Tullaan katsomaan vauvaa tyhjin käsin

Eräs läheinen sukulaiseni toi tuliaiseksi päiväysvanhan konvehtirasian, kun tuli katsomaan esikoistani. Eli oli jostain kaapista sen kaivanut varmaan. Voisi nyt edes vähän yrittää.

Entinen ystäväni tuli viimein raskaaksi neljänkympin korvilla ja olivat turvautuneet kalliisiin hedelmöityshoitoihin. Olin todella onnellinen hänen puolestaan ja kun vauva sitten syntyi, vein lahjaksi suklaata, lelun vauvalle,kortin jne

Tulin itse raskaaksi aika lailla silloin, kun hän oli viimeisillään. Voi tietysti olla, että hänen ajatuksensa olivat tulevassa vauvan syntymässä, mutta ei korvaansa lotkauttanut minun uutisilleni. Ei kysynyt mitään, ei sanonut mitään ja oli kuin koko asiaa ei olisikaan.

Kun esikoiseni sitten syntyi, ei tullut katsomaan meitä eikä antanut mitään lahjaa tai edes korttia.

Pakko ei ole, ei, mutta tuo tuntui siltä, että piti raskauttani jotenkin vähempiarvoisena kuin omaani. Koki ehkä epäreiluutta, että koimme iloisen yllätyksen ilman niitä kalliita hoitoja, kuka tietää.

Olisi ollut ihan kohteliasta muistaa jotenkin, kun hän sai minulta lahjan. Kuulostan vähän pikkumaiselta, mutta tiesin mikä elämän ja kuoleman kysymys tuo lapsensaanti hänelle oli, että olisi pahastunut jos en olisi tuonut mitään.

Jossain vaiheessa älysin, ettei ollut onnitellut minua kasvotusten ollenkaan, ei raskaudesta eikä vauvan syntymästä.

Tympäisi sen verran että pistin välit poikki.

*omaansa

Vierailija kirjoitti:

Eräs läheinen sukulaiseni toi tuliaiseksi päiväysvanhan konvehtirasian, kun tuli katsomaan esikoistani. Eli oli jostain kaapista sen kaivanut varmaan. Voisi nyt edes vähän yrittää.

Entinen ystäväni tuli viimein raskaaksi neljänkympin korvilla ja olivat turvautuneet kalliisiin hedelmöityshoitoihin. Olin todella onnellinen hänen puolestaan ja kun vauva sitten syntyi, vein lahjaksi suklaata, lelun vauvalle,kortin jne

Tulin itse raskaaksi aika lailla silloin, kun hän oli viimeisillään. Voi tietysti olla, että hänen ajatuksensa olivat tulevassa vauvan syntymässä, mutta ei korvaansa lotkauttanut minun uutisilleni. Ei kysynyt mitään, ei sanonut mitään ja oli kuin koko asiaa ei olisikaan.

Kun esikoiseni sitten syntyi, ei tullut katsomaan meitä eikä antanut mitään lahjaa tai edes korttia.

Pakko ei ole, ei, mutta tuo tuntui siltä, että piti raskauttani jotenkin vähempiarvoisena kuin omaani. Koki ehkä epäreiluutta, että koimme iloisen yllätyksen ilman niitä kalliita hoitoja, kuka tietää.

Olisi ollut ihan kohteliasta muistaa jotenkin, kun hän sai minulta lahjan. Kuulostan vähän pikkumaiselta, mutta tiesin mikä elämän ja kuoleman kysymys tuo lapsensaanti hänelle oli, että olisi pahastunut jos en olisi tuonut mitään.

Jossain vaiheessa älysin, ettei ollut onnitellut minua kasvotusten ollenkaan, ei raskaudesta eikä vauvan syntymästä.

Tympäisi sen verran että pistin välit poikki.

Olihan se töykeää ystävältäsi olla muistamatta sinua, mutta olisit voinut olla ymmärtäväisempi. Jos on kärsinyt lapsettomuudesta, niin se tuska jää pitkäksi aikaa päälle, vaikka saisikin lapsen.

