Miksi lapseen ei saa mitään otetta ennen kuin karjaisee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap

Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.

Silloin pitää sanoa rauhallisesti ja ystävällisesti, että voi ei, sait rakon jalkaan, hoidetaanse, sukat on sen takia ettei tule rakkoja tai paleltumia, nyt sä varmaan haluat laittaa aina sukat jalkaan.

Luuletko todella, että en olisi näin tehnyt? Jos se olisi toiminut, niin tätäkään aloitusta ei ehkä olisi, vai mitä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap

Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.

Silloin pitää sanoa rauhallisesti ja ystävällisesti, että voi ei, sait rakon jalkaan, hoidetaanse, sukat on sen takia ettei tule rakkoja tai paleltumia, nyt sä varmaan haluat laittaa aina sukat jalkaan.

Ja jos lapsi vastaa, että En Halua! niin siihen ei tarvi sanoa yhtään mitään, ei väitellä, vaan antaa sen hetkisen mielipiteen unohtua ja ensi kerralla laitetaan sukat, tarvittaessa muistuttaen mitä varten sukat on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap

Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.

Silloin pitää sanoa rauhallisesti ja ystävällisesti, että voi ei, sait rakon jalkaan, hoidetaanse, sukat on sen takia ettei tule rakkoja tai paleltumia, nyt sä varmaan haluat laittaa aina sukat jalkaan.

Ja jos lapsi vastaa, että En Halua! niin siihen ei tarvi sanoa yhtään mitään, ei väitellä, vaan antaa sen hetkisen mielipiteen unohtua ja ensi kerralla laitetaan sukat, tarvittaessa muistuttaen mitä varten sukat on.

Ei lapsi vastaa en halua, kun kyse ei ole vastustamisesta tai tahallisesta tottelemattomuudesta vaan siitä, että käskyt ilman huutoa ei mene hänen tietoisuuteen perille. Kyllä hän tietää miksi sukkia käytetään ja haluaa käyttää sukkia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiitollinen neuvoista, alan olemaan itsekin surullinen kun joudun karjumaan. Ap

Kenenkään ei ole mikään pakko karjua. Se on ihan oma valinta.

Paria ADHD lasta hoitaneena voin ainakin sanoa, että heillä huomio ja keskittyminen voi olla niin sataprosenttisesti kiinni siinä asiassa, joka heillä on meneillään, ettei muu ympäristössä tapahtuva tai kuuluva mene tajuntaan. Esim puhelinta räpläävän lapsen saa "heräämään" vasta kohtuullisen kovaan huuto, ellei ole mahdollista mennä lapsen lähelle ja koskettaa. Sitä taas eivät kaikki siedä. Juokseva ja riehuva ei reagoi edes kovaan huutoon, vaan on pysäytettävä fyysisesti. Julkisilla paikoilla saa paheksuvia katseita, kun ääntä on käytettävä usein vaarallisen tilanteen estämiseksi. Turha sanoa, että kyllä lasta voi opettaa kuuntelemaan rauhallista puhetta. Niin, voi, joissakin tilanteissa, mutta ei kaikissa ja se ei ole mikään valintatilanne.

Jos puhelinta räpläävä lapsi ei "herää" normaaliin kehotukseen niin sitten otetaan puhelin lapselta pois. Julkisella paikalla taas jos lapsi meinaa ajautua vaarallisiin tilanteisiin tämän tästä niin silloin lapsen lienee syytä kävellä valjaissa.

Niinhän juuri kirjoitin: ellei ole mahdollista mennä lapsen lähelle! Lasten kanssa on oikeassa elämässä pakko mennä julkisiin tiloihin kuten kauppaan, bussiin jne. Nelivuotias oli välillä valjaissa pakon edessä, mutta laitapa viisi vuotias tai vanhempi lapsi valjaisiin ja mene kauppaan! Puhun nyt oikeasta elämästä, oikeista lapsista, enkä mistään "olen lukenut artikkelin kasvatuksesta" vaikkei minulla lapsia olekaan, tai" olen onnistunut saamaan terveen, hiljaisen, hyvin käyttäytyvän lapsen ja siksi tiedän kaikista lapsista kaiken."

