Aikuinen, miksi et ole tekemisissä vanhempiesi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.

Sama. Rahoja tai mitään muutakaan ei todellakaan haluta. Kuvittelevat että pitävät meidät heidän kontrollissaan lupailemalla omaisuutta ja rahaa. Mitään ei olla koskaan saatu. Pettymään ollaan jouduttu kyllä monesti.

Eli olette rahan perään vinkuneet ja sitten pettyneet kun vanhukset ovat nähneet teidän ahneuden ja typeryyden läpi.

Sellaista siellä.

Olen paristi katkaissut yhteydenpidon alkoholisti-isään oman hyvinvointini takia. Mutta tiedän että hän ei elä enää kauan joten olen palauttanut puheyhteyden. Ei kuitenkaan ole koskaan ollut väkivaltainen tms. Että sinänsä harmiton ihminen.

Ollaan kasvettu erillemme. Minä olen akateemisessa asiantuntijatyössä oleva ja vanhempani ovat matalasti koulutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.

Onko tämä joku suurten ikäluokkien juttu?

On. Ovat mielestään joka asiassa asiantuntijoita lapsiinsa nähden.

Jotenkin sellainen kunnioitus aikuisia lapsia kohtaan puuttuu. Lapsia kohdellaan kuin lapsia edelleen jollain tapaa. Silti saatetaan samalla vaatia apua ja palveluksia. Kunnioituksen pitäisi heidän mielestään olla yksipuolista. Todella vastenmielistä suoraan sanottuna. Miksi tuollaisten kanssa pitäisi olla tekemisissä?

Miksi näin? Miksi nämä vanhukset eivät kykene näkemään omassa käytäksedsään mitään väärää?

Persoonnallisuushäiriö

Niin monilla n. 70-vuotiailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.

Sama. Rahoja tai mitään muutakaan ei todellakaan haluta. Kuvittelevat että pitävät meidät heidän kontrollissaan lupailemalla omaisuutta ja rahaa. Mitään ei olla koskaan saatu. Pettymään ollaan jouduttu kyllä monesti.

Eli olette rahan perään vinkuneet ja sitten pettyneet kun vanhukset ovat nähneet teidän ahneuden ja typeryyden läpi.

Sellaista siellä.

Ikinä ei ole mitään pyydetty. Sen sijaan pyytämättä on tarjottu ja lupailtu yhtä sun toista. Sitten kun on sen varaan laskettu, että lupaukset tarkoittaisivat jotain, niin ei olla annettukaan mitään. Esim lapsille on lupailtu jotain isompaa lahjaa ja meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna. Paitsi jotain aivan turhaa krääsää, tyyliin jouluna annetaan suureleisesti Tokmannin alesta ostettu akryylivillapaita. Rehellisesti ei olla ikinä saatu mitään arvoikaampaa tai edes tarpeellista isovanhemmilta, vaikka ovat melko varakkaita.

Tämä on omassa ystäväpiirissäni aika poikkeuksellista, jossa isovanhemmat paljon pienemmästäkin eläkkeestä haluavat kustantaa lapsenlapsille erilaisia elämyksiä, tukea harrastuksia tai osallistua esim vauvan hankintoihin. He siis ihan aidosti haluavat ja tarjoutuvat, eivät ystäväni sitä apua odota tai vaadi. Ovat itsekin ihan hyvin toimeentulevia.

Meidän perhe-elämä on jotenkin täysin kieroutunutta. Ilmapiiri on tosi myrkyllinen ja suurin syy sille on mun äiti, joka on toksinen uhriutuja. Puhuu kaikista jatkuvasti pahaa selän takana ja valittaa, naamatusten ollaan niin maireaa. Maailman feikein ihminen ja hirveä myrkynkeittäjä. Kääntänyt omat lapsensakin toisiaan vastaan tällä jatkuvalla negailulla ja paskan läyhäämisellä.

Hänen mielestään muut on vastuussa hänen ylimitoitetuista tunnereaktioistaan. Mutsi elää vanhoissa kaunoissaan, ei ole muuta puhuttavaa, kun häneen kohdistetut vääryydet. Hän on ikuinen uhri, vaikka omilla valinnoillaan teki omasta elämästään ja meidän lapsuudesta ankean ja pelonsekaisen.

