Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tullaan katsomaan vauvaa tyhjin käsin
Meille syntyi vähän aikaa sitten tyttövauva ja perhettä/ystäviä on käynyt vauvaa katsomassa. Olen varautunut vieraisiin ja jokaiselle kävijälle keittänyt kahvit ja leiponut tarjottavaa. Mutta vieraat ovat tulleet lähes jokainen tyhjin käsin. Mitä hittoa. Itse kun käyn katsomassa lähipiirin vauvoja, niin vien kukkakaupan (ei lähikaupan 4e ruusupuskan, joka on eilinen jo ostaessa) kukkakimpun (sinisenä tai punaisena), lahjan vauvalle, lahjan äidille (yleensä jotain suklaata) sekä rotinoita eli tarjottavaa kahvipöytään, ettei juuri synnyttäneen tarvitse murehtia mitä laittaa pöytään. Lisäksi viivyn max 2 tuntia, sillä vauva vaatii huomiota ja imetystä, enkä tahdo häiritä perheen rauhaa liikaa. Olen 28v, joten minulle nuorena ihmisenä nämä ovat ihan selkeitä sääntöjä, kun mennään vauvaa katsomaan. Olenko typerä, kun olen hieman loukkaantunut näistä tyhjin käsin tulleista? Lisäksi lähes jokaista on joutunut muistuttamaan käsien pesusta ja terveenä tulemisesta, kun tullaan vastasyntyneen kotiinraivostuttavaa.
Kommentit (1406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa mies, niin multa ei edes oletettaista yhtään mitään "kohteliaisuuksia". Saatana kun ärsyttää monesti vastaavia keskusteluja kun käy ja pikkuveli virnuilee jossain nurkassa tyytyväisenä, kun ei häneltä kukaan oleta yhtään mitään.
Miksi naiset tekee toisensa elämästä niin vaikeaa?
No ala yhdeksi jätkistä sitten?
En naisena samaistu kokemukseesi ollenkaan, elämässäni ei ole koskaan ollut tuollaista eikä veljeni ole mitään nurkassa virnuilevia tyyppejä joilta kukaan ei odota mitään, vaan miehekkäitä miehiä.Sinänsä kyllä ymmärrän, olisi karmeata elää ympäristössä jossa vain naisilta odotetaan jotain ja miehet virnuilee luuserina nurkissa.
Onneksi en elä.Koen jo aikalailla olevani "yksi jätkistä". Olen leiponut jotakin viimeksi 2 vuotta sitten, en tee ruokaakaan itse, en osaa mitään käsitöitä tehdä, enkä osaa yhtään arvioida esim. minkä kokoisia vaippoja tai vaatteita vauvalle pitäisi ostaa. Vihaan siivoamista, sitä en tule kyllä tarjoamaan kenellekkään ja muutenkin tykkäisin siitä, että asiat olisivat simppeleitä, eikä olisi jotain ulkoa keksittyjä kaavoja miten "kuuluu" toimia.
Ja hyvin vahvasti koen, että koska minulla on emätin ja tissit ja olen nainen, niin aika paljon enemmän odotuksia mulle ladataan esim. vauva-asioissa kuin mitä vaikkapa veljelleni tai miehelleni.
Kyllä mieheltäkin odotetaan tuliaiset kun tulee vauvaa katsomaan. Miten vaikeaa on koukata kaupan kautta, kun näin valtava uhriutuminen menossa? Eri
No ei todellakaan odoteta :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa mies, niin multa ei edes oletettaista yhtään mitään "kohteliaisuuksia". Saatana kun ärsyttää monesti vastaavia keskusteluja kun käy ja pikkuveli virnuilee jossain nurkassa tyytyväisenä, kun ei häneltä kukaan oleta yhtään mitään.
Miksi naiset tekee toisensa elämästä niin vaikeaa?
No ala yhdeksi jätkistä sitten?
En naisena samaistu kokemukseesi ollenkaan, elämässäni ei ole koskaan ollut tuollaista eikä veljeni ole mitään nurkassa virnuilevia tyyppejä joilta kukaan ei odota mitään, vaan miehekkäitä miehiä.Sinänsä kyllä ymmärrän, olisi karmeata elää ympäristössä jossa vain naisilta odotetaan jotain ja miehet virnuilee luuserina nurkissa.
