Lue keskustelun säännöt.
Tullaan katsomaan vauvaa tyhjin käsin
Meille syntyi vähän aikaa sitten tyttövauva ja perhettä/ystäviä on käynyt vauvaa katsomassa. Olen varautunut vieraisiin ja jokaiselle kävijälle keittänyt kahvit ja leiponut tarjottavaa. Mutta vieraat ovat tulleet lähes jokainen tyhjin käsin. Mitä hittoa. Itse kun käyn katsomassa lähipiirin vauvoja, niin vien kukkakaupan (ei lähikaupan 4e ruusupuskan, joka on eilinen jo ostaessa) kukkakimpun (sinisenä tai punaisena), lahjan vauvalle, lahjan äidille (yleensä jotain suklaata) sekä rotinoita eli tarjottavaa kahvipöytään, ettei juuri synnyttäneen tarvitse murehtia mitä laittaa pöytään. Lisäksi viivyn max 2 tuntia, sillä vauva vaatii huomiota ja imetystä, enkä tahdo häiritä perheen rauhaa liikaa. Olen 28v, joten minulle nuorena ihmisenä nämä ovat ihan selkeitä sääntöjä, kun mennään vauvaa katsomaan. Olenko typerä, kun olen hieman loukkaantunut näistä tyhjin käsin tulleista? Lisäksi lähes jokaista on joutunut muistuttamaan käsien pesusta ja terveenä tulemisesta, kun tullaan vastasyntyneen kotiinraivostuttavaa.
Kommentit (1406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat hokevat, että on ok mennä ilman tuliaisia katsomaan vauvaa. Ei se vaan ole, vaikka kuinka niin hokisitte. Se osoittaa vaan omat käytöstapojenne puutokset, ei muuta.
No sitten pitää köyhien jättää vauvat katsomatta ja siitäkös vasta loukkaannutaankin.
Ei vaan sitten tutkitaan ja ihmetellään äitien yksinäisyyttä ja vauvavuoden raskautta ja sitä, miten perheet saavat pärjätä omillaan. Mistähän johtuisi? Ettei vain osasyy olisi näissä ulkokultaisissa ja väkisin väännetyissä säännöissä, joissa pääosassa on lahjominen, ei läsnäolo ja läheisyys? Keksitään miljoona sääntöä kuinka tulee olla ja käyttäytyä, uhriudutaan, suututaan ja loukkaannutaan ja lopulta ihmetellään, kun kukaan ei jaksa eikä halua enää vierailla eikä auttaa? Ihme juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat hokevat, että on ok mennä ilman tuliaisia katsomaan vauvaa. Ei se vaan ole, vaikka kuinka niin hokisitte. Se osoittaa vaan omat käytöstapojenne puutokset, ei muuta.
No sitten pitää köyhien jättää vauvat katsomatta ja siitäkös vasta loukkaannutaankin.
K U K A AN Suomessa ei ole niin köyhä, etteikö voisi viedä kahvipöytään jotain syömistä tai markettikukkia.
En ymmärrä miksi joillekin olisi niin vastenmielistä ilahduttaa läheistä, mutta ei minun onneksi tarvikaan ja saan elää kuplassa jossa toisten ilahduttaminen on normi.
Voi vitsi miten ihanan ahdasta ja pörröistä se elämä mahtaa olla siellä norsunluutornissa :D. Taidat olla niitä samoja ihmisiä jotka ihmettelevät, miksi äidit menevät töihin vanhempainvapaiden päätyttyä ja miksi muka kaikki eivät saa vähintään kahden tonnin eläkkeitä :D. Tuollainen naiivius on tietyllä tavalla suloista ja tietyllä tavalla kammottavaa.
Voisivat edes antaa kortin ja 20€ rahaa kirjekuoressa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat hokevat, että on ok mennä ilman tuliaisia katsomaan vauvaa. Ei se vaan ole, vaikka kuinka niin hokisitte. Se osoittaa vaan omat käytöstapojenne puutokset, ei muuta.
No sitten pitää köyhien jättää vauvat katsomatta ja siitäkös vasta loukkaannutaankin.