Ei jaksa sellaista. Oikeesti äiti tarvis vuosia terapiaa ja oman elämän, jotta ei tarvis koko aikaans käyttää toisten arvostelemiseen. Mutta ei hän sitä ymmärrä, on heti kynnet pystyssä hyökkäämässä, jos yrität jotain sanoa asioista. Eli ei hänen kanssa pysty keskustelemaan. Ei varmaan halua hyväksyä totuutta siitä, että on itse kaikkien meidän perheen ongelmien pääsyyllinen.

En vaan jaksa tuollaista enää. Vuosikaudet yritin olla se tasapainottaja, joka laukaisee jännityksen ja estää tilanteen räjähtämisen käsiin. Tuli loppuunpalaminen ja sairastuin. Sekään ei äitiä liikuttanut. Sain vain syyllistystä siitä, että en yritä tarpeeksi parantua. Samalla hän edelleen käytti mua jonain tunnetunkiona, jonne voi dumpata kaiken toksisen paskan sisältään.

Totesin, että en pysty enää jatkamaan tuollaista elämää. Päätin, että käytän sen kaiken energian, jota uhrasin ennen perheongelmilleni, parantumiseen. Oli pakko laittaa oma jaksaminen ja terveys etusijalle. Voin paremmin, vaikka tunnenkin itseni orvoksi. Olen paljon surrut meidän onnetpnta perhedynamiikkaa, mutta en minä voi pakolla saada meidän perhettäsi toimimaan, vaikka kuinka haluaisin. Itseni takia on ollut pakko luovuttaa. Ehkä saan joskus oman perheen, jossa kaikki voivat hyvin tämän nykyisen sijasta, jossa kaikki tuntuvat voivan huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.

Sama. Rahoja tai mitään muutakaan ei todellakaan haluta. Kuvittelevat että pitävät meidät heidän kontrollissaan lupailemalla omaisuutta ja rahaa. Mitään ei olla koskaan saatu. Pettymään ollaan jouduttu kyllä monesti.

Eli olette rahan perään vinkuneet ja sitten pettyneet kun vanhukset ovat nähneet teidän ahneuden ja typeryyden läpi.

Sellaista siellä.

Ikinä ei ole mitään pyydetty. Sen sijaan pyytämättä on tarjottu ja lupailtu yhtä sun toista. Sitten kun on sen varaan laskettu, että lupaukset tarkoittaisivat jotain, niin ei olla annettukaan mitään. Esim lapsille on lupailtu jotain isompaa lahjaa ja meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna. Paitsi jotain aivan turhaa krääsää, tyyliin jouluna annetaan suureleisesti Tokmannin alesta ostettu akryylivillapaita. Rehellisesti ei olla ikinä saatu mitään arvoikaampaa tai edes tarpeellista isovanhemmilta, vaikka ovat melko varakkaita.

Tämä on omassa ystäväpiirissäni aika poikkeuksellista, jossa isovanhemmat paljon pienemmästäkin eläkkeestä haluavat kustantaa lapsenlapsille erilaisia elämyksiä, tukea harrastuksia tai osallistua esim vauvan hankintoihin. He siis ihan aidosti haluavat ja tarjoutuvat, eivät ystäväni sitä apua odota tai vaadi. Ovat itsekin ihan hyvin toimeentulevia.

  No niin, tulihan se sieltä! "meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna" eli rahan perässä olet. Kummallista jos ei voida omia vanhempia auttaa ihan vaan auttamisen halusta ilman rahan kiiltoa silmissä. Ahneus on kamala tauti.  -ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.

Sama. Rahoja tai mitään muutakaan ei todellakaan haluta. Kuvittelevat että pitävät meidät heidän kontrollissaan lupailemalla omaisuutta ja rahaa. Mitään ei olla koskaan saatu. Pettymään ollaan jouduttu kyllä monesti.

Eli olette rahan perään vinkuneet ja sitten pettyneet kun vanhukset ovat nähneet teidän ahneuden ja typeryyden läpi.

Sellaista siellä.

