siedä. Juokseva ja riehuva ei reagoi edes kovaan huutoon, vaan on pysäytettävä fyysisesti. Julkisilla paikoilla saa paheksuvia katseita, kun ääntä on käytettävä usein vaarallisen tilanteen estämiseksi. Turha sanoa, että kyllä lasta voi opettaa kuuntelemaan rauhallista puhetta. Niin, voi, joissakin tilanteissa, mutta ei kaikissa ja se ei ole mikään valintatilanne.
Jos puhelinta räpläävä lapsi ei "herää" normaaliin kehotukseen niin sitten otetaan puhelin lapselta pois. Julkisella paikalla taas jos lapsi meinaa ajautua vaarallisiin tilanteisiin tämän tästä niin silloin lapsen lienee syytä kävellä valjaissa.
Et selvästi ymmärrä noita tilanteita. Kyseessä voi olla 4-7 -vuotias, joka periaatteessa osaa kulkea ihan hyvin jalkakäytävällä aikuisen vieressä rauhassa, mutta jos ajoradalla joskus on jokin mielenkiintoinen asia, vaikka autosta pudonnut osa, saattaa hän yhtäkkiä yrittää syöksyä sitä hakemaan ja silloin on pakko karjaista. Ei tällaista lasta kuitenkaan voi valjaissa taluttaa, kun useimmiten kulkeminen sujuu ihan hyvin.
Tuollainen toiminta kuulostaa ennemminkin joltain kaksivuotiaalta, ei 4-7-vuotiaalta.
Mä en aikanaan halunnut lähteä sossusta hakemaan apua siihen että lapsi ei kuuntele minua. Olisi mennyt liian vaikeaksi. Joskus pitää pärjätä myös ihan itsenäisestikin. Muuten voisi lapsen lähettää kokonaan sossuntätien kasvatettavaksi.
Tein itseni ja asiani tiettäväksi tarpeeksi jämäkästi ja uskottavasti käskemällä. Eipä tuo siitä hajonnut eikä ole jälkeenpäin valittanut.
Olen muuten pannut merkille että lapsi tottelee isää paljon herkemmin. Kuka osaa sanoa syyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jotain näkee ja kuulee paljon siihen turtuu. Ns informaation tulvaan kyllästyy nopeasti ja se ei enää jaksa kiinnostaa. Kannattaa ihan oikeasti pysähtyä miettimään kuinka paljon sille lapselle esim "nalkuttaa" päivän aikana. Onko joku asia oikeasti sellainen että siihen pitää puuttua ja olla koko aikaa ohjaamassa ja säätelemässä.
Mutta tämä on aina ollut tällaista. En ole todellakaan koko ajan kaikesta sanomassa. Eikä kyse ole nalkutuksesta vaan tavallisista ohjeista, että ollaan lähdössä ulos ja sanon, että laita sukat jalkaan ja laitan ne sukat siihen lapsen viereen puettavaksi. Ap
Liian monta ohjetta samassa lauseessa saa kenet vaan sekoamaan!
" Otat ensin tuosta nipusta kuusi kopiota kakkoskerrokseen, sitten tästä kahdeksan kopiota neuvontaan ja kuusitoista kirjekuorta tarvitsee osoitetarrat ja ne julisteet pitää sitten toimittaa neukkariin ja alakerran postitukseen josta otat sen sinisen laatikon jossa o..."
Kirjoitanko kommenttini tänne jotenkin todella epäselvästi, kun ne ymmärretään väärin?
Minähän sanoin toimivani niin, että annan sukat ja sanon, että pue sukat. Miten siinä on liian monta ohjetta samassa lauseessa?
Ap
Merkittävä suurin osa ihmisistä ei ymmärrä lukemaansa, ne poimii muutaman avainsanan vastatakseen, ilman ymmärrystä mistä edes puhutaan, tekevät samaa livenäkin mut kirjotettuna se on aika hämmentävää kun sen huomaa helpommin.
Sanan idiootti alkuperäinen merkitys korostuu näissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiitollinen neuvoista, alan olemaan itsekin surullinen kun joudun karjumaan. Ap
Kenenkään ei ole mikään pakko karjua. Se on ihan oma valinta.
Paria ADHD lasta hoitaneena voin ainakin sanoa, että heillä huomio ja keskittyminen voi olla niin sataprosenttisesti kiinni siinä asiassa, joka heillä on meneillään, ettei muu ympäristössä tapahtuva tai kuuluva mene tajuntaan. Esim puhelinta räpläävän lapsen saa "heräämään" vasta kohtuullisen kovaan huuto, ellei ole mahdollista mennä lapsen lähelle ja koskettaa. Sitä taas eivät kaikki siedä. Juokseva ja riehuva ei reagoi edes kovaan huutoon, vaan on pysäytettävä fyysisesti. Julkisilla paikoilla saa paheksuvia katseita, kun ääntä on käytettävä usein vaarallisen tilanteen estämiseksi. Turha sanoa, että kyllä lasta voi opettaa kuuntelemaan rauhallista puhetta. Niin, voi, joissakin tilanteissa, mutta ei kaikissa ja se ei ole mikään valintatilanne.
