Lapsi vuotta aiemmin kouluun?

Voi helvetti nyt taas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä? Koulu on isolta osalta muuta kuin akateemisia taitoja. Myöskään akateemisilta taidoilta ei kuulosta aivan ihmelapselta. Unohda koko juttu ja anna lapsen olla lapsi. Suorittamaan ennättää myöhemminkin.

Omani luki 3v11kk täysin, ei tullut mieleenkään laittaa kouluun ennemmin. Oli koulukypsä normaalissa iässä.

Minulla on toisenlaisia kokemuksia ja nytkin lapsi turhautuu liian helppoihin tehtäviin, niin voin vaan kuvitella mitä olisi, jos olisi mennyt kouluun "normaalisti".

Pitää miettiä kokonaisuutta. Joillekin sopii, joillekin ei.

Kaikkein pahinta on, jos lapsi oppii, ettei tarvitse tehdä töitä oppiakseen. Lahjakkuuskin menee silloin hukkaan. Itse suosiolla hyppäisin luokan ylöspäin. Meillä suvussa on tällainen luokalla ylöspäin hypännyt ja se toi vain etulyöntiaseman, kun pääsi elämässä eteenpäin muita vuotta aikaisemmin. Vuodenhan voi käyttää vaikka vaihto-oppilasvuoteen ja mihin tahansa järkevään.

Me olemme ratkaisseet asian niin, että lapsella on haastavia harrastuksia, joiden osaamiseen pitää panostaa oikeasti. Eikä anneta olla valmistautumatta kokeisiin, vaan pitää käydä vähintään kerran alue läpi, että voi olla varma, että osaa. Ollaan siis opetettu opiskelutaitoja, vaikka se tässä kohtaa olisikin vain nimellistä opiskelua.

Ja oikeasti koulussa osataan kyllä eriyttää niin, että jokainen saa tasoistaan tekemistä.

T. Tuo joka ei antanut lapsen mennä aikaisemmin kouluun eikä ole koulussa antanut siirtää lasta vuotta ylemmälle.

viimeistään lukio tuo haastetta kun ottaa pitkän matematiikan ja fyken jne. Tavoite, valmistua kolmessa vuodessa ja sitten sinne mihin haluaa. 

En kyllä sanoisi lukiotakaan haastavaksi, vaan kyllä haasteet tulevat yliopiston matematiikassa, jos ovat tullakseen. Peruskoulu on ihan pilipalijuttu keskiverto-oppilaalle.

Keskiverto-oppilas saa peruskoulusta kasin todistuksen. Voi sitäkin pilipaliksi kutsua, eihän se nyt huono ole. Parannettavaakin kaikilta keskiverroilta löytyisi silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on hassua miten moni täällä laukoo faktoina sitä miten on ehdottomasti virhe laittaa lapsi vuotta aikaisemmin kouluun ja miten taatusti kiusataan. Montako prosenttia lapsista menee vuotta aikaisemmin, 2-4%? Todennäköisesti ei näistä totuuden laukojista yksikään. Minä puolestani menin ja en nähnyt siinä mitään vikaa. Jos olisin ollut ujo ja arka lapsi, olisin todennäköisesti saanut kärsiä kaikesta yhtä lailla oman ikäisteni kanssa eikä minulle todennäköisesti edes olisi annettu puoltavaa lausuntoa.

Jep! Ja must on hassua, miten monet täällä laukoo: "Ei sinne niin vaan mennä" yms., ihan kuin joku ois väittänyt. Tietty kypsyystestit sun muut, mutta huoltajathan sen nyt viime kädessä päättää mikäli katsotaan muuten kypsäksi. Halusin lähinnä kuulla kokemuksia ja niiden kautta mielipiteitä. Oon yllättynyt, miten poikkeuksellisena sitä täällä ajatellaan. Ihan ku ois jotenki ennenkuulumatonta, että lapsi aloittaa koulun vuotta aiemmin.