Ikinä ei ole mitään pyydetty. Sen sijaan pyytämättä on tarjottu ja lupailtu yhtä sun toista. Sitten kun on sen varaan laskettu, että lupaukset tarkoittaisivat jotain, niin ei olla annettukaan mitään. Esim lapsille on lupailtu jotain isompaa lahjaa ja meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna. Paitsi jotain aivan turhaa krääsää, tyyliin jouluna annetaan suureleisesti Tokmannin alesta ostettu akryylivillapaita. Rehellisesti ei olla ikinä saatu mitään arvoikaampaa tai edes tarpeellista isovanhemmilta, vaikka ovat melko varakkaita.

Tämä on omassa ystäväpiirissäni aika poikkeuksellista, jossa isovanhemmat paljon pienemmästäkin eläkkeestä haluavat kustantaa lapsenlapsille erilaisia elämyksiä, tukea harrastuksia tai osallistua esim vauvan hankintoihin. He siis ihan aidosti haluavat ja tarjoutuvat, eivät ystäväni sitä apua odota tai vaadi. Ovat itsekin ihan hyvin toimeentulevia.

  No niin, tulihan se sieltä! "meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna" eli rahan perässä olet. Kummallista jos ei voida omia vanhempia auttaa ihan vaan auttamisen halusta ilman rahan kiiltoa silmissä. Ahneus on kamala tauti.  -ohis

Niin että ilmaiseksi pitäisi vaan auttaa rikkaita ihmisiä? -ohis

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe-elämä on jotenkin täysin kieroutunutta. Ilmapiiri on tosi myrkyllinen ja suurin syy sille on mun äiti, joka on toksinen uhriutuja. Puhuu kaikista jatkuvasti pahaa selän takana ja valittaa, naamatusten ollaan niin maireaa. Maailman feikein ihminen ja hirveä myrkynkeittäjä. Kääntänyt omat lapsensakin toisiaan vastaan tällä jatkuvalla negailulla ja paskan läyhäämisellä.

Hänen mielestään muut on vastuussa hänen ylimitoitetuista tunnereaktioistaan. Mutsi elää vanhoissa kaunoissaan, ei ole muuta puhuttavaa, kun häneen kohdistetut vääryydet. Hän on ikuinen uhri, vaikka omilla valinnoillaan teki omasta elämästään ja meidän lapsuudesta ankean ja pelonsekaisen.

Ei jaksa sellaista. Oikeesti äiti tarvis vuosia terapiaa ja oman elämän, jotta ei tarvis koko aikaans käyttää toisten arvostelemiseen. Mutta ei hän sitä ymmärrä, on heti kynnet pystyssä hyökkäämässä, jos yrität jotain sanoa asioista. Eli ei hänen kanssa pysty keskustelemaan. Ei varmaan halua hyväksyä totuutta siitä, että on itse kaikkien meidän perheen ongelmien pääsyyllinen.

En vaan jaksa tuollaista enää. Vuosikaudet yritin olla se tasapainottaja, joka laukaisee jännityksen ja estää tilanteen räjähtämisen käsiin. Tuli loppuunpalaminen ja sairastuin. Sekään ei äitiä liikuttanut. Sain vain syyllistystä siitä, että en yritä tarpeeksi parantua. Samalla hän edelleen käytti mua jonain tunnetunkiona, jonne voi dumpata kaiken toksisen paskan sisältään.

Totesin, että en pysty enää jatkamaan tuollaista elämää. Päätin, että käytän sen kaiken energian, jota uhrasin ennen perheongelmilleni, parantumiseen. Oli pakko laittaa oma jaksaminen ja terveys etusijalle. Voin paremmin, vaikka tunnenkin itseni orvoksi. Olen paljon surrut meidän onnetpnta perhedynamiikkaa, mutta en minä voi pakolla saada meidän perhettäsi toimimaan, vaikka kuinka haluaisin. Itseni takia on ollut pakko luovuttaa. Ehkä saan joskus oman perheen, jossa kaikki voivat hyvin tämän nykyisen sijasta, jossa kaikki tuntuvat voivan huonosti.

Olisin voinut kirjoittaa tämän kommentin itse omasta lapsuuden perheestäni.

Ihan kammottavan samanlainen kokemus.

Olen nyt nelikymppinen ja oma perheeni on täysin erilainen kuin lapsuuden perheeni oli.

