Lue keskustelun säännöt.
Tullaan katsomaan vauvaa tyhjin käsin
Meille syntyi vähän aikaa sitten tyttövauva ja perhettä/ystäviä on käynyt vauvaa katsomassa. Olen varautunut vieraisiin ja jokaiselle kävijälle keittänyt kahvit ja leiponut tarjottavaa. Mutta vieraat ovat tulleet lähes jokainen tyhjin käsin. Mitä hittoa. Itse kun käyn katsomassa lähipiirin vauvoja, niin vien kukkakaupan (ei lähikaupan 4e ruusupuskan, joka on eilinen jo ostaessa) kukkakimpun (sinisenä tai punaisena), lahjan vauvalle, lahjan äidille (yleensä jotain suklaata) sekä rotinoita eli tarjottavaa kahvipöytään, ettei juuri synnyttäneen tarvitse murehtia mitä laittaa pöytään. Lisäksi viivyn max 2 tuntia, sillä vauva vaatii huomiota ja imetystä, enkä tahdo häiritä perheen rauhaa liikaa. Olen 28v, joten minulle nuorena ihmisenä nämä ovat ihan selkeitä sääntöjä, kun mennään vauvaa katsomaan. Olenko typerä, kun olen hieman loukkaantunut näistä tyhjin käsin tulleista? Lisäksi lähes jokaista on joutunut muistuttamaan käsien pesusta ja terveenä tulemisesta, kun tullaan vastasyntyneen kotiinraivostuttavaa.
Kommentit (1406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.
Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain on kohteliasta viedä vauvalle. Silti tuo aloituksessa mainittu ajatus kukista on aika joustamaton. Ruokakaupan kukat käyvät aivan hyvin, marketista saa kauniita kukkia edullisesti. Jokainen rahatilanteensa mukaan. Ja ajatus että kukkien pitäisi olla sinisiä tai punaisia kuulostaa aika vanhanaikaiselta. Muuten samaa mieltä että jotain pientä on kohteliasta tuoda. Tosin sekin riippuu missä vauvaa näkee. Jos näkee juhlissa niin lahja on hyvä olla. Mutta esim. Itse näin kaverini vauvan ekaa kertaa arkisesti vauvalenkillä enkä minä hänelle mitään lahjaa vienyt.
Vierailija kirjoitti:
Me vietiin vaatesetti, niin ihan hukkaan kuulemma meni rahat, kun on jo kasoittain vaatteita ostettu kirpparilta. Toiseen paikkaan vietiin kakku, niin edes kahvia ei keitetty.
Ilmeisesti menitte ei-kutsutuina. Miksi ihmeessä? Vastasyntynyttä ei pidä mennä katsomaan. Jättäkää synnyttöneet äidit rauhaan. Menette kun kutsutaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotain on kohteliasta viedä vauvalle. Silti tuo aloituksessa mainittu ajatus kukista on aika joustamaton. Ruokakaupan kukat käyvät aivan hyvin, marketista saa kauniita kukkia edullisesti. Jokainen rahatilanteensa mukaan. Ja ajatus että kukkien pitäisi olla sinisiä tai punaisia kuulostaa aika vanhanaikaiselta. Muuten samaa mieltä että jotain pientä on kohteliasta tuoda. Tosin sekin riippuu missä vauvaa näkee. Jos näkee juhlissa niin lahja on hyvä olla. Mutta esim. Itse näin kaverini vauvan ekaa kertaa arkisesti vauvalenkillä enkä minä hänelle mitään lahjaa vienyt.
Siis vaunulenkillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa mies, niin multa ei edes oletettaista yhtään mitään "kohteliaisuuksia". Saatana kun ärsyttää monesti vastaavia keskusteluja kun käy ja pikkuveli virnuilee jossain nurkassa tyytyväisenä, kun ei häneltä kukaan oleta yhtään mitään.
Miksi naiset tekee toisensa elämästä niin vaikeaa?
No ala yhdeksi jätkistä sitten?
En naisena samaistu kokemukseesi ollenkaan, elämässäni ei ole koskaan ollut tuollaista eikä veljeni ole mitään nurkassa virnuilevia tyyppejä joilta kukaan ei odota mitään, vaan miehekkäitä miehiä.Sinänsä kyllä ymmärrän, olisi karmeata elää ympäristössä jossa vain naisilta odotetaan jotain ja miehet virnuilee luuserina nurkissa.
Onneksi en elä.Mulla on miehekäs mies, joka ei pelaa mitään ihmissuhdepelejä eikä hänen tarvitse kärsiä kaikesta uhriutuvasta ja ulisevasta vaimosta, koska olen samaa maata. Elämä on juuri niin helppoa tai vaikeaa kuin siitä haluaa tehdä. Ja meidän lähipiiri koostuu myös mutkattomista ja läheisistä ihmissuhteista, missä ei ole lukuisia eri sääntöjä eikä katsota neuvoja mistään kultaisen käytöksen kirjasta. Ehkä tämän takia olen myös anoppini kanssa läheinen ja vierailemme usein toistemme luona. Koska suhteemme on mutkaton ja lämmin, pääpaino välittämisessä ja läsnäolossa.