Ei vaan sitten tutkitaan ja ihmetellään äitien yksinäisyyttä ja vauvavuoden raskautta ja sitä, miten perheet saavat pärjätä omillaan. Mistähän johtuisi? Ettei vain osasyy olisi näissä ulkokultaisissa ja väkisin väännetyissä säännöissä, joissa pääosassa on lahjominen, ei läsnäolo ja läheisyys? Keksitään miljoona sääntöä kuinka tulee olla ja käyttäytyä, uhriudutaan, suututaan ja loukkaannutaan ja lopulta ihmetellään, kun kukaan ei jaksa eikä halua enää vierailla eikä auttaa? Ihme juttu.
Sinähän tässä nyt uhriudut, ihme tekstiä eikä mitenkään todellisuutta kuvaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.Miksi minä tuoreena hyvätuloisena äitinä haluaisin, että lähes varaton läheinen käyttäisi viimeiset rahansa ihan vain pakkotuodakseen jotain, mitä pystyn itsekin hankkimaan? Koska eleet? Eikö ele ole se, että haluaa nähdä lasta ja olla läsnä lapsen elämässä?
Ei sitä tarvitse vaatia. Kaikki vaan toimivat noin, siis minun elämässäni.
Tuliaiset on muutenkin tavallista, saati sitten kun on syntynyt uusi perheenjäsen.
Mitä ilmeisemmin eri piireissä/paikkakunnilla on tässä eri tapoja. Lapsuudessa oli selvästikkin joku tällainen tuliaiskulttuuri, kun varakkaana perheenä vierailtiin muiden varakkaiden luona.
Nuorena, opiskelijana tosiaankaan tuollaista perinnettä ollut, eikä se takaisin ole omaan piiriin tullut muutenkaan: Joskus olen jotain vienyt jos siltä on tuntunut, mutta ei se kyllä mikään perusoletus ole. Ja olemme niin suorasanaista sakkia, että jos joku moista odottaisi, niin sanoisi sen kyllä ääneen, muutoinkaan emme ole tuppisuita vaan voimme sopia asioista, ihan hyvässä hengessä ja toisiamme ymmärtäen, ei tarvitse luottaa sellaiseen normeihin mitkä on "aina olleet tapana", voimme luoda omat normimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.
Olen samaa mieltä. Vaikka Pågensin minikorvapuustipussi on tosi halpa, pari euroa. Jos ei ole varaa edes kahvipakettia vauvan syntymän johdosta viedä, niin edes parin euron pullapitkon vois viedä. Ajattelematonta mennä nuohoamaan vauvaperheeseen katsomaan eka kertaa tyhjin käsin. Moukkamaista pihistelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat hokevat, että on ok mennä ilman tuliaisia katsomaan vauvaa. Ei se vaan ole, vaikka kuinka niin hokisitte. Se osoittaa vaan omat käytöstapojenne puutokset, ei muuta.
No sitten pitää köyhien jättää vauvat katsomatta ja siitäkös vasta loukkaannutaankin.
K U K A AN Suomessa ei ole niin köyhä, etteikö voisi viedä kahvipöytään jotain syömistä tai markettikukkia.
En ymmärrä miksi joillekin olisi niin vastenmielistä ilahduttaa läheistä, mutta ei minun onneksi tarvikaan ja saan elää kuplassa jossa toisten ilahduttaminen on normi.
Voi vitsi miten ihanan ahdasta ja pörröistä se elämä mahtaa olla siellä norsunluutornissa :D. Taidat olla niitä samoja ihmisiä jotka ihmettelevät, miksi äidit menevät töihin vanhempainvapaiden päätyttyä ja miksi muka kaikki eivät saa vähintään kahden tonnin eläkkeitä :D. Tuollainen naiivius on tietyllä tavalla suloista ja tietyllä tavalla kammottavaa.
Häh? Ahdasta?
Ei minulla ole mitenkään ahdasta, eikä tällaiset iloa tuottavat normit ja perinteet tuota mitään muuta kuin sitä iloa.
Jokainen menee töihin silloin kun menee, ei se kuulu minulle. Ymmärrän yhtä hyvin sen, ettei pidetä äitiyslomia ollenkaan kuin senkin, että jäädään kokonaan kotiin.
