Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?
Kommentit (1417)
Kiinnostaisipa kuulla vähän tarkempia lisätietoja miten tuossa huikeassa suorituksessa -58kg oikein onnistuit ja kauanko siihen meni aikaa. Haluaisin kuulla vähän mitä ja milloin söit ja oliko sinulla personal trainer vai onnistuitko ihan omin päin? Kaikesta lisätiedosta olisin kiitollinen. Itsellä vähän sama urakka vielä edessä samoilla vaivoilla varustettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet tai kilpirauhasen vajaatoiminta eivät ole mikään este laihtumiselle. Olen 46-vuotias, pudotin painoa -58 kg ja treenasin lihaksikkaan kropan. Ilman kuureja, lääkkeitä tai leikkauksia.
Eikä vanhuus ole este painon pudottamiselle. Mulla on myös vajaatoiminta ja ikääkin jo oli 65v ja silti sain painoa pudotettua 17 kiloa pätkäpaastolla. Päivällisen ja iltapalan jätin pois. Edelleen paino pysyy hallinnassa samalla keinolla. Ja höpöpuhetta oli sekin, ettei vanhus saisi pätkäpaastoilla. Minulle se sopi.
Se että suurinosa lääkkeistä on täyttä kusetusta. Oireita peitetään ei paranneta niillä.
Vierailija kirjoitti:
Itseä on yllättänyt se kuinka moni on päässyt johtotason tehtäviin ilman, että osaavat yhtään mitään. Tai se kuinka monelle aikuiselle yksinkertainenkin ongelma on lähes mahdoton ratkaista.
Tämä!
Se että minä, liikkumisen perikuva lihosin kun jäin työttömäksi. En ymmärrä miten se voi olla mahdollista että olen lihonut. Yllätys yhtä isosti joka valokuvasta että onko tuo kaksoisleuka tosiaan minulla!?
Ja tie laihdutukseen on niin vaikeaa etten ymmärrä miten se on edes mahdollista muuten kuin riutua nälässä.
Toinen yllätys on kuinka vaikea on luottaa enää kenenkään tai mihinkään.
Kolmas yllätys kuinka nopeasti elämä hurahtaa.
Neljäs yllätys on kuinka samat asiat ovat ne, jotka tuottaa nautintoa. Samat kuin lapsena, ne omat lempijutut lempi-ihmisten kanssa.
Matkustelu on alkanut vain stressata. Mikään siinä ei enää yllätä tai saa wow kokemuksia. Vaikka taustalla vain perusreppureissua.
Miltä nämä kuulostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain parikymppisenä kuulla, että jäisin ehkä lapsettomaksi 19 v. löydetyn kasvaimen vuoksi. Kolmekymppisenä sain yhden lapsen. Sitten taas vuosien lapsettomuus hoidoista huolimatta. Nelikymppisenä monta raskautta spontaanisti, mutta keskenmenojen kera. Kunnes päälle nelikymppisenä vielä onnisti. Eli itselläni jostain syystä hedelmällisimmät vuodet olivat nelikymppisenä. Elämä voi yllättää monin eri tavoin.
En ole huomannut mitään eroa siihen kun olin 20 nyt olen 70.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että minä, liikkumisen perikuva lihosin kun jäin työttömäksi. En ymmärrä miten se voi olla mahdollista että olen lihonut. Yllätys yhtä isosti joka valokuvasta että onko tuo kaksoisleuka tosiaan minulla!?
Ja tie laihdutukseen on niin vaikeaa etten ymmärrä miten se on edes mahdollista muuten kuin riutua nälässä.
Toinen yllätys on kuinka vaikea on luottaa enää kenenkään tai mihinkään.
Kolmas yllätys kuinka nopeasti elämä hurahtaa.
Neljäs yllätys on kuinka samat asiat ovat ne, jotka tuottaa nautintoa. Samat kuin lapsena, ne omat lempijutut lempi-ihmisten kanssa.
Matkustelu on alkanut vain stressata. Mikään siinä ei enää yllätä tai saa wow kokemuksia. Vaikka taustalla vain perusreppureissua.
Miltä nämä kuulostaa?
Se on lihoin ei lihosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei sinänsä ole yllätys, mutta asia, jota en nuorempana tullut ajatelleeksi. Jossain kohtaa miehet lakkaavat katsomasta perääsi. Ne harvat kerrat kun mies kadulla katsoo silmiin, hän kääntää katseensa nopeasti pois. Olen 45-vuotias nainen, joten ei kai tässä mitään ihmeellistä ole.
Mites te muta naiset olette asian kokeneet?
Ei ole mulle vielä tapahtunut. Lähes jokainen mies ottaa katsekontaktia tai tuijottaa avoimesti.
N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi että yllätyksenä mutta erittäin mukavana oivalluksena että elämän llatu on parantunut valtavasti sen myötä että kaikki turha stressi turhista ulkoiista asioista on karissut kokonaan.