Itse sain ainokaiseni vuosien yrittämisen jälkeen ja niin hullulta kuin se kuulostakin, tunnen katkeruutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka hankkivat lapsia tuosta noin vaan. Toki itse olen yrittänyt iloita lähipiirin ja ystävien onnistumisista ja heitä aina muistanut. Mutta ymmärrän hyvin ystävääsi. Sinuna olisin puhunut hänen kanssaan asiasta, enkä laitanut välejä poikki. Kertoo paljon itsestäsi, ettet osaa asettua muiden asemaan ja katkaiset välit jonkun saamatta jääneen bodyn takia.

On kyllä junttia lähipiiriä, jos tullaan kylään ilman muistamisia. Itselläni ei ole moisesta kokemusta, jopa mieheni kolmekymppiset sinkkukaverit toivat vauvalle lahjoja, kun tulivat ensi kertaa häntä katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyviin tapoihin kuuluu että vie edes jotain. Esim. keksipakettikin riittäisi.

Ja sitten maristaan että toi vain kotoaan keksipaketin. Minusta ei tarvitse tuoda mitään, ja jos taas joku haluaa tuoda, tuokoon. En tekisi tästä näin hankalaa kysymystä. Loistakoon vauveli pääosassa. Hyvä juttu olisi että vieras ei viipyisi pitkään.

Mä tuon vauvalle bodyn, ei tarvi keittää kahvia minun takia ja en viivy pitkään. En tunge pelkän vauvan takia kylään jos emme äidin kanssa ole muuten juurikaan tekemisissä. En viitsi tuoda kotiruokaa kun minun kokin taidot eivät ole kummoiset. Uskon että tämä ei vauvan vanhempia haittaa kun nykyään on kauppojen kotiinkuljetus, wolt, foodora jne. ja vauvan isä kykenee kyllä laittamaan ruokaa perheelleen.

Ei se vauva itse tajua koko hommasta yhtään mitään.

Samoin täällä Pohjois-Satakunnassa.

Kylän naiset tulevat yhdessä katsomaan vauvaa ja tuovat kastamiset kahvipöytää, vauvalle oman lahjan ja pienen rahasumman vauvan säästötilille.

Kysyvät kyllä ensin luvan saavatko tulla ja sopivat milloin saavat tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs läheinen sukulaiseni toi tuliaiseksi päiväysvanhan konvehtirasian, kun tuli katsomaan esikoistani. Eli oli jostain kaapista sen kaivanut varmaan. Voisi nyt edes vähän yrittää.

Entinen ystäväni tuli viimein raskaaksi neljänkympin korvilla ja olivat turvautuneet kalliisiin hedelmöityshoitoihin. Olin todella onnellinen hänen puolestaan ja kun vauva sitten syntyi, vein lahjaksi suklaata, lelun vauvalle,kortin jne

Tulin itse raskaaksi aika lailla silloin, kun hän oli viimeisillään. Voi tietysti olla, että hänen ajatuksensa olivat tulevassa vauvan syntymässä, mutta ei korvaansa lotkauttanut minun uutisilleni. Ei kysynyt mitään, ei sanonut mitään ja oli kuin koko asiaa ei olisikaan.

Kun esikoiseni sitten syntyi, ei tullut katsomaan meitä eikä antanut mitään lahjaa tai edes korttia.

Pakko ei ole, ei, mutta tuo tuntui siltä, että piti raskauttani jotenkin vähempiarvoisena kuin omaani. Koki ehkä epäreiluutta, että koimme iloisen yllätyksen ilman niitä kalliita hoitoja, kuka tietää.

Olisi ollut ihan kohteliasta muistaa jotenkin, kun hän sai minulta lahjan. Kuulostan vähän pikkumaiselta, mutta tiesin mikä elämän ja kuoleman kysymys tuo lapsensaanti hänelle oli, että olisi pahastunut jos en olisi tuonut mitään.

Jossain vaiheessa älysin, ettei ollut onnitellut minua kasvotusten ollenkaan, ei raskaudesta eikä vauvan syntymästä.

Tympäisi sen verran että pistin välit poikki.

Olihan se töykeää ystävältäsi olla muistamatta sinua, mutta olisit voinut olla ymmärtäväisempi. Jos on kärsinyt lapsettomuudesta, niin se tuska jää pitkäksi aikaa päälle, vaikka saisikin lapsen.