Hassuja oletuksia sinulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat hokevat, että on ok mennä ilman tuliaisia katsomaan vauvaa. Ei se vaan ole, vaikka kuinka niin hokisitte. Se osoittaa vaan omat käytöstapojenne puutokset, ei muuta.
No sitten pitää köyhien jättää vauvat katsomatta ja siitäkös vasta loukkaannutaankin.
K U K A AN Suomessa ei ole niin köyhä, etteikö voisi viedä kahvipöytään jotain syömistä tai markettikukkia.
En ymmärrä miksi joillekin olisi niin vastenmielistä ilahduttaa läheistä, mutta ei minun onneksi tarvikaan ja saan elää kuplassa jossa toisten ilahduttaminen on normi.
En ymmärrä, miksi jollekkin on niin käsittämätöntä, että toisiai voi ilahduttaa ihan ilmaiseksikkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.Miksi minä tuoreena hyvätuloisena äitinä haluaisin, että lähes varaton läheinen käyttäisi viimeiset rahansa ihan vain pakkotuodakseen jotain, mitä pystyn itsekin hankkimaan? Koska eleet? Eikö ele ole se, että haluaa nähdä lasta ja olla läsnä lapsen elämässä?
Näin minäkin kuvittelin, mutta olin ilmeisesti väärässä. Enkä muuten oo tosiaan oottanut mitään tarjoilua ja passausta jos vauvaperhettä on mennyt katsomaan, päinvastoin.
Et ole väärässä, meitä meidän kaltaisia naisia on monia, jotka haluavat ja arvostavat aidosti läheisiä ihmissuhteita, missä ihmissuhteiden arvo ei riipu lahjoista tai ihmissuhdepeleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiltä kyllä kyläilyaikaa sopiessamme useimmat kysyivät, tuodaanko jotain. Sanoin kaikille, että jotain pullaa tms kahvipöytään, kun en jaksa leipoa.
Jos olisin vaan häveliäästi sanonut että voi ei, ei mitään tarvitse, niin ehkä olisi jäänyt sitten harmittamaan kun ei mitään tuoda.
Minua ei haittaa yhtään jos ei tuoda vauvanvaatteita ja helistimiä. Kiva jos joku tuo, mutta tavaraa kyllä on jo oikeasti tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.Miksi minä tuoreena hyvätuloisena äitinä haluaisin, että lähes varaton läheinen käyttäisi viimeiset rahansa ihan vain pakkotuodakseen jotain, mitä pystyn itsekin hankkimaan? Koska eleet? Eikö ele ole se, että haluaa nähdä lasta ja olla läsnä lapsen elämässä?
Ei sitä tarvitse vaatia. Kaikki vaan toimivat noin, siis minun elämässäni.
Tuliaiset on muutenkin tavallista, saati sitten kun on syntynyt uusi perheenjäsen.Mitä ilmeisemmin eri piireissä/paikkakunnilla on tässä eri tapoja. Lapsuudessa oli selvästikkin joku tällainen tuliaiskulttuuri, kun varakkaana perheenä vierailtiin muiden varakkaiden luona.
Nuorena, opiskelijana tosiaankaan tuollaista perinnettä ollut, eikä se takaisin ole omaan piiriin tullut muutenkaan: Joskus olen jotain vienyt jos siltä on tuntunut, mutta ei se kyllä mikään perusoletus ole. Ja olemme niin suorasanaista sakkia, että jos joku moista odottaisi, niin sanoisi sen kyllä ääneen, muutoinkaan emme ole tuppisuita vaan voimme sopia asioista, ihan hyvässä hengessä ja toisiamme ymmärtäen, ei tarvitse luottaa sellaiseen normeihin mitkä on "aina olleet tapana", voimme luoda omat normimme.