Että hyväksyn itseni täysin ja kokonaan, kenekään toisen mielipiteet siitä miltä näytän, mitä teen, miten elän ei meekitse minulle mitään. Sellainen lavoliísuus itseni kanssa. Olen aina ollut laumasta poikkeava, ja nyt olen sitä täysin rinnoin. On ihanaa olla täysin oma itsensä, pukeutua niin kuin itse tuntuu itselle hyvältä, tehdä asioita joita tämän ikäisen "ei kuuluisi " missään tapauksessa tehdä jne.
On ihanaa olla täysin minä itse. Enkä tarkoita sitä että olisin heittäytynyt täysi holtittomaksi ja hällä-väliä elämään, ei, vaan sitä että todellakaan ympäristön paineet siitä mitä tämän ikäisen pitäisi olla ja tehdä ei paina minua ollenkaan. Ei ole mitään niin kuuluu olla ja niin kuuluu tehdä. Ei ole mitään niin kuuluu.
Nuoresta asti asetetaan paineita; on hankittava parisuhde, on perustettava perhe ja sitten päivitellään ja kauhistellaan kun niin ei toimi. Kun on yli 30 -siis nainen- alkaa ne puheet että odota vaan, kyllä kadut kun et lapsia ole hankkinut. Pian on myöhäistä. Sitten kun jatkaa omanlaistansa elämää saa happamia katseita ja arvostelua miten tuokin luulee jotain itsestään ja mikähän omituisuus tuokin on.
Nyt kun viisaus ja elämänkokemus on kasvanut siihen mittaan että se kaikki on vain taustakohinaa, siihen ei kiinnitä huomiota on ihana elää täysin omanlaistansa elämää josta nauttii. Minulla on vastuullinen työ jonka hoidan hyvin, on oma koti ja kaikki hyvin. Vain nuoruuden turhat paineet puuttuu!
Se, kuinka totaalisesti on ulkoistettu työmarkkinoilta. 60v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole nuorena tullut mietittyä, millaista olisi olla vanha, joten ei ole tullut mitään yllätyksiä. Mukavaa, kun saa nukkua silloin kun huvittaa. N74
Se yllättää, että työelämässä eivät hierarkiat ole hävinneet mihinkään, vaikka työolobarometreja laaditaan, konsultit ravaavat ja digitalisaatio on jyllännyt vuosikymmenet. Yhä edelleen pomotusta, eikä ihmisten osaamista ja lahjoja osata käyttää. Olen jäämässä eläkkeelle vuosikymmenten asiantuntijatyöstä ja pikkulikat pikkupomoina sanovat yhä meille osaajille, miten toimitaan. Tiukalla neulemekolla ja pushup-liiveillä päästy "asemiin" vanhaan malliin. Yllätti se, että luulin jääväni eläkkeelle haikein mielin ihanasta työstä, mutta ei - pääsen vapauteen bimbojen pompotuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas jätti. Luulin olevamme loppuelämän yhdessä.
Kaikki on nähty, koettu, kokeiltu, tehty.
Eloisa, räväkkä, ihana elämä takana.
Mikään ei säväytä. Tuttua huttua.
Jonkinlainen kyllääntyminen.
Lähes joka päivä on samanlainen.
Koska tää loppuis? IM-kandidaatti en ole. On vaan niin hiton tylsää.
On niin kaikki nähty jo.
En jaksa ravata enää tapahtumissa jne.
Ei mitään odotettavaa.
Rakastan ns pyjamapäiviä. En käytä pujamaa, koska olen naisellinen nainen. Aamusta seuraavaan aamuun hiukset pörrössä. En tee yhtään mitään.
Luen kirjoja harvakseltaan. Selaan nettiä. Luen paperi-Hesaria. Muutamaan ystävään tai kaveriin olen yhteydessä. Katson ajankohtaisohjelmia tai joskus harvoin hyväksi rankkaamani elokuvan.
Syön vähän, harvoin ja yksinkertaista. Inhoan ruoanlaittamista.
Kauppaan menen vain pakosta.
Koti on linnani.
Oleskelen makkarissa enimmäkseen.
Yllätyin, miten mukavaa, hauskaa ja monipuolista on elämä +60v. Ystävien kanssa istuttiin terassilla lauantaina, 12hlöä kyläkuppilassa. Osa poikkesi, osa oli pitempään. Nauru raikui ja puheensorina oli mahoton.
Laitan letit, jos siltä tuntuu.
Kuljen tennareissa ja farkkuhaalarissa, pitäkööt muut jakkupukunsa
Tiedän, mistä tykkään. Tykätkööt muut omistaan...
Voin mennä yksinkin leffaan, kahville ym
Osittaisella eläkkeellä on ihanasti aikaa, vaikka teen osa-aikatöitä. Voin valita työni. Harrastukseni, seurani.
Sama puoliso ollut 30v, yhteiset ja omat menot.
Voin syödä jälkkärin ensin. Tai pelkkää jälkkäriä
Karkkopäivä on silloin, kun Minä tahdon.
Saan nuolla kakkutaikinaa kulhon reunoista.
YMS
Vaihdevuodet tai kilpirauhasen vajaatoiminta eivät ole mikään este laihtumiselle. Olen 46-vuotias, pudotin painoa -58 kg ja treenasin lihaksikkaan kropan. Ilman kuureja, lääkkeitä tai leikkauksia.