YLE: päihteiden käyttö epää mielenterveysavun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmäähän se olisi auttaa parantumaan ihmistä, joka ei halua parantua.

Nyt olikin kyse ihmisistä jotka haluavat, mutta eivät saa apua päihteiden käytön takia.

Jos ei halua lopettaa päihteiden käyttöä, jotka aiheuttavat näitä ongelmia, niin ei silloin voi ihmistä hoitaa.

Päivän selvää.

Ja neuropsykologisiin tutkimuksiin ja sitä kautta kuntoutukseen ei pääse myöskään, jos käyttää päihteitä tai lääkärin määräämiä voimakkaita lääkkeitä. Myös jos taustalla on jo joku muu mielenterveysdiagnoosi, tutkimus evätään.

Ystäväni teki itsemurhan, käytti huumeita ja sai leimaavia diagnooseja. Terapia ja osastohoidot eivät auttaneet, joten terapeutti ehdotti nepsytesteihin hakeutumista. Niitä ei myönnetty hänelle edes yksityisellä puolella, koska aiemmin diagnosoitu mielenterveyshäiriö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmäähän se olisi auttaa parantumaan ihmistä, joka ei halua parantua.

Nyt olikin kyse ihmisistä jotka haluavat, mutta eivät saa apua päihteiden käytön takia.

Jos ei halua lopettaa päihteiden käyttöä, jotka aiheuttavat näitä ongelmia, niin ei silloin voi ihmistä hoitaa.

Päivän selvää.

Mutta entäs kun nämä ongelmat aiheuttaa päihteiden käyttöä? Monella loppuisi ainakin ongelmakäyttö kunhan saisi apua mielenterveyteensä.

Mulla diagnosoitiin nuorena 22v iässä epävakaa persoonallisuus kahden hoitokäynnin perusteella. Jätettiin hoitojonoon odottamaan kolmeksi kuukaudeksi terapiaa ehdolla, että täytyy olla se 3 kk täysin ilman alkoa että saan terapiaa. Lääkkeitä toki piti syödä masennukseen ja ahdistukseen. Kävin samalla töissä ja kärsin unettomuudesta, mutta sitä ei lääkitty joka taas osaltaan ajoi juomaan viikonloppuisin.

Meni vuosia masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Aina joku tk-lääkäri kerran tapaamisen jälkeen kirjoitti jotain SSRI-lääkettä. Sitten kun olin tarpeeksi vanha ja "uskottava" sain napit nukkumiseen.

Nyt haen niitä nappeja kaksi kertaa vuodessa apteekista ja käyn vuorotöissä. Nukun suhteellisen hyvin. Mitään masislääkkeitä en syö. En ole epävakaakaan vaikken niin tervekään. Sinnittelen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla diagnosoitiin nuorena 22v iässä epävakaa persoonallisuus kahden hoitokäynnin perusteella.

Huhhuh mulla sama, kahden sairaanhoitajan haastattelun ja muutaman lomakkeen perusteella se tehtiin. ja hoito oli ihan vääränlaista ihan kuten diagnoosikin. Oikeasti mulla oli autismi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on varmaan monen mielestä karsea kommentti, mutta jos/ kun hoitoa on tarjolla vähemmän kuin on tarvetta hoidolle, niin totta kai priorisoisin ne, jotka todennäköisemmin hyötyvät hoidosta. Jos hoideltavalla on päihdeongelma, sen hoito voi haitata muuta hoitoa. Ja jos vieressä on päihteetön hoidon tarvitsija, niin ymmärrän kyllä valinnan.

Kaikki sympatia päihdesairaille ja heidän läheisilleen, mutta mulle sopii, että esim. masentunut ja päihteetön perheenäiti/isä kiilaa jonossa ohi.

Pitää arvioida myös hoidon tarvetta, joka on monesti päihdesairaalla suurempi. Se voi haitata hoitoa, kyllä - siksi tarvittaisiin sellaisia palveluita, joissa on osaamista hoitaa yhtä aikaa päihde- ja mielenterveysongelmia.

Resursseja ei ole eikä niitä tule olemaan, se on selvää. Siksi on myös selvää, ettei vähiä resursseja uhrata päihderiippuvaiseen ennen kuin hän saa omatoimisesti edes päihteiden käyttöään aisoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmäähän se olisi auttaa parantumaan ihmistä, joka ei halua parantua.

Nyt olikin kyse ihmisistä jotka haluavat, mutta eivät saa apua päihteiden käytön takia.

Haluavat jatkaa päihteiden käyttöä ja hakevat apua päihteiden aiheuttamaan masennukseen ja ahdistukseen. Mahton yhtälö.

