Lue keskustelun säännöt.
Tullaan katsomaan vauvaa tyhjin käsin
Meille syntyi vähän aikaa sitten tyttövauva ja perhettä/ystäviä on käynyt vauvaa katsomassa. Olen varautunut vieraisiin ja jokaiselle kävijälle keittänyt kahvit ja leiponut tarjottavaa. Mutta vieraat ovat tulleet lähes jokainen tyhjin käsin. Mitä hittoa. Itse kun käyn katsomassa lähipiirin vauvoja, niin vien kukkakaupan (ei lähikaupan 4e ruusupuskan, joka on eilinen jo ostaessa) kukkakimpun (sinisenä tai punaisena), lahjan vauvalle, lahjan äidille (yleensä jotain suklaata) sekä rotinoita eli tarjottavaa kahvipöytään, ettei juuri synnyttäneen tarvitse murehtia mitä laittaa pöytään. Lisäksi viivyn max 2 tuntia, sillä vauva vaatii huomiota ja imetystä, enkä tahdo häiritä perheen rauhaa liikaa. Olen 28v, joten minulle nuorena ihmisenä nämä ovat ihan selkeitä sääntöjä, kun mennään vauvaa katsomaan. Olenko typerä, kun olen hieman loukkaantunut näistä tyhjin käsin tulleista? Lisäksi lähes jokaista on joutunut muistuttamaan käsien pesusta ja terveenä tulemisesta, kun tullaan vastasyntyneen kotiinraivostuttavaa.
Kommentit (1406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat hokevat, että on ok mennä ilman tuliaisia katsomaan vauvaa. Ei se vaan ole, vaikka kuinka niin hokisitte. Se osoittaa vaan omat käytöstapojenne puutokset, ei muuta.
No sitten pitää köyhien jättää vauvat katsomatta ja siitäkös vasta loukkaannutaankin.
Ei vaan sitten tutkitaan ja ihmetellään äitien yksinäisyyttä ja vauvavuoden raskautta ja sitä, miten perheet saavat pärjätä omillaan. Mistähän johtuisi? Ettei vain osasyy olisi näissä ulkokultaisissa ja väkisin väännetyissä säännöissä, joissa pääosassa on lahjominen, ei läsnäolo ja läheisyys? Keksitään miljoona sääntöä kuinka tulee olla ja käyttäytyä, uhriudutaan, suututaan ja loukkaannutaan ja lopulta ihmetellään, kun kukaan ei jaksa eikä halua enää vierailla eikä auttaa? Ihme juttu.
Ei kai p-aukisilta mitään voi odottaa jatkossakaan. Tollaset aiheuttaa vaan vaivaa jatkossakin. Aapeen kantsii karsia pois elämästään ajattelemattomat ja itsekeskeiset tyypit.
Niin, joissakin piireissä rahapussin paksuus on se mittari huolitaanko ihmisiä elämään. Rahapussin, lahjojen määrä sekä niiden hinta. Eihän siinä, saahan jokainen asettaa ihmissuhteilleen sellaisia vaatimuksia mitä itse haluaa.
Käytöstavat ja sivistys on ilmaista, eikä pienet lahjatkaan vie ketään vararikkoon.
Huonosta taloudenhoidosta kyse, jos muutaman euron tuliainen on ongelma.
Ei tämän tietenkään tarvitse olla joka kaveripiirissä tapana, mutta kommenttina vain tuohon, että rahapussin paksuus liittyisi asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kun mennään kylään, on kohteliasta viedä jotain mennessään. Olipa perheessä syntynyt vauva tai sitten ei.
Kun menen vaikka kaverilla käymään, vien esim. pitsa slaissit ja limpparit molemmille, vaikka hänellä ei ole lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.Miksi minä tuoreena hyvätuloisena äitinä haluaisin, että lähes varaton läheinen käyttäisi viimeiset rahansa ihan vain pakkotuodakseen jotain, mitä pystyn itsekin hankkimaan? Koska eleet? Eikö ele ole se, että haluaa nähdä lasta ja olla läsnä lapsen elämässä?
Ei sitä tarvitse vaatia. Kaikki vaan toimivat noin, siis minun elämässäni.