Itse sain ainokaiseni vuosien yrittämisen jälkeen ja niin hullulta kuin se kuulostakin, tunnen katkeruutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka hankkivat lapsia tuosta noin vaan. Toki itse olen yrittänyt iloita lähipiirin ja ystävien onnistumisista ja heitä aina muistanut. Mutta ymmärrän hyvin ystävääsi. Sinuna olisin puhunut hänen kanssaan asiasta, enkä laitanut välejä poikki. Kertoo paljon itsestäsi, ettet osaa asettua muiden asemaan ja katkaiset välit jonkun saamatta jääneen bodyn takia.

Mutta eihän tuo edellinen kirjoittaja katkonut välejä "saamatta jääneen bodyn takia", vaan siksi, ettei tuo henkilö millään tavalla onnitellut tai kommentoinut kirjoittajan uutta vauvaa? Todellakin pitäisin outona käytöksenä jos joku teeskentelisi ettei uutta vauvaa ole olemassakaan, on taustalla sitten mitä tahansa. Tuli jopa mieleen, että kenties hän näki kirjoittajan raskauden jonain kilpailuasetelmana. Moni on jäänyt ala-asteen tasolle siinä että kaikenlaiset asiat nähdään "matkimisena".

Juu mulla ei ole tapana tuoda tuliaisiksi kenellekään mitään, mutta vastaavasti en odota keneltäkään mitään kun käyvät minun luona. Kahvit voin tarjota. Tämä minun tapani toimia tuntuu täällä Lapissa olevan melko yleinen. Kukaan ei pahoita mieltään.

Ja mulla on yksi lapsikin ja kun hän oli aivan pieni ja meillä käytiin mun vauvaa katsomassa niin oisin ollut aivan kummissani jos joku ois mulle tuonut jotain.

Kiitollisuudenvelkaakaan en tunne, jos mulle tuodaan pyytämättä jotain niin ei kannata olettaa saavansa mitään minulta takaisin (enkä silti pahastu vaikka jatkossa et toisikaan enää tämän takia mitään). Jos pyydän ja mulle tuodaan niin tällöin kyllä lupaan korvata palveluksen reilusti vaikka rahalla jos ei muuta keksitä yhdessä korvaukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieraille tarvitse tarjota mitään. Ap on nipo. Relaa. Eikä vieraiden siis tarvitse tuoda mitään.

No ei kyllä tyhjin käsin mennä vauva katsomaan!

Riippuu varmaan ihmisistä. Itse vihaan kaikkea roinaa yms leivoksista en piittaa mutta vieraille on nisua pakastin täynnä. Ainut toivomus että tulevat terveinä.

Vierailija kirjoitti:

Ei vieraille tarvitse tarjota mitään. Ap on nipo. Relaa. Eikä vieraiden siis tarvitse tuoda mitään.

Aika tylsää tuolla lailla.

Vierailija kirjoitti:

Ei se vauva itse tajua koko hommasta yhtään mitään.

Onneksi ei, kun niin yksoikoinen olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten ns. maalaisjärki ja tapakulttuurin tuntemus on kadonnut. 

Ei ymmärretä perinteitä tai tapoja (ja ollaan liian moukkia ottamaan selvää niistä edes varmuuden vuoksi). 

Lippis päässä ja tennarit jalassa istutaan hienoissakin juhlissa syömässä. 

Vauvoille ei tuoda mitään, mutta eipä tuoda myöskään uudelle tuttavuudelle tai tupareihin: ruisleivälle ja suolalle naureskellaan kuin kyse olisi vitsilahjasta, kukkia ei osata antaa edes deittikumppanille kun kyläillään eka kerta tämän luona. 

Liikenteessä tungeksitaan äitien ja pikkulasten väliin, kaahataan ruumisautosta ohi ja jäädään kuvaamaan onnettomuuspaikalle eikä soiteta apua/tarkisteta tilannetta. Raavaat miehet tölläävät vierestä kun mummoilla on vaikeuksia kantamusten tai tien ylittämisen kanssa. Jne.

Et kai tosissasi vie kenellekään ruisleipää ja suolaa!?

Onhan se ihan perinteinen tuparilahja. Toki varmaan muutakin yleensä viedään, mutta tuo on perinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta valitettavasti on katoamassa sellainen kulttuuri jossa vastasynnyttänyttä autetaan.

Omat vanhempanikin tulivat istumaan valmiiseen pöytään ja vaatimaan kahvia. Olin synnyttänyt pari päivää aiemmin ja kotona on muitakin lapsia hoidettavana.