Onneksi en elä.Koen jo aikalailla olevani "yksi jätkistä". Olen leiponut jotakin viimeksi 2 vuotta sitten, en tee ruokaakaan itse, en osaa mitään käsitöitä tehdä, enkä osaa yhtään arvioida esim. minkä kokoisia vaippoja tai vaatteita vauvalle pitäisi ostaa. Vihaan siivoamista, sitä en tule kyllä tarjoamaan kenellekkään ja muutenkin tykkäisin siitä, että asiat olisivat simppeleitä, eikä olisi jotain ulkoa keksittyjä kaavoja miten "kuuluu" toimia.
Ja hyvin vahvasti koen, että koska minulla on emätin ja tissit ja olen nainen, niin aika paljon enemmän odotuksia mulle ladataan esim. vauva-asioissa kuin mitä vaikkapa veljelleni tai miehelleni.
Tämä ettei miehille ole odotuksia johtuu siitä, että oletetaan ettei miehet kuitenkaan tiedä äitinä olemisesta tai lapsista saati vauvoista yhtään mitään ja miehille on täysin sallittua olla olematta mitenkään erityisen kiinnostunut vauvasta.
Ongelma onkin sitten siinä, että eihän noista asioista lapseton nainenkaan yhtään sen enempää tiedä: Mutta koska hän on nainen ja perinteisesti naiset ovat olleet yhteisöllisesti mukana näissä vauva-jutuissa oli heillä sitten omaa jälkikasvua tai ei, niin ENNEN naiset ovat oikeasti tienneet asiasta enemmän ja ollut sitä ymmärrystä.
Nykyaikana miesten ja naisten välinen ero on tässäkin asiassa kaventunut ja sen vuoksi nämä odotukset siitä sun tästä lahjasta ovat hyvin painostavia nimenomaan naisille: On joku (kenties tiedostamaton) oletus, että nainen vaan tietää, vaikkei hän välttämättä tiedäkkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Meillä ainakin raskautuminen on ollut ihan tietoinen valinta. Raskaus ei ole ollut helppo, vaan itseasiassa yhtä piinaa riskiraskauden takia, mutta en silti oleta koko muun maailman palvovan ja lahjovan minua, kun MINÄ synnytän. Itse olen tämän lapsen halunnut, täysin tietoisesti. En oleta että lapsettomat ystäväni ja sukulaiseni käyttävät vähät rahansa minun lahjomiseen, ainoastaan toivon että pysyisivät vielä elämässäni mukana, jotta arjessani olisi muutakin sisältöä, kuin kakkavaipat.
Ei se ole mitään ihme palvomista, että läheiset tuovat äidille KAHVIPÖYTÄÄN TARJOTTAVIA ja ehkä ne kukat.
Kyllä se on, ei tarvitse tuoda yhtään mitään eikä tarvitse ostaa pääsylippua vauvan katsomiseen. Jos en jaksa vieraita, osaan avata suuni. Ilmeisesti monet naiset saavat voimaa tästä marttyyriasenteesta ja kaikesta loukkaantumisesta.
Ei ole ollut tarvetta marttyyroida ja loukkaantua, ei elinpiirissäni ole ihmisiä jotka tulisivat tyhjin käsin vauvaa katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa mies, niin multa ei edes oletettaista yhtään mitään "kohteliaisuuksia". Saatana kun ärsyttää monesti vastaavia keskusteluja kun käy ja pikkuveli virnuilee jossain nurkassa tyytyväisenä, kun ei häneltä kukaan oleta yhtään mitään.
Miksi naiset tekee toisensa elämästä niin vaikeaa?
No ala yhdeksi jätkistä sitten?
En naisena samaistu kokemukseesi ollenkaan, elämässäni ei ole koskaan ollut tuollaista eikä veljeni ole mitään nurkassa virnuilevia tyyppejä joilta kukaan ei odota mitään, vaan miehekkäitä miehiä.Sinänsä kyllä ymmärrän, olisi karmeata elää ympäristössä jossa vain naisilta odotetaan jotain ja miehet virnuilee luuserina nurkissa.