Jos puhelinta räpläävä lapsi ei "herää" normaaliin kehotukseen niin sitten otetaan puhelin lapselta pois. Julkisella paikalla taas jos lapsi meinaa ajautua vaarallisiin tilanteisiin tämän tästä niin silloin lapsen lienee syytä kävellä valjaissa.
Et selvästi ymmärrä noita tilanteita. Kyseessä voi olla 4-7 -vuotias, joka periaatteessa osaa kulkea ihan hyvin jalkakäytävällä aikuisen vieressä rauhassa, mutta jos ajoradalla joskus on jokin mielenkiintoinen asia, vaikka autosta pudonnut osa, saattaa hän yhtäkkiä yrittää syöksyä sitä hakemaan ja silloin on pakko karjaista. Ei tällaista lasta kuitenkaan voi valjaissa taluttaa, kun useimmiten kulkeminen sujuu ihan hyvin.
Siis et voi ehkäistä vaaratilannetta muuten kuin silloin, kun se on juuri käsillä? Tulipaloakin on syytä ehkäistä vasta sitten, kun talon nurkka on tulessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiitollinen neuvoista, alan olemaan itsekin surullinen kun joudun karjumaan. Ap
Kenenkään ei ole mikään pakko karjua. Se on ihan oma valinta.
Paria ADHD lasta hoitaneena voin ainakin sanoa, että heillä huomio ja keskittyminen voi olla niin sataprosenttisesti kiinni siinä asiassa, joka heillä on meneillään, ettei muu ympäristössä tapahtuva tai kuuluva mene tajuntaan. Esim puhelinta räpläävän lapsen saa "heräämään" vasta kohtuullisen kovaan huuto, ellei ole mahdollista mennä lapsen lähelle ja koskettaa. Sitä taas eivät kaikki siedä. Juokseva ja riehuva ei reagoi edes kovaan huutoon, vaan on pysäytettävä fyysisesti. Julkisilla paikoilla saa paheksuvia katseita, kun ääntä on käytettävä usein vaarallisen tilanteen estämiseksi. Turha sanoa, että kyllä lasta voi opettaa kuuntelemaan rauhallista puhetta. Niin, voi, joissakin tilanteissa, mutta ei kaikissa ja se ei ole mikään valintatilanne.
Jos puhelinta räpläävä lapsi ei "herää" normaaliin kehotukseen niin sitten otetaan puhelin lapselta pois. Julkisella paikalla taas jos lapsi meinaa ajautua vaarallisiin tilanteisiin tämän tästä niin silloin lapsen lienee syytä kävellä valjaissa.
Et selvästi ymmärrä noita tilanteita. Kyseessä voi olla 4-7 -vuotias, joka periaatteessa osaa kulkea ihan hyvin jalkakäytävällä aikuisen vieressä rauhassa, mutta jos ajoradalla joskus on jokin mielenkiintoinen asia, vaikka autosta pudonnut osa, saattaa hän yhtäkkiä yrittää syöksyä sitä hakemaan ja silloin on pakko karjaista. Ei tällaista lasta kuitenkaan voi valjaissa taluttaa, kun useimmiten kulkeminen sujuu ihan hyvin.
Siis et voi ehkäistä vaaratilannetta muuten kuin silloin, kun se on juuri käsillä? Tulipaloakin on syytä ehkäistä vasta sitten, kun talon nurkka on tulessa?
Miks sä edes kirjotat kun tajuat kaiken tahalteen väärin?
Opettele lukemaan ja mieti sit kirjottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiitollinen neuvoista, alan olemaan itsekin surullinen kun joudun karjumaan. Ap
Kenenkään ei ole mikään pakko karjua. Se on ihan oma valinta.
Paria ADHD lasta hoitaneena voin ainakin sanoa, että heillä huomio ja keskittyminen voi olla niin sataprosenttisesti kiinni siinä asiassa, joka heillä on meneillään, ettei muu ympäristössä tapahtuva tai kuuluva mene tajuntaan. Esim puhelinta räpläävän lapsen saa "heräämään" vasta kohtuullisen kovaan huuto, ellei ole mahdollista mennä lapsen lähelle ja koskettaa. Sitä taas eivät kaikki siedä. Juokseva ja riehuva ei reagoi edes kovaan huutoon, vaan on pysäytettävä fyysisesti. Julkisilla paikoilla saa paheksuvia katseita, kun ääntä on käytettävä usein vaarallisen tilanteen estämiseksi. Turha sanoa, että kyllä lasta voi opettaa kuuntelemaan rauhallista puhetta. Niin, voi, joissakin tilanteissa, mutta ei kaikissa ja se ei ole mikään valintatilanne.