Sitä jotenkin toivoisi että tulisivat ruuan kanssa, kehittäisivät itse ne kahvit. Antaisivat äidin istua rauhassa imettämässä.

Pari ystävääni toivat ruokaa mukanaan. En unohda sitä koskaan, se oli kaunis ele.

Et sitten edes omille vanhemmillesi saanut sanottua, että keittäkää itse? Tai itse asiassa sen lapsen isän kyllä kuuluu passata vieraita eikä juuri synnttäneen äidin! Jessus. Meillä oli ihan automaatio, että mieheni/lapsen isä keittelee kahvit ja hommaa tarjottavat, kun vieraita tuli. Muutenkin oli päävastuussa perheemme ruokahuollosta tuolloin, jotta minä sain keskittyä vauvan imettämiseen.

Jopas sitä pitää siihen imettämiseen kovasti keskittyä, kun ei edes kahvia pysty keittämään ettei keskittyminen herpaannu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten ns. maalaisjärki ja tapakulttuurin tuntemus on kadonnut. 

Ei ymmärretä perinteitä tai tapoja (ja ollaan liian moukkia ottamaan selvää niistä edes varmuuden vuoksi). 

Lippis päässä ja tennarit jalassa istutaan hienoissakin juhlissa syömässä. 

Vauvoille ei tuoda mitään, mutta eipä tuoda myöskään uudelle tuttavuudelle tai tupareihin: ruisleivälle ja suolalle naureskellaan kuin kyse olisi vitsilahjasta, kukkia ei osata antaa edes deittikumppanille kun kyläillään eka kerta tämän luona. 

Liikenteessä tungeksitaan äitien ja pikkulasten väliin, kaahataan ruumisautosta ohi ja jäädään kuvaamaan onnettomuuspaikalle eikä soiteta apua/tarkisteta tilannetta. Raavaat miehet tölläävät vierestä kun mummoilla on vaikeuksia kantamusten tai tien ylittämisen kanssa. Jne.

Et kai tosissasi vie kenellekään ruisleipää ja suolaa!?

Etkö ole kuullut vanhasta tavasta, että uuteen kotiin viedään tuliaisiksi leipää ja suolaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta valitettavasti on katoamassa sellainen kulttuuri jossa vastasynnyttänyttä autetaan.

Omat vanhempanikin tulivat istumaan valmiiseen pöytään ja vaatimaan kahvia. Olin synnyttänyt pari päivää aiemmin ja kotona on muitakin lapsia hoidettavana.

Sitä jotenkin toivoisi että tulisivat ruuan kanssa, kehittäisivät itse ne kahvit. Antaisivat äidin istua rauhassa imettämässä.

Pari ystävääni toivat ruokaa mukanaan. En unohda sitä koskaan, se oli kaunis ele.

No tämä on kieltämättä totta. Etenkin jos vierailijat meinaavat viipyä, niin apu olisi tarpeen. Ja isovanhemmilta ja muilta läheisiltä sitä toivoisi apua muutenkin, edes sen verran että toisivat kahvipullat itse ja keittäisivät kahvit omatoimisesti. Pitäisivät lapsenlastaan sylissä niin että äiti pääsee käymään vaikka suihkussa, tai syömään rauhassa. Meillä miehen vanhemmista on ollut korvaamaton apu.

Eikö mies edes sen aikaa lastaan hoitanut että olisit päässyt pesulle?

Itsellä kaksi lasta enkä ole mikään supermamma, mutta niin avuttomassa tilassa en ollut missään vaiheessa etten olisi kyennyt vieraille kahvia keittämään.

Ap aikoinaan kirjoittanut sanan rotinat. Mitä murretta en ole koskaan kuullut edes sanaa. Voisi vähän miettiä mitä kirjoittaaa. Olen stadista ja jos alan puhumaan heinähatuille slangia eivät ymmärrä mitään. Luultavasti rotinat on kuin roikit vaatteet penskalle.

Olen huomannut samaa naisvaltaisessa työyhteisössä. Hyvissä ajoin ilmoitellaan lähestyvistä viisikymppisistä, että tietää työkaverit laittaa kerjuulistan kiertämään, että saadaan sitten kukkia ja lahjakortteja sankarille .