Mäen tiiä miks mun dokata täytyy mut sei oo mun vaan yhteiskunnan syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on varmaan monen mielestä karsea kommentti, mutta jos/ kun hoitoa on tarjolla vähemmän kuin on tarvetta hoidolle, niin totta kai priorisoisin ne, jotka todennäköisemmin hyötyvät hoidosta. Jos hoideltavalla on päihdeongelma, sen hoito voi haitata muuta hoitoa. Ja jos vieressä on päihteetön hoidon tarvitsija, niin ymmärrän kyllä valinnan.

Kaikki sympatia päihdesairaille ja heidän läheisilleen, mutta mulle sopii, että esim. masentunut ja päihteetön perheenäiti/isä kiilaa jonossa ohi.

Pitää arvioida myös hoidon tarvetta, joka on monesti päihdesairaalla suurempi. Se voi haitata hoitoa, kyllä - siksi tarvittaisiin sellaisia palveluita, joissa on osaamista hoitaa yhtä aikaa päihde- ja mielenterveysongelmia.

Resursseja ei ole eikä niitä tule olemaan, se on selvää. Siksi on myös selvää, ettei vähiä resursseja uhrata päihderiippuvaiseen ennen kuin hän saa omatoimisesti edes päihteiden käyttöään aisoihin.

Päihteiden käyttö aisoihin=lopettaminen

Näin on. Mutta Mielenterveysongelmainen juo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmäähän se olisi auttaa parantumaan ihmistä, joka ei halua parantua.

Nyt olikin kyse ihmisistä jotka haluavat, mutta eivät saa apua päihteiden käytön takia.

Haluavat jatkaa päihteiden käyttöä ja hakevat apua päihteiden aiheuttamaan masennukseen ja ahdistukseen. Mahton yhtälö.

Joillekin se päihteiden käyttö auttaa masennukseen ja ahdistukseen, jotka on olleet jo ennen päihteidenkäytön aloittamista

Minä olen huomannut, että nämä masentuneet ihmiset eivät ole tyytyväisiä mihinkään realistiseen elämään. Heitä lähinnä masentaa se, kun elämä on niin paskaa, että joutuu käymään töissä ja ei vaan saa olla koko ajan vapaalla ja että rahaa olisi loputtomasti. He olisivat tyytyväisiä vain Eurojackpot-lottovoittajan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla diagnosoitiin nuorena 22v iässä epävakaa persoonallisuus kahden hoitokäynnin perusteella.

Huhhuh mulla sama, kahden sairaanhoitajan haastattelun ja muutaman lomakkeen perusteella se tehtiin. ja hoito oli ihan vääränlaista ihan kuten diagnoosikin. Oikeasti mulla oli autismi.

Mulla oli piirteitä epävakaasta, mutta oireistossahan on monenlaista joka yhdistyy aspergeriin, AD(h)d:n, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön jne. joten on hyvin vaikea sanoa mikä nyt sitten oikein on.

Selkeästi paras apu on ollut noista unilääkkeistä, koska voin käydä töissä niiden avulla. Kun sain lähinnä armosta jotain Imovanea nuorena niin apteekissa katsottiin kuin rikollista eikä se toiminut. Nyt on ketiapiinia ja mirtatzapiinia jota vaihtelen melatoniinin kanssa.

Kun teen vuorotyötä aamut, välivuorot tai illat ja voin sopia näitä työpaikalla tehden 30h/vko keskimäärin niin tämä jousto auttaa jo nukkumaan ja sopii mulle.

Ylipäänsä ehkä yhteiskunnan asennemuutos on auttanut myös kun niin moni on nykyään mt-sairas, että oma sairaus ja väsymys ei tunnu enää oikein miltään. Ja en halua enää mennä noille mt-puoskareille, pitäköön tunkkinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmäähän se olisi auttaa parantumaan ihmistä, joka ei halua parantua.

Nyt olikin kyse ihmisistä jotka haluavat, mutta eivät saa apua päihteiden käytön takia.

Haluavat jatkaa päihteiden käyttöä ja hakevat apua päihteiden aiheuttamaan masennukseen ja ahdistukseen. Mahton yhtälö.

Joillekin se päihteiden käyttö auttaa masennukseen ja ahdistukseen, jotka on olleet jo ennen päihteidenkäytön aloittamista

No silloinhan päihteidenkäyttäjän masennusta ja ahdistusta ei ole syytä hoitaa, koska osalle hoito ei auta ja osalle taas päihteet auttaa masennukseen, joten miksi niistä silloin olisi ongelmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut, että nämä masentuneet ihmiset eivät ole tyytyväisiä mihinkään realistiseen elämään. Heitä lähinnä masentaa se, kun elämä on niin paskaa, että joutuu käymään töissä ja ei vaan saa olla koko ajan vapaalla ja että rahaa olisi loputtomasti. He olisivat tyytyväisiä vain Eurojackpot-lottovoittajan elämään.