Itse olen taluttanut 6 vuotta täyttänyttä valjaissa ja ihan siinä se sujui kuin 4- tai 5-vuotiaankin kanssa. Välillä kyllä lapsi heittäytyi maahan ja sitä oli pakko kantaa, mutta sitä se teki muutenkin oli valjaissa tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiitollinen neuvoista, alan olemaan itsekin surullinen kun joudun karjumaan. Ap

Kenenkään ei ole mikään pakko karjua. Se on ihan oma valinta.

Paria ADHD lasta hoitaneena voin ainakin sanoa, että heillä huomio ja keskittyminen voi olla niin sataprosenttisesti kiinni siinä asiassa, joka heillä on meneillään, ettei muu ympäristössä tapahtuva tai kuuluva mene tajuntaan. Esim puhelinta räpläävän lapsen saa "heräämään" vasta kohtuullisen kovaan huuto, ellei ole mahdollista mennä lapsen lähelle ja koskettaa. Sitä taas eivät kaikki siedä. Juokseva ja riehuva ei reagoi edes kovaan huutoon, vaan on pysäytettävä fyysisesti. Julkisilla paikoilla saa paheksuvia katseita, kun ääntä on käytettävä usein vaarallisen tilanteen estämiseksi. Turha sanoa, että kyllä lasta voi opettaa kuuntelemaan rauhallista puhetta. Niin, voi, joissakin tilanteissa, mutta ei kaikissa ja se ei ole mikään valintatilanne.

Jos puhelinta räpläävä lapsi ei "herää" normaaliin kehotukseen niin sitten otetaan puhelin lapselta pois. Julkisella paikalla taas jos lapsi meinaa ajautua vaarallisiin tilanteisiin tämän tästä niin silloin lapsen lienee syytä kävellä valjaissa.

Et selvästi ymmärrä noita tilanteita. Kyseessä voi olla 4-7 -vuotias, joka periaatteessa osaa kulkea ihan hyvin jalkakäytävällä aikuisen vieressä rauhassa, mutta jos ajoradalla joskus on jokin mielenkiintoinen asia, vaikka autosta pudonnut osa, saattaa hän yhtäkkiä yrittää syöksyä sitä hakemaan ja silloin on pakko karjaista. Ei tällaista lasta kuitenkaan voi valjaissa taluttaa, kun useimmiten kulkeminen sujuu ihan hyvin.

Siis et voi ehkäistä vaaratilannetta muuten kuin silloin, kun se on juuri käsillä? Tulipaloakin on syytä ehkäistä vasta sitten, kun talon nurkka on tulessa?

Miks sä edes kirjotat kun tajuat kaiken tahalteen väärin?

Opettele lukemaan ja mieti sit kirjottamista.

Perustelusi oli "kun useimmiten kulkeminen sujuu ihan hyvin". Vaikea tuota on muuten tulkita kuin siten, että vain ajoittain toteutuvaa vaaraa ei sinusta kannata ehkäistä muuten kuin vasta sitten, kun se sattuu kohdalle. Eli mieluummin huudat vaaran osuessa kohdalle kuin ehkäiset vaaran ennakolta.

Ei, vaan mä kirjotin et miks sä kirjotat kun et ymmärrä lukemaas ja sit vastasit johonkin ihan muuhun, kun et ymmärrä lukemaas.

Mä olen ihan eri ihminen kun ap joka nyt nokkii sua siitä kun oot täälä pönkittämässä egoas idiootti pätemisellä vaikka et osaa edes lukea tai vastata suoraan.

Se on tapa teillä kommunikoida.

Kokeile kuiskaamists, senkin mallin lapsi oppii.

Olen aina ihmetellyt näitä huutajia ja karjujia, jopa työpaikalla aikuiset huutavat ja karjuvat, kun yrittävät kommunikoida toisten kanssa.

Tai asiakaspalvelussa asiakkaat tai potilaat terv.hoidossa.

Karjutaan ja kiroillaan niin perk...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap

Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.