Ap

Hyvin harvinaista nykyään, että lapsi aloittaa vuotta aiemmin koulun. Oma veljeni joulukuussa syntyneenä on aina sanonut, että oli ikävää olla nuorin poika. Poikien keskuudessa suosioon vaikuttaa aika paljon ihan viidakon lain mukaiset fyysiset ominaisuudet, ja loppuvuodesta syntyneet on siinä takamatkalla. Vaikka koulu sujui muuten hyvin, tämä haittasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on hassua miten moni täällä laukoo faktoina sitä miten on ehdottomasti virhe laittaa lapsi vuotta aikaisemmin kouluun ja miten taatusti kiusataan. Montako prosenttia lapsista menee vuotta aikaisemmin, 2-4%? Todennäköisesti ei näistä totuuden laukojista yksikään. Minä puolestani menin ja en nähnyt siinä mitään vikaa. Jos olisin ollut ujo ja arka lapsi, olisin todennäköisesti saanut kärsiä kaikesta yhtä lailla oman ikäisteni kanssa eikä minulle todennäköisesti edes olisi annettu puoltavaa lausuntoa.

Suunnilleen 0,2 %.

Sitä suuremmalla syyllä kannattaisi antaa puheenvuoro niille harvoille yksilöille eikä mutuilla itsekseen. Se, että asian toteaa kovaan ääneen kuorossa ei tee siitä totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on hassua miten moni täällä laukoo faktoina sitä miten on ehdottomasti virhe laittaa lapsi vuotta aikaisemmin kouluun ja miten taatusti kiusataan. Montako prosenttia lapsista menee vuotta aikaisemmin, 2-4%? Todennäköisesti ei näistä totuuden laukojista yksikään. Minä puolestani menin ja en nähnyt siinä mitään vikaa. Jos olisin ollut ujo ja arka lapsi, olisin todennäköisesti saanut kärsiä kaikesta yhtä lailla oman ikäisteni kanssa eikä minulle todennäköisesti edes olisi annettu puoltavaa lausuntoa.

Jep! Ja must on hassua, miten monet täällä laukoo: "Ei sinne niin vaan mennä" yms., ihan kuin joku ois väittänyt. Tietty kypsyystestit sun muut, mutta huoltajathan sen nyt viime kädessä päättää mikäli katsotaan muuten kypsäksi. Halusin lähinnä kuulla kokemuksia ja niiden kautta mielipiteitä. Oon yllättynyt, miten poikkeuksellisena sitä täällä ajatellaan. Ihan ku ois jotenki ennenkuulumatonta, että lapsi aloittaa koulun vuotta aiemmin.

Ap

Eipä muuten päätä. Rehtori päättää viime kädessä.

Ei muuten päätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on hassua miten moni täällä laukoo faktoina sitä miten on ehdottomasti virhe laittaa lapsi vuotta aikaisemmin kouluun ja miten taatusti kiusataan. Montako prosenttia lapsista menee vuotta aikaisemmin, 2-4%? Todennäköisesti ei näistä totuuden laukojista yksikään. Minä puolestani menin ja en nähnyt siinä mitään vikaa. Jos olisin ollut ujo ja arka lapsi, olisin todennäköisesti saanut kärsiä kaikesta yhtä lailla oman ikäisteni kanssa eikä minulle todennäköisesti edes olisi annettu puoltavaa lausuntoa.

Jep! Ja must on hassua, miten monet täällä laukoo: "Ei sinne niin vaan mennä" yms., ihan kuin joku ois väittänyt. Tietty kypsyystestit sun muut, mutta huoltajathan sen nyt viime kädessä päättää mikäli katsotaan muuten kypsäksi. Halusin lähinnä kuulla kokemuksia ja niiden kautta mielipiteitä. Oon yllättynyt, miten poikkeuksellisena sitä täällä ajatellaan. Ihan ku ois jotenki ennenkuulumatonta, että lapsi aloittaa koulun vuotta aiemmin.

Ap

Minä taas useamman lapsen - myös tämän vuoden viskarilaisen - äitinä olen kovasti yllättynyt siitä, että melko lailla tavalliseen tapaan kehittyneen lapsen vanhempi on niin ylettömän huolestunut lapsensa liiallisesta lahjakkuudesta normiryhmään.

Se, ettei osaa odottaa vuoroaan tai hillitä impulssejaan, ei ratkea koulun aloittamisella aiemmin, pikemminkin myöhemmin.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on hassua miten moni täällä laukoo faktoina sitä miten on ehdottomasti virhe laittaa lapsi vuotta aikaisemmin kouluun ja miten taatusti kiusataan. Montako prosenttia lapsista menee vuotta aikaisemmin, 2-4%? Todennäköisesti ei näistä totuuden laukojista yksikään. Minä puolestani menin ja en nähnyt siinä mitään vikaa. Jos olisin ollut ujo ja arka lapsi, olisin todennäköisesti saanut kärsiä kaikesta yhtä lailla oman ikäisteni kanssa eikä minulle todennäköisesti edes olisi annettu puoltavaa lausuntoa.