Olen myös tehnyt valtavasti töitä, että pääsen irti siitä hirveästä, kieroutuneesta, sairaasta ja toksisesta perhekuviosta.

Ja kun omen vapautunut siitä kaikesta, en siihen myöskään enää palaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.

Sama. Rahoja tai mitään muutakaan ei todellakaan haluta. Kuvittelevat että pitävät meidät heidän kontrollissaan lupailemalla omaisuutta ja rahaa. Mitään ei olla koskaan saatu. Pettymään ollaan jouduttu kyllä monesti.

Eli olette rahan perään vinkuneet ja sitten pettyneet kun vanhukset ovat nähneet teidän ahneuden ja typeryyden läpi.

Sellaista siellä.

Ikinä ei ole mitään pyydetty. Sen sijaan pyytämättä on tarjottu ja lupailtu yhtä sun toista. Sitten kun on sen varaan laskettu, että lupaukset tarkoittaisivat jotain, niin ei olla annettukaan mitään. Esim lapsille on lupailtu jotain isompaa lahjaa ja meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna. Paitsi jotain aivan turhaa krääsää, tyyliin jouluna annetaan suureleisesti Tokmannin alesta ostettu akryylivillapaita. Rehellisesti ei olla ikinä saatu mitään arvoikaampaa tai edes tarpeellista isovanhemmilta, vaikka ovat melko varakkaita.

Tämä on omassa ystäväpiirissäni aika poikkeuksellista, jossa isovanhemmat paljon pienemmästäkin eläkkeestä haluavat kustantaa lapsenlapsille erilaisia elämyksiä, tukea harrastuksia tai osallistua esim vauvan hankintoihin. He siis ihan aidosti haluavat ja tarjoutuvat, eivät ystäväni sitä apua odota tai vaadi. Ovat itsekin ihan hyvin toimeentulevia.

  No niin, tulihan se sieltä! "meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna" eli rahan perässä olet. Kummallista jos ei voida omia vanhempia auttaa ihan vaan auttamisen halusta ilman rahan kiiltoa silmissä. Ahneus on kamala tauti.  -ohis

Niin että ilmaiseksi pitäisi vaan auttaa rikkaita ihmisiä? -ohis

Ne on omia vanhempia. Miksi niiden pitäisi maksaa teille avusta.

Saattehan te perinnön aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.

Sama. Rahoja tai mitään muutakaan ei todellakaan haluta. Kuvittelevat että pitävät meidät heidän kontrollissaan lupailemalla omaisuutta ja rahaa. Mitään ei olla koskaan saatu. Pettymään ollaan jouduttu kyllä monesti.

Eli olette rahan perään vinkuneet ja sitten pettyneet kun vanhukset ovat nähneet teidän ahneuden ja typeryyden läpi.

Sellaista siellä.

Ikinä ei ole mitään pyydetty. Sen sijaan pyytämättä on tarjottu ja lupailtu yhtä sun toista. Sitten kun on sen varaan laskettu, että lupaukset tarkoittaisivat jotain, niin ei olla annettukaan mitään. Esim lapsille on lupailtu jotain isompaa lahjaa ja meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna. Paitsi jotain aivan turhaa krääsää, tyyliin jouluna annetaan suureleisesti Tokmannin alesta ostettu akryylivillapaita. Rehellisesti ei olla ikinä saatu mitään arvoikaampaa tai edes tarpeellista isovanhemmilta, vaikka ovat melko varakkaita.

Tämä on omassa ystäväpiirissäni aika poikkeuksellista, jossa isovanhemmat paljon pienemmästäkin eläkkeestä haluavat kustantaa lapsenlapsille erilaisia elämyksiä, tukea harrastuksia tai osallistua esim vauvan hankintoihin. He siis ihan aidosti haluavat ja tarjoutuvat, eivät ystäväni sitä apua odota tai vaadi. Ovat itsekin ihan hyvin toimeentulevia.

  No niin, tulihan se sieltä! "meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna" eli rahan perässä olet. Kummallista jos ei voida omia vanhempia auttaa ihan vaan auttamisen halusta ilman rahan kiiltoa silmissä. Ahneus on kamala tauti.  -ohis

Niin että ilmaiseksi pitäisi vaan auttaa rikkaita ihmisiä? -ohis

Ne on omia vanhempia. Miksi niiden pitäisi maksaa teille avusta.