Silloin pitää sanoa rauhallisesti ja ystävällisesti, että voi ei, sait rakon jalkaan, hoidetaanse, sukat on sen takia ettei tule rakkoja tai paleltumia, nyt sä varmaan haluat laittaa aina sukat jalkaan.

Luuletko todella, että en olisi näin tehnyt? Jos se olisi toiminut, niin tätäkään aloitusta ei ehkä olisi, vai mitä?

Ap

Kyllä kai olet.

Kuitenkin, ei huudeta, vaan sanotaan ja kerrotaan selkeä syy. Hiertymät ja paleltumat vaikkapa.

Otetaan sukat mukaan jos ei ehditä laittaa jalkaan.

Jos lapsi itkee niin itkeköön hetken, sen takia ei tarvitse huutaa tai suuttua. Itku sitten loppuu. Ei kannata väitellä. Se on loputonta.

Jatketaan vaan mahdollisimman hyvin sitä mitä oltiin tekemässä, eli lähtiessä lähdetään, vaikka lapsi itkisi. Kun lapsi on rauhoittunut ei syytetä vääristä teoista tai vääristä tunteista, ei muistuteta lasta siitä mitä hän ei halunnut tehdä, vaan rauhallisesti kuin uutena asiana selitetään selkeä lyhyt syy asialle ja annetaan uusi mahdollisuus.

Jos homma sitten onnistuu ei siìhen kiinnitetä suurta huomiota ylimääräisillä kehuilla, mitkä voi vaan muistuttaa lasta siitä, ettei hän alunperin halunnut.

Minäkin olen pulassa: lapseni käyttäytyy tyynesti ja kuuntelee mukavasti kun ollaan kahdestaan kotona, mutta sitten kun perhe on kotosalla niin juoksee hyperaktiivisena huoneesta toiseen eikä usko mitään. Tai korkeintaan sitä karjumista.

Millä ihmeellä tällaisen rauhoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen pulassa: lapseni käyttäytyy tyynesti ja kuuntelee mukavasti kun ollaan kahdestaan kotona, mutta sitten kun perhe on kotosalla niin juoksee hyperaktiivisena huoneesta toiseen eikä usko mitään. Tai korkeintaan sitä karjumista.

Millä ihmeellä tällaisen rauhoittaa?

Kokeile holdingia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap

Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.

Silloin pitää sanoa rauhallisesti ja ystävällisesti, että voi ei, sait rakon jalkaan, hoidetaanse, sukat on sen takia ettei tule rakkoja tai paleltumia, nyt sä varmaan haluat laittaa aina sukat jalkaan.

Luuletko todella, että en olisi näin tehnyt? Jos se olisi toiminut, niin tätäkään aloitusta ei ehkä olisi, vai mitä?

Ap

Kyllä kai olet.

Kuitenkin, ei huudeta, vaan sanotaan ja kerrotaan selkeä syy. Hiertymät ja paleltumat vaikkapa.

Otetaan sukat mukaan jos ei ehditä laittaa jalkaan.

Jos lapsi itkee niin itkeköön hetken, sen takia ei tarvitse huutaa tai suuttua. Itku sitten loppuu. Ei kannata väitellä. Se on loputonta.

Jatketaan vaan mahdollisimman hyvin sitä mitä oltiin tekemässä, eli lähtiessä lähdetään, vaikka lapsi itkisi. Kun lapsi on rauhoittunut ei syytetä vääristä teoista tai vääristä tunteista, ei muistuteta lasta siitä mitä hän ei halunnut tehdä, vaan rauhallisesti kuin uutena asiana selitetään selkeä lyhyt syy asialle ja annetaan uusi mahdollisuus.

Jos homma sitten onnistuu ei siìhen kiinnitetä suurta huomiota ylimääräisillä kehuilla, mitkä voi vaan muistuttaa lasta siitä, ettei hän alunperin halunnut.

Sanon nyt viimeisen kerran, että kyse ei ole ollenkaan tuollaisista tilanteista. En enää jaksa vääntää sinulle rautalankaa. Ei lapsi itke. Ei kyse ole siitä, että lapsi vastustelisi lähtöä. Ei kyse olisi lapsen vääristä teoista tai haluttomuudesta tehdä pyydettyjä asioita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap

Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.