Onneksi en elä.Koen jo aikalailla olevani "yksi jätkistä". Olen leiponut jotakin viimeksi 2 vuotta sitten, en tee ruokaakaan itse, en osaa mitään käsitöitä tehdä, enkä osaa yhtään arvioida esim. minkä kokoisia vaippoja tai vaatteita vauvalle pitäisi ostaa. Vihaan siivoamista, sitä en tule kyllä tarjoamaan kenellekkään ja muutenkin tykkäisin siitä, että asiat olisivat simppeleitä, eikä olisi jotain ulkoa keksittyjä kaavoja miten "kuuluu" toimia.
Ja hyvin vahvasti koen, että koska minulla on emätin ja tissit ja olen nainen, niin aika paljon enemmän odotuksia mulle ladataan esim. vauva-asioissa kuin mitä vaikkapa veljelleni tai miehelleni.
Kyllä mieheltäkin odotetaan tuliaiset kun tulee vauvaa katsomaan. Miten vaikeaa on koukata kaupan kautta, kun näin valtava uhriutuminen menossa? Eri
No ei todellakaan odoteta :D.
Niin, SINUN elinpiirissäsi. Ymmärrän vihaisuutenne.
Kaikki vauvat on samannäkösiä. Mitä ihmeen kattomista siinä on. Vanhemmat voi laittaa kuvan someen jos haluu näyttää. Säästyy rahat ja vaivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko huomanneet, miten tässä ketjussa velvollisuudet koskevat lähinnä naisia? Vieraiden pitää tuoda kestityksiä, ettei ÄIDIN tarvitse leipoa VAUVA kainalossa. Missä ne isät ovat? MIksei isä voi leipoa tai pidellä vauvaa?
Entä jos tulee vieraaksi joku ISÄN mieskaveri, oletetaanko hänenkin tuovan oikeaoppisesti vauvalle joku pitsinypläys tai vaippapaketti vai koskeeko tämäkin lahjavaatimus vain naisia, kun "eihän meihiltä voi mitään olettaa, eikä varsinkaan miehen mieskavereilta".
Veikkaan, että nämä säännöt ovat nimenomaan a) naisten ajatuksia jotka b) kohdistuvat toisiin naisiin.
Eihän miehet koskaan ole perillä hienoista perinteistä, kyllä se on naisten tehtävä ja velvollisuus.
Nokun ei nämä nimenomaan ole mitään hienoja perinteitä, vaan täysin turhaa pelaamista ihmissuhteissa. Miehet ovat paljon viisaampia kun eivät luo keskenään mitään samanlaisia ihmissuhdepelejä.
Ei ole kyse mistään ihme pelistä vaan käytännön sanelemasta asiasta; ei mennä uuteen vauvaperheeseen tyhjin käsin, koska voi olettaa perheen aikuisten olevan nyt kiinni vauvassa ja uuden opettelussa, joten viedään tarjottavat mukana ettei uuden vauvan vanhempien tarvitse käyttää nyt resurssejaan vieraiden kestittämiseen!
Ei siihen kestitsemiseen tarvitse nähdä yhtään mitään vaivaa, koska jos tullaan katsomaan uutta vauvaa, tullaan katsomaan uutta vauvaa. Ei istumaan ristiäiskahvipöytään. Kahvinkeitin menee lähes itsestään päälle, vettä saa hanasta. Voi vaikka käskeä miehen keittämään ne kahvit (kamala vaiva!). Miksi teette elämästä nuin vaikeaa, ihan oikeasti? Jos ei jaksa tarjota mitään kahvileipää, ei tarjoa. Jos ei oikeasti jaksa ja halua leipoa, ei leivo. Luottaa silloin vain siihen, että kerta tullaan lasta katsomaan, niin tullaan kirjaimellisesti lasta katsomaan. Hyvä luoja sentään miten vaikeaksi jotkut saavat elämästä tehtyä itselle ja muille.