Koskaan nämä päivänsankarit eivät tuo mitään tarjottavaa juhlistaan työkavereille. Muistamiset kyllä ottavat mielellään vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs läheinen sukulaiseni toi tuliaiseksi päiväysvanhan konvehtirasian, kun tuli katsomaan esikoistani. Eli oli jostain kaapista sen kaivanut varmaan. Voisi nyt edes vähän yrittää.

Entinen ystäväni tuli viimein raskaaksi neljänkympin korvilla ja olivat turvautuneet kalliisiin hedelmöityshoitoihin. Olin todella onnellinen hänen puolestaan ja kun vauva sitten syntyi, vein lahjaksi suklaata, lelun vauvalle,kortin jne

Tulin itse raskaaksi aika lailla silloin, kun hän oli viimeisillään. Voi tietysti olla, että hänen ajatuksensa olivat tulevassa vauvan syntymässä, mutta ei korvaansa lotkauttanut minun uutisilleni. Ei kysynyt mitään, ei sanonut mitään ja oli kuin koko asiaa ei olisikaan.

Kun esikoiseni sitten syntyi, ei tullut katsomaan meitä eikä antanut mitään lahjaa tai edes korttia.

Pakko ei ole, ei, mutta tuo tuntui siltä, että piti raskauttani jotenkin vähempiarvoisena kuin omaani. Koki ehkä epäreiluutta, että koimme iloisen yllätyksen ilman niitä kalliita hoitoja, kuka tietää.

Olisi ollut ihan kohteliasta muistaa jotenkin, kun hän sai minulta lahjan. Kuulostan vähän pikkumaiselta, mutta tiesin mikä elämän ja kuoleman kysymys tuo lapsensaanti hänelle oli, että olisi pahastunut jos en olisi tuonut mitään.

Jossain vaiheessa älysin, ettei ollut onnitellut minua kasvotusten ollenkaan, ei raskaudesta eikä vauvan syntymästä.

Tympäisi sen verran että pistin välit poikki.

Olihan se töykeää ystävältäsi olla muistamatta sinua, mutta olisit voinut olla ymmärtäväisempi. Jos on kärsinyt lapsettomuudesta, niin se tuska jää pitkäksi aikaa päälle, vaikka saisikin lapsen.

Itse sain ainokaiseni vuosien yrittämisen jälkeen ja niin hullulta kuin se kuulostakin, tunnen katkeruutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka hankkivat lapsia tuosta noin vaan. Toki itse olen yrittänyt iloita lähipiirin ja ystävien onnistumisista ja heitä aina muistanut. Mutta ymmärrän hyvin ystävääsi. Sinuna olisin puhunut hänen kanssaan asiasta, enkä laitanut välejä poikki. Kertoo paljon itsestäsi, ettet osaa asettua muiden asemaan ja katkaiset välit jonkun saamatta jääneen bodyn takia.

Ymmärsinhän minä? Sanoin, että ymmärrettävästi hänen ajatukset ovat muualla, mutta tuntui ikävältä ettei hän noteerannut minun onneani mitenkään.

Hän ohitti minun elämässäni olevan todella tärkeän asian täysin, joten tämä koetteli välejämme.

Olin jo raskaana,kun hänen lapsensa syntyi. Hän oli itse todella tyly minua ja omia juttujani kohtaan, siitä huolimatta yritin ymmärtää ja vein lahjan ja iloitsin hänen kanssaan.

Hänen puoleltaan jatkui tuo tyly ja ehkä hieman ilkeäkin käytös, niin en jaksanut jatkaa ystävyyttämme. Ei ole hänkään perään kysellyt niin oli oikea päätös. Jätin siis vaan rauhaan.

On ihan ymmärrettävää että lapsettomuus voi aiheuttaa vahvoja tunteita, mutta niitä on väärin toisen niskaan kaataa, vaikka tuntuisi kuinka oikeutetulta.

Kypsää olisi myös ollut häneltä sanoa ihan suoraan että nyt v*tuttaa ja tuntuu pahalta. Sen minä ennemmin olisin ymmärtänyt kuin ylimielisen puheenaiheen vaihdon, kun puhun raskaudestani. Hän sai tietysti puhua omastaan

Vedit aika mutkat suoriksi tuolla että katkaisin välit saamatta jääneen bodyn vuoksi :D

Kyllä minä pitkään yritin tuon ystävyyden eteen, hän se rupesi suorastaan vihamieliseksi.