Niin? Luuletko, että mukava elämä ja mutkattomat ihmissuhteet ovat jotenkin erikoinen juttu niille, jotka huomioivat läheisiä lahjoin ja tuliaisin? :D
Teet aivan kummallisia oletuksia muiden elämän hankaluudesta jonkun tällaisen mukavan eleen ja muistamisen perusteella.
Onhan se hankalaa, jos raivostuttaa ja suututtaa, jos toisten mukavat eleet eivät satu olemaan täysin yhteismitallisia omien eleiden kanssa. Laskelmointi ja mutkattomuus eivät kuulu yhteen.
Ei meillä ainakaan vauvaa käynyt katsomassa kukaan sellainen niin uppo-outo, jonka kanssa ei oltaisi siinä tapaamista sopiessa käyty keskustelu tuonko/tuommeko jotain esim. kahvileipää. Osalle vastasin tuokaa vaan ja osalle ei tarvitse tuoda, riippuen tilanteesta oliko itsellä ajateltuna/valmiina jtn tarjottavaa. Kaikki vieraat olivat omia läheisiä sukulaisia tai ystäviä joiden kanssa keskustelu sujuu. Ap:n kannattaa siis avata suunsa tulkaa vaan katsomaan vauvaa, kahvit voidaan keittää, jos tuotte jtn kahvileipää. Näin ei kenenkään tarvitse arvuutella!!
Lähes kaikki katsojat toivat myös vauvalle vaatetta ja leluja ja niitä olikin sitten kaapit täynnä. JOTEN ilahduin kovin kun yhdet vieraat sanoivat ajattelimme ensin tuoda vauvalle vaatetta mutta kokemuksesta muistamme, että niitä tuli lahjaksi aivan liikaa, joten toimme synnyttäjälle tämän hierontalahjakortin joka on vuoden voimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä taitaa olla kommentoimassa se porukka, jotka tulee koulun kevätjuhliin suunnilleen collegeissa, ei osaa etikettiä, lapset on huonosti puettuja, mies käytöstavaton moukka jne.
Noissa piireissä varmaan onkin niin, että kaikki on naisen vastuulla.
Itseasiassa meillä on hyvin tasa-arvoinen parisuhde, mies hoitaa 100% oman osansa ja on todella läsnäoleva ja ihana isä. Juhliin kyllä pukeudutaan, etiketistä en tiedä kun en tosiaan ole mitään opusta lukenut sitä varten eikä ole mieskään ja ihmissuhteet ovat sellaisia mutkattomia ja rentoja, läheisiä. Miestä ei tarvitse hävetä missään, on supliikki ja hauska seuramies joka osaa jututtaa ihmisiä. Ei se että ei halua vaikeuttaa elämäänsä opettelemalla jotain vuosituhannen vanhaa käytösopusta eri perinteineen tarkoita sitä, ettei osaisi käyttäytyä millään tavalla ja että mies olisi joku Homer Simpson ja nainen Marge. Ehkä tämä kuvastaa hyvin sitä miten mustavalkoinen elämä näillä kaikesta loukkaantujilla on.
Itse olen aina kysynyt mitä tarvitaan, etten tuo mitään turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.
Miksi minä tuoreena hyvätuloisena äitinä haluaisin, että lähes varaton läheinen käyttäisi viimeiset rahansa ihan vain pakkotuodakseen jotain, mitä pystyn itsekin hankkimaan? Koska eleet? Eikö ele ole se, että haluaa nähdä lasta ja olla läsnä lapsen elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.
Aivan hölmöä vaatia moista. Jos haluaa tuoda niin tuo, jos ei, niin varmasti jokaisella on omat syynsä miksi ei tuo: Tuskin on kenellekkään naiselle taikka miehelle uppo-outo ajatus että jotain voi halutessaan viedä lahjaksi (minusta kahvitarjottavatkin ovat muuten lahjoja, ellei ole ollut puhetta jostain nyyttäreistä). Jos taas on suuri mielenpahoitus ja suuttumus siitä, ettei joku tuo mitään, niin ehkä se ihmissuhde ei mikään erityisen läheinen ole muutenkaan: Luottamuksen puutettahan tuollainen on, hyvä ettette silti ala tivaamaan syitä vaan ennemmin kirjoitatte tänne palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon vienyt jos oon ollut ees jotenkin kohtuullisissa varoissa. En oo vienyt, jos ei oo itselläkään meinannut rahat riittää ruokaan, mutta täytyykin vastedes vaan pysytellä poissa vauvaperheistä ettei tuu tuoreelle äidille paha mieli.