Saattehan te perinnön aikanaan.

Jos eletään niin pitkään, ja omilta vanhemmilta ei takuulla jää mitään, korkeintaan velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.

Sama. Rahoja tai mitään muutakaan ei todellakaan haluta. Kuvittelevat että pitävät meidät heidän kontrollissaan lupailemalla omaisuutta ja rahaa. Mitään ei olla koskaan saatu. Pettymään ollaan jouduttu kyllä monesti.

Eli olette rahan perään vinkuneet ja sitten pettyneet kun vanhukset ovat nähneet teidän ahneuden ja typeryyden läpi.

Sellaista siellä.

Ikinä ei ole mitään pyydetty. Sen sijaan pyytämättä on tarjottu ja lupailtu yhtä sun toista. Sitten kun on sen varaan laskettu, että lupaukset tarkoittaisivat jotain, niin ei olla annettukaan mitään. Esim lapsille on lupailtu jotain isompaa lahjaa ja meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna. Paitsi jotain aivan turhaa krääsää, tyyliin jouluna annetaan suureleisesti Tokmannin alesta ostettu akryylivillapaita. Rehellisesti ei olla ikinä saatu mitään arvoikaampaa tai edes tarpeellista isovanhemmilta, vaikka ovat melko varakkaita.

Tämä on omassa ystäväpiirissäni aika poikkeuksellista, jossa isovanhemmat paljon pienemmästäkin eläkkeestä haluavat kustantaa lapsenlapsille erilaisia elämyksiä, tukea harrastuksia tai osallistua esim vauvan hankintoihin. He siis ihan aidosti haluavat ja tarjoutuvat, eivät ystäväni sitä apua odota tai vaadi. Ovat itsekin ihan hyvin toimeentulevia.

  No niin, tulihan se sieltä! "meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna" eli rahan perässä olet. Kummallista jos ei voida omia vanhempia auttaa ihan vaan auttamisen halusta ilman rahan kiiltoa silmissä. Ahneus on kamala tauti.  -ohis

Joo kyllä näiden vanhusten ahneus on jotain aivan uskomatonta. Meillähän asia meni niin, että autoimme koko perhe (mukaanlukien teini-ikäiset lapsemme) remontoimaan useita kesiä isovanhempien kotia ja mökkiä niin sisältä kuin ulkoa. Mieheni on remonttialan osaaja, ja kyllä apu todella on kelvannut heille tässä vuosien varrella. Tästä hyvästä he lupasivat meille ennakkoperintönä kesämökkiä siten että heillä olisi kuitenkin oikeus mökkiä edelleen harvakseltaan käyttää, mutta eivät itse jaksa sitä kuitenkaan enää rempata ja laittaa. No mitäs sitten kävikään?

Isovanhemmat päättivät myydä sekä mökin että asunnon hyvällä voitolla, vaan meille eivät antaneet mitään. Eivät edes korvanneet osaa materiaaleista! Että kuka tässä ahne mahtaa olla? Ei paljoa joskus 30v päästä mahdollisesti saatava perintö tosiaan (jos jotain rahaa on edes jäljellä) lämmitä. Auttamisen ilosta pitäisi tällaisia ihmisiä kuitenkin vaan autella?

T. Se ketä haukuit ahneeksi

Isäni on hullu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.

Sama. Rahoja tai mitään muutakaan ei todellakaan haluta. Kuvittelevat että pitävät meidät heidän kontrollissaan lupailemalla omaisuutta ja rahaa. Mitään ei olla koskaan saatu. Pettymään ollaan jouduttu kyllä monesti.

Eli olette rahan perään vinkuneet ja sitten pettyneet kun vanhukset ovat nähneet teidän ahneuden ja typeryyden läpi.

Sellaista siellä.