Jos puhelinta räpläävä lapsi ei "herää" normaaliin kehotukseen niin sitten otetaan puhelin lapselta pois. Julkisella paikalla taas jos lapsi meinaa ajautua vaarallisiin tilanteisiin tämän tästä niin silloin lapsen lienee syytä kävellä valjaissa.
Niinhän juuri kirjoitin: ellei ole mahdollista mennä lapsen lähelle! Lasten kanssa on oikeassa elämässä pakko mennä julkisiin tiloihin kuten kauppaan, bussiin jne. Nelivuotias oli välillä valjaissa pakon edessä, mutta laitapa viisi vuotias tai vanhempi lapsi valjaisiin ja mene kauppaan! Puhun nyt oikeasta elämästä, oikeista lapsista, enkä mistään "olen lukenut artikkelin kasvatuksesta" vaikkei minulla lapsia olekaan, tai" olen onnistunut saamaan terveen, hiljaisen, hyvin käyttäytyvän lapsen ja siksi tiedän kaikista lapsista kaiken."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.
Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.
Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.
Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap
Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.
Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.
Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap
Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.
Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap
Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.
Silloin pitää sanoa rauhallisesti ja ystävällisesti, että voi ei, sait rakon jalkaan, hoidetaanse, sukat on sen takia ettei tule rakkoja tai paleltumia, nyt sä varmaan haluat laittaa aina sukat jalkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiitollinen neuvoista, alan olemaan itsekin surullinen kun joudun karjumaan. Ap
Kenenkään ei ole mikään pakko karjua. Se on ihan oma valinta.
Paria ADHD lasta hoitaneena voin ainakin sanoa, että heillä huomio ja keskittyminen voi olla niin sataprosenttisesti kiinni siinä asiassa, joka heillä on meneillään, ettei muu ympäristössä tapahtuva tai kuuluva mene tajuntaan. Esim puhelinta räpläävän lapsen saa "heräämään" vasta kohtuullisen kovaan huuto, ellei ole mahdollista mennä lapsen lähelle ja koskettaa. Sitä taas eivät kaikki siedä. Juokseva ja riehuva ei reagoi edes kovaan huutoon, vaan on pysäytettävä fyysisesti. Julkisilla paikoilla saa paheksuvia katseita, kun ääntä on käytettävä usein vaarallisen tilanteen estämiseksi. Turha sanoa, että kyllä lasta voi opettaa kuuntelemaan rauhallista puhetta. Niin, voi, joissakin tilanteissa, mutta ei kaikissa ja se ei ole mikään valintatilanne.
Jos puhelinta räpläävä lapsi ei "herää" normaaliin kehotukseen niin sitten otetaan puhelin lapselta pois. Julkisella paikalla taas jos lapsi meinaa ajautua vaarallisiin tilanteisiin tämän tästä niin silloin lapsen lienee syytä kävellä valjaissa.
Et selvästi ymmärrä noita tilanteita. Kyseessä voi olla 4-7 -vuotias, joka periaatteessa osaa kulkea ihan hyvin jalkakäytävällä aikuisen vieressä rauhassa, mutta jos ajoradalla joskus on jokin mielenkiintoinen asia, vaikka autosta pudonnut osa, saattaa hän yhtäkkiä yrittää syöksyä sitä hakemaan ja silloin on pakko karjaista. Ei tällaista lasta kuitenkaan voi valjaissa taluttaa, kun useimmiten kulkeminen sujuu ihan hyvin.
Siis et voi ehkäistä vaaratilannetta muuten kuin silloin, kun se on juuri käsillä? Tulipaloakin on syytä ehkäistä vasta sitten, kun talon nurkka on tulessa?
Miks sä edes kirjotat kun tajuat kaiken tahalteen väärin?
Opettele lukemaan ja mieti sit kirjottamista.
Perustelusi oli "kun useimmiten kulkeminen sujuu ihan hyvin". Vaikea tuota on muuten tulkita kuin siten, että vain ajoittain toteutuvaa vaaraa ei sinusta kannata ehkäistä muuten kuin vasta sitten, kun se sattuu kohdalle. Eli mieluummin huudat vaaran osuessa kohdalle kuin ehkäiset vaaran ennakolta.
Sama meillä, kunnioitetaan sitä ruuanlaittajaan ja tullaan pöytään kun pyydetään.