Tuliaiset on muutenkin tavallista, saati sitten kun on syntynyt uusi perheenjäsen.Mitä ilmeisemmin eri piireissä/paikkakunnilla on tässä eri tapoja. Lapsuudessa oli selvästikkin joku tällainen tuliaiskulttuuri, kun varakkaana perheenä vierailtiin muiden varakkaiden luona.
Nuorena, opiskelijana tosiaankaan tuollaista perinnettä ollut, eikä se takaisin ole omaan piiriin tullut muutenkaan: Joskus olen jotain vienyt jos siltä on tuntunut, mutta ei se kyllä mikään perusoletus ole. Ja olemme niin suorasanaista sakkia, että jos joku moista odottaisi, niin sanoisi sen kyllä ääneen, muutoinkaan emme ole tuppisuita vaan voimme sopia asioista, ihan hyvässä hengessä ja toisiamme ymmärtäen, ei tarvitse luottaa sellaiseen normeihin mitkä on "aina olleet tapana", voimme luoda omat normimme.
Joo, uudet normit on ihan hyviä välillä. En ole nähnyt tarvetta muuttaa tai luoda uusia normeja tällaisten hyvien ja ilahduttavien perinteiden tilalle.
Kunhan muistat sitten myös vuorostasikin viedä niitä tarjoiltavia kun menet toisen luokse kylään ja otat myös huomioon, että perheesi syö enemmän kuin se lapseton sinkku (eli viet enemmän tarjottavia, kuin mitä hän tuon teille).
HAAAAAAAAAAAAAAAH! Tämän ku näkis :D Kyllä se niin menee näillä lapsiperheillä, että olettavat lapsettoman sinkun tuovan sen pullapitkon ja keksipaketin ja kun itse menevät kylään, niin vievät KORKEINTAAN saman satsin, vaikka syöjiä olisi 4-5 kertaa enemmän. Ja usein joku lapsista on vieläpä varsin ahnekkin tapaus joka syö kourakaupalla tarjottavia mielinmäärin kenenkään estelemättä:
Lopputulemana hyvin epätasapainoinen lahjomiskulttuuri, jossa lapsiperhe jyrää ja lapseton jää nuolemaan näppejään ja joutuu kustantamaan huomattavasti suuremmalla summalla tarjottavia, kuin mitä lapsiperhe, suhteutettuna henkilömäärään.
Siihen loppui kohteliaisuus :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.Miksi minä tuoreena hyvätuloisena äitinä haluaisin, että lähes varaton läheinen käyttäisi viimeiset rahansa ihan vain pakkotuodakseen jotain, mitä pystyn itsekin hankkimaan? Koska eleet? Eikö ele ole se, että haluaa nähdä lasta ja olla läsnä lapsen elämässä?
Näin minäkin kuvittelin, mutta olin ilmeisesti väärässä. Enkä muuten oo tosiaan oottanut mitään tarjoilua ja passausta jos vauvaperhettä on mennyt katsomaan, päinvastoin.
Et ole väärässä, meitä meidän kaltaisia naisia on monia, jotka haluavat ja arvostavat aidosti läheisiä ihmissuhteita, missä ihmissuhteiden arvo ei riipu lahjoista tai ihmissuhdepeleistä.
Ymmärrän, miksi puhutte uhriutumisesta ja marttyroinnista naisten kohdalla; olette itse sellaisia.
Vedätte heti johonkin ääripäähän ja alkaa tuollainen IHMISSUHTEIDENI ARVO EI RIIPU LAHJOISTA JA IHMISSUHDEPELEISTÄ :(-u l i n a.En minä ulise, sinä sen sijaan vaikutat hyvin kiihtyneeltä kun pitää huutaa capslock pohjassa? Eikö ne lahjat nyt sitten piristäkään vai oliko liian köyhiä lahjoja? Vai kenties vääriä?
Heittomerkit ei toimi puhelimella, joten capslock käytössä siinä kohtaa.
Ei minulla ole ollut ongelmia tällaisten asioiden kanssa; huomioimme molemminpuolin toisiamme läheisten kanssa, ja se tuottaa iloa.