Silloin pitää sanoa rauhallisesti ja ystävällisesti, että voi ei, sait rakon jalkaan, hoidetaanse, sukat on sen takia ettei tule rakkoja tai paleltumia, nyt sä varmaan haluat laittaa aina sukat jalkaan.

Ja jos lapsi vastaa, että En Halua! niin siihen ei tarvi sanoa yhtään mitään, ei väitellä, vaan antaa sen hetkisen mielipiteen unohtua ja ensi kerralla laitetaan sukat, tarvittaessa muistuttaen mitä varten sukat on.

Ei lapsi vastaa en halua, kun kyse ei ole vastustamisesta tai tahallisesta tottelemattomuudesta vaan siitä, että käskyt ilman huutoa ei mene hänen tietoisuuteen perille. Kyllä hän tietää miksi sukkia käytetään ja haluaa käyttää sukkia. Ap

"Kyllä hän tietää"... Ei siitä ole kyse tietääkö hän. Lapsen aivot ei ole kehittyneet. Syy on aina hyvä selittää uudestaankin.

Vierailija kirjoitti:

Se on tapa teillä kommunikoida.

Kokeile kuiskaamists, senkin mallin lapsi oppii.

Olen aina ihmetellyt näitä huutajia ja karjujia, jopa työpaikalla aikuiset huutavat ja karjuvat, kun yrittävät kommunikoida toisten kanssa.

Tai asiakaspalvelussa asiakkaat tai potilaat terv.hoidossa.

Karjutaan ja kiroillaan niin perk...

On kuule kokeiltu kuiskaamiset tuloksetta hyvin monta kertaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap

Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.

Silloin pitää sanoa rauhallisesti ja ystävällisesti, että voi ei, sait rakon jalkaan, hoidetaanse, sukat on sen takia ettei tule rakkoja tai paleltumia, nyt sä varmaan haluat laittaa aina sukat jalkaan.

Luuletko todella, että en olisi näin tehnyt? Jos se olisi toiminut, niin tätäkään aloitusta ei ehkä olisi, vai mitä?

Ap

Kyllä kai olet.

Kuitenkin, ei huudeta, vaan sanotaan ja kerrotaan selkeä syy. Hiertymät ja paleltumat vaikkapa.

Otetaan sukat mukaan jos ei ehditä laittaa jalkaan.

Jos lapsi itkee niin itkeköön hetken, sen takia ei tarvitse huutaa tai suuttua. Itku sitten loppuu. Ei kannata väitellä. Se on loputonta.

Jatketaan vaan mahdollisimman hyvin sitä mitä oltiin tekemässä, eli lähtiessä lähdetään, vaikka lapsi itkisi. Kun lapsi on rauhoittunut ei syytetä vääristä teoista tai vääristä tunteista, ei muistuteta lasta siitä mitä hän ei halunnut tehdä, vaan rauhallisesti kuin uutena asiana selitetään selkeä lyhyt syy asialle ja annetaan uusi mahdollisuus.

Jos homma sitten onnistuu ei siìhen kiinnitetä suurta huomiota ylimääräisillä kehuilla, mitkä voi vaan muistuttaa lasta siitä, ettei hän alunperin halunnut.

Sanon nyt viimeisen kerran, että kyse ei ole ollenkaan tuollaisista tilanteista. En enää jaksa vääntää sinulle rautalankaa. Ei lapsi itke. Ei kyse ole siitä, että lapsi vastustelisi lähtöä. Ei kyse olisi lapsen vääristä teoista tai haluttomuudesta tehdä pyydettyjä asioita.

Ap

Samaan tapaan siis tarkoitin ihan muissakin asioissa kuin sukissa ja itkuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiitollinen neuvoista, alan olemaan itsekin surullinen kun joudun karjumaan. Ap

Kenenkään ei ole mikään pakko karjua. Se on ihan oma valinta.