Ikinä ei ole mitään pyydetty. Sen sijaan pyytämättä on tarjottu ja lupailtu yhtä sun toista. Sitten kun on sen varaan laskettu, että lupaukset tarkoittaisivat jotain, niin ei olla annettukaan mitään. Esim lapsille on lupailtu jotain isompaa lahjaa ja meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna. Paitsi jotain aivan turhaa krääsää, tyyliin jouluna annetaan suureleisesti Tokmannin alesta ostettu akryylivillapaita. Rehellisesti ei olla ikinä saatu mitään arvoikaampaa tai edes tarpeellista isovanhemmilta, vaikka ovat melko varakkaita.

Tämä on omassa ystäväpiirissäni aika poikkeuksellista, jossa isovanhemmat paljon pienemmästäkin eläkkeestä haluavat kustantaa lapsenlapsille erilaisia elämyksiä, tukea harrastuksia tai osallistua esim vauvan hankintoihin. He siis ihan aidosti haluavat ja tarjoutuvat, eivät ystäväni sitä apua odota tai vaadi. Ovat itsekin ihan hyvin toimeentulevia.

  No niin, tulihan se sieltä! "meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna" eli rahan perässä olet. Kummallista jos ei voida omia vanhempia auttaa ihan vaan auttamisen halusta ilman rahan kiiltoa silmissä. Ahneus on kamala tauti.  -ohis

Valehtelu päin naamaa on sinusta ihan ok? -ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe-elämä on jotenkin täysin kieroutunutta. Ilmapiiri on tosi myrkyllinen ja suurin syy sille on mun äiti, joka on toksinen uhriutuja. Puhuu kaikista jatkuvasti pahaa selän takana ja valittaa, naamatusten ollaan niin maireaa. Maailman feikein ihminen ja hirveä myrkynkeittäjä. Kääntänyt omat lapsensakin toisiaan vastaan tällä jatkuvalla negailulla ja paskan läyhäämisellä.

Hänen mielestään muut on vastuussa hänen ylimitoitetuista tunnereaktioistaan. Mutsi elää vanhoissa kaunoissaan, ei ole muuta puhuttavaa, kun häneen kohdistetut vääryydet. Hän on ikuinen uhri, vaikka omilla valinnoillaan teki omasta elämästään ja meidän lapsuudesta ankean ja pelonsekaisen.

Ei jaksa sellaista. Oikeesti äiti tarvis vuosia terapiaa ja oman elämän, jotta ei tarvis koko aikaans käyttää toisten arvostelemiseen. Mutta ei hän sitä ymmärrä, on heti kynnet pystyssä hyökkäämässä, jos yrität jotain sanoa asioista. Eli ei hänen kanssa pysty keskustelemaan. Ei varmaan halua hyväksyä totuutta siitä, että on itse kaikkien meidän perheen ongelmien pääsyyllinen.

En vaan jaksa tuollaista enää. Vuosikaudet yritin olla se tasapainottaja, joka laukaisee jännityksen ja estää tilanteen räjähtämisen käsiin. Tuli loppuunpalaminen ja sairastuin. Sekään ei äitiä liikuttanut. Sain vain syyllistystä siitä, että en yritä tarpeeksi parantua. Samalla hän edelleen käytti mua jonain tunnetunkiona, jonne voi dumpata kaiken toksisen paskan sisältään.

Totesin, että en pysty enää jatkamaan tuollaista elämää. Päätin, että käytän sen kaiken energian, jota uhrasin ennen perheongelmilleni, parantumiseen. Oli pakko laittaa oma jaksaminen ja terveys etusijalle. Voin paremmin, vaikka tunnenkin itseni orvoksi. Olen paljon surrut meidän onnetpnta perhedynamiikkaa, mutta en minä voi pakolla saada meidän perhettäsi toimimaan, vaikka kuinka haluaisin. Itseni takia on ollut pakko luovuttaa. Ehkä saan joskus oman perheen, jossa kaikki voivat hyvin tämän nykyisen sijasta, jossa kaikki tuntuvat voivan huonosti.

Olisin voinut kirjoittaa tämän kommentin itse omasta lapsuuden perheestäni.

Ihan kammottavan samanlainen kokemus.

Olen nyt nelikymppinen ja oma perheeni on täysin erilainen kuin lapsuuden perheeni oli.

Olen myös tehnyt valtavasti töitä, että pääsen irti siitä hirveästä, kieroutuneesta, sairaasta ja toksisesta perhekuviosta.