Meillä suvun uusin tulokas sai jokaiselta kassillisen lahjoja, vaippapaketin, ruoat koko sakille ja vielä kakkua. Vanhempien tarvitsi vain keittää kahvit. Ja pitkänmatkalaisia oltiin, kaupat on aina auki joten syötävät hankittiin heidän paikkakunnaltaan. Ei olisi tullut mieleenkään mennä tyhjin käsin ja odottaa palvelua unettomilta vanhemmilta esikoisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä suvun uusin tulokas sai jokaiselta kassillisen lahjoja, vaippapaketin, ruoat koko sakille ja vielä kakkua. Vanhempien tarvitsi vain keittää kahvit. Ja pitkänmatkalaisia oltiin, kaupat on aina auki joten syötävät hankittiin heidän paikkakunnaltaan. Ei olisi tullut mieleenkään mennä tyhjin käsin ja odottaa palvelua unettomilta vanhemmilta esikoisen kanssa.
Kuitenkin oletitte heidän keittävän kahvit teille?
Minä en välttämättä vie lahjuksia, mutta en myöskään odota niiltä vanhemmilta yhtään mitään, riittää että vain näen perhettä, saan onnitella, vähän rupatella ja kuulla kuulumisia ja sitten lähden pois.
Vierailija kirjoitti:
Voisivat edes antaa kortin ja 20€ rahaa kirjekuoressa.
20??? Tonni nyt vähintään!!!! Ja markettikukat kaupan päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kun mennään kylään, on kohteliasta viedä jotain mennessään. Olipa perheessä syntynyt vauva tai sitten ei.
Kun menen vaikka kaverilla käymään, vien esim. pitsa slaissit ja limpparit molemmille, vaikka hänellä ei ole lasta.
Sama, etenkin jos ystävä on saanut vauvan, muuttanut uuteen kotiin, saavuttanut jotain tärkeää tmv.
Tämä on kyllä enemmän minulle ilo antaa, vaikka ilahdun myös kun minulle tuodaan esim. kukkia, viiniä, suklaata, suitsukkeita, leivonnaisia, kirjoja jne.
En silti loukkaannu tai pistä kummemmin edes merkille, jos joku ei tuo jotain.
Vierailija kirjoitti:
Meillä suvun uusin tulokas sai jokaiselta kassillisen lahjoja, vaippapaketin, ruoat koko sakille ja vielä kakkua. Vanhempien tarvitsi vain keittää kahvit. Ja pitkänmatkalaisia oltiin, kaupat on aina auki joten syötävät hankittiin heidän paikkakunnaltaan. Ei olisi tullut mieleenkään mennä tyhjin käsin ja odottaa palvelua unettomilta vanhemmilta esikoisen kanssa.
Ihan mielenkiinnosta: Kun nyt saitte 20 kasillista lahjoja ja 20 vaippapakettia, niin paljonko noista lahjoista ja vaipoista on ihan turhaa krääsää/menee hukkaan? Koska jos jokainen tuo noin valtavan määrän lahjoja, niin väkisinkin siellä on jotain peruskamaa jota on sitten liikaa tai ei ollenkaan tarpeellista. Vaipatkin menee nopeasti pieniksi ennenkuin ehditte niitä kaikkia käyttää
Ja oletettako saavanne uudet 20 lahjakassia sitten nimeäisissä vai peräti enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaveripiirissä tarvitse kenenkään pitää sellaisia tyyppejä, jotka on moukkia ja ajattelemattomia. Tuollaiset on yleensäkin aina jotain vailla ja saamapuolella jatkossakin.
Onko liian suuri ponnistus ja mieletön menoerä viedä kyläpaikkaan vaikka se kahvipaketti?
Vastavuoroisuus on oletus, kun ylläpidetään suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Ei vaan juuri päinvastoin; äitiä on hyvä muistaa (esim. kukat) ja tuoda kahvipöytään jotain, mutta vauvalle ei ole pakko tuoda mitään.
Miksi juuri äitiä? Eikö isäkin ole juuri tullut isäksi?
Joo, mutta äiti on juuri käynyt läpi aikamoisen fyysisen(kin) rutistuksen loppuraskauksineen, synnytyksineen, jälkipolttoineen, maidonnousuineen, imetyksineen, yhtäkkiä joku 24/7 siinä jne.
Siksi sitä äitiä nimenomaan muistetaan.
Äiti on käynyt läpi rutistuksen, mutta niin on myös isäkin. Ihan samalla tavalla se isä on nykyään synnytyksessä läsnä ja paikalla. Katsoo vierestä ja pelkää. Luo uskoa ja antaa voimaa. Tuntee iloa ja kiitollisuutta. Ja myös avuttomuutta.