Paria ADHD lasta hoitaneena voin ainakin sanoa, että heillä huomio ja keskittyminen voi olla niin sataprosenttisesti kiinni siinä asiassa, joka heillä on meneillään, ettei muu ympäristössä tapahtuva tai kuuluva mene tajuntaan. Esim puhelinta räpläävän lapsen saa "heräämään" vasta kohtuullisen kovaan huuto, ellei ole mahdollista mennä lapsen lähelle ja koskettaa. Sitä taas eivät kaikki siedä. Juokseva ja riehuva ei reagoi edes kovaan huutoon, vaan on pysäytettävä fyysisesti. Julkisilla paikoilla saa paheksuvia katseita, kun ääntä on käytettävä usein vaarallisen tilanteen estämiseksi. Turha sanoa, että kyllä lasta voi opettaa kuuntelemaan rauhallista puhetta. Niin, voi, joissakin tilanteissa, mutta ei kaikissa ja se ei ole mikään valintatilanne.

Jos puhelinta räpläävä lapsi ei "herää" normaaliin kehotukseen niin sitten otetaan puhelin lapselta pois. Julkisella paikalla taas jos lapsi meinaa ajautua vaarallisiin tilanteisiin tämän tästä niin silloin lapsen lienee syytä kävellä valjaissa.

Et selvästi ymmärrä noita tilanteita. Kyseessä voi olla 4-7 -vuotias, joka periaatteessa osaa kulkea ihan hyvin jalkakäytävällä aikuisen vieressä rauhassa, mutta jos ajoradalla joskus on jokin mielenkiintoinen asia, vaikka autosta pudonnut osa, saattaa hän yhtäkkiä yrittää syöksyä sitä hakemaan ja silloin on pakko karjaista. Ei tällaista lasta kuitenkaan voi valjaissa taluttaa, kun useimmiten kulkeminen sujuu ihan hyvin.

Siis et voi ehkäistä vaaratilannetta muuten kuin silloin, kun se on juuri käsillä? Tulipaloakin on syytä ehkäistä vasta sitten, kun talon nurkka on tulessa?

Miks sä edes kirjotat kun tajuat kaiken tahalteen väärin?

Opettele lukemaan ja mieti sit kirjottamista.

Perustelusi oli "kun useimmiten kulkeminen sujuu ihan hyvin". Vaikea tuota on muuten tulkita kuin siten, että vain ajoittain toteutuvaa vaaraa ei sinusta kannata ehkäistä muuten kuin vasta sitten, kun se sattuu kohdalle. Eli mieluummin huudat vaaran osuessa kohdalle kuin ehkäiset vaaran ennakolta.

Joidenkin lasten kohdalla vaarat ehkäistään kasvattamalla lapsi muoviteltassa, johon ei pääse edes puhdistamatonta ilmaa. Me puhumme nyt lapsista, joita ei pysty kasvattamaan ja pitämää hengissä luennoimalla ja antamalla kerralla tai edes toistuvasti selkeät ohjeet, rauhallisella äänellä ja sitten lapsi toimii, kuten viisas kasvattaja ohjeistaa. Ap.lle sanoisin, että hakeudu neuvolan kautta lapsesi kanssa neurotesteihin.

Vierailija kirjoitti:

Ap.lle sanoisin, että hakeudu neuvolan kautta lapsesi kanssa neurotesteihin.

Se tavallinen tarina nykyisin. Jos lapsi ei käyttäydy halutulla tavalla niin syytä on epäillä lapsen olevan nepsy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap

Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.

Silloin pitää sanoa rauhallisesti ja ystävällisesti, että voi ei, sait rakon jalkaan, hoidetaanse, sukat on sen takia ettei tule rakkoja tai paleltumia, nyt sä varmaan haluat laittaa aina sukat jalkaan.

Luuletko todella, että en olisi näin tehnyt? Jos se olisi toiminut, niin tätäkään aloitusta ei ehkä olisi, vai mitä?

Ap

Kyllä kai olet.

Kuitenkin, ei huudeta, vaan sanotaan ja kerrotaan selkeä syy. Hiertymät ja paleltumat vaikkapa.

Otetaan sukat mukaan jos ei ehditä laittaa jalkaan.