Jos on näitä "realistisen elämän" ja töiden uuvuttamia henkilöitä, niin eikö olisi syytä katsoa sitä yhteiskunnallisena ongelmana eikä yksilön ongelmana?

Ei tää elämä millään hiton terapioilla ratkea.

Vierailija kirjoitti:

Tää on varmaan monen mielestä karsea kommentti, mutta jos/ kun hoitoa on tarjolla vähemmän kuin on tarvetta hoidolle, niin totta kai priorisoisin ne, jotka todennäköisemmin hyötyvät hoidosta. Jos hoideltavalla on päihdeongelma, sen hoito voi haitata muuta hoitoa. Ja jos vieressä on päihteetön hoidon tarvitsija, niin ymmärrän kyllä valinnan.

Kaikki sympatia päihdesairaille ja heidän läheisilleen, mutta mulle sopii, että esim. masentunut ja päihteetön perheenäiti/isä kiilaa jonossa ohi.

Samaa mieltä.

Tähänhän kaikki sairaanhoito Suomessa perustuu, jokaista ei ole rahaa hoitaa asiaankuuluvasti niin priorisoidaan. Fyysisten sairauksien hoidossa sitten taas päihdeongelmilla tai ylipainolla itsensä sairastuttaneet kiilaavat jonon ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihteiden käyttäjän mielessä pyörii lähinnä seuraava päihdeannos. Miten sellaisen kanssa mitään terapiaa työstät?

Puhuttiin käyttäjistä eikä narkomaaneista.

Sama asia

Ihan sama kuin juoppo, alkoholisti ja viiniharrastaja

Käytän n. kaksi kertaa vuodessa LSD:tä. Pari kertaa vuosikymmenessä olen käyttänyt DMT:tä. En käytä muita päihteitä paitsi kofeiinia. Olen kai narkomaani.

Sellaista se on, kun on alkoholisti isä, häneltä varmaan peritty päihderiippuvuus. Hän juo aina konjakkilasin jouluna ja joskus käy kesällä terassilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmäähän se olisi auttaa parantumaan ihmistä, joka ei halua parantua.

Nyt olikin kyse ihmisistä jotka haluavat, mutta eivät saa apua päihteiden käytön takia.

Haluavat jatkaa päihteiden käyttöä ja hakevat apua päihteiden aiheuttamaan masennukseen ja ahdistukseen. Mahton yhtälö.

Joillekin se päihteiden käyttö auttaa masennukseen ja ahdistukseen, jotka on olleet jo ennen päihteidenkäytön aloittamista

No silloinhan päihteidenkäyttäjän masennusta ja ahdistusta ei ole syytä hoitaa, koska osalle hoito ei auta ja osalle taas päihteet auttaa masennukseen, joten miksi niistä silloin olisi ongelmaksi?

Joitain esim terapia saattaa kiinnostaa ja hyödyttää, mutta minkälainen vain laittomien päihteiden käyttö katsotaan _ongelmaksi_, jolloin kyseinen hoito ei ole mahdollinen.

Ite oon aivan tyytyväinen diilaamaan omien ongelmien kans kannabiksella, mutta olihan se melkoinen valinta tehdä, että haluanko apua vai jatkaa polttelua. Kuitenkin koen että tein oikean valinnan, koska kannabiksen käytöstä on ollut niin paljon sellaistakin hyötyä, mitä hoitosuhde ei olis mulle koskaan voinut antaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja neuropsykologisiin tutkimuksiin ja sitä kautta kuntoutukseen ei pääse myöskään, jos käyttää päihteitä tai lääkärin määräämiä voimakkaita lääkkeitä. Myös jos taustalla on jo joku muu mielenterveysdiagnoosi, tutkimus evätään.

Ystäväni teki itsemurhan, käytti huumeita ja sai leimaavia diagnooseja. Terapia ja osastohoidot eivät auttaneet, joten terapeutti ehdotti nepsytesteihin hakeutumista. Niitä ei myönnetty hänelle edes yksityisellä puolella, koska aiemmin diagnosoitu mielenterveyshäiriö. 

Pelkät nepsyongelmat eivät aiheuta itsemurhaa. Jos on tuollainen tilanne, ehkei kannata miettiä mitään diagnoosien leimaavuutta, mutta kukin tavallaan. Kyllä nepsytesteihinkin voi päästä vaikka olisi mt-diagnoosi.