Ei ole _ihan samalla tavalla_.
Ei jumalauda jos joku tosissaan luulee, että vastasyntyneen vauvan äiti ja isä ovat kokemukseltaan jotenkin samalla viivalla :D
Ei tod ole. Isä EI ole käynyt läpi mitään rutistusta, vaikka hänenkin maailma on toki mullistunut.
Älä viitsi edes vertailla näitä kahta asiaa, jotenkin koko raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan halveeraamista väittää noin.En mä sitä kiellä. Ihmetyttää vaan toi asenne, että just äiti ansaitsee muistamista. Isä voi homehtua sinne nurkkaan tuntemuksineen.
Isät tuntevat valtaavaa ulkopuolisuuden tunnetta raskaus- ja vauva-aikana. Ja tää sun ajatusmaailma siitä, että vain äiti ansaitsee muistamista ruokkii sitä.
Ei tietenkään isän pidä homehtua nurkkaan tuntemuksineen, toivottavasti myös isällä on läheisiä jotka esim. vievät tuoreen isän syömään tai tulevat tuliaisten kanssa kylään ja puhuvat näistä tuntemuksista!
Minun ajatusmaailmani ei ruoki mitään muuta kuin sitä, ettei äidin ponnistuksia ja lapsivuodeajan intensiivisyyttä pidä väheksyä.
No kyllä minä enemmän tulevana tuoreena äitinä haluan ihan vain sitä läsnäoloa ja läheisiä, en mitään lahjoja. Läsnäolo ja se, että läheiset ovat mukana elämässä - olemalla läsnä! - on sitä kaikkein arvokkainta pääomaa ja sitä, että minua arvostetaan.
Lahjat/tuliaiset/kahvitarjottavat eivät mitenkään sulje läsnäoloa ja arvostusta pois - päinvastoin.
Noilla eleillähän sitä arvostusta oikein erityisesti osoitetaan.Mielestäni arvostusta osoitetaan nimenomaan ilmeillä, eleillä, läsnäololla. Ei lahjoilla. Lahjoja voi tuoda kuka tahansa, aitoa välittämistä taas ei voi teeskennellä eikä ostaa. Entä jos läheinen on lähes varaton? Hän ei arvosta kun ei tuo lahjaa vai pitäisikö häntä kieltää tulemasta? Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asetelma, että nimenomaan se lahja on pääosassa, kaikki muu on ylimääräistä sälinää. Miksi muuten se lahja olisi niin isossa roolissa ja osassa? Että ihan loukkaannutaan, jos joku ei tajua taikka pysty sellaista tuomaan?
Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Lähes varatonkin voi viedä jonkun 2,5e Doris-keksipaketin tai muutaman euron markettikukkakimpun - eleenä.Miksi minä tuoreena hyvätuloisena äitinä haluaisin, että lähes varaton läheinen käyttäisi viimeiset rahansa ihan vain pakkotuodakseen jotain, mitä pystyn itsekin hankkimaan? Koska eleet? Eikö ele ole se, että haluaa nähdä lasta ja olla läsnä lapsen elämässä?
Ei sitä tarvitse vaatia. Kaikki vaan toimivat noin, siis minun elämässäni.
Tuliaiset on muutenkin tavallista, saati sitten kun on syntynyt uusi perheenjäsen.Mitä ilmeisemmin eri piireissä/paikkakunnilla on tässä eri tapoja. Lapsuudessa oli selvästikkin joku tällainen tuliaiskulttuuri, kun varakkaana perheenä vierailtiin muiden varakkaiden luona.
Nuorena, opiskelijana tosiaankaan tuollaista perinnettä ollut, eikä se takaisin ole omaan piiriin tullut muutenkaan: Joskus olen jotain vienyt jos siltä on tuntunut, mutta ei se kyllä mikään perusoletus ole. Ja olemme niin suorasanaista sakkia, että jos joku moista odottaisi, niin sanoisi sen kyllä ääneen, muutoinkaan emme ole tuppisuita vaan voimme sopia asioista, ihan hyvässä hengessä ja toisiamme ymmärtäen, ei tarvitse luottaa sellaiseen normeihin mitkä on "aina olleet tapana", voimme luoda omat normimme.