Joo, uudet normit on ihan hyviä välillä. En ole nähnyt tarvetta muuttaa tai luoda uusia normeja tällaisten hyvien ja ilahduttavien perinteiden tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vauvalle tarvitse mitään romua ostaa, mutta voi viedä vaippapaketin, sukat tai jotakin pientä käytännöllistä. Ja vähintään päiväkahvipullat pitää viedä. Voi myös tarjoutua keittämään ne kahvit. Vastasynnyttänyt äiti on väsynyt ja ehkä kipeäkin eikä jaksa leipoa. Minullekin tuli keisarileikkauksen jälkeen iso lauma työkavereita kukkapuskien kanssa, ja mies rupesi juottamaan niille viiniä, niin etteivät ne lähteneet edes pois. Menin makuuhuoneeseen imettämään vauvaa ja nukahdin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun babyshoweritkin on valitettavasti rantautuneet Suomeen on musta kohtuutonta odottaa että vauvaa lahjotaan kolmesti (babyshower, syntymä, ristiäiset/nimiäiset). Toki törkeää että tuossa tilanteessa vierailevat olettavat valmista kahvipöytää.
Mulla on ollut tapana viedä tarjottavaa pöytään ja vauvalle vaippapaketti. Paikalle menen vain kutsuttuna. En kyllä yli sataa euroa kuluttaisi tarjottaviin, kukkakaupan puskiin ja kahteen eri lahjaan.
Miksi oletatte, että muut olettavat "valmista kahvipöytää"? Projisoitte omia oletuksianne muihin tuossa, ettekä tiedä niistä todellisista odotuksista yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
95% av-mammoista on oikeasti näin sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat hokevat, että on ok mennä ilman tuliaisia katsomaan vauvaa. Ei se vaan ole, vaikka kuinka niin hokisitte. Se osoittaa vaan omat käytöstapojenne puutokset, ei muuta.
No sitten pitää köyhien jättää vauvat katsomatta ja siitäkös vasta loukkaannutaankin.
Ei vaan sitten tutkitaan ja ihmetellään äitien yksinäisyyttä ja vauvavuoden raskautta ja sitä, miten perheet saavat pärjätä omillaan. Mistähän johtuisi? Ettei vain osasyy olisi näissä ulkokultaisissa ja väkisin väännetyissä säännöissä, joissa pääosassa on lahjominen, ei läsnäolo ja läheisyys? Keksitään miljoona sääntöä kuinka tulee olla ja käyttäytyä, uhriudutaan, suututaan ja loukkaannutaan ja lopulta ihmetellään, kun kukaan ei jaksa eikä halua enää vierailla eikä auttaa? Ihme juttu.
Ei kai p-aukisilta mitään voi odottaa jatkossakaan. Tollaset aiheuttaa vaan vaivaa jatkossakin. Aapeen kantsii karsia pois elämästään ajattelemattomat ja itsekeskeiset tyypit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.Miksi minä tuoreena hyvätuloisena äitinä haluaisin, että lähes varaton läheinen käyttäisi viimeiset rahansa ihan vain pakkotuodakseen jotain, mitä pystyn itsekin hankkimaan? Koska eleet? Eikö ele ole se, että haluaa nähdä lasta ja olla läsnä lapsen elämässä?
Näin minäkin kuvittelin, mutta olin ilmeisesti väärässä. Enkä muuten oo tosiaan oottanut mitään tarjoilua ja passausta jos vauvaperhettä on mennyt katsomaan, päinvastoin.
Et ole väärässä, meitä meidän kaltaisia naisia on monia, jotka haluavat ja arvostavat aidosti läheisiä ihmissuhteita, missä ihmissuhteiden arvo ei riipu lahjoista tai ihmissuhdepeleistä.
Ymmärrän, miksi puhutte uhriutumisesta ja marttyroinnista naisten kohdalla; olette itse sellaisia.
Vedätte heti johonkin ääripäähän ja alkaa tuollainen IHMISSUHTEIDENI ARVO EI RIIPU LAHJOISTA JA IHMISSUHDEPELEISTÄ :(-u l i n a.
Vierailija kirjoitti:
Ei vauvalle tarvitse mitään romua ostaa, mutta voi viedä vaippapaketin, sukat tai jotakin pientä käytännöllistä. Ja vähintään päiväkahvipullat pitää viedä. Voi myös tarjoutua keittämään ne kahvit. Vastasynnyttänyt äiti on väsynyt ja ehkä kipeäkin eikä jaksa leipoa. Minullekin tuli keisarileikkauksen jälkeen iso lauma työkavereita kukkapuskien kanssa, ja mies rupesi juottamaan niille viiniä, niin etteivät ne lähteneet edes pois. Menin makuuhuoneeseen imettämään vauvaa ja nukahdin.