Ja kun omen vapautunut siitä kaikesta, en siihen myöskään enää palaa.

Olen pahoillani puolestasi, mutta samalla jotenkin helpottunut, että samassa tilanteessa on muitakin. Tavallaan, vaikka olen nyt aika yksin tässä maailmassa, en olekaan aivan yksin. Tervettä on laittaa oma hyvinvointi etusijalle ja katkaista myrkyllinen kierre. Vaikka välillä syyllisyys kalvaa, en pysty enää palaamaan siihen kyynpesään.

Ovat kuolet jo silloin kun olin nuori Nainen.Isovanhemmat kuoleet jo ennen kuin synnyin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe-elämä on jotenkin täysin kieroutunutta. Ilmapiiri on tosi myrkyllinen ja suurin syy sille on mun äiti, joka on toksinen uhriutuja. Puhuu kaikista jatkuvasti pahaa selän takana ja valittaa, naamatusten ollaan niin maireaa. Maailman feikein ihminen ja hirveä myrkynkeittäjä. Kääntänyt omat lapsensakin toisiaan vastaan tällä jatkuvalla negailulla ja paskan läyhäämisellä.

Hänen mielestään muut on vastuussa hänen ylimitoitetuista tunnereaktioistaan. Mutsi elää vanhoissa kaunoissaan, ei ole muuta puhuttavaa, kun häneen kohdistetut vääryydet. Hän on ikuinen uhri, vaikka omilla valinnoillaan teki omasta elämästään ja meidän lapsuudesta ankean ja pelonsekaisen.

Ei jaksa sellaista. Oikeesti äiti tarvis vuosia terapiaa ja oman elämän, jotta ei tarvis koko aikaans käyttää toisten arvostelemiseen. Mutta ei hän sitä ymmärrä, on heti kynnet pystyssä hyökkäämässä, jos yrität jotain sanoa asioista. Eli ei hänen kanssa pysty keskustelemaan. Ei varmaan halua hyväksyä totuutta siitä, että on itse kaikkien meidän perheen ongelmien pääsyyllinen.

En vaan jaksa tuollaista enää. Vuosikaudet yritin olla se tasapainottaja, joka laukaisee jännityksen ja estää tilanteen räjähtämisen käsiin. Tuli loppuunpalaminen ja sairastuin. Sekään ei äitiä liikuttanut. Sain vain syyllistystä siitä, että en yritä tarpeeksi parantua. Samalla hän edelleen käytti mua jonain tunnetunkiona, jonne voi dumpata kaiken toksisen paskan sisältään.

Totesin, että en pysty enää jatkamaan tuollaista elämää. Päätin, että käytän sen kaiken energian, jota uhrasin ennen perheongelmilleni, parantumiseen. Oli pakko laittaa oma jaksaminen ja terveys etusijalle. Voin paremmin, vaikka tunnenkin itseni orvoksi. Olen paljon surrut meidän onnetpnta perhedynamiikkaa, mutta en minä voi pakolla saada meidän perhettäsi toimimaan, vaikka kuinka haluaisin. Itseni takia on ollut pakko luovuttaa. Ehkä saan joskus oman perheen, jossa kaikki voivat hyvin tämän nykyisen sijasta, jossa kaikki tuntuvat voivan huonosti.

Olisin voinut kirjoittaa tämän kommentin itse omasta lapsuuden perheestäni.

Ihan kammottavan samanlainen kokemus.

Olen nyt nelikymppinen ja oma perheeni on täysin erilainen kuin lapsuuden perheeni oli.

Olen myös tehnyt valtavasti töitä, että pääsen irti siitä hirveästä, kieroutuneesta, sairaasta ja toksisesta perhekuviosta.

Ja kun omen vapautunut siitä kaikesta, en siihen myöskään enää palaa.

Olen pahoillani puolestasi, mutta samalla jotenkin helpottunut, että samassa tilanteessa on muitakin. Tavallaan, vaikka olen nyt aika yksin tässä maailmassa, en olekaan aivan yksin. Tervettä on laittaa oma hyvinvointi etusijalle ja katkaista myrkyllinen kierre. Vaikka välillä syyllisyys kalvaa, en pysty enää palaamaan siihen kyynpesään.