Jos lapsi itkee niin itkeköön hetken, sen takia ei tarvitse huutaa tai suuttua. Itku sitten loppuu. Ei kannata väitellä. Se on loputonta.

Jatketaan vaan mahdollisimman hyvin sitä mitä oltiin tekemässä, eli lähtiessä lähdetään, vaikka lapsi itkisi. Kun lapsi on rauhoittunut ei syytetä vääristä teoista tai vääristä tunteista, ei muistuteta lasta siitä mitä hän ei halunnut tehdä, vaan rauhallisesti kuin uutena asiana selitetään selkeä lyhyt syy asialle ja annetaan uusi mahdollisuus.

Jos homma sitten onnistuu ei siìhen kiinnitetä suurta huomiota ylimääräisillä kehuilla, mitkä voi vaan muistuttaa lasta siitä, ettei hän alunperin halunnut.

Sanon nyt viimeisen kerran, että kyse ei ole ollenkaan tuollaisista tilanteista. En enää jaksa vääntää sinulle rautalankaa. Ei lapsi itke. Ei kyse ole siitä, että lapsi vastustelisi lähtöä. Ei kyse olisi lapsen vääristä teoista tai haluttomuudesta tehdä pyydettyjä asioita.

Ap

Kyse on siitä, että lasta tulee ohjata. Lapsen niskaan ei kannata kaataa vastuuta "lapsi kyllä tietää" eikä huuto ole oikea ratkaisu. Lapselle tulee selittää vaikka uudestaan sata kertaa lyhyesti eri tilanteissa ja häntä tulee ohjata.

Lapsen aivot ei fyysisesti yksinkertaisesti toimi kuin aikuisen.

Niinkun mä tossa aikasemkin mainittin, täältä ei heru kun paha mieli ihmisiltä jotka ei oo ikinä kokenu samaa ja jotka on liian tyhmiä arvioidakseen realistisesti omaa kapasiteettia ja sit sitä vajaata kapasiteettia käytetään päätteleen asioita jotka ei oo päättelyn varassa, mitä ne ei tajua koska ne tietää aiheesta niin vähän että luulevat tietävänsä siitä kaiken.

Dunning-krugerit on steroids.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap

Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.

Silloin pitää sanoa rauhallisesti ja ystävällisesti, että voi ei, sait rakon jalkaan, hoidetaanse, sukat on sen takia ettei tule rakkoja tai paleltumia, nyt sä varmaan haluat laittaa aina sukat jalkaan.

Luuletko todella, että en olisi näin tehnyt? Jos se olisi toiminut, niin tätäkään aloitusta ei ehkä olisi, vai mitä?

Ap

Kyllä kai olet.

Kuitenkin, ei huudeta, vaan sanotaan ja kerrotaan selkeä syy. Hiertymät ja paleltumat vaikkapa.

Otetaan sukat mukaan jos ei ehditä laittaa jalkaan.

Jos lapsi itkee niin itkeköön hetken, sen takia ei tarvitse huutaa tai suuttua. Itku sitten loppuu. Ei kannata väitellä. Se on loputonta.

Jatketaan vaan mahdollisimman hyvin sitä mitä oltiin tekemässä, eli lähtiessä lähdetään, vaikka lapsi itkisi. Kun lapsi on rauhoittunut ei syytetä vääristä teoista tai vääristä tunteista, ei muistuteta lasta siitä mitä hän ei halunnut tehdä, vaan rauhallisesti kuin uutena asiana selitetään selkeä lyhyt syy asialle ja annetaan uusi mahdollisuus.

Jos homma sitten onnistuu ei siìhen kiinnitetä suurta huomiota ylimääräisillä kehuilla, mitkä voi vaan muistuttaa lasta siitä, ettei hän alunperin halunnut.

Sanon nyt viimeisen kerran, että kyse ei ole ollenkaan tuollaisista tilanteista. En enää jaksa vääntää sinulle rautalankaa. Ei lapsi itke. Ei kyse ole siitä, että lapsi vastustelisi lähtöä. Ei kyse olisi lapsen vääristä teoista tai haluttomuudesta tehdä pyydettyjä asioita.

