Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapseen ei saa mitään otetta ennen kuin karjaisee?
30.08.2022 |
Vähän provokatiivinen otsikko, mutta tällaista mietin taas viikonlopun jälkeen. Mikään käsky tai kehoitus, joka on sanottu rauhallisen selkeällä ja jämäkällä, tiukallakin äänellä ei mene lapselle ollenkaan perille. Ihan kuin hän ei edes kuulisi sitä, vaikka laittaisi samalla käden lapsen olkapäälle ja varmistaisi, että lapsi ei tee samalla muuta. Kuulossa siis ei kuitenkaan ole vikaa, vaan ihan kuin lapsi suhtautuisi tällaisiin käskyihin kuin vain tuulen suhinaan korvissa. Vasta kun lipulta karjaisee käskyn niin se menee perille. Mutta miksi? En ole ollut enkä halua olla mikään karjuva äiti eikä lasta ole todellakaan opetettu siihen, että hänelle jotenkin huudettaisiin kaikki. Alan kuitenkin turhautua todenteolla siihen, että mikään muu kuin karjaisu ei tunnu tavoittavan lasta. Eikä hän tahallaan tottelematon ole, usein tulee sitten paha mieli kun karjaisen ja itsellenikin. Ja tottelee heti kyllä sitten. Mutta ihan kuin surullisena siitä, että miksi hänelle karjaistiin eikä sanottu rauhallisesti. Kun kysyn etkö kuullut kun sanoin sinulle asiasta jo rauhallisesti muutaman kerran niin lapsi vaikuttaa hämmentyneeltä, ihan kuin ei aidosti olisi havainnut minun sanoneen.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi lapseni oli samanlainen 2-3 vuoden iässä ja siinä eivät mitkään keinot tepsineet. Aika ja parin vuoden kasvaminen auttoivat asiassa.
20 vuotta sitten sitä kutsuttiin uhmaiäksi. Nyt on äidin koko elämä hajalla, kun lapsi vähän haastaa. Lapsi on oppinut, että hän on itseään heikomman vanhemman lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.
Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.
Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.
Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap
Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.
Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.
Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap
Jos lapsi ei pue niin vie se jäähypenkille tai arestinurkkaan (jälkimmäinen näistä toimii yleensä paremmin) äläkä päästä sieltä pois ennen kuin pukeminen alkaa sujua. Eli vie sinne heti takaisin jos pukeminen keskeytyy uudestaan.
Oma adhd/aperger lapsi on juuri tuollainen. Karjuttu on aikanaan ja turhauduttu ja itketty. Raskasta oli ja on toki edelleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.
Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.
Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.
Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap
Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.
Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.
Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap
Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.
Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap
Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.
Huoh. Ei kuole kukaan rakkoon, ei. Mutta kyllä siitä rakosta ongelmia tulee kun sitten rakon kanssa lähipäivät kenkä sattuu jalkaan niin että kävelykin sattuu jne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi lapseni oli samanlainen 2-3 vuoden iässä ja siinä eivät mitkään keinot tepsineet. Aika ja parin vuoden kasvaminen auttoivat asiassa.
20 vuotta sitten sitä kutsuttiin uhmaiäksi. Nyt on äidin koko elämä hajalla, kun lapsi vähän haastaa. Lapsi on oppinut, että hän on itseään heikomman vanhemman lapsi.
20 vuotta sitten ei ollut lasuja ja kasvatussuositukset olivat paljon vähemmän tarkkoja. Siihen aikaan oli hyvin yleistä, että lapselta esimerkiksi otettiin kurittamalla "luulot pois", ja sen ajan vanhempien lentävä lause lapsen kanssa toimiessa olikin "tottelet tai itket ja tottelet". Enää tuo ei onnistuisi ilman, että joutuu vaikeuksiin viranomaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis nuo sukat oli vain esimerkki. Vastaavia asioita on paljon. Ap
Niin sukat oli vain esimerkki. Sotansa voi valita niissä vastaavissakin asioissa.
Minusta tässä aloituksessani ei ole kyse sosan valitsemisesta vaan siitä, että millä keinoin lapseen saisi kehoituksen perille ilman äänen korottamista. Kun se perinteinen neuvo, että laita käsi olkapäälle, varmista että lapsi ei tee samalla muuta ja anna selkeä yksinkertainen käsky ei vain toimi. Ap
Se on sinun loputon tehtäväsi löytää se keino mikä toimii siihen SINUN lapseen, eikä alkaa karjumaan. Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Lapset oppi esimerkistä ei käskyttämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.
Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.
Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.
Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap
Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.
Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.
Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap
Jos lapsi ei pue niin vie se jäähypenkille tai arestinurkkaan (jälkimmäinen näistä toimii yleensä paremmin) äläkä päästä sieltä pois ennen kuin pukeminen alkaa sujua. Eli vie sinne heti takaisin jos pukeminen keskeytyy uudestaan.
Minusta arestinurkka olisi sitä varten, jos on tahallaan tottelematon. Mutta kun kyse ei ole siitä vaan siitä, että käsky ei tunnu menevän sen transsin läpi perille huutamatta ollenkaan. Olisi kohtuutonta rangaista silloin tottelemattomuudesta kun lapsi ei ole edes sisäistänyt käskyä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis nuo sukat oli vain esimerkki. Vastaavia asioita on paljon. Ap
Niin sukat oli vain esimerkki. Sotansa voi valita niissä vastaavissakin asioissa.
Minusta tässä aloituksessani ei ole kyse sosan valitsemisesta vaan siitä, että millä keinoin lapseen saisi kehoituksen perille ilman äänen korottamista. Kun se perinteinen neuvo, että laita käsi olkapäälle, varmista että lapsi ei tee samalla muuta ja anna selkeä yksinkertainen käsky ei vain toimi. Ap
Se on sinun loputon tehtäväsi löytää se keino mikä toimii siihen SINUN lapseen, eikä alkaa karjumaan. Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Lapset oppi esimerkistä ei käskyttämällä.
Joo. Siksipä tein tämän aloituksen, että pyysin niitä vinkkejä, joita kokeilla jottei tarvisi karjua. Olen aika paljon tässä jo itse yrittänyt ja kokeillut. Nyt kysyn neuvoa muilta. Ap
Minä karjaisin. Aikanaan ei sitten enää tarvinnut.
Lapsi kun on jossain aivan omilla leveleillään, ei hän ole keskittynyt kuuntelenaan jatkuvasti mitä äiti sanoo. Joudut tunkeutumaan hänen tietoisuuteensa eikä muita keinoja juuri ole. Silloin pitää korottaa ääntä.
Minun poikani sanoi että äiti älä huuda, johon minä totesin että kun et kerran muuten kuule. Se oli todellakin ohimenevää, hän on nyt 20v ja normaali nuori mies, ilman traumoja, ja osaa kuunnella. Me olemme ystävällisissä väleissä ja puhumme paljon kaikesta tavatessamme. Ihan ilman huutamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.
Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.
Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.
Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap
Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.
Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.
Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap
Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.
Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap
Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.
Huoh. Ei kuole kukaan rakkoon, ei. Mutta kyllä siitä rakosta ongelmia tulee kun sitten rakon kanssa lähipäivät kenkä sattuu jalkaan niin että kävelykin sattuu jne. Ap
Se on voi voi ja sitä kutsutaan elämäksi. Leikkimälläkö ajattelit opettaa kun ryssiin niin ei ole kivaa?
Meillä sama. Tosin kohde vaihdevuositönarkomaani akka. Jäätävää menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis nuo sukat oli vain esimerkki. Vastaavia asioita on paljon. Ap
Niin sukat oli vain esimerkki. Sotansa voi valita niissä vastaavissakin asioissa.
Minusta tässä aloituksessani ei ole kyse sosan valitsemisesta vaan siitä, että millä keinoin lapseen saisi kehoituksen perille ilman äänen korottamista. Kun se perinteinen neuvo, että laita käsi olkapäälle, varmista että lapsi ei tee samalla muuta ja anna selkeä yksinkertainen käsky ei vain toimi. Ap
Se on sinun loputon tehtäväsi löytää se keino mikä toimii siihen SINUN lapseen, eikä alkaa karjumaan. Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Lapset oppi esimerkistä ei käskyttämällä.
Joo. Siksipä tein tämän aloituksen, että pyysin niitä vinkkejä, joita kokeilla jottei tarvisi karjua. Olen aika paljon tässä jo itse yrittänyt ja kokeillut. Nyt kysyn neuvoa muilta. Ap
No, oliko kysyminen toimiva ratkaisu? No, ei. Koeta jotain muuta.
Jos antaa viisi minuuttia aikaan, niin sanoo että otan sitten välineet pois ja hoidat sen pikkujutun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.
Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.
Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.
Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap
Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.
Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.
Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap
Jos lapsi ei pue niin vie se jäähypenkille tai arestinurkkaan (jälkimmäinen näistä toimii yleensä paremmin) äläkä päästä sieltä pois ennen kuin pukeminen alkaa sujua. Eli vie sinne heti takaisin jos pukeminen keskeytyy uudestaan.
Minusta arestinurkka olisi sitä varten, jos on tahallaan tottelematon. Mutta kun kyse ei ole siitä vaan siitä, että käsky ei tunnu menevän sen transsin läpi perille huutamatta ollenkaan. Olisi kohtuutonta rangaista silloin tottelemattomuudesta kun lapsi ei ole edes sisäistänyt käskyä. Ap
Mitä ne ovat neuvolassa sanoneet?
Lapseni 10 sanoi, että aina kun vaikka pyydän syömään, tietää että on aikaa vielä jäädä tekemään omiaan siihen saakka kunnes olen toistanut käskyn noin kolme krt ja neljännellä keralla vasta karjun. Jättää jostain syystä aina tuohon neljänteen kertaan. Tykkää ilmeisesti vahvasta käskystä, ehkä pitäisi karjua jo ensimmäisellä kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Minä karjaisin. Aikanaan ei sitten enää tarvinnut.
Lapsi kun on jossain aivan omilla leveleillään, ei hän ole keskittynyt kuuntelenaan jatkuvasti mitä äiti sanoo. Joudut tunkeutumaan hänen tietoisuuteensa eikä muita keinoja juuri ole. Silloin pitää korottaa ääntä.
Minun poikani sanoi että äiti älä huuda, johon minä totesin että kun et kerran muuten kuule. Se oli todellakin ohimenevää, hän on nyt 20v ja normaali nuori mies, ilman traumoja, ja osaa kuunnella. Me olemme ystävällisissä väleissä ja puhumme paljon kaikesta tavatessamme. Ihan ilman huutamista.
Tuollaista se juuri on, että lapsi on ihan jossain omalla levelillään eikä äidin tai isän jämäkkäkään ääni sinne levelille yllä. Ja jotenkin sinne tietoisuuten täytyy tunkeutua. Karjaisu tai muu kova ääni vasta tunkeutuu. Mutta kun en haluaisi karjua, koskaan. Ap
Ollaan nyt tosi paljon saatu apua hankalamman teinin kasvatukseen sosiaalitoimesta. Siis päivittäin pitkiä neuvontapuheluita. Lapselle ei tule huutaa ikinä. Se ei auta asiaa loppuviimein. Kaikki vaan positiivisuuden kautta, lasta kehuen aina kun pienenkin syyn löytää. Sitä kautta koitetaan saada lapseen yhteys. Tosi kauniita neuvoja ja toivon että kärsivällisesti yrittäen joku päivä onnistuu. Ajatus on ainakin ihan mahtava.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni 10 sanoi, että aina kun vaikka pyydän syömään, tietää että on aikaa vielä jäädä tekemään omiaan siihen saakka kunnes olen toistanut käskyn noin kolme krt ja neljännellä keralla vasta karjun. Jättää jostain syystä aina tuohon neljänteen kertaan. Tykkää ilmeisesti vahvasta käskystä, ehkä pitäisi karjua jo ensimmäisellä kerralla.
Vanhempien lasten kanssa onkin jo vähän helpompaa. Meillä ei saa mitään armoa, jos ei kerrasta älyä tulla pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni 10 sanoi, että aina kun vaikka pyydän syömään, tietää että on aikaa vielä jäädä tekemään omiaan siihen saakka kunnes olen toistanut käskyn noin kolme krt ja neljännellä keralla vasta karjun. Jättää jostain syystä aina tuohon neljänteen kertaan. Tykkää ilmeisesti vahvasta käskystä, ehkä pitäisi karjua jo ensimmäisellä kerralla.
Käske kerran ja jos se ei tehoa niin rankaise tai pakota. Lapsen kanssa ei pidä ruveta jankkaamaan.
Minusta tässä aloituksessani ei ole kyse sosan valitsemisesta vaan siitä, että millä keinoin lapseen saisi kehoituksen perille ilman äänen korottamista. Kun se perinteinen neuvo, että laita käsi olkapäälle, varmista että lapsi ei tee samalla muuta ja anna selkeä yksinkertainen käsky ei vain toimi. Ap