Millä aikakaudella te oikein elätte, kun kuvittelette, että vierailevat odottaa äidin automaattisesti leipovan jotakin :,D
Hulvatonta tekstiä tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat hokevat, että on ok mennä ilman tuliaisia katsomaan vauvaa. Ei se vaan ole, vaikka kuinka niin hokisitte. Se osoittaa vaan omat käytöstapojenne puutokset, ei muuta.
No sitten pitää köyhien jättää vauvat katsomatta ja siitäkös vasta loukkaannutaankin.
Ei vaan sitten tutkitaan ja ihmetellään äitien yksinäisyyttä ja vauvavuoden raskautta ja sitä, miten perheet saavat pärjätä omillaan. Mistähän johtuisi? Ettei vain osasyy olisi näissä ulkokultaisissa ja väkisin väännetyissä säännöissä, joissa pääosassa on lahjominen, ei läsnäolo ja läheisyys? Keksitään miljoona sääntöä kuinka tulee olla ja käyttäytyä, uhriudutaan, suututaan ja loukkaannutaan ja lopulta ihmetellään, kun kukaan ei jaksa eikä halua enää vierailla eikä auttaa? Ihme juttu.
Ei kai p-aukisilta mitään voi odottaa jatkossakaan. Tollaset aiheuttaa vaan vaivaa jatkossakin. Aapeen kantsii karsia pois elämästään ajattelemattomat ja itsekeskeiset tyypit.
Niin, joissakin piireissä rahapussin paksuus on se mittari huolitaanko ihmisiä elämään. Rahapussin, lahjojen määrä sekä niiden hinta. Eihän siinä, saahan jokainen asettaa ihmissuhteilleen sellaisia vaatimuksia mitä itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.Miksi minä tuoreena hyvätuloisena äitinä haluaisin, että lähes varaton läheinen käyttäisi viimeiset rahansa ihan vain pakkotuodakseen jotain, mitä pystyn itsekin hankkimaan? Koska eleet? Eikö ele ole se, että haluaa nähdä lasta ja olla läsnä lapsen elämässä?
Ei sitä tarvitse vaatia. Kaikki vaan toimivat noin, siis minun elämässäni.
Tuliaiset on muutenkin tavallista, saati sitten kun on syntynyt uusi perheenjäsen.Mitä ilmeisemmin eri piireissä/paikkakunnilla on tässä eri tapoja. Lapsuudessa oli selvästikkin joku tällainen tuliaiskulttuuri, kun varakkaana perheenä vierailtiin muiden varakkaiden luona.
Nuorena, opiskelijana tosiaankaan tuollaista perinnettä ollut, eikä se takaisin ole omaan piiriin tullut muutenkaan: Joskus olen jotain vienyt jos siltä on tuntunut, mutta ei se kyllä mikään perusoletus ole. Ja olemme niin suorasanaista sakkia, että jos joku moista odottaisi, niin sanoisi sen kyllä ääneen, muutoinkaan emme ole tuppisuita vaan voimme sopia asioista, ihan hyvässä hengessä ja toisiamme ymmärtäen, ei tarvitse luottaa sellaiseen normeihin mitkä on "aina olleet tapana", voimme luoda omat normimme.
Joo, uudet normit on ihan hyviä välillä. En ole nähnyt tarvetta muuttaa tai luoda uusia normeja tällaisten hyvien ja ilahduttavien perinteiden tilalle.
Kunhan muistat sitten myös vuorostasikin viedä niitä tarjoiltavia kun menet toisen luokse kylään ja otat myös huomioon, että perheesi syö enemmän kuin se lapseton sinkku (eli viet enemmän tarjottavia, kuin mitä hän tuon teille).
K U K A AN Suomessa ei ole niin köyhä, etteikö voisi viedä kahvipöytään jotain syömistä tai markettikukkia.
En ymmärrä miksi joillekin olisi niin vastenmielistä ilahduttaa läheistä, mutta ei minun onneksi tarvikaan ja saan elää kuplassa jossa toisten ilahduttaminen on normi.