Uhriutuminen on toki helpompaa, mutta jos ei oikeasti ole yhtään rahaa niin sitten voi tarjoutua jotenkin auttamaan vauvaperhettä esim. auttamalla siivouksessa, ruoanlaitossa, pyykeissä, isosisarusten hoitamisessa tms.
Niin oon tehnytkin, mutta aloituksessa vaadittiin sitä ja tätä ja valitettiin jostain markettikukista, eikä valitettavasti oo aina ollut sitä rahaa laittaa yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat hokevat, että on ok mennä ilman tuliaisia katsomaan vauvaa. Ei se vaan ole, vaikka kuinka niin hokisitte. Se osoittaa vaan omat käytöstapojenne puutokset, ei muuta.
No sitten pitää köyhien jättää vauvat katsomatta ja siitäkös vasta loukkaannutaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taitaa olla kommentoimassa se porukka, jotka tulee koulun kevätjuhliin suunnilleen collegeissa, ei osaa etikettiä, lapset on huonosti puettuja, mies käytöstavaton moukka jne.
Noissa piireissä varmaan onkin niin, että kaikki on naisen vastuulla.
Itseasiassa meillä on hyvin tasa-arvoinen parisuhde, mies hoitaa 100% oman osansa ja on todella läsnäoleva ja ihana isä. Juhliin kyllä pukeudutaan, etiketistä en tiedä kun en tosiaan ole mitään opusta lukenut sitä varten eikä ole mieskään ja ihmissuhteet ovat sellaisia mutkattomia ja rentoja, läheisiä. Miestä ei tarvitse hävetä missään, on supliikki ja hauska seuramies joka osaa jututtaa ihmisiä. Ei se että ei halua vaikeuttaa elämäänsä opettelemalla jotain vuosituhannen vanhaa käytösopusta eri perinteineen tarkoita sitä, ettei osaisi käyttäytyä millään tavalla ja että mies olisi joku Homer Simpson ja nainen Marge. Ehkä tämä kuvastaa hyvin sitä miten mustavalkoinen elämä näillä kaikesta loukkaantujilla on.
Ei ole tarvinnut loukkaantua, kun elämässä ei ole epäkohteliaita ihmisiä. Edelleenkin.
AP:lla taitaa olla toisin.
Paras lahja on se, kun ettet änkeydy tuoreen vauvan kotiin, vaan annatte perheelle toipumisrauhan. Pysykää poissa niin kauan kunnes teidät kutsutaan. Somen kautta voitte onnitella ja jutella. Näin koronan riehuessa ja influenssa-aallon alkaessa ei ole mitään asiaa mwnnö tartuttamaan äitiä tai vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei vieraille tarvitse tarjota mitään. Ap on nipo. Relaa. Eikä vieraiden siis tarvitse tuoda mitään.
Mielestäni ap on fiksu ja ihan oikeutetusti tyrmistynyt moukkamaisesta ystäväpiiristään jolla ei huomaavaisuutta nimeksikään!
Sinä puolestasi lukeudut heihin jotka eivät vain tajua miksi heillä ei ajankuluessa ole enää ystäviä saati kutsuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.Miksi minä tuoreena hyvätuloisena äitinä haluaisin, että lähes varaton läheinen käyttäisi viimeiset rahansa ihan vain pakkotuodakseen jotain, mitä pystyn itsekin hankkimaan? Koska eleet? Eikö ele ole se, että haluaa nähdä lasta ja olla läsnä lapsen elämässä?
Näin minäkin kuvittelin, mutta olin ilmeisesti väärässä. Enkä muuten oo tosiaan oottanut mitään tarjoilua ja passausta jos vauvaperhettä on mennyt katsomaan, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.Miksi minä tuoreena hyvätuloisena äitinä haluaisin, että lähes varaton läheinen käyttäisi viimeiset rahansa ihan vain pakkotuodakseen jotain, mitä pystyn itsekin hankkimaan? Koska eleet? Eikö ele ole se, että haluaa nähdä lasta ja olla läsnä lapsen elämässä?
Ei sitä tarvitse vaatia. Kaikki vaan toimivat noin, siis minun elämässäni.
Tuliaiset on muutenkin tavallista, saati sitten kun on syntynyt uusi perheenjäsen.
Nyt kun babyshoweritkin on valitettavasti rantautuneet Suomeen on musta kohtuutonta odottaa että vauvaa lahjotaan kolmesti (babyshower, syntymä, ristiäiset/nimiäiset). Toki törkeää että tuossa tilanteessa vierailevat olettavat valmista kahvipöytää.
Mulla on ollut tapana viedä tarjottavaa pöytään ja vauvalle vaippapaketti. Paikalle menen vain kutsuttuna. En kyllä yli sataa euroa kuluttaisi tarjottaviin, kukkakaupan puskiin ja kahteen eri lahjaan.
No tämä on sitä uhriutumista parhaimmillaan xD
Ihme piireissä elätte.