Joo, uudet normit on ihan hyviä välillä. En ole nähnyt tarvetta muuttaa tai luoda uusia normeja tällaisten hyvien ja ilahduttavien perinteiden tilalle.
Kunhan muistat sitten myös vuorostasikin viedä niitä tarjoiltavia kun menet toisen luokse kylään ja otat myös huomioon, että perheesi syö enemmän kuin se lapseton sinkku (eli viet enemmän tarjottavia, kuin mitä hän tuon teille).
HAAAAAAAAAAAAAAAH! Tämän ku näkis :D Kyllä se niin menee näillä lapsiperheillä, että olettavat lapsettoman sinkun tuovan sen pullapitkon ja keksipaketin ja kun itse menevät kylään, niin vievät KORKEINTAAN saman satsin, vaikka syöjiä olisi 4-5 kertaa enemmän. Ja usein joku lapsista on vieläpä varsin ahnekkin tapaus joka syö kourakaupalla tarjottavia mielinmäärin kenenkään estelemättä:
Lopputulemana hyvin epätasapainoinen lahjomiskulttuuri, jossa lapsiperhe jyrää ja lapseton jää nuolemaan näppejään ja joutuu kustantamaan huomattavasti suuremmalla summalla tarjottavia, kuin mitä lapsiperhe, suhteutettuna henkilömäärään.
Siihen loppui kohteliaisuus :D
Eikö tuon tarjoilun idea ole tuoda juuri sellainen määrä tarjottavaa, mitä vieraana on oletettavaa että syöt? Ei siis ruokkia koko porukkaa, vaan tuoda ihan pieni määrä, ihan kuten nyyttäreissäkin. Ja sitten taas isommalla porukalla kyläillessä huomioida, että on jokaiselle oman porukan jäsenelle riittävästi tarjottavaa.
Eli jos on lapseton sinkku vs. 4 henkinen lapsiperhe, niin lapseton sinkku tuo puolikkaan keksipaketin (no siinäkin jo vähän liikaa) ja 4 henkinen perhe tuo vähintään kaksi keksipakettia, toki jos tiedetään että porukassa on joku pieni porsas joka syö yksinään paketillisen keksejä, niin huomioida tämä tuomisissa.
Näin yksinkertaistettuna, välttämättähän nuo tarjottavat ei tietenkään ole juuri keksejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suvun uusin tulokas sai jokaiselta kassillisen lahjoja, vaippapaketin, ruoat koko sakille ja vielä kakkua. Vanhempien tarvitsi vain keittää kahvit. Ja pitkänmatkalaisia oltiin, kaupat on aina auki joten syötävät hankittiin heidän paikkakunnaltaan. Ei olisi tullut mieleenkään mennä tyhjin käsin ja odottaa palvelua unettomilta vanhemmilta esikoisen kanssa.
Kuitenkin oletitte heidän keittävän kahvit teille?
Minä en välttämättä vie lahjuksia, mutta en myöskään odota niiltä vanhemmilta yhtään mitään, riittää että vain näen perhettä, saan onnitella, vähän rupatella ja kuulla kuulumisia ja sitten lähden pois.
Emme olettaneet vaan he lupasivat sen tehdä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suvun uusin tulokas sai jokaiselta kassillisen lahjoja, vaippapaketin, ruoat koko sakille ja vielä kakkua. Vanhempien tarvitsi vain keittää kahvit. Ja pitkänmatkalaisia oltiin, kaupat on aina auki joten syötävät hankittiin heidän paikkakunnaltaan. Ei olisi tullut mieleenkään mennä tyhjin käsin ja odottaa palvelua unettomilta vanhemmilta esikoisen kanssa.
Kuitenkin oletitte heidän keittävän kahvit teille?
Minä en välttämättä vie lahjuksia, mutta en myöskään odota niiltä vanhemmilta yhtään mitään, riittää että vain näen perhettä, saan onnitella, vähän rupatella ja kuulla kuulumisia ja sitten lähden pois.
Emme olettaneet vaan he lupasivat sen tehdä :D
Eli tämän ketjun perusteella, he oletti että te oletitte ja siksi he kokivat pakottavaa tarvetta luvata keittää kahvit. Huh, monimutkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateellisena täällä luen, miten moni pitää vieraita itsestäänselvyytenä. Olisipa itselläkin edes joku käynyt vauvaa katsomassa vaikka tyhjin käsin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lähettää postissa onnittelukortti ja jättää vierailut väliin. Jos kysellään perään, voi sano, että on pitkittynyt yskä, ei viitsi tulla kylään. Niin ei kumpikaan osapuoli rasitu.