Meitä on paljon. Välit oli pakko jäädyttää minimiin oman mielenterveyden vuoksi. En jaa heille mitään elämästäni, ja keskityn omaan perheeseeni. Vaikka tekisin mitä, en olisi koskaan hyväksytty ja saman arvoinen kuin sisarukseni. Vanhempani jakavat kaikki ihmiset hyviin ja pahoihin, juoruavat, mässäilevät toisten epäonnella. Omaa elämää heillä ei ole, mutta sitä kautta nostavat itseään jalustalle ja kokevat olevansa muita parempia. Harmi, että sisaruksiin on tarttunut sama mentaliteetti. Kuljen siis yksin, ilman lapsuudenperhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.

Sama. Rahoja tai mitään muutakaan ei todellakaan haluta. Kuvittelevat että pitävät meidät heidän kontrollissaan lupailemalla omaisuutta ja rahaa. Mitään ei olla koskaan saatu. Pettymään ollaan jouduttu kyllä monesti.

Eli olette rahan perään vinkuneet ja sitten pettyneet kun vanhukset ovat nähneet teidän ahneuden ja typeryyden läpi.

Sellaista siellä.

Ikinä ei ole mitään pyydetty. Sen sijaan pyytämättä on tarjottu ja lupailtu yhtä sun toista. Sitten kun on sen varaan laskettu, että lupaukset tarkoittaisivat jotain, niin ei olla annettukaan mitään. Esim lapsille on lupailtu jotain isompaa lahjaa ja meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna. Paitsi jotain aivan turhaa krääsää, tyyliin jouluna annetaan suureleisesti Tokmannin alesta ostettu akryylivillapaita. Rehellisesti ei olla ikinä saatu mitään arvoikaampaa tai edes tarpeellista isovanhemmilta, vaikka ovat melko varakkaita.

Tämä on omassa ystäväpiirissäni aika poikkeuksellista, jossa isovanhemmat paljon pienemmästäkin eläkkeestä haluavat kustantaa lapsenlapsille erilaisia elämyksiä, tukea harrastuksia tai osallistua esim vauvan hankintoihin. He siis ihan aidosti haluavat ja tarjoutuvat, eivät ystäväni sitä apua odota tai vaadi. Ovat itsekin ihan hyvin toimeentulevia.

  No niin, tulihan se sieltä! "meillekin luvattu ikäänkuin palkkioksi jostain remonttiavusta jne, mutta mitään eivät kuitenkaan loppujen lopuksi anna" eli rahan perässä olet. Kummallista jos ei voida omia vanhempia auttaa ihan vaan auttamisen halusta ilman rahan kiiltoa silmissä. Ahneus on kamala tauti.  -ohis

Valehtelu päin naamaa on sinusta ihan ok? -ohis

Ei tietenkään ole ok, mutta ahneus vielä pahempi.

Katkaisin kaikki välit isääni kun tulin täysi-ikäiseksi. Oli ja on väkivaltainen, alkoholisoitunut, sadistinen hullu. Juoksin nyrkkiä ja puukkoa pakoon 18 vuotta. Sai tuhottua lapsuuteni ja nuoruuteni. Murskasi itsetuntoni,  kaiken luottamuksen ja elämänhalun. Yritin useita kertoja itsemurhaa. Pahoinpietli myös äitiäni ja koko "perhe-elämä" oli totaalista helvettiä. Poliisi kävi meillä usein. Parasta oli kun veivät yöksi putkaan, saimme hetken olla rauhassa. En toivoisi samaa kenellekään. En pidä enkä tule pitämään mitään yhteyttä. Anteeksi en pysty koskaan antamaan, eikä hän kyllä koskaan pyytäisikään. Hirviö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.

Sama. Rahoja tai mitään muutakaan ei todellakaan haluta. Kuvittelevat että pitävät meidät heidän kontrollissaan lupailemalla omaisuutta ja rahaa. Mitään ei olla koskaan saatu. Pettymään ollaan jouduttu kyllä monesti.

Eli olette rahan perään vinkuneet ja sitten pettyneet kun vanhukset ovat nähneet teidän ahneuden ja typeryyden läpi.

Sellaista siellä.

Jepjep