Miksi lapseen ei saa mitään otetta ennen kuin karjaisee?

Varmasti saisi mutta kykyaikaisena naisena et omista kärsivällisyyttä ja vaadit kaiken heti nyt ja olet huomannut että saavutat haluamasi helpommin ja nopeammin alkamalla raivoamaan kuin mikäkin raivopäinen sekopää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun rankaiset lasta, niin missä vaiheessa sen teet? Silloin, kun puhut rauhallisella äänellä vaiko vasta sen jälkeen, kun olet siirtynyt karjumaan? Mietin, että jos lapsi on oppinut, että rauhallisen puheen voi ohittaa ilman, että joutuu siitä vaikeuksiin, ja että vasta karjuminen on jotain mihin on syytä oikeasti kiinnittää huomiota?

Olen yrittänyt käyttää rangaistuksia aika harvoin. Olen pyrkinyt tekemään niin, että kehuisin, jos tekisi heti mitä käsken. Ap

Jos kehumistaktiikka ei selkeästikään toimi, niin olisiko aika vaihtaa taktiikkaa? Millä en siis tarkoita kehumisen lopettamista vaan sitä, että ottaa rangaistukset laajasti siihen rinnalle, ja pyrkii kokeilun kautta löytämään sellaiset rangaistusmenetelmät joka lapseen tepsivät.

Sekä keppiä että porkkanaa siis.

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Siis miksi lapsen tulisi noudattaa sinun oikkujasi? Kesken mielenkiintoisen leikin äiti määrää tyhjentämään tiskikoneen, vaikka tämän olisi voinut tehdä koska tahansa muulloin, mutta äiti oikein odottaa, että pääsee keskeyttämään lapselle tärkeän asian.

Miksi haluat kiusata lastasi noin? Vihaat häntä todella suunnattomasti, jos tuo on totta.

Todennäköisesti huomion- ja vallanhakua. Haluaa huomiota, ja saa sitä pidempään kun joudut sanomaan saman asian monesti ja vielä vähän suuttumaankin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Olet pelannut korttisi väärin.

Vierailija kirjoitti:

Olet pelannut korttisi väärin.

No millä tavalla?

Ap

Päiväkotia ja kotia ei voi verrata keskenään. Päiväkodissa aikuiset päättävät mitä saa milloinkin tehdä. Kotona on vapaampaa. 

Meillä ongelmat ovat korostuneet vasta kouluiässä.

Vierailija kirjoitti:

Olet pelannut korttisi väärin.

Niin, lapset on aina meitä askeleen edellä ja osaa korttipeli pluffin.

Koska olet TOTUTTANUT hänet siihen.

Ratkaisuna on vain totuttaminen pois tavastanne, jonka olette luoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap

Ja siis nuo sukat oli vain esimerkki. Vastaavia asioita on paljon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet pelannut korttisi väärin.

Niin, lapset on aina meitä askeleen edellä ja osaa korttipeli pluffin.

Mä niin muistan sen teatraalinsen ilmeen ja filmaattisuuden, kun lapsi huomasi että minulla oli menossa kuppi nurin. Kyllä minäkin sitten jossain kohtaan opin menemään siinä kohtaa kahville. Se oma lapsi vaan pitää oppia tuntemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap

Miten se on sinun ongelmasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa saada huomio on antaa täysi huomio, mutta se on tietenkin raskasta, kun lapsi ei ole itseohjautuva.

Joudun menemään lapsen luo, laittamaan käden olkapäälle, katsomaan silmiin, seuraamaan lapsen väistäviä eleitä silmilläni ja kehollani, kunnes ne rauhoittuvat ja saan hänet yhteisymmärryksessä kanssani jättämään mielenkiintoiset omat viihdykkeensä sivuun ja hoitamaan arkiset tehtävänsä. Voi tulla kirosanoja lapsen suusta, mutta en jätä häntä rauhaan ennen kuin olen saanut sen mitä tulin hakemaan. Raskasta, mutta onnistuu.

Lapsi tekee vastaavaa minun suuntaan, mutta kiusaten ja häiriköiden silloin, kun kaipaa huomiotani ja minä en tahtoisi sitä antaa.

Minä usein teen noin, että laitan käden lapsen olkapäälle ja katson, että lapsi ei samalla tee muuta. Ja silloin sanon vaikka että pue nämä sukat. Mutta päivässä on todella paljon tilanteita, joissa lapselle täytyy antaa joku kehoitus esim tule syömään, vaihda paita, pue kengät, tule pesemään hampaat jne. Ja turhaudun siihen, kun nämä ei tunnu menevän perille edes tuolla tavalla ollenkaan. Ap

Eli menet lapsen viereen ja ojennat konkreettisesti lapsen käteen puettavan vaatteen tms ja kehotat pukemaan. Ja se ei onnistu. Kysyn nyt että mitä sinä teet annettuasi vaatteen ja mitä lapsi tekee? Jotainhan siinä tapahtuu, tuon ja hermostumisen välissä.

Itse otin lasta kädestä ja vein eteiseen pukemaan. Vein kädestä pitäen vessaan ja olin vieressä. Mikäli 4v ei pue vaikka äiti on vieressä ja ohjaa kädestä pitäen, kuulostaa että on jotain syvempää hämminkiä kyllä jota pitäisi tutkia.

Lapsi haahuilee jotain muuta. Välillä minä jään viereen seisomaan ja katsomaan alkaako pukea, jotta voin tehdä juuri noin, että otan kädestä kiinni ja laitan siihen sukan, että pue tämä. Mutta lapsi haahuilee sitten se sukka kädessä jotain muuta. Kunnes otan uudelleen kädestä kiinni ja käsken tiukemmin ja lapsi alkaa selittämään jostain ihan muusta jotain muuta huomaamatta sukkaa tai käskyäni mitenkään. Jne. Välillä olen kokeillut mennä itse pukemaan muualla, mutta ei se muuta tilannetta, eli läsnäoloni tai muualla oloni ei vaikuta. Ap

Tietäisi vaan kuinka monta kertaa me ollaan lähdetty ilman sukkia. :D Valitse sotasi.

Joo-o. Ollaan mekin lähdetty ilman sukkia kerran ja tuloksena oli hiertymä kengän reunasta jalassa. Pakkohan minun on huolehtia, että sellaista ei uudelleen tapahdu. Ap

Sinun tehtäväsi on pitää se lapsi hengissa ja se ei rakkoon kuole.

Vanhempi lapseni oli samanlainen 2-3 vuoden iässä ja siinä eivät mitkään keinot tepsineet. Aika ja parin vuoden kasvaminen auttoivat asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis nuo sukat oli vain esimerkki. Vastaavia asioita on paljon. Ap

Niin sukat oli vain esimerkki. Sotansa voi valita niissä vastaavissakin asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotia ja kotia ei voi verrata keskenään. Päiväkodissa aikuiset päättävät mitä saa milloinkin tehdä. Kotona on vapaampaa. 

Meillä ongelmat ovat korostuneet vasta kouluiässä.

Miksi kotona pitäisi olla vapaampaa? Vanhemmilla on paljon paremmat kurinpitovaltuudetkin. Varhaiskasvattaja ei saa edes pitää lapsesta kiinni jos lapsi lähtee haahuilemaan.