Jep! Ja must on hassua, miten monet täällä laukoo: "Ei sinne niin vaan mennä" yms., ihan kuin joku ois väittänyt. Tietty kypsyystestit sun muut, mutta huoltajathan sen nyt viime kädessä päättää mikäli katsotaan muuten kypsäksi. Halusin lähinnä kuulla kokemuksia ja niiden kautta mielipiteitä. Oon yllättynyt, miten poikkeuksellisena sitä täällä ajatellaan. Ihan ku ois jotenki ennenkuulumatonta, että lapsi aloittaa koulun vuotta aiemmin.

Ap

Eipä muuten päätä. Rehtori päättää viime kädessä.

Ei muuten päätä.

No todellakin päättää. Kouluun on velvollisuus ottaa vain alueen 7-vuotiaat. Ei 6-vuotiaita.

Kannattaa miettiä tarkkaan ja ottaa puheeksi neuvolassa. Ei se koulun aikaistaminen tietenkään mikään mahdoton ajatus ole, mutta yleensä koulun aikaistamisesta ei ole erityistä hyötyä. Koulukypsyydessä arvioidaan myös lapsen sosiaalisia taitoja ja miten lapsi pärjäisi ryhmän mukana siellä kouluarjessa. Mm. pystyykö seuraamaan oppitunneilla, olemaan sen oppituntien ajan, miten siirtymiset sujuu, siis välitunnille ulos, takaisin luokkaan, syömään, vessaan, luokkaan. jne. Lisäksi arvioidaan, onko lapsella valmiuksia mennä ohjeiden ja tehdä niiden mukaan.

Eihän nuo ekaluokan varsinaiset oppimistavoitteet kovin huimia ole, ja moni koululainen osaakin ne jo hyvissä ajoin ennen koulun alkua, joten pelkästään niiden osaamisesta ei voi päätellä mitään.

Toisaalta sekin on totta, että Suomessa koulun aloitus sinä vuonna kun täytetään 7v. on moneen muuhun maahan verrattuna melko myöhään. Toisaalta muualla se 5-vuotiaiden koulunkäynti on vähän erilaista kuin Suomen ekaluokka, ehkä juuri sellaista Suomen viskariin tai eskariin verrattavaa.

Mun neljävuotias osaa nuo mitä ap:n viisivuotias mutta osaa lisäksi myös lukea ja vähän kirjoittaa ja laskuja osaa laskea vaikeampia kuin ap:n lapsi. Silti en tule harkitsemaan vuotta aikaisemmin kouluun, se on aivan selvä. Lapsuus loppuu muutenkin liian aikaisin ja koulussa ja työelämässä ehtii olla kyllä ihan riittämiin, en näe yhtään syytä miksi sinne pitäisi mennä vuotta nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on hassua miten moni täällä laukoo faktoina sitä miten on ehdottomasti virhe laittaa lapsi vuotta aikaisemmin kouluun ja miten taatusti kiusataan. Montako prosenttia lapsista menee vuotta aikaisemmin, 2-4%? Todennäköisesti ei näistä totuuden laukojista yksikään. Minä puolestani menin ja en nähnyt siinä mitään vikaa. Jos olisin ollut ujo ja arka lapsi, olisin todennäköisesti saanut kärsiä kaikesta yhtä lailla oman ikäisteni kanssa eikä minulle todennäköisesti edes olisi annettu puoltavaa lausuntoa.

Suunnilleen 0,2 %.

Sitä suuremmalla syyllä kannattaisi antaa puheenvuoro niille harvoille yksilöille eikä mutuilla itsekseen. Se, että asian toteaa kovaan ääneen kuorossa ei tee siitä totta.

Näitä yksilöitä löytyy aikuisista enemmän, eikä taustalla tosiaankin ollut aina lapsen etu.