Häh? Ei minulle ole tullut tästä ikinä mitään vaikeuksia.
Aivan ilman vaikeuksia ja ilolla vien tuoreille äideille ruokaa ja leivonnaisia, ja niitä sain myös itse silloin kun olin juuri synnyttänyt pienen vauvan äiti.Outoa olettaa, että tämä olisi jotenkin vaikeaa kaikille. Ei ole.
Ei varmasti kaikille olekkaan vaikeaa, mutta mitä ilmeisemmin osa ei pidä tuota tapaa niin tarpeellisena, kuin teidän piirissä pidetään. Eikä siinä ole mitään väärää: Ei kaikkien tarvitse aina toimia just samalla tavalla kuin teidän hienostopiireissä toimitaan.
Ei ole erityisesti hienostopiirien tapa. Kyllä aika moni sinunkin piireissäsi on salaa pitänyt ajattelemattomana, jos olet mennyt ilman rotinoita. Eri
Samalla logiikalla sun lähipiirissä on joku salaa ajatellut, että s*atana kun v*tuttaa tällainen typerä velvollisuus, mutta pakko kait se on, ettei tule mitään draamaa.
Näitä lukiessa tuli hyvin selväksi että en mene vauvaperheeseen tyhjin käsin, vien isälle viskilekan ja pahvimukit niin ei tule tiskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas ollaan vaan keräämässä lahjoja. Outo juttu. Eikö se ihmisten tapaaminen ole se tärkein asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa mies, niin multa ei edes oletettaista yhtään mitään "kohteliaisuuksia". Saatana kun ärsyttää monesti vastaavia keskusteluja kun käy ja pikkuveli virnuilee jossain nurkassa tyytyväisenä, kun ei häneltä kukaan oleta yhtään mitään.
Miksi naiset tekee toisensa elämästä niin vaikeaa?
No ala yhdeksi jätkistä sitten?
En naisena samaistu kokemukseesi ollenkaan, elämässäni ei ole koskaan ollut tuollaista eikä veljeni ole mitään nurkassa virnuilevia tyyppejä joilta kukaan ei odota mitään, vaan miehekkäitä miehiä.Sinänsä kyllä ymmärrän, olisi karmeata elää ympäristössä jossa vain naisilta odotetaan jotain ja miehet virnuilee luuserina nurkissa.
Onneksi en elä.Mulla on miehekäs mies, joka ei pelaa mitään ihmissuhdepelejä eikä hänen tarvitse kärsiä kaikesta uhriutuvasta ja ulisevasta vaimosta, koska olen samaa maata. Elämä on juuri niin helppoa tai vaikeaa kuin siitä haluaa tehdä. Ja meidän lähipiiri koostuu myös mutkattomista ja läheisistä ihmissuhteista, missä ei ole lukuisia eri sääntöjä eikä katsota neuvoja mistään kultaisen käytöksen kirjasta. Ehkä tämän takia olen myös anoppini kanssa läheinen ja vierailemme usein toistemme luona. Koska suhteemme on mutkaton ja lämmin, pääpaino välittämisessä ja läsnäolossa.
Niin? Luuletko, että mukava elämä ja mutkattomat ihmissuhteet ovat jotenkin erikoinen juttu niille, jotka huomioivat läheisiä lahjoin ja tuliaisin? :D
Teet aivan kummallisia oletuksia muiden elämän hankaluudesta jonkun tällaisen mukavan eleen ja muistamisen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vauvat on samannäkösiä. Mitä ihmeen kattomista siinä on. Vanhemmat voi laittaa kuvan someen jos haluu näyttää. Säästyy rahat ja vaivat.
Minä olen ajatellut niin, että voi vähän osallistua siihen kaverin iloon uudesta vauvasta ja ihan kaverin takia nähdä vauva + vanhempansa livenä. Mutta nyt kun tiedän, että kyse onkin vain lahjojen ja tuomitsen saamisesta, niin en ehkä asiaa jatkossa tulee kiirehtimään. Ehkä nimeäisten jälkeen ei enää oleteta että tuotaisiin jotain erillisiä käymis-lahjoja?