Tekstari on jees.
Ja kyllä ap, olet tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suvun uusin tulokas sai jokaiselta kassillisen lahjoja, vaippapaketin, ruoat koko sakille ja vielä kakkua. Vanhempien tarvitsi vain keittää kahvit. Ja pitkänmatkalaisia oltiin, kaupat on aina auki joten syötävät hankittiin heidän paikkakunnaltaan. Ei olisi tullut mieleenkään mennä tyhjin käsin ja odottaa palvelua unettomilta vanhemmilta esikoisen kanssa.
Ihan mielenkiinnosta: Kun nyt saitte 20 kasillista lahjoja ja 20 vaippapakettia, niin paljonko noista lahjoista ja vaipoista on ihan turhaa krääsää/menee hukkaan? Koska jos jokainen tuo noin valtavan määrän lahjoja, niin väkisinkin siellä on jotain peruskamaa jota on sitten liikaa tai ei ollenkaan tarpeellista. Vaipatkin menee nopeasti pieniksi ennenkuin ehditte niitä kaikkia käyttää
Ja oletettako saavanne uudet 20 lahjakassia sitten nimeäisissä vai peräti enemmän?
Minä en saanut mitään, vauvaperhe sai. Olin siis yksi vieraista ja kaikki viemiset oli enimmäkseen tarpeellista ja käyttötavaraa, tuttipulloa, vaatetta, vaippoja, harsoja ym. Ruoat syötiin kaikki pois. Kasseja ei ollut 20 vaan kolme ja nekin pieniä lahjakasseja ei mitään ikean kasseja :D Viisaat osaa myös ostaa erikokoisia vaippoja, kyllä ne vuoden aikana käytettyä tulee. Vanhemmat on aika minimalisteja joten lahjat katsottiin sellaisiksi yhdessä että ei tule samanlaista ja kaikki on käyttötavaraa. Toiset osaa toimia oikein, toiset vain kauhistella ja kuvitella vauvapalstalla. Me olemmekin jo aikuisia ja vauva-arjen eläneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suvun uusin tulokas sai jokaiselta kassillisen lahjoja, vaippapaketin, ruoat koko sakille ja vielä kakkua. Vanhempien tarvitsi vain keittää kahvit. Ja pitkänmatkalaisia oltiin, kaupat on aina auki joten syötävät hankittiin heidän paikkakunnaltaan. Ei olisi tullut mieleenkään mennä tyhjin käsin ja odottaa palvelua unettomilta vanhemmilta esikoisen kanssa.
Kuitenkin oletitte heidän keittävän kahvit teille?
Minä en välttämättä vie lahjuksia, mutta en myöskään odota niiltä vanhemmilta yhtään mitään, riittää että vain näen perhettä, saan onnitella, vähän rupatella ja kuulla kuulumisia ja sitten lähden pois.
Emme olettaneet vaan he lupasivat sen tehdä :D
Eli tämän ketjun perusteella, he oletti että te oletitte ja siksi he kokivat pakottavaa tarvetta luvata keittää kahvit. Huh, monimutkaista.
Monimutkaista on vain sinun analyysisi asiasta jota et ole elänyt etkä kokenut :D
Kuulostaa oudolta. Pientä vauvaa tullaan katsomaan vain, jos ollaan läheisiä. Ja sitten kun ollaan läheisiä, ei tarvitse ihme etikettiä. Kävin katsomassa ystäväni vauvaa, ei siinä mitään kummempaa tehty, jossain välissä kahvia varmaan mutta arkea siellä elettiin ja remppailtiin, ja itse tulin katsomaan myös että miten ystäväni voi. Hän ei halua mitään mitä ei oikeasti puutu. Nimiäislahjan tein sellaisen, minkä hän halusi.
En minä ulise, sinä sen sijaan vaikutat hyvin kiihtyneeltä kun pitää huutaa capslock pohjassa? Eikö ne lahjat nyt sitten piristäkään vai oliko liian köyhiä lahjoja? Vai kenties vääriä?