Ap

Kyse on siitä, että lasta tulee ohjata. Lapsen niskaan ei kannata kaataa vastuuta "lapsi kyllä tietää" eikä huuto ole oikea ratkaisu. Lapselle tulee selittää vaikka uudestaan sata kertaa lyhyesti eri tilanteissa ja häntä tulee ohjata.

Lapsen aivot ei fyysisesti yksinkertaisesti toimi kuin aikuisen.

Mikä sinua vaivaa? Ap on sivutolkulla selittänyt ohjaavansa ja ohjaavansa lasta, eikä se vain toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen pulassa: lapseni käyttäytyy tyynesti ja kuuntelee mukavasti kun ollaan kahdestaan kotona, mutta sitten kun perhe on kotosalla niin juoksee hyperaktiivisena huoneesta toiseen eikä usko mitään. Tai korkeintaan sitä karjumista.

Millä ihmeellä tällaisen rauhoittaa?

Kokeile holdingia?

Tuota on tullut kokeiltua, mutta ilman mullistavaa hyötyä.

Lapsi myös rimpuilee niin kovasti, että on vaikeaa saada lempeän lujaa ja varmaa otetta.

Joskus tietysti on pakko pitää lasta aloillaan, mutta ei se häntä rauhoita. Taitaa ennemminkin pelätä. Eikä holding meillä tarjoa hermolepoa aikuisellekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap

Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.

Silloin pitää sanoa rauhallisesti ja ystävällisesti, että voi ei, sait rakon jalkaan, hoidetaanse, sukat on sen takia ettei tule rakkoja tai paleltumia, nyt sä varmaan haluat laittaa aina sukat jalkaan.

Luuletko todella, että en olisi näin tehnyt? Jos se olisi toiminut, niin tätäkään aloitusta ei ehkä olisi, vai mitä?

Ap

Kyllä kai olet.

Kuitenkin, ei huudeta, vaan sanotaan ja kerrotaan selkeä syy. Hiertymät ja paleltumat vaikkapa.

Otetaan sukat mukaan jos ei ehditä laittaa jalkaan.

Jos lapsi itkee niin itkeköön hetken, sen takia ei tarvitse huutaa tai suuttua. Itku sitten loppuu. Ei kannata väitellä. Se on loputonta.

Jatketaan vaan mahdollisimman hyvin sitä mitä oltiin tekemässä, eli lähtiessä lähdetään, vaikka lapsi itkisi. Kun lapsi on rauhoittunut ei syytetä vääristä teoista tai vääristä tunteista, ei muistuteta lasta siitä mitä hän ei halunnut tehdä, vaan rauhallisesti kuin uutena asiana selitetään selkeä lyhyt syy asialle ja annetaan uusi mahdollisuus.

Jos homma sitten onnistuu ei siìhen kiinnitetä suurta huomiota ylimääräisillä kehuilla, mitkä voi vaan muistuttaa lasta siitä, ettei hän alunperin halunnut.

Sanon nyt viimeisen kerran, että kyse ei ole ollenkaan tuollaisista tilanteista. En enää jaksa vääntää sinulle rautalankaa. Ei lapsi itke. Ei kyse ole siitä, että lapsi vastustelisi lähtöä. Ei kyse olisi lapsen vääristä teoista tai haluttomuudesta tehdä pyydettyjä asioita.

Ap

Kyse on siitä, että lasta tulee ohjata. Lapsen niskaan ei kannata kaataa vastuuta "lapsi kyllä tietää" eikä huuto ole oikea ratkaisu. Lapselle tulee selittää vaikka uudestaan sata kertaa lyhyesti eri tilanteissa ja häntä tulee ohjata.

Lapsen aivot ei fyysisesti yksinkertaisesti toimi kuin aikuisen.

Normali lapsi tajuaa aika nopeasti mitä häneltä odotetaan. Jos äiti senkin jälkeen jatkaa vaan jankuttamista, niin siitä on ainoastaan se seuraus, että lapsi menettää kunnioituksensa äidin sanomisia kohtaan. Se äidin jankutus on sen jälkeen lapselle vain eräänlaista taustakohinaa josta ei ole syytä piitata.