Harmi, kun olen tykännyt olla kuitenkin mukana kaverin elämässä, mutta ehkä sitten on parempi ettei käy ollenkaan, ettei vain tule toiselle paha mieli, jos toiminkin jotenkin väärin.
Olkaa oman perheen kans ja sen vauvan kans iha rauhas kotona. Ei kukaan välitä nähdä sitä ryppykasaa, kakkivaa ja huutavaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt alko vituttaan tämä koko vauva-asia, aika hienosti osataan pilata noinkin ihana juttu jollain ihme vaatimuksilla.
Yleensä vien vauvalle vaippapaketin kun menen katsomaan + äidille jotain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliaiset viedään, kun mennään vauvaa katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.
Ei vauva ole mitään näyttelyesine, jota pitää jokaisen mahdollisen ihmisen käydä ihmettelemässä. Vauva on pieni ihminen ja vauvaa tulee kohdella ihmisenä, ei jonain ihmeellisenä tuijottelun kohteena, jota pitäisi erikseen esitellä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt alko vituttaan tämä koko vauva-asia, aika hienosti osataan pilata noinkin ihana juttu jollain ihme vaatimuksilla.
Suotta pilaat. Jos teidän piireissä ei ole normi viedä ruokaa tai kukkia vastasyntyneen perheeseen, niin eihän tämä koske sinua mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa mies, niin multa ei edes oletettaista yhtään mitään "kohteliaisuuksia". Saatana kun ärsyttää monesti vastaavia keskusteluja kun käy ja pikkuveli virnuilee jossain nurkassa tyytyväisenä, kun ei häneltä kukaan oleta yhtään mitään.
Miksi naiset tekee toisensa elämästä niin vaikeaa?
No ala yhdeksi jätkistä sitten?
En naisena samaistu kokemukseesi ollenkaan, elämässäni ei ole koskaan ollut tuollaista eikä veljeni ole mitään nurkassa virnuilevia tyyppejä joilta kukaan ei odota mitään, vaan miehekkäitä miehiä.Sinänsä kyllä ymmärrän, olisi karmeata elää ympäristössä jossa vain naisilta odotetaan jotain ja miehet virnuilee luuserina nurkissa.
Onneksi en elä.Koen jo aikalailla olevani "yksi jätkistä". Olen leiponut jotakin viimeksi 2 vuotta sitten, en tee ruokaakaan itse, en osaa mitään käsitöitä tehdä, enkä osaa yhtään arvioida esim. minkä kokoisia vaippoja tai vaatteita vauvalle pitäisi ostaa. Vihaan siivoamista, sitä en tule kyllä tarjoamaan kenellekkään ja muutenkin tykkäisin siitä, että asiat olisivat simppeleitä, eikä olisi jotain ulkoa keksittyjä kaavoja miten "kuuluu" toimia.
Ja hyvin vahvasti koen, että koska minulla on emätin ja tissit ja olen nainen, niin aika paljon enemmän odotuksia mulle ladataan esim. vauva-asioissa kuin mitä vaikkapa veljelleni tai miehelleni.
Hyi mikä nainen olet, kyllähän naisen nyt pitää kutoa villasukkia (pinkkejä tai sinisiä riippuen vauvan sukupuolesta) sille vauvalle ja tehdä makaronilaatikkoa pakasterasioihin ja luvata että käyt viikon ajan siivamassa vauvallisten kotona. Aika saamaton nainen olet, liekkö nainen ollenkaan tuollainen?
Niin ja kukkia sinun pitää ostella ja ymmärtää niistä puskista jotakin.
Täällä taitaa olla kommentoimassa se porukka, jotka tulee koulun kevätjuhliin suunnilleen collegeissa, ei osaa etikettiä, lapset on huonosti puettuja, mies käytöstavaton moukka jne.
Noissa piireissä varmaan onkin niin, että kaikki on naisen vastuulla.
Alue: Aihe vapaa
Tietysti? Ihan yhtä moukkamaista se on tulla tyhjin käsin tuoreen vauvaperheen kahvipöytään miehenä, kuin naisenakin.