Etenkin kahden rinnakkaisen koulujärjestelmän aikaan oli yleistä pistää lapsi hyppäämään luokkien yli, koska koulumaksut ja majoitus oppikoulun puolella olivat kalliita. Vielä peruskoulun alkuvuosina saattoivat vanhemmat haluta laittaa peräkkäisinä vuosina syntyneet lapsensa yhtä aikaa kouluun, jottei hoitajaa tarvitsisi palkata vain yhdelle lapselle.

Mitä enemmän on saatu tutkimustietoa, sitä kriittisemmin on alettu suhtautua koulun aloittamiseen etuajassa. Siksi se on nykyään harvinaista.

-ohis.

Olen mennyt kouluun sinä vuonna kun täytin 6v., koska meidän pikkukylässä ei olisi ollut muita koulun aloittavia jotka olisi syntyneet samana vuonna kuin minä, eikä vanhemmat halunneet että olisin yksin luokallani. Kävin koulukypsyyden arvioinneissa vaan vuotta vuotta aikaisemmin ja läpäisin ne. Niinpä menin kouluun edellisen vuosiryhmän kanssa. Kävin eskarinkin, koska olin päiväkodissa muutenkin. Siellä siis osallistuin vaan tunneille niiden muiden kanssa, mikä oli helppoa, koska silloin 5- ja 6-vuotiaat oli muutenkin samassa ryhmätilassa. Tuolloin tosin eskari oli muutenkin täysin vapaaehtoinen, ja osa lapsista kävi jotian seurakunnan eskaria, osa ei käynyt eskaria lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä? Koulu on isolta osalta muuta kuin akateemisia taitoja. Myöskään akateemisilta taidoilta ei kuulosta aivan ihmelapselta. Unohda koko juttu ja anna lapsen olla lapsi. Suorittamaan ennättää myöhemminkin.

Omani luki 3v11kk täysin, ei tullut mieleenkään laittaa kouluun ennemmin. Oli koulukypsä normaalissa iässä.

Minulla on toisenlaisia kokemuksia ja nytkin lapsi turhautuu liian helppoihin tehtäviin, niin voin vaan kuvitella mitä olisi, jos olisi mennyt kouluun "normaalisti".

Pitää miettiä kokonaisuutta. Joillekin sopii, joillekin ei.

Kaikkein pahinta on, jos lapsi oppii, ettei tarvitse tehdä töitä oppiakseen. Lahjakkuuskin menee silloin hukkaan. Itse suosiolla hyppäisin luokan ylöspäin. Meillä suvussa on tällainen luokalla ylöspäin hypännyt ja se toi vain etulyöntiaseman, kun pääsi elämässä eteenpäin muita vuotta aikaisemmin. Vuodenhan voi käyttää vaikka vaihto-oppilasvuoteen ja mihin tahansa järkevään.

Me olemme ratkaisseet asian niin, että lapsella on haastavia harrastuksia, joiden osaamiseen pitää panostaa oikeasti. Eikä anneta olla valmistautumatta kokeisiin, vaan pitää käydä vähintään kerran alue läpi, että voi olla varma, että osaa. Ollaan siis opetettu opiskelutaitoja, vaikka se tässä kohtaa olisikin vain nimellistä opiskelua.

Ja oikeasti koulussa osataan kyllä eriyttää niin, että jokainen saa tasoistaan tekemistä.

T. Tuo joka ei antanut lapsen mennä aikaisemmin kouluun eikä ole koulussa antanut siirtää lasta vuotta ylemmälle.

viimeistään lukio tuo haastetta kun ottaa pitkän matematiikan ja fyken jne. Tavoite, valmistua kolmessa vuodessa ja sitten sinne mihin haluaa. 

En kyllä sanoisi lukiotakaan haastavaksi, vaan kyllä haasteet tulevat yliopiston matematiikassa, jos ovat tullakseen. Peruskoulu on ihan pilipalijuttu keskiverto-oppilaalle.

Keskiverto-oppilas saa peruskoulusta kasin todistuksen. Voi sitäkin pilipaliksi kutsua, eihän se nyt huono ole. Parannettavaakin kaikilta keskiverroilta löytyisi silti.

En muista, että kukaan oikeasti kokeisiin lukeva olisi saanut vain kasin peruskoulussa, paitsi ne muutamat heikkolahjaiset. No joo, asuin yhdellä Suomen koulutetuimmalla alueella, joten ei ole kokemusta Itä-Helsingin tasosta, enkä halua edes ajatella, mitä se voi olla.

Kannustan tarjoamaan lapsille haasteita koulussa alkuperäiseen ongelmaan viitaten.

Mun esikoinen meni lopulta varhennetusti kouluun, vaikka alkujaan olin ajatusta vastaan. Tiesin tietenkin siis jo odotusaikana, että tammikuun alkupuolen lapsi hänestä tulee, mutta olin ilman muuta sitä mieltä, että oman vuosikertansa mukana menee kouluun, ei mitään muuta yritystä. Mutta sitten kävikin niin, että lapsi kiinnostui kirjaimista poikkeuksellisen aikaisin ja tietysti niitä hänelle kerroin, kun kerran kiinnosti. Niinpä hän osasi 1v7kk iässä kaikki kirjaimet ja oppi lukemaan 2-vuotiaana. Olin äimän käkenä, että miten tämä näin meni, mutta kirjaimet ja kirjoitetut asiat olivat selvästi hänen juttunsa. Esim. piirtäminen ei taas kiinnostanut ollenkaan, vaikka toki siihenkin yritettiin innostaa. Pojan tietomäärä kasvoi lukutaidon myötä valtavasti ja koska kaikki parhaat kaveritkin olivat sitä edellistä vuosikertaa, mentiin sitten koulukypsyystesteihin, ja nehän lapsi selvitti heittämällä. Psykologi arvioi, että poika on kielellisesti 3-4 vuotta ikätasoaan edellä ja matemaattisilta taidoiltaan 2-3 vuotta edellä.

Kävi sittemmin ilmi, että pojan asenne koulunkäyntiin on aikamoisen lunki. Yläasteella hän taantui aika tehokkaastikin murkkuhölmöilyyn... Ja kirjoitti pari vuotta sitten ihan hyvät paperit, mutta ei mitkään huiput. Sanoisin, että meillä koulun aloituksen varhennus oli siellä koulutaipaleen alkupäässä hyvä juttu, mutta myöhemmin olisi ehkä tarvittu kypsymisaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä? Koulu on isolta osalta muuta kuin akateemisia taitoja. Myöskään akateemisilta taidoilta ei kuulosta aivan ihmelapselta. Unohda koko juttu ja anna lapsen olla lapsi. Suorittamaan ennättää myöhemminkin.

Omani luki 3v11kk täysin, ei tullut mieleenkään laittaa kouluun ennemmin. Oli koulukypsä normaalissa iässä.

Minulla on toisenlaisia kokemuksia ja nytkin lapsi turhautuu liian helppoihin tehtäviin, niin voin vaan kuvitella mitä olisi, jos olisi mennyt kouluun "normaalisti".

Pitää miettiä kokonaisuutta. Joillekin sopii, joillekin ei.

Kaikkein pahinta on, jos lapsi oppii, ettei tarvitse tehdä töitä oppiakseen. Lahjakkuuskin menee silloin hukkaan. Itse suosiolla hyppäisin luokan ylöspäin. Meillä suvussa on tällainen luokalla ylöspäin hypännyt ja se toi vain etulyöntiaseman, kun pääsi elämässä eteenpäin muita vuotta aikaisemmin. Vuodenhan voi käyttää vaikka vaihto-oppilasvuoteen ja mihin tahansa järkevään.

Me olemme ratkaisseet asian niin, että lapsella on haastavia harrastuksia, joiden osaamiseen pitää panostaa oikeasti. Eikä anneta olla valmistautumatta kokeisiin, vaan pitää käydä vähintään kerran alue läpi, että voi olla varma, että osaa. Ollaan siis opetettu opiskelutaitoja, vaikka se tässä kohtaa olisikin vain nimellistä opiskelua.

Ja oikeasti koulussa osataan kyllä eriyttää niin, että jokainen saa tasoistaan tekemistä.

T. Tuo joka ei antanut lapsen mennä aikaisemmin kouluun eikä ole koulussa antanut siirtää lasta vuotta ylemmälle.

viimeistään lukio tuo haastetta kun ottaa pitkän matematiikan ja fyken jne. Tavoite, valmistua kolmessa vuodessa ja sitten sinne mihin haluaa. 

En kyllä sanoisi lukiotakaan haastavaksi, vaan kyllä haasteet tulevat yliopiston matematiikassa, jos ovat tullakseen. Peruskoulu on ihan pilipalijuttu keskiverto-oppilaalle.

Keskiverto-oppilas saa peruskoulusta kasin todistuksen. Voi sitäkin pilipaliksi kutsua, eihän se nyt huono ole. Parannettavaakin kaikilta keskiverroilta löytyisi silti.

En muista, että kukaan oikeasti kokeisiin lukeva olisi saanut vain kasin peruskoulussa, paitsi ne muutamat heikkolahjaiset. No joo, asuin yhdellä Suomen koulutetuimmalla alueella, joten ei ole kokemusta Itä-Helsingin tasosta, enkä halua edes ajatella, mitä se voi olla.

Kannustan tarjoamaan lapsille haasteita koulussa alkuperäiseen ongelmaan viitaten.

Aivan ohis, mutta älkää nyt tuoko Helsingin kouluininää tähänkin ketjuun. Tämä on koko maan keskustelufoorumi, ja valtaosa suomalaista asuu Helsingin ulkopuolella. Olette jotenkin vähän nurkkakuntaisia kun ajattelette, että yksittäiset kaupunginosanne ja koulunne kiinnostaisivat muita.

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen meni lopulta varhennetusti kouluun, vaikka alkujaan olin ajatusta vastaan. Tiesin tietenkin siis jo odotusaikana, että tammikuun alkupuolen lapsi hänestä tulee, mutta olin ilman muuta sitä mieltä, että oman vuosikertansa mukana menee kouluun, ei mitään muuta yritystä. Mutta sitten kävikin niin, että lapsi kiinnostui kirjaimista poikkeuksellisen aikaisin ja tietysti niitä hänelle kerroin, kun kerran kiinnosti. Niinpä hän osasi 1v7kk iässä kaikki kirjaimet ja oppi lukemaan 2-vuotiaana. Olin äimän käkenä, että miten tämä näin meni, mutta kirjaimet ja kirjoitetut asiat olivat selvästi hänen juttunsa. Esim. piirtäminen ei taas kiinnostanut ollenkaan, vaikka toki siihenkin yritettiin innostaa. Pojan tietomäärä kasvoi lukutaidon myötä valtavasti ja koska kaikki parhaat kaveritkin olivat sitä edellistä vuosikertaa, mentiin sitten koulukypsyystesteihin, ja nehän lapsi selvitti heittämällä. Psykologi arvioi, että poika on kielellisesti 3-4 vuotta ikätasoaan edellä ja matemaattisilta taidoiltaan 2-3 vuotta edellä.

Kävi sittemmin ilmi, että pojan asenne koulunkäyntiin on aikamoisen lunki. Yläasteella hän taantui aika tehokkaastikin murkkuhölmöilyyn... Ja kirjoitti pari vuotta sitten ihan hyvät paperit, mutta ei mitkään huiput. Sanoisin, että meillä koulun aloituksen varhennus oli siellä koulutaipaleen alkupäässä hyvä juttu, mutta myöhemmin olisi ehkä tarvittu kypsymisaikaa.

Tässä on tärkeä pointti. Siinä vaiheessa, kun koulu on käyty ja pitäisi tehdä päätöksiä elämästään, on kypsyys vielä enemmän tarpeen kuin koulua aloittaessa.

Oma poikani myös oppi aakkoset alle kaksivuotiaana. Nyt hän on viitosluokkalainen, ja tuntuisi kyllä hurjalta jos hän menisi kuudennelle. Kuitenkin se maailma muuttuu aika kovasti, ja itse olen arvostanut pitkää lapsuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen meni lopulta varhennetusti kouluun, vaikka alkujaan olin ajatusta vastaan. Tiesin tietenkin siis jo odotusaikana, että tammikuun alkupuolen lapsi hänestä tulee, mutta olin ilman muuta sitä mieltä, että oman vuosikertansa mukana menee kouluun, ei mitään muuta yritystä. Mutta sitten kävikin niin, että lapsi kiinnostui kirjaimista poikkeuksellisen aikaisin ja tietysti niitä hänelle kerroin, kun kerran kiinnosti. Niinpä hän osasi 1v7kk iässä kaikki kirjaimet ja oppi lukemaan 2-vuotiaana. Olin äimän käkenä, että miten tämä näin meni, mutta kirjaimet ja kirjoitetut asiat olivat selvästi hänen juttunsa. Esim. piirtäminen ei taas kiinnostanut ollenkaan, vaikka toki siihenkin yritettiin innostaa. Pojan tietomäärä kasvoi lukutaidon myötä valtavasti ja koska kaikki parhaat kaveritkin olivat sitä edellistä vuosikertaa, mentiin sitten koulukypsyystesteihin, ja nehän lapsi selvitti heittämällä. Psykologi arvioi, että poika on kielellisesti 3-4 vuotta ikätasoaan edellä ja matemaattisilta taidoiltaan 2-3 vuotta edellä.

Kävi sittemmin ilmi, että pojan asenne koulunkäyntiin on aikamoisen lunki. Yläasteella hän taantui aika tehokkaastikin murkkuhölmöilyyn... Ja kirjoitti pari vuotta sitten ihan hyvät paperit, mutta ei mitkään huiput. Sanoisin, että meillä koulun aloituksen varhennus oli siellä koulutaipaleen alkupäässä hyvä juttu, mutta myöhemmin olisi ehkä tarvittu kypsymisaikaa.

Eikun sun poikasi ei oppinut koskaan opiskelemaan, kun pärjäsi niin helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Olen mennyt kouluun sinä vuonna kun täytin 6v., koska meidän pikkukylässä ei olisi ollut muita koulun aloittavia jotka olisi syntyneet samana vuonna kuin minä, eikä vanhemmat halunneet että olisin yksin luokallani. Kävin koulukypsyyden arvioinneissa vaan vuotta vuotta aikaisemmin ja läpäisin ne. Niinpä menin kouluun edellisen vuosiryhmän kanssa. Kävin eskarinkin, koska olin päiväkodissa muutenkin. Siellä siis osallistuin vaan tunneille niiden muiden kanssa, mikä oli helppoa, koska silloin 5- ja 6-vuotiaat oli muutenkin samassa ryhmätilassa. Tuolloin tosin eskari oli muutenkin täysin vapaaehtoinen, ja osa lapsista kävi jotian seurakunnan eskaria, osa ei käynyt eskaria lainkaan.

Ai niin, ja millaista se sitten oli.

No, omasta mielestäni kaikki sujui oikein hyvin. En usko, että olisin ollut kovinkaan erilainen ekaluokkalainen, vaikka olisin sen vuoden odottanutkin. Olisi vaan ollut aika ikävää olla ainoa oppilas luokalla. Tuossa ryhmässä missä aloitin, meitä oli sentään viisi. En muista kokeneeni ala-asteella minkäänlaista katkeruutta iästäni. Kukaan ei huomautellut siitä, eikä pilkannut, että olin vain 6-vuotias. Enemmän tuntui, että luokan vanhimpia "nolotti" se, että minä, heitä yli vuoden nuorempi, osasin ja tein samoja asioita kuin he.

Olen syntynyt kesällä, joten olin täyttänyt 6v. vasta juuri ennen ekaluokan alkua. Luokan vanhin oli edellisen vuoden helmikuussa syntynyt, joten meillä oli ikäeroa puolitoista vuotta. En koe sillä kuitenkaan olleen kouluarjessa mitään merkitystä. Pituuseroa oli ehkä jonkin verran, mutta kaikki me muutenkin oltiin eri pituisia, joten ei ketään kiinnostanut mitenkään vertailla kiusaamisen varjolla sellaisia fyysisiä ominaisuuksia.

Noin yleisesti ekaluokka tuntui aika helpolta. Olin osannut lukea jo kauan ennen koulun alkua, osasin laskea ja kirjoittaa. Osasin myös englantia, koska toinen vanhempani on britti. Sitä taitoa tosin tarvittiin vasta kolmannella luokalla. Uusia asioita oli ekaluokalla aika vähän. Ehkä juuri joku ekaluokan kevätlukukauden geometria oli sellaista, mikä oli jokseenkin uusi asia. Muissa aineissa oli toki sitten enemmän opittavaa, biologia oli tavallaan uutta ja hyvin kiehtovaa, mutta uskonnosta en juuri välittänyt. Osallistuin kuitenkin kiltisti ja uskonnontunnit tuntuikin lähinnä satutunneilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen meni lopulta varhennetusti kouluun, vaikka alkujaan olin ajatusta vastaan. Tiesin tietenkin siis jo odotusaikana, että tammikuun alkupuolen lapsi hänestä tulee, mutta olin ilman muuta sitä mieltä, että oman vuosikertansa mukana menee kouluun, ei mitään muuta yritystä. Mutta sitten kävikin niin, että lapsi kiinnostui kirjaimista poikkeuksellisen aikaisin ja tietysti niitä hänelle kerroin, kun kerran kiinnosti. Niinpä hän osasi 1v7kk iässä kaikki kirjaimet ja oppi lukemaan 2-vuotiaana. Olin äimän käkenä, että miten tämä näin meni, mutta kirjaimet ja kirjoitetut asiat olivat selvästi hänen juttunsa. Esim. piirtäminen ei taas kiinnostanut ollenkaan, vaikka toki siihenkin yritettiin innostaa. Pojan tietomäärä kasvoi lukutaidon myötä valtavasti ja koska kaikki parhaat kaveritkin olivat sitä edellistä vuosikertaa, mentiin sitten koulukypsyystesteihin, ja nehän lapsi selvitti heittämällä. Psykologi arvioi, että poika on kielellisesti 3-4 vuotta ikätasoaan edellä ja matemaattisilta taidoiltaan 2-3 vuotta edellä.

Kävi sittemmin ilmi, että pojan asenne koulunkäyntiin on aikamoisen lunki. Yläasteella hän taantui aika tehokkaastikin murkkuhölmöilyyn... Ja kirjoitti pari vuotta sitten ihan hyvät paperit, mutta ei mitkään huiput. Sanoisin, että meillä koulun aloituksen varhennus oli siellä koulutaipaleen alkupäässä hyvä juttu, mutta myöhemmin olisi ehkä tarvittu kypsymisaikaa.

Eikun sun poikasi ei oppinut koskaan opiskelemaan, kun pärjäsi niin helpolla.

Miten niin ei oppinut? Hänhän juuri kertoi, että hänen lapsensa kirjoitti ihan hyvät paperit.

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen meni lopulta varhennetusti kouluun, vaikka alkujaan olin ajatusta vastaan. Tiesin tietenkin siis jo odotusaikana, että tammikuun alkupuolen lapsi hänestä tulee, mutta olin ilman muuta sitä mieltä, että oman vuosikertansa mukana menee kouluun, ei mitään muuta yritystä. Mutta sitten kävikin niin, että lapsi kiinnostui kirjaimista poikkeuksellisen aikaisin ja tietysti niitä hänelle kerroin, kun kerran kiinnosti. Niinpä hän osasi 1v7kk iässä kaikki kirjaimet ja oppi lukemaan 2-vuotiaana. Olin äimän käkenä, että miten tämä näin meni, mutta kirjaimet ja kirjoitetut asiat olivat selvästi hänen juttunsa. Esim. piirtäminen ei taas kiinnostanut ollenkaan, vaikka toki siihenkin yritettiin innostaa. Pojan tietomäärä kasvoi lukutaidon myötä valtavasti ja koska kaikki parhaat kaveritkin olivat sitä edellistä vuosikertaa, mentiin sitten koulukypsyystesteihin, ja nehän lapsi selvitti heittämällä. Psykologi arvioi, että poika on kielellisesti 3-4 vuotta ikätasoaan edellä ja matemaattisilta taidoiltaan 2-3 vuotta edellä.

Kävi sittemmin ilmi, että pojan asenne koulunkäyntiin on aikamoisen lunki. Yläasteella hän taantui aika tehokkaastikin murkkuhölmöilyyn... Ja kirjoitti pari vuotta sitten ihan hyvät paperit, mutta ei mitkään huiput. Sanoisin, että meillä koulun aloituksen varhennus oli siellä koulutaipaleen alkupäässä hyvä juttu, mutta myöhemmin olisi ehkä tarvittu kypsymisaikaa.

Minäkin opin lukemaan kaksivuotiaana. Tosin en siitä paljoa puhua, koska asia ei yleensä uskota. Menin kouluun normaalisti, vaikka varhennusta suositeltiin. Olin ensin priimus, mutta joskus viidennellä luokalla muut alkoivat ottaa minua kiinni. Loppujen lopuksi kirjoitin ylioppilaaksi vähän keskivertoa paremmin. Kertomasi mukaan voisin